Santa Cruz Enduro 2016, osa 2: Himos mudfest

Kesä on taas mennyt joutuisasti maastopyöräilyn merkeissä ja kesäkuun puolessa välissä tuli pyörähdettyä Himoksella maastopyöräenduron SM-sarjan toisessa osakilpailussa. Santa Cruz Enduro Himos ajettiin 18.-19.6 Himoksen laskettelukeskuksen maastoissa ja omat odotukset kisalle olivat korkealla, olihan kauden lämmittelykilpailu mennyt hyvin. Himos tarjosi kuitenkin jotain aivan uutta ja erilaista, nimittäin vettä, mutaa ja paljon. Ajo ei sujunut, mutta olihan se tavallaan hauskaa. Kisasta ei paljoa kerrottavaa ole, lopputuloksissa olin yleisessä-sarjassa 55. ajalla 28:40, jääden kärjelle 5:17.

Santa Cruz Enduro Himos

Santa Cruz Enduro Himos

Santa Cruz Enduro Himos

Enduromaastopyöräilyn SM-sarjan toinen osakilpailu, Santa Cruz Enduro Himos, ajettiin Himoksella ja kisan erikoisuus oli, että hissejä ei ollut käytössä. Eli samalla kaavalla mentiin, kuin sarjan ensimmäisessä osakilpailussa Messilässä, joka itselläni jäi ollessani samaan aikaan Tukholmassa ajassa. Edessä oli siis yhdeksän erikoiskoetta (alkujaan 10), joista jokaiselle kiivettiin Pohjois- ja Etelä-Himoksen mäkien päälle enemmän tai vähemmän ajamalla. Vielä kun kisaviikonloppu oli sateinen, muokkaantuivat radat varsinaisiksi mutaränneiksi.

Lauantai, treenit

Kisatreenit ajettiin lauantaina, joka valkeni puolipilvisenä, mutta eiköhän sieltä sadetta niskaan saatu pitkälle iltapäivään asti. Rohkeasti kuskit ratoja kiersivät, kun itse tyydyin aamupäivällä kävelemään kaikki pätkät läpi ja katsomaan hankalat paikat. Sateen tauottua kävin myös kaksi pätkää ajamassa, mutta kun radat olivat muuttuneet aivan mutavelliksi, päätin että enempää ajamisesta ei olisi juurikaan iloa. Ajolinjoja ei hankalia paikkoja sisältäneillä 2. ja 5. pätkillä juuri ollut hyötyä katsoa, sillä pyörä meni kulki rännissä melkein omalla tahdollaan.

Erikoiskokeeseen tutustuminen

Erikoiskokeeseen tutustuminen

Parhaan linjan pohdintaa

Parhaan linjan pohdintaa

Hyvää polkua, kuivana

Hyvää polkua, kuivana

Jälkeenpäin on hyvä miettiä, että olisiko pitänyt ajaa enemmän ja käydä testaamassa mudassa rämpimistä myös 29″-renkailla, eikä vain 27,5+” -semiläskirenkailla. Kisassa nimittäin tuntui, että 27,5+” koon 2,8″-rengas vain kellui mudan päällä, eikä pyörään saanut kunnon pitoa tai ohjattavuutta. Käyttämäni 2,8″ Nobby Nic ei ole varsinainen mutarengas, toisin kuin 29″-kiekoissa olleet Minion DHF ja Minion DHR II.

Sunnuntai, kisapäivä

Sunnuntai valkeni lupaavasti pienessä sateessa ja lopulta kisaamaan päästiin poutaisessa säässä. Eihän se poutainen sää kisaratoihin tai kuivana pysymiseen juuri auttanut, mutta hieman mukavempaa kuin sateessa rämpiminen. Edessä oli siis 36,3 kilometriä ja hieman vajaat 4 tuntia ajamista. Kisatallenne Stravassa näyttää kivasti myös nousut Himoksen mäkien päälle, joista mäen päälle vievää tietä sai kisassa ajella riittämiin. Parempi se, kuin ensimmäisellä kierroksella toiselle pätkälle ja molemmilla kierroksilla kolmospätkälle tunkkaaminen. Ensimmäisen ja toisen kierroksen välissä oli lyhyt huoltotauko, joka jäi aika lyhyeksi sillä haastava keli viivästytti erikoiskokeiden kiertämistä. Ajajakokouksessa oli aamulla annettu lähtöaika toiselle kierrokselle, mutta se ei lopulta pitänyt paikkaansa, kun kärki lähti eteenpäin parikymmentä minuuttia aiottua myöhemmin. Myöhästymisestä lähdössä oli kerrottu saavan sakkominuutin per minuutti, mutta en tiedä toteutuiko se sitten käytännössä.

Himos, erikoiskokeet

Himos, erikoiskokeet

Himoksen mutajuhlan erikoiskokeista ei ole paljoa kerrottavaa oman ajon suhteen. Jopa helpoimmalla ensimmäisellä erikoiskokeella tuli vedettyä kyljelleen ja se olikin kisan teema. Ainostaan kolmosolla tuli ajettua ilman konttaamista, joka myös näkyi pätkäajoissa. Teknisesti erikoiskokeet olivat keskitasoa, kun muta vei vauhdit, vaikka olihan viidennen pätkän loppumetsäosuuden kivikkolasku aika kuumottava. Pari kertaa ehdin pesemään pyörän suurimmista mudista kisan aikana, kunnes pesupaikalle muodostui kunnon jono, jonka jälkeen huuhtelin vain vaihteensiirron. Taktiikka toimi hyvin, sillä pyörän tekniikan kanssa ei ollut ongelmia.

Erikoiskokeet tuli kierrettyä hyvällä tahdilla, joten jälkeenpäin mietittynä aikaa olisi voinut käyttää enemmän kuskin ja varusteiden huoltoon. Maalissa palautin ajanotto-SIACin yhdentenätoista, vaikka lähdin numerolla 54. Kärki oli siis himmaillut.

Ajovarusteiden osalta käyttämäni Windstopper-ajotakki ja -housut olivat lopulta hieman kuumat, mutta pitivät suurimman kosteuden ja mudan ulkona. Polvisuojat pysyivät puhtaina housujen alla, mutta eipä niitä voinut sitten löysätä, kun alkoivat kiristää lopussa. Selkäpanssarina käytin vain Evocin suojareppua. Märkään keliin olin varsinaisesti varautunut ajohanskojen osalta ja Sealskinz Dragon Eye MTB -hanskat toimivat ihan hyvin, mutta vaikka vesi pysyy niissä ulkona, tulee kosteutta sisäpuolelle. Sealskinzin sukat toimivat samalla periaatteella ja ihan hyviltä vaikuttivat.

Himoksen enduro-kisan olosuhteista saa hyvän kuvan raakavideosta

Virallinen kisavideo onkin paljon silotumpi, kun kärkikuskit ajavat puhtaasti :)

Kuvia millaista menoa mudfestissä oli, voi katsoa kisan virallisesta kuvagalleriasta tai Mountainbikeshopin kuvista.

Tulokset

Enduromaastopyöräilyn SM-sarjan toinen osakilpailu meni omalta osaltani odotuksiin nähden alakanttiin, kun lopputuloksissa olin yleisessä-sarjassa 55. ajalla 28:40, jääden kärjelle 5:17. Ei mikään ihme, kun lähes jokaisella erikoiskokeella tuli oltua kyljellään tai muuten radalta sivussa. EK-ajoista näkee, että ajo oli kuitenkin tasaisen varmaa suorittamista, lukuun ottamatta enemmän poljettavaa sisältänyttä kolmos-erikoiskoetta, jonka pysyin pystyssä. Kisan kärki kyllä meni jälleen kovaa.

Jälkitunnelmat

Enduromaastopyöräilyn SM-sarjan toisesta osakilpailusta jäi lopulta ihan hyvä fiilis, vaikka tulokseen ei voi olla tyytyväinen ja pyörää sekä ajovarusteita piti huoltaa seuraavat pari päivää kisan jälkeen. Ajorepusta löytyy vieläkin Himoksen hiekkaa. Omalla tavallaan mudassa ajaminen oli mukavan haastavaa ja osoittaa, että sitäkin pitäisi treenata. Onneksi se on Suomen kesässä helposti mahdollista, jos vain viitsii. Itsehän ajan vain kauniilla kelissä, auringonpaisteessa kuivia polkuja.

Hissitön enduro-osakilpailu sujui lopulta ihan hyvin, mäen päälle jaksoi polkea jokaisella kerralla, kun se ajettavissa oli, vaikkakin parilla viimeisellä kerralla oli jalkojen kramppaamista havaittavissa. Olisi vain pitänyt ajaa tarkemmin, valita alle 29″-renkaat ja pysyä pystyssä :)

Mutaisena maalissa

Kolme päivää Tukholman parhailla poluilla

Maastopyöräilyn harrastamiseen on hyvät maastot pääkaupunkiseudulla, mutta välillä on hyvä matkata hieman pidemmälle ja saada vaihtelua metsä- ja kalliopolkuihin. Toukokuun puolessa välissä lähdin jälleen MTBCF:n, eli Mountainbike Club Finlandin, matkassa kohti Tukholmaa, jossa edessä odotti kolme päivää ajamista lähialueen maastoissa. Tänä vuonna tiesi jo hieman mitä matkalta odottaa, sillä tein vastaavan reissun myös vuosi sitten. […]

Enduro-kauden aloitus: G-Form Enduro WarmUp

Kesän lähestymisen huomaa aina siitä, että ensimmäinen maastopyöräilykilpailu on edessä ja lajiharjoittelua on aina liian vähän talven jäljiltä. Tänä vuonna aloitin kisakauden maastopyöräilyn enduron SM-sarjan lämmittelykilpailulla Meri-Teijossa, joka tarjosi mahtavan aurinkoisen kelin ja 12 mukavaa erikoiskoetta. Vajaan parin minuutin sprinttejä alamäkipainotteisesti oli jälleen hauskaa ja sopivan haastavaa omille ajotaidoille. Kisassa tuli koettua myös onnistumisen tunteita, […]

Lisää kirjoituksia →