En tiedä miten paljon Humble Bundlen -paketteja on yleensä ostettu, mutta jäätävän bitin pakettia ostettiin kaikkiaan 183 219 kappaletta 910 181.64 dollarin edestä keskiverto-ostoksen ollessa 4.97 dollaria. Linux-käyttäjät ovat maksaneet peleistä keskimäärin eniten, 11.82 dollaria, Mac-käyttäjät 6.42 dollaria ja Windows-käyttäjät 3.91 dollaria. Eli aika halvalla menee. Oma ostokseni oli Linux- ja Mac-käyttäjien keskiarvon välissä ja taisi muistaakseni rekisteröityä Windows-käyttäjäksi, jos selaimesta sen tulkitsivat. Paketissa on lisäksi kätevä ominaisuus, että voi jälkeenpäin kasvattaa paketista maksamaansa hintaa, jos pelit miellyttivät. Vertailukohtana, Trine ja Shadowgrounds -pelit kustantavat Steamin paketissa vajaat 30 euroa.

Trine
Lyhyesti kuvattuna Trine on vuonna 2009 julkaistu tasohyppely- ja älypeli, jossa tärkeässä osassa on fysiikka, joka tuo oman aspektinsa ongelmien selvittelyyn, taikojen tekemiseen ja luurankoja vastaan taisteluun. Käytössä on kolme eri ominaisuuksia omaavaa hahmoja: varas, taikuri ja soturi. Peli hyödyntää eläväisen maailman luontiin Nvidian PhysX -fysiikkamoottoria. Pelillisesti Trine tarjoaa mainiota tasoloikkaa ja hyvää tarinaa hieman retrohenkisesti, joka myös teemaan sopii. Pelissä on kaikkiaan 16 kenttää, joiden läpäisemiseen ja kaikkien kerättävien esineiden löytämiseen meni itsellä varmaan jotain vajaan viikon verran iltoja. Frozenbyte on kehittämässä pelille jatko-osaa, jonka julkaisuaikataulu on loppukesästä.

Shadowgrounds ja Shadowgrounds: Survivor
Shadowgrounds-sarjan pelit vuonna 2005 julkaistu Shadowgrounds ja vuonna 2007 julkaistu jatko-osa Shadowgrounds: Survivor tarjoavat pelaajalle isometrisestä kuvakulmasta, eli ylhäältä alaspäin, kuvattua räiskintää vanhojen retropelien tyyliin. Shadowgrounds Survivorissa on alkuperäiseen verrattuna uudistetut, tarkemmat grafiikat, parempi fysiikanmallinnus sekä roolipelityylinen päivitysjärjestelmä aseille ja pelihahmoille. En ole vielä ehtinyt näitä kahta peliä testaamaan, mutta odotettavissa on ilmeisesti hieman ristiriitaisia tunteita herättävä peli: grafiikaltaan ja musiikiltaan kehuttu, mutta juoneltaan ja vaikeudeltaan kritisoitu. Lyhykäisyydessään juoni on molemmissa sama, eli avaruusasemalle hyökänneiden avaruusolioiden räiskintä suorittaen samalla erilaisia tehtäviä.

Splot
Splotista ei ole paljoa tietoa vielä saatavilla, mutta sen perusteella mitä Humble Bundlen kautta tarjolla ollutta demoa testasin, luvassa on tasoloikka- ja älypeli -tyyppistä naputtelua sarjakuvamaisesti piirretyssä ympäristössä. Flash-demo ei oikein innostanut, joten en kovin pitkälle jaksanut kenttiä suorittaa. Pelissä on ideana kerätä taivaalta pudonneita tähtiä ja hiiren avulla liikutella palkkeja ja palikoita eteenpäin pääsemiseksi. Peli on tarkoitus julkaista kesällä 2011.

Jack Claw
Jack Claw ei ole valmis peli vaan Frozenbyten vuosina 2006 – 2008 työstämä prototyyppi, jonka demo ja lähdekoodi “julkaistiin” Humble Frozenbyte Bundlen yhteydessä. Peliä ei ole tarkoitus Frozenbyten toimesta kehittää valmiiksi, mutta ehkä yhteisö saa jotain aikaan. Pelin kuvat ja konseptit eivät näytä ollenkaan hullummilta, mutta niinhän ne aina. Pelin demo on tällä hetkellä saatavissa vain Windowsille, mutta Mac- ja Linux-versiot ovat tekeillä.

Yhteenveto
Humble Frozenbyte Bundle on aika ovela kokonaisuus ja tarjoaa mainiota pelattavaa ja odotettavaa, etenkin kun hinnan sai itse päättää. Ainakin Trine jo yksinään tarjosi hyvin vastinetta rahalle, eivätkä loputkaan pelit arviolta huonoja olleet. Lisäksi kun pelien vaatimukset ovat myös aika maltilliset, ei niiden pelaaminen ainakaan uusimmasta raudasta kiinni ole, kuten PC-peleissä yleensä on. Windows 7:lla varustettu Atom-mediakoneeni Asuksen S1 pyöritti hyvin Trineä 720p-resoluutiolla ja ohjaus onnistui kätevästi Xbox 360:n ohjaimella, jolle pelien ohjaus on myös optimoitu. Saa nähdä, tuleeko Jack Clawsta valmista yhteisön voimin ja millainen Splot tulee lopulta olemaan.

Uusia ominaisuuksia löytyy konepellin alta, joista tässä muutamia omia huomioita:

• PL/SQL:n yksikkötestaus
• Paremmat mahdollisuudet koodin automaattiseen muotoiluun (kuva)
• Virheiden visualisointi sivupalkin palikalla ja alleviivauksella, sekä selkeämmät virheilmoitukset (kuva)
• Koodipohjat (code templates), eli kirjoitat määritellyn lyhenteen ja ohjelma täydentää loput (kuva)
• Pikakomentojen määrittäminen haluamille näppäimille, joten nyt esim. suomalaisellakin näppäimistöllä onnistuu koodin kommentointi (kuva)
• PL/SQL -paketit aukeavat nyt suoraan muokkaus-tilaan, eivätkä kahta kertaa (toinen luku- ja toinen muokkaus -tilaan)
• Ohjelman tuntuma on parantunut ja se myös vaikuttaa nopeammalta

Oracle SQL Developer on alusta alkaen ollut kelpo työväline tietokantojen kanssa askarteluun ja uusien versioiden myötä ohjelmaan on lisätty kiitettävällä tahdilla kaivattuja ominaisuuksia. Äskettäin tein hieman tutkailuja kaupallisten Oracle-työkalujen tarjoamista ominaisuuksista, mutta SQL Developerin 2.1 -version myötä tarve tuhansien dollarien sijoittamiseen esimerkiksi Toadiin tuntuu yhä vain vähäisemmältä.

Siispä kertauksena Mplayerin man-sivuilta poimittuna, prosessi menee jotakuinkin seuraavasti:

1. Jos tiedetään, että DVD:ltä löytyy esimerkiksi suomenkieliset tekstit, aloitetaan elokuvan katseleminen komenolla:
   mplayer dvd://1 -dvd-device /cdrom -slang fi
2. Jos vastaavasti DVD:ltä löytyvät kielivaihtoehdot eivät ole tiedossa, saadaan ne listattua käskyttämällä:
   mplayer dvd://1 -dvd-device /cdrom -slang -v
   , josta saadaan terminaaliin seuraavanlaista:

   ...
   subtitle ( sid ): 1 language: da
   subtitle ( sid ): 3 language: en
   subtitle ( sid ): 5 language: nl
   subtitle ( sid ): 7 language: no
   subtitle ( sid ): 9 language: fi
   subtitle ( sid ): 11 language: sv
   subtitle ( sid ): 13 language: en
   number of subtitles on disk: 7
   ...
   

3. Nyt voidaan poimia listasta halutun kielen lyhenne (en) tai sid (3)
4. Katsotaan elokuva kuten edellä tai:
   mplayer dvd://1 -dvd-device /cdrom -sid 3

Linuxissa on myös muitakin vaihtoehtoja DVD-elokuvan katsomiseen kuten Xine ja VLC, joilla onnistuu myös DVD-valikoiden klikkailu.

Tällä kertaa en juurikaan jaksanut miettiä, minkä mp3-soittimen ostaisin, sillä edullisten ja pienten soittimien markkinat ovat kohtalaisen pienet: vaihtoehdoiksi lopulta jäivät Sandisk Sansa Clip ja Creative Zen Stone Plus. Molemmista löytyi vaadittavat ominaisuudet: radio, pieni koko, 4GB tilaa ja edullinen hinta. Applen tuotteen jätin huomioimatta, sillä niiden ominaisuudet eivät ole käyttötarpeisiini riittävät.

Lopulta nopean harkinnan jälkeen päädyin valitsemaan Sandiskin Sansa Clip 4GB -soittimen, koska halusin hieman vertailevaa kokemusta muiden valmistajien tuotteista. Täytyy todeta, että osana tässä valintapäätöksessä oli kyllä myös lehdissä näkyneet mainokset sekä mainostettu Tekniikan maailman “Pienimmät musiikkisoittimet” -vertailun hyvät arviot, jos nyt TM:n viihde-elektroniikan vertailuihin voi yhtään sen enempää luottaa, kuin MikroBitin tekemiin testeihin.

Hieman ostaessa kyllä mietitytti soittimen toimiminen Linuxissa ja Amarokin kanssa, sillä myyntipakkauksessa puhuttiin tietenkin vain Windowsista ja Media Playerista. Olin kuitenkin luottavainen ja kyllähän Sansa Clip oli kuin olikin libmtp yhteensopiva ja tunnistui Linuxissa massamuistiksi ja myös Amarok hyväksyi laitteen ilman mitään kikkailuja.

Dmesg kertoi laitteesta seuraavaa:

usb 7-2: new full speed USB device using uhci_hcd and address 2
usb 7-2: not running at top speed; connect to a high speed hub
scsi12 : SCSI emulation for USB Mass Storage devices
usb-storage: device found at 2
usb-storage: waiting for device to settle before scanning
scsi 12:0:0:0: Direct-Access SanDisk Sansa Clip 4GB v01. PQ:0 ANSI:0
sd 12:0:0:0: [sdd] 8005632 512-byte hardware sectors (4099 MB)
sd 12:0:0:0: [sdd] Write Protect is off
sd 12:0:0:0: [sdd] Mode Sense: 04 00 00 00
sd 12:0:0:0: [sdd] Assuming drive cache: write through
 sdd:
sd 12:0:0:0: [sdd] Attached SCSI removable disk
sd 12:0:0:0: Attached scsi generic sg4 type 0
usb-storage: device scan complete

Laitteen toimivuudesta myös Linuxissa olisi voinut mainita tuotepakkauksessa, mutta tietenkin on helpompaa tukea vain Windowsia, vaikka soitin mahdollisesti toimisikin muillakin alustoilla. Linux-käyttäjämäärät ovat vielä sen verran pieniä, että Linux-tuen mainostamisella ei varmastikaan saavuteta merkittäviä myyntimääriä. Testasin soitinta myös Windowsissa ja käyttö oli yhtä helppoa kuin Linuxissakin. Soitin vain USB-piuhaan kiinni, Media Player tulille ja soitin aloitti tietojen synkronoinnin. Soittimen pakkauksessa ei edes tule mitään ajureita saati erityisiä ohjelmistoja, eikä niitä tarvittaisikaan.

Käytännössä Sansa Clip toimii näpsäkästi ja on melkein liiankin pieni. Taskussa kannettaessa kuulokkeiden liitäntä on hieman hankalasti soittimen sivulla, mutta soitin on selkeästi suunniteltu pidettävän pohjassa olevan klipin avulla esimerkiksi farkkujen vyölenkissä, jolloin kuuloketöpseli ei ole hankalasti tiellä. Itselle soittimen tärkein ominaisuus eli radion herkkyys on vähintään Zen V Plussan tasoa ellei jopa hieman parempi. Nappikuulokkeet ovat omiin korviini hieman mukavammat ja pysyvät paikoillaan paremmin kuin Creativen vastaavat. Musiikin äänenlaadusta en osaa sen enempää sanoa, kuin että ihan hyvin toistuu. Negatiivisina puolina mainittakoon, että valikoissa seikkaillessa nappien painallus tuottaa aina kauhean naksahduksen ja äänenvoimakkuus on pienimmilläänkin melkein normaalitasoa, joten hiljaa ei voi musiikkia kuunnella.

Vajaan viikon käytön perusteella Sansa Clip vaikuttaa asialliselta mp3-soittimelta, vaikka muutamia pieniä yksityiskohtia voisikin hieman kehittää.

Lisäys, 13.7.2009:
Soittimen firmwaren päivityskin onnistuu helposti Sandiskin Sansa -foorumin ohjeilla, vaikka versiosta 1.1.18 päivitys 1.1.32 -versioon ei järisyttäviä muutoksia tuonutkaan. Ilmeisesti tuen FLAC-formaatille, parannuksia soittolista-tukeen ja uudet alku- ja loppugrafiikat.

Foorumilla on valmiit palveluvalikot Arkille ja KArchiverille, mutta ainakaan en itse saanut Arkia toimimaan kyseisellä ohjeella, sillä tarvittavia komentorivioptioita ei Arkistani irronnut.

KArchiverin palveluvalikko kuitenkin onnistui ja se on siis onnistuu Gentoossa seuraavasti:

1. Luodaan karchiver.desktop-tiedosto /usr/share/kde4/services/ServiceMenus/ -hakemistoon:
   

   [Desktop Entry]
   Type=Service
   X-KDE-ServiceTypes=KonqPopupMenu/Plugin,all/all
   Actions=CompressHere;ExtractHere;ExtractWhere;
   X-KDE-Submenu=KArchiver
   
   [Desktop Action CompressHere]
   Type=Application
   Name=Compress Here
   Exec=karchiver -c %U
   Icon=archive-insert
   
   [Desktop Action ExtractHere]
   Type=Application
   Name=Extract Here
   Exec=karchiver --xa %u
   Icon=archive-extract
   
   [Desktop Action ExtractWhere]
   Type=Application
   Name=Extract to Where
   Icon=archive-insert-directory
   Exec=karchiver --xe %u
   

2. Käynnistetään Dolphin uudestaan.
3. Todetaan palveluvalikko toimivaksi.

Service Menujen tekemiseen on olemassa myös erillinen Service Menu Editor -ohjelma, jota en kylläkään testannut.

KDE 3.5.9:ssa olleet Arkin palveluvalikot toimivat kätevämmin kuin KArchiverin, mutta kyllä tämäkin menettelee. Ei ole nimittäin ainut asia KDE 4.1:ssä, joka kaipaisi hieman sovelluskehittäjän rakkautta.

Ulkoasultaan viimeistelty ja hiottu Launchy tarjoaa lukuisia ominaisuuksia, jotka ovat tuttuja muista vastaavista sovelluksista. Yhtenä kätevänä ominaisuutena haluttavalle sovellukselle voidaan antaa lyhenne, poimia se listasta ja seuraavalla kerralla sovellus muistaa, mitä lyhenne viimeksi käynnisti. Ominaisuuksissa ei juurikaan ole moitteita, lukuun ottamatta laskinta, joka ei tunnista pilkkua desimaalien erottimena, vaan ne pitää syöttää pisteellä.

Kokonaisuutena Launchyn toiminta on vielä hieman epävarmaa, sillä vaikka ohjelmat löytyvätkin hyvin, jäätyy Launchy välillä, eikä pikakomennosta tapahtu mitään. Lisäksi perusominaisuuksiltaan Launchy ei tarjoa mitään erikoista, mitä ei esimerkiksi Katapult tarjoisi. Tällä hetkellä Katapult kuitenkin tarjoaa parempaa toimintaa, vaikka ei ulkoasultaan olekaan aivan yhtä hiottu ja ymmärtää muun muassa desimaalit sekä pilkulla että pisteellä.

Gentoossa Launchyn asennus onnistuu helpohkosti käyttämällä Bugzillan ebuildia.

(via lifehacker)

Olin jo aikaisemmin asentanut Portagessa olleen KDE 4.0.5:n, jonka oli nyt väistyttävä uudemman tieltä. Tämä onnistui “helposti” Gentoo Wikin Remove KDE -ohjeilla käyttäen komentoa:

emerge --ask --unmerge `eix --only-names --installed --slot "kde-4"`

Sitten vielä hieman emerge --depclean, revdep-rebuild ja emerge -avDuN world.

Päivittäisessä käytössä KDE 4.1 toimii jo ihan mainiosti, vaikkakin aivan kaikkia sovelluksia ei ole vielä nostettu KDE 4:n tasolle. Tämmöinen on muun muassa Amarok 2, josta on saatavilla Alpha-tason versio, joka myös todella on Alpha-tasoinen. En myöskään oikein pidä uuden Amarok 2:n ulkonäöstä. Lisäksi kuickshow-ohjelmaa ei ole KDE 4:lle saatavilla, vaan pitää tyytyä esimerkiksi Okulariin. Lisäksi on lukuisia pieniä asioita, joihin on tottunut, mutta jotka eivät nyt onnistukaan.

KDE 4.1 on suuri harppaus 3.5-sarjaan verrattuna ja vaatiikin käyttäjältä uusien sovellusten sekä käyttötapojen oppimista. Tämä ei ole sinällään ole positiivista tai negatiivista. KDE 4 -sarjasta ja sen tuomista muutoksista kirjoitin aikaisemmin testatessani eri Beta-versioita ja KDE 4.0:sta.

Gentoon Bugzillassa on kiivaita keskusteluita KDE 4.1:n tuomisesta Portageen, joten eiköhän se sieltä aikanaan ilmesty. Hieman harmillisesti Gentoo tuntuu puskevan vieläkin hienoisessa vastatuulessa ja kehitys on jähmeää, sillä jos KDE 4.1 tulee Debian Testingiin ennen Gentoota, on jotain pahasti vialla :)

Oraclen SQL Developer tarjoaa monipuolisen työkalun tietokannan hallintaan, selaamiseen, raporttien luontiin, SQL-kyselyihin ja PL/SQL-kehitykseen, vaikka ei aivan kaikkia vastaavia ominaisuuksia tarjoa kuin Oraclen SQL+. Toisaalta käyttöliittymä on paria astetta miellyttävämpi, kuin komentorivi-tyylisessä SQL+:ssa. Javalla toteutetuksi Swing-kirjastoa käyttäväksi ohjelmaksi SQL Developer on nopea ja tuntuu ihan “normaalilta” työpöytäsovellukselta. Kokonaisuutena ohjelma vaikuttaa myös selkeämmältä kuin vastaavan tason Golden, mutta tietenkin ilman vanhojen ohjelmien painolastia nykyaikainen SQL Developer vaikuttaa hyvältä ja helpolta käyttää.

Muutamia pieniä puutteita ohjelmasta vielä löytyy, kuten date-kentän formaatti, joka on ilmeisesti ns. ominaisuus ja pitää asettaa haluamakseen sessio-kohtaisesti. Lisäksi tuettuja kantoja ovat vain 9i-sarjan tietokannat (9.2.0.1), vaikka tuen puuttumisen huomautuksesta huolimatta myös 8i-kannat toimivat.

Tuorein SQL Developer 1.5 -versio tuo mukanaan muun muassa tuen versionhallinnalle ja muita uudistuksia sekä täydentää 1.2-version hieman puutteellista tukea SQL-käskyille. Valitettavasti versio myös tiputtaa täysin pois tuen 8i-kannoilta, jota ainakin itse jäin vielä kaipaamaan, vaikka lähitulevaisuudessa häämöttävät jo 10g-kannat.

SQL Developer 1.5 on ladattavissa Oraclen sivuilta Windowsille, Linuxille sekä Mac OS X:llle. Eniten ohjelmasta saa irti käyttämällä sitä Oraclen 9i, 10g ja 11g -tietokantojen kanssa, mutta tuettuja tietokantoja ovat lisäksi Microsoft Access, SQL Server, MySQL ja SyBase. Ohjelman käyttöön löytyy myös videodemot.

PL/SQL-kehitystä suunnitellessani testailin nopeasti myös ensimmäisessä kappaleessa mainitsemiani ohjelmia, mutta hinta-laatu -suhde oli selkeästi paikallaan SQL Developerin kohdalla, vaikka KeepToolin Hora olikin vaikuttava paketti; myös hinnaltaan.

Uudessa versiossa on lukuisia uudistuksia, kuten parempi käyttöjärjestelmän ilmeeseen integroituminen, nopeampi Javascripti, parannettu muistinkäyttö ja kehittyneempi lisäosien ja laajennusten sekä kirjanmerkkien hallinta. Esimerkiksi lisäosia voi hakea suoraan lisäosat-ikkunasta ja osoitekenttä toimii hakukenttänä historiaan. KDE-käyttäjänä Firefoxin parempi sulautuminen käyttöjärjestelmään ei paljoa lämmitä, sillä GTK-ohjelmat eivät koskaan kovin hyvin KDE-maailmaan sulaudu.

Käyttämistäni lisäosista muutamat tärkeimmät ovat jo valmiita Firefox 3:sta varten ja loputkin varmaan aikanaan. Lisäksi Firefox 2:sta varten tehtyjä laajennuksia voi koittaa Firefox 3:n kanssa asettamalla laajennusten versiotarkennuksen pois päältä about:config -asetuksista, määrittelemällä extensions.checkCompatibility -määritteen arvoksi false.

Firefox 3 RC1 on ladattavissa Firefoxin sivuilta. Linuxissa ja Mac OS X:ssä Firefox 3 ylikirjoittaa aikaisemman asennuksen, mutta Windowsissa asennus menee omaan kansioonsa, joten uutta ja vanhaa versiota voi käyttää rinnakkain. Tietenkin Firefox 3 on vielä tarkoitettu vain testauskäyttöön ja lopullinen versio julkaistaan “kun se on valmis”.

Versionhallinta on tietenkin omimmillaan isommissa projekteissa, joissa toteuttajia on useita ja repository sijaitsee keskitetysti jollain palvelimella. Versionhallinnan ei tarvitse rajoittua pelkästään sovelluskoodiin, vaan sen voi ulottaa muihinkin muuttuviin ja versioitaviin projekteihin, kuten esimerkiksi PL/SQL-paketteihin ja asetustiedostoihin.

Coding Horror -blogi ohjeistaa kätevästi Subversionin (SVN) asennuksessa omalle koneelle ja kattaa myös hieman versionhallinnan perusteita. Subversion onkin kohtalaisen hyvin tuettu eri ohjelmien toimesta ja sille on saatavilla useita eri ohjelmistoja eri alustoille kuten TortoiseSVN, SubCommander ja Eclipseen saatava Subversive. Muista ohjelmista mainittakoon Trac, joka tarjoaa projekteille viritellyn wikin, tikettiträkkerin ja liitynnän Subversioniin.

Jos versionhallinta yleisesti ei ole tuttu asia, kannattaa vilkaista visuaalinen opastus versionhallintaan ja sen toteuttamisesta keskitettynä mallina Subversionilla löytyy kattava Version Control with Subversion -kirja.

Vaihtoehtona hajautettu versionhallinta?
Versionhallintaa voi toteuttaa myös hajautettuna mallina, kuten Linuxin Kernelin kehittämisessä Gitiä käyttäen. Muita hajautettuja malleja ovat muun muassa Mercurial (mm. Mozilla) ja Bazaar (mm. Ubuntu). Keskitettyyn malliin verrattuna hajautetussa mallissa on esimerkiksi jokaisella kehittäjällä oma paikallinen repository. Hajautetuista lähteistä tulokset yhdistetään erilaisin perusteilla, kuten määrättyjen projektijäsenten päätöksillä mitkä muutokset siirretään eteenpäin tai sitten voidaan käyttää keskitetyn mallin tapaa. Hajautetun mallin järjestelmät ovat yleistymässä, mutta muutos keskitetystä mallista hajautettuun vaatii totuttelua. Pitämällä paikallista repositoryä, päästään aina käsiksi historiatietoon, sekä saadaan versionhallinnan tarjoamat edut ilman koodin yleisesti julkistamista.

Versionhallinta onkin osaltaan myös uskonnollinen kysymys samalla tavalla, kuten esimerkiksi käyttääkö vimiä vai emacsia, KDE:tä vai Gnomea tai Linuxia vai Windowsia. Erilaisista versionhallintamalleista löytyykin vahvoja mielipiteitä, kuten Linus Torvaldsin esitys hajautetun mallin Gitistä osoittaa. Yleisesti katsottuna tärkeintä kuitenkin on, että käytössä on edes jokin versionhallintajärjestelmä. Oli se sitten Subversion, Git, Mercurial, Bazaar tai vanha kunnon CVS.

Subversionilla alkuun
Tavallaan Subversionin ja yleisesti ottaen keskitetyn versionhallinnan voisi sanoa olevan jo hieman vanhentunutta, mutta Subversion tarjoaa tällä hetkellä helposti lähestyttävän ja hyvin tuetun kokonaisuuden versionhallintaan.

Toisaalta taas Subversionissa on heikkouksiakin, joten muihinkin vaihtoehtoihin kannattanee tutustua, kun perusteet ovat hallussa. Etenkin hajautettu malli vaikuttaa ihan kätevältä.