Vuodenvaihteessa kyllästyin viimeinkin käyttämään Macbookkia, PS3 Media Serveriä ja PlayStation 3:sta mediatoistimen korvikkeena ja päädyin pienen pähkinnän jälkeen tilaamaan Asuksen puolivalmiin S1-AT5NM10 -koneen, joka on mainio kokonaisuus HTPC- ja kevyeen pelikäyttöön. Vaihtoehtoja olisi HTPC-markkinoilta löytynyt useita kuten jokin Zotacin Zboxeista, mutta tällä kertaa hinta ratkaisi. Hieman arvelutti Pixmaniasta tilaaminen, josta masiinan sai noin 50e halvemmalla kun Suomesta, mutta hyvin se vajaassa parissa viikossa perille löysi.

Asuksen S1-AT5NM10 perustaa Intelin Atom D525 1.8 GHz -tuplaydinprosessorille ja Nvidian Ion II -piirisarjalle, jotka tarjoavat kohtalaisesti laskentatehoa, HD-tasoista videotoistoa ja tuen DirectX 10:lle Ionin GT218 -grafiikkapiirillä. Kuva siirtyy kätevästi HDMI:llä, bitit liikkuvat lankaa pitkin 1 GB verkossa ja langattomasti 802.1 (b/g/n) avulla ja ulkoiset levyt saa kiinni etulevystä löytyvillä kahdella USB 3.0 -liittimellä. Lisäksi ominaisuusluettelosta löytyy kaksi SO-DIMM DDR3 800 MHz -muistipaikkaa, VGA, 4 x USB 2.0, firewire, muistinkortinlukija, IR-vastaanotin, Bluetooth ja Realtek ALC887 -äänipiiri. Harmillisesti SPDIF-liittimestä löytyy emolevyltä vain pinnit. Kotelossa on yksi paikka 3.5″ kiintolevylle ja slim-paikka paketin mukana tulleelle polttavalle DVD-asemalle. Kotelo on varustettu ulkoisella 65 W -virtalähteellä ja on kooltaan 267 x 68.3 x 196.6 mm (L x K x S), joten se ei ole ihan pienimmästä päästä mitä HTPC-koneisiin tulee.

Kuten ominaisuuslistasta voi päätellä, on Asuksen barebone teknisiltä ominaisuuksiltaan ihan näppärä ja täytti kolme oleellisinta vaatimustani Atomin ja Ion II:n lisäksi: DDR3 SODIMM, 3.5″ paikka ja USB 3.0. Näin muistien ja kiintolevyn puuttumisesta ei tullut lisäkustannuksia, kun hyllystä löytyi Macbookin vanhat 1 GB:n DDR3 SODIMM -muistikammat ja pölyttymässä olevasta pöytäkoneesta Samsumg 750 GB SpinPoint F1 -levy. Viimeinkin sain jotain vanhoja osia hyötykäyttöön, vaikka muistia olisi voinut olla täydet 4 GB:a. Pitänee vielä yrittää metsästää jostain liitin emolevyn SPDIF-pinneihin, jotta saisi digitaalisen äänet käyttöön, tai sitten ostaa vahvistin, joka osaa HDMI:tä.

Tehoiltaan kone ei oikeastaan yllätä kumpaankaan suuntaan: 64-bittinen Windows 7 toimii riittävän vikkelästi ja Super Meat Boy pyörii sulavasti. Mediaominaisuuksiltaan laite toimii hyvin XBMC:n alustana ja videotoisto on DXVA:n avulla sulavaa eikä prosessori tällöin edes juurikaan kuormitu. Myös HD-tason Flash-videot toistuvat ongelmitta. Kytkin kyllä Win 7:n Aero-tehosteet pois päältä, joka piristi Windowsin reaktioaikaa. Jos tehoa pitää mitata, niin Windows 7:n tehokkuusarvio antaa 3,5 pistettä (prosessori 3,5; muisti 4,9; grafiikka 4,8; 3D-grafiikka 5,6; kiintolevy 5,9), 3DMark 06 vakioasetuksilla 2486 pistettä ja Super Pi Mod v1.5 menee aikaan 1m 21.981s. En ole langattoman yhteyden toimivuutta testannut, mutta ainakin USB 3.0:n eron huomaa positiivisesti (5 Gbps eli teoriassa 10 x USB 2.0). USB 3.0 -liitin tarjoaa myös enemmän virtaa (900mA) esim. kännykän lataamiseksi ja osaa sammuttaa laitteet jos niitä ei käytetä.

Ohjelmistopuolelta mukana tulee enemmän tai vähemmän tarpeellisia ominaisuuksia, kuten AI Manager -hallintapaneeli, EZ Flash -BIOS-päivitys USB:ltä, Crash Free BIOS -suoja ja DriveClone Pro 7 -ohjelma varmuuskopiointiin. Kiintoisimpana lisänä löytyy nopeasti käynnistyvä Express Gate, joka on Asuksen kehittämä Linux-pohjainen käyttöjärjestelmä yleisesti käytettyjen toimintojen kuten selaimen ja pikaviestien käyttöön ennen Windowsin käynnistymistä. 64-bittisen Windows 7:n toiminnan osalta en ole mitään erikoista vielä havainnut rautaan nähden, sillä se asentui ihan mukisematta ja löysi kaikki palikat, kunhan ensin asensi ajurit Asuksen levyltä, joka teki sen kätevästi kaikki kerralla.

Asuksen kokonaisuus on kohtalaisen hyvin mietitty, mutta jättää joltain osin toivomisen varaa ja on selkeästi kompromissi hinnan ja ominaisuuksien välillä. Hieman jäin kaipaamaan valmista digitaalista äänilähtöä, ehkä DVI:tä tai Displayport -liitäntää ja paremmin äänieristettyä kiintolevykelkkaa, jotka jo auttaisivat kummasti. Myös matalataajuiseen hurinaan voisi miettiä hiljennystä, sillä se kuuluu olohuoneen toiselle puolelle (ilmoitettu 26.9 dB). Q-Fan osaa pitää tuulettimet hiljaisella, mutta ilmeisesti vanhan kiintolevyn jyrinä ja resonointi kuuluu hyvin rei’itetystä kotelosta. Hiljaisuuden eteen joutuu joko askartelemaan tai ostamaan hiljaisempia osia. Kuvanlaadun suhteen VGA:n kautta kuva ei ole parhaimmillaan, vaan hieman epäterävä, mutta HDMI:llä ei kuvassa ole valitettavaa, vaikka taitaa olla sekin hieman pehmeä. Tehoiltaan kone tuntuu ihan pätevältä XBMC:n käytön lisäksi nettisurffaukseen, -videoihin ja kevyeen pelaamiseen, eli juuri siihen mihin se on suunniteltukin.

Oikeastaan Cooltek 3000 HTPC:n kotelon selkein poikkeama normaaleihin koteloihin verrattuna, hieman ahtaamman sisätilan lisäksi, on vain etupaneelin ominaistarkkuudeltaan 800 x 480 (WVGA) oleva 7″ kosketusvärinäyttö. Näyttö kykenee maksimissaan 1600 x 1200 kuvantarkkuuteen, mutta skaalattuna ja pieneltä näytöltä kuva ei ole tällöin kovinkaan käyttökelpoinen.

Pienellä laajakuvanäytöllä artikkelissa harrastettiin kuitenkin onnistuneesti kaikkea mitä normaalikokoisellakin näytöllä. Parhaimmillaan pikkunäyttö onkin HTPC:n kakkosnäyttönä, etenkin jos käytössä on jokin helppokäyttöinen käyttöliittymä. Artikkelin mukaan vastaavan kokoisia ja laatuisia alumiinisia HTPC-koteloita saa selvästi alle 200 euroon, joten yli 150 euroa 7″ kosketusnäytöstä on mielestäni kohtalaisen paljon.

Sen enempiä artikkelia referoimatta, Muropaketin Cooltek 3000 HTPC -artikkelin loppukommentit totevat kotelon olevan ihan asiallinen HTPC-kotelo.

Toki OrigenAE S21T HTPC -kotelo, josta kirjoitin aikaisemmin, on noin kolme kertaa kalliimpi kuin Cooltekin versio kosketusnäytöllisestä kotelosta, mutta on ainakin kaksi kertaa elegantimpi toteutus.

OrigenAE S21T -kotelon erikoisuutena on etulevystä löytyvä, motorisoitu, 12.1″ TFT-kosketusnäyttö 1280 x 800px resoluutiolla (max. 1920 x 1080px). Mitoiltaan 435 x 220 x 390mm (LxKxS) olevasta kotelosta löytyy muun muassa paikat kymmenelle kiintolevylle ja yhdelle dvd-asemalle, kaksi 120mm ja kaksi 92mm tuuletinta ja irroitettava kiinnikelevy atx ja micro atx -emolevyille. Kotelo on valmistettu 5mm alumiinista (kuvien mukaan harjatusta alumiinista) ja painoa löytyy noin 9.8kg. Koteloa on saatavilla sekä mustana että hopeisena, joten sopivuus hifi-laitteiden sekaan on varmistettu.

OrigenAE on keskittynyt HTPC-koteloihin ja tuotteet ovat tyylikkäitä ja se myös näkyy hinnoissa. Pikaisella Googlettamisella kotelo löytyi muun muassa saksalaisista tietokoneliikkeistä noin 980 euron hintalapulla varustettuna. Lähemmäs tuhat euroa on paljon rahaa tietokonekotelosta, mutta tyylistä joutuu maksamaan ja tuleehan mukana näyttö. Kyllä tuollaiseen koteloon kehtaisi jo kotiteatteri-tietokoneen rakentaa.

Jos saksa taipuu niin, kotelosta löytyy lyhyt testi ja kuvia kasatusta kokoonpanosta. Aika ahdasta näytti valmiilla kokoonpanolla tulevan, mutta se on normaalia HTPC-koteloita ajatellen, jotka yleensä ovat kompromissejä sisätilan, fyysiseen koon ja ilmankierron suhteen.

Osoitteesta http://www.neatorama.com/case-mod/ voi käydä katsomassa lisää erikoisia kotelomodauksia. Koteloita löytyy anime-hahmon muotoon rakennetuista, peli- ja elokuva-aiheisista aina piparitaikinasta kasattuihin koteloihin. Kyllä tietotekniikka taipuu osaavan käden ja mielikuvituksen yhteistyöllä muotoon kuin muotoon.

Testissä arvostelun kohteina olivat suunnittelu, näyttö, ominaisuudet, suorituskyky, akkukesto, ohjelmistot, takuu ja tuki ja hinta. Vaikka vertailu ei teknisyydellään loista, antaa se hyvän kuvan Macin ominaisuuksista verrattuna PC:hen ja lopputuloskin on kohtalaisen arvattava.

En omaa iBookkia ostaessa antanut niinkään suurta arvoa laitteen suorituskyvylle vaan käyttöjärjestelmälle ja pienelle koolle yhdistettynä edulliseen hintaan. Nykyään Intel-Macien aikakaudella vaakakupit kallistunevat omasta mielestäni vielä enemmän Maccien puolelle, sillä PC-puolella ei vielä ole tarjolla yhtä toimivaa kokonaisuutta lähtien paketoinnista, lisälaitteista, koneen ulkonäöstä ja käyttöjärjestelmästä.

Omaa silmää eivät puiset laitteet ja koneet oikein miellyttä, mutta ainakin kotelo-osia voi uusiokäyttää takan sytykkeenä. Ei puu kotelomateriaalina mitään uutta ole. Alkuperäinen Apple ennen massatuotantoa Apple II -nimellä oli rakennuspaketti puisella kotelolla.

Tuotteen kuvauksen mukaan täysalumiininen jäähdytysprofiloitu runko takaa kovalevyn viileyden ja eristää tehokkaasti ääniä. Kotelo on yhteensopiva eri kaapeleiden ja liittimien kanssa (SCSI, S-ATA, P-ATA) ja kylkipaloista löytyy upotetut kumiset tärinänvaimennuskumit kotelokiinnitystä varten. Kiinnitys tapahtuu M3-kierteisillä normaaleilla CD-aseman kiinnitysruuveilla kotelon 5.25″ paikkaan.

Kotelo maksaa n. 40e, joka on pieni hinta hiljaisuudesta. Hieman epäilyttää kiintolevyn lämpeäminen, mutta eiköhän se ole tuotteen suunnittelussa otettu huomioon.

Myös Nexusilta löytyy kiintolevykotelo, joka on väriltään kätevän sininen ja sopii esimerkiksi ikkunalliseen koteloon sinisen katodin kanssa :)