Maastopyörä joutuu metsässä alttiiksi kiveniskemille, naarmuille ja hankauksille, joita vastaan on tarjolla erilaisia ratkaisuja suojateippien osalta. Markkinoilta löytyy muun muassa Dyedbro, Invisiframe ja RideWrap, jotka suojaavat pyörän rungon joko osittain kriittisiltä kohdilta tai kokonaisvaltaisemmin. Vuosien aikana olen suojannut pyörää sekä Invisiframella ja nyt viimeisimmän RideWrapilla. Tässä lyhyt juttu, miten RideWrapin asennus sujui, sillä kokemukset suojateippauksesta ja etenkin muusta kuin perinteisen itseleikattujen 3M-teippien osalta ovat ajoittain puheissa muun muassa Fillarifoorumilla.
Rungon suojateippaus RideWrapilla
RideWrap tarjoaa maastopyöriin muotoon leikattuja suojateippejä eri merkeille ja malleille sekä koko pyörän suojaukseen että vähemmän kattavaan suojaukseen. Periaatteessa muotoonleikatut suojateipit ovat samaa tavaraa, jota saa metritavarana kaupasta, mutta niiden asentaminen on helpompaa ja lopputulos on parempi. Valmiiksi sopiviin paloihin leikatut suojateipit tulevat isolla rullalla, josta ne voi yksitellen asentaa paikalleen.
RideWrapin koko runkoa suojaavassa tarrrasarjassa tulee paketissa mukana kaikki, joita operaatioon tarvitset: tarrat, lasta, kuivauspyyhe, saippuaa, puhdistuspyyhe ja ohjeet. Muutaman vuoden takaisessa Invisiframen paketissa piti itse ostaa sopivaa saippuaa, sekä rungon puhdistusainetta. Lisäksi tarvitset suihkepullon saippuavettä varten, sekä hiustenkuivaajan hankalia reunoja varten.
Suojateipin asennus on aina pieni urakka ja itse jaoin sen useampaan iltaan, mutta kokonaisuudessaan se on kohtuullisen helppoa, kun toimii huolellisesti ohjeiden mukaan. Mukana tulee kirjalliset ohjeet eri työvaiheisiin ja asennukseen on RideWrapiin sivuilla selkeät ohjevideot.
Ennen tarrojen asentamista pitää pyörästä irroittaa takakiekko ja kammet. Muilta osin asennus onnistuu ainakin omassa pyörässäni enempää purkamatta. Asennusta helpottaa, jos saat pyörän riittävän korkealle esimerkiksi korjaustelineeseen liikuteltavaksi.
Kiinnitysvaiheessa tärkeintä on käyttää riittävästi saippuavettä, jotta voit rauhassa asemoida teipin paikalleen ennen sen kiinnittymistä. Jos joudut siirtämään teippiä, muista suihkaista uudelleen vettä teipin ja rungon väliin, sillä käytännössä teipin ja rungon väliin pitää jäädä kauttaaltaan "vesimatto", joka poistuu kun lastalla pyyhitään teipin päältä. Tällöin tarran alle ei jää ilmakuplia. Asennus kannattaa tehdä paikassa, jossa on hyvä valaistus, niin huomaat mahdolliset ilmakuplat tarran alla.
Suojateippien asettelussa hankalinta on saada teippien reunat pysymään kiinni ja teippien saumat osumaan sopivasti yhteen eri kohdissa runkoa. Kannattaakin katsoa asennusohjetta ja asemoida kerralla useampia tarroja pintapuolisesti, että näkee reunojen paikat. Tarroille ei ole mitään absoluuttista paikkaa rungossa, vaan reunoilla on liikkumavaraa enemmän tai vähemmän, joka vaikuttaa mahdollisesti seuraavaan suojateippiin.
Tilasin mattamustaan pyörään mattapintaiset suojateipit ja pinnasta tuli ovelan matan ja kiiltävän yhdistelmä, hieman kuultavalla värillä, joka kuvissa näkynee. Asennukseltaan RideWrap ja Invisiframe ovat mielestäni yhtä helppoja/hankalia ja kesän aikana näkee, onko tuotteiden kestävyydessä (reunojen pysymisessä) eroa.
Lappeenrannan lähimaastoista löytyy hyviä maastopyöräilyreittejä, kun vain tietää minnepäin lähtee ajamaan ja osaa polkujen haarat. Yksi parhaimpia ja suhteellisen helposti löydettävä reitti löytyy Pajarilan takaa, josta lähtevä Karhusjärven retkeilyreitti tarjoaa monipuolista polkua haastavine nousuineen ja laskuineen. Karhusjärven lenkin voi ajaa muutamin eri vaihtoehdoin, joissa tässä kaksi ehdotusta.
Karhusjärven lenkki
Karhusjärven lenkki
Lappeenrannan alueella on suhteellisen vähän merkittyjä maastopyöräreittejä, vaikka poljettavaa polkua seudulla riittää, joten paikallistuntemus on tarpeen. Yksi suhteellisen helposti löydettävä reitti on Karhusjärven retkeilyreitti, eli oikeammin Lappeenrannan Itäinen retkeilyreitti. Reitti on myös osa E10-retkeilyreittiä (Euroopan kaukovaellusreitti), mutta Lappeenrannan alueella siitä ei ole merkintöjä enää jäljellä, eikä juuri tietoakaan saati karttaa.
Karhusjärven reitin voi kulkea sekä myötä- että vastapäivään ja hyvä lähtöpaikka reitille on Lappeenrannan ABC Viipurinportti. Useimmiten reitti kuljetaan myötäpäivään, jolloin se on mielekkäin ajaa maastopyörällä.
"Kylteillä merkitty reitti kulkee aluksi puolisen kilometriä tiellä ja siirtyy sitten poluille. Reitti jatkuu polkuja pitkin Kirkkolanvuoren kautta Saimaan Ladun Karhusjärven majalle. Majalla on nuotiopaikka, jossa voi syödä eväitä ja huonomman kelin sattuessa voi eväät syödä laavun suojassa. Reitti on yhteen suuntaan yhdeksän kilometriä, edestakaisin kahdeksantoista.
Karhusjärven lenkki etenee kumpuilevissa maastoissa ja tarjoaa monipuolista poljettavaa kalliopoluista neulaspolkuun, kivikoihin ja hiekkateihin. Vaativuudeltaan reitti on keskivaativa, sillä korkeuseroja riittää ja paikoitellen reitti on vaikea, mutta toisaalta hiekkateitä ja helpompaa osuutta löytyy myös sopivasti.
Lappeenrannan ABC Viipurinportilta lähdettäessä matkaa Karhusjärven majalle tulee noin 10 kilometriä ja aikaa menee vajaat pari tuntia leppoisasti edeten. Lyhyimmillään reitti on, kun ajaa Karhusjärven majalta takaisin hiekkatietä pitkin ja pisimmillään, jos suuntaa kohti Hämmäauteensuota.
Edessä on loistava alamäki
Neulaspolkua metsän reunassa
Karhusjärven lenkillä maasto on hyvää neulaspolkua
Karhusjärven lenkki majalle ja hiekkatietä takaisin on hyvä lenkki, jossa lopussa voi vielä ajaa samaa reittiä toiseen suuntaan. Noin 20 kilometrin ja parin tunnin lenkki löytyy Stravasta.
Strava-kartan kohdassa, jossa on otettu kuva, löytyy reitin korkein kohta. Mäen laelle kivutaan mukavaa polkua pitkin, joka on nautinnollinen ajaa myös alaspäin. Mäen laelta jatketaan paikoitellen haastavaa alamäkeä alas hakkuuaukealle.
Karhusjärven lenkki ja takaisin hiekkatietä pitkin
Reitin eteläisimmästä pisteestä voi vaihtoehtoisesti suunnata hiekkatietä pitkin kohti Hämmäauteensuota. Edessä on tällöin pitkospuuosuus Hämmäauteensuolla ennen laavua, hieman metsäpolkua, hakkuuaukealla menevää polkua, metsäautotietä, hiekkatietä ja lopuksi noustaan vielä mäen päälle ja lasketellaan Oja-Tuomelan frisbee-golf radalle.
Pitkospuilta ei parane horjahtaa Hämmäauteensuolla
Hämmäauteensuo on vaikuttava
Hämmäauteensuolla
Leppoisasti ajellen Hämmäauteensuon kautta kiertäen Karhusjärven lenkille tulee mittaa noin 24 kilometriä ja aikaa menee noin 2,5 tuntia. Stravasta löytyy meidän retkeilyvauhtinen lenkki.
Saariselkä on tunnettu hiihtoladuistaan ja Laanilan monotansseista, sekä Urho Kekkosen Kansallispuistosta, mutta mitä Saariselän alueella on tarjottavaa maastopyöräilijälle? Kävimme kesälomareissulla tutustumassa alueen reitteihin parin päivän ajan, eli pintaraapaisun verran. Hyvää ajettavaa riittää, kun tietää minne suuntaa. Tässä muutamia reittivaihtoehtoja eri lähteistä koottuina.
Saariselällä on Partioaitan liike, josta ostimme sekä UKK:n retkeilykartan että kotiin unohtuneen kompassin, ihan varmuuden vuoksi. Kummallekaan ei ollut lopulta tarvetta, kun emme Kulmakurun reitille lähteneet.
Iisakkipäällä
Tässä muutamia suositeltuja reittejä maastopyöräilyyn yllä olevien sivustojen ja oppaiden avulla kuvattuna. Huomioitavaa on, että "Urho Kekkosen kansallispuiston alueella pyöräily on sallittu ainoastaan merkityillä reiteillä. Lisäksi pyräily on erikseen sallittu Kopsusjärven maastouralla ja Niilanpäältä Suomunruoktulle menevällä uralla. Reiteiltä ei saa poiketa!"
Vellinsärpimän lenkki, tai Maastopyöräoppaassa Taajoslaavunpolku, on ehkä Saariselän mukavin reitti, tai näin olen kuullut. Rauhallista vaihtelevaa polkua ja sen mittainen reitti, että polkaisee ympäri hyvin kevyellä varustuksella. Saariselältä tai Kiilopäältä lähdettäessä reitin pituus on 26 kilometriä ja ajoaika-arvio 3-4 tuntia.
"Pitkä retkireitti, jolla on paljon korkeuseroja ja maisema vaihtelee avotunturista komeaan vanhaan mäntymetsään. Vellinsärpimä - Taajoslaavun pitkä neulaspolkuosuus on kokeneemmalle kuskille nautinnollista maastopyöräilyä ja vanhat pitkokset koettelevat tasapainoa." - Saariselkä - Maastopyöräilyopas 2018
Reitti on osa Saariselkä MTB Stagesin 2. etappia, josta Junioreiden reitti on retkeilijälle mielekkäämpi, jos ei halua liikaa ahkeroida. Maastopyöräoppaaseen (9) verrattuna Stages tulee pidemmän matkaa puron vartta ja kiertää Luuvaaran eteläpuolelta. Jos Luulammelle saavuttaessa voimat ovat vähissä ja lähdit Saariselältä, voi takaisinpäin suunnata Stagesin reittiä Rumakurua ja Iisakkipäätä kohden. Hyvävoimaiset polkijat nousevat Luulammelta vielä tekemään lenkin Ahopäiden kautta.
Kultareitti on hyvä kevyemmän päivän rullailu historiallisella kullankaivuualueella, pääasiassa metsäautotietä ja patikkapolkua pitkin. Pituutta tulee 13 kilometriä ja aikaa menee 1-2 tuntia, riippuen miten paljon pysähtelee lukemaan historiasta kertovia kylttejä. Lähtöpaikkana toimii Laanila ja reitti päättyy Kutturantielle lähelle Kakslauttasta, josta voi palata Laanilaan latu-uraa pitkin. Reitti on merkitty oranssein reittimerkein. Hangasjoen ylityksen voi yrittää suorittaa ajamalla.
Laanilan kultareitti
Reitti on muuten mukava, mutta sekä alkuun että loppuun on runsaasti siirtymää, lähti liikkeelle Saariselältä tai Kiilopäältä. Eli tämä on hyvä yhdistää esimerkiksi Ruijanpolun kanssa, jolloin Kutturantieltä suunnataan kohti Kakslauttasta sähkölinjan alla kulkevaa uraa pitkin ja latupohjan kautta Ruijanpolulle ja kohti Laanilaa.
Maastopyöräoppaassa reitti on numero 3, Laanilan kultareitti. Laanilasta voi ajaa nelostien vartta kohti reitin alkupistettä. Reitin päätepisteestä Kutturantieltä oppaassa poiketaan ilmeisesti moottorikelkkauralle, joka näytti menevän aika soiseen maastoon, joten me jatkoimme tietä pitkin nelostielle ja sen vieressä menevälle sähkölinjalle, jonka alla kulki polku.
Yhdistimme Kultareitin Ruijanpolkuun, josta sai aikaan hyvän muutaman tunnin lenkin. Stravan mukaan matkaa tuli 35 kilometriä ja aikaa meni 3 tuntia.
Vaihtoehtona Rönkonkierrokselle Kiilopään ja Laanilan välimaastossa on ajaa Ruijanpolkua. "Laanilan ja Sompiojärven välille merkitty ruijanpolku on osa ikiaikaista kulkukeinoa Lapista Ruijaan, eli Norjaan Jäämeren rannalle. Entisaikaan kulkureitti on tärkeä kauppareitti, mutta nykyaikana polku on mitä mainion maastopyöräilyreitti!" Kiilopääntien ja Laanilan välinen osuus on noin 6 kilometriä ja vaikeusasteeltaan vaatia, sillä edessä on paljon kivikkoa ja jatkuvaa loivaa nousua, kunnes reitti kääntyy laskuun. Metsähallituksen Maastopyöräilyopas -kartassa Ruijanpolku löytyy numeron 5 kohdalta.
Ruijanpolku Kakslauttasesta Laanilaan
Ruijanpolkua voi jatkaa eteenpäin Kiilopääntieltä etelään, josta "reitti helpottuu teknisesti jonkin verran, mutta edessä on huonoja tai purettuja pitkospuita ja siltoja sekä suuri määrä tuulenkaatoja. Kopsusjärvetien ylityksestä eteenpäin reitti on Kaptukaislammille asti leveämpää mönkijäuraa. Kaptukaislammilta eteenpäin reitti muuttuu jälleen kapeksi, ja sitä on paikoin jopa hankala erottaa maastosta. Sompion luonnonpuistossa ja Nattasilla Ruijanpolku muuttuu kivikkoiseksi rakaksi. Suositus on kääntyä takaisin Kaptukaislammilta. " - Ruijanpolku. Lisää Ruijanpolusta retkeilyreittinä voi lukea Luontoon.fi-sivustolta.
Urho Kekkosen kansallispuiston klassikko retkeilyreitti on Rautulammen retkireitti, joka tarjoaa huikeat tunturimaisemat ja reilusti korkeuseroja. "Erämaisessa ympäristössä kulkeva reitti ei sovellu kokemattomille ja vaatii hyvän varustautumisen. Rautuojan purolaaksossa polku puikkelehtii monena rinnakkaisena pikkupolkuna ja ylittää pieniä puroja". Pituutta reitillä on 22 kilometriä, kun lähtöpisteenä toimii Kiilopää UK-puiston lähtöportti. Vaativan reirin arvioitu ajoaika 3-4 tuntia.
Reitti koostuu retkeilyreitistä, mutkittelevasta kapeasta kinttupolusta, kivikkoisesta tunturireitistä ja leveästä maastourasta. Kurun osalta reitti saattaa olla pusikkoinen. Alussa ja lopussa reitti on merkitty sinisillä rastiviitta retkeilyreittimerkinnöillä. Rautulammille ajetaan notkon itäreunaa.
Reitti on osa Saariselkä MTB Stagesin 3. etappia, jossa reitti ajetaan vastapäivään, kun Maastopyöräoppaassa reitti kuljetaan myötäpäivään.
Yksi Saariselän alueen vaativimmista klassikkoretkeilyreiteistä on Kulmakurun reitti 4-tien länsipuolella. "Laajat näköalat Hammastunturin erämaahan ja komea Kulmakurun rotko, kaksi kahlausta Tolosjoen poikki sekä raskas nousu ja vauhdikas laskuosuus tekevät reitistä vaativan, mutta elämyksellisen." Reitti on pituudeltaan 25 kilometriä ja ajoaikaa menee 3-4 tuntia, eli edellyttää hyvää kuntoa ja maastopyöräilykokemusta. Lähtöpisteenä toimii Saariselkä tai Laanila. Meidän oli tarkoitus ajaa tämä reitti, mutta ukkosen ja sateen uhka muutti suunnitelmia ja ajoimme vain Laanilan kultareitin Ruijanpolun yhdistelmänä.
Reitti seuraa osittain erämaaladun pohjan polkua, osa reitistä on leveämpää retkeilyreittiä, kelkkauran pohjaa tai maastoliikenneuraa. Kivaa baanaa tarjolla, mutta siirtymät sinne ja takaisin ovat vähän tylsiä. Osan matkaa reitillä ei ole ollenkaan merkintöjä, joten kartta tarpeen. Vedenkorkeus vaikuttaa kahluiden vaativuuteen ja voi estää reitin kiertämisen kokonaan. Joen ylitysten vuoksi uimataito on hyvä olla ja varavaatetusta mukana. Ajosuunta on suositeltu vastapäivään Harripään ylityksen vuoksi, mutta reitin voi ajaa molempiin suuntiin.
Reitti on osa Saariselkä MTB Stagesin 1. etappia, jossa käydään alkuun lenkki Kaunispäällä ja Urupäällä, ja nelostien jälkeen suunnataan Laanilasta vielä kohti Iisakkipäätä. Laanista voi retkeilijä suunnata latupohjaa pitkin takaisin Saariselälle. Maastopyöräoppaan reitti eroaa hieman Stagesin reitistä Harriojan laavun jälkeen.
Ensimmäisenä päivänä kävimme hieman rullailemassa Urho Kekkosen kansallispuistossa ja ajoimme Iisakkipään kautta Rumakurulle ja Luulammen kautta Suomen Ladun Kiilopäälle, josta latupohjaa ja Ruijanpolkua takaisin Laanilaan ja Saariselälle. Mukava maisemakierros kansallispuistoon, vaikka reitti olikin suhteellisen rankka pitkien ylämäkien ansiosta.
Iisakkipään nousu
Luonnonsuojelua UKK:ssa
Kansallispuistossa reitit menivät osiltaan hiekkatietä pitkin
Hieman yllätti, että kansallispuistossa menevät reitit olivat Iisakkipäältä Rumakurulle ja tunturin yli Kiilopäälle leveää ja vielä leveämpää hiekkatietä. Kivahan siinä oli rullata, mutta ei tuollaista leveää latupohjaa voi maastopyöräilyksi kutsua.
Maaston kulumisen estämiseksi 🤷♂️ merkittyjen reittien ulkopuolella ei saa ajaa, vaikka hyvää polkua olisi vieressä mennyt. Lisäksi tietyillä reiteillä oli maastopyörällä ajo kielletty. Olen kuullut puhetta, että Saariselällä maastopyöräreittien tekeminen on mennyt hieman väärään suuntaan lajia tuntemattomien tehdessä päätöksiä. Toki jos halutaan esteetöntä reittiä, niin sorastustahan se vaatii, mutta sen voi tehdä monella tapaa.
Iisakkipäältä kohti Rumakurua oli mukavaa laskua ja nopeaa rullaamista
Luulammen tuvalta oli jyrkkä nousu laelle ennen pitkää laskua Suomen Latu Kiilopäälle
Majoittuminen Saariselällä
Saariselällä on varaa valita majoittumisen osalta, sillä sekä mökkejä, huoneistohotelleja ja hotelleja riittää.
Majoituimme Lapin Kutsu -rivitalohuoneistossa Saariselällä Kaunispään alarinteillä. Majoitus oli hinta-laatusuhteeltaan hyvä valinta ja koiraystävällinen kohde. Huoneistossa oli kätevästi pyykinpesukone ja kuivauskaappi sadekelejä ajatellen. Erittäin hyvät vuoteet ja pimennysverhot olivat plussaa. Myös jätteenlajittelumahdollisuudet olivat hyvät. Miinuspuolina asuntoon sisälle tullessa ilma oli jonkin verran tunkkainen, eikä sitä voinut tuulettaa (ei tuuletusikkunoita). Ilmanvaihdon ollessa päällä asuntoon tuli takasta savun hajua. Jääkaappi ja liesi ja olivat aikansa eläneitä, mutta toimivat.
Kesälomareissu suuntautui tänä vuonna pohjoiseen ja matkan ensimmäinen pysähdys oli Kuusamossa Rukalla. Rukan hiihtokeskus on viime vuosina kehittynyt etenkin uusien hissien osalta ja tänä vuonna aloitettiin myös Bike Parkin ja maastopyöräreittien rakentaminen. Kävimme tutustumassa mitä tähän mennessä on saatu valmiiksi ja mitä herkkua sosiaalisessa mediassa väijytyt epäviralliset reitit tarjoavat.
Ruka Bike Park tarjonta 2020
Bike Parkkeja on viime vuosina ja tänä keväänä noussut useisiin laskettelukeskuksiin kesäaktiviteetiksi ja myös Ruka on herännyt tähän mainioon maastopyöräilyn muotoon. Ruka Bike Parkin reitit ovat vielä suurilta osin rakenteilla ja valmista olisi tarkoitus olla 2021, eli käytännössä varmaan kesäksi 2022. Reittikartasta ja reittisuunnitelmasta saa viitettä, mitä on luvassa.
Rukan hissilippu kesällä gondolihissille ja etutuolille päiväksi maksaa 25 euroa ja 4 tuntia 18 euroa. Eli ihan kohtuullinen hinta, jos vertaa Etelän keskuksiin. Vuokraamosta voi tiedustella alamäkipyöriä vuokralle, mutta parempi olla ajoissa liikenteessä. Harmillisesti en muista minkä merkin pyöriä vuokrakuskeilla näkyi Bike Park reiteillä. Vuokraamossa näkyi ainakin Canyonin sähköpyöriä (jos vain paremman luokan pyörät lasketaan).
Ruka Bike Park: reitit rakenteilla ja aikataulu
Virallisista reiteistä on valmiina vasta vihreä Kuru DH, joka ei paljoa ajettavaa tarjonnut. Soratiebaanaa, jossa kallistetut kurvit olivat sijoiteltu oudosti ja paikoitellen keskelle suoraa. Myös myöhemmin tänä kesänä valmistuva Vuosseli DH näytti aika samanlaiselta. Toivottavasti reitti ei ole ennen tulevasta, sillä rakentamisen taso ei valitettavasti ole kovin osaavaa.
Virallisista reiteistä onkin hyvä siirtyä suoraan epävirallisiin reitteihin, jotka tarjoavat paljon mielekkäämpää ajamista ja osoittavat esimerkkiä, millaisia mahdollisuuksia ja reittejä Rukalla pitäisi rakentaa.
Ruka Freeriders -aktiivit harrastajat (Facebook-ryhmä ja @rukafreeriders-Instagram) ovat vapaa-ajallaan rakentaneet oivallisia reittejä Rukan rinteille ja näiden reittien kautta Ruka Bike Park tarjosi heinäkuun puolessa välissä hyvin ajettavaa päiväksi pariksi. Reitit löytää aika hyvin ajojälkien perusteella ja YouTubesta katsoen Henkkyn Ruka Bike Park Trail Check ja Alanko Ulkoilee -fiilistely reiteistä.
Saaruan puolelle kurvailee polkumaista pätkää Saarua Berms, tarjoten hyvää flowta maastoa on hyödyntäen. Reitti alkaa heti Village-2-Valley gondolin yläasemalta ja päättyy lähelle hissin ala-asemaa. Ainakaan heinäkuussa ei gondolissa ollut erikseen pyöräkoukkuja ulkopuolella, vaan pyörät laitettiin kopin sisälle, johon mahtui hyvin 2-3 pyörää kuskeineen.
Eturinteeltä löytyy Eturinne DH hieman jyrkemmällä ja kivikkoisemmalla profiililla. Reitti lähtee heti Village Express -tuolihissin yläasemalta FIS-rinteen reunalta ja päättyy alitettuaan gondolihissin, josta voi pienellä polkaisulla kurvata takaisin hissille. Tuolihississä pyörä tulee joko koukkuun tuolin sivulle (yksi pyörä per tuoli) tai erilliseen pyörille suunniteltuun tuoliin. Kumpikaan kuljetustapa ei vaikuttanut kovin toimivalta.
Eturinne DH kurvailee rinteen reunan kalliolla
Enemmän haastetta hakevat suuntaavat Kelon rinteille, jossa on freeride-henkistä reittiä, jyrkkyyttä ja tiukkoja kurveja. Kelo DH oli mukavaa ajettavaa DH-reitiksi. Kelo ja Kelo Enduro olivat paikoitellen hieman liian haastavia MTB-Endurokuskille, joten näiltä reiteiltä en ajovideota kuvannut. Saarua Bermsiä ja Eturinne DH:ta tuli rullailtua enemmänkin ja Kelon reitit käytiin lähinnä katsastamassa. Kelon reitit päättyvät Kelo-rinteelle, josta on pieni polkaisu takaisin Village Express -tuolihissille.
Ruka tarjoaa hyvät maastot maastopyöräilyyn, jos niitä osataan hyödyntää reittien rakentamisessa. Nyt reittien tilanne on vielä kehitteillä ja pitänee laittaa palautetta Rukan hiihtokeskukselle, että tulevat reitit olisivat parempia kuin Kuru DH.
Katse kohti tulevaa Ruka Bike Parkia
Rukalla ajetaan alamäkiajon Suomen Mestaruuksista 31.7.2020 - 2.8.2020 ja samalla viikonlopulla voi tutustua vauhdikkaisiin MTB-Enduro-reitteihin Funduro Cup Deluxe -kisassa 1.8.2020 - 2.8.2020. Oletan, että reitit rakentuvat kisoja varten vielä lisää ja tarjoavat hyvää ajettavaa. Instagramista oli jo nähtävillä uusia [Ruka Freeridersien] reittejä!
Alkutalvesta kävelimme koiran kanssa Haikkaanlahden retkeilyreitin Riutanniemen osuuden ja pohdimme pystyisikö koko reitin ajaa maastopyörällä. Kevään tullessa ja maaston kuivuessa oli aika toteuttaa ajatukset ja katsoa, millainen Haikkaanlahden retkeilyreitti olisi pyörällä. Ajosuunnaksi valikoitui myötäpäivään, sillä kävellessä vastapäivään se näytti paremmalta. Noin 18 kilometrin reittiin rennosti pyöräillen meni vajaat 2 tuntia ja maasto oli monipuolista, Riutanniemen kierrosta lukuun ottamatta nautittavaa ajettavaa.
Haikkaanlahden retkeilyreitti
Haikkaanlahden retkeilyreitti kulkee Taipalsaaressa ja virallinen lähtöpaikkana on Haikkaanlahden urheilukenttä, Savilahdentien ja Vitsaintien risteyksessä, josta Riutan laavulle on reittiä pitkin 6,9 km ja Kurenlaavulle 4,8 km. Toinen hyvä lähtöpaikka reitin varrella on Palostenmäentien parkkialue lähellä Riutanlaavua. Retkeilyreitille löytää myös helposti Taipalsaaren kirkonkylästä lyhyellä tiesiirtymällä, jolloin auton voi jättää esimerkiksi sataman tai kirkon parkkipaikalle.
Reitillä on matkaa kokonaisuutena noin 18 kilometriä ja reitin voi kiertää kumpaankin suuntaan, kävellen tavallisin kiertosuunta on vastapäivään, mutta pyörällä kannattaa ajaa myötäpäivään. Reitillä on vaihtelevaa maastoa, sisältäen maaseudun hiekkatietä, metsäpolkua, avohakkuuaukeaa ja kallioita, joista osa kalliopätkistä on haastavia sekä kävellen että pyörällä.
Reitillä on tavallaan kaksi osaa: Savilahdentien länsipuolella oleva Riutanniemi, jossa hyvä taukopaikka on Riutan laavu ja itäpuolella oleva Telkkälä tarjoaa taukopaikaksi Kurenlaavun. Laavuilta löytyy tulisija, nuotiopuut ja kirves sytykkeiden tekoa varten.
Haikkaanlahden retkeilyreitti on merkitty myös polkupyörällä ajettavaksi, mutta se reitti ei mene vaellusreittiä pitkin, vaan sivuuttaa suurimman osan Riutanniemen kierroksesta. Maastopyöräilijöinä kiersimme pyörillä koko vaellusreitin, mutta etenkin Riutanniemen kierroksen alkuosassa oli kohtia, jotka eivät olleet kovin nautittavia talutettavia. Jälkimmäinen osuus reitistä oli erittäin mukavaa polkua ja metsäautotietä.
Riutan niemen kierros
Lähdimme maastopyörillä Haikkaanlahden retkeilyreitille kotiovelta, joten alkuun poljimme noin 7 kilometriä Heikkolantielle ja sieltä ylämaankarjaa kasvattavan Innalanmäen tilan ohi kohti Riutanniemeä ja Palostenmäentien parkkialuetta.
Heikkolantien rantamaisemia
Kohti Riutanlaavua
Reitin alussa on jonkin verran hiekkatietä
Hieman ennen parkkialuetta reitti suuntaa metsään, mutta kyseistä osuutta en suosittele pyöräiltäväksi kokonaisuudessaan, ellei kaipaa haasteita ja hieman pyörän kantamista kallion laelle. Reitti on tältä osin mielenkiintoinen etenkin käveltäessä ja matkan varrelta löytyy läpikäveltävä kivi. Tämä osuus reitistä on ehkä helpompi ajaa vastapäivään.
Riutanniemen kierroksen kallioita
Puiden ja kivien kiertoa
Ensimmäinen taukopaikka on hyvä pitää jo heti Riutan laavulla, jossa eväät voi nauttia Saimaan rannalla.
Taukopaikka Saimaan rannalla
Riutan laavu on Pien-Saimaan rannan läheisyydessä
Riutan laavun jälkeen polku lähtee viettämään ylöspäin, kunnes hakkuuaukean laelta lasketaan lyhyt, mutta jyrkähkö mäki, ennen seuraava mäen laelle kiipeämistä.
Polku on paikoitellen haastava
Hakkuuaukealle haastava lasku
Riutanniemen osuudella on hieman haastetta
Lyhyen Heikkolantien tiesiirtymän jälkeen piipahdetaan takaisin metsään kiipeämään pienelle mäelle ja Vitsaintien ylityksen jälkeen päästään nauttimaan metsäpoluista pidemmän pätkän verran.
Poljettaessa kohti Haikkaanlahden urheilukenttää ja reitin seuraavaa osuutta, on matkalla mukavan polun lisäksi myös nähtävää.
Lintukosteikko
Telkkälä ja Kurenlaavu
Haikkaanlahden reitin paras osuus alkaa maastopyörällä ajettaessa vasta Vitsaintien ylityksen jälkeen ja paranee edelleen, kun ylitetään Savilahden tie ja poljetaan kohti Kurenlaavua. Reitti halkoo hoidettua metsää ja vanhaa hakkuuaukeaa neulaspolulla ja Savilahdentien jälkeen voi kokea alaspäinviettävällä reitillä jopa vauhdin hurmaa.
Neulaspolku on mukava ajaa
Nuoren metsän polkurallittelua
Vauhdikasta polkua hakkuuaukean laidassa
Reitin toinen laavu, Kurenlaavu, on vauhtihurjastelun jälkeen edessä metsän siimeksessä ja on hyvin varusteltu, kuten myös Riutan laavu. Lyhyen evästankkauksen jälkeen jatkoimme matkaa kohti lähtöpistettä. Reitin loppuosalla ei ollut paljoa mainittavaa poljettavaa, lähinnä metsäautotietä.
Kurenlaavu Telkkälässä
Haikkaanlahden retkeilyreitin kiertoon rennolla tahdilla maastopyörällä meni noin 2 tuntia ja matkaa kertyi vajaat 18 kilometriä. Reittimme löytyy Stravasta Riutan niemen kierroksen kera ja myöhemmin syksyllä Riutanniemi oikaistuna, jolloin ajettiin nautinnollisempi reitti ilman Riutanlaavulla käyntiä.
Muutamia ajokuvia GoProsta napattuna ennen kuin videot kasaantuvat YouTubeen.
Muutaman vuoden tauon jälkeen MTB-Enduro-kilpailut palasivat Jyväskylän Laajavuoren rinteille, kun viime viikonloppuna Laajiksessa ajettiin Funduro Cupin osakilpailu. SM-sarjasta tutut reitit olivat nautittavia ja itselle kauden ensimmäinen kilpailu sujui varmalla ajolla. Miesten sarjassa sija 26 ajalla 16:40, noin 3 minuuttia kärkeä perässä. Laajavuoressa sai nauttia maastopyöräendurosta noin 3 tunnin ja 20 kilometrin verran ja osallistujat olivat kisan jälkeen hymyssä suin.
Funduro Cup #3: Laajavuori
Laajavuori on MTB-Enduron kisanäyttämönä tuttu muutaman vuoden takaa SM-sarjasta ja tänä vuonna samoja ratoja ajettiin rennomman Funduro Cupin hengessä. Muista osakilpailuista poiketen kisa oli kaksipäiväinen: lauantaina treenattiin ja sunnuntaina ajettiin kilpaa. Kilpailuun oli ilmoittautunut lähes 200 kuskia ja oli mukava nähdä paljon ensikertalaisia lähtöleimauksessa.
Sunnuntain kilpailussa ajettiin yhteensä 10 erikoiskoetta ja lisää ajettavaa tarjosi vapaaehtoinen bonus-erikoiskoe. Kilpailijoita ei päästetty helpolla, sillä reitit olivat suurilta osin samoja kuin SM-sarjassa on ajettu ja lauantainen ukkoskuuro vielä liukastutti pätkät. Kokonaisuutena kilpailu tarjosi haastetta ja teknisyyttä SM-sarjan veroisesti, hieman lyhennettynä.
Funduro Cup #3: Laajis
Saavuimme Laajavuoreen perjantai-iltana, sillä kilpailemisen lisäksi ohjelmassa oli myös kisatoimistossa ja -järjestelyissä auttaminen. Ennen Laajiksen hostelliin majoittumista kävimme hieman tutustumassa reitteihin Martan kanssa ja hyvältä näytti. Laajiksen hostelli on ihan toimiva majoituspaikka heti Laajavuoren juurella ja tarjoaa pienet huoneet yhteiskeittiöllä ja -wc ja -pesutiloilla. Majoitukseen kuuluu perustason aamiainen, jota täydensimme mansikoilla ja mustikoilla.
Specialized Enduro Expert 6Fattie ensi kertaa tällä kaudella kisareiteillä
Lauantain treenipäivä valkeni selkeänä ja lämpimänä ja aamupäivän ajan kuskit saivat nauttia kuivista Laajavuoren Bike Parkin reiteistä, joita kisareitti hyvin hyödynsi. Ehdin ajamaan lähes kaikki reitit kahdesti ennen kuin iltapäivällä odotettu ukkosrintama saapui liukastamaan reitit. Siihen oli hyvä lopettaa treenit ja siirtyä speksaamaan Pole Bicyclesin teltalle ja tarkistaa mitä Ride Cycle Store oli tuonut paikalle.
Ek 4:n alun metsäosuus oli tiukka
Jääluisteluränniin!
Jääluistelurännissä sai päästellä huolella
Hissijonot olivat pitkiä
Erikoiskokeet Laajiksessa tarjosivat monipuolista ajamista. 1. erikoiskoe oli nopeaa juurakkoa ja 2. erikoiskokeella juurien lisäksi rullailtiin kivikoissa ja kalliorolleja. 3. pätkällä päästiin vauhdin makuun ja 4. erikoiskokeeen alun metsäosuuden jälkeen sai päästellä jarrut auki jääluisteluränniä pitkin. Kierroksen päätti 5. erikoiskoe, jossa laitettiin kuskit koetukselle juurakoissa, bermeissä ja lopun kivikossa. Lisäksi halukkaat saivat ajaa bonus-ek:n, joka ei vaikuttanut kokonaisaikaan, mutta tarjosi hyvän haasteen.
Youtubessa MTB-Enduro Finland 2019 videolistalla on pätkät 1-3 ja bonus-erikoiskoe kuvattuna treenipäivänä. Parempaa kuvaa vauhdista näkee Leo Kokkosen kisapätkien koosteesta.
Laajiksen Funduro Cup tarjosi mukavaa ajettavaa lähes kolmen tunnin verran ja kisa saatiin ajettu kuivassa ja hieman painostavassa kelissä. Kisa oli itselle kauden ensimmäinen, kun muut tapahtumat ovat pitäneet poissa sekä SM-sarjasta että Fundurosta. Reitit olivat nautittavia, hapottavia ja itselle kauden ensimmäinen kilpailu sujui varmalla ajolla. Bonus-erikoiskoetta ei kisassa moni ajanut ja itsekin jätin sen väliin, koska tuntui ajamista riittävän kisapätkissäkin. Miesten sarjassa lopputulos oli 26. ajalla 16:40, noin 3 minuuttia kärkeä perässä. Kokonaisuutena kisa kesti noin 3 tuntia ja ajettavaa oli 20 kilometrin verran. Kisan jälki löytyy Stravasta.
Laajiksen Funduro Cup tarjosi hauskaa ajettavaa
Funduro Cup #3: Laajis -osakilpailussa voittoon kotiradallaan ajoivat miehissä Leo Kokkonen ja naisissa Kaisa Härkönen. Tulokset näkyvät EBA ry:n sivuilla. Laajavuoressa ajamassa oli lähes 200 kuskia, joka osoittaa hyvin lajin harrastajamäärän kasvamisen. Myös naisia oli yllättävän paljon ajamassa, kun 15 starttasi kisaan. Sama määrä oli myös eBike-sarjassa ajajia, joten avustettu nautiskelu on myös kasvussa.
Laajavuoressa vietettiin hieno viikonloppu MTB-Enduron parissa ja kaikki osallistujat voivat olla tyytyväisiä suoritukseensa. Nyt kun Laajiksen haasteet on selvitetty, voi katseen suunnata MTB-Enduron SM-sarjan osakilpailuun. SM-pisteistä kisataan seuraavan kerran heinäkuun loppupuolella Levillä.
Maastopyöräily on mukavaa pääkaupunkiseudun maastoissa, mutta välillä on hyvä matkata hieman pidemmälle ja saada vaihtelua metsä- ja kalliopolkuihin. Toukokuun loppupuolella lähdin jälleen MTBCF:n, eli Mountainbike Club Finlandin, matkassa kohti Tukholmaa, jossa edessä odotti kolme päivää ajamista lähialueen maastoissa. Reissu oli jälleen hieno ja Tofkholm tarjosi kaksi päivää, 10 tuntia ja 80 kilometriä neulaspolkuja ja kalliobaanoja hieman koleassa kelissä.
Tässä lyhyt katsaus Tofkholman ajopäiviin, joita normaalisti on kolme, mutta tänä vuonna jätin viimeisen ajopäivän väliin. Aikaisempien vuosien reissuraportit vuodelta 2015 ja vuodelta 2016.
Ensimmäisenä ajopäivänä saavuimme aamulla klo 10 aikoihin Viking Line m/s Mariellalla Tukholman satamaan, josta matka jatkui Slussenin kulmilla olevaan Scandicin Sjöfartshotelletille laukkujen jättämistä ja juomareppujen täydentämistä varten. 40 innokasta pyöräilijää jakaantuivat viiteen ryhmään ja suuntasivat joko polkien Hellasgårdenin maastoihin tai juna-aseman kautta Tukholman lähimaastoihin.
Valitsin lappeenrantalaisen Tomin vetämän ryhmän, joka suuntasi itselle uusille poluille Lämnaskogeniin ja Paradisetiin lyhyen junamatkan avustamana. Kun viime vuonna sää oli aurinkoinen ja lämmin, oli tämän reissun teema koleahko ja sateen uhkan sävyttämä. Lähtöpisteemme oli Trångsund, josta 12 ajajan ryhmänä suuntasimme läheiseen Lämnaskogenin maastoihin.
Taukoja pidettiin tarpeen mukaan.
Lämnaskogen tarjosi heti alkuun suhteellisen raskasta, mutta mukavaa kalliopolkua, jonka jälkeen Paradisetin maastot rantapolkuineen ja kallioineen olivat nautinnollisen rentoja. Paradisetin Tornbergetille kiipeämisen jälkeen suuntasimme kohti Flemingsbergiä ja junamatkaa takaisin Stockholm-Södraan. Hotellilla olimme noin klo 18 aikoihin, 40 kilometrin ja noin 4 tunnin ajon jälkeen. Tomi veti ryhmää reippaasti retkivauhtia eteenpäin.
Lauantai oli reissun niin sanottu pitkä päivä ja aikaisempien vuosien kokemusten pohjalta lähdin ryhmään, joka suuntasi lautalla läheiseen niemeen, Bogesundiin. Päivä alkoi noin tunnin lauttamatkalla Vaxholmiin, josta oli lyhyt siirtymä Bogesundin merkityille reiteille. Vaxholmiin liikennöi useampia lauttoja, mutta pyörien kuljetustilat vaihtelevat ja paikat jaetaan saapumisjärjestyksessä. Yhteen lauttaan mahtuu noin 12 pyörää.
Klubilaiset Bogesundin metsässä
Bogesundslandets naturreservat
Metsään!
Hienoa kalliobaanaa
Ja neulaspolkua
Markuksen vetämässä ryhmässä 15 kuskia nautti singletrack-tyylisistä neulaspoluista ja paikoittaisista kalliopätkistä puolipilvisessä, mutta suhteellisen lämpiässä ja raikkaassa kelissä. Korkeuseroja Bogesundissa on jonkin verran, mutta ajo sujui leppoisasti.
Eväät, ihana tekosyy tauolle
Heppoja!
Rantakalliolla pidettiin taukoa
Bogesundissa pyöriteltiin kampia kaikkiaan 4 tuntia ja 43 kilometrin verran ja kokonaisajoaika oli noin 5 tuntia. Matkalla pidimme pari pähkinätaukoa, mutta lounasta emme syöneet, kun reitti ei kulkenut lounasaikaan Bogesundin linnan ja Cafe Parkvillanin kautta. Vettä saatiin hevostilalta ja sitä olisi ollut tarjolla myös Camping alueelta. Ajopäivän pituus oli parin tunnin lauttamatkat mukaanlukien noin kahdeksan tuntia. Takaisin hotellilla olimme 16:30 aikoihin.
Useamman päivän reissulle varustautuminen vaatii hieman pohdintaa, mitä laukkuun pakkaa mukaan sekä vaatteiden että varaosien osalta. Energiapitoista purtavaa on hyvä varata reilusti mukaan, vaikka päivän aikana yleensä poiketaan lounaalla. Aikaisempien vuosien tapaan mukana oli energiapatukoita, pähkinöitä, karkkia, hunajaa ja suklaata. Juomavarastoja oli mahdollisuus täydentää kerran pari ajopäivän aikana ja ruokaa sai lisää ajopäivän jälkeen lähikaupasta. Pankkikortti toimi jokaisessa paikassa.
Ajon aikana tavarat ja kolmen litran juomasäiliö kulkivat kätevästi 16 litran Evoc FR Enduro Blackline -juomarepussa, johon mahtui hyvin eväät, varaosat, työkalut, pari vararengasta ja tuulelta / sateelta suojaava takki. Juomareppuni toimii myös kevyenä suojana, sillä siitä löytyy integroituna selkäpanssari. Olin lisäksi varustautunut kevyillä Specializedin Atlas-polvisuojilla. Matkatavarat pakkasin 71 litran North Face Duffel Bagiin, joka täyttyi ajovarusteista sopivasti ja sen päälle pystyi kätevästi köyttämään ajorepun siirtymien ajaksi.
Tukholman kallioisissa ja juurakkoisissa maastoissa toimii sekä täysjousitettu enduropyörä etenkin Hellasgårdenissa että jäykkäperäinen endurohenkinen pyörä. Reissulla näkyi myös muutama läskipyörä, mutta suurin osa oli liikenteessä 29″ -renkailla ja 130-150 mm joustavilla pyörillä. Itselläni alla oli Specialized Enduro Elite 6/Fattie, eli 29-tuumaisilla renkailla varustettu maastopyörä. Kalusto toimi koko reissun ajan loistavasti, enkä kokenut yhtään teknistä ongelmaa. Specializedin 2,6" Purgatory ja Butcher GRID-versioina ja Gripton-seoksella kestivät litkutettuina hyvin kallioiden ja kivien haasteet ja pitoa löytyi mainiosti rullaavuutta unohtamatta.
Enduro-pyörällä XC:tä
Reppu painoi riittävästi
Jälkitunnelmat
Kolme päivää Tukholman lähimaastoissa meni jälleen nopeasti ja vaikka ajopäivien aikana vauhti oli sopivan leppoisaa, matka ja pitkät päivät tekevät tehtävänsä. Tänä vuonna ei alkukeväästä tullut ajettua paljoakaan maastossa, joten jo ensimmäisen päivän jälkeen niska oli aika kipeä ja toisen ajopäivän jälkeen jo sen verran jumissa, että jätin viimeisen päivän väliin. Sunnuntaina myös satoi aika reippaasti, joka vaikutti päätökseen.
Mutta millaista se ajaminen Tofkholmassa sitten on? Toni Sihvonen tallensi oman ryhmän matkastaan näppärät videot.
Pitkässä retkiajossa voi kohdata vaikka mitä ongelmia, joten olin varautunut matkalle aikaisempien vuosien tapaan riittävin varaosin ja työkaluin, joita juomarepussa oli luontevaa kuljettaa. Varaosat jäivät onneksi käyttämättä, eikä omassa ajoryhmässäni ollut yhtään matkaa keskeyttävää teknistä ongelmaa. Yhdellä kuskilla katkesi pinna, mutta se ei ajoa haitannut. Toisessa ryhmässä oli takaiskari päästänyt öljyt ulos, hajonnut takavaihtajan korvake ja löystynyt Racefacen eturatas. Kokonaisuudessaan matka sujui aika pienin vaurioin sekä kaluston että kuskien osalta.
Tänä vuonna tuli ajettua uutena alueena Lämnaskogen ja osa Paradisetin reittejä ja Bogesundin polut olivat jälleen nautinnollisia. Hellasgårdenin endurotyyliset reitit jäivät viimeisenä päivänä ajamatta, mutta sinne voi suunnata myöhemmin omalla reissulla. Viimeistään ensi vuonna uudestaan.
