Ongelma ei kuitenkaan ole uusi ja Google tarjosikin syyksi kiintolevyn yliaggressiivisen energiasäästön, joka siis laittaa lukupäät parkkiin turhan tiheästi. Ongelma esiintyi alkuun Seagate Momentus 7200.4 GFO levyllä, joka lopulta äityi ääntelemään enemmänkin ja jumitti konetta parin sekunnin katkoin, mutta jatkui myös uuden Western Digital Scorpio Blue (WD5000BEVT) levynkin osalta ensin hitaammin, mutta kiihtyvällä tahdilla. Voi vitjat, mitä teknologiaa.

Ratkaisuna on levyn energiasäästön säätäminen vähemmän aggressiiviseksi, joka onnistuu esimerkiksi hdparm-ohjelmalla Linuxissa, mutta eihän Macille tietenkään sitä löydy. Onneksi asetusten muuttaminen onnistuu hdapm-ohjelmalla, joka on OS X:lle tehty komentorivityökalu energiasäästö (APM) tasojen asettamiseksi.

Ja kas, hdapm disk0 max -komennon jälkeen levyn kliksuttelu loppui täysin. Nyt vielä hdapm-binäärin sijoitus /usr/local/bin ja hdapm.plist -tiedoston sijoitus /Library/LaunchDaemons -hakemistoon ja ratkaisu ongelmaa oli valmis. Nyt asetus pitäisi määräytyä aina käynnistyksessä ja sen voi tarkistaa Consolesta, josta pitäisi löytyä rivi ”Setting APM level to 0xfe: Success”.

Nettikeskusteluiden perusteella ei oikein saa selvää, onko ongelma Applessa (Late 2008 Macbook) ja itse päivitetyn levyn firmwaren epäsopivuudessa vai missä, mutta tärkeintä on, että ongelma on ainakin tältä erää toivottavasti ratkaistu. Samanlaista ja äänekkäämpääkin ongelmaa Apple korjasi Mid 2009 Macbook Pro:n levyjen osalta, mutta Apple Discussions -palstan juttujen perusteella ongelma koskettaa kaikkia itse päivitettyjä levyjä, joissa ei ole sisällä Applen firmwarea ja ongelma olisi EFI:n versiossa 1.7.

Seagate Momentus -levyn osalta oli lisäksi ”ongelmana” OS X:n Sudden Motion Sensorin ja levyn G-Force Protectionin yhteistoiminta, jota uumoiltiin ongelman lähteeksi, mutta pmset -a sms 0, eli sensorin poiskytky ei naksutteluun vaikuttanut. Nyt uudessa WD:n levyssä ei omaa putoamissuojaa ole, joten sensorin voi taas kytkeä päälle.

Siispä kertauksena Mplayerin man-sivuilta poimittuna, prosessi menee jotakuinkin seuraavasti:

1. Jos tiedetään, että DVD:ltä löytyy esimerkiksi suomenkieliset tekstit, aloitetaan elokuvan katseleminen komenolla:
   mplayer dvd://1 -dvd-device /cdrom -slang fi
2. Jos vastaavasti DVD:ltä löytyvät kielivaihtoehdot eivät ole tiedossa, saadaan ne listattua käskyttämällä:
   mplayer dvd://1 -dvd-device /cdrom -slang -v
   , josta saadaan terminaaliin seuraavanlaista:

   ...
   subtitle ( sid ): 1 language: da
   subtitle ( sid ): 3 language: en
   subtitle ( sid ): 5 language: nl
   subtitle ( sid ): 7 language: no
   subtitle ( sid ): 9 language: fi
   subtitle ( sid ): 11 language: sv
   subtitle ( sid ): 13 language: en
   number of subtitles on disk: 7
   ...
   

3. Nyt voidaan poimia listasta halutun kielen lyhenne (en) tai sid (3)
4. Katsotaan elokuva kuten edellä tai:
   mplayer dvd://1 -dvd-device /cdrom -sid 3

Linuxissa on myös muitakin vaihtoehtoja DVD-elokuvan katsomiseen kuten Xine ja VLC, joilla onnistuu myös DVD-valikoiden klikkailu.

Foorumilla on valmiit palveluvalikot Arkille ja KArchiverille, mutta ainakaan en itse saanut Arkia toimimaan kyseisellä ohjeella, sillä tarvittavia komentorivioptioita ei Arkistani irronnut.

KArchiverin palveluvalikko kuitenkin onnistui ja se on siis onnistuu Gentoossa seuraavasti:

1. Luodaan karchiver.desktop-tiedosto /usr/share/kde4/services/ServiceMenus/ -hakemistoon:
   

   [Desktop Entry]
   Type=Service
   X-KDE-ServiceTypes=KonqPopupMenu/Plugin,all/all
   Actions=CompressHere;ExtractHere;ExtractWhere;
   X-KDE-Submenu=KArchiver
   
   [Desktop Action CompressHere]
   Type=Application
   Name=Compress Here
   Exec=karchiver -c %U
   Icon=archive-insert
   
   [Desktop Action ExtractHere]
   Type=Application
   Name=Extract Here
   Exec=karchiver --xa %u
   Icon=archive-extract
   
   [Desktop Action ExtractWhere]
   Type=Application
   Name=Extract to Where
   Icon=archive-insert-directory
   Exec=karchiver --xe %u
   

2. Käynnistetään Dolphin uudestaan.
3. Todetaan palveluvalikko toimivaksi.

Service Menujen tekemiseen on olemassa myös erillinen Service Menu Editor -ohjelma, jota en kylläkään testannut.

KDE 3.5.9:ssa olleet Arkin palveluvalikot toimivat kätevämmin kuin KArchiverin, mutta kyllä tämäkin menettelee. Ei ole nimittäin ainut asia KDE 4.1:ssä, joka kaipaisi hieman sovelluskehittäjän rakkautta.

Ongelmana oli siis, että asioista X ja Y johtuen näppäimistö ei toiminut X-ikkunamanagerissa halutulla tavalla, vaan näppäimet olivat sanan mukaisesti sekaisin: muun muassa nuolinäppäin ei toiminut alaspäin ja muuta mukavaa. Onneksi ongelma oli helposti korjattavissa muuttamalla X.orgin asetustiedostosta näppäimistön asetukset oikeaksi eli evdev-ajurin vaatimusten mukaiseksi.

X-ikkunoinnin xorg.conf-tiedoston näppäimistöosio näytti tämän jälkeen seuraavalta:

Section "InputDevice"
    Identifier  "Keyboard"
    Driver      "evdev"
    Option      "CoreKeyboard"
    Option      "Name"          "Logitech HID compliant keyboard"
    Option      "Device"        "/dev/input/event3"
    Option      "XkbRules"      "xorg"
    Option      "XkbModel"      "evdev"
    Option      "XkbLayout"     "fi"
EndSection

Aikaisemmin Driver-arvona oli siis kbd ja XkbModel-arvona pc105. Sekä Name että Device -kenttien arvot löytyvät kirjoittamalla terminaaliin cat /proc/bus/input/devices ja vilkaisemalla oikeat arvot N ja H-riveiltä.

I: Bus=0003 Vendor=046d Product=c30e Version=0110
N: Name="Logitech HID compliant keyboard"
P: Phys=usb-0000:00:1d.1-2/input0
S: Sysfs=/class/input/input3
U: Uniq=
H: Handlers=kbd event3
B: EV=120013
B: KEY=10000 7 ff800000 7ff febeffdf f3cfffff ffffffff fffffffe
B: MSC=10
B: LED=7

Tämän lisäksi suomalaisen näppäinasettelun saamiseksi kopioin /usr/share/hal/fdi/policy/10osvendor/10-keymap.fdi-tiedoston sijaintiin /etc/hal/fdi/policy/11-keymap.fdi ja päivitin input.xkb.layout-avaimen määritteen muotoon

<merge key="input.xkb.layout" type="string">fi</merge>

eli muutin oletuksena olleen us-arvon fi-arvoksi. Nyt X ottaa vakiona käyttöön suomalaisen näppäinasettelun eikä jenkkinäppistä.

Hiiren asetukset ovatkin toimineet evdev-ajurilla jo pidempään ihan oikein seuraavilla asetuksilla.

Section "InputDevice"
    Identifier  "Mouse"
    Driver      "evdev"
    Option      "CorePointer"
    Option      "Protocol"      "evdev"
    Option      "Name"          "Logitech USB-PS/2 Optical Mouse"
    Option      "Device"        "/dev/input/event2"
    Option      "Buttons"       "10"
    Option      "ZAxisMapping"  "9 10"
EndSection

Tämä kaikki on tietenkin suhteellisen päivän selvää, mutta hyvä nyt kirjata ainakin itselle ylhäälle.

Toinen mukava muutos järjestelmän perustaan oli Gentoon ~archin siirtyminen käyttämään OpenRC:tä sys-apps/baselayout-2:n myötä. Asiasta oli toki siirtymisohje, joka selvensi syitä ja muutoksia, joita oli ihan riittävästi.

DVD-RW-aseman kanssa ollut ongelma ilmeni KDEn tunnistaessa levyn olevan asemassa, vaikka asemassa ei mitään ollutkaan. Lisäksi dmesg ja logituskonsoli (F-12) näyttivät pitkän listan parin sekunnin välein toistuvia virheitä.

hda: cdrom_pc_intr: The drive appears confused (ireason = 0x01). Trying to recover by ending request.

ja

hda: status error: status=0x58 { DriveReady SeekComplete DataRequest }
ide: failed opcode was: unknown
hda: drive not ready for command

Ratkaisu oli asettaa kernelistä päälle JMicron PATA support, joka löytyy Device Drivers –> Serial ATA (prod) and Parallel ATA (experimental) drivers -kohdasta. Asuksen P5B Deluxe emolevystä ei löydy muita IDE-liitäntöjä ja perinteistä ATA/ATAPI/MFM/RLL tukea ei tarvita.

Niin sanottuun ongelmaan löytyi selkeä ja looginen ratkaisu. Kernelin lukuisat asetukset eivät ole aina kovin selkeitä ja uuden raudan ominaisuuksien määrittäminen voi välillä tuottaa hankaluuksia. Onneksi piirisarjojen ja palikoiden versioiden tarkasteluun löytyy lscpi ja dmesg ja tietenkin emolevyn käyttöohjettakin voi lukea.

DistCC:n käyttöönotto on yksinkertaista lukemalla Gentoon DistCC -ohje. Ohje neuvoo muun muassa käyttämään samaa GCC:n versiota jokaisessa kääntöön osallistuvassa koneessa. Kokonaisuutena DistCC:n asentamisessa ja asetusten määrittämisessä ei ole mitään erikoista.

DistCC:n asentamiseen tulee kuitenkin hieman lisää vaiheita, jos käytössä olevat koneet eivät ole samaa arkkitehtuuria, eli toinen on esimerkiksi 64-bittinen amd64 ja toinen 32-bittinen x86. Lisävaiheet eivät ole monimutkaiset, sillä tarvitaan vain crossdev, muutamat linkit ja halutun käännösympäristön valmisteleminen. Ohjeet tarvittavista toimenpiteistä löytyvät Gentoon DistCC Cross-compiling -ohjeesta. Usean alustan DistCC:n valmistelu kannattaa suorittaa ennen varsinaisen DistCC:n asentamista.

Tarvittavien ohjelmien ja asetusten jälkeen paketit kääntyvät enemmän tai vähemmän nopeammin, sillä kaikki ohjelmat eivät hyödynnä useamman koneen tarjoamia mahdollisuuksia. DistCC:n käännöstyön jakamista eri koneiden välillä voi seurata käyttämällä graafista distccmon-gui -ohjelmaa tai tekstipohjaista distccmon-text -ohjelmaa. Lähiverkon lisäksi DistCC:n voi myös putkittaa normaalisti SSH:n läpi, mutta esimerkiksi lähiverkossa DistCC käyttää kaistaa 200 – 2000 kt/s, joten käytössä olevan kaistan on suotavaa olla riittävän leveä.

Pakettien kääntöaika ei ole koskaan ollut mielestäni ongelma, sillä käännökset voi suorittaa haluamaan aikana eikä järjestelmää ole tarvetta koko aikaa päivitellä. Käännöstyön jakaminen useampien koneiden välille on kuitenkin ihan kiva lisä.

Thunderbirdin asetuksista valitaan lisäasetusten yleiset -kohdasta ”Näytä sarakevalinnat kansiopaneelissa”, jonka jälkeen kansioikkunaan ilmestyy mahdollisuus avata lisäsarakkeita. Lisäsarakkeista löytyy koko-sarake, jolla
postilaatikon viemä tila näkyy kilo- tai megatavuissa.

Kätevä keino perata ylisuurta postilaatikkoa sieltä, missä tilankulutus on suurinta.

Libmtp on POSIX-yhteensopiva (lue Linux) toteutus Microsoftin Media Transfer (MTP) protokollasta, josta libmtp:n toteuttamaa käyttöjärjestelmästä riippumatonta MTP Basic -rajapintaa on ehdotettu myös standardoitavaksi. Libmtp on yhteensopiva useiden MTP:tä käyttävien laitteiden kanssa.

Amarokin ja Zen V:n yhteistoiminta ja kappaleiden siirtäminen on melkein helpompaa Linuxissa kuin Windowsissa, sillä turhat kikkailut on jätetty pois. Musiikin siirtäminen onnistuu normaalisti raahaa & pudota -menetelmällä, kansitaidekin näytti siirtyvän ja kun vielä soittolistan luominenkin onnistui, olen tyytyväinen. Tietenkin Creativen oma ohjelma tarjoaa mahdollisuuden soittimen kokonaisvaltaiselle käyttämiselle, mutta en tarvitse MP3-soittimeen ahdettuja turhia ominaisuuksia kuten videoita, kalenteria tai tehtäviä.

Hieman alle vuoden ikäinen Creative Zen V Plus on toiminut mainiosti ja radionkin herkkyys on ihan kohtalainen. Kestävyyskin on kohdallaan, vaikka yhden napin toiminnassa onkin jo hieman jäykkyyttä havaittavissa ja kuulokkeista kuuluu ajoittain hiljaista nakutusta. Kosteassa pyöräilypaidassa vietettyjen tuntien huomioiden, tämä ei ole mikään yllätys.

Mielestäni Zen V Plus tarjoaa hyvän vaihtoehdon kaikkialla hehkutetulle iPodille, vaikka en juurikaan Creativen tuotteita (äänikortit) arvosta ja pidän Applen tuotteista. Lukuunottamatta iTunesia, en näe mitä erikoista iPodissa on, muuta kuin kalliimpi hinta, ei radiota eikä kelvollista Linux-tukea. Seuraavaa soitinta hankittaessa voikin laitteen Linux-tuki olla ratkaisevassa asemassa, tai sitten vaan täytyy yksinkertaisesti hankkia samalla kertaa sekä Macbook että iPod.

Linuxissa Voikon käyttö onnistuu helposti Debianissa, Ubuntussa ja Mandrivassa, joissa oikoluku tulee jakelun mukana ja OpenSUSEen löytyy valmiit asennuspaketit. Gentoolle ja Fedoralle on vastaavasti saatavilla kokeelliset asennuspaketit. Gentoo-käyttäjän näkökulmasta vaikuttaa siis hyvältä.

Gentoohon tarvittavat kokeelliset ebuildit löytyvät Gentoon Finnish -projektin ohjelmistohakemistosta (overlay). Uuden ohjelmistohakemiston asettaminen Gentoon Portageen onnistuu käyttämällä Layman-ohjelmaa, joka automatisoi muun muassa ebuildien hakemisen ja hallintaan tarvittavat asiat. Gentoon globaalista overlay-listasta löytymättömän overlayn tiedot lisätään tekemällä tiedot sisältävä xml-tiedosto ja lisäämällä tiedot sen sijainnista Laymanin asetustiedostoon. Tämän jälkeen voidaankin lisätä finnish-overlay Laymanin hallintaan (layman -a finnish), joka samalla hakee siihen liittyvät ebuildit.

Tarvittavan ohjelmistohakemiston lisäämisen ja pakettien hakemisen ohessa lisäsin Gentoon USE-asetuksiin ”tmispell”, jolla saadaan ispell käyttämään tmispell-liityntää. Tämän jälkeen kaikki olikin valmiina voikko, openoffice-voikko ja tmispell -ohjelmien kääntämiselle, joka sujuikin onnistuneesti. Vuoden takaiseen testailuun verrattuna lopputulos oli selkeästi parempi, tosin tällä kertaa käytössäni oleva Linux oli muuttunut 64-bittisestä 32-bittiseksi. Myös 64-bittisessä ympäristössä paketeista kääntyivät openoffice-voikko:a lukuunottamatta kaikki tarvittavat. OpenOffice.orgilla on hieman ongelmia laajennusten asennuksen suhteen.

Nyt Voikko-oikoluku on käytössä oikolukua tukevissa ohjelmissa kuten OpenOffice.orgissa ja suomenkielisen oikoluku -laajennuksen asentamisen jälkeen myös Firefoxissa ja Thunderbirdissä, joissa on nyt mahdollista käyttää Soikkoa tai Voikkoa. Verrattuna pelkän Soikon asentamiseen OpenOffice.orgille, on ainakin Gentoossa Voikon kääntäminen ja asentaminen hieman työläämpää, mutta vain lopputulos ratkaisee. Lisäksi Voikkoa käyttämällä oikoluku saadaan samalla moneen muuhunkin Ispell-oikolukua tukevaan KDE-ohjelmaan.

OpenOffice.orgin ja NFS:llä jaettujen tiedostojen ongelmasta löytyy keskustelua LinuxQuestions.org -foorumilta ja OpenOffice.orgin -foorumilta ja ongelmaan on ilmeisesti kaksi ratkaisua. Ratkaisu 1) on vaihtoehdoista parhain.

1) Saadaan tiedostojen lukittuminen toimimaan eli NFS:n rpc.statd on toiminnassa sekä palvelimella että asikas-koneessa. Omalla kohdalla tämä tarkoittaa käytännössä NFS-levyjakojen liittämistä uudelleen (/etc/init.d/nfsmount restart).

2) Muokataan soffice-tiedostoa ja kytketään tiedostojen lukot pois päältä. Gentoossa soffice löytyy hakemistosta /usr/lib/openoffice/program/soffice. Kyseisestä tiedostosta etsitään alla olevat rivit, jotka kommentoidaan pois:

Tiedosto-lukkojen poistaminen on periaatteessa turvatonta, mutta yhden käyttäjän ympäristössä ei NFS:llä jaettuun tiedostoon ole pääsyä kuin itsellä. Ilmeisesti myös NFSv4:n käyttäminen korjaisi tiedostojen lukkojen kanssa olevat ongelmat, mutta tällä hetkellä NFSv4 on merkitty kernelissä vielä kokeelliseksi ominaisuudeksi. Parempi luottaa tiedostojärjestelmiin liittyvien asioiden kanssa testattuihin ominaisuuksiin ja NFSv3:een.

Päivitys, 5.9.2007:
Ilmeisesti ongelma OpenOffice.orgin ja NFS:n kanssa ei ollutkaan OOo:ssa, sillä hieman lisää testailtuani ja planeettojen osuessa oikeaan asentoon, tiedostolukot alkoivat toimia ihan normaalisti. Enää ei tarvitse uudelleen liittää NFS-levyjä, vaan statd hoitaa homman suoraan startista. Perinteisesti, heti kun asiasta valitettaa tai tässä tapauksessa kirjoitettaa, ongelma mystisesti häviää.