Linuxille on saatavilla useita erilaisia kernelin sorsia, eli ytimen lähdekoodeja, joilla voi terästää omaa Linuxia haluamillaan tavoilla. Vanilla-kernel on se perus-kerneli, jonka päälle sitten kasataan keko patcheja ja saadaan uusia ominaisuuksia ja kenties lisää ”tehoa” irti koneesta.

Normaalisti käytän Gentoossani Con Kolivasin ck-sources kerneliä ja aikaisemmin testailin cko-sourceja, jotka perustuvat ck-sourceihin, mutta tuovat lisää ominaisuuksia mm. tiedostojärjestelmän ja alsan osalta. Suorituskyvyssä ei juurikaan ollut eroa ja palasin päivitettävyyden takia takaisin käyttämään ck-sourceja. Lisäksi cko-sourcesin kehitys loppui.

Huomasin pari päivää sitten, että cko-sources jatkaa tavallaan elämää beyond-sources nimellä (aikaisemmin nimellä archck-sources) ja yhdistää nyt myös nitro-sourcesissa olleet patchit. Beyond-sourcesiin löytyi valmis ebuild Gentoon bugi-kannasta numerolla #103354. Ebuildit helpottavat huomattavasti hieman erikoisempien ja paketinhallinnasta löytymättömien ohjelmien kokeilemista.

Kaikkea on aina kiva testata, mutta koska käytän alsaa moduulina, eikä tarvetta ole erikoisimmille tiedostojärjestelmille kuten reiser4 tai UnionFS, on erikoisimpien kernelien käyttäminen hieman turhaa. Myöskään suorituskyvyssä en eroa huomannut ck-sourcesiin verrattuna. Viime syksyn kernelien interbench -testien perusteella eri kernelien erot perusasetuksilla ovat lähinnä käyttäjän korvien välissä. Erot tulevat lähinnä esille, jos tarvitaan hieman erikoisempia ominaisuuksia tai halutaan kehuskella kavereille erikoisella kernelillä.