Runsaassa sovellustarjonnassa on myös negatiivisena puolena valinnan vaikeus ja kunnollisten ohjelmien valinta. Samannimisiä ja samaa toiminta toteuttavia sovelluksia löytyy lukuisia ja ellei suositeltavaan sovellukseen ole suoraa linkkiä, on sen löytäminen Android Marketista aika tuskaista. Lisäksi koska Suomessa ei ole vielä avattu Android Markettia maksullisille sovelluksille, joutuu sovelluksissa usein sietämään rajoitettua toiminnallisuutta ja mainoksia, ellei roottaa puhelinta ja huijaa sijaintia. Eli kehittäjiä on hankala tukea, vaikka haluaisikin.

Sovellusten asentaminen App Marketista onnistuu suhteellisen helposti suoraan puhelimesta, mutta helpointa on asentaa sovelluksia valitsemalla ne listaan AppBrainilla selaimen kautta ja synkronoida valinnat puhelimeen AppBrain App Market-sovelluksen avulla. AppBrain ei valitettavasti näytä Web-liittymässä, löytyykö kyseinen sovellus oman maan App Marketista tai onko se saatavilla alhaisen resoluution laitteille. Sovellus linkittyy App Markettiin ja ohjelmat joko löytyvät tai eivät löydy. Vaihtoehtoisesti voi käyttää AppBrainia vastaavaa SlideMe-sovelluskauppaa, jonka kautta voi ilmeisesti ostaa maksullisia sovelluksia. SlideMen sovellusvalikoima on suppeampi kuin AppBrainin.

Erilaisia sovelluslistauksia Androidille on netti pullollaan, mutta tässä oma listani ohjelmista, jotka olen HTC Wildfireen asentanut tai testannut. Osa sovelluksista on enemmän tai vähemmän hyödyllisiä. Wildfiren alhainen resoluutio (320×240 eli QVGA) rajoittaa joidenkin ohjelmien saatavuutta ja tuntuu App Market muutenkin välillä hukkaavan sovelluksia. Wildfiressa toimimattomat, mutta muuten kiinnostavat sovellukset olen listannut ”Muut”-osioon.

Yleiset
Jorte: Kätevä kalenteri Home-näytölle.

Kaloer clock: Toimiva herätyskello.

GPS ja lokaatio
Andropas: Natiivi Reittiopas-ohjelma. Nykyisen osoitteen selvittäminen GPS:n tai verkon avulla. Valittu reitti ja oma sijainti kartalla (Google maps)

Droidopas: Vaihtoehtoinen Reittiopas. Lähtöpaikka GPS:llä tai solusta, paikkojen tallennus ja reitin näyttö kartalla.

Antennas: Kertoo mihin antennitolppaan luuri on kytketty.

Compass: Magneettinen/maantieteellinen kompassi.

My Tracks: Nauhoittaa GPS:llä kuljetun reitin ja tiedot. Reitin vienti Googlen My Mapsiin ja tiedot Google Spreadsheetsiin.

SportsTracker live: Vaihtoehtoinen, enemmän sosiaalinen ohjelma urheilusuorituksen seurantaan GPS:n avulla.

Endomondo: Vaihtoehtoinen, enemmän sosiaalinen ohjelma urheilusuorituksen seurantaan GPS:n avulla.

Google Sky Map: Näyttää yötaivaan tähtikartan.

Here I Am 2: Näyttää sijainnin ja tiedon voi lähettää kaverille tekstiviestillä tai sähköpostilla.

Järjestelmä
AnySoftKeyboard ja Finnish Language Pack: Vaihtoehtoinen virtuaalinen näppäimistö, joka on muokattavampi kuin vakiona tuleva ja siihen Suomen kielinen näppäinasettelu.

SystemPanelLite Task Manager: Näyttää erilaista järjestelmätason informaatiota puhelimesta kuten CPU-kuormituksen ja akun tilan. Lisäksi mahdollistaa sovellusten tappamisen.

OS Monitor: Tehtävienhallintaohjelma, joka näyttää kaikkien ohjelmien aiheuttaman prosessorikuorman ja auttaa paljastamaan resurssisyöpöt. Osaa myös tappaa ohjelmia tarpeen vaatiessa.

AppMonster: Sovellusten hallintaa eli poistamista ja varmistamista SD-kortille.

Sms backup+: Tallentaa kaikki tekstiviestit Gmailiin oman labelinsa alle, etteivät näy inboxissa.

Quick Settings: Asetukset mm. WiFin, Bluetoothin hallintaan yhdessä paikassa.

Gmail Unread Count: Lukemattomien sähköpostien näyttävä Widget, joka avaa Gmailin.

Speedtest.net Speed Test: Mittaa miten nopeasti puhelin lataa ja lähettää dataa

NetCounter: Näyttää ladatun datan määrän, Wi-Fi ja puhelin erikseen

aTrackDog ja aTrackDog(SD): Pitää kirjaa mitä sovelluksia on asennettu ja mitä varmistettu SD-kortille. Lisäksi päivitysten tarkistaminen, varmistettujen ohjelmien asennus ja ohjelmalistan vienti.

Hyöty
Note Everything: Muistio, jossa mahdollista tehdä erilaisia muistiinpanoja: teksti, piirto, ääni, tarkistuslista ja kuva. Tietojen järjestely kansioihin, lähetys eteenpäin, salaus, muistutukset, pikakuvakkeet ja vaikka mitä.

Irssi ConnectBot: SSH-pääteohjelma, jossa erikoistoiminnot Irssin käyttämistä varten. Toimii.

Dropbox: Dropbox puhelimessa.

Astrid Task/ToDo List, Free: Eli Android’s Simple Task Recording Dashboard -ohjelma.

Barcode Scanner: Skannaa viivakoodit esimerkiksi Android-ohjelmien asentamista varten (QR-koodi).

Meridian Media Player: Parempi vaihtoehto vakiosoittimelle. Osaa Scrobble Droidin (ei QVGA) avustuksella scrobblata biisit Last.fm-palveluun.

Spotify: Virallinen Spotify-clientti. Vain Premium-tilin haltijoille.

Helsinki Testbed Weather View: Näyttää Helsinki Testbed sääkartan puhelimessa. En löytänyt sovellusta AppBrainista, mutta löytyi Android Marketista QR-koodin perusteella.

Car Mode: Käynnistettynä ohjaa puhelut suoraan kaiuttimelle ja toimii autossa teoriassa handsfreenä

Ringdroid: Luo soittoääniä haluamistasi kappaleen kohdista määrittämällä alku- ja loppukohta tai nauhoita oma.

StopWatch & Timer: Sekunttikello.

Mileage: Seuraa bensankulutusta ja tankkauksia. Tiedot voi viedä ja niistä saa käppyröitä.

Unit Converter: Muunnostyökalu.

RealCalc Scientific Calculator: Tieteislaskin.

ASTRO File Manager : Nimensä mukaisesti tiedostonhallintaohjelma, jolla voi hallita SD-kortilla olevia tiedostoja.

Talk To me Cloud: Käännösohjelma, joka muuntaa tekstin englannista esim. espanjaksi.

Opera Mini:
Vaihtoehto vakiona tulevalle selaimelle. Itse en lämmennyt. Nopeampi, koska data pakataan ja kierrätetään Operan palvelimien kautta.

Huvi
Color Flashlight: Muuntaa kosketusnäytön värilliseksi taskulampuksi.

Bubble: Vatupassi.

Loops! Lite: Rumpukone / sekvensseri.

Guitar: Solo Lite: Kitara.

Draw! (Free): Piirto-sovellus.

SpeedView: GPS:ään perustuva nopeusmittari, joka näyttää muitakin tietoja ja tiedot voidaan viedä GPX-muotoon.

Pelit
OpenSudoku: Sudoku.

Flight Director Lite: Hieno peli lennonjohtajiksi haluaville, jossa ohjataan koneet kentälle ja pelikenttä on satelliittikartasta.

Air Control for Android: Lentokenttäpeli yllä olevan tapaan.

Nesoid Lite, Free: Täydellinen emulaattori NES-peleille, jotka eivät kuulemma oikein pyöri kunonlla Wildfirellä ja kontrollit ovat ahtaat.

Nintaii Lite: Liikuta puista palikkaa pelikentällä läpi esteiden kohti mustaa neliötä.

Abduction!: Ylöspäin rullaava peli, jossa hypitään lehmällä nurmikkotasoilta toiselle.

Labyrinth Lite: Perinteinen ylhäältäpäin kuvattu metallipallo labyrinthissä -peli. Ilmaisversiossa 10 kenttää. 3D-grafiikat hieman raskaat Wildfirellä.

Mahjong ja Mahjong 3D: Mahjong. Turhan pieni tarkkuus Wildfirellä.

Sinister Planet: Vanhan ajan arkade shooter -peli.

Extrem Droid Jump: Hypi Android-robotilla tasolta toiselle

Drop: Ohjaa tippuva pallo tasoilta alas kääntelemällä luuria.

Pocket Racing Lite: Ylhäältäpäin kuvattu autopeli.

Toss It: Paperitollon heittelyä.

Bonsai Blast: Ammu pallukoita kolmen ryppäisiin.

Jewels: Puzzle-peli, jossa tyhjennetään ruutuva yhdistelemällä kolme samaa kuviota.

Find It : The Simpsons: Löydä kuvista eroavaisuudet. Teemana Simpsonit.

Muut
Ohjelmia, joita muualla on kehuttu, mutta eivät löydy QVGA-laitteelle.

Spare Parts: Mahdollistaa kytkemään asetuksia, joita ei löydy normaaleista valikoista.

Voice Recorder: Nauhoitusohjelma.

WiFinder: WLAN-verkkojen havainnointiin.

Camera Magic: Lisää vakiokameraan sarjakuvaukset ja ajastimen. Lisäksi sarjakuvauksessa saa määriteltyä miten monta kuvaa haluaa ottaa millä aikavälillä.

Mixzing: Hyvä musiikkisoitin.

aDyno: Kiihdytysmittari.

handyCalc: Monipuolinen laskin.

QuickPedia: Wikipedia mobiilimuodossa

Speaking Pad: Puhesyntetisaattori

Google Earth: Google Earth puhelimessa.

Meebo: Pikaviestinohjelma AIM, MSN, Yahoo, MySpace IM, Google Talk, Jabber ja ICQ -verkkoihin. Mahdollista myös historian tallentaminen meebo.com-tilille.

Tallybee: Laskee toistoja napautuksina ruudulla, esim punnerruksia, silmukoita kutoessa tms.

WeatherBug: Vaihtoehtoinen säätila-sovellus. Näyttää lämpötilan notifications barissa.

Ticker: Kirjoita teksti, joka rullaa näytöllä.

Wheres My Droid: Jos puhelin on äänettömänä hukassa, tekstari ”Wheres my droid” herättää, säätää äänet täysille ja soittelee soittoääntä.

Cherry Rplayer: Nettiradiosovellus.

Solitaire for Android: Pasianssi-kokoelma, sisältäen normaalin ja Spider, Freecell, Forty Thieves -pelimuodot.

NetHack ja NetHack Slash’EM: NetHack.

Slimeball Speedway Lite: Ylöspäin skrollaava peli, jossa kontroilloidaan palloa pitkin tietä ja väistellään mm. mummoja.

Tangram Lite: Pähkäile, miten luot suuren palikan useiden pienien palikoiden avulla.

Tapmaster: Reaktiopeli, jossa naputellaan näytöllä olevia nappeja. Peli nopeutuu 60 pisteeseen saakka.

LightUp Lite: Älypeli, jossa tavoitteena on valaista siniset kuutiot järjestyksessä. Ei toiminut Wildfirellä.

Graviturn ja Extended: Liikuta pallo pois näytöltä kääntelemällä puhelinta ja pidä vihreät pallot samalla ruudulla. Kentät luodaan satunnaisesti, joten uudelleen pelattavuusarvo on suuri.

Totemo Lite: Pähkinäpeli, jossa valitaan sinisiä palloja loogisessa järjestyksessä.

ThrottleCopter: Lennätä helikopteri pitkin tunnelia esteitä väistäen.

Math Workout Lite: Matematiikantaitoja testaava peli, jossa ratkaistaan yksinkertaisia matemaattisia yhtälöitä.

i Math Whiz: Matematiikantaitoja testaava peli, jossa ratkaistaan yksinkertaisia matemaattisia yhtälöitä.

HTC:n Wildfire on monelta osin budjettiluokan älypuhelin ja olin alkuun skeptinen ominaisuuksien toimivuudesta, mutta kun pääsin testaamaan laitetta Jumbon Elisa Shopitissa, näin että kokonaisuus on toimiva. Ulkomuodoltaan Wildfire on kuin Nexus Onen ja Desiren ristisiitos ja monilta osin kutistettu paketti. Luuri on varustettu 3,2 tuuman ja 320 x 240 -resoluution (QVGA) resistiivisellä näytöllä, joka on ominaisuuksistaan huolimatta suhteellisen riittävä. Näyttö toki rajoittaa muun muassa virtuaalisen näppäimistön kokoa ja nettisivuja joutuu zoomailemaan aika lailla. Myös prosessori on tehoiltaan vain noin puolet siitä mitä isoveli Desiressä tai Galaxy S:ssä, mutta asia korostuu lähinnä pelien osalta.

Luin ennen puhelimen hankintaa Engadgetin ja Techradarin arvostelut, jotka kertoivat aika hyvin millaisesta luurista on kyse: tyylikäs, edullinen, hyvä akkukesto, pieni näyttö ja hieman alitehoinen. Myös Andoid Suomi.fi on käsitellyt kattavasti Wildfirea kahden kirjoituksen verran. Muutaman päivän käytön jälkeen etenkin Engadgetin arvostelu antoi hieman korostuneesti negatiivisen mielikuvan. Ottaen huomioon puhelimen hinnan ominaisuuksiin nähden, on paketissa hyvin rahalle vastinetta. HTC Sense toimii mainiosti, vaikka välillä näyttö tuntuu turhankin herkältä ja virhepainalluksia tulee. Ennalta arveluttaneeseen pieneen virtuaaliseen näppäimistöön tottuminen kävi nopeasti ja kirjoittaminen onnistuu jo kohtuu hyvin. Engadget kiteytti kyllä kokonaisuuden hyvin toteamalla, että ”Tajuat nopeasti, että haluat enemmän”, mutta valitettavasti vaihtoehdot sen suhteen eivät ole mielestäni kirjoitushetkellä kovin houkuttelevat akun kestoa ja puhelimen fyysistä kokoa ajatellen.

Puhelimen valintatilanteessa olisi ollut kiva testata myös ison näytön eroja pieneen, mutta Wildfire oli älypuhelimista ainut, joka puhelinseinässä ylipäätään oli käynnissä ja jota pystyi testaamaan kunnolla. Kävin myös toisaalla testaamassa saman kokoista SonyEricsson X10 mini pro:ta, mutta se ei oikein vakuuttanut ja oli varustettu ikivanhalla Android 1.6:lla. Loppupeleissä valinta oli kohtalaisen helppo, sillä jätin Galaxy S:n pois vaihtoehdoista puuttuvan salaman takia ja kun Nokia N900:ssa arvelutti Maemon tulevaisuus, jäi vaihtoehdoiksi Desire ja sen kutistettu versio Wildfire, joista jälkimmäinen vakuutti edullisella hinnalla ja pienellä koolla. Edullisessa ja vielä suurelle yleisölle ”tuntemattomassa” mallissa näytti olevan myös se etu, että puhelimen sai suoraan liikkeestä mukaan, kun muita olisi joutunut odottamaan varmasti useamman viikon ellei kuukausia. Muutenkaan en pidä yhtään siitä, että ostettua asiaa pitäisi vielä odottaa monta viikkoa ennen käyttöönottoa. Onneksi Jumbon Elisa Shopitissa oli valkoinen malli, joka on sopivan Applemainen väri, sillä muuten olisi joutunut tyytymään punaiseen.

Wildfiren mukana tuli USB-piuha, adapteri sähköpistokkeeseen, valkoiset nappikuulokkeet, 2 Gt:n microSD-kortti ja käyttöohjekirjat kaikilla muilla skandinaavisilla kielillä paitsi Suomen kielellä. Kuka niitä ohjeita olisikaan tarvinnut ja netistähän sen löytää. Mitään suojalaukkua ei tullut mukana, joten jos säilyttää puhelinta samassa taskussa avainten kanssa, voi suojaksi hankkia esimerkiksi joidenkin Nokian E-sarjan luurien mukana tulevan nahkakotelon (kiitos Aarne) tai suojata puhelin Martin Fieldsin suojakalvolla (kehuttu) tai ZAGG invisibleSHIELD -suojakalvolla. En kyllä ymmärrä, miksei puhelin mukana voi tulla jotain suojaa edes näytölle ja kameran linssille, jotka ovat laitteen herkimmät osat naarmuuntumaan. Lisälaitteista puheenollen ostin lisäksi Verbatimin 8 Gigatavun MicroSDHC -muistikortin ja Fuj:tech Mini auton tupakansytytin 12V > USB 5V -adapteri/laturin.

Mikään älypuhelin ei ole mitään ilman kunnon sovellustarjontaa ja Android kyllä lunastaa sen osan hyvin. Sovelluksia on helppo etsiä ja asentaa suoraan puhelimesta Android Marketin kautta ja erilaisia sovelluksia löytyy runsaasti, jopa liikaakin. Android Marketia voi selata myös tietokoneen selaimella AppBrainin avulla. Sovellusten runsaus onkin jo hieman aiheuttanut suun mutruilua, sillä on hankalaa valita ne toimivat vaihtoehdot. Onneksi väki on ehtinyt jo testaamaan eri vaihtoehtoja ja suosituksia voi lukea esimerkiksi matkapuhelininfon foorumilta. Myös suomalaista sovellustarjontaa löytyy, josta loistavana esimerkkinä Andropas-reittiopassovellus. Palaan omaan listaani myöhemmin.

Useiden älypuhelimen akun kestosta on ollut paljon porua, mutta ainakin teoriassa Wildfiren pienestä koosta on etua, sillä pienet ominaisuudet vievät teoriassa myös vähemmän akkua, joka kestää kevyessä käytössä arviolta pari päivää. Ei sekään tosin paljoa ole, mutta puheiden mukaan N900:sta, Desireä ja Galaxy S:ää saa olla lataamassa päivittäin. Kyseisten puhelinten suuret näytöt ovat herkkua, josta joutuu myös maksamaan. Wildfire tuli varustettuna Android 2.1 (Eclair) -käyttöjärjestelmällä, jossa käynnissä olevia ohjelmia voi sammuttaa kolmannen osapuolen ohjelmien avustuksella akkua säästääkseen. Tulevan Android 2.2 (Froyo) -päivityksen vaikutuksista akkukestoon ei ole yksimielisyyttä, mutta päivitys tarjoaa muuten nopeutta ja lisäominaisuuksia. Tarkkaa aikataulua Froyon tulemisesta Wildfirelle ei ole, vaikka vuoden kolmannesta neljänneksestä on netissä liikkunut tietoa ja Desire päivityksen jo sai. Lisäksi päivityksiä valuu vain ajoittain.

Wildfiren synkkaus tietokoneen kanssa onnistuu HTC Syncin kautta, mutta kuten Nokian Ovi Suitenkin osalta, on ohjelmisto saatavilla vain Windowsille, joka iskee Mac-käyttäjää kuin kylmä rätti päin naamaa. Mac-käyttäjänähän olisi pitänyt vaihtaa iPhoneen, mutta Soneran hinnoittelu suorastaan etoo. Onneksi ongelma ei ole niin suuri, etteikö sitä voisi Windows 7:aa virtualisoimalla ratkaista. Kytkee vain Wildfirestä Settings > Applications > Development > USB debugging -asetuksen päälle ja yhdistää USB:hen. Ei kovin käytettävää, mutta toimivaa. Harmillisesti HTC Sync ei näytä Virtualboxissa luuria löytävän, mutta VmWare Fusionissa kyllä. Kuvien ja musiikin synkronointi onnistuu kuitenkin myös manuaalisesti USB-levyksi liittämällä ja muut päivittyvätkin Googlen kautta. Myös tethering eli 3G yhteyden käyttäminen luurin kautta läppärissä toimii vakiona vain Windows-koneissa ja Macissa vaihtoehdot ovat ilmeisesti kikkailu ja Froyon tullessa WiFi-verkkoa jakamalla.

Android-puhelimissa on käytännössä pakollista hyödyntää Googlen palveluita. Kalenteri, yhteystiedot ja sähköpostit synkkautuvat kätevästi puhelimen ja Mac OS X:n välillä käyttäen Googlen Calendaria, Contactsia ja Gmailia ja lisäksi puhelinluetteloon saa ihmisten kuvat Facebook Connectin kautta. Syötteiden lukemisessa Google Reader toimii hyvin myös puhelimen nettiselaimella. Lisäksi useat sovellukset hyödyntävät Googlen palveluita ja Google-tunnuksien lisäksi kiinteä nettiyhteys on käytännössä pakollinen, jos luurin toiminnoista haluaa todella hyötyä. Etenkin karttasovelluksissa kartat ladataan sitä mukaa netistä eikä tietääkseni Google Mapsia voi laitteen muistiin ladata. Nyt tietenkin Google ”omistaa” kaikki tietosi, mutta onko käytännössä muita yhtä käteviä vaihtoehtoja? Pitäisi tutkia miten nuo asiat voisi itse toteuttaa omalla palvelimella kalenterin ja yhteystietojen osalta avoimen lähdekoodin ohjelmilla kätevästi. Toisaalta yksityisyys on jo mennyttä, joten kai se on ihan se ja sama.

Kokonaisuutena monilta osin pieni HTC Wildfire kyllä lunastaa odotukseni älypuhelimesta ja näytön resoluutiota, prosessoritehoa ja Mac-tukea lukuun ottamatta ei muita negatiivisia puolia ole tullut vielä esiin. Tietenkin koska puhelimet ovat yhä enemmän täysiverisiä tietokoneita, joutuu niiden kanssa myös säätämään enemmän. Esimerkiksi omien äänien saaminen Notifications, Alarm ja Ringtones -valikoihin onnistui vasta Android Forumin neuvoilla. Askarruttavia kysymyksiä voi etsiä myös HTC Wildfire Forumilta.

Nokialla on kyllä kova työ saada aikaan kilpaileva kokonaisuus Androidille, joka on juuri niin toimiva paketti Googlea hyödyntävien palveluiden, sovellustarjonnan ja käytettävyyden ansiosta. Aika näyttää miten hyvin Android lunastaa odotukseni ja mitä ominaisuuksia Wildfirestä jää uupumaan. Alku on ainakin mennyt leveässä hymyssä näyttöä hiplaillen ja sovelluksien kanssa leikkiessä.

Ruka Golfin vuonna 1992 avattu kenttä on yksi maailman pohjoisimmista kentistä (pohjoisin Levillä) ja sijaitsee muutaman kilometrin päässä Rukalta. Par 68 -kenttää kuvataan maisemallisesti kauniiksi ja väyliltään hyvin kapeaksi ja haastavaksi, josta löytyy pituutta keltaiselta tiiltä 4776m (cr/slope; miehet: 66.5/133; naiset: 71.1/134) ja punaiselta 3906m (cr/slope; miehet: 62.5/125; naiset: 65.9/124). Kentältä löytyy myös range, putti- ja chippiviheriö ja bunkkeri, joten harjoitusmahdollisuudetkin ovat loistavat. Klubirakennuksessa on kahvio, saniteettitilat ja pieni pro-shop lähinnä pallo- ja tiivaraston täydentämiseen. Puolikas kierros kustansi 26 euroa ja muistaakseni koko kierros 34 euroa. Rangepoletit olivat normaalin 2 euroa kappale, jolla sai sen 32 palloa.

Testasin väylät lähes kylmiltään ja kierros menikin ihan tasoituksen ilmoittamalla tavalla, eli vaihtelevasti. Lauantai-iltana kello 17 jälkeen oli kentällä hyvin tilaa ja sain kiertää kentän yksin sopivalla välillä takana tulevaan ryhmään. Kätevästi pystyi pelaamaan muutamalla pallolla samanaikaisesti ja harjoittelemaan tiettyjä pelitilanteita. Maisemallisesti korkeuserojen ja lampien värittämän kentän väylät olivat loistavassa kunnossa ja viheriöt nopeita. Vesiesteetkin oli sijoitettu sen verran sopivasti, että pari palloa piti niihin upottaa. Väylän nurmikkoa mutustelleeseen poroon en sentään osunut. Pelillisesti olisi kyllä ollut järkevämpää suorittaa kunnolliset puttaus-, chippi- ja rangetreenit ennen pelikierrosta kuin vasta pari päivää sen jälkeen.

Golf näytti olevan aika suosittua jopa näin hieman syksymmällä, sillä en toista kierrosta kentällä ehtinyt suorittaa haluamaani aikaan (ilman ennakkovarausta). Jäipä vielä saavutettavaa sillekin kentälle ja kuulemma Kuusamoon on suunnitteilla täysimittainen golf-kenttä Kuusamon Tropiikin lähelle.

Chrome on toiminnoiltaan lähellä Firefoxia ja Safaria, eikä ihme, sillä siinä on käytetty muun muassa Safarin taustalta löytyvää WebKit-moottoria ja ominaisuuksia on omaksuttu molemmista selaimista. Myös ainakin Firefox on toteuttamassa 4-sarjaan Chromessa olevia ominaisuuksia, joten tulevaisuudessa eri selainten erot pienenevät ja valinta on makukysymys. Google Chromea kehitetään avoimen lähdekoodin Chromium-projektissa ja Chromesta onkin saatavilla Googlen brändätty Chrome ja toiminnoiltaan sitä vastaava Chromium, josta puuttuu brändäyksen lisäksi automaattiset päivitykset. Chromiumin voi esimerkiksi kääntää OS X:lle lähdekoodeista tai liittyä Early Access Release -kanaville, joiden kautta saa vakaan, beta tai kehitysversion selaimesta.

Muiden selainten tapaan myös Chromen toimintaa voi ja lähes pitää laajentaa lisäosilla, ja monet Firefoxista tutut lisäosat ovatkin saatavilla toteutettuina myös Chromelle, joten selaimen vaihto on helpompaa. Kirjoitushetkellä yleisistä lisäosista on asennettuna AdBlock,Delicious Bookmarks ja Helvetireader 2 ja web-kehityksen avuksi Firebug Lite ja Web Developer Tools. Yksi puute Chromessa lisäosien suhteen on tuki Suomen kielen oikoluvulle, mutta selain ei tue Linuxissa ja OS X:ssä yleisesti käytettyä oikolukurajapintaa, johon oikoluvun voisi liittää. Vastaavasti Safari kyllä tukisi oikolukua, mutta on muuten puutteellinen.

Vaihto Firefoxista Chromeen ei ollut suuri hyppäys, mutta ei aivan selvä asia, sillä kirjainmerkkien osalta jouduin opettelemaan uuden tavan surffata, koska kirjainmerkkisivupalkkia ei ole. Chromen osoitepalkin hakutoiminta toimii suhteellisen kätevästi, vaikka usein käytettyjen linkkien napsuttelu on hankalampaa, kun selain ei haluttua asiaa välttämättä löydä. Samalla tuli myös hieman siivottua kirjainmerkkihelvettiä, jossa oli ja on edelleen runsaasti turhia linkkejä tallessa.

Toimivuudeltaan Chrome tuntuu olevan aika samalla tasolla kuin Firefox ja nopeudeltaan mutu-asteikolla samaa kuin Firefoxin tuleva 4-sarja (Betaan verrattuna). Ajottaisia hyytymisiä ja kaatumisia on tullut eteen ja ei se ”yksi välilehti, yksi prosessi ja kaatuminen rajoittuu” -periaate tunnu oikein toimivan, sillä jos yksi välilehti jumittaa esim. latauksessa, jumittaa koko selain ja useamman kerran on koko selain kipannut yhden välilehden jumittamisen yhteydessä. Lisäksi PDF:n näyttämisessä selaimen sisällä on ollut ongelmia ja töissä on tullut todettua ongelmia Java EE -sovellusten ja RichFaces-komponenttien osalta. Näköjään se mitä selaimen ja JavaScriptin nopeudessa voitetaan, se toimivuudessa ja vakaudessa hävitään. Lisäksi Chromen versionumerointi on harhaanjohtavaa ja yleisistä käytännöistä poikkeavaa.

Googlen Chrome on muutaman vuoden aikana kehittynyt uudesta tulokkaasta nopeaksi vaihtoehtoselaimeksi, mutta jolla on vielä matkaa statuksensa vahvistaneiden Safarin ja Firefoxin tasolle. Kokonaisuutena Chrome 5 on ihan positiivinen selain, mutta ei mitenkään erikoinen, etenkin kun Firefoxin 4 -sarja vaikuttaa erittäin lupaavalta. Chrome toimii hyvin päivittäisessä käytössä, mutta lisänä tarvitaan joku ”tuettu” selain, jolla mahdolliset ongelmakohdat voi ohittaa. Se ei sinällään ole ongelma, mutta ikävä sivuseikka.

OS X:lle Suomen kielisen oikoluvun saattaminen useisiin ohjelmiin on teoriassa yksinkertaista osxpell-projektin tarjoaman VoikkoSpellService-järjestelmäkomponentin kautta, mutta käytännössä asia on hieman monimutkainen. Virallisin versio komponentista on Lauri Nurmen OS X 10.4:lle paketoima PPC-alustalle käännettyjä kirjastoja käyttävä versio, joka saamieni tietojen mukaan toimii OS X 10.6:ssa hieman heikosti Rosettan kautta. Joitain epävirallisia versiotakin olen nähnyt, mutta en niihin linkkiä enää löytänyt. Suoraan sanottua VoikkoSpellServicellä ei ole tukea OS X 10.6 Snow Leopardissa.

Oli siis aika tehdä tuolle asialle jotain, joten pienen tutkailun, Nurmen pätsien lisäämisen, Applen ohjeiden seuraamisen, Soikko-palikan määritteiden vilkuilun ja kiroilun jälkeen, sain VoikkoSpellServicen toimimaan OS X 10.6 Snow Leopardilla. Muutoksina koodin osalta korjasin pari varoitusta antavaa kohtaa ja puuttuvan parametrin. Käänsin komponentin käyttäen 32-bittisiä Voikon ja Suomi-malagan -kirjastoja, joten sen pitäisi toimia myös 10.5 Leopardilla. Erona mozvoikon libvoikon kääntöön, täytyi libvoikolle antaa käännösvaiheessa ”-Wl,-install_name,@executable_path/libvoikko.1.dylib” LDFLAGS-määritteet, jotta dynaaminen kirjasto löydetään.

VoikkoSpellService-komponentti DMG-pakettiin kiedottuna (VoikkoSpellService_2010-07.dmg) ja lisätietoa löytyy Voikolle tekemältäni sivulta omana kohtanaan.

Palikka on kokeellinen versio ja kokeilu omalla vastuulla, kuten aina. Näytti toimivan ainakin Snow Leopardilla, kunhan OS X:n järjestelmänoikolukuun sai lisättyä vaihtoehdoksi suomen. Kyseisen vaihtoehdon saamisessa oli hieman ongelmia, sillä välillä kieli löytyi ja välillä ei. Consolekaan ei tuohon auttanut, mutta kun kielivaihtoehto löytyi, eli VoikkoSpellService oli rekisteröity palveluksi, pystyi Consolesta toteamaan muun muassa palikan kaatumisen.

VoikkoSpellServicen avulla Voikon tarjoama oikoluku toimii ainakin TextEditissä, Safarissa, TextWranglerissa ja TexShopissa. Tosin näköjään osa ohjelmista, kuten TextWrangler, eivät osaa ehdottaa korjausta, mutta muuten kyllä käskettäessä oikolukevat. Chromella näytti olevan jotain hieman isompia ongelmia oikoluvun kanssa OS X:llä. Kieliopintarkistus ei toimi, sillä sen mahdollistavan metodin kanssa käännettynä ja Check grammar -vaihtoehto ruksitettuna Console täyttyy ”[NSCFString rangeValue]: unrecognized selector sent to instance 0x1404e0” ja ”[NSKeyedArchiver dealloc]: warning: NSKeyedArchiver deallocated without having had -finishEncoding called on it.” -virheistä, jolloin ei oikolukukaan toimi.

Olisi pitänyt selkeästi perehtyä osxspelliin jo aikaisemmin, sillä oikoluku TexShopissa (vaikka käytinkin Texmakeria) olisi ollut kyllä helpottava lisä lopputyötä tehdessä. No, kävi se oikolukeminen manuaalisestikin ja copy-pasten avulla kierrättäen OO.orgin kautta.

Lisäys:
VoikkoSpellServicen näkymiseen oikoluvun vaihtoehdoissa sen jälkeen, ku se on sieltä hävinnyt, auttaa Library/Cache -hakemistossa olevan ”com.apple.nsservicescache.plist” -tiedoston poistaminen. Muita kikkoja on käyttää ohjelmallisesti NSUpdateDynamicServices() -metodia, käynnistää Applen pasteboard server uudestaan (/System/Library/CoreServices/pbs) ja uudestaanrekisteröidä servicet /System/Library/Frameworks/CoreServices.framework/Versions/A/Frameworks/LaunchServices.framework/Versions/A/Support/lsregister -kill -r -all local,system, user-komennolla.

Leikin viime viikolla ajankuluksi Nokian Ovi Suiten kanssa ja huomasin, että N95:lle oli aikoja sitten (joulukuussa 2008) julkaistu ohjelmistopäivitys. Nokian Laiteohjelmiston päivityksen tietojen mukaan N95:lle oli saatavilla ohjelmistojulkaisu 35.0.002, joka toisi muun muassa parannetut soittimen soittolistat, parannetun Nokia Musiikkikauppa ‑sovelluksen, upotetut N-Gage-pelit, päivitetyn Kartat 2.0 ‑sovelluksen ja tuen Flash Lite ‑versiolle 3.0. Eli eipä juurikaan mitään tarpeellista, mutta voisihan sen asentaa.

Todellisuudessa ohjelmistopäivityksen versio oli 31.0.017 ja asentui nätisti 21.0.016 ohjelmistoversion päälle. Tätä ennen olin tosin taistellut tovin Ovi Suiten ja USB-kaapelin kanssa, joka talttui Ovi Suiten uudelleenasennuksen ja muutaman koneen uudelleenkäynnistyksen jälkeen.

Suurimpana ”uudistuksena” ohjelmistopäivityksen jälkeen näkyi aktiivisessa valmiustilassa ”Share Online”-linkki, jonka takaa löytyi Flickr, Ovi ja Vox -palvelut. Eikä tietenkään mahdollisuutta poistaa tuota linkkiä valmiustilasta (kuten ei muitakaan valmiustilan linkkejä). Kuulemma Share Online 4.3 -versiossa se olisi mahdollista, mutta sitäpä ei ollutkaan saatavilla vanhemmille S60 3rd Edition, Feature Pack 1 -laitteille kuten juuri oma N95:n. Kiva kiva.

Onneksi tässäkin asiassa ratkaisu löytyy Internetistä ja lukemalla hieman foorumeita sain selville, että kyseisen linkin poistoon on muutamia vaihtoehtoja: luurin häksäys, Share Onlinen (SO) beta-version asennus ja poisto. Häksäämällä onnistuisi ilmeisesti myös muiden linkkien eli haun, kalenterin ja WLAN-haun poistaminen, mutta jos nyt edes tuon SO:n saisi pois kalenterilta tilaa viemästä.

Tuumasta toimeen ja Helioportin Nokia Users -foorumilla kirjoittamia ohjeita seuraamaan:

1. Lataa SO_3.0_N95_Upgrade.SIS-tiedosto Nokian Beta Labsista. (Helioportin ohjeissa toimimaton linkki RapidShareen)
2. Sulje Aktiivinen valmiustila: Työkalut > Asetukset > Yleiset > Muokkaus > Valmiustila > Akt. valm.tila
3. Asenna SO_3.0_N95_Upgrade.SIS
4. Sulje ja käynnistä puhelin uudestaan uusia asetuksia varten
5. Mene Työkalut > Sovell. hall. ja poista Share Online
6. Laita aktiivinen valmiustila takaisin päälle ja nauti

Yllä kuvattu prosessi tuntui toimivan ja Share Online -linkki katosi aktiivisesti valmiustilasta. Tuli kyllä ihan Apple-käyttäjämäinen fiilis, kun laite- ja sovellustoimittaja kuvittelee tietävänsä paremmin, miten käyttäjät haluavat laitteitaan käyttää. Ainiin, Apple-käyttäjä olenkin.

• Lisäosien asennus Eclipse Marketplacesta: Tarvittavien lisäosien asennus on nyt helpompaa Eclipsen sisältä löytyvän Marketplacen kautta. Hakusana ja pari kliksautusta, entisen update siten syöttelyn asemasta. Harmillisesti kaikki laajennukset eivät uutta tapaa vielä tue.
• Web Tools Project sai tuen Java EE 6 -teknologioille kuten Servlet 3.0, JSF 2.0, JPA 2.0 ja EJB 3.1. (Jos niitä vielä pystyisi oikeasti toteutuksessä käyttämäänkin)
• Formatoinnin kontrollointi: Window > Preferences > Java > Code Style > Formatter > On/Off Tags -kohdasta voi nyt kytkeä päälle annotaation, jolla voi disabloida koodin formatoinnin haluamalleen koodiblokille
• ”rawtypes” -merkki @SuppressWarnings annotaatiolle: Kääntäjä tekee eron ilmoitettujen varoitusten osalta raw typen käytön ja geneeristen unchecked -operaatioiden osalta.
• Export All: Formatterin asetuksista voi nyt viedä kaikki käyttäjän määrittelemä asetukset, ja ne voidaan tuoda kerralla. Kätevää, kun Eclipse tulee muutamia kertoja vuodessa asennettua uudestaan.
• Pakettien nimien lyhenteet: Java-näkymissä voi lyhentää kustomoitavilla säännöillä pakettien nimet. esim. org.eclipse.ui={UI}, org.eclipse.ui.texteditor={T} ja org.eclipse.ui.internal.texteditor=[iT]. (Preferences > Java > Appearance > Abbreviate package names)
• Lokaalin historian tyhjennyksen voi disabloida: Lokaalin historian kokoa siivotaan aina Eclipsen sammutuksen yhteydessä, mutta sen voi nyt disabloida. Tällöin historian koko kasvaa rajattomasti. (Preferences > General > Workspace > Local History)

Uusi Eclipse on nyt ollut muutaman viikon käytössä ja ihan toimivalta se edelleen vaikuttaa. Kenties hieman myös nopeampi kuin edellinen, ta sitten vain uusi asennus luo hyvää mielikuvaa. Asennuksessa tosin taas meni aikaa säätäessä kaikki kuten aikaisemmin ja Marketplace auttoi hieman lisäosien suhteen, mutta turhan vähän. Samalla vaihdoin Subclipsen käyttöön, joten Maven2-projekien tuonti versionhallinnasta oli kätevämpää. Laitoinpa samalla myös Atlassian Connectorit, jotka vaikuttavat ihan käteviltä. JBossin työkaluista piti tosin asentaa Nightly Build -versiot.

Heti ensimmäisenä Firefox 4 Beta 1:sta käytettäessä huomaa uuden version vikkelyyden, jonka jälkeen 3-sarja tuntuu kuin ajaisi traktorin perässä moottoritiellä. Muita selkeästi näkyviä uudistuksia on muun muassa Windows 7:ssa parantunut kuvakkeen ja välilehtien toiminta, muuttunut lisäosien ja laajennusten hallinta, OS X:llä tuki Core Animaatiolle, natiivituki WebM-videoformaatille ja parantunut CSS3 ja HTML5 tuki. Lisäksi tulevia ominaisuuksia oli vielä työn alla. Julkaisutiedoista voi lukea, että tunnettuja ongelmia on vielä muutamia, kuten Windowsissa on ongelmia näytönohjainten kanssa ja Mac OS X:ssä välilehdet eivät näytä kivoilta yläpuolella.

Jos Beta versioiden mahdollista epävakautta ei lasketa mukaan, joka itselle ilmeni sinisenä ruutuna, on Beta- ja muiden epävirallisten versioiden puutteena laajennusten toimivuus, joihin joutuu vähintäänkin käyttämään Add-on Compatibility Reporter -lisäosaa, jonka avulla ne saa aktivoitua ja testattua. Ainakin mozvoikko eli suomen kielinen oikolukusanasto -lisäosa näytti toimivan kuten aikaisemminkin Mac OS X:ssä ja Windowsissa, mutta jostain syystä Firefoxin 4b1 -lähdekoodeja vasten käännettynä ks. lisäosa ei toiminut.

Usein aikaisemman version lisäosat toimivat myös uusimmissa versioissa, mutta Firefox 4:n osalta ainakin kätevä käyttäjien skriptien ajamiseen käytettävä Greasemonkey-lisäosa ei toimi enää laajennusten hallinnan muutosten takia. Ilmeisesti sen voi ”korvata” Jetpackilla, joka mahdollistaa lisäosien toteuttamisen käyttäen HTML:ää, CSS:ää ja JavaScriptiä kuten Chromen ja Safarin kanssa. Nopeasti testasinkin Jetpack SDK:ta lisäosien toteuttamiseen, mutta eipä Helvetireader-skriptin korvaaminen oikein onnistunut kelvollisesti.

Mozillan on tarkoitus tuoda uusia Beta-versioita muutaman viikon välein, aikaisemman kuukausien asemasta, joten selaimen kehitystä kohti valmista voi seurata vaiheittain. Web-kehittäjille 4-sarja tarjoaa paljon uudistuksia, mutta totuushan on, että sovelluskehitys kulkee pitkään vielä vanhan teknologian päällä. HTML5:sta, JSF 2:sta ja muusta kivasta saa vain unelmoida, mutta koska Internet Explorerin ohella Firefox on niitä selaimia, joita asiakkaat ”tukevat”, tulevaisuus näyttää nopeammalta. Firefox 4:n Release Candidate -versiota voi ilmeisesti odotella lokakuussa ja viimeisteltyä versiota marraskuussa.

Harmillisesti Beta-versiota testatessa tuli taas tehtyä perinteiset, sillä nopealla testauksella pääsi jo ”tottumaan” uusiin ominaisuuksiin ja etenkin nopeuteen. Pitää miettiä alkaisiko sitä käyttämään pääselaimena Firefoxin Beta-sarjaa vai Chromea, joka vaikuttaa aika lupaavalta pienen etsikkoajan jälkeen. Voikkoa ei tosin Chromeen taida saada. Tai sitten Safaria, johon ilmeisesti saisi VoikkoSpellServicen kautta, jos sen nyt saisi OS X:llä toimimaan, myös oikoluvun.

Mutta pysytään vielä kuitenkin vakaasti suomessa, ja koska virallinen mozvoikko-laajennus kulkee jälkijunassa Voikon kehitykseen verrattuna, käänsin mozvoikosta OS X:lle uuden version Voikon 3.0:sta vasten käyttämällä sekä perinteistä Suomi-malaga 1.6:sta että HFST-backendia. Hyvinhän ne näyttivät toimivan ja nyt vielä ilman libiconvia. Epäviralliset versiot sekä OS X:lle että Windowsille löytyvät omalta sivultaan. Pitää vielä ehtiessä kääntää Windows-versio Visual Studiolla, jolloin se olisi ”oikein” käännetty. Suomi-malaga ja Omorfi/HFST -morfologioita tukeva versio on vain OS X:lle ja HFST:n saa käyttöön VOIKKO_DICTIONARY=hfst ympäristömuuttujalla.

PPC-version osalta Voikon kääntäminen iBookilla onnistui kyllä ihan jees, mutta kun mozvoikkoa yrittää ristiinkääntää Intel-koneella, jää homma siihen. Virheilmoitus on lyhyesti ”darwin.o, unsupported encoding in FDE”, joka ei paljon auta. Pitäisi varmaan yrittää vanhemmalla XCodella tuota tai jotain, kun olen kuitenkin PPC-version aikaisemmin onnistuneesti kääntänyt.

Kokeilin myös VoikkoSpellServiceä eli OS X:n oikolukukomponentin kääntämistä, mutta en vieläkään ymmärrä, miten sen saa muka toimimaan. Vaikka kaikki kääntyi XCodessa ihan hyvin, eikä Consoleen tullut mitään virheilmoituksia, ei suomea näy oikoluvun valinnoissa. Edes virallista palikkaa en saa toimimaan, mutta Soikon vastaava palikka kyllä toimii. Ei voi ymmärtää.

Sain valmistujaislahjaksi lahjakortin Golfin peruskurssille Kytäjä Golfiin, jossa PGA Pro Antti Vaalas opasti lajin saloihin kolmena opetuspäivänä ja yhtenä pelipäivänä, jolloin kierrettiin 9 reikää. Lisäksi pakettiin kuului neljä pelilippua, Kytäjä Golf Ry:n vuosijäsenyys ja tietenkin Green Card alkutasoituksella 54. Kurssin jälkeen lyönnit jo osuivatkin kohtalaisella onnistumisprosentilla väylälle, joten ehkä tästä pelistä jotain tulee muutakin kuin nurmipinnan moukarointia.

Golf on lajina maineeltaan suhteellisen elitistisessä asemassa, ja ei se toki aivan niitä edullisimpia harrastuksia ole, mutta alkuun pääsee kohtalaisen huokealla. Kentän kiertäminen kustantaa muutamasta kympistä vajaaseen sataan euroon per 18 reikää vieraspelaajan green fee -maksulla, mutta rangelle pääsee palloa hakkaamaan jo muutamalla eurolla per kori. Kun tähän lisätään varusteiden kuten käytettyjen mailojen, golfbägin ja mukavien pelivaatteiden hankinta, on alkupanostus muutamassa satasessa.

Itse ostin parilla kympillä työkaverin vanhat aloittelijamailat (puolikas setti), joilla pääsee hyvin alkuun ja niiden kaveriksi Niken Sasquatch Tour Carry -bägin, jolla mailoja on mukava kentällä kanniskella. Lisäksi golf-etikettiin kuuluu hieman siistimmät vaatteet kuin farkut ja t-paita, joten kaupasta lähti mukaan myös pari pelipaitaa ja housut, jotka ovat puuvillavaatteisiin verrattuna paljon paremmat. Lisäksi ostin Eccon Casual Cool II -golfkengät, joilla kentällä on mukava kävellä. Kuten kaikissa urheilulajeissa, on lajin harrastaminen paljon hauskempaa kunnon varusteilla ja välineillä, joilla siitä nauttii.

Peruskurssin jälkeen olen nyt käynyt muutaman kerran rangella hakkaamassa palloa ja ehkä se lyönti alkaa sieltä löytymään. Perustekniikka on tiedossa, mutta sen toteuttaminen onkin sitten toinen asia. Kropassa on turhan paljon jäykkyyttä rentoon heilahdukseen. Toiveita kuitenkin on, sillä opettaja totesi hyvin muutamalle kurssilla perusteita kertaavalle, että eihän golfissa muuta olekaan kuin perusteita. Tietenkin lyöntiin vaikuttaa moni asia, mutta kaikki lähtee hyvästä otteesta ja heilahduksesta.

Jos lyöntitekniikassa ei mitään mystillistä ole (karkeasti sanottuna), niin vastaavasti mailojen valinnassa ja tekniikassa sitä löytyy, ainakin mitä golf-aiheisia foorumeita lukee. On nostokulmaa, lapakulmaa, offsettiä, bouncea, varren jäykkyyttä, taipumaa, svingipainoa ja valettua tai taottua lapaa ja vaikka mitä nyanssia. Aloittelijan onkin hyvä vakiinnuttaa ensin oma svingi, kuin sännätä kauppaan ostamaan satojen eurojen mailasettejä. Perusrautasetillä pärjää alkuun mainiosti ja puumailat usein vain sekoittavat lyönnin. Tietenkin pitkillä väylillä avaus esimerkiksi puukolmosella tuo pallon todennäköisesti lähemmäs lippua kuin raudalla huitaisu. Draiverin hankinta aloittelijalle on kuulemma aika turhaa.

Oma kotikenttä löytyy siis nyt Kytäjältä Hyvinkään kupeesta, johon on hieman ikävän pitkä matka Helsingistä, noin kolme varttia, mutta lähiseuduilta löytyy kyllä useita kenttiä joilla käydä kiertämässä ja lyöntiä treenaamassa. Löfkulla Golfin range on tullutkin jo testattua ja Paloheinä Golf on myös lähellä. Kotikentällä olisi vain se etu, että siellä range on nurmikolla ja pallot ilmaisia. Kytäjä on kyllä yksi Suomen hienoimmista golf-kentistä kahdella 18 reiän kierroksella, mutta niin on hintakin komea. Vuokrapelioikeus kustantaisi loppukaudeksi jotain 900e tietämillä ja green fee kierrokselta on 90e. Ei sillai, ettäkö edes tasoitus tuonne riittäisi, mutta eiköhän se edes hieman niiden neljän puolikkaan kierroksen aikana laske.

Nyt vain pitäisi luottaa siihen, että Suomen kesässä on paljon aurinkoisia päiviä siten, että osan niistä voi käyttää pyöräilyyn ja loput golffiin. Rangelle voi sentään lähteä hieman heikommassakin säässä ja näin alkuun se tosiaan on tarpeen. Harmillista vain, että on ilmeisesti enemmän sääntö kuin poikkeus, että rangella on matot, eikä nurmikkoa, josta pallon lyönti vastaisi enemmän pelitilannetta.