Arkade- ja toimintapelit

Angry Birds Space Ads ja Angry Birds Space Premium (0,75e):
Rovion linnut nyt avaruudessa. Tuttuun peligenreen saatu jotain uutta tuomalla mukaan painottomuus ja planeettojen gravitaatiokentät. Mukana myös ovelia piilokenttiä, mutta silti aika äkkiä tämä oli pelattu.

Angry Birds, Angry Birds Rio, Angry Birds Seasons:
Mainittakoon myös Angry Birds -pelisarjan aikaisemmat osat, jotka ovat ihan hyvää viihdettä, ellei niihin ole jo aikaisemmin tutustunut.

Edge Demo, Edge (2,30e), Edge EX (2,30e):
Kuljeta kuutiota pyörittäen sitä ilmassa leijuvia tasoja pitkin kohti maalia. Yksinkertaista, mutta liikkuvat tasot ja esteet pitävät huolen, että sitä se ei ole. Täysversiossa on 48 + 16 kenttää ja demossa pelattavana on 12 kenttää. Laajennusversiossa 48 lisäkenttää. Hauskaa pelattavaa, vaikka ohjaus kuutiota tökkimällä tuottaa välillä virheliikkeitä.

Puffle Launch Lite, Puffle Launch (0,73e):
Disneyn pelissä ammutaan tykillä palloa tykistä toiseen keräten trinkettejä. Laukaisu tapahtuu ruutua täppäämällä samoin kuin ohjaaminen lennon aikana.

Captain America (0,77e):
2D-tasoseikkailussa Marvelin vapauden puolustaja, Captain America, taistelee tiensä natsien läpi pysäyttääkseen Red Skullsin johtaman HYDRAn. Pelissä on kahdeksan kenttää. HTC Sensationilla valikoissa grafiikat menevät hieman sekaisin, mutta se ei pelaamista haittaa.

Age of Zombies (0,73e):
Hullu tiedemies on lähettänyt Zombeja esihistoriaan ja tehtävänäsi on lahdata ne käyttäen erilaisia aseita. Brainzzz.

BackStab (5,49e):
3D-seikkailu- ja toimintapeli, jossa pelaaja jahtaa oikeutta ja kostoa. Kiipeä, hypi, taistele ja hiivi erilaisten haasteiden läpi kohteeseen ja kukista vastustajat. Hienosti toteutettu peli ääninäyttelijöin ja hienoilla 3D-grafiikoilla. Se vaatiikin lisäksi 612 MB latauksen.

Tank Riders (1,52e):
3D-tankkipeli yksinpelikampanjalla ja moninpelillä. Ohjaus kaipaisi helpompaa tähtäämistä, mutta muuten ihan pelattava.

Squibble Free, Squibble (0,79e):
2D-tasohyppely, jossa mustekalaa muistuttavaa oliota ohjataan kohti kotia.

Spirit HD (1,99e):
Ohjaa henkeä pitkin kenttää vihollisolioita väistellen ja vääristäen avaruutta siirtämällä ne toiseen ulottuvuuteen. Olioita syöksemällä kerätään pisteitä aina vaikeustason noustessa. Muutama erilainen pelimuoto. Ovela peli-idea, kärsii hieman ohjauksen epätarkkuudesta.

Osmos Demo, Osmos HD (2,29e):
Kasvata osmoksessa lilluvaa eliötä suuremmaksi syömällä pienempiä ja varomalla isompia saalistajia. Ideana samanlainen kuin Grow, mutta erilaisella lähestymistavalla. Hienot ambient-musiikit.

Grow (1,49e):
Kalapeli, jossa pelaajan ohjaama kalanpoikanen kasvaa akvaariossa isommaksi syöden muita kaloja varoen samalla isompia kaloja.

Slimeball Speedway Lite, Slimeball Speedway (2,54e):
Ohjaa radioaktiivinen limapallo kaupungin läpi syöden sen asukkaita ja täten kasvaen isommaksi.

Aikaisemmin Androidin sovelluksia on käsitelty kirjoituksissa “Androidin sovellustarjonta on laajaa ja kirjavaa”, “Androidin sovellustarjonta, osa 2″ ja “Androidin sovellustarjonta, osa 3″ ja älypeleihin keskittyneessä “Androidin sovellustarjonta, osa 4: Älypelit”.

Tässä muutamia näkemisen ja kokemisen arvoisia kohteita sekä kulttuurin että ruuan ja juoman saralta. Näkemistä ja kokemista riittää enemmän kuin yhdellä reissulla ehtii kokea, joka tuli pääsiäisen aikoihin todettua. No, seuraavalla kerralla sitten lisää, kun kohteet ovat nyt tarkemmin kartoitettuna. Useimmat kohteet ovat aivan vanhassa kaupungissa helposti saavutettavissa, kuten kartalta voi päätellä.

Juotavaa ja syötävää

Hell Hunt: os. Pikk 39
Mainostaa itseään Viron vanhimpana pubina, est. 1993. Hyvää ruokaa, iso valikoima eri oluita ja myös pubin omaa olutta. Viihtyisä ja käy niin istuskeluun, ruokailuun kuin iltaelämään. Hintataso edullinen, olut noin 3e.

Radisson Blue -hotellin Lounge 24: os. Rävala Puiestee 3
Radisson Blue -hotellin 24. kerroksessa sijaitsevan Lounge 24:n terassilta avautuu näkymät koko Tallinnan ylle. Baari on tyylikkään rento ja paikka on parhaimmillaan kirkkaalla ja aurinkoisella säällä, jolloin terassilla voisi kuvitella viihtyvänsä.

Swissotel Tallinnan Horisont -ravintola: os. Tornimäe 3
Horisont ravintola ja baari sijaitsee Swissôtel Tallinnan 30. kerroksessa, josta avautuu näkymät koko Tallinnan ylle. Kuvien perusteella aika fiini paikka, mutta maisemien takia kannattanee poiketa.

The Dubliner: os. Suur Karja 18
Irlantilainen pubi, josta saa hyviä kylkiluita ja muuta syötävää. Olutvalikoima ei ollut kovin erikoinen, mutta sitä löytyy sekä Virosta että muualta maailmasta. Hintataso edullinen: olut, alkupalat ja pihvi oli jotain 19e.

African Kitchen: os. Uus 34
Tarjolla afrikkalaista ruokaa ja rentoa menoa. Käy kuulemma hengailuun, ruokailuun ja juomailuun.

Elevant: os. vene 5
Intialainen ravintola, jossa kuulemma hyvät ja isot annokset edullisesti.

Chakra: os. Bremeni käik 1
Hieman tyylikkäämpi intialainen kellariravintola.

Levist Väljas: os. Olevimägi 12 (kellari)
Levist Väljas -kellarikapakka, “kuuluvuusalueen ulkopuolella”, on entinen salakapakka, joka tarjoaa kuvauksen mukaan hajonneita huonekaluja, hyvää musiikkia ja halpaa olutta. Asiakaskunta on boheemia ja taidehenkistä ja paikka tarjoaa vaihtoehdon Tallinnan lukuisille yläluokkaisille ja mahtaileville baareille.

Nähtävää

Huomiona, että museot ovat yleisesti kiinni maanantaisin.

Miehitysmuseo (Okupatsiooni ja Vabadusvõitluse Muuseum): os. Toompea 8
Miehitysmuseossa voi tutustua Viron historiaan ensin Neuvostoliiton, sitten Saksan ja sitten toisen Neuvostoliiton miehityksen aikana. Museossa kerrotaan video-, ääni ja kuva-aineistojen tukemana, millainen vaikutus miehityksillä on ollut Viroon ja virolaisiin ja millaisia muutoksia he joutuivat kokemaan niiden seurauksena. Vitriineissä on näytteillä muun muassa propagandalehtiä, sotilasvarusteita, kansan käyttöesineitä ja miehityshallintojen rahoja.

Lentosataman merimuseo: os. Küti 17
Lentosataman merimuseo kertoo vanhan merenkulkumaan Viron tarinaa. Museossa on esillä mm. sukellusvene Lembit, jäänmurtaja Suur Tõll, vesitaso Short 184 ja erilaisia museoesineitä ja multimediaa. Museo sijaitsee Tallinnan satamassa harvinaisina pidetyissä vesitasohalleissa, jotka valmistuivat Pietari Suuren merilinnoituksen eli Tallinnan–Porkkalan linnoitetun puolustusaseman osaksi vuosina 1916–1917.

Ratikka-ajelu:
Jos haluaa nähdä hieman enemmän Tallinnaa, kuin vanhan kaupungin, kannattaa ottaa ratikka nro. 1 tai 2 Hobujaamalta (Tallinnan forumin edestä) suuntaan “Kopli” päätepysäkille asti ja takaisin. Lippu maksaa n. 80 senttiä per suunta. Vaihtoehtoisesti voi hypätä jossain Baltijaam -pysäkin jälkeen pois ja seikkailla hetken vanhojen puutalojen välissä.

Patarein merilinnoitus ja vankila: os. Suur-Patarei, Kalaranna 2
Paterei on vuonna 1829 rakennettu merivoimien linnake, joka myöhemmin vuonna 1919 otettiin käyttöön Tallinnan keskusvankilaksi. Vankila suljettiin 2004, mutta se on nykyään avoinna museona ja näyttää edelleen kutakuinkin samalta, mitä neuvostoaikaisena vankilana toimiessaan. Kävijät voivat kiertää pahamaineisen vankilan synkkiä käyttäviä ja tutustua sen selleihin ja muihin tiloihin. Kuulemma kidutushuoneiden lattioilta ei ole veriä siivottu pois ja muuta vastaavaa.

Kiek in de kök: os. Komandandi tee 2
Kiek in de Kök on jykevä keskiajalta peräisin oleva pyörötorni. Tornissa toimii museo, jonka näyttely “Aikamatka – Tallinna 1219–2219″ tarjoaa multimedia-, video- ja äänimateriaalilla höystettyä tietoa Tallinnan synnystä, muovautumisesta ja kaupungin puolustusvarustusten historiasta ja keskeisimmistä sotatapahtumista.

Tallinnan maanalaiset salakäytävät: os. Komandandi tee 2
Tallinnan maanalaiset salakäytävät, bastionin käytävät, joita rakennettiin bastionien eli maalinnotteiden välille 1600- ja 1700-luvuilla tarkoituksena siirtää sotilaita, aseita ja ammuksia vihollisen silmiltä suojassa ja vakoilla vihollisen liikkeitä. Jännittäviin käytäviin päästäkseen on osallistuttava opastetulle kiertokäynnille, jolle puolestaan pitää ilmoittautua ennakkoon. Kuulemma näkemisen arvoinen paikka.

Taideteollisuus- ja muotoilumuseo: os. Lai 17
Viron Taideteollisuus- ja muotoilumuseo esittelee Viron taideteollisuuden merkittävimmät tuotokset sadan vuoden ajalta. Virolaisen muotoilun kiehtova perinne näkyy erityisesti lasista, keramiikasta, tekstiilistä, nahkasta ja metallista valmistetuissa esineissä sekä koruissa.

Nu Nordik -putiikki: os. Vabaduse väljak 8
Virolaisten nuorten suunnittelijoiden putiikki, josta löytyy kaikenlaista vaatteista pieniin huonekaluihin ja laukkuihin. Kaupan vieressä on sisäänkäynti nykytaiteen museoon, joka kannattaa myös katsastaa.

Taidemuseo KUMU: os. Weizenbergi 34
Kadriorgin (Katariinanlaakson) maisemissa, presidentinlinnan lähellä sijaitsee persoonallisen näköinen taidemuseo KUMU, joka on samalla Baltian suurin taidemuseo. Siellä voi tutustua virolaiseen taiteeseen 1700-luvulta nykypäivään sekä mielenkiintoiseen Stalinin ajan taiteen näyttelyyn. Rakennuksen suunnittelemiseksi pidettiin aikoinaan arkkitehtikilpailu, jonka voitti suomalainen Pekka Vapaavuori.

Viron historian museon takapiha: os. Pirita tee 56
Kuulemma Tallinnan paras “ulkoilmamuseo” löytyy Kadriorgin kaupunginosasta vähän keskustan ulkopuolelta Viron historian museon takapihalta. Paikka ei ole virallinen museo, vaan säilytyspaikka vanhoille neuvostopatsaille. “Museosta” pitäisi löytyä Leniniä pitkittäin ja poikittain ja jokunen Stalin myös. Paikalle pääsee rantaa pitkin pyörätietä tai bussilla.

Viron Historiallinen museo: os. Pikk 17 ja Pirita tee 56
Viron historiallinen museo, Eesti Ajaloomuuseum, sijaitsee Suurkillan talossa (Suurgildi hoone, Pikk 17) ja kertoo elokuvien ja interaktiivisten osuuksien avulla koko Viron menneisyydestä 11 000 vuoden aikana, aina esihistorialliselta ajalta 1900-luvun lopulle. Museon toinen osa kertoo Viron neuvostotasavallan historiasta ja vallankumouksesta ja sijaitsee Maarjamäen linnassa (Maarjamäe loss, Pirita tee 56). Linnaa ympäröi neuvostoaikaisten muistomerkkien puisto.

Lisää näkemistä voi suunnitella Tallinnan matkailutoimiston sivuilla, kuten käyntiä arkkitehtuuri- tai luonnontieteellisessä museossa. Museoista kiinnostuneen kannattaa hankkia Tallinn Card, jolla pääsee ilmaiseksi useimpiin museoista.

Muuta

Majoituksen osalta Baltic Hotel Vana Wiru oli ihan toimiva, edullinen ja sopivasti keskellä vanhaa kaupunkia. Tilava Standard-huone lisäsängyllä ja aamiaisella maksoi 89 euroa.

Siirtyminen lahden yli sujui Linda Linen Merilin -katamaraanilla vakaasti ja nopeasti, vaikkakin oli tulomatkalla ahdistavan täynnä. Lindaluokan 14 euroa kalliimpi (25e vs. 39e) hinta sisälsi pientä purtavaa (sämpylä, salaatti, yms.) ja juomaa (olut, kahvi, yms.), mutta ei kyllä ollut sen arvoinen.

Muutamia kuvia keväisestä Tallinnasta:

Penclic-hiiri

Penclic-hiiren toiminta-ajatus vaikuttaa erikoiselta, kun normaali hiiriote vaihdetaan kynämaiseen otteeseen. Hiirtä pidetään kädessä kuten kynää, joka sallii ranteen ja käden levätä työtasolla ja hartioiden rentoutua. Hiiren alaosa toimii kuten normaali hiiri. En tosin ole tuotetta päässyt itse testaamaan, joten käytännön toimivuus jää tuotekuvauksen pohjalta arvioitavaksi. Hiiri toimii tuotekuvauksen mukaan “aivan kuten kynä ja jatkaa kehosi liikkeitä ja hyödyntää käsiesi ja sormiesi ainutlaatuista hienomotoriikkaa. Normaalit hiiret tarvitsevat hartioiden ja käsien liikettä epäluonnollisessa ja epäterveellisessä asennossa täten aiheuttaen rasitusvammoja ja jännetupintulehdusta.” Esittelyvideosta näkee parhaiten, miten hiiri toimii käytännössä, vaikkakin videossa ylikorostetaan tavallisen hiiren “ongelmia”.

Hiiri on vain oikeakätisille ja saatavilla sekä langallisena että langattomana versiona. Siinä on 5 nappia ja rulla, ja tarkkuus on säädettävissä 800-1200-1600-2400 dpi:n välillä. Langaton versio saa virtansa ladattavista AAA-akuista, jotka tulevat mukana ja kestävät normaalikäytössä 3 kuukautta ilman latausta. Penclic-hiiri toimii sekä Windowsissa, Linuxissa ja Macissa, mutta Macissä käytössä on Applen HID-toteutuksesta johtuen vain kaksi nappia ja muut pitää ohjelmoida erillisen ohjelman kautta. Tuotesivun perusteella sellaista ohjelmaa ei tule hiiren mukana.

Jos pieni kilpailuhenki ja hiiri kiinnostavat on Penclicillä menossa kilpailu, jossa koetellaan hiirisormien ja hiiren nopeutta, ja palkintoina voi voittaa Penclic-hiiriä tai jopa terveysloman kahdelle Bulgariaan. Tehtävänä on näpäyttää hiirtä niin monta kertaa kuin pystyy 10 sekunnissa. Eli nyt vain sormet hiirelle ja klikkailemaan 15.4 mennessä. Kannattaa käyttää esimerkiksi Firefoxia, sillä Safarilla tai Chromella ei tuloksen lähettäminen tuntunut toimivan.

Millainen hiiri on mielestäsi toimivin yleishiiri?

Klikkauskilpailun lisäksi Penclic on lähestynyt eri maiden blogeja ja “Se on kiva sillo” on yksi Penclic: Point – clic – go -kampanjan lähettiläsblogeista. Sain täten arvottavaksi blogin lukijoiden kesken yhden Penclic-hiiren. Jätä kirjoituksen kommentteihin mielipiteesi kysymykseen “Millainen hiiri on mielestäsi toimivin yleishiiri” ja osallistut arvontaan. Vastausaikaa on 15.4. asti. Otan voittajaan yhteyttä sähköpostilla yhteystietoja varten ja Penclic toimittaa hiiren perille.

Klikkauskilpailu käytännössä

Penclicin klikkauskilpailussa 10 sekunnin aikana ehtii käytännössä fyysisistä ja teknisistä syistä johtuen näpäyttämään vain rajoitetun määrän: kannettavan kosketuslevyllä ~87, langattomalla hiirellä ~97 ja langallisella hiirellä ~130 kertaa. Luulen, että tuloslistan kärkipään tulokset ovat saavutettu generoimalla hiiren klikkauksia jollain apuohjelmalla, sillä teknisesti hiirellä klikkaamalla kyseiset tulokset ovat arveluttavia.

Erilaisten apuvälineiden käyttö onkin suhteellisen helppoa ja Mac OS X:ssä voidaan tehdä koodi, joka tuottaa hiiren klikkauksia eli CGPostMouseEvent -tapahtumia. Lisättäessä koodiin looppi, saadaan Firefoxilla tulokseksi vaihtelevasti jotain 220 näpäytystä. Safarilla pelattaessa klikattava Flash-ohjelma jumittaa siten, että aika ei kulu ollenkaan ja tulokseksi saadaan esimerkiksi 999 klikkausta. Safarilla ei kuitenkaan tuloksen lähetys toiminut. Harmillisesti tuloslista ei näytä oikeita tuloksia, vaan rajoittaa sen 200 klikkaukseen, vaikka enemmänkin olisi saanut. Olisi hauska nähdä millaisiin suorituksiin muut ovat päässeet.

Ensituntumat

Fujitsu Lifebook T901 on kärkipään yrityskannettava, jonka mielenkiintoisimpana ominaisuutena on kosketus- ja kynäkäyttöinen näyttö, jonka voi taittaa tabletiksi näppäimistön päälle. Päälisin puolin T901 muistuttaa alkusyksyllä testaamaani Fujitsu Lifebook S761 -kannettavaa, mutta yleistuntuma T901:ssa on parempi ja laadukkaampi.

Ruskeaan pahvilaatikkoon pakatun läppärin mukana tuli stylus-kynä kosketusnäytön kanssa käytettäväksi, suojapussi, levyt Windowsin palautukseen ja ajureille, lyhyt käyttöönotto-ohje, sekä laturi. S761:n mukana ei tullut Windowsin palautus-DVD:tä, vaan se hoituu pelkästään kiintolevyllä olevan palautusosion kautta, joka löytyy myös T901:n levyltä.

Ensituntumaltaan T901 on 13,3″ -kokoiseksi kannettavaksi normaalipainoinen, 2.05 kg, ja on siis yhtä painava kuin vastaavan kokoinen Macbookkini. Fyysiseltä tuntumaltaan T901 on selkeästi tukevampi kuin S761:n, mutta ei kuitenkaan verrattavissa alumiiniseen Macbookiin. Koneen rakenteessa on hieman samaa tuntumaa kuin Thinkpad W510 -työkannettavassani.

Muotoilultaan kone on perinteistä yrityskannettavaa mattamustassa muovikotelossa ja suhteellisen paksu. Näytön alaosasta löytyvät pikanäppäimet erilaisille toiminnoille ja sormenjäljenlukija ja ylälaidasta Web-kamera. Kotelon vasemmalta reunalta löytyvät virtaliitin, yksi USB 3.0 ja FireWire-portti, HDMI-liitin ja laajennuspaikka. Oikea reuna on varattu modulaariselle lokerolle, josta löytyy nyt DVD-asema. Edestä löytyvät mikrofoni- ja kuulokeliittimet, paikka stylukselle ja fyysinen kytkin WLANille. Laitteen takaa löytyy kaksi USB 2.0 -porttia, pääsy SIM-korttiin, VGA-liitin piilotettuna suojalevyn taakse ja RJ45-liitin. Pohjasta löytyy paikka akulle ja huoltoaukot kiintolevylle ja muisteille sekä liitin telakointiasemaan. Pohjassa on myös ovelasti jotain kangasmaisia pinnoitteita, joiden ideaa en oikein ymmärrä.

Liitäntöjen osalta WLANin fyysinen kytkin on hieman liian herkkä ja koska se sijaitsee koneen etuosassa, liikkuu se epähuomiossa etenkin sylissä käytettynä. Samoin kuulokeliitännät ovat sijoitettu hankalasti etuosaan. Lisäksi virtapiuhan ja liittimen muotoiluun toivoisi samanlaista ratkaisua kuin Applella on Macbookeissa, eli magneettista helposti irtoavaa liitintä ja ohutta virtapiuhaa yhdistettynä tyylikkääseen laturiin. Myös etupaneelin kirkkaat ja lepotilassa vilkkuvat sini- ja viherledit voisi suunnitella paremmin. Yleisesti ottaen liitännät kuitenkin ovat monipuoliset ja toimivat.

Näppäimistön tuntuma on hyvä ja ne vastaavat hyvin painalluksiin. Kymmensormijärjestelmällä kirjoittaminen onnistuu paremmin kuin W510:ssä, mutta ei kuitenkaan yhtä hyvin kuin Macbookin selkeästi erillisillä ja sileillä näppäimillä. Enter-näppäin on suuri ja home/end-näppäiminä toimivat page up/down -näppäimet ovat ahdettu nuolinäppäinten ympärille. Edelleen vierastan Fn-näppäimen sijoittelua, joka eroaa verrattuna Thinkpadiin tai Macbookiin. Se on sijoitettu Win- ja Ctrl -näppäinten väliin, eikä viimeiseksi näppäimeksi Ctrl:n jälkeen.

Ovelista ratkaisuista puheen ollen Lifebookeissa on oma pieni pyöreä kosketuslevy näytön vierittämiseen. Varsinainen nystyräpäällysteinen kosketuslevy on Synapticin valmistama ja päällyste toimii mielestäni paremmin kuin vastaavanlaisena W510:ssä, ei kuitenkaan yhtä sulavasti kuin lasipintainen levy Macbookissa. Sormea pyörittämällä toimiva scrollpad toimii ihan hyvin ja jotenkin paremmin kuin S761:ssä. Mielestäni erillisen scrollpadin voisi jättää pois ja panostaa selkeästi isompaan kosketuslevyyn.

Tekniset ominaisuudet

Koneeni on varustettu seuraavalla kokoonpanolla (pdf):

• Näyttö: Mattapintainen 13.3″, LED-taustavalaistu, 1280 x 800 -resoluutiolla
• Näytön lisätiedot: Kynä- ja kapasitiivinen kosketusnäyttö 5 sormen tunnistuksella, taustavalontunnistin
• Piirisarja: Intel QM67
• Prosessori: Intel Core i5-2520M @ 2.5 GHz, 3 MB
• Näytönohjain: Intel HD Graphics 3000
• Kovalevy: Toshiba MK327GSX 320GB, 7200 rpm
• Muisti: 1 x 4GB, 1333MHz DDR3 PC3-10600 (2 paikkaa)
• Moduuli: DVD RW Dual Layer -asema
• Verkko: Intel Centrino 6205 802.11 a/b/g/n -WLAN, Sierra Wireless Gobi 3000 3G/UMTS -moduuli
• Äänet: Realtek ALC269
• Akku: Li-Ion 6-kennoa, 6200 mAh, 67 Wh
• Liitännät: 1x USB 3.0, 2x USB 2.0, VGA, HDMI, SD-muistikortinlukija, RJ-45 verkkoliitin (1GB), ExpressCard 34/54mm -paikka, SIM-korttipaikka, SmartCard-paikka
• Muuta: Bluetooth 3.0, GPS-paikannin, sormenjälkitunnistin, 2.0 MB Web-kamera, sisäänrakennettu mikrofoni, TPM 1.2 -moduuli, Anytime USB -lataus, Magnesium-kansi, kiintolevyn ShockSensor
• Käyttöjärjestelmä: 64-bit Windows 7 Professional
• Paino: 2.05 kg

Kosketusnäyttö kynä-toiminnollaa

Kiinnostavin ominaisuus Lifebook T901:ssa on “dual digitizer” -näyttö, joka kääntyy näppäimistön päälle tabletti-asetukseen ja käyttöliittymän kanssa voi tehdä interaktiota sekä kosketuksen että tökkimisen voimalla. Kännyköiden liukkaaseen kosketusnäyttöpintaan tottuneelle T901:n näyttö on hieman nihkeä, mutta stylus-kynä toimii mallikkaasti. Kynässä on kaksi nappia ja on paljon kätevämpi Windows 7:n kanssa kuin kosketuskäyttö. Kynän saa talteen koneen etuosasta löytyvään paikkaan.

Stulyksen käytössä hieman tottumista, etenkin piirtäessä, vaatii se, että kynän kosketusosa ja hiiren kursori eivät ole aivan suoraan samassa kohtaa, joten jälki tulee hieman sivuun. Ilmeisesti näytön kosketus- ja kynätoiminnallisuus tekee sen sen verran paksuksi, että kynän tarkka pistemäinen osuma ei ole aivan sen alapuolella. Sormella tökittäessä tuota ominaisuutta ei samalla lailla huomaa. Lisäksi koska näyttö on myös kosketusnäyttö, tulee stulyksella piirtäessä helposti virhepainalluksia, jos lepuuttaa kämmentä näytön päällä. Yleisesti ottaen stulys toimii kyllä näppärästi ja sillä saa kivaa jälkeä aikaan.

Tablettina käytettäessä Windowsista löytyy virtuaalinen näppäimistö, jolla tekstiä voi syöttää kuten näppäimistöllä tai kirjoittaa käsialatunnistuksella. Käsialatunnistus toimii tosin englanniksi, eikä oikein suomeksi kirjoitettuna. Kynällä voi tehdä muistiinpanoja esimerkiksi Microsoft Journal -sovelluksella tai Officen mukana tulevalla OneNotella. Muita varsinaisia kynäkäyttöisiä sovelluksia en ole vielä testannut. Näytön eli kannen lukitus tabletiksi tai normaalisti toimii kääntyvällä palikalla, joka ilmeisesti aiheuttaa myös sen, että lukitus ei ole aivan niin jämäkkä kuin olettaisi.

Näytön alalaidasta löytyvä sormenjälkitunnistin on kätevä etenkin tablettina käytettäessä ja toimii myös Windowsin sisäänkirjautumisessa, sekä muissa salasanaruuduissa. Kätevä tapa unohtaa salasanansa, kun sitä ei tarvitse jatkuvasti kirjoittaa.

Sovellukset

Fujitsu on pakannut Lifebookin mukaan muutamia sovelluksia, joilla voi hallita koneen ominaisuuksia. Sormenjälkitunnistimen käyttöön on OmniPass Security, 3G-verkkoihin AirCard Watcher, verkkotilojen hallintaan PlugFree Network ja Web-kameralle löytyy CyberLink YouCam. Näyttöön liittyviä sovelluksia ovat Touch Launcher sovellusten käynnistämiseen, erilaisia pelejä sisältävä Microsoftin MultiTouchPack ja Auto Rotation Utility näytön kääntymisen hallintaan. Yleisiä apuohjelmia ovat Fujitsu Display Manager näyttöjen hallintaan, DeskUpdate ajureiden päivittämiseen, LaunchCenter alkuun pääsemiseen ja Battery Utility akun tietoihin. Lisäksi koneelta löytyy Office 2010:n testiversio, Nero levyjen polttamiseen, sekä erilaisia Intelin sovelluksia.

Esiasennetut sovellukset ovat ihan kivoja ja Lifebookien mukana tulee muutamia hyviä sovelluksia kuten ajureiden päivittämistä helpottava DeskUpdate, mutta myös turhia ja Windowsin ominaisuuksia toistavia sovelluksia. Lisäksi sovellusten toteutustapa, käytettävyys ja yhtenäisyys ei ole aivan sillä tasolla, jota olettaisi yrityskannettavassa näkevän. Esimerkkiä kannattaisi katsoa esimerkiksi Lenovon ThinkVantage -sovellusperheestä, vaikka niissäkin on omat ongelmansa.

Kannen alta ja käyttökokemuksia

Lifebook T901 on varustettu toisen sukupolven Intelin Core i5-prosessorilla, joka tarjoaa hyvän suorituskyvyn ja Sandy Bridge -arkkitehtuurin myötä integroidun näytönohjaimen suorituskyky on kelvollinen. Integroidussa näytönohjaimessa riittää potkua normaaliin työpöytäkäyttöön ja kevyeen pelaamiseen. Kovan rasituksen alla koneen jäähdytys herää on selvästi kuultavissa, mutta muuten se on suhteellisen hiljainen. Virrankulutuksen osalta koneessa riittää sähköä noin 6 tunniksi ja lisävirtaa saa laittamalla DVD-aseman tilalle toisen akun, jos sellaisen moduulin omistaa.

Koneen LED-taustavalaistu näyttö on kirkas, laajalla katselukulmalla ja mattapintainen, mutta 1280 x 800 -resoluutio on hieman siinä ja siinä. Nykyään jo olettaisi 13.3″-kokoluokassa olevan vähintään 1440 x 900 -resoluution tai mieluummin 1680 x 1050, joka tarjoaa paremmat työskentelytilat. Tulee mieleen uuden iPad 9,7″ näyttö 2048 x 1536 -resoluutiolla, joka sopisi isompiinkin laitteisiin. Kaiuttimet koneessa ovat perustasoa ja kuulokkeiden kautta ääni on parempi.

Yksi kätevä ominaisuus sisäänrakennetun 3G/UMTS-moduulin lisäksi on, että USB:sta saa virtaa koneen ollessa sammutettunakin Anytime USB -lataustoiminnon avulla. Se pitää vain ensin kytkeä päälle BIOSista ja ilmeisesti se onnistuu myös Intelin Windows-sovelluksen kautta. Tällöin matkoilla ei tarvitse erillistä laturia kännykälle. Pääasiassa yrityskäyttöön Lifebookista löytyy tuki Intelin Anti-Theft ja Active Management -teknologioille, joilla kannettavan saa suojattua varkailta ja hallittua. Fujitsu käyttöö edellä mainituista ominaisuuksista Advanced Theft Protection (ATP) -nimitystä.

Suorituskykytestit

Suorituskyvyltään Lifebook T901 on työkäytössä riittävä saaden Windows 7 Experience -arvoksi 4,7 (S716 4,6). Suorituskykytesteissä saadaan 3DMark 06:sta 3472 pistettä. Vertailuarvona S761 Core i5-2410M -prosessorilla saa 3637 pistettä ja Core i7-720QM prosessorilla ja erillisellä näytönohjaimella varustettu W510 saa 6807 pistettä. PCMark 7 tuottaa 2450 pistettä, kun vertailuna W510:lla sai 1935 pistettä. Lisäksi testasin kiintolevyn nopeutta CrystalDiskMark 3:ssa 500MB:llä.

Yhteenveto

Fujitsu Lifebook T901 on keskikokoinen 13.3″ kannettava varustettuna kirkkaalla mattapintaisella ja keskitason resoluutiolla varustetulla kynä- ja kosketustoiminnon omaavalla kääntyvällä näytöllä, kyvykkäällä prosessorilla ja hyvillä verkko-ominaisuuksilla. Muotoilu on tyypillistä yrityskannettaville ja kone tarjoaakin paljon ominaisuuksia etenkin turvallisuuden saralla. Integroitu näytönohjain riittää peruskäyttöön. Fujitsun kannettavat saavat myös kattavan testauksen, joten koneen uskoisi olevan myös luotettava.

Pienillä muotoiluun liittyvillä muutoksilla T901 olis vielä parempi. Etenkin koneen paksuus, kotelon tukevuus ja virtaliitin ovat Macbookiin tottuneelle asioita, joita toivoisi muidenkin valmistajien miettivän. Tehojen ja virrankulutuksen osalta odotan innolla tuloillaan olevaa Intelin Ivy Bridge -arkkitehtuuria käyttäviä malleja, joiden pitäisi jälleen nostaa suorituskyky etenkin grafiikan osalta uudelle tasolle.

Lisää kokemuksiani ja Lifebook4Lifen matkailuteeman henkeen kirjoitettuja enemmän tai vähemmän mainoshenkisiä juttuja englanniksi voi seurata Lifebook4Life-profiilistani.

Piimäkakun resepti tehtynä halkaisijaltaan 24 cm ja tilavuudeltaan 1,5 litran kakkuvuokaan.

Resepti:

1,5  dl    sokeria
5    dl    vehnäjauhoja
2    tl    ruokasoodaa
1    tl    neilikkaa
1/2  tl    kardemummaa
1    tl    inkivääriä
2    tl    kanelia
1,5  dl    rusinoita
2    kpl   munia
1,25 dl    sulatettua voita (eli n. 125 g)
3    dl    piimää
1,5  dl    siirappia

Käyttöohje:

1.    Sekoita kuivat aineet ja rusinat keskenään
2.    Sekoita piimä, kananmuna, siirappi ja voisula toisessa kulhossa keskenään
3.    Yhdistä seokset ja sekoita tasaiseksi, älä vaivaa liikaa
4.    Kaada seos kakkuvuokaan
5.    Paista uunin alatasossa 175 asteessa n. 60 minuuttia.
9.    Anna jäähtyä, kumoa ja syö

Lopputulos

Parhainta kakku on seuraavana päivänä hieman vetäytyneenä ja suoraan jääkaapista otetun viileänä. Helppoa, nopeata ja maukasta.

Toiminnalliset

Cut the Rope (0,49e):
Leikkaa köysi, kerää tähti ja syötä makeinen Om Nom -sammakolle, mutta se ei ole niin yksinkertaista, kuin luulisi. Sisältää 7 kappaletta, joissa 25 eri kenttää. Pelattavissa myös selaimessa HTML5-versiona. Ei pelinaikaisia mainoksia, muuten alalaidassa.

Where’s My Water? Lite, Where’s My Water? (0,76e):
Swampy alligaattori elää kaupungin alla viemäreissä ja haluaa ottaa suihkun. Mutta vesiputket ovat rikki. Tehtävänäsi on kaipaa maastoon tie vedelle ja johdattaa se alligaattorimme ammeeseen. Täysversiossa 7 kappaletta, joissa jokaisessa 20 kenttää. Ilmaisversiossa 25 kenttää. Yllättävän kiintoisa ja haastava peli. Tuntui toimivan paremmin ennen ICS:ää.

World of Goo Demo, World of Goo (1,99e):
Ohjaa limapallot kohti säiliötä muodostamalla niistä ketjuja ja rakennelmia, samalla väistellen tiellä olevia esteitä. Tietokoneelta tuttu peli nyt Androidilla. Pelimekaniikka ei ole aivan yhtä kätevä kosketusnäytöllä kuin hiirellä, sillä limapallojen valinta on välillä sekavaa ja nopeus ei ole yhtä hyvä. Demossa on pelin ensimmäinen kappale. Peli toimisi paremmin isommalla näytöllä ja kosketuskynällä tökittäessä.

Matemaattis- ja fysiikkahenkiset

Slice It:
Jaa erilaisia geometrisia kuvioita annettujen määreiden mukaan osiin. Pelissä on neljä jaksoa, joissa 20 kenttää. Hieman turhan tarkka jaon osumisesta kohdalleen, kun peukalolla se on hieman siellä päin. Kosketuskynä olisi siis tarpeen. Sekä popup- että palkkimainoksia.

Apparatus Lite, Apparatus (2,07e):
Rakenna mekaaninen laite, jonka avulla saat siirrettyä yhden tai useamman marmorikuulan maaliin. Pelissä on 44 eri kenttää, 10 kentän joulupaketti ja lisäksi yhteisön tekemiä kenttiä. Toimii paremmin tabletilla tai kynän kanssa.

X Construct Lite, X Construct (1,00e):
Rakenna silta annetuista palikoista siten, että silta kestää ja juna pääsee kuilun ylitse. Mainospalkki ylälaidassa, mutta ei rakennustilassa.

Tangram:
Pohdi, miten luot tietyn isomman palikan useiden pienien palikoiden avulla. Sekä popup- että palkkimainoksia.

Graviturn ja Extended: Liikuta pallo pois näytöltä kääntelemällä puhelinta ja pidä vihreät pallot samalla ruudulla. Kentät luodaan satunnaisesti, joten uudelleen pelattavuusarvo on suuri. Ei toimi kirjoitushetkellä HTC Sensation + Android 4.0 -yhdistelmällä.

Space Physics Lite, Space Physics (1,41e):
Peli, jossa piirretään reaalimaailman esineitä, joiden avulla pitää saada ruudun toiselle reunalle maaliin. Sisältää erikseen ladattavan rata- jä äänipaketin. Ympyrän piirtäminen sormella on yllättävän haastavaa samoin kuin pelin kentätkin.

Math Workout:
Testaa matemaattiset kykysi suorittamalla laskutoimituksia kelloa vastaan. Mainoksia alapalkissa.

i Math Whiz:
Matematiikantaitoja testaava peli, jossa ratkaistaan nopeasti monimutkaistuvia yhteen-, vähennys-, jako- ja kertolaskuyhtälöitä.

Yhdistelyä

Collapse (0,69e):
Tuhoa ruudulle ilmestyviä palikkarivejä poistamalla aina yli kolmen värin yhdistelmät ja erikoispalikat tuovat lisämaustetta. Pelissä edetään viiden maan läpi pelastaen ne ilkeiltä olioilta ratkoen eteentulleet palikkakentät ja kukistamalla pomoviholliset.

Jewels:
Tuhoa palikoita näytöltä yhdistelmällä eri värisiä palikoita keskenään niiden paikkaa vaihtamalla. Ei pelinaikaisia mainoksia, muuten alapalkissa.

Totemo Lite, Totemo (1,79e), Totemo HD (1,79e):
Pähkinäpeli, jossa valitaan sinisiä palloja loogisessa järjestyksessä. Pelissä on tarina- ja selviytymis -pelimuodot. Tarinamuodossa on 100 kenttää ja selvitymistila vain täysversiossa.

Drop 7 (0,49e):
Tyhjennä pelikenttää numeropalloista siten, että tiputat tietyn numeron riville ja jos rivillä olevien pallojen määrä on sama kuin jokin siinä oleva numeropallo, poistetaan kyseiset numeropallot riviltä. Sekavaa, mutta ovelaa.

Puzzle Blox:
Napsuttele palikoita pois ruudulta ja järjestelemällä ne nippuihin kääntelemällä puhelinta. Mainokset yläpalkissa.

Palikoiden siirtelyä

TileStorm Lite, TileStorm HD (2,99e):
Perinteinen tiilien liikuttelemiseen keskittyvä pähkinäpeli 3D grafiikoilla. Pelissä robotille pitää luoda tie kentän läpi. Pelin grafiikat eivät tuo lisäarvoa perinteiseen tiiliongelmanratkontaan, mutta ihan kivalta se näyttää.

Nintaii Lite, Nintaii (0,79e):
Liikuta puista palikkaa pelikentällä läpi sokkelon ja esteiden kohti maalia.

Klassikot

OpenSudoku:
Avoimen lähdekoosin Sudoku. Runsaasti eri vaikeustason sudokuja.

Chess:
Shakki tietokonepelaajaa vastaan. Eri vaikeusasteita.

Ennen ja jälkeen muutosten:

Uusi yksivärinen iCal ei ole aivan täydellisesti harmaa, sillä tekstit ja niiden taustat vielä paljastavat tekonahkaisen kauheuden. Mutta parempi tuo kuitenkin mielestäni on.

Applen idea uudessa tekonahkaisessa ulkoasussa on toteuttaa skeuomorphista-tyyliä, jossa ulkoasu tehdään vanhahtavaksi ja tutunomaiseksi. Lionin iCalissa tämä tarkoittaa fyysisen kalenterin ulkoasun ja tuntuman siirtämistä virtuaaliseen sovellukseen, iCaliin. Ideana mainio ja toimiva, mutta iCalissa idea on viety liian pitkälle sotkien kokonaisuutta.

Cult of Macin ohjeet ovat suhteellisen yksinkertaiset, vaikka sisältävätkin useampi työvaiheita. Lyhykäisyydessään ne ovat seuraavat:

1. Sulje iCal
2. Tee varmuuskopio vanhasta iCalista kopioimalla se eri nimelle.
3. Valitse iCal-ikoni ja oikealla klikkauksella valitse “Show Package Contents”.
4. Valitse “Contents”-kansio ja tämän jälkeen “Resources”-kansio.
5. Lataa harmaat teematiedostot -paketti (Cult of Mac)
6. Siirrä puretun paketin “ical_lion_silver”-kansion sisältö iCalin “Resources”-kansioon.
7. Kun Finden kysyy mitä tehdään, niin valitse “Replace” ja “Apply to All”.
8. Sulje ylimääräiset Finder-ikkunat ja käynnistä iCal.
9. Nyt iCalin pitäisi olla varustettu yksivärisellä harmaalla teemalla.

Tällaisten pienten, mutta yleiskuvaa rapistuttavien, muutosten myötä alkaa horjua se usko, että Apple panostaisi asioiden yksityiskohtiin kuten aikaisemmin ja OS X:n kehityksen suunta näyttää olevan alaspäin. Ehkä kesällä tuleva OS X Mountain Lion, Puuma, palauttaa uskon OS X:n edistyksellisyyteen ja jatkuvaan kehitykseen. Tosin siinäkin Kalenteri, entinen iCal, on karvapinnoitettu.

Samanlainen värikäs karvapinnoite on myös Lionin osoitekirjassa, jonka saa myös muutettua harmaaksi MacNixin ohjeilla.

HTC Wildfire on vajaat pari vuotta vanha puhelin, jossa on HTC:n tarjoamana Android 2.2.1 (Froyo) ja sen päällä HTC Sense 1.0. Ihan toimiva paketti, mutta jättää paljon toivomisen varaa verrattuna tuoreimpiin Androideihin. CyanogenMod 7.1 avulla käyttöjärjestelmän voi päivittää pohjautumaan Android 2.3.7 (Gingerbread) -versioon, jonka päälle CyanogenMod tuo omat lisänsä. Verrattuna Froyoon sekä Gingerbreadin että CyanogenModin uudistukset sen päälle ovat lukuisia ja tekevät puhelimen käytöstä sekä miellyttävämpää että parantavat suorituskykyä.

En käytä enää Wildfirea arkikäytössä, joten CyanogenModin (CM) kanssa leikkiminen on jäänyt aika vähäiselle. Pikaisella testillä kaikki perustoiminnot näyttivät toimivan kuten ennenkin. Huomiona, että Saunalahtea käytettäessä dataliikenne tarvitsee myös ulkomaan roamingin, kotimaan roaming ei riitä. Lisäksi Bluetoothilla tiedostojen siirto tarvitsee esimerkiksi Bluetooth File Transfer -sovelluksen, sillä kyseinen palvelu puuttuu CM:stä. Ohjelma osaa kätevästi pyytää BT:n kytkemistä päälle avattaessa ja sammuttamista suljettaessa.

Muutamina poimintoina CyanogenModin uudistuksista on kätevämpi lukkoruutu kelloineen, pikaäänenvoimakkuussäätimellä ja soitinkontrolleilla. Ilmoitusvalikosta löytyy kätevästi pikanapit eri ominaisuuksille ja virtanapin takaa löytyy profiilivalinnat ja äänisäädöt, joita ei esim. HTC Sensationin Sense 3.0:ssa ole. Pikakuvakkeiden lisääminen näytölle onnistuu suoraan ohjelmavalikosta vetämällä kuten Sensessäkin, jota en tiennytkään. Pitäisi käyttää enemmän CM:ää, jotta kaikki toiminnot tulisivat esille, mutta paljon enemmän säätövaraa kyllä löytyy, kuin vakiosta.

Päivitys

Käytännössä CyanogenModin päivittäminen sujuu helposti, vaikka HTC Wildfiren päivitysohje onkin hieman sekavasti kirjoitettu. Ensin puhelin rootataan eli hankitaan täydellinen pääsy järjestelmään ja sen jälkeen ajetaan sisään uusi käyttöjärjestelmä. Lopputuloksena on HTC Wildfire varustettuna CyanogenMod 7.1.0.1-Buzz -versiolla.

Tässä vielä lyhyesti HTC Wildfiren roottauksen ja CyanogenModin asennusohjeet, lähinnä omaksi muistilistakseni. Päivitys kannattaa aloittaa tekemällä luurin sisällöstä varmuuskopio, sillä se tyhjennetään päivityksen yhteydessä. Muistikortin sisältö pysyi ennallaan.

Päivitystä varten tarvitaan seuraavat tiedot:

• Hboot -versio.
  • Käynnistä puhelin bootloaderiin sammuttamalla se ja laittamalla virrat päälle pitämällä pohjassa äänenvoimakkuus pienemmälle ja virtanappia.
  • HTC Wildfiressä se pitäisi olla 1.01.0001.
• Sarjanumero: löytyy puhelimen akun alta.

Puhelimen roottaus

1. Windows: Lataa ja asenna HTC Sync -ajurit
2. Lataa Revolutionary 0.4pre4. Täytä lomakkeeseen tiedot beta-avainta varten.
3. Poista puhelimen fastboot käytöstä (Settings → Power → Fastboot) tai (Settings → Applications → Fastboot). Itsellä ei tuollaista valikkoa ollut.
4. Kytke puhelimesta USB debugging päälle: Settings → Applications → Development → USB debugging.
5. Kytke puhelin tietokoneeseen USB:llä, puhelimen tilana HTC Sync.
6. Käynnistä Revolutionary ja syötä avain.
7. Revolutionary yrittää väliaikaisesti rootata puhelimen, avaamalla puhelimen muistin (S-OFF) ja asentamalla “Recovery”-tilan.
8. Puhelin käynnistää itsensä uudelleen ja prosessin pitäisi kestää muutaman minuutin.

CyanogenModin asentaminen Recovery-tilan kautta

1. Lataa viimeisin CyanogenMod
2. Laita CyanogenMod-tiedosto (esim. update-cm-7.1.0.1-buzz-signed.zip) SD-kortin juureen.
3. Optio: lataa Google Apps -sovellukset.
4. Optio: Laita Google Apps -tiedosto SD-kortin (esim. gapps-gb-20110828-signed.zip) juureen.
5. Käynnistä puhelin “Hboot”-valikkoon (Äänenvoimakkuus alas ja virta päälle).
   • “Hboot”-tilan valikossa liikutaan käyttämällä äänenvoimakkuus-nappeja ja valitaan toiminto virtanapilla.
6. Valitse “Hboot”-valikosta “Recovery”.
   • Avautuvassa “Revolutionary CWM” -valikossa liikutaan käyttämällä äänenvoimakkuus-nappeja ja valitaan toiminto trackballilla.
7. Valitse “backup and restore” tehdäksesi varmuuskopion nykyisestä HTC Wildfire -asennuksesta.
8. Valitse “wipe data/factory reset”.
9. Valitse “wipe cache partition”.
10. Valitse “install zip from sdcard” ja “choose zip from sdcard”.
11. Valitse aikaisemmin SD-kortille siirtämäsi CyanogenMod-tiedosto.
12. Toista kohdat 10. ja 11. Google Apps -tiedostolle.
13. Kun asennukset ovat valmiit, mene takaisin päävalikkoon “Back”-nuolinäppäimellä.
14. Valitse “Reboot system now” käynnistääksesi puhelin CyanogenModiin.
15. Valmis.

Helppoa ja nopeeta.

Luxus Digital Week 2012 -tapahtuman Innovaatio-osuuden teemana oli HTML5:n tila sovellusten kehityksessä, Windows Phone ja sovellukset ja Adobe Scene 7. Päivän neljäs esitys kosketusnäytöille kehittämisestä peruuntui harmillisesti, sillä se olisi ollut varmasti kiinnostavampi kuin Scene 7. Seminaariesitykset olivat mainioita ja keskittyivät asiaan, jättäen mainospuheet minimiin. Lisäksi esitysten jälkeen oli vapaata keskustelua ja lyhyt Windows Phone Developer Workshop. Workshop oli käytännönläheinen esitys Microsoft Expression Blendin ja Visual Studion yhteistoimintaan ja kehitys näytti ihan kätevältä. Pitänee ladata kehitystyökalut ja testata.

LDW12-tapahtuma järjestettiin Kaapelitehtaan Puristamo salissa, joka oli sisustettu sopivan epäformaaliksi tilaksi tapahtumalle. Olisin olettanut, että paikalla olisi ollut enemmänkin kiinnostuneita, sillä kenties vajaat puolet istumapaikoista oli täytetty. Tietenkin, itsekin olin paikalla omalla ajallani. Tarjolla kuulijoille oli virvokkeita, mutta ei kahvia, jota onneksi sai viereisesti kahvilasta. Kokonaisuutena tapahtuma oli kiva, tarjosi uusia ajatuksia ja ideoita, mutta tunnelma jäi hieman etäiseksi, vaikka yritystä oli.

Tällaisia tilaisuuksia saisi kyllä olla useamminkin, joten kiitokset Luxukselle hyvästä tapahtumasta ja puhujille ajatuksia herättävistä esityksistä.

Tässä vielä muutamia poimintoja päivän esityksistä ja tapahtumasta.

HTML5 ja sovellusten kehittäminen

HTML5 on nykyään varteenotettava vaihtoehto Web- ja mobiilisovellusten kehittämiseen ja paikalla oli Rocket Packin Harri Manninen, joka kertoi miten päätyivät myydyksi Disneylle. HTML5 tarjoaa hyvät mahdollisuudet sovellusten kehittämiseen useille alustoille, mutta sisältää myös vaivaa testauksen, selainten nopean kehityksen, rajapintojen muuttumisen (FB) ja laitteiden fragmentaation osalta. Samaa ongelmaa on tietenkin myös natiivisovellusten parissa. Kaikki nykyaikaiset selaimet kuitenkin nykyään tukevat hyvin vielä speksiltään keskeneräistä HTML5:sta, josta osoituksena myös Cut the Rope -peli, joka on IE:n osoitus kehityksen mukana pysymisestä. Myös esitys oli teemaan sopivasti tehty HTML5:lla, käyttäen impress.js:ää.

HTML5-sovellusten ominaisuuksia käsiteltiin lisäksi viiden kohdan listana: jakelukanavat, raha, teho ja sananvapaus. Jakelukanavat ovat HTML5-sovelluksilla vapaammat kuin App Storessa ja ovat helpommin levitettävissä sosiaalisissa medioissa. Sovelluksilla tienaaminen ei ole vielä yhtä selkeää kuin natiivisovelluksilla, sillä maksuihin käytettävää alustaa ei vielä oikein ole. Samat mikromaksut, mainokset ja tilauspohjainen palvelu toimivat. Tehoiltaan HTML5-sovellukset alkavat olla lähellä natiivia, etenkin kun selainten ominaisuudet kehittyvät. Viimeisenä mainittiin sananvapaus, sillä eri sovellusmarketit ovat moderoituja, etenkin Applen osalta, rajoittaen mahdollisia sovelluksia, joka on osittain myös hyvä asia.

Esityksessä mainittiin myös avoimen lähdekoodin HTML5-sovellusalusta PhoneGap, jolla saadaan käyttöön mobiililaitteiden natiiviominaisuuksia. Selkeästi HTML5 on pätevä tekniikka mobiilipuolella, jonka myös Adobe on huomannut ostaessaan jokin aika sitten PhoneGapin. Mobiili-Flash on jo kuopattu ja kuopattaneen myös työpöydällä, joten Adobe panostaa HTML5:een ja usean alustan mahdollisuuksiin.

HTML5-sovellusten tulevaisuutta käsiteltiin lyhyesti mainiten WebGL, Fullscreen-sovellukset ja Gamepad API, jotka tarjoavat uusia mahdollisuuksia etenkin pelien kehittämiseen.

Windows Phone ja sovellukset

Windows Phonesta paikalla oli kertomassa Microsoftilta Technology Evangelista Jukka Wallasvaara, joka esitteli lyhyesti Windows Phonen kehitysideat ja “People vs. Icons” -ideologian ja esitteli sen toimintaa Nokian Lumia 800:lla. Windows Phonessa oli monia käteviä ominaisuuksia ja näkyi, että asioita oli ajateltu eri tavalla kuin muissa puhelimissa.

Windows Phone -esitys oli mielenkiintoinen, sillä en ollut aikaisemmin kunnolla päässyt testaamaan WP:n ominaisuuksia, jotka nyt tulivat monelta osalta tutuksi. Valitettavasti muistiinpanot kaikista oivaltavista asioista tältä osalta suurilta osin hävisivät, kun muistiinpanovälineenä käyttämäni Androidin WordPress-sovellus ei tallentanutkaan kirjoituksen luonnosta. Kynä ja paperi, missä ne olivatkaan. Muistiin kuitenkin jäi, että haku-toiminnossa pystyi ottamaan kuvan tekstistä ja kääntämään sanat eri kielelle ilman eri sovellusta. Samoin “hyödyllisenä” ominaisuutena Xbox Livessä avatar tanssi, kun sitä tökki. Kätevä ominaisuus vastaavasti oli se, että “Henkilöt”-tiilin takaa löytyi kontaktien eri aktiviteetit eri sosiaalisissa medioissa ja lisäksi jaetut kuvat. Myös se, että pakotetut lukkoruudun sai ohitettua, jos halusi ottaa valokuvan nopeasti, oli näppärää.

Adobe Scene 7 ja dynaaminen sisältö

Päivän viimeiseksi esitykseksi jäi “Adobe Scene 7 ja dynaaminen sisältö”, jota varten paikalla oli saapunut Adobelta Onno in ‘t Veld. Aihe oli hieman outo valinta HTML5:n ja Windows Phonen pariksi, mutta kuitenkin kohtalaisen mielenkiintoinen. Tietenkin mainostettiin Scene 7:n ominaisuuksia, mutta käyttäen hyväksi paljon esimerkkejä, jotka eivät tehneet asiasta turhan puisevaa. Kaikenlaista sovelluksella pystyikin tekemään aika näppärästi.

Muutamina esimerkkeinä näytettiin miten olohuonetta voi sisustaa dynaamisesti käyttämällä vain yhtä kuvaa ja piirtämällä sitä uusiksi eri materiaalein ja värein. Myös esimerkiksi huonekaluliikkeen sivuilla pystyttiin yhdellä sohvakuvalla esittämään useita eri värejä ja kankaita. Ja tietenkin vaatekaupat kuten Burberry ja Nelly hyödynsivät sovelluksen ominaisuuksia. NikeID-palvelussa pystyi suunnittelemaan haluamansa väriset tennarit.

Luovuuden näyttely

Seminaarien lisäksi Puristamo-salissa oli esillä erilaisia tapahtuman järjestäjän, eli digitaalisen median mainostoimisto Luxuksen, ja yhteistyökumppaneiden luovuuden tuotoksia. Esillä oli muun muassa kolmen näytön Multitouch-näyttö, jossa kuvat ja videot liikkuivat ja skaalautuivat saumattomasti. Ensimmäisen sukupolven järjestelmä oli kooltaan pienen jääkaapin verran, mutta kuulemma seuraava sukupolvi jo perinteisen taulutelevision syvyysluokkaa. Testaamaan pääsi myös viikonloppuna pidetyn Microsoft Kinect Hackathonin tuotosta, Angry Birds -peliä, jossa ritsaa käytettiin käsiliikkein. Lisäksi Pongia pääsi pelaamaan kaksinpelinä, puhelimien asentosensorien toimiessa peliohjaimina.

Muutamia kuvia tapahtumasta. HTC Sensation ja pimeähkö tila, ei ole kovin optimi.

Lyhyesti kuvattuna Profile Pitch -kilpailussa on ideana kahden hengen tiimein haastaa viikottain toisia joukkueita ja kilpailla jäsenten LinkedIn-profiileiden eri osa-alueiden vahvuuksissa. Jäsenten Linkedin-profiilit pisteytetään osa-alueiden mukaan, jotka ovat nimetty Lifebook-kannettavien ominaisuuksien mukaan laaduksi, liikkuvuudeksi, turvallisuudeksi ja kosketukseksi. Haasteissa tiimin Linkedin-profiileiden eri osa-alueet taistelevat keskenään ja osa-alueiden voitoista saa pisteitä. Haastekertoja on päivittäin kolme per jäsen, joten kannattaa hieman taktikoida, keitä tiimejä haastaa. Aina viikon lopussa eniten pisteitä kerännyt tiimi voittaa valitsemansa Lifebookin per jäsen.

Helppoa ja yksinkertaista?

Profile Pitch haastaa kysymällä “Oletko riittävän rohkea?” ja “Pysytkö Lifebookkien vauhdissa?”. Haaste on otettu vastaan ja voitettu! Tiimi “Initech”, eli profiilini yhdessä kaverini Aarnen profiilin kanssa, oli voittamaton yhdistelmä kilpailun ensimmäisellä viikolla ja siitä palkinnoksi saimme molemmat uudet kannettavat. Eiköhän se Fujitsu Lifebook T901 sieltä piakkoin saavu, sillä odotan innolla miten kääntyvä kosketusnäyttö toimii käytännössä. Lisäksi kilpailun toisella viikolla kipusimme kuin ohimennen toiseksi, josta palkintona Presenter IV Air -osoitin. Sopiva kaveri T901:n seuraksi.

Kilpailua on jäljellä vielä siis neljä viikkoa, joten kannattaa päivittää Linkedin-profiili, pohtia sen vahvuuksia ja heikkouksia ja ottaa haaste vastaan.