Avainsana: ps3

Testissä Nyko Raven Alternative -peliohjain

Pelikonsolien ohjaimet ovat muotoilultaan hyvinkin erilaisia, mutta perustoiminnoiltaan samanlaisia. Yksi asia, jota jäin kaipaamaan siirryttyäni pelaamaan pääasiassa PlayStation 3:lla, on Xbox 360:n mainio peliohjain. Se on tukeva ja hyvin muotoiltu, kun Dualshock 3 -ohjain on muovipalikkamainen, jossa etenkin liipaisimet ovat kelvottomat ilman "Real Triggers" -palikoita. Koska en vielä omistanut toista PS3-ohjainta, hankin kuukausi sitten kakkosohjaimeksi Nyko Raven (alternative) -peliohjaimen, joka muistuttaa monilta osin Xbox 360:n ohjainta. Käyttökokemusten perusteella ohjain ei kuitenkaan lunastanut odotuksia.

Nyko Raven (Alternative)

Nyko Raven (Alternative) on langaton peliohjain PlayStation 3:lle, jossa on samat ominaisuudet kuin alkuperäisessä ohjaimessa. Muuta samaa ohjaimessa ei olekaan, sillä se on muotoiltu rakenteeltaan, analogisten tattien sijainnin ja liipaisimien ja olkanappien osalta samalla tapaa kuin Xbox 360 -ohjain. Lisäksi ohjain on tukevan painava ja päällystetty pehmeällä kumimaisella pinnoitteella. Lisäominaisuutena ohjaimessa voi vaihtaa olkanappien ja liipaisimien toimintaa päitten. Ohjain vaatii erillisen langattoman USB-vastaanottimen, eikä käytä Dualshock 3 -ohjaimen tapaan Bluetoothia konsolin kanssa kommunikointiin. Verkkokauppa.comista ohjain lähtee mukaan 39,90 eurolla.

Raven Alternative Raven Alternative

Ominaisuudet:

  • Ergonomisesti muotoiltu
  • Pehmeä kumimainen pinta
  • Analogiset tatit sijoitettu vinoittain kuten Xbxo 360 -ohjaimessa
  • Analogisten tattien herkkyys 255 astetta
  • Mahdollisuus vaihtaa liipaisimet ja olkanapit (L1/R1 ja L2/R2) päitten
  • Tärinätuki ja liikkeentunnistus (Multi-Axis)
  • Langaton (2,4 GHz), oma USB-vastaanotin, kuuluvuus 7,5 metriä
  • Li-Ion akku, 25 tuntia peliaikaa
  • Lataus miniUSB-kaapelilla

Pelikokemukset

Nyko Raven (alternative) -peliohjain on monilta osin miellyttävämpi käyttää kuin PlayStation 3:n Dualshock 3 -ohjain ja on tuntumaltaan paljolti kuin Xbox 360:n ohjain. Se on riittävän tukeva ja asettuu painoltaan Dualshock 3:n 192 gramman ja Xbox 360:n 265 gramman väliin. Muotoilu sopii ainakin omiin käsiini ja sekä tattien sijoittelu että liipaisimien muotoilu ovat toimivat. Mutta hyvästä muotoilusta ja miellyttävästä tuntumasta huolimatta, Nyko Raven ei lunasta odotuksia ohjaimen toiminnan osalta. Analogisten tattien liikerata on pienehkö ja niissä on kohtalaisen suuri tyhjä alue. Ero pelihahmon juoksun ja kävelyn välillä on pieni. Lisäksi liikealueella on epäjohdonmukainen kiihdytys, joka tekee tähtäämisestä ja liikkumisesta nykivää ja ylireakoivaa. Liipaisimet ovat erinomaiset, vaikkakin vaste ja liikerata eivät aivan ole samaa tasoa kuin Xbox 360:n ohjaimessa. Lisäksi toimintonapit ovat jäykät ja niiden toiminta on epävarmaa, ne eivät usein reakoi ensimmäisellä painalluksella. Onneksi ristikko-ohjainta ei yleensä peleissä tarvi, sillä sen tuntuma on epämääräinen.

Ohjaimella pelattaessa pelituntuma on selkeästi heikompi kuin Dualshock 3 -ohjaimella, mutta vastaavasti Nyko Ravenia on mukavampi pitää kädessä pidempiäkin pelisessioita. Samoja kokemuksia oli IGN:n testaajalla, mutta Gametrainin testaaja ei tattien epätarkkuutta kommentoinut. Lisäksi miinuspuolena voi pitää sitä, että ohjain käyttää omaa langatonta USB-vastaanotinta, joka syö yhden kahdesta USB-paikasta, eikä konsolia saa päälle ohjaimesta.

Nyko Raven, DualShock 3 ja Xbox 360 -ohjain Nyko Raven, DualShock 3 ja Xbox 360 -ohjain

Yhteenveto

Nyko Raven (Alternative) -peliohjain on paljon lupauksia herättävä tarvikepeliohjain PlayStation 3:lle, joka ei valitettavasti lunasta odotuksia, sillä ohjaimen pelituntuma on epätarkka. Analogisten tattien nykivän käytöksen ja nappien epävarman toiminnan huomaa etenkin räiskintäpeleissä. Fyysiseltä tuntumaltaan, analogisten tattien sijainnin ja liipaisimien muotoilun osalta ohjain toisaalta on paljon miellyttävämpi käyttää kuin Dualshock 3. Kokonaisuutena Nyko Raven (Alternative) kannattaa kuitenkin jättää kaupan hyllylle ja tilata esimerkiksi PowerA Pro Elite.

Plussaa:

  • Hyvä muotoilu
  • Liipaisimien muotoilu
  • Analogiset tatit sijoitettu vinottain
  • Miellyttävä ja pitävä pehmeä kumimainen pinta
  • Tukeva tuntuma ja riittävän painava

Miinusta:

  • Analogisten tattien epätarkka ja nykivä tuntuma
  • Nappien epävarma toiminta
  • Ristiohjaimen tuntuma epämääräinen
  • Käyttää erillistä langatonta USB-vastaanotinta

Vuoden 2012 pelaamisen arvoisen pelit

Vuodessa julkaistaan lukuisia erinomaisia pelejä, jotka taistelevat pelaajien ajankäytöstä. Onneksi pelaajien "mitä pelaisin" -päätöksen tueksi on sekä Ars Technica esitellyt Top 20 -pelit että Joystiq listannut vuoden pelit. Kun listaa tarkastelee, tulee hieman sellainen tunne, että viime vuonna suurten tuotantojen hyvät pelit olivat vähemmistössä ja listalta löytyy ennemminkin indie-henkisiä ja pienempiä pelejä, vaikka Top-3 ovatkin suurten budjettien tuotoksia. Pelaamisen arvoisten pelien lista siis vain kasvaa, kun pelejä on viime vuodeltakin vielä pelattavana läpi.

Omat poimintani vuoden 2012 peleistä ovat seuraavat, jaettuna kolmeen ryhmään: Ehdottomasti, mahdollisesti ja ehkä. Kaikkea ei vain ehdi pelaamaan, joten priorisointia on tehtävä.

Ehdottomasti

Dishonored

Pelaaja, Corvo Attano, on kuningattaren henkivartija, joka lavastetaan valtiattaren murhaajaksi ja kruununprinsessan kidnappaajaksi. Teloitusta odottaessa selliin tulee ”ystävältä” leipätoimitus sekä kehotus paeta vankilasta ja etsiä totuuden tietävät henkilöt. Seikkailu alkaa ja se on helppa ja hauskaa, sillä tekijätiimistä löytyy kaksi Deus Exin suunnittelijaa, sekä Half-Life 2:n City 17:n suunnitelija. Dishonored on ensisijaisesti ensimmäisen persoonan hiiviskelypeli, mutta se on vapaavalintaista. Kohteen luokse voi edetä taistellen, varjoista murhaten tai rauhanomaisena, huomaamattomana varjona. Ja tähän löytyy keinoja: varsijousi, biologiset hälyttimet katkaiseva miekka, pistooli, ansoja, käsikranaatteja, taikavoimia, röntgennäkö, Blink-teleportti ja ihmisiä haltuunsa ottava Possession. Arvostelut: Joystiq 4,5/5 ja Pelaaja 9/10. Alustat: PlayStation 3, Xbox 360


Dishonored, kuva: Ars Technica

Mass Effect 3

Mass Effect palaa trilogian päättävässä osassa entistä parempana ja suurempana. Maa palaa ja robottihirviöt aloittavat ihmisrodun hävittämisen. Shepardin on kerättävä joukot ja ratkottava kokonaisen galaksin kohtalo. Pelattavuuden puolesta Mass Effect 3 on sarjan paras, ampuminen ei ole muuttunut, mutta Shepard liikkuu jouhevammin ja erikoisvoimissa on enemmän tehoa ja näyttävyyttä. Aseita on enemmän ja vihollisissa riittää niitettävää. Mitä tätä selittelemään, sillä aikaisempien osien pelaajille tämä on pakkovalinta. Arvostelut: Joystiq 4,5/5 ja Pelaaja 9/10. Alustat: Xbox 360, PlayStation 3, PC.


Mass Effect 3, kuva: Ars Technica

Mahdollisesti

Halo 4

Halo-trilogian jälkimaininkeihin sijoittuvassa Halo 4:ssa Master Chief palaa uhmaaman kohtaloaan ja kohtaa ikiaikaisen pahuuden, joka uhkaa koko universumin tulevaisuutta. Halo 4:stä alkaa uusi saaga. 343 Industries jatkaa Bungien perintöä, eikä Haloa ole keksitty uudestaan. Arvostelut: Joystiq 5/5 ja Pelaaja 9/10. Alustat: Xbox 360.


Halo 4, kuva: Pelaaja

Mark of the Ninja

Jos hiivintä on lajisi, Mark of the Ninja tarjoaa sitä kätevässä paketissa. Ninjasoturiklaani on joutunut tuntemattomien asevoimien hyökkäyksen kohteeksi, ja pelaajan kontrolloiman ninjasoturin on sekä pelastettava klaaninsa että kostettava hyökkäys. Kaksiulotteinen ninjahyppely tarjoaa juuri sopivasti visuaalista informaatiota hiiviskelyyn, ninjan taidot kehittyvät nautinnollisen hitaasti ja ongelmia voi ratkoa usealla eri tavalla. Pelattavaa on viiden tunnin verran. Arvostelut: Joystiq 4,5/5 ja Pelaaja 8/10. Alustat: Xbox 360, Windows


Mark of the Ninja, kuva: Ars Technica

The Walking Dead

Robert Kirkmanin sarjakuvamaailmaan sijoittuva seikkailupeli, jossa tuomittu rikollinen saa tilaisuuden hyvittää tekonsa zombien valtaamassa maailmassa. Peli sivuaa TV-sarjan paikkoja ja pelaajan toimet vaikuttavat pelitarinaan. Peli julkaistiin viidessä eri osassa, mutta on saatavilla ilmeisesti yhtenä kokonaisuutena. Arvostelut: Joystiq 5/5 ja Pelaaja osa 1: 8/10, osa 2: 9/10. Alustat: Xbox 360, PlayStation 3, PC


The Walking Dead, kuva: Ars Technica

Journey

Pelit ovat taidetta ja Journey tarjoaa juuri sitä. Yksinkertaisen pelattavuuden ja elegantin pelin lumo perustuu ”pieni ihminen, iso maailma” -tematiikkaan. Punaiseen kaapuun sonnustautuneen pyhiinvaeltajan on päästävä salaperäisen ja pyhän vuoren huipulle. Miksi? Ei väliä. Matkalla vaelletaan läpi autiomaiden ja hiekan täyttämien raunioiden kauniiden animaatioiden ja audiovisuaalisten estetiikan sävyttämänä. Matkalla voi kohdata toisen pyhiinvaeltajan, jolta saa ladattua matkantekoa nopeuttavaa hyppyenergiaa. Arvostelut: Joystiq 5/5 ja Pelaaja 8/10. Alustat: PlayStation 3.


Journey, kuva: Ars Technica

Borderlands 2

"Yksi tämän sukupolven viihdyttävimmistä ja hauskimmista peleistä, josta irtoaa peli-iloa lukemattomiksi tunneiksi." - Pelaaja. Roolipeliräiskintää, jossa tehtävänä on päihittää Hyperion-firman johtaja ja Pandoran ilkeä diktaattori Komea-Jack. Vielä parempaa ilmeisesti moninpelinä. Arvostelut: Joystiq 4,5/5 ja Pelaaja 9/10. Alustat: PlayStation 3, Xbox 360, Windows


Borderlands 2, kuva: Ars Technica

Ehkä

New Super Mario Bros. U

Uusi Super Mario Bros. U tuo takaisin saman taikuuden, joka 2D tasoloikilla oli NES ja SNES -aikakaudella kekseliäällä kenttäsuunnittelulla ja piilotetuilla salaisuuksilla. Myös vaikeustaso on kohdallaan etenkin myöhemmissä kentissä. Ehdoton ostos, jos Wii U löytää tiensä taloon. Arvostelut: Joystiq 4,5/5 ja Pelaaja 9/10. Alustat: Wii U


New Super Mario Bros. U, kuva: Ars Technica

Far Cry 3

Adrenaliinipitoinen loma trooppisella saarella muuttuu kauhuksi, kun piraatit sieppaavat sankarimme kavereineen. Tästä alkaa tie saariston alkuperäisasukkaiden neuvoin kohti selviytyjää ja soturia, ja lähimmäisten pelastamista. Räiskintää ja toimintaa riittää kevyesti yli kymmeneksi tunniksi. Arvostelut: Joystiq 4,5/5 ja Pelaaja 8/10. Alustat: Windows, Xbox 360, PlayStation 3


Kuva: Ars Technica

Dustforce

Talonmies puhdistaa maailmaa pölystä ja liasta kaksiulotteisessa tasohyppelyssä. Tullee pelattua, kun oli Humble Indie Bundlessa. Alustat: Windows, Mac, Linux.


Dustforce, kuva: Ars Technica

Snapshot

Tasohyppelypeli hieman erilaisella lähestymisellä. Pelissä kontrolloidaan Pic-nimistä robottia, joka voi kameralla kaapata ja poistaa objekteja ja ympäristön osia, ja liittää ne takaisin maailmaan uuteen kohtaan. Tullee pelattua, kun oli Humble Indie Bundlessa. Arvostelut: Joystiq. Alustat: Windows, Mac, Linux.


Snapshot, kuva: Ars Technica

Fez

2D-tasoloikka älypeli, jossa pelaajan on kerättävä kultaisen monoliitin palasia pelimaailman eri tasoilta vääntelemällä ulottuvuuksia. Arvosteluiden mukaan peli ei pelkää haastaa pelaajaa, mutta täten tarjoaakin onnistumisen tunteita. Pelattavaa riittää neljän illan verran. Arvostelut: Joystiq 5/5ja Pelaaja 10/10. Alustat: Xbox 360 ja Windows PC.


Fez, kuva: Ars Technica

Vuoden 2011 pelaamisen arvoisen pelit

Vuodessa julkaistaan lukuisia erinomaisia pelejä, jotka taistelevat pelaajien ajankäytöstä. Vuosi 2011 ei tehnyt poikkeusta ja pelaamisen arvoisten pelien lista kasvoi entisestään, kun viime vuodeltakin on vielä pelejä pelaamatta. Onneksi pelaajien "mitä pelaisin" -päätöksen tueksi on perinteiseen tapaan Joystiq listannut vuoden 2011 Top 10 -pelit ja tehnyt poimintoja listan ulkopuolelta. Ei kovin yllättäviä valintoja. Suuret nimet hallitsevat listoja, mutta muutamia omituisia tiputuksia ja nostoja Top 10 -listalla näytti olevan.

Omat poimintani vuoden 2011 peleistä ovat seuraavat, jaettuna kolmeen ryhmään: Ehdottomasti, mahdollisesti ja epäilen.

Ehdottomasti

Uncharted 3: Drake's Deception: Nathan Drake on jälleen valmis uuteen aarrejahtiin seuraten Sir Francis Draken jättämiä vinkkejä ja pelaajalle vyörytetään toinen toistaan näyttävämpiä pelitilanteita. Jo sarjan edellinen osa "Uncharted 2: Among Thieves" lukeutuu näyttävimpien ja vetoavimpien pelien joukkoon, mutta jatko-osa pistää siitä vielä paremmaksi. Naughty Dog jatkaa PS 3:n teknisten rajojen koettelemista ja tarjoaa jälleen erinomaisen toimintaseikkailu -pelikokemuksen. Kuvaavaa on, että Joystiqin arvostelija pelasi pelin läpi yhdellä istunnolla, koska ei malttanut jättää sitä kesken. Pelaaja-lehdessä pelikokemus kesti noin yhdeksän tuntia, 3 tuntia vähemmän kuin kakkososa, mutta tarinallisesti loppu tuli sopivasti. Ja kun 9 tuntia ammattipelaajalla vastaa omissa pelitunneissani vähintää tuplaa, on pelattavaa varmasti riittävästi. Pelaaja-lehti 9/10 pistettä, Joystiq 4,5/5 tähteä.

The Elder Scrolls V: Skyrim: Vuoden 2011 odotetuin peli on nettikirjoittelun perusteella Skyrim. Lohikäärmeet ovat palanneet Tamrieliin (Bethesdan Elder Scrolls -maailman manner) ja lohikäärmesielun omaava sankarimme, Dovahkiin, pyydetään pelastamaan ihmiskunta. Eli lohikäärmeet on pysäytettävä, mutta muu onkin sitten avointa. Pelattavaa laajassa, avoimessa ja kauniissa maailmassa ilmeisesti riittää, sillä Joystickin arvostelija suoritti päätehtävän 65 pelitunnin jälkeen, kun oli suorittanut noin puolet eri osapuolten tarjoamista sivutehtävistä. Mielenkiintoiselta myös kuulostaa, että 18 haaraisen taitopuun taidot kehittyvät harjoittelulla, ei ominaisuuspisteillä ja että eri kykyjä omaavat hahmot ovat yhtä pelattavia. Pelaaja-lehti 9/10 pistettä, Joystiq 5/5 tähteä ja vuoden 2011 parhaat 1.

Deus Ex: Human Revolution: Alkuperäinen, klassikko, Deus Ex oli mieleenpainuva pelikokemus ja "Human Revolution" on jälleen lähellä samaa tasoa. Peli sijoittuu kymmeniä vuosia ennen ensimmäistä osaa ja alkaa siitä, kun ihmisten augmentaatioita (parannusosia) kehittävään Sarif Industriesin laboratorioon hyökätään, tiedemiehet tapetaan ja pelin päähenkilö, Adam Jensen, jää nipin napin henkiin. Tästä alkaa vyyhdin selvittäminen avoimessa maailmassa, jossa voi edetä vapaasti. "Human Revolution" on arvosteluiden mukaan tunnelmaltaan erinomainen peli, sisältäen komeaa kuvasuunnittelua, kiinnostavan päähahmon ja mukavan rauhallisen tempon. Lisäksi Mary DeMarlen tekemä käsikirjoitus on korkeatasoista ja se näkyy mm. dialogeissa ja hahmoissa. Peli on myös hyvällä tavalla vanhanaikainen, ei mitään räiskintää ja pelaajaa ajetaan hakemaan muita ratkaisuja kuin vain suoraa toimintaa. Pelaajan tekemät lukuisat valinnat (taidot, tekemiset) myös vaikuttavat pelin kulkuun ja mahdollisiin tehtäviin. Lisäksi kun myös tavaroita ja aseita voi kantaa rajallisesti, ei pelaajan elämä ole läpijuoksua. Pelaaja-lehdellä sivutehtävien kanssa peliin kului noin 20 tuntia. Pelaaja-lehti 9/10 pistettä, Joystiq 4,5/5 tähteä ja vuoden 2011 parhaat 4.

L.A. Noire: Lyhyesti kuvattuna L.A. Noire on 1940-luvun lopun Los Angelesiin sijoittuva juoneen panostava etsiväpeli, jossa on avoin, elävä ja yksityiskohtainen pelimaailma, mielenkiintoisia hahmoja, väkivaltaa ja silmää nerokkaille yksityiskohdille, kuten Rockstarin peleiltä voi odottaa. Lisäksi motion scan -kasvoanimaatiotekniikan avulla peliin on saatu hämmentävän aidon näköisiä ihmisiä sekä näyttelijäsuorituksia, jota myös hyödynnetään epäiltyjä kuulusteltaessa. Käsikirjoitus sekoittaa historiallisia tapahtumia ja oikeita henkilöitä nuoren sotaveteraani Cole Phelpsin tarinaan, joka palaa toisesta maailmansodasta urhoollisuusmitalin saaneena. Hän siirtyy LAPD:n palvelukseen aloittaen rivipoliisina, mutta yleten nopeassa tahdissa. Tarina on jaettu viiteen kokonaisuuteen ja peli tarjoaa hienon, loppua kohti kiihtyvän, matkan jännittävään loppuhuipennukseen. Tie sinne kestää arvosteluiden mukaan noin 22 tuntia, jonka aikana ehtii suorittaa myös puolet yksinkertaisista sivutehtävistä. Pelaaja-lehti 9/10 pistettä, Joystiq 4,5/5 tähteä.

Mahdollisesti

Bastion: Toimintaroolipelimme sankari, "The Kid", herää, kun suurtuho on jyrännyt maailman ja Caelondia-kaupungin. Hän suuntaa muiden tuhosta selvinneiden kanssa kohti linnaketta, "The Bastion", joka voi tarjota turvaa, vastauksia ja keinot korjata maailma. Loppu onkin sitten pelaajan selvitettävä. Peli on indie-kehitystiimin kehittämä ja käsinmaalatuissa ympäristöissä liikutaan yläviistosta kuvattuna. Joystiq 4/5 tähteä ja vuoden 2011 parhaat 5.

Forza Motorsport 4: Erinomainen autopeli päivittyi ja vaikka Porschet tippuivat pois, pitänee tämä lisätä pelilistalle. Edellinenkin osa on tosin vielä "läpäisemättä", mutta uudet autot, hienompi grafiikka, parannettu fysiikkamallinnus ja niin edelleen ovat kai päivittämisen arvoisia. Pelistä toki löytyy edelleen omalaatuinen tekoäly ja vanhojen ratojen kierrätys, eikä siinä edelleenkään ole erilaisia säätiloja. Harmillisesti Xbox 360:n verkkopelaaminen on rahan takana, joten sunnuntaipelaajalle se jää kokematta. GT 5:ssa se toi ihan mukavaa lisää peruspeliin. Pelaaja-lehti 9/10 pistettä, Joystiq 4,5/5 tähteä.

Batman: Arkham City: Batman jatkaa taisteluaan pahiksia vastaan, vaikka itselläni on edelleen myös "Batman: Arkham Asylum" pistämättä nippuun. Arkham Cityn tarina jatkuu pari vuotta edellisen pelin jälkeen, kun mielisairaalan johtaja on noussut Gothamin pormestariksi ja luonut Gothamin vanhasta kaupungista valtavan avovankilan, Arkham Cityn, jossa vangit saavat riehua vapaasti. Kun Bruce Wayne yrittää estää sen toteutumista, Arkham Cityn vartijat nappaavat hänet ja heittävät muurien sisäpuolelle. Sitten vain ollaan lepakkomiehenä öisen kaupungin katolla edessään koko kaupungillinen roistoja kuriin pistettäväksi. Ja tekemistä riittää. Pelaaja-lehden sanoin "Batman: Arkham City on kevyesti yksin tämän laitesukupolven parhaita pelejä. Se on alusta loppuun käsittämättömän hiottu ja yksityiskohtainen kokonaisuus jokaisella osa-alueellaan, oli kyse sitten ulkoasusta, tarinasta tai tunnelmasta." Pelaaja-lehti 10/10 pistettä, Joystiq 4,5/5 tähteä ja vuoden 2011 parhaat 3.

Trine 2: Suomalaisen Frozenbyten jatko-osa Trinelle tuo jälleen kolme sankariamme, soturin, taikurin ja varkaan yhteen seikkailuun läpi kauniiden maisemien. 2D-seikkailupelissä edetään ratkoen ongelmia, jotka ovat fysiikkaan perustuvia ja kolmen sankarimme erilaisia kykyä hyödyntäviä. Joystiqin arvostelussa moititaan, että pelin arvoitukset ovat epäintuitiivisia ja ilman "aha" tunnetta, taistelut itseään toistavia ja pelaaminen parhainta kolmen pelaajan porukassa. Pelinkesto noin 9 tuntia. Harkitaan. Joystiq 3,5/5 tähteä.

Lisäksi kesän Golf-kautta varten voisi harjoittelumielessä ostaa pleikkarille Movella pelattavaksi "Tiger Woods PGA Tour 12: The Mastersin". Ja NHL 12 tarjoaa kiekkoa sillä välin, kun talven luistelukenttiä jäädytetään.

Epäilen

The Legend of Zelda: Skyward Sword: Link jaksaa seikkailla ja edessä on jälleen suuri seikkailu, kun jättimäinen tornado imaisee "Zeldan" pilvien alapuolella uinuneeseen pintamaailmaan ja Link saa pyhäksi tehtäväkseen neitokaisen pelastamisen apunaan neuvoa-antavan henkiolennon Fi sisältävä Jumalattaren miekka. Peli on Nintendon tavoille uskollisesti kekseliäs ja otteessaan pitävä toimintaseikkailu ja 1:1 toimiva Wii MotionPlus -palikka tekee miekkamittelöissä kiinnostavia (ja vaikeita) ja sitä hyödynnetään muissakin toiminnoissa. Graafisuus ei ole Wiin erikoisuus, joten siihen vastataan taiteellisemmalla ilmeellä, mutta äänipuoli ei kuulemma ole kummoinen. Suurin epäkohta Zeldassa tällä kertaa kuitenkin on, että se sisältää paljon turhauttavaa juoksemista edestakaisin ja keinotekoista pelin pitkittämistä, vaikka ilman niitäkin peli olisi 25-30 tuntia pitkä. Wii on saanut pölyttyä viime aikoina hyllyssä ja taitaa niin tehdä jatkossakin. Ei uskoisi, mutta tällä kertaa Zelda ei taida innostaa. Pelaaja-lehti 8/10 pistettä, Joystick 4,5/5 tähteä.

Dragon Age 2: Jos ensimmäinen Dragon Age -sarjan peli oli mainio, ei jatko-osa sitä ilmeisesti ole. Arvosteluista on tosin tulkittavissa jakautumista. Käsikirjoitus on pelissä edelleen loistaa, taistelut ovat nyt enemmän toiminnallisia (hyvä ja huono), rasittavia ja kömpelöitä mekaniikkoja on poistettu (lue yksinkertaistettu), karttoja ja kenttiä kierrätetään liikaa, grafiikka ei ole mitään kummallista ja juonen käynnistyminen kestää. Ehkä Skyrim vienee vuoden 2011 fantasiaroolipeli-sarjan paikan. Tiedä oikein mitä tästä ajattelisi. Pelaaja-lehti 9/10 pistettä, Joystiq 4/5 tähteä.

Eli jos blogissa on hiljaista vuoden 2012 aikana, niin tiedätte miksi :)

Vuoden 2010 pelaamisen arvoiset pelit

Konsoleille ja tietokoneille julkaistaan vuosittain nippukaupalla erilaisia pelejä, joita harva ehtii kaikkia vuoden aikana pelaamaan, eivätkä kaikki pelit edes ole pelaamisen arvoisia. Täten pelaajan apuna ovatkin erilaiset pelisivustot, -yhteisöt ja -lehdet, jotka laittavat hyvät pelit järjestykseen. Esimerkiksi Joystiq on listannut ja kysynyt toimittajiltaan vuoden 2010 pelejä, joihin pelaajan pitäisi tutustua viimeistään nyt, ellei niitä viime vuonna pelannut. Lisäksi nyt enemmän tai vähemmän pelien julkaisusta myöhemmin, useat peleistä löytyvät kaupoista jo alennuskorista.

Joystiqin listoilta löytyy lukuisia, ainakin arvostelussa, hyvältä vaikuttavia pelejä, joista tässä oma karsittu listani paremmuus- eli pelijonojärjestyksessä. Suunnitelmissa olisi ainakin kuuden ensimmäisen (läpi)pelaaminen. Listalta puuttuvat pelkät FPS-räiskinnät, sillä ne ovat loppupeleissä aika tylsiä. Linkit vievät Joystiqin pelin arvosteluun, josta saa paremman kuvan mistä pelistä on kyse.

Super Meat Boy: Xbox 360 ja PC (Steam)
Yksinkertaisuudellaan, ja oikeastaan juuri siitä johtuen, Super Meat Boy on pitkästä aikaa peli, joka aiheuttaa intohimoa ja vaikeutensa ansiosta saavuttamisen iloa. Juoni on tuttu Mario-peleistä, sillä Super Liha -poika matkaa pelastamaan Laastari-tyttöä pahalta Tohtori Sikiöltä. Lyhyissä, tarkkaa ajoitusta ja kontrollia vaativissa kentissä hypitään esteiden kuten sahanterien ja vaarallisen ympäristön läpi, jotka pitävät huolen, että kuolema on lähellä ja usein. Erittäin yksinkertaista ja viihteellistä. Näppäimistöllä pelattaessa välillä turhauttavaa ja sormille (sekä näppäimistölle) kipeää. Kenttien tahkoamista, laastareiden, piilokenttien ja tavoiteajan tavoittelua säestää loistava, Megaman-henkinen, äänimaailma. Yksi vuoden parhaimmista peleistä, mitä olen pelannut. Kun vielä postissa tulisi langaton adapteri Xbox 360:n ohjaimelle PC:hen.

Red Dead Redemption: Xbox 360 ja PS3
Lyhyesti kuvattuna Red Dead Redemption on GTA IV villissä lännessä sekä hyvässä että pahassa. Rockstarin San Diegon toimiston avoimen maailman peli on pitkään odotettu ja kehuttu. Pelaaja hyppää entisen rikollisen bootseihin, joka yrittää luoda uutta elämää, mutta joutuu vedetyksi takaisin murhien ja kostojen piiriin. Ilmeisesti luvassa on hyviä pelihetkiä, kunhan saan pelin vain käsiini.

Mass Effect 2: Xbox 360 ja PS3
BioWare jatkaa loistavaa Mass Effect -peliään ja tekee sen paremmin kuin aikaisemmin. Tarjolla siis lisää scifi-räiskintää ja toimintaa, jota on ryyditetty RPG:n parhailla puolilla. Jatko-osassa pelimekaniikkaa on hiottu muun muassa vähentämällä tavaran keräämistä, nopeuttamalla palautumista, poistamalla haarniskaluokat ja Omni-gel ja ammukset ovat universaaleja. Eli oikeastaan vähennetty kaikki se, joka tekee roolipelistä mikromanagerointia ja inventaariossa pyörimistä, ja keskitytty varsinaiseen pelaamiseen. Peli on nyt tahdiltaan nopeampi ja sisältää enemmän toimintaa (lue räiskintää), mutta säilyttää ensimmäisen osan roolipelielementit keskusteluineen ja päätöksineen. Ennen kuin tämän itse pääsee toteamaan, pitänee jaksaa pelata ensimmäinen osa Xbox 360:llä läpi ennen kuin Mass Effect 2 julkaistaan alkukeväästä PS3:lle.

Heavy Rain: PS3
Heavy Rain on enemmän interaktiivista fiktiota kuin perinteistä peliä, mutta tekee sen viihdyttävästi. Pelissä "seurataan" neljän erilaisen henkilön tapahtumia Origami-tappaja -tapauksen ympärillä. Hengeltään peli on film noir mysteeriä, eikä pelissä ole tehtäviä, vaan päätökset ja onnistumiset/epäonnistumiset vaikuttavat seuraaviin tapahtumiin. Lyhyesti kuvattuna tapahtumat soljuvat eteenpäin kuin elokuvassa, jossa pelaaja on päähenkilönä. Peli hyödyntää monipuolisesti PS3:n ohjaimen liiketunnistinta ja pelistä on erikseen Move-ohjaimia tukeva versio. Mainio peli, joka tosin on vielä itseltäni pahasti vaiheessa.

Super Mario Galaxy 2: Wii
Arvosteluiden mukaan paras Mario-peli ikinä. Se kertoo pelistä jo kaiken tarvittavan. Oma pelikokemus odottaa vielä ykkösosan läpäisemistä.

Donkey Kong Country Returns: Wii
Donkey Kong Country Returns on perinteinen sivullepäin vierivä tasohyppely, kuten sarjan aikaisempi osa SNESillä ja tarjoaa samaa hauskuutta ja vaikeutta. Siitä joko rakastaa tai vihaa. Arvosteluissa on kehuttu pelin kenttäsuunnittelua ja vaikeutta. Luultavasti tämä löytää tiensä pelilistalleni alelaarin kautta.

Muita pelaamisen ja mainitsemisen arvoisia pelejä Joystiqin mukaan ovat:

Alan Wake: Xbox 360
Suomalaisen Remedyn kauan odotettu Alan Wake lunastaa lupauksensa ja tarjoaa mysteerin, jossa leikitellään valojen ja pimeyden kanssa. Peli yhdistää selviytymistä seikkailuun ja toimintaan.

Enslaved: Odyssey to the West: Xbox 360 ja PS3
Enslavedin tarina perustuu 400 vuotta vanhaan "Journey to the West"-novelliin ja sijoittuu 150 vuotta tulevaisuuteen, jossa maailma on tuhottu sodalla ja ekologisella onnettomuudella ja vain kourallinen selviytyjiä on jäljellä. Juonena on nuoren naisen pako jäljellä olevaa väestöä kaappaavalta orjalaivalta ja matka takaisin kohti kohtia ohjastaen Apinaa.

Limbo: Xbox 360 XBLA
Mustavalkoinen Limbo on ongelmanratkaisua sisällään pitävä tasopeli, joka sisältää yksinkertaista toimintaa: etenemistä, hyppimistä ja kytkimien tai esineiden liikuttelua petollisen ympäristön ja pulmien voittamiseksi.

Darksiders: Xbox 360
Darksidersia voi kuvata Legend of Zeldan ja God of War -pelien yhdistelmäksi, jossa pelaaja on Sota, neljästä hevosmiehestä vihaisin, joka on huijattu aloittamaan tuomionpäivä. Maapallon kaikki ihmiset ovat kuolleet ja pelaajalla on yksi mahdollisuus matkata takaisin aikaan ennen tuhoa ja kostaa syylliselle.

God of War III: PS3
Kratos jatkaa taisteluaan Olympuksen jumalia vastaan mättäen mytologisia otuksia pataan urakalla.

Civilization V: PC ja Mac
Valtaa maailma. Jälleen kerran. Jos ylimääräinen vapaa-aika on ongelma, niin tämän pelin hankinnan jälkeen sitä ei ole.

Vuonna 2010 julkaistiin lukuisia hyviä pelejä, eikä kaikkia ehdi ikinä pelaamaan. Edes osaa niistä, kun entisetkin mainiot pelit ovat vielä kesken ja vuodelta 2011 on myös luvassa odottaa pelaamisen arvoisia pelejä. Mutta toisaalta on vain hyvä asia, että erinomaisissa peleissä on runsauden pulaa, joten pelattava ei lopu kesken.

PlayStation Move laittaa pelaajan liikkeelle

Viime aikoina pelaaminen on jäänyt hieman vähälle, mutta kun PlayStation Move esiteltiin kuun alkupuolella ja Move Starter Packin sai tarjouksessa navigaatio-ohjaimen kanssa, piti sellainen hankkia. En tosin ole aivan samaa mieltä liikeohjaimien käytännöllisyydessä kaikissa peleissä, mutta mahdollistaahan se parempia pelikokemuksia peleissä, joissa oikeastikin pitäisi osoitella tai vuorovaikuttaa erilaisilla pelivälineillä.

Lyhyesti kerrottuna PlayStation Moven ideana on tunnistaa pelaajan liikkeet ohjaimen ja kameran avulla, joilla hahmotetaan pelaajan liikkeet kolmiulotteisessa tilassa. Kamerasta huolimatta Kinectin tapaista pelaajan kokonaisvaltaista hahmotusta ei tehdä, joka jättää esimerkiksi urheilupelit paitsioon. Move-ohjaimessa on päässä olevan Eye-kameran seuraaman väripallon lisäksi liiketunnistin, joka perustuu kolmiakseliseen gyroskooppiin, kolmiakseliseen kiihtyvyysmittariin ja magneettikenttäanturiin. Eli liikkeet pitäisivät siirtyä ohjailuiksi hyvällä tarkkuudella.

Alkuun pääsee helpoiten Starter Packilla (69e), joka sisältää PlayStation Move -ohjaimen, Eye-kameran ja pelidemoja. Ilmeisesti myös Sports Champions -pelin sisältävää aloituspakkausta on jossain saatavilla ($99) ja demot voi ladata PSN Storesta muutenkin. Molemmissa paketeissa jää toinen Move-ohjain (40e) uupumaan, mutta se ei ole pakollinen. Ohjainten kaveriksi kannattanee hankkia myös latausteline (32e), sillä normaalin ohjaimen ja useamman Move-kapulan lataaminen kahden konsolista löytyvän USB-liitännän avulla on ikävää. Eye-kameran piuhaa varten olisi toivonut USB-paikkoja löytyvän myös konsolin takaosasta ja tällöin myös erillistä virtapainiketta kamerasta. Nyt kamera vie yhden USB-paikan edestä ja piuha kiemurtelee vaikka mistä.

Starter Packilta löytyvät demot ovat katsaus ohjaimen kykyihin ja kattavat sekä kunnolliset että party-pelit. Demojen asentaminen olisi tosin voitu tehdä mukavemmaksi, sillä jokaisen kohdalla pitää eriksee kliksutella ja odottaa asentamista. Kyseinen prosessi ei ole ihan niitä nopeimpia. Lisäksi en tiedä johtuiko se vain demopeleistä, mutta ajoittain konsolilla oli ongelmia tunnistaa ohjaimen T-napin painallusta. Monissa demoissa ilmoitettiinkin, että se perustuu kehitysaikaiselle koodille, joten ominaisuudet voivat poiketa lopullisesta.

Sports Championsin demoversiossa kokeiltavana on yhden kentän frisbeegolf ja pingistä kahden pelin verran. Molemmat vaikuttivat ihan hyviltä ja peli reakoi tarkasti ohjaimen liikkeisiin. Molemmissa lajeissa jäi hieman uupumaan pelivälineen tuntuma, jolla on suuri vaikutus frisbeen ja mailan kulman havainnoinnissa. Ihan hauskoja pelejä, mutta kaipaisivat lisäksi nettipelimahdollisuuden. Täydessä versiosta (mainos) löytyy lisäksi petankki ja lentopallo ja kahta ohjainta hyödyntävät kaksintaistelu ja jousiammunta. Myös petankki kärsii pelivälinetuntuman puutteesta. Kokoversio lähtee kaupasta mukaan vajaan 40e hintaan ja on ihan hyvä sijoitus.

Tiger Woods PGA Tour 2011 on yksi peleistä, jota pelaamalla liikeohjaimella voisi olla oikeasti hyötyä myös lajiharjoittelun näkökulmasta. Hieman kuin köyhän miehen Golf-simulaattori, kuten E3 2010 esityksestä voi todeta, sillä swingiä mallinnetaan tarkasti. Demossa pelattavina kenttinä oli 3 reikää Libery National ja Celtic Manor Resort -kentistä ja pelillä kuivaharjoittelu oli niiden perusteella aika luontevaa. Lyöntiä varten kannattaa avartaa tilaa television edessä, jotta saa aikaan kunnon swingin. Sohvan ja sohvapöydän välissä heilahdus oli hieman väkinäinen ja lyönnit tuppasivat hookkaamaan. Eli aivan kuten pelikentälläkin. Ei näin. Golf-peli pitää kyllä Move-ohjaimen kaveriksi hankkia, mutta odottanen John Daly's ProStroke Golfin julkaisua myöhemmin syksyllä, sillä se tarjoaa paremman 1st person -kuvakulman.

The Shoot muistuttaa kolikkopeliluolien ammuntapelejä, joissa edetään ja räiskitään vihollisia minkä ehditään. Suhteellisen viihdyttävää, mutta kaipaisi rekvisiitakseen ohjaimeen saataavan pyssysovittimen. Tämän tyylisiin ammuntapeleihin Move-ohjain on aika passeli ja tarkkuus vaikutti hyvältä. Kokoversiossa on 5 eri "kohtausta", joten pelattavan määrä tuntuu aika vähäiseltä.

Tumble opettaa ohjaimen liikuttelua kolmiulotteisessa tilassa palikoita kasaamalla ja romauttelemalla. Demossa pääsi testaamaan kahta kasaamis- ja kahta räjäytyskenttää. Pelin idea selvinnee parhaiten videon avulla. Ihan hauskaa ja idealtaan hauskaa ja vahvasti Wiin Boom Bloxin henkinen peli. Peli on ostettavissa PSN Storesta 9,95e hintaan, jota pitää harkita.

Echochrome II perustuu Move-ohjaimella liikuteltavan valolähteen ja palikoista muodostuvien varjojen muotoon, jota pitkin pelihahmo liikkuu. Kuuden kentän perusteella idea tuntui kivalta, mutta alkanee helposti toistaa itseään. Tekstillisen kuvauksen lisäksi ideaa voi havainnoillistaa videolta.

Start the Party! on peinteinen party-peli, kuten nimistäkin voi olettaa, eli jokseenkin mielestäni tylsää ohjaimella sohimista eri tehtävien parissa. Demossa kokeiltavana oli ötököiden liiskaamista ja pensselillä maalaamista. Ei innostanut. Mainoksessa näytti kyllä pelaajilla olevan hauskaa.

EyePet: Move Edition keskittyy virtuaalisen lemmikin kanssa peuhaamiseen. Demossa karvapalloa sai paijata, kylvettää ja lennättää piirretyllä lennokilla ilmapalloja keräillen. En katsonut mitä muuta lemmikin kanssa saisi kokoversiossa touhuta, mutta mainoksen mukaan kaikenlaista. Ohjaimen liikuttelu käänteisesti TV:n kautta tuntui hieman hankalalta, mutta käänteinen kordinaatio ei selkeästi ole vahvimpia lajejani. Pelin kohderyhmä on selkestä hieman nuorempi ikäpolvi, vaikka peliä testatessa alkoi melkein harmittamaan, kun ei voi omaa lemmikkiä pitää. Ainakaan sellaista karvaista ja pölisevää.

TV Superstars oli hieman aikuisempaan kohdeyleisöön suunnattu party-peli, jossa heiluteltiin kuvioiden mukaan ohjainta ja suoritettiin tehtäviä seikkailuradalla. Nopeasti nähty ja todettu typeräksi. Mainos kertokoon enemmän.

Beat Sketchers on ilmeisesti jotain party-henkistä pelaamista, ainakin Youtube-videon perusteella, sillä en saanut demoa Move-ohjaimen tunnistamisesta eteenpäin. Ei vaikuttanut kiinnostavalta.

Yhteenveto
Yleiskuva PlayStation Movesta on positiivinen ja vaikka kokonaisuutena sen hinta nousee lähemmäs 150 euroa, on se mielestäni hyvä hankinta. Näin voi päätellä myös Engadgetin arvostelusta (7/10 pistettä), jossa negatiivisina puolina nostettiin julkaisuajankohdan "must"-pelien puute, hinta ja todettiin normaalien kontrollien olevan tarkempia. Kenties, mutta ainakin Golf ja Sports Champions olivat Moven kanssa hauskaa ajanvietettä ja niissä kontrollit sopivat liikeohjaimelle. Ainut jokakertainen ärsytys on pelien alussa aloitusta hidastava varoitus, että tee sitä ja tätä. Ihan kuin sitä ei olisi kerralla uskonut. PlayStation Movea tukevien pelien tarjonta on vielä vähäistä, mutta markkinatekstin mukaan syksyllä julkaistaan 16 peliä ja maaliskuuhun 2011 mennessä 40 liikuttavaa peliä sekä satunnais- kuin hardcore -pelaajille suunnattuna. Jää nähtäväksi miten hyvin Moven potentiaali julkaistavissa peleissä osataan hyödyntää, mutta demot osoittivat jo hyvää alkua ja räiskintöihin kuten Socom 4:een Move sopii paljon paremmin kuin tattiohjain.

Saa nähdä, millaisen vastauksen myöhemmin syksyllä julkaistava Xbox 360:n Kinect antaa liikeohjainten taisteluun. Ainakin Expert Expossa näytillä olleet urheilu- ja tanssipeli vaikuttivat toimivilta ja jollaisia ei tietääkseni vastaavanlaisena Movelle voi toteuttaa. Kinectin koko kehon mallinnus antaa osittain enemmän vapauksia.

Yle Areena PlayStation 3:ssa

PlayStation 3 on monipuolinen laite myös pelaamisen lisäksi ja sillä voi nyt katsoa myös Yle Areenaa, joka on ensimmäinen pohjoismainen netti-tv-sovellus PlayStationin verkkopalveluissa. Konsoliin tulee erillinen TV-kategoria, jonka alta Yle Areena löytyy. Maksuttoman palvelun käyttämiseksi konsoli on luonnollisesti kytkettävä Internettiin ja käyttäjällä on oltava PlayStation Network -tili. Eli ei mitään ihmeellisiä vaatimuksia.

Pleikkarissa toimiva Yle Areena on kätevä tapa katsoa kiintoisia dokumentteja suoraan televisiosta, mutta vaikka palvelu toimii erillisen isolle ruudulle ja ohjaimelle optimoidun Bigscreen -sivuston avulla, voisi sovelluksen toteutus voisi olla vielä käyttäjäystävällisempi. Käyttöliittymä on toki selkeämpi selainversioon verrattuna, ohjaimen tatti toimii kursorina ja pari nappia hiiren nappeina, mutta muita ohjaimen mahdollistamia toimintoja ei ole hyödynnetty, kuten PS3:n omassa mediatoistimessa on. Täten esimerkiksi videoiden kelaaminen on hankalaa, vaikka toiminnallisesti kelaus ja hyppiminen eteenpäin toimi sulavasti 40M/2M -nettiyhteydellä.

Videopalvelun kuvanlaatu on sama kuin Web-selaimen kautta katsottuna eli 40" HD-televioon hieman rosoista ja normaalia televisokuvaa heikompaa. Yle Areena HD olisikin hyvä lisä. Palveluun voisi myös lisätä ohjelmien nauhoituksen, sillä televisio-ohjelmien katseluaikojen rajoitus on harmillista. Jos et ehdi ensin katsoa ja sitten et muista myöhemmin palata asiaan, ei ohjelmaa enää löydy. Tietokoneen kautta YLE Areenan ohjelmien nauhoitus on mahdollista kolmannen osapuolen yle-dl-ohjelmistolla.

Kyllä Yle Areenaa ihan mielellään katsoo PlayStation 3:n kautta isolta ruudulta, mutta palvelun toteutus voisi olla miellyttävämpi etenkin ohjelmien kelauksen suhteen. Toivottavasti vasta avattua palvelua kehitetään eteenpäin.

Konsoliperhe sai täydennystä PlayStation 3:lla

Lupasin itselleni, että kun saan diplomityöni valmiiksi, löytyy hyllystä sen jälkeen PlayStation 3:n. Ja koska työ päätyi viime viikolla tulostukseen ja sitomoon, piti kaupasta hakea se konsolikin. Konsolinetistä mukaan lähti maksun jälkeen 120 GB:n PlayStation 3 Slim kahden pelin kanssa. Alkuun jos hakkaisi Uncharted: Drake's Fortunen ja sitten elämöisi Heavy Rainin parissa, joka vaikuttikin aika ovelalta, kun nopeasti testasin. Pelilistalla on myös monta mainiota peliä hankittavana kuten Batman - Arkham Asylum, God of War III ja Uncharted 2: Among Thieves.

PlayStation 3:ssa on pelaamisen lisäksi myös mainiot ominaisuudet mediasoittimena toimimiseen ja PS3 Media Server pelittääkin mainiosti. Kokonaisuutena PS3 on paljon parempi mediatoistin kuin Xbox 360:ntä, joka ei osaa tekstityksiä ja puhisee kuin pieni höyryveturi. PS3 vastaavasti on hiljaa kuin sähköauto ja on huomattavasti miellyttävämpi myös käyttöliittymän osalta. Mediatoiston osalta on hieman harmillista, että PS3 ei tue 802.11n -tekniikka langattoman verkon osalta, eli bitit joutuvat tyytymään 54 Mbps vauhtiin, joka pakottaa liittämään konsolin piuhalla kotiverkkoon, jos aikoo HD-tason videoita katsella.

PS3:n Sixaxis-ohjain on Xbox 360:n ohjaimeen verrattuna hieman rimpulampi (kevyempi ja sirompi) ja napit ehkä huonommin sijoitetut. Mielestäni X0:n ohjaimessa on tatit ja liipaisimet paremmin sijoitettu ja muotoiltu, mutta kyllä Sixaxis-ohjaimeenkin tottuu. Heavy Rainissa oli hyvin hyödynnetty myös ohjaimen liiketunnistusta. Vakiona oleva akku on myös kiva lisä, kun X0:n ohjaimeen se pitää hankkia erikseen tai käyttää paristoja. Latausjohto saisi vain olla pidempi, mutta koska se on normaali USB-piuha, voi väliin liittää jatkojohdon.

Ohjain- ja pelirintamalla on muutenkin odotettavaa, sillä PlayStation Move on varmasti ovela, jos sitä osataan peleissä järkevästi hyödyntää. Lisäksi saa nähdä, raaskiiko sitä ostaa Gran Turismo 5:n ilmestyessä kunnon ratin eli Logitechin G25/G27:n, koska vaikka autopeleistä pidän, ovat parhaat ajopelit PC:llä, jota ei tällä hetkellä taloudesta löydy, joten kallis ratti vain GT 5:sta ja konsolirälläystä varten on hieman ylilyöntiä. Kuulemma peli taittuisi hyvin padillakin, tai ehkä Logitechin Driving Force GT tai vastaava olisi kätevä. Sekin on varmasti parempi kuin Microsoftin Wireless Racing Wheel, vaikka pelittääkin mainiosti Forza 2:ssa. Hyllyt alkavat lisäksi kohta täyttymään näistä konsolivarusteista, mutta onneksi tilaa vielä riittää.

Pleikkarin hankinnan jälkeen taloudesta löytyy nyt uuden sukupolven konsoleista jokainen: Wii, Xbox 360 ja PlayStation 3. Lisäksi laatikosta löytyy Xbox, joka on ollut kylmänä useamman vuoden. Pelaaminen on viime aikoina jäänyt hieman vähemmälle, mutta eiköhän tässä jatkossa ole paremmin aikaa pelaamisen urheilun välissä, kun yhdeksän vuoden uurastus on viimeinkin saatu pakettiin.