Aikaisemmissa versioissa haku toimi mielestäni paremmin, vikkelämmin, ja onneksi osoitepalkin haku-toimintoa voi muokata haluamakseen about:configin keyword.URL -arvolla (MozillaZine). Asetukset saa esiin kirjoittamalla osoitepalkkiin about:config ja kirjoittamalla Filter-kenttään keyword. Jos keyword.URL -arvoa ei ole, sen voi itse lisätä (New > String).

Value-arvoksi lisätään haluttu palvelu:

Google’s “Kokeilen onneani” (vakiona ennen Firefox 2.0):
http://www.google.com/search?btnI=I%27m+Feeling+Lucky&ie=UTF-8&oe=UTF-8&q=

Google “Hae nimellä” (vakiona Firefox 2)
- Vie automaattisesti sivulle jos selkeä hakutulos löydetään tai näyttää hakutulokset Googlessa
http://www.google.com/search?ie=UTF-8&sourceid=navclient&gfns=1&q=

Google Haku (perinteinen Googlen haun hakutulossivu)
http://www.google.com/search?ie=UTF-8&oe=UTF-8&q=

Jos “Internet Keywords” -haun kytkee pois päältä asettamalla keyword.enabled arvoksi false, yrittää selain tämän jälkeen arvata domaineja korjaamalla epäkelpoa URLia lisäämällä siihen etu-, takaliitteen tai molemmat. Tämänkin voi kytkeä pois päältä asettamalla browser.fixup.alternate.enabled arvoksi false.

Perinteinen Googlen haku myös Firefoxin osoitepalkista käytettynä (pikanäppäin Ctrl-L) tuntuu olevan itselleni se kätevin, vaikka selaimessa toki on myös erikseen Googlen haku-kenttä (pikanäppäin Ctrl-K).

Leikin viime viikolla ajankuluksi Nokian Ovi Suiten kanssa ja huomasin, että N95:lle oli aikoja sitten (joulukuussa 2008) julkaistu ohjelmistopäivitys. Nokian Laiteohjelmiston päivityksen tietojen mukaan N95:lle oli saatavilla ohjelmistojulkaisu 35.0.002, joka toisi muun muassa parannetut soittimen soittolistat, parannetun Nokia Musiikkikauppa ‑sovelluksen, upotetut N-Gage-pelit, päivitetyn Kartat 2.0 ‑sovelluksen ja tuen Flash Lite ‑versiolle 3.0. Eli eipä juurikaan mitään tarpeellista, mutta voisihan sen asentaa.

Todellisuudessa ohjelmistopäivityksen versio oli 31.0.017 ja asentui nätisti 21.0.016 ohjelmistoversion päälle. Tätä ennen olin tosin taistellut tovin Ovi Suiten ja USB-kaapelin kanssa, joka talttui Ovi Suiten uudelleenasennuksen ja muutaman koneen uudelleenkäynnistyksen jälkeen.

Suurimpana “uudistuksena” ohjelmistopäivityksen jälkeen näkyi aktiivisessa valmiustilassa “Share Online”-linkki, jonka takaa löytyi Flickr, Ovi ja Vox -palvelut. Eikä tietenkään mahdollisuutta poistaa tuota linkkiä valmiustilasta (kuten ei muitakaan valmiustilan linkkejä). Kuulemma Share Online 4.3 -versiossa se olisi mahdollista, mutta sitäpä ei ollutkaan saatavilla vanhemmille S60 3rd Edition, Feature Pack 1 -laitteille kuten juuri oma N95:n. Kiva kiva.

Onneksi tässäkin asiassa ratkaisu löytyy Internetistä ja lukemalla hieman foorumeita sain selville, että kyseisen linkin poistoon on muutamia vaihtoehtoja: luurin häksäys, Share Onlinen (SO) beta-version asennus ja poisto. Häksäämällä onnistuisi ilmeisesti myös muiden linkkien eli haun, kalenterin ja WLAN-haun poistaminen, mutta jos nyt edes tuon SO:n saisi pois kalenterilta tilaa viemästä.

Tuumasta toimeen ja Helioportin Nokia Users -foorumilla kirjoittamia ohjeita seuraamaan:

1. Lataa SO_3.0_N95_Upgrade.SIS-tiedosto Nokian Beta Labsista. (Helioportin ohjeissa toimimaton linkki RapidShareen)
2. Sulje Aktiivinen valmiustila: Työkalut > Asetukset > Yleiset > Muokkaus > Valmiustila > Akt. valm.tila
3. Asenna SO_3.0_N95_Upgrade.SIS
4. Sulje ja käynnistä puhelin uudestaan uusia asetuksia varten
5. Mene Työkalut > Sovell. hall. ja poista Share Online
6. Laita aktiivinen valmiustila takaisin päälle ja nauti

Yllä kuvattu prosessi tuntui toimivan ja Share Online -linkki katosi aktiivisesti valmiustilasta. Tuli kyllä ihan Apple-käyttäjämäinen fiilis, kun laite- ja sovellustoimittaja kuvittelee tietävänsä paremmin, miten käyttäjät haluavat laitteitaan käyttää. Ainiin, Apple-käyttäjä olenkin.

Ongelma ei kuitenkaan ole uusi ja Google tarjosikin syyksi kiintolevyn yliaggressiivisen energiasäästön, joka siis laittaa lukupäät parkkiin turhan tiheästi. Ongelma esiintyi alkuun Seagate Momentus 7200.4 GFO levyllä, joka lopulta äityi ääntelemään enemmänkin ja jumitti konetta parin sekunnin katkoin, mutta jatkui myös uuden Western Digital Scorpio Blue (WD5000BEVT) levynkin osalta ensin hitaammin, mutta kiihtyvällä tahdilla. Voi vitjat, mitä teknologiaa.

Ratkaisuna on levyn energiasäästön säätäminen vähemmän aggressiiviseksi, joka onnistuu esimerkiksi hdparm-ohjelmalla Linuxissa, mutta eihän Macille tietenkään sitä löydy. Onneksi asetusten muuttaminen onnistuu hdapm-ohjelmalla, joka on OS X:lle tehty komentorivityökalu energiasäästö (APM) tasojen asettamiseksi.

Ja kas, hdapm disk0 max -komennon jälkeen levyn kliksuttelu loppui täysin. Nyt vielä hdapm-binäärin sijoitus /usr/local/bin ja hdapm.plist -tiedoston sijoitus /Library/LaunchDaemons -hakemistoon ja ratkaisu ongelmaa oli valmis. Nyt asetus pitäisi määräytyä aina käynnistyksessä ja sen voi tarkistaa Consolesta, josta pitäisi löytyä rivi “Setting APM level to 0xfe: Success”.

Nettikeskusteluiden perusteella ei oikein saa selvää, onko ongelma Applessa (Late 2008 Macbook) ja itse päivitetyn levyn firmwaren epäsopivuudessa vai missä, mutta tärkeintä on, että ongelma on ainakin tältä erää toivottavasti ratkaistu. Samanlaista ja äänekkäämpääkin ongelmaa Apple korjasi Mid 2009 Macbook Pro:n levyjen osalta, mutta Apple Discussions -palstan juttujen perusteella ongelma koskettaa kaikkia itse päivitettyjä levyjä, joissa ei ole sisällä Applen firmwarea ja ongelma olisi EFI:n versiossa 1.7.

Seagate Momentus -levyn osalta oli lisäksi “ongelmana” OS X:n Sudden Motion Sensorin ja levyn G-Force Protectionin yhteistoiminta, jota uumoiltiin ongelman lähteeksi, mutta pmset -a sms 0, eli sensorin poiskytky ei naksutteluun vaikuttanut. Nyt uudessa WD:n levyssä ei omaa putoamissuojaa ole, joten sensorin voi taas kytkeä päälle.

“Televisiossa esitettävissä elokuvissa sallitaan yksi katko kutakin 30 minuutin ohjelmajaksoa kohden aikaisemman 45 minuutin asemesta. Muissa ohjelmissa ei enää vaadita 20 minuutin yhtenäistä ohjelmajaksoa. Mainonnan määrä eli 12 mainosminuuttia täyttä ohjelmatuntia kohden pysyy ennallaan. Uutena asiana lakiin tulee mainosten lähettäminen jakamalla ruudun kuvatila ohjelman aikana. Tällöin mainokset tulee selkeästi erottaa varsinaisesta ohjelmasta.” – LVM:n tiedote

Osaltaan ymmärrän televisioyhtiöitä, jotka rahoittavat toimintaansa mainosten myynnillä ohjelmiin, mutta satunnaisena televisionkatsojana uudet pätkityt ohjelmat eivät kyllä paljoa naurata. Netissä onkin ollut asiasta foorumeilla keskustelua ja yhtenä ratkaisuna asiaan on ärsyttävien mainosten kiertäminen nauhoittavalla digiboxilla, kuten Jasmo asian esittää. Katkojen määrän lisäksi ihmetyttää myös mainosten sijoittelu, jossa ei tunnu olevan mitään järkeä. Esimerkiksi mielestäni katko juuri ennen elokuvan lopputekstejä on aika erikoinen valinta. Ilmeisesti mainosminuuttimäärä oli vajaa tavoitteista. Toisaalta entistä tiheämmät katkot tarjoavat paremman alusta kanavapujottelulle.

No, kohtahan sitä kaikki katsottava sisältö on kuitenkin maksukanavilla. Moottoriurheilun osalta tänä vuonna hävisivät suorat Moto GP ja Super Bike -lähetykset, mutta toisaalta myös Kyllönen Formula 1:n jälkilähetyksistä: lähes win-win -tilanne. Myös jääkiekko ja jalkapallo ovat hävittyjä pelejä, vaikka niitä en MM-kisoja lukuun ottamatta katsokaan. Elokuvatkin ovat uusintoja vuosilta kinoprojektori ja nitraattifilmi, joten mitä jää jäljelle? Ylen Avara luonto ja Jarmo Heikkinen.

1. Älä kysy minulta missä pelitalletukseni on, kun minulla on vain yksi tallennusväline liitettynä konsoliin. On aika yksiselitteistä missä se voisi olla.
2. Laske minut hitaasti takaisin peliin, sen jälkeen kun olen laittanut pelin tauolle ja haluan jatkaa. Muutama sekunti olisi tarpeen, jotta sormet löytävät oikeille näppäimille takaisin. Etenkin musiikki- ja ajopeleissä tauolta palaamisen jälkeen peli menee puihin.
3. Salli minun ohittaa välikohtaukset, etenkin jos samoja kohtauksia pitää katsella usealla eri pelikerralla kokonaan uudestaan.
4. Anna selkeä visuaalinen etenemispalkki ladatessa, sillä haluaisin tietää ehdinkö latausajalla hakea lisää juotavaa keittiöstä vai en. Pelkkä pyörivä ympyrä ei ole riittävä.
5. Kokoa vaikeustasosaavutukset yhteen nippuun. Jos pelaan peliä vaikealla-tasolla, en varmaankaan tule sitä pelaamaan uudestaan helpolla tai keskivaikealla.

Lisäksi myös konsolien valmistajilla eli Microsoftilla ja Sonylla on hieman kehitettävää käyttäjäystävällisyyden osalta. Molemmat toki haluavat, että pelaaja ostaa juuri heidän laitteensa, mutta pelaajan lukiuttaminen yhteen alustaan on hyödytöntä. Harva ostaa kuitenkaan molempia laitteita.

1. Mahdollista verkkopelaaminen eri konsolimerkkien kesken. Useat pelit ovat saatavissa molemmille konsoleille, joten miksi ei voisi myös mahdollistaa verkkopelaamisen eri konsolien omistavien pelaajien kesken.
2. Salli verkkopelaaminen ilman erillistä maksua. Pelistä ja nettiliittymästä on jo maksettu, joten miksi pitäisi vielä maksaa erikseen pelaamisesta.
3. Käytä yhtenäistä standardia peliohjainten liittämiseksi ja käyttämiseksi konsolissa. Jos pelaaja on jo ostanut esimerkiksi Rock Bandin ohjaimineen Xbox 360:lle, ei hän varmaankaan osta sitä myös PlayStation 3:lle vain sen takia, että pääsisi pelaamaan kaverin kanssa verkossa.
4. Älä hinnoittele konsolisi lisälaitteita aivan järjettömin hinnoin, sillä kohtuullisella hinnalla myös myynti kasvaisi.

Konsolipelaamisessa on varmasti monia muitakin asioita jotka ärsyttävät ja kaipaavat parannusta, mutta olisihan se elämä aivan turhan helppoa, jos kaikki vain toimisi.

Baareihin on etenkin viikonloppuisin ostettava ovelta suhteellisen kallis pääsylippu, usein 8 tai 10 euroa, jonka sisällöstä ei voi koskaan ennalta tietää. Tietenkin bändien keikoille mentäessä asia on hieman toinen, kun tietää saavansa ainakin kunnollista musiikkia, mutta ihan normaalina perjantai- tai lauantai-iltana rahastus tuntuu kovalta. Lisäksi lipun päälle pitää vielä usein maksaa parin euron eteispalvelumaksu ja juomatkin ovat hinnoiteltu runsaalla katteella. Täten ennen kuin varsinaista tuotetta, eli baarin viihdetarjontaa ja ilmapiiriä, on edes nähnyt, on lompakosta hävinnyt aimo summa rahaa. Jos sitten baarin tunnelma ei miellytäkään, ei rahoja varmastikaan saa takaisin, vaikka lähtisi melkein heti pois.

Pääsymaksusta voisi saada myös palautusta, jos lähtee baarista pois ennen sulkemisaikaa, siten että tilalle päästetään toinen henkilö, joka tietenkin myös maksaa saman hinnan pääsylipusta, vaikka saa viihdettä vähemmän aikaa. Seduloissa on ilmeisesti jokin systeemi, että samalla lipulla pääsee muihinkin saman ketjun yökerhoihin, joka on ihan kätevää. En ole sitä kyllä käytännössä todentanut ja mahtaako se edes toimia, sillä baarien jonoissahan sitä menee jo useampi tovi, jos sisään edes myöhemmin illalla pääsee.

Yökerhoissa voisi olla jonkinlainen tyytyväisyystakuu, ja jos meno ei miellytä, saisi rahoista osan takaisin tai vapaalipun käytettäväksi. Toisaalta, vaikka pari kertaa on tehnyt mieli pyytää pääsymaksurahat takaisin, en ole sitä kyllä edes yrittänyt. Tiedä sitä, kenties se olisi onnistunutkin. Nykyään sitä tulee kuitenkin baareissa käytyä sen verran harvoin, että rahallinen menetys paikan vaihdoksesta ei häiritse. Harmittaa kuitenkin.

Mac OS X:ssä dynaamiset kirjastot toimivat hieman eri lailla ja haluavat täydellisen polun asennushakemistoonsa. Asiasta löytyy blogikirjoitus ja selventävä ohje, jotka kertovat miten asioiden laita on. Kirjoituksissa neuvotaan toimivien dynaamisten kirjastojen luontiin käyttämällä install_name_toolia ja LDFLAGS-muuttujien käytöllä.

Hieman asian ympärillä iteroiden ei kirjastojen kääntäminen toivotulla lopputuloksella kuitenkaan onnistunut. Vaikka LDFLAGS-muuttujiin laittoi ehdotetun -Wl,-dynamic,-install_name -Wl,@executable_path/kirjasto.dylib -loitsun, eivät lisäosan vaatimat gettext, iconv, glib-2, malaga, suomi-malaga ja voikko -kirjastot suostuneet toimimaan lisäosan sisältä. Gettextin libintl -kirjastoa varten joutui LDFLAGS-muuttujat lisäämään suoraan Makefileen, mutta muuten loitsiminen onnistui configuren parametreina.

En tiedä onko vika kirjoittajassa, vai missä, mutta ei voi sanoa, että asiaa olisi turhan helpoksi tehty. Joku jippo tässä täytyy olla, kun kirjastot kuitenkin /usr/local/lib -hakemistosta toimivat. Ehkä tämäkin asia joskus selkenee.

Ongelmaksi selvisi IMAP-sähköpostilaatikon kansiorakenne, jossa oli Roskakori, Lähetetyt ja Luonnokset -kansiot sekä Inboxin tasolla että Saapuneet-kansion alikansioina. Thunderbird ilmeisesti sekaantui kahdesta Roskakorista ja viestit poistuivat suoraan. Lisäksi Internet-lähteiden mukaan kansioiden poistaminen ei onnistu, koska Thunderbirdin mielestä Roskakori voi sisältää vain viestejä, eli sen pitää olla samalla tasolla Saapuneet-kansion kanssa.

Tilaamalla IMAP-postilaatikosta vain Saapuneet-kansion tasolla olevan Roskakorin, alkoivat viestit taas siirtymään poistettaessa oikeaan paikkaan ja kansioidenkin poisto onnistui jälleen.

Atlantin toisella puolella tämä on ymmärretty ja markkinoilla on saatavilla ongelmaan ratkaisu. Muun muassa Smarthome kauppaa 360 astetta kääntyviä pistorasioita, joihin saa helposti yhtäaikaisesti kaksi isoa töpseliä tai laturia. Kätevää ja edullistakin.

Vielä jos tällaisia olisi saatavilla myös sukopistorasioina, vaikka joissain jatkojohdoissa onkin pistorasiat käännetty hieman kulmittain.

En ole juuri sähkötekniikkaa lukenut, mutta luulisi olevan yhtä helppoa kääntää pistorasiat hieman sivuttain, kuin niiden suoraankin laittaminen. Vai onko sillä oikeasti jokin tarkoitus, että vuosikymmeniä on kahden pistorasian koteloiden tökkelit sijoitettu mahdollisimman epäkäytännöllisesti?

(via Gizmodo)

Barry Schwartz kertoo TEDin “The paradox of choice” -videossa valinnan monimutkaisuudesta. Psykologi Schwartz käsittelee läntisen yhteiskunnan perimmäistä uskomusta, valinnan vapautta. Schwartin arvion mukaan valinta ei tee meitä vapaammaksi vaan lamauttaa, eikä onnellisemmaksi vaan tyytymättömämmäksi. Jokainen, joka joskus on ostanut jotain hieman enemmän teknistä asiaa, voi varmasti yhtyä Schwartzin arvioon. Miten hankalaa onkaan valita se “hyvä” tuote kymmenien samankaltaisten tuotteiden joukosta.

Esimerkiksi:

Taulutelevision ostaminen
Harkitsin viime talvena taulutelevision ostamista ja vertailin tietenkin eri vaihtoehtoja. Laskeskelin, että samalla valmistajalla oli samassa kokoluokassa jopa parikymmentä eri mallia, joista useiden mallien ominaisuudet olivat liki toisiaan ja hankalasti vertailtavissa. Kun tuohon vielä lisätään eri valmistajien tuotteet samassa tuoteryhmässä, oli valinnan vapautta enemmän kuin tarpeeksi. Onneksi pystyin rajoittamaan valmistajien listaa DVB-C -vaatimuksen avulla, jolloin päästiin jo paljon mielekkäämpään lähtöasetelmaan.

Muutamia testejä ja ahkeraa Internet-selailua myöhemmin, päädyin lopulta Sonyn 40″ w3000 -malliin, joka oli sekä hinnaltaan, ominaisuuksiltaan että testimenestykseltään oiva valinta. Miettiessäni sopivaa tuotetta, oli Sonyn tuotemallisto kuitenkin ehtinyt jo “vanhentua”, ja koska uusia malleja oli tulossa parin kuukauden sisällä, ei haluamaani mallia enää saanut mistään. Kaiken lisäksi uusi vastaava malli, on muotoilultaan jotain kauheaa. En täten ole vieläkään päässyt itseni kanssa oikein yhteisymmärrykseen, mikä olisi hyvä taulutv.

Applen tuotelinjat
Apple herättää monissa vahvoja tunteita sekä hyvässä että pahassa. Vaikka en ole aivan yhtä mieltä Applen vetämästä linjauksesta, on Applen tuotemallisto selkeydessään erittäin onnistunut: valittavana on muutamia selkeästi erilaisia vaihtoehtoja muutamassa hintaluokassa erilaisiin käyttötarpeisiin kohdistettuna. Tämä toistuu Applen kaikissa tuoteryhmissä tietokoneista musiikkisoittimiin ja käyttöjärjestelmään, ja ostajan on suhteellisen helppo tehdä valintansa. Applen tuotteet ovat jopa niin yksinkertaistettuja, että kaikkia ostajia tuotteet eivät tyydytä.

Vastaavasti PC-maailmassa valinta on vapaata ja erilaisia, mutta melkein samanlaisia PC-koneita löytyy vaikka miten paljon. Koneet on varustettu kaikilla mahdollisilla hilavitkuttimilla ja kustomointimahdollisuudet ovat lähes rajattomat. Yritä siinä sitten valita juuri se oikea ja “paras” laite.

Myös käyttöjärjestelmien osalta Apple kulkee omia linjojaan, kun taas Microsoft ja Linux panostavat valintaan. Esimerkiksi OS X:n Leopardia on tarjolla kaksi versiota, yksi perusversio (plus 5 kpl:een perhepaketti) ja yksi palvelinversio, kun vastaavasti Vistaa on saatavana kolme perusversiota, kaksi yritysversiota ja yhdeksän palvelinversiota (Windows Server 2008). Lisäksi Windowsista on vielä eri versiot 32-bittisille ja 64-bittisille prosessoreille. Vastaavasti Linuxin eri distribuutioiden osalta voidaan puhua sadoista ellei jopa tuhansista eri vaihtoehdoista.

Ratkaisu
Onneksi valinnan vaikeuteen on helppo ja yksinkertainen ratkaisu: älä mieti liikaa, tai välitä vaikka tuote ei olisikaan se “paras”. Etenkään jälkeenpäin ei kannata pohtia, että tuliko nyt varmasti ostettua hyvä tuote parhaimmalla mahdollisella hinnalla. Tästä ei seuraa kuin pahaa mieltä.

Tietenkään asia ei ole aivan noin yksinkertaista. Etenkin insinööreillä voi olla hankaluuksia kieltää tosiasioita ja olla vertailematta eri tuotteita maailman tappiin asti.

Onneksi kaikkien asioiden ostaminen ei ole hankalaa ja usein valintaa helpottaa niin sanottu merkkiuskollisuus, kuten keväällä hankkiessani uutta polkupyörää. Valintaa ei juurikaan tarvinnut tehdä muulla kuin lompakon paksuuden perusteella ja lopulta silläkään ei ollut merkitystä. Tietenkin merkkiuskollisuutta oli helppo perustella kyseisen merkin takajousitukseen liittyvällä keksinnöllä, jota ei muilta merkeiltä löytynyt.

Välillä valintaa helpottaa myös sisäinen insinööri, joka haluaa mahdollisuuden leikkiä tuotteilla. Kesällä ostin uuden digitaalikameran, jonka ostamista mietin ja tutkin muutaman päivän. Loppupeleissä valinta oli suhteellisen helppoa, sillä Canonin vain tiettyihin kameroihin saatava CHDK-ohjelmisto ratkaisi asian. Kyseinen malli ei ollut “paras” tai edullisin, mutta täytti perusvaatimukset ja tarjosi lisäksi mahdollisuuden laajentaa kameran toimintaa ominaisuuksilla, joita ei vastaavan hintaluokan malleista löytynyt.

Odotankin aina yhtä innokkaasti uusien enemmän tai vähemmän teknisten vempeleiden ostamista. Valinnan vapauteen saa helposti kulumaan useammankin viikon, ellei ostoksella ole kiire, jolloin pitää vain toivoa osuvansa “oikeaan” ja jälkeenpäin olla lukematta testejä ja arvosteluita.