Taipalsaaren jääladuilla Pien-Saimaan ulapalla

Tänä vuonna myös Etelä-Suomeen saatiin kunnon talvi, joka tarkoitti sitä, että oli hyvä mahdollisuus päästä hiihtämään jääladuille parin edellisen leudon talven jälkeen. Tammikuussa jääladut viimein avautuivat muun muassa Taipalsaarella, Lappeenrannassa ja Imatralla, joskin paikoitellen vähälumisina. Kävimme testaamassa millaista on suksia Pien-Saimaan ulapalla Taipalsaaren Konstun rannasta Riutanniemeen Kirkonkylän kautta ja takaisin.

Taipalsaaren jääladut

Taipalsaarella jääladut ovat jaettu ”Konstu-kirkonkylä” ja ”kirkonkylä-Haikkaanlahti-Riutanniemi” -osuuksiin ja latuverkoston karttatiedot löytyvät Lipas-palvelusta. Taipalsaaren sivujen tietojen perusteella ”ladut tehdään lumiolosuhteiden salliessa ja kunnostetaan tarvittaessa.” Latutilannetta ei löydy karttapalvelusta, mutta kunnan sivuilta löytyy tieto latujen ajopäivästä ja Facebookin Taipalsaari-ryhmästä voi ajoittain nähdä ajantasaista kuvaa hiihtoladuista.

Jääladuille voi lähteä Konstusta Huhmarkallion uimarannalta tai kirkonkylän satamasta. Lisäksi Haikkaanlahden urheilukentältä pääsee peltoja pitkin hiihtämään Riutanniemen suuntaan jääladuille, mutta sieltä matkaa tulee lisää noin 3 km. Lumitilanteesta johtuen, ehdimme vain kerran hiihtämään Huhmarkalliosta Kirkonkylään ja muut hiihtolenkit olemme lähteneet satamasta.

Konstusta lähdettäessä matkaa Kirkonkylälle kertyy noin 2,5 kilometriä ja aikaa menee kevyesti lipsutellen noin 15 minuuttia. Kirkonkylän satamasta Riutanniemen rantaan on noin 5 kilometriä ja matkalla pääsee paikoitellen kokeilemaan aavan ulapan tuulia, sekä myötäiseen että vastaiseen. Riutanniemestä metsälenkin kautta takaisin satamaan tulee matkaa noin 5,5 kilometriä. Metsäosuus Riutanniemessä on mukavaa hiihtelyä lyhyen ylämäen ja pidemmän alamäen kera, riippuen kummasta suunnasta on matkaan lähtenyt.

Taipalsaaren jääladut ovat yleensä olleet erittäin hyvin hoidettu lumisateiden jälkeen ja vaikka latukoneella ei jäälle ole päässyt, on moottorikelkalla saatu ajettua hyvä ura myös luistelulle, vaikka keskipolanne etenkin runsaiden lumisateiden jälkeen on välillä pehmeä.

Jääladut on nautinnollisen rentoja hiihdellä rennosti, mutta järvellä puhaltava tuuli on syytä ottaa huomioon pukeutumisessa ja vastatuuli voi olla tuntuva. Tuuli on myös välillä ikävä, jos se tuiskuttaa lumen uralle kinostaen sen toiseen reunaan, mutta siitä ei ole yleensä ollut ongelmaa, kun latu-ura menee molemmissa reunoissa.

Taipalsaaren latuverkosto on kokonaisuudessa hyvä ja pidemmänkin lenkin saa aikaan normaalina talvena, kun luisteluhiihtäen pääsee kiertämään Saimaanharjun ladut Konstun lenkin kautta ja suunnata sen jälkeen jäälatua pitkin Kirkonkylään ja Riutanniemeen ja koukata vielä lenkki Haikkaanlahden laduilla. Jäälatujen jälkeen voi vaihtelua lähteä hakemaan heti seuraavaksi parhaimmilla laduilla, eli Karjalaisenkylän peltoladuilla.

Hiihdettyä: Karjalaisenkylän peltolatu Joutsenossa

Talvi on ollut suotuisa hiihtämiselle ja alkuvuoden aikana on tullut tutustuttua lähialueen latuihin. Jäälatuja odotellessa ajoimme lähes vastaavaan ympäristöön, eli Joutsenoon Karjalaisenkylän peltoladulle.

Karjalaisenkylän peltolatu Joutsenossa on pituudeltaan 7,3 kilometriä ja on muodoiltaan sopivan vaihtelevaa ja leppoisaa hiihdettävää leveällä luistelu-uralla. Lähtöpisteenämme oli Ravikankaan urheilutalo ja peltolatu päättyy päiväkodin nurkalle, josta on lyhyt kävelymatka takaisin urheilutalolle. Aikaa kului 38 minuuttia kevyesti hiihtäen, mutta kovasta pakkasesta johtuen luisto oli aika nihkeä.

Meille riitti tällä kertaa vain peltoladun kiertäminen, mutta hyvän kokonaisuuden hiihtolenkille saa, kun yhdistää Karjalaisenkylän peltoladun ja Myllymäen peltoladun. Ja jos intoa vielä riittää, voi peltolatujen päälle hiihtää Myllymäen kuntoradan ja Ravikankaan kuntoradan lenkit. Joutsenon alueen hiihtolatujen kartat löytyvät ladattavaksi Joutsenon Kullervon sivuilta.

Hiihtoreiteissä kunnossapitotilanne on yksi tärkeä tieto ja Lappeenrannan ladut löytyvät karttapalvelusta, mutta kunnospitotilanne pitää lukea listalta Lappeenrannan liikuntapaikkojen kunnossapitotilanne -sivulta. Aivan samanlaista yhdistettyä karttapalvelua kuin pääkaupunkiseudun ulkoliikunta.fi tai ladulle.fi ei näyttänyt olevan.

Seuraavalla kerralla pitänee testata Myllymäen peltolatu ja laskettelukeskuksen kuntorata.

Hiihdettynä Saimaanharjun konstun kuntorata

Kuluva talvi on ollut hiihdollisesti nihkeää ja kosteaa, eikä hiihtokilometrejä ole juurikaan kertynyt. Sen verran ehdin käydä suksilla, että testasin Saimaanharjun konstun kuntaradan Suurilammen kierron osalta. Mukava noin 1 kilometrin lipsuttelua pienillä korkeuseroilla. Lammelta reitti jatkuu konstun kuntoradalle.

Saimaanharjun konstun kuntorata

Mukavan leppoisa lenkki lammen rannalla

Konstun valaistu kuntorata sijaitsee Taipalsaaressa Saimaanharjulla ja kiertää Saimaanharjulla Suurilammen ympäri jatkuen Konstunkankaalle. Suurilammen kierto on mukavan kevyttä hiihtelyä, jossa reitillä on yksi jyrkähkö ylämäki ja sopivan vauhdikas lasku. Noin kilometrin lenkkiä on hyvä hiihdellä.

Strava-jälki kertoo, että kevyesti hiihdellen viisi kierrosta lammen ympäri ja kerran urheilukentälle tuotti matkaksi 6,22 kilometriä ja aikaa meni 38 minuuttia. Ja tämä taitaakin olla tämän hiihtokauden summa.

Saimaanharjun konstun kuntorata

Konstunkankaalle jatkuva kuntorata on kävelyn perusteella perinteistä kuntorataa harjun notkojen kautta tehden lisäksi tasamaastoisen lenkin myös harjun päällä. Kuntorata jäi tällä erää suksilla testaamatta.

Suurilammen kierrolta pääsee myös kipuamaan läheiselle urheilukentälle, jossa lenkki kiertää juoksuradan. Takaisinpäin tullessa on mukavan jyrkkä ja vauhdikas lasku lammen radalle.

Vauhdikas lasku takaisin lammen lenkille

Kuntoradalta ladut jatkuvat kohti Taipalsaaren kirkonkylää ja Kirjamoinniemen kautta kohti Lappeenrantaa, jos vain Saimaa on jäätynyt ja ladut saatu tehtyä. Toivottavasti ensi vuonna pääsen kertomaan millaisia latuja kirkonkylältä ja Saimaan jäältä löytyy.

Leppoisaa hiihtoa Talin laduilla

Hiihtäminen on nykyään kovassa nosteessa ja hiihtäjille tarjoillaankin pääkaupunkiseudulla useita hyviä latuja hiihdettäväksi. Tänä talvena tuli testattua ensimmäistä kertaa Talin hiihtoladut, jotka kiertävät golf-kentän laakeilla viheriöillä ja ylämäkiä kaipaavat voivat koukata Talin huipulla ja jatkaa sieltä lisälenkille Perkkaan suuntaan. Kokonaisuutena laduilla on mittaa 6,5 kilometriä ja golf-kentällä kiertävä latu on pituudeltaan vajaat 4 kilometriä.

Talin laduilla voi hiihtää auringonlaskuun

Talin ladut

Pitäjänmäentien eteläpuolella Talin kartanon mailla sijaitsee laaja puistoalue, jossa talvisin kiemurtelee sekä perinteisen että vapaan hiihtotyylin ladut ja kesäisin alueella toimii vuonna 1932 perustettu Helsingin Golfklubi, joka on Suomen vanhin golfseura. Talin golf-kentän maastoissa kiertävä noin 4 kilometriä pitkä latu on profiililtaan leppoisa ja ylämäkiä ei reitillä juuri ole. Lisää haastetta ja pituutta ladulle saa, kun jatkaa matkaa Talin huipulle ja sieltä lisälenkille Perkkaan suuntaan. Koko reitillä on pituutta 6,5 kilometriä. Latua voi kiertää molempiin suuntiin, sillä luistelu-uran molemmille puolille on vedetty perinteisen ladut. Yleisin hiihtosuunta näytti ehkä olevan vastapäivään.

Talin ladut

Talin laduille pääsee mielestäni parhaiten Talin kartanon parkkipaikalta Talin puistotien päästä, vaikkakin ulkoliikunta.fi kertoo latujen sijainniksi Purotie 8. Purotiellä on kyllä iso parkkipaikka, mutta laduille lähteminen ei ole kovin selkeää. On siis parempi ajaa kartanolle johtavaa koivukujaa, jonka päässä siintää 1820-luvulta oleva empiretyylinen päärakennus. Kartano itse on 1600-luvulta. Vaihtoehtoisia lähtöpaikkoja voisi olla Vermon puolella kulkevan Takkatien jalkapallokenttä.

Kuluva talvi on ollut ajoittain hyytävän kylmä, joten sekä pimeän saapuessa että kylmän hiipiessä ytimiin, hiihdin vain Talin golf-kentällä olleen reitin. Ja jos oikein muistan, niin Talin huipun ja Yhdyskuntamäelle Perkkaan suuntaan lähtevät lisälenkit olisivatkin olleet vain perinteiselle hiihtotyylille. Leppoisalla tahdilla Movescount kertoi reitin pituudeksi 3,8 kilometriä ja aikaa meni noin 22 minuuttia maisemia ihaillen.

Talin golf-kentän kiemurat

Golf-kentän ladut tarjoavat mukavan vaihtelun perinteisille kuntoratoja kiertäville laduille, joiden ylämäki-alamäki -profiilit eivät oikein toimi peruskuntoharjoittelussa. Luisteluhiihtäjälle viheriöiden suorat ja pienet mutkittelut kentän reunoille ovat hyvän leppoista sivakointia ja halutessa vauhdin lisäämisellä saa sykkeetkin nousemaan. Latupohja oli suhteellisen hyvässä kunnossa muutamia kuoppia lukuun ottamatta ja paikoitellen leveiltä kohdiltaan ura oli ajettu epätasaisesti jättäen keskelle pienen kumpareen. Ehkä tämä johtui vähäisestä lumesta tai vaan huolimattomasta latujen ajamisesta.

Golf-väylällä riittää suoraa

Talin ladut kiertävät golf-kentän reunoille

Aikaisimmista kirjoituksistani voi fiilistellä millaisia latuja löytyy Paloheinästä, Leppävaarasta ennen täksi vuodeksi tehtyä sprinttilatua, Oittaalta ja Petikosta. Valinnanvaraa siis hiihtäjillä riittää, kun päälle lasketaan vielä ne latuverkostot, joilla en ole hiihdellyt.