Kehittäjäennakko Windows 8:sta on hyvin varhainen versio tulevasta ja suunnattu testaamisesta ja uusien ominaisuuksien tutkimisesta kiinnostuneille käyttäjille. Täten en ollut niin seikkailunhaluinen, että olisin sen asentanut Fujitsun Lifebook S761 -testikoneeseeni, kuten eräät testasivat sitä Fujitsun Stylistic Q550 -tabletissa (melkein maksettu mainos), vaan laitoin sen pyörimään virtuaalikoneeseen 64-bittisen Windows 7:n päälle. Virtual PC ei sitä huolinut, mutta VirtualBoxiin se pienellä asetusten säätämisellä suostui asentumaan. Oikeaan käyttöön ennakkoversiota ei kannata asentaa, vaikka Microsoft lupaa tarjota Developer Preview -versioon päivityksiä ominaisuuksien ja ajureiden muodossa tulevien viikkojen ja kuukausien kuluessa.

Lyhyesti kuvattuna Windows 8 tulee olemaan oikea tablettikoneiden alusta, joka tukee kosketuspohjaisia tabletteja. Samalla se tukee myös perinteisiä Windows-sovelluksia perinteisellä Windows-tyylisellä työpöydällä hiiren ja näppäimistön kanssa. Näkyvin uudistus on aloitusruutu, eli Start-valikko, joka koostuu tiilistä, jotka myös näyttävät sovelluksen tietoja. Perinteisen käyttöliittymän toiminta ei ole muuttunut, lukuun ottamatta Start-valikon häviämistä ja sovellusten hienoista kehittymistä. Esimerkiksi Tehtävänhallinta tarjoaa nyt enemmän tietoa, Resurssienhallinnan yläpalkki on ylisuunniteltu ja usean näytön käyttäjät saavat viimeinkin tehtäväpalkin, joka on mahdollista venyttää molemmille näytöille ilman kikkailua. Resurssivaatimuksiltaan Windows 8 on tietojen mukaan samaa tasoa tai hieman vähemmän kuin Windows 7.

VirtualBoxissa ajettuna Windows 8 toimi yllättävän hyvin ja jouhevasti. Ilmeisesti tehovaatimukset todella ovat kohtuulliset ja 2.3GHz Core i5:ssä riittää mukavasti potkua. Sovelluksetkin lähtivät Metro-liittymässä toimimaan, kun laitoin VirtualBoxin näytön skaalauksen päälle ja nostin resoluution 1024×768:een. Ääniä en jaksanut kikkailla toimimaan. Ensituntumaltaan Windows 8 vaikuttaa ihan ovelalta, vaikkakaan en pidä ideasta, että kahta eri ideologiaan (kosketus / hiiri ja näppäimistö) pohjautuvaa käyttöliittymää sekoitetaan. Se ei vaikuttanut kovin luontevalta, etenkin kun niiden välillä hypittiin sekavasti. Sovellusta käynnistäessä ei tiedä, kumpi liittymä avautuu. Lisäksi Metron käyttö hiirellä oli nihkeää. Muuten Metro ja sen sovellukset vaikuttivat ihan hyviltä ja varmasti toimiva ratkaisu kosketusnäytöllisille laitteille. Myös sen siisti yksinkertainen tyyli vakuutti.

Start-valikko rakentuu tiilistä.

Metron esimerkkisovellukset ovat laadultaan vaihtelevia.

Perinteinen työpöytä on tuttu, pienin uudistuksin.

Tehtävänhallinta on uudistunut pirteästi.

Muualta poimittua
Windows 8 esiversiota ovat ehtineet testaamaan ja analysoimaan myös useat Internetin teknologia-sivustot ja arviot ovat olleet kohtalaisen neutraalit ja Metro-liittymää ylistävät.

Ars Technica toteaa yhteenvetona, että Windows 8 on toimiva kosketusnäytöllisten tablettikoneiden käyttöjärjestelmä, joka omaa muutamia houkuttelevia ominaisuuksia kyseisillä laitteilla käytettäessä. Ulkonäöllisesti se on erilainen mihin normaalit Windows-käyttäjät ovat tottuneet, mutta on uskollinen PC juurilleen: sitä voidaan käyttää tablettikoneissa, mutta pakollista se ei ole. Ars myös kirjoittaa, että käyttöliittymä toimii hyvin kaikilla syöttötavoilla, vaikka kynä on edelleen paras väline piirtelyyn, hahmotteluun tai käsinkirjoittamiseen, sormet usean kosketuksen eleisiin ja näppäimistö kirjoittamiseen. Ei yllättävää. Ars ei ota varsinaisesti kantaa, mitä ovat mieltä Metro UI:n ja pohjalta löytyvän perinteisen käyttöliittymän naitoksesta, jos siitä nyt varsinaisesti voi kehitysennakon perusteella johtopäätöksiä edes vetää.

Apple Superfanboy, Daring Fireball, kirjoittaa tyypilliseen tapaansa Apple-henkisen analysoivasti Windows 8:n ja Applen iOS / OS X:n periaatteellisista eroista. Windows 8 tarjoaa kaiken samassa paketissa prosessoriajan ja muistinkäytön kustannuksella (moniajo), kun vastaavasti iOS rajoittaa sovellusten toimintaa etenkin iPadin osalta vain yhteen aktiiviseen sovellukseen. Gruber pohtii, että koko paketti olisi tarjolla vain Intel PC:ssä ja paremmin energiatehokkaammassa tablettikoneiden ARM-alustalla olisi tarjolla vain Metro-liittymä, jossa sovelluksissa on samat rajoitukset kuin iOS-sovelluksilla. Täten vain Metro-näkymällä varustettu Windows 8 -laite näyttäisi erinomaiselta kilpailijalta iPadille.

Usability Post on myös sitä mieltä, että Microsoft on tehnyt kauniin kosketuskäyttöliittymän, mutta sitten vain tunkenut kaiken vanhan tauhkan mukaan, kuin jälkiajatuksena. Uusi ja vanha käyttöliittymä ovat luonnoltaan erilaisia ja ei tunnu järkevältä liittää niitä samaan pakettiin, koska Metro ei ole parhain hiirelle ja näppäimistölle, eikä perinteinen työpöytä kosketuskäyttöön. Perimmäisenä ideana tässä ilmeisesti on tehdä Windowsista helpommin ylläpidettävä, kun kaikki laitteet käyttävät yhtä käyttöjärjestelmään. Eli eri tie kuin Applen iOS + OS X, vaikka siinäkin on nähtävissä iOS:n ominaisuuksien valumista OS X:ään. Paljon on kuitenkin vielä avoinna sen suhteen, miten asiat eri liittymien välillä tulevat Windows 8:ssa olemaan.

Syvääluotaavimman analyysin Windows 8 Developer Previewsta tarjoaa Engadget esikatsauksellaan sen toiminnasta läppärissä. Parin päivän käytön jälkeen Engadgetille jäi käteen enemmän kysymyksiä kuin alussa ja heidän mielestä kynnys oppimiseen on jyrkempi kuin kuvittelivat. Eivät myöskään pitäneet kahdesta selkeästi eriytyvästä ja huonosti yhteentoimivasta paketista, mutta odottavat Microsoftin insinöörien hienosäätävän käyttökokemusta. Jäivät odottamaan tulevaa kiinnostuneina, toiveikkaina ja varovaisen optimistisina. Myös Tietokone.fi oli päässyt testaamaan Windows 8:ia Samsungin 11,6″ tabletissa, mutta vielä sen verran vähän, että kirjoitus oli lähinnä yleisiä kommentteja Windows 8:sta. Ainakin kosketustoiminnon kanssa tuntui olevan puutteita. Viimeiseksi voi vilkaista Microsoftin Build -konferenssin videoita Metrosta.

Tiivistelmä
Windows 8 on kaksijakoinen kokonaisuus. Metro on toimiva ja siisti ratkaisu kosketusnäytöllisille laitteille, mutta Metron ja perinteisen työpöydän yhdistelmä ei tunnu luontevalta. Lisäksi työpöytäpuolella on tehty sekä hyviä, että huonoja ratkaisuja. Jää nähtäväksi miten Windows 8 muotoutuu ja käyttöliittymät jakaantuvat eri laitteiden suhteen. Lisääntynyt kilpailu on aina tervettä ja Metrolla varustettu Windows 8 tullee tarjoamaan hyvän vastuksen tablettimarkkinoilla.

En tiedä miten paljon Humble Bundlen -paketteja on yleensä ostettu, mutta jäätävän bitin pakettia ostettiin kaikkiaan 183 219 kappaletta 910 181.64 dollarin edestä keskiverto-ostoksen ollessa 4.97 dollaria. Linux-käyttäjät ovat maksaneet peleistä keskimäärin eniten, 11.82 dollaria, Mac-käyttäjät 6.42 dollaria ja Windows-käyttäjät 3.91 dollaria. Eli aika halvalla menee. Oma ostokseni oli Linux- ja Mac-käyttäjien keskiarvon välissä ja taisi muistaakseni rekisteröityä Windows-käyttäjäksi, jos selaimesta sen tulkitsivat. Paketissa on lisäksi kätevä ominaisuus, että voi jälkeenpäin kasvattaa paketista maksamaansa hintaa, jos pelit miellyttivät. Vertailukohtana, Trine ja Shadowgrounds -pelit kustantavat Steamin paketissa vajaat 30 euroa.

Trine
Lyhyesti kuvattuna Trine on vuonna 2009 julkaistu tasohyppely- ja älypeli, jossa tärkeässä osassa on fysiikka, joka tuo oman aspektinsa ongelmien selvittelyyn, taikojen tekemiseen ja luurankoja vastaan taisteluun. Käytössä on kolme eri ominaisuuksia omaavaa hahmoja: varas, taikuri ja soturi. Peli hyödyntää eläväisen maailman luontiin Nvidian PhysX -fysiikkamoottoria. Pelillisesti Trine tarjoaa mainiota tasoloikkaa ja hyvää tarinaa hieman retrohenkisesti, joka myös teemaan sopii. Pelissä on kaikkiaan 16 kenttää, joiden läpäisemiseen ja kaikkien kerättävien esineiden löytämiseen meni itsellä varmaan jotain vajaan viikon verran iltoja. Frozenbyte on kehittämässä pelille jatko-osaa, jonka julkaisuaikataulu on loppukesästä.

Shadowgrounds ja Shadowgrounds: Survivor
Shadowgrounds-sarjan pelit vuonna 2005 julkaistu Shadowgrounds ja vuonna 2007 julkaistu jatko-osa Shadowgrounds: Survivor tarjoavat pelaajalle isometrisestä kuvakulmasta, eli ylhäältä alaspäin, kuvattua räiskintää vanhojen retropelien tyyliin. Shadowgrounds Survivorissa on alkuperäiseen verrattuna uudistetut, tarkemmat grafiikat, parempi fysiikanmallinnus sekä roolipelityylinen päivitysjärjestelmä aseille ja pelihahmoille. En ole vielä ehtinyt näitä kahta peliä testaamaan, mutta odotettavissa on ilmeisesti hieman ristiriitaisia tunteita herättävä peli: grafiikaltaan ja musiikiltaan kehuttu, mutta juoneltaan ja vaikeudeltaan kritisoitu. Lyhykäisyydessään juoni on molemmissa sama, eli avaruusasemalle hyökänneiden avaruusolioiden räiskintä suorittaen samalla erilaisia tehtäviä.

Splot
Splotista ei ole paljoa tietoa vielä saatavilla, mutta sen perusteella mitä Humble Bundlen kautta tarjolla ollutta demoa testasin, luvassa on tasoloikka- ja älypeli -tyyppistä naputtelua sarjakuvamaisesti piirretyssä ympäristössä. Flash-demo ei oikein innostanut, joten en kovin pitkälle jaksanut kenttiä suorittaa. Pelissä on ideana kerätä taivaalta pudonneita tähtiä ja hiiren avulla liikutella palkkeja ja palikoita eteenpäin pääsemiseksi. Peli on tarkoitus julkaista kesällä 2011.

Jack Claw
Jack Claw ei ole valmis peli vaan Frozenbyten vuosina 2006 – 2008 työstämä prototyyppi, jonka demo ja lähdekoodi “julkaistiin” Humble Frozenbyte Bundlen yhteydessä. Peliä ei ole tarkoitus Frozenbyten toimesta kehittää valmiiksi, mutta ehkä yhteisö saa jotain aikaan. Pelin kuvat ja konseptit eivät näytä ollenkaan hullummilta, mutta niinhän ne aina. Pelin demo on tällä hetkellä saatavissa vain Windowsille, mutta Mac- ja Linux-versiot ovat tekeillä.

Yhteenveto
Humble Frozenbyte Bundle on aika ovela kokonaisuus ja tarjoaa mainiota pelattavaa ja odotettavaa, etenkin kun hinnan sai itse päättää. Ainakin Trine jo yksinään tarjosi hyvin vastinetta rahalle, eivätkä loputkaan pelit arviolta huonoja olleet. Lisäksi kun pelien vaatimukset ovat myös aika maltilliset, ei niiden pelaaminen ainakaan uusimmasta raudasta kiinni ole, kuten PC-peleissä yleensä on. Windows 7:lla varustettu Atom-mediakoneeni Asuksen S1 pyöritti hyvin Trineä 720p-resoluutiolla ja ohjaus onnistui kätevästi Xbox 360:n ohjaimella, jolle pelien ohjaus on myös optimoitu. Saa nähdä, tuleeko Jack Clawsta valmista yhteisön voimin ja millainen Splot tulee lopulta olemaan.

Lyhyesti kuvattuna Super Meat Boy on nopeatahtista tasoloikkaa varustettuna loistavalla ääniraidalla ja haastavilla kentillä, joiden pituus on kymmeniä sekunteja, jos kaikki osuu kohdilleen. Pelin tavoite on yksinkertaisesti pelastaa kaapattu prinsess… laastarityttö roistomaiselta tohtori Sikiöltä hyppien läpi vaarallisen ympäristön sirkkeleitä ja ansoja väistellen. Hyvän kuvan pelistä saa katsomalla pelin videota Steamista, joka ei tosin kerro miten hauskaa itse pelaaminen on. Parhaiten pelihahmo liikkuu käyttäen esimerkiksi tietokoneeseen liitettyä Xbox 360:n ohjainta, mutta näppäimistölläkin pelaaminen onnistuu.

Super Meat Boyn, eli SMB:n, kiehtovuus löytyy haastavuuden, ovelan kenttäsuunnittelun, nopean pelattavuuden ja itsensä voittamisen yhdistelmästä. Kuten pelaamisen historia on osoittanut, on haastavissa, mutta silti voitettavissa olevissa peleissä jotain, mikä pelaajia kiehtoo. Liian helpot pelit eivät kauaa jaksa innostaa, mutta esitäpä kunnon haaste, niin pelaaja on koukutettu. SMB onkin saanut kehuja kriitikoilta ja useissa arvosteluissa yli 90 pistettä. Lisäksi peli palkittiin IGN:n toimesta vuoden 2010 haastavimmaksi peliksi ja parhaaksi ladattavaksi peliksi GameSpotin ja Game Trailersin toimesta, kuten Wikipedia kertoo. Toki tällaisia pelejä joko rakastaa tai vihaa.

Pelin kentät ovat suhteellisen yksinkertaisia ja kestoltaan lyhyitä, joka on positiivista, sillä pienistäkin virheistä rangaistaan heti kuolemalla. Pelaaminen vaatii tarkkaa kontrollia ja murto-osasekunnin ajoitusta. Pelissä on vakiona 350 kenttää, joiden vaikeusaste nousee sopivalla tahdilla ja neljännessä maailmassa, eli noin 240 kentän jälkeen, ollaankin jo helvetissä. Lisäksi julkaisun jälkeen peli on saanut XBLAssa uuden “Teh Internets”-maailman, jossa on pelaajien äänestämiä lisäkenttiä. Kyseinen laajennus ja satoja uusia kenttiä on tulossa myös tietokoneelle, kunhan pelin kenttäeditori saadaan valmiiksi, joten pelattava ei heti lopu. Ja kuten peleissä nykyään on tapana, on tavoiteltavana 41 erilaista saavutusta, joista osa on lähes mahdottomia.

kuvat pelin sivulta Steamista

Pelattavana hahmona on alkuun vain nopealiikkeinen lihapoika, joka toimii kaikissa kentissä, mutta pelin edetessä salakentistä ja kerättävien laastareiden avulla saa avattua lisähahmoja, jotka ovat muista indie- ja isommistakin peleistä tuttuja. Periaatteessa ainakin useimmat saavutukset onnistuvat lihapojallakin, mutta koska avattavat hahmot ovat varustettu erilaisin kyvyin kuten Commander Video, joka osaa hetkellisesti liitää, helpottavat ne osittain tavoitteiden saavuttamista. Lisäksi XBLA:n ja tietokoneversion välillä avattavien hahmojen valikoima on erilainen ja esimerkiksi tietokoneella on Half-Lifen seiniin tarrautuva Headcrab.

Oma laastaritytön pelastukseni on vielä hieman vaiheessa, sillä en ole ehtinyt tahkota neljännettä maailmaa pidemmälle, mutta siihen mennessä onkin lähes kaikki kentät hakattu A+ -tavoiteaikaan, kerätty melkein 30 laastaria ja 5/41 saavutusta ansaittu. Erittäin viihteellistä, mutta silti ajoittain niin raivostuttavaa. Kuitenkin parhaimmat 7 euroa pitkään aikaan, mitä olen peliin sijoittanut, kun sen Joulun aikoihin Steamin alennusmyynnistä puoleen hintaan nappasin. Toki lisäksi piti ostaa HTPC ja asentaa siihen Windows 7, jotta peliä pääsisi paremmin pelaamaan, vaikka olisi se kyllä myös Vmware Fusionissa pyörinyt.

Tietenkään ohjainten liittäminen tietokoneeseen ei ollut aivan yksinkertaista, sillä esimerkiksi Microsoft käyttää ohjainten ja konsolin välissä omaa poropietari-teknologiaa, joka ei ole Bluetooth-yhteensopivaa kuten PS3:ssa. Selkeästi vain keino myydä lisälaitteita kuten “Xbox 360 Wireless Gaming Receiver for Windows” -vastaanotinta, jonka avulla langaton ohjain saadaan liitettyä tietokoneeseen. Ilmeisesti tuota lisälaitetta ei enää oikein virallisesti valmisteta, mutta se olisi Amazonissa löytynyt 33 dollarin hintaan. Mutta miksi tilata kalliilla, kun sen voi tilata DealExtremestä kolmasosahinnalla. Aikaisemmin tarjolla oli myös eri värisiä ja läpinäkyvä versio.

Valkoinen “Xbox 360 Wireless Controller Gaming Receiver for PC”-lisäosa saapuikin viimein postitse ja pienen asennusihmettelyn jälkeen tuntuu toimivan kuten pitäisikin. Ajurit löytyvät joko mukana tulevalta CD:ltä ja Windows 7:lle Microsoftin sivuilta.Ainut ongelma oli, että Win 7 pitää erikseen opastaa käyttämään juuri tiettyä ajuria Device Managerissa näkyvälle Unidentified Device -laitteelle. Laitteen “Properties”-valikosta valitaan “Drive”-välilehti ja “Update Driver”, josta kliksutellaan “Browse my computer for driver software” > “Let me pick from a list of device drivers on my computer” > “Windows Common Controller for Window Class” > “Xbox 360 Wireless Receiver for Windows Version”. Sitten vain klikataan varoituksesta “Yes” ja ohjain on asennettu.

kuvat DealExtremestä

Langaton adapteri Xbox 360 -ohjaimille toimii hyvin ja nyt voi hyödyntää laatikossa olevia ohjaimia, eikä tartte ostaa erikseen PC:lle tehtyä langallista Xbox 360 -ohjainta. Ainakin Super Meat Boy pelittää kivasti kunnollisen ohjaimen kanssa, vaikka nyt pitää opetella taas pelaamaan uudestaan. SMB:n hallinta on nyt paljon tarkempaa verrattuna näppiksellä hakkaamiseen ja sormetkaan eivät tule niin kipeäksi. Vaikka adaptarin saapuminen Kiinasta kestikin 23 päivää tilauksesta, eikä pieneen pakettiin tullut seurantakoodia, sujui tilaus muuten hyvin. Maksun tein Paypalin kautta, kun Visalla maksussa oli ostohetkellä jotain ongelmia.

Xbox 360 -ohjain on liitettävissä myös OS X:ään OsxDriver-ajurin avulla, mutta ainakaan Snow Leopardissa (10.6.6) ei ajuri suostunut asentumaan. Pitänee lähettää Consoleen tulleet virheet ajurin kehittäjälle tutkittavaksi.

Jos ei halua odottaa ja hankkia taas uutta lisälaitetta pöydän alle piilotettavaksi, niin MotionInJoyn ajureiden avulla pitäisi saada PS 3:n ohjain liitettyä Windowsiin suoraan Bluetoothin kautta ja matkimaan Xbox 360:n ohjainta. Asennusohjeet näyttivät sen vain verran typerryttäviltä, että jätin testaamatta.

Alkujaan 1996 julkaistu Death Rally on ylhäältä päin kuvattu autopeli, jossa tavoitteena on voittaa kisoja, kerätä rahaa ja hankkia parempia osia autoon. Kilpailut ovat täynnä vastustajien romuttamista, lyijyn täytteistä katkua pellin kyljessä ja tiukkaa ajamista. Uudistettu peli toimii Windows XP SP3, Vista ja Windows 7 -käyttöjärjestelmillä.

Uusia ominaisuuksia löytyy konepellin alta, joista tässä muutamia omia huomioita:

• PL/SQL:n yksikkötestaus
• Paremmat mahdollisuudet koodin automaattiseen muotoiluun (kuva)
• Virheiden visualisointi sivupalkin palikalla ja alleviivauksella, sekä selkeämmät virheilmoitukset (kuva)
• Koodipohjat (code templates), eli kirjoitat määritellyn lyhenteen ja ohjelma täydentää loput (kuva)
• Pikakomentojen määrittäminen haluamille näppäimille, joten nyt esim. suomalaisellakin näppäimistöllä onnistuu koodin kommentointi (kuva)
• PL/SQL -paketit aukeavat nyt suoraan muokkaus-tilaan, eivätkä kahta kertaa (toinen luku- ja toinen muokkaus -tilaan)
• Ohjelman tuntuma on parantunut ja se myös vaikuttaa nopeammalta

Oracle SQL Developer on alusta alkaen ollut kelpo työväline tietokantojen kanssa askarteluun ja uusien versioiden myötä ohjelmaan on lisätty kiitettävällä tahdilla kaivattuja ominaisuuksia. Äskettäin tein hieman tutkailuja kaupallisten Oracle-työkalujen tarjoamista ominaisuuksista, mutta SQL Developerin 2.1 -version myötä tarve tuhansien dollarien sijoittamiseen esimerkiksi Toadiin tuntuu yhä vain vähäisemmältä.

Kävin siis lauantaina hakemassa paikallisesta omenakaupasta Airport Express -tukiaseman aikaisemmin hankkimani Airport Extremen kaveriksi, jotta pääsisin eroon Macbookin kyljestä pilkistävästä äänipiuhasta. Expressin liittäminen Extremen jakamaan langattomaan verkkoon sujuikin helposti Airport Utilityn avulla. Lisäksi vielä äänipiuha Airport Expressistä vahvistimeen ja langaton ääni iTunesin kautta oli todellisuutta. Liitännän osalta jouduin tyytymään perinteiseen 3.5mm mini – RCA -kaapeliin, mutta ostoslistalla on 3,5mm mini – Toslink Optical -piuha.

Airport Express ja Airtunes tarjoavat langatonta ääntä normaalisti vain iTunesin kautta kuunneltaessa, mutta monipuolisuuden nimissä se ei ole ollenkaan riittävää. Tähän markkinarakoon iskee Airfoil, jonka avulla tietokoneesta lähtevää ääntä voidaan lähettää langattomasti eteenpäin Airport Expressille käytettävästä sovelluksesta riippumatta. Nyt esimerkiksi myös Songbird ja Spotify saavat äänensä kuuluviin.

Airfoil ei ole ilmainen sovellus, mutta käyttökelpoisuutensa ja näppäryytensä osalta ei 25 dollarin (+ 22% ALV) eli noin 25 euron hinta ole ollenkaan paha. Maksukin onnistui kätevästi Paypalin kautta. Mac OS X:n lisäksi Airfoil on saatavissa myös Windowsille. Internet-lähteiden mukaan “MACSANTA07″ -koodilla hinnasta tippuu vielä 10% pois.

Airfoilin avulla ääntä voidaan lähettää Airport Expressin kautta kaiuttimille tai esimerkiksi suoraan toiseen tietokoneeseen, jossa ääni otetaan vastaan ilmaisella Airfoil Speakers -sovelluksella (OS X, Windows ja Linux). Pienen käyttöliittymän kautta valitaan vain minkä sovelluksen ääntä eteenpäin lähetetään ja kenelle kaikille se jaetaan. Äänenvoimakkuuden voi sitoa käyttöjärjestelmän äänenvoimakkuuteen tai pitää erillään, jolloin äänenvoimakkuutta voi säätää vastaanottajakohtaisesti. Lisäksi Airfoiliin integroituvalla Soundflowerilla saadaan kaapattua kaikki koneesta tuleva ääni, jolloin lähettävää ohjelmaa ei tarvitse määritellä erikseen ja Airfoilin käyttö on melkein huomaamatonta.

Käytettävän äänilähteen voi valita ohjelmittain

Lähetettävässä äänessä on noin parin sekunnin viive, foorumilähteiden mukaan 1850ms, joka ei musiikkia kuunnellessa ole ongelma, mutta videoiden katselemisessa viive on häiritsevä. Kuvan ja äänen tahdistamiseksi pitääkin käyttää joko Airfoilin tarjoamaa soitinta tai säätää viivettä itse. Viiveen asettaminen onnistuu muun muassa Mplayerin ja VLC:n asetuksista. Viive aiheutuu äänen siirtoon käytettävästä AirTunes-protokollasta ja Airport Expressistä, joka bufferoi äänen ennen sen lähettämistä eteenpäin.

Mplayerin ja VLC:n ääniasetukset viiveen osalta.

Tietenkin olihan Airport Expressin ja Airfoilin ostaminen näennäisesti hieman turhaa hienostelua, sillä hyvinhän se ääni siirtyi piuhaakin pitkin. Langaton ääni tuo kuitenkin helppoutta musiikin kuunteluun Macbookilla ja Airport Expressin avulla Xbox 360:nkin pääsee nyt langattomasti verkkoon. Useiden positiivisten asioiden lisäksi langattoman äänen hyödyntämisessä suurimpana negatiivisena puolena on äänen viive, jota ei esimerkiksi Youtube-videoita katsellessa voi kiertää.

Juhlapyhien näkyminen pitää käydä aktivoimassa uudelleen navigoimalla
“Tools > Options > Calendar options” ja klikkaamalla “Add holidays” ensin pois päältä ja sitten takaisin päälle.

Tämän jälkeen juhlapyhät ilmestyvät kalenteriin. Vielä kun kalenteriin saisi myös merkkipäivät, liputuspäivät sekä nimipäivät.

Viime helmikuussa julkaistu Dreamspark-hanke tarjoaa kattavat työkalut Windows-sovelluskehitykseen ja tarjolla olevien sovellusten lista näyttää nyt seuraavalta: Windows Server 2008 Standard, Visual Studio 2008 ja 2005 Professional, SQL Server 2008 Developer, XNA Game Studio 2.0 ja Game Creators Club, Expression Studio 2 ja Academy Student Pass. Vielä jos vain olisi aikaa kunnolla syventyä kyseisiin työkaluihin ja niiden mahdollistamaan sovelluskehitykseen.

Sen verran aikaa kuitenkin löytyy, että voi päivittää aikaisemman VirtualBoxissa pyörivän Windows Server 2003 -kehitysympäristön Windows Server 2008:aan ja muuntaa se “Vistaksi” Microsoftin insinöörin ytimekkäillä ohjeilla, Windows Server 2008 työasemaksi -ohjeen tai MSFN:n seikkaperäisillä kuvallisilla ohjeilla. Palvelin-käyttöjärjestelmän ja työpöytä-käyttöjärjestelmän erot ovat käytännössä pienet, vaikkakin Server 2008 ja Vistan erot ovatkin ilmeisesti suuremmat, kuin Server 2003:n ja Windows XP:n ja aivan kaikki ei toimi samalla tavalla kuin Vistassa. Internetissä onkin “todettu”, että Windows Server 2008 on “oikein tehty” Vista.

Nopealla koekäytöllä Windows Server 2008 tuntuu toimivan VirtualBoxissa mainiosti ja User Account Control:kin vaikuttaa kohtalaisen järkevältä verrattuna aikaisempaan Vista-testailuuni. Käytännössä kaikkien vakiona poiskytkettyjen ja palvelinkäyttöön suunniteltujen ominaisuuksien säätämisen jälkeen Server 2008 näyttää ja käyttäytyy aivan kuten Vista. Lisäksi asentamalla vielä Vistan Sidebar, saadaan töypöydälle ne loputkin Vista-karkit. En kuitenkaan jaksanut Sidebaria asentaa, sillä sen tuoma lisäarvo on vähäistä. Pienen googlettamisen jälkeen käyttäjäystävälliseen “Error Code 0x8007232B” -virheeseen päättyneeseen Windowsin aktivointiinkin löytyi helppo ratkaisu.

Nyt kun vielä asentaa kasan päivityksiä, Visual Studion ja muut tarpeelliset perusohjelmistot, alkaa kehitysympäristö olemaan valmis käytettäväksi.

JXplorer
JXplorer on Javalla toteutettu avoimen lähdekoodin LDAP-työkalu, jolla onnistuu sekä LDAPin selaaminen että tietojen käpistely. Ohjelma on toteutettu standardien mukaisesti, joten sitä voidaan käyttää kaikkien LDAP- tai X500-hakemistojen kanssa. JXplorer on ladattavissa Windows, Mac OS X, Solaris ja Linux -alustoille.

JXplorer ei ole ulkonäöltään niitä kauneimpia sovelluksia, mutta tarjoaa toiminnallisuudeltaan kätevän ja kevyen kokonaisuuden. Ohjelmalla onnistuu LDAPin perusoperaatioiden lisäksi monimutkaisemmatkin toiminnot ja on laajennattavissa Javalla toteutetuilla lisäosilla.

Apache Directory Studio
Apache Directory Studio on Eclipseen pohjautuva LDAP-työkalualusta, joka on tarkoitettu käytettäväksi minkä tahansa LDAP-palvelimen kanssa, mutta erityisesti Apache Directory -palvelimen kanssa. Directory Studio on saatavilla Windowsille, Mac OS X:lle ja Linuxille.

Apache Directory Studion Eclipse-taustan huomaa nopeasti ja kokonaisuus tuntuukin hieman raskaalta. Ominaisuuksia ja toiminnallisuuksia on paljon ja jos LDAP-hakemiston käsittelytarpeet ovat vain satunnaista selaamista, on Apache Directory Studio turhan järeä työkalu.