Kolme päivää Tukholman parhailla poluilla

Maastopyöräilyn harrastamiseen on hyvät maastot pääkaupunkiseudulla, mutta välillä on hyvä matkata hieman pidemmälle ja saada vaihtelua metsä- ja kalliopolkuihin. Toukokuun puolessa välissä lähdin jälleen MTBCF:n, eli Mountainbike Club Finlandin, matkassa kohti Tukholmaa, jossa edessä odotti kolme päivää ajamista lähialueen maastoissa. Tänä vuonna tiesi jo hieman mitä matkalta odottaa, sillä tein vastaavan reissun myös vuosi sitten. Jälleen kerran Tukholma tarjosi kolme päivää, 12 tuntia ja 120 kilometriä unohtumattomia polkuja upean kesäisessä säässä. Nopea vilkaisu reissuun näkyy Instagram kuvistani.

Päivä 1, Hellasgården ja Solsidan

Matka Itämeren yli kohti Tukholman maastoja alkoi lähestyä loppuaan, kun Viking Gabriella lipui hiljaksiin satamaan. 30 innokasta maastopyöräilijää odottivat jo autokannella, että keulaportti avattaisiin ja pääsisivät viemään tavarat hotellille ennen suuntaamista lähialueen metsiin. Myös tänä vuonna matkan majapaikkana toimi viime vuonna hyväksi havaittu Scandicin Sjöfartshotellet aivan Slussenin nurkilla ja lyhyen ajomatkan päässä laivarannasta.

Laivarannassa ajoporukka jaettiin neljään eri ryhmään ajomieltymysten mukaisesti ja valitsemani ryhmä suuntasi hotellin kautta kohti Tukholman lähialueen luonnonpuistoa, Hellasgårdenia, joka tarjoaa alueen kenties parhaat pätkät ja käydä kääntymässä Solsidanissa. Kun viime vuonna sää oli kolea ja puolipilvinen, paistoi aurinko nyt pilvettömältä taivaalta ja lämpöasteita mukavat 23. Ennen metsään siirtymistä ehti vielä poiketa matkan varrella katselemassa miltä Specialized Concept Storen valikoimat näyttivät.

Ensimmäisenä ajopäivänä valitsin leppoisan ryhmän, joka suuntasi Hellasgårdenin läpi kohti Solsidania, jossa odottaisi lounas, ja sen jälkeen ajettaisiin takaisin Hellasgårdenin maastoja pitkin hotellille. Jyvis veti viiden kuskin ryhmää rauhallisella vauhdilla ja muun muassa A-Traililla ja Area 51:lla pystyi päästelemään omaa vauhtiaan. Aurinkoinen keli ja kuivat kalliot tarjosivat nautittavaa ajettavaa. Kivikkoiset maastot osoittivat myös renkaiden ja ajolinjojen merkityksen, sillä päivän aikana koettiin kolme rengasrikkoa, joista yksi vaati lopulta uuden takarenkaan hankkimisen.

Hellasgårdenisa Solsidaniin ja takaisin

Hellasgårdenisa Solsidaniin ja takaisin: 5 tuntia, 50 kilometiä

Reitti Hellasgårdenin läpi Solsidaniin ja takaisin oli pituudeltaan noin kuusi tuntia, josta ajoaikaa 4 tuntia ja 50 minuuttia. Matkaa kertyi 47 kilometriä 11,6 kilometriä tunnissa keskivauhdilla. Mukavaa ajamista. Takaisin hotellilla olimme lopulta hyvissä ajoin kello 17 aikoihin, kun poikkesimme vielä kaupassa hankkimassa tarvittavia eväitä iltaa ja seuraavia päiviä varten.

Tukholman maastot odottavat

Tukholman maastot odottavat

A-Trailin alkua

A-Trailin alkua

Huoltotauko, kallio voitti renkaan

Huoltotauko, kallio voitti renkaan

Solsidanin asema

Solsidanin asema

Evästaukoja oli noin tunnin välein

Evästaukoja oli noin tunnin välein

Hienoa nummipolkua ja kallioita

Hienoa nummipolkua ja kallioita

Päivä 2, Bogesund

Lauantai oli reissun niin sanottu pitkä päivä ja tällä kertaa lähes kaikki lähtivät tutustumaan uusiin maastoihin läheiseen niemeen, Bogesundiin. Päivä alkoi noin tunnin lauttamatkalla Vaxholmiin, josta oli lyhyt siirtymä Bogesundin merkityille reiteille. Vaxholmiin liikennöi useampia lauttoja, mutta pyörien kuljetustilat vaihtelevat ja paikat jaetaan saapumisjärjestyksessä. Aamulla lautalle tuli hieman kiire ja osa ryhmästä saapui myöhemmällä vuorolla. Muita ryhmiä odotellessa ajoimme muutaman polkupätkän ja pidimme evästauon Bogesundin linnan luona.

Jyviksen ja Kapun vetämässä ryhmässä 16 kuskia nautti singletrack-tyylisistä poluista ja paikoittaisista kalliopätkistä auringon lämmittäessä pilvettömältä taivaalta. Korkeuseroja ei Bogesundin reitillä juurikaan ollut, joten ajo sujui leppoisasti. Rantapolulla näkyi useita majavien kaatamia puita ja osa polusta oli kaatuneiden puiden katkomaa. Päivän aikana koettiin vain yksi tekninen ongelma, joka osoitti että kannattaa pitää repussa ketjun pikalinkkuja, että katkenneen ketjun voi liittää takaisin yhteen.

Bogesund

Vaxholm ja Bogesund: 4 tuntia ja 48 kilometriä

Bogesundissa pyöriteltiin kampia kaikkiaan 4 tuntia ja 48 kilometrin verran, eli 12,5 kilometrin keskivauhdilla. Lounasta varten koukkasimme takaisin Bogesundin linnan alueelle ja Cafe Parkvillaniin, josta aamulla olimme metsään suunnanneet. Ajopäivän pituus oli parin tunnin lauttamatkat mukaanlukien noin yhdeksän tuntia.

Bogesundin linna toimi aloituspisteenä

Aloituspisteenä Bogesundin linna

Tässä ollaan, tänne mennään

Tässä ollaan, tänne mennään

Siirtymä maalaismaisemissa

Siirtymä maalaismaisemissa

Lounastauko pienessä kahvilassa

Lounastauko pienessä kahvilassa

Vaxholmissa riittää ajettavaa

Vaxholmissa riittää ajettavaa

Iltaisin kalustohuoltoa, uusi takavaihtaja

Iltaisin kalustohuoltoa, uusi takavaihtaja

Päivä 3, Hellasgårdenin parhaat

Viimeisen ajopäivän perinne on ollut, että ajetaan läheisen Hellasgårdenin parhaat pätkät ja se tehtiin myös tänä vuonna. Nyt Jusu veti hieman vauhdikkaampaa 11 kuskin ryhmää ja yllättävän hyvin sitä vielä klassikkopätkille riitti energiaa, vaikka väsymyksen kyllä liikkeessä huomasi. Lounas syötiin Hellasgårdenin kahvilassa, jossa oli hyvät vohvelit. Ajoa sävytti jälleen muutamat rengasrikot.

Hellasgården

Hellasgården: 3,5 tuntia ja 35 kilometriä

Hellasgårdenin parhaita pätkiä ajettiin kaikkiaan 3,5 tuntia ja matkaa kertyi 35 kilometriä 11,5 kilometrin keskivauhdilla. Metsästä olikin sitten hyvä suunnata hotellin tavarasäilytyksen kautta suoraan laivarantaan ja kohti Gabriellan saunaosastoa.

Aamuinen ajajakokous

Aamuinen ajajakokous

Palanut metsä jo vihersi

Palanut metsä jo vihersi

Vanhoja rakennettuja shoreja

Vanhoja rakennettuja shoreja

Reitit ovat hyvin merkattu

Reitit ovat hyvin merkattu

Ryhmä kasaan ennen teknistä paikkaa

Ryhmä kasaan ennen teknistä paikkaa

Vaativia laskujakin löytyi

Vaativia laskujakin löytyi

Varustautuminen

Useamman päivän reissulle varustautuminen vaatii hieman pohdintaa, mitä laukkuun pakkaa mukaan sekä vaatteiden että varaosien osalta. Energiapitoista purtavaa on hyvä varata reilusti mukaan, vaikka päivän aikana aina poikettiin lounaalla. Viime vuoden tapaan itselläni oli mukana energiapatukoita, pähkinöitä, keksejä ja rusinoita hieman liikaakin, mutta parempi niin, kuin että energiat loppuisivat metsässä. Juomavarastoja oli mahdollisuus täydentää kerran pari ajopäivän aikana ja ruokaa sai lisää ajopäivän jälkeen lähikaupasta. Pankkikortti toimi jokaisessa paikassa, jossa maksaa tarvitsi, mutta kannattaa toki varata mukaan myös kruunuja.

Tavarat ja kolmen litran juomasäiliö kulkivat kätevästi 16 litran Evoc FR Enduro Blackline -juomarepussa, johon mahtui hyvin eväät, varaosat, työkalut, pari vararengasta ja tuulelta suojaava takki. Juomareppuni toimii myös kevyenä suojana, sillä siitä löytyy integroituna selkäpanssari. Tarkempaa listausta juomareppuni sisällöstä voi tarkastella viime vuoden Tofkholm-kirjoituksesta.

Olin lisäksi varustautunut uusilla kevyemmillä polvisuojilla. Specializedin Atlas-polvisuojat toimivat hyvin, eivätkä häiritse ajamista samalla tapaa kuin endurossa käyttämäni Race Facen Ambush -suojat tai viime vuonna käyttämäni 661:n Kyle Straitit.

Matkatavarat pakkasin tänä vuonna 71 litran North Face Duffel Bagiin, joka täyttyi ajovarusteista sopivasti ja sen päälle pystyi kätevästi köyttämään ajorepun siirtymien ajaksi. Uusi laukku olikin hyvä sijoitus, sillä se oli huomattavasti mukavampi kantaa, kuin viime vuonna käyttämäni Varustelekan keikkalaukku.

Tukholman kallioisissa ja juurakkoisissa maastoissa täysjoustomaastopyörä on omiaan ja suurin osa kuskeista olikin matkaan lähtenyt endurohenkisillä 27,5″ tai 29″ -renkailla ja 130-150 mm joustavilla pyörillä. Itselläni alla oli Specialized Enduro Comp 29, eli 29-tuumaisilla renkailla varustettu maastopyörä, joka oli omiaan Tukholman maastoihin. Viime vuonna ajoin saman merkin 29″ Stumpjumperilla, joka ei ollut aivan yhtä kätevä kalliopätkillä. Kalusto toimi koko reissun ajan loistavasti, enkä kokenut yhtään teknistä ongelmaa. Maxxiksen 2,4″ Ardentit kestivät litkutettuina hyvin kallioiden ja kivien haasteet ja pitoa löytyi riittävästi kuivalla kelillä.

Ajokalusto ja kamat pakattuna

Ajokalusto ja kamat pakattuna

Jälkitunnelmat

Kolme päivää Tukholman lähimaastoissa meni jälleen nopeasti ja vaikka ajopäivien aikana vauhti oli sopivan leppoisaa, matka ja pitkät päivät tekevät tehtävänsä, eikä jalat olisi enempää ajamista jaksaneet. Etenkin viimeisenä päivänä jo huomasi, että suurin into reuhata poluilla oli jo käytetty. Tänä vuonna olin saanut hieman enemmän pidempiä lenkkejä alle ennen reissua, joten ajopäivät sujuivat hieman kepeämmin kuin vuosi sitten.

Mutta millaista se ajaminen Tofkholmassa sitten on? Toni Sihvonen tallensi oman ryhmän matkastaan näppärät videot.

Pitkässä retkiajossa voi kohdata vaikka mitä ongelmia, joten olin varautunut matkalle viime vuoden tapaan aika runsain varaosin. Varaosat jäivät onneksi käyttämättä, mutta ajoryhmässäni oli useampia rengasrikkoja ja yksi ketjun katkeaminen. Lisäki toisessa ryhmässä oli hajonnut ainakin hissitolpan vaijeri, sekä vääntynyt takavaihtaja ja sen korvake. Kokonaisuudessaan matka sujui aika pienin vaurioin sekä kaluston että kuskien osalta. Hyvä niin.

Tänä vuonna tuli ajettua enemmän Hellasgårdenissa, mutta uutena alueena Bogesund oli erittäin mukava tuttavuus. Tyrestan kansallispuiston lammasmakkarat jäivät edelleen syömättä, mutta nyt tuli sentään nähtyä toinen palaneista metsistä. Eli Tukholmaan jäi vielä paljon ajettavaa ja eiköhän sinne tule vielä uudestaan lähdettyä. Viimeistään vuoden kuluttua.

Maastopyöräilijoillä on Tukholmassa aivan oma Gröna Lundinsa

Maastopyöräilijoillä on Tukholmassa aivan oma Gröna Lundinsa

Enduro-kauden aloitus: G-Form Enduro WarmUp

Kesän lähestymisen huomaa aina siitä, että ensimmäinen maastopyöräilykilpailu on edessä ja lajiharjoittelua on aina liian vähän talven jäljiltä. Tänä vuonna aloitin kisakauden maastopyöräilyn enduron SM-sarjan lämmittelykilpailulla Meri-Teijossa, joka tarjosi mahtavan aurinkoisen kelin ja 12 mukavaa erikoiskoetta. Vajaan parin minuutin sprinttejä alamäkipainotteisesti oli jälleen hauskaa ja sopivan haastavaa omille ajotaidoille. Kisassa tuli koettua myös onnistumisen tunteita, […]

Pyörä puhtaaksi käsikäyttöisellä paineilmaruiskulla

Maastopyöräily on mukavaa kelistä riippumatta, mutta lenkin jälkeen mutaisen pyörän peseminen on usein hieman ongelmallista urbaanissa ympäristössä. Missä se vesiletku taas olikaan ja kuka on taas piilottanut avaimen vesipostiin? Onneksi vaihtoehtoja löytyy kaupasta, kuten Biltemasta saatava paineilmaruisku. Sellainen köyhän miehen painepesuri, joka hoitaa homman ihan toimivasti. Bilteman paineilmaruisku on kahdeksan litran säiliöllä varustettu muoviastia, jonne […]

Lisää kirjoituksia →