Oman eli niin sanotun kotipolttoisen sisällön asentaminen Wiille on mahdollista hyödyntämällä Zelda: Twilight Princess -pelin ominaisuutta, jossa Twilight Hackin avulla suoritetaan sopivasti muokattu tallennus, joka aiheuttaa bufferin ylivuodon ja mahdollistaa halutun koodin ajamisen. Tällä keinolla Wiille asennetaan Homebrew Channel, jonka avulla voidaan ladata muistikortilla olevia sovelluksia.

Tietenkin aina on mahdollista, että Wiistä tulee tiiliskivi, joten Homebrew Channelin asentaminen on käyttäjän vastuulla.

Alkukesästä julkaistun Homebrew Channelin asentaminen Wiille on suhteellisen yksinkertaista WiiBrew-wikin tarjoamien ohjeiden avulla. Lyhyesti sanottuna, ensiksi muistikortille siirretään Twilight Hack, Homebrew Channel ja mahdollisesti jotain sovelluksia. Tämän jälkeen voidaan siirtää muistikortilta Twilight Hack Wiin muistiin ja Zelda: Twilight Princess -pelissä tallennusta hyödyntäen käynnistää Homebrew Channelin asentaminen. Uudelleenkäynnistyksen jälkeen Wiin valikosta löytyy Homebrew Channel, josta muistikortilla olevia sovelluksia voidaan käynnistää ilman Twilight Hackin suorittamista. Tämän kaiken jälkeen, muistikortilta voidaan poistaa Twilight Hack ja Homebrew Channelin lataustiedosto.

Homebrew Channelin asennus on nähtävillä myös WiiHD:n tekemässä ”WiiHD’s Homebrew Guide pt1″ -videossa, jossa myös pelataan Wiille portattua Quakea.

Wiille on tarjolla lukuisia kotikutoisia sovelluksia, pelejä ja demoja, joita voi asennella kätevästi Homebrew Browserin avulla tai kasaamalla valmis kokonaisuus Wii Pack Generatorin avulla. Listalta löytyy sovelluksia kuten Wii Linux, MplayerWii ja kaikenlaisia pelejä kuten ScummVM-pelit, WiiDoom, Snake, MahJongg Wii ja aikaisemmin mainittu Quake. Tässä kohtaa olisin lisäksi linkittänyt blogiin, jossa oli testailtu Homebrew Channelia ja sovelluksia, mutta kyseistä blogia ei näyttänyt enää olevan olemassa Internetissä, tai sen historiassa.

En ole vielä ehtinyt testaamaan kuin Homebrew Channelin sovelluspaketissa tulleita muutamia sovelluksia, mutta päälisin puolin Homebrew Channelin tarjonta on enemmän geek-arvoa kuin hyötyarvoa. Mutta eihän sitä tiedä, mitä kaikkea harrastajat saavat tulevaisuudessa toteutettua.

Päivitys, 15.10.2008:
The Daily WTF kertoo ”Anatomii of a Hack” -jutussaan, miten Wiin suojaukset ja Homebrew saatiin onnistumaan. Koko juttu eli Twilight Hackin ja Homebrew Channelin mahdollistamat tekniset ratkaisut kuulostavat aika uskomattoman yksinkertaisilta ja melkein jopa tarkoituksellisilta Nintendon kämmäyksiltä. No, ainakin harrastajat ovat tyytyväisiä.

Mega Man 9 on uusi osa legendaariseen Mega Man -pelisarjaan ja tarjoaa lajityypiltään perinteitä noudattavaa 2D-tasoloikkaa. Myös grafiikat, musiikit ja pelimekaniikka on kehitetty Nintendo 8-bittisen tyyliin. Pelisivustot taisivat kirjoittaa, että uusin Mega Man noudattaa perinteitä myös vaikeustasonsa osalta, joten otsikon ”nautittavaa” sanalla on hieman kaksijakoinen merkitys.

Peli on saatavissa sähköisessä muodossa Nintendo Wiin lisäksi myös Xbox 360:lle ja PayStation 3:lle. Nintendo Wiille peli irtoaa huokeahkoon 1000 pisteen eli 10 euron hintaan.

Vaikka edellisetkin Virtual Consoleen julkaistut Mega Manit ovat vielä kesken, lukuisten muiden pelien tapaan, pitää kyllä uusi Mega Man hankkia pelilistalle. Kunhan vain saan ensin Wiin päivitettyä, että pääsen Wii Shop Channeliin.

Twilight Princess vie pelaajan jälleen Linkin saappaissa pelastamaan Hyrulea ja siinä riittääkin tekemistä. Zeldojen suurin anti on aina ollut kiehtova tarina ja tunnelma, joka vie mukanaan ja usein huomaakin unohtuneensa pelin äärelle useammaksi tunniksi. Pelin juoni etenee suhteellisen soljuvasti eikä jumiutumistilanteita pääse syntymään. Pääjuonen lisäksi voi haluamansa mukaan suorittaa välitehtäviä ja sydämen palojen metsästystä. Peli hyödyntää hyvin Wiimoten ominaisuuksia esineiden käytössä ja taisteluissa, mutta ei peliteknisesti tarjoa Wii:n ohjausmekaniikkaa lukuun ottamatta mitään erikoista.

Aikoinaan kaksiulotteiset Zeldat siirtyivät Nintendo 64:n aikakaudella The Legend of Zelda: Ocarina of Time -pelin myötä kolmiulotteiseen maailmaan ja tämä toi mukanaan sekä uusia mahdollisuuksia että tyypillisiä ongelmia kameran kanssa. Kolmannen osapuolen näkökulmasta toteutettujen toimintapelien yleisin ongelma on juuri kameran liikkuminen suhteessa pelaajaan. Vaikka Twilight Princessissä kameraa joutuukin alituiseen kohdentamaan haluttuun suuntaan, toimii se kuitenkin jouhevasti eikä juurikaan haittaa toimintaa. Vastaavasti Hyrulen sankarimme ohjaaminen haluttuun suuntaan tuottaa välillä ongelmia, mutta onneksi epäonnistumisista rangaistaan lempeästi. Enää ei olla NES-aikakaudella ja pelaajat ovatkin kaltaisiani pullamössöjä, jotka haluavat nauttia pelaamisesta, eivät kiroilusta.

Twilight Princess -peliä on kehuttu ja se on saanut huippuluokan arvosteluita, eikä suotta. Peliä on myös kritisoitu etenkin vanhanaikaisen grafiikan osalta, sillä peliä kehitettiin alunperin GameCubelle ja pelimoottorin pohjana onkin cel-shading-grafiikkaa käyttävän The Wind Wakerin pelimoottori. Eikä grafiikka toki Xbox 360 tai PS3 -pelien tasoista teräväpiirtoa ole jo yksistään Wiin teknisten rajoitusten osalta. Grafiikka on kuitenkin aivan hyvää ja mikä tärkeintä, pelattuus ja viihdearvo ovat kohdallaan.

Ostin The Legend of Zelda: Twilight Princess -pelin samaan aikaan Wii-konsolin kanssa, mutta onnistuin säilyttämään pelin muoveissa viime viikonloppuun asti. Peli olikin hyvää ajanvietettä syysflunssaa tapettaessa ja pelattavaa riittää: tähän mennessä pelitunteja on noin 30 ja olen pelannut pelistä kolme neljännestä. Olen tosin metsästänyt sydämiä ja välitehtäviä, enkä yleisestikään ole kovin nopea pelaaja. Hitaasti hyvä tulee.

Päivitys, 19.10.2008:
Hyrule on viimeinkin pelastettu! Hieman siinä kestikin, sillä pelitunteja kertyi kokonaisuudessaan hiukan yli 50. Loppua kohden pelitehtävät ja etenkin tietyt Linkin ohjaukseen liittyvät asiat alkoivat jo hieman painamaan, mutta pelin juoni ja mielenkiinto kantoivat loppuun asti. Vaikka pari välitehtävää jäikin vielä suorittamatta, sekä muutama sydän löytymättä, löytyy Twilight Princess jatkossa vain pelikotelosta.

kuvat: Zelda Universe

Virtual Consoleen saatavien pelien pienoisena miinuksena on, että ne tarvitsisivat myös vanhat ohjaimet. Saatavilla on kyllä Classic-ohjain, joka on SNES-ohjaimen tyylinen ja vanhat GameCube-ohjaimet käyvät suoraan Wiille, mutta sekä mielekkäintä että autenttisen pelitunnelman saavuttamiseksi olisi hyvä, että vanhat ohjaimet julkaistaisiin uudelleen Wiille.

Fanien unelmat ovatkin jo osittain toteutuneet, sillä Japanissa on julkaistu sekä Wii-valkoinen GameCube-ohjain että Super Nintendo -ohjain. Tietenkin uusia vanhoja -ohjaimia julkaistaessa, olisi ne voinut toteuttaa kokonaan langattomasti, mutta kaikkea ei voi saada.

Euroopan julkaisua, sekä Wii N64 -ohjainta odotellessa.

(via Engadget, 2)

Wii ei tietenkään ole ainoa laite, jolla päänliikkeiden seuranta on mahdollista ja Sonyn ohjelmoija Thomas Miller onkin viritellyt vastaavan tekniikan PlayStation 3:lle PlayStation Eye:n avulla. Enää vain tarvittaisiin pelejä, jotka hyödyntäisivät uudenlaisia ohjaustekniikoita. Päänliikkeisiin mukautuva näkymä olisi varmasti aika mahtavan näköinen FPS-räiskinnöissä ja seikkailupeleissä.

Yhteen peliin uusi liiketunnistus on kuitenkin jo suunnitteilla, sillä tietojen mukaan EA:n Wiille keväällä ilmestyvä ”party-peli” Boom Blox tulee sisältämään Easter Egginä ominaisuuden ohjata kuvakulmaa päänliikkeiden mukaan.

Leen Wii-projektisivulta löytyy myös muita projekteja Wiin liiketunnistustekniikkaan perustuen kuten Minority Report -tyylistä sormien seurantaa ja monipisteinen kynällä ohjattava kosketusnäyttö valkokankaalle tai pöydälle. Kaikenlaista sitä saadaankin aikaan käyttämällä infrapunakameraa eli Wiimotea ja infrapunavalolähdettä.

(via Zdnet, Ou)

Toivottavasti Wiille on samalla tulossa myös kunnon ohjain C64-pelien autenttista pelaamista varten, sillä eihän C64-pelit tunnu miltään ilman TAC-2:sta. Jollain padillako pitäisi esimerkiksi Decathlonia hakata, naurettavaa. Tosin en usko, että tuota ohjainten ja ranteiden hajottajaa Wiillä nähdään. Toisaalta Decathlon sopisi Wiin pelitarjontaan, sillä onhan se tavallaan party-pelien esi-isä.

En ole itse koskaan C64:sta omistanut, mutta kavereilla tuli tuohon kotitietokoneiden klassikkoon tutustuttua ja monet pelit pelattua. Valitettavasti on vain muistettava, että usein aika kultaa muistot ja pelit olivat parempia lapsena pelattaessa.

(via Engadget)

Wiille on ennen joulua ilmestymässä myös muita mainioita pelejä, puhumattakaan kaikista Virtual Consolesta saatavista peleistä, joten pelattavaa riittää. Pitänee hankkia Wiimotelle latausasema ja ladattavat akut.

Saatavilla ei ollut Classic-ohjainta eikä Wii Play:tä, joten varustepuolella täytyi tyytyä RGB-kaapeliin ja 2 GB:n microSD-muistikorttiin adapterilla.

Hieman yllättäen, Nordean Visa Electronille löytyi viimeinkin jotain käyttöä sen toimiessa Wii Shop Channelissä.

Popular Science Blog avasi, kuvasi ja samalla rikkoi Nintendo Wii:n. Sisältä paljastui piirilevyä ja piirejä. Wii on sisälmyksiltään selkeästi yksinkertaisempi kuin Sonyn PlayStation 3, eikä purettu Wii kovin erikoiselta näytäkään.

Nyt kun molemmat uutuus-konsolit on purettu ja kurkistettu kotelon sisäpuolelle, voidaan odottaa käytännön pelitestejä, joissa uudet konsolit ja niiden viihdearvo punnitaan. Wii:n peleistä onkin ollut näkyvillä paljon YouTube -videoita, mutta PS3:n peleistä ei juurikaan.