Rungon suojateippaus naarmuilta ja kolhuilta RideWrapilla

Maastopyörä joutuu metsässä alttiiksi kiveniskemille, naarmuille ja hankauksille, joita vastaan on tarjolla erilaisia ratkaisuja suojateippien osalta. Markkinoilta löytyy muun muassa Dyedbro, Invisiframe ja RideWrap, jotka suojaavat pyörän rungon joko osittain kriittisiltä kohdilta tai kokonaisvaltaisemmin. Vuosien aikana olen suojannut pyörää sekä Invisiframella ja nyt viimeisimmän RideWrapilla. Tässä lyhyt juttu, miten RideWrapin asennus sujui, sillä kokemukset suojateippauksesta ja etenkin muusta kuin perinteisen itseleikattujen 3M-teippien osalta ovat ajoittain puheissa muun muassa Fillarifoorumilla.

Rungon suojateippaus RideWrapilla

RideWrap tarjoaa maastopyöriin muotoon leikattuja suojateippejä eri merkeille ja malleille sekä koko pyörän suojaukseen että vähemmän kattavaan suojaukseen. Periaatteessa muotoonleikatut suojateipit ovat samaa tavaraa, jota saa metritavarana kaupasta, mutta niiden asentaminen on helpompaa ja lopputulos on parempi. Valmiiksi sopiviin paloihin leikatut suojateipit tulevat isolla rullalla, josta ne voi yksitellen asentaa paikalleen.

RideWrapin koko runkoa suojaavassa tarrrasarjassa tulee paketissa mukana kaikki, joita operaatioon tarvitset: tarrat, lasta, kuivauspyyhe, saippuaa, puhdistuspyyhe ja ohjeet. Muutaman vuoden takaisessa Invisiframen paketissa piti itse ostaa sopivaa saippuaa, sekä rungon puhdistusainetta. Lisäksi tarvitset suihkepullon saippuavettä varten, sekä hiustenkuivaajan hankalia reunoja varten.

Suojateipin asennus on aina pieni urakka ja itse jaoin sen useampaan iltaan, mutta kokonaisuudessaan se on kohtuullisen helppoa, kun toimii huolellisesti ohjeiden mukaan. Mukana tulee kirjalliset ohjeet eri työvaiheisiin ja asennukseen on RideWrapiin sivuilla selkeät ohjevideot.

Ennen tarrojen asentamista pitää pyörästä irroittaa takakiekko ja kammet. Muilta osin asennus onnistuu ainakin omassa pyörässäni enempää purkamatta. Asennusta helpottaa, jos saat pyörän riittävän korkealle esimerkiksi korjaustelineeseen liikuteltavaksi.

Kiinnitysvaiheessa tärkeintä on käyttää riittävästi saippuavettä, jotta voit rauhassa asemoida teipin paikalleen ennen sen kiinnittymistä. Jos joudut siirtämään teippiä, muista suihkaista uudelleen vettä teipin ja rungon väliin, sillä käytännössä teipin ja rungon väliin pitää jäädä kauttaaltaan "vesimatto", joka poistuu kun lastalla pyyhitään teipin päältä. Tällöin tarran alle ei jää ilmakuplia. Asennus kannattaa tehdä paikassa, jossa on hyvä valaistus, niin huomaat mahdolliset ilmakuplat tarran alla.

Suojateippien asettelussa hankalinta on saada teippien reunat pysymään kiinni ja teippien saumat osumaan sopivasti yhteen eri kohdissa runkoa. Kannattaakin katsoa asennusohjetta ja asemoida kerralla useampia tarroja pintapuolisesti, että näkee reunojen paikat. Tarroille ei ole mitään absoluuttista paikkaa rungossa, vaan reunoilla on liikkumavaraa enemmän tai vähemmän, joka vaikuttaa mahdollisesti seuraavaan suojateippiin.

Tilasin mattamustaan pyörään mattapintaiset suojateipit ja pinnasta tuli ovelan matan ja kiiltävän yhdistelmä, hieman kuultavalla värillä, joka kuvissa näkynee. Asennukseltaan RideWrap ja Invisiframe ovat mielestäni yhtä helppoja/hankalia ja kesän aikana näkee, onko tuotteiden kestävyydessä (reunojen pysymisessä) eroa.

Karhusjärven retkeilyreitti tarjoaa Lappeenrannan parhaimpia maastopyöräreittejä

Lappeenrannan lähimaastoista löytyy hyviä maastopyöräilyreittejä, kun vain tietää minnepäin lähtee ajamaan ja osaa polkujen haarat. Yksi parhaimpia ja suhteellisen helposti löydettävä reitti löytyy Pajarilan takaa, josta lähtevä Karhusjärven retkeilyreitti tarjoaa monipuolista polkua haastavine nousuineen ja laskuineen. Karhusjärven lenkin voi ajaa muutamin eri vaihtoehdoin, joissa tässä kaksi ehdotusta.

Karhusjärven lenkki

Lappeenrannan alueella on suhteellisen vähän merkittyjä maastopyöräreittejä, vaikka poljettavaa polkua seudulla riittää, joten paikallistuntemus on tarpeen. Yksi suhteellisen helposti löydettävä reitti on Karhusjärven retkeilyreitti, eli oikeammin Lappeenrannan Itäinen retkeilyreitti. Reitti on myös osa E10-retkeilyreittiä (Euroopan kaukovaellusreitti), mutta Lappeenrannan alueella siitä ei ole merkintöjä enää jäljellä, eikä juuri tietoakaan saati karttaa.

Karhusjärven reitin voi kulkea sekä myötä- että vastapäivään ja hyvä lähtöpaikka reitille on Lappeenrannan ABC Viipurinportti. Useimmiten reitti kuljetaan myötäpäivään, jolloin se on mielekkäin ajaa maastopyörällä.

"Kylteillä merkitty reitti kulkee aluksi puolisen kilometriä tiellä ja siirtyy sitten poluille. Reitti jatkuu polkuja pitkin Kirkkolanvuoren kautta Saimaan Ladun Karhusjärven majalle. Majalla on nuotiopaikka, jossa voi syödä eväitä ja huonomman kelin sattuessa voi eväät syödä laavun suojassa. Reitti on yhteen suuntaan yhdeksän kilometriä, edestakaisin kahdeksantoista.

Saimaan Latu

Karhusjärven lenkki etenee kumpuilevissa maastoissa ja tarjoaa monipuolista poljettavaa kalliopoluista neulaspolkuun, kivikoihin ja hiekkateihin. Vaativuudeltaan reitti on keskivaativa, sillä korkeuseroja riittää ja paikoitellen reitti on vaikea, mutta toisaalta hiekkateitä ja helpompaa osuutta löytyy myös sopivasti.

Lappeenrannan ABC Viipurinportilta lähdettäessä matkaa Karhusjärven majalle tulee noin 10 kilometriä ja aikaa menee vajaat pari tuntia leppoisasti edeten. Lyhyimmillään reitti on, kun ajaa Karhusjärven majalta takaisin hiekkatietä pitkin ja pisimmillään, jos suuntaa kohti Hämmäauteensuota.

Karhusjärven lenkki majalle ja hiekkatietä takaisin on hyvä lenkki, jossa lopussa voi vielä ajaa samaa reittiä toiseen suuntaan. Noin 20 kilometrin ja parin tunnin lenkki löytyy Stravasta.

Strava-kartan kohdassa, jossa on otettu kuva, löytyy reitin korkein kohta. Mäen laelle kivutaan mukavaa polkua pitkin, joka on nautinnollinen ajaa myös alaspäin. Mäen laelta jatketaan paikoitellen haastavaa alamäkeä alas hakkuuaukealle.

Reitin eteläisimmästä pisteestä voi vaihtoehtoisesti suunnata hiekkatietä pitkin kohti Hämmäauteensuota. Edessä on tällöin pitkospuuosuus Hämmäauteensuolla ennen laavua, hieman metsäpolkua, hakkuuaukealla menevää polkua, metsäautotietä, hiekkatietä ja lopuksi noustaan vielä mäen päälle ja lasketellaan Oja-Tuomelan frisbee-golf radalle.

Leppoisasti ajellen Hämmäauteensuon kautta kiertäen Karhusjärven lenkille tulee mittaa noin 24 kilometriä ja aikaa menee noin 2,5 tuntia. Stravasta löytyy meidän retkeilyvauhtinen lenkki.

Muita vaihtoehtoja reitiksi löytyy Jälki.fi:stä esimerkiksi Hanhijärven kautta kulkien ja Karhusjärven perusreitti Tirilän puutarhalta Hämmäauteensuolle.

Saariselkä maastopyörän selästä

Saariselkä on tunnettu hiihtoladuistaan ja Laanilan monotansseista, sekä Urho Kekkosen Kansallispuistosta, mutta mitä Saariselän alueella on tarjottavaa maastopyöräilijälle? Kävimme kesälomareissulla tutustumassa alueen reitteihin parin päivän ajan, eli pintaraapaisun verran. Hyvää ajettavaa riittää, kun tietää minne suuntaa. Tässä muutamia reittivaihtoehtoja eri lähteistä koottuina.

Pintaraapaisu Saariselän maastopyöräreitteihin

Saariselällä on hyviä reittejä maastopyöräilyyn ja korkeuseroja riittää sopivasti, mutta hyvien reittien löytäminen vaatii hieman etukäteisselvittelyä, sillä latupohjat ja muut merkityt reitit ovat aika tylsiä ajettavia. Hyviä lähtökohtia reittien etsimiseen on Saariselän maastopyöräreitit -sivusto, Saariselkä MTB Stagesin reittikartat ja Metsähallituksen Saariselkä - Maastopyöräilyopas 2018.

Saariselällä on Partioaitan liike, josta ostimme sekä UKK:n retkeilykartan että kotiin unohtuneen kompassin, ihan varmuuden vuoksi. Kummallekaan ei ollut lopulta tarvetta, kun emme Kulmakurun reitille lähteneet.

Tässä muutamia suositeltuja reittejä maastopyöräilyyn yllä olevien sivustojen ja oppaiden avulla kuvattuna. Huomioitavaa on, että "Urho Kekkosen kansallispuiston alueella pyöräily on sallittu ainoastaan merkityillä reiteillä. Lisäksi pyräily on erikseen sallittu Kopsusjärven maastouralla ja Niilanpäältä Suomunruoktulle menevällä uralla. Reiteiltä ei saa poiketa!"

Vellinsärpimän lenkki

Vellinsärpimän lenkki, tai Maastopyöräoppaassa Taajoslaavunpolku, on ehkä Saariselän mukavin reitti, tai näin olen kuullut. Rauhallista vaihtelevaa polkua ja sen mittainen reitti, että polkaisee ympäri hyvin kevyellä varustuksella. Saariselältä tai Kiilopäältä lähdettäessä reitin pituus on 26 kilometriä ja ajoaika-arvio 3-4 tuntia.

"Pitkä retkireitti, jolla on paljon korkeuseroja ja maisema vaihtelee avotunturista komeaan vanhaan mäntymetsään. Vellinsärpimä - Taajoslaavun pitkä neulaspolkuosuus on kokeneemmalle kuskille nautinnollista maastopyöräilyä ja vanhat pitkokset koettelevat tasapainoa." - Saariselkä - Maastopyöräilyopas 2018

Reitti on osa Saariselkä MTB Stagesin 2. etappia, josta Junioreiden reitti on retkeilijälle mielekkäämpi, jos ei halua liikaa ahkeroida. Maastopyöräoppaaseen (9) verrattuna Stages tulee pidemmän matkaa puron vartta ja kiertää Luuvaaran eteläpuolelta. Jos Luulammelle saavuttaessa voimat ovat vähissä ja lähdit Saariselältä, voi takaisinpäin suunnata Stagesin reittiä Rumakurua ja Iisakkipäätä kohden. Hyvävoimaiset polkijat nousevat Luulammelta vielä tekemään lenkin Ahopäiden kautta.

Laanilan kultamaat

Kultareitti on hyvä kevyemmän päivän rullailu historiallisella kullankaivuualueella, pääasiassa metsäautotietä ja patikkapolkua pitkin. Pituutta tulee 13 kilometriä ja aikaa menee 1-2 tuntia, riippuen miten paljon pysähtelee lukemaan historiasta kertovia kylttejä. Lähtöpaikkana toimii Laanila ja reitti päättyy Kutturantielle lähelle Kakslauttasta, josta voi palata Laanilaan latu-uraa pitkin. Reitti on merkitty oranssein reittimerkein. Hangasjoen ylityksen voi yrittää suorittaa ajamalla.

Reitti on muuten mukava, mutta sekä alkuun että loppuun on runsaasti siirtymää, lähti liikkeelle Saariselältä tai Kiilopäältä. Eli tämä on hyvä yhdistää esimerkiksi Ruijanpolun kanssa, jolloin Kutturantieltä suunnataan kohti Kakslauttasta sähkölinjan alla kulkevaa uraa pitkin ja latupohjan kautta Ruijanpolulle ja kohti Laanilaa.

Maastopyöräoppaassa reitti on numero 3, Laanilan kultareitti. Laanilasta voi ajaa nelostien vartta kohti reitin alkupistettä. Reitin päätepisteestä Kutturantieltä oppaassa poiketaan ilmeisesti moottorikelkkauralle, joka näytti menevän aika soiseen maastoon, joten me jatkoimme tietä pitkin nelostielle ja sen vieressä menevälle sähkölinjalle, jonka alla kulki polku.

Yhdistimme Kultareitin Ruijanpolkuun, josta sai aikaan hyvän muutaman tunnin lenkin. Stravan mukaan matkaa tuli 35 kilometriä ja aikaa meni 3 tuntia.

Ruijanpolku

Vaihtoehtona Rönkonkierrokselle Kiilopään ja Laanilan välimaastossa on ajaa Ruijanpolkua. "Laanilan ja Sompiojärven välille merkitty ruijanpolku on osa ikiaikaista kulkukeinoa Lapista Ruijaan, eli Norjaan Jäämeren rannalle. Entisaikaan kulkureitti on tärkeä kauppareitti, mutta nykyaikana polku on mitä mainion maastopyöräilyreitti!" Kiilopääntien ja Laanilan välinen osuus on noin 6 kilometriä ja vaikeusasteeltaan vaatia, sillä edessä on paljon kivikkoa ja jatkuvaa loivaa nousua, kunnes reitti kääntyy laskuun. Metsähallituksen Maastopyöräilyopas -kartassa Ruijanpolku löytyy numeron 5 kohdalta.

Ruijanpolkua voi jatkaa eteenpäin Kiilopääntieltä etelään, josta "reitti helpottuu teknisesti jonkin verran, mutta edessä on huonoja tai purettuja pitkospuita ja siltoja sekä suuri määrä tuulenkaatoja. Kopsusjärvetien ylityksestä eteenpäin reitti on Kaptukaislammille asti leveämpää mönkijäuraa. Kaptukaislammilta eteenpäin reitti muuttuu jälleen kapeksi, ja sitä on paikoin jopa hankala erottaa maastosta. Sompion luonnonpuistossa ja Nattasilla Ruijanpolku muuttuu kivikkoiseksi rakaksi. Suositus on kääntyä takaisin Kaptukaislammilta. " - Ruijanpolku. Lisää Ruijanpolusta retkeilyreittinä voi lukea Luontoon.fi-sivustolta.

Rautulammen reitti

Urho Kekkosen kansallispuiston klassikko retkeilyreitti on Rautulammen retkireitti, joka tarjoaa huikeat tunturimaisemat ja reilusti korkeuseroja. "Erämaisessa ympäristössä kulkeva reitti ei sovellu kokemattomille ja vaatii hyvän varustautumisen. Rautuojan purolaaksossa polku puikkelehtii monena rinnakkaisena pikkupolkuna ja ylittää pieniä puroja". Pituutta reitillä on 22 kilometriä, kun lähtöpisteenä toimii Kiilopää UK-puiston lähtöportti. Vaativan reirin arvioitu ajoaika 3-4 tuntia.

Reitti koostuu retkeilyreitistä, mutkittelevasta kapeasta kinttupolusta, kivikkoisesta tunturireitistä ja leveästä maastourasta. Kurun osalta reitti saattaa olla pusikkoinen. Alussa ja lopussa reitti on merkitty sinisillä rastiviitta retkeilyreittimerkinnöillä. Rautulammille ajetaan notkon itäreunaa.

Reitti on osa Saariselkä MTB Stagesin 3. etappia, jossa reitti ajetaan vastapäivään, kun Maastopyöräoppaassa reitti kuljetaan myötäpäivään.

Kulmakurun reitti

Yksi Saariselän alueen vaativimmista klassikkoretkeilyreiteistä on Kulmakurun reitti 4-tien länsipuolella. "Laajat näköalat Hammastunturin erämaahan ja komea Kulmakurun rotko, kaksi kahlausta Tolosjoen poikki sekä raskas nousu ja vauhdikas laskuosuus tekevät reitistä vaativan, mutta elämyksellisen." Reitti on pituudeltaan 25 kilometriä ja ajoaikaa menee 3-4 tuntia, eli edellyttää hyvää kuntoa ja maastopyöräilykokemusta. Lähtöpisteenä toimii Saariselkä tai Laanila. Meidän oli tarkoitus ajaa tämä reitti, mutta ukkosen ja sateen uhka muutti suunnitelmia ja ajoimme vain Laanilan kultareitin Ruijanpolun yhdistelmänä.

Reitti seuraa osittain erämaaladun pohjan polkua, osa reitistä on leveämpää retkeilyreittiä, kelkkauran pohjaa tai maastoliikenneuraa. Kivaa baanaa tarjolla, mutta siirtymät sinne ja takaisin ovat vähän tylsiä. Osan matkaa reitillä ei ole ollenkaan merkintöjä, joten kartta tarpeen. Vedenkorkeus vaikuttaa kahluiden vaativuuteen ja voi estää reitin kiertämisen kokonaan. Joen ylitysten vuoksi uimataito on hyvä olla ja varavaatetusta mukana. Ajosuunta on suositeltu vastapäivään Harripään ylityksen vuoksi, mutta reitin voi ajaa molempiin suuntiin.

Reitti on osa Saariselkä MTB Stagesin 1. etappia, jossa käydään alkuun lenkki Kaunispäällä ja Urupäällä, ja nelostien jälkeen suunnataan Laanilasta vielä kohti Iisakkipäätä. Laanista voi retkeilijä suunnata latupohjaa pitkin takaisin Saariselälle. Maastopyöräoppaan reitti eroaa hieman Stagesin reitistä Harriojan laavun jälkeen.

Rullailua Urho Kekkosen kansallispuistossa

Ensimmäisenä päivänä kävimme hieman rullailemassa Urho Kekkosen kansallispuistossa ja ajoimme Iisakkipään kautta Rumakurulle ja Luulammen kautta Suomen Ladun Kiilopäälle, josta latupohjaa ja Ruijanpolkua takaisin Laanilaan ja Saariselälle. Mukava maisemakierros kansallispuistoon, vaikka reitti olikin suhteellisen rankka pitkien ylämäkien ansiosta.

Hieman yllätti, että kansallispuistossa menevät reitit olivat Iisakkipäältä Rumakurulle ja tunturin yli Kiilopäälle leveää ja vielä leveämpää hiekkatietä. Kivahan siinä oli rullata, mutta ei tuollaista leveää latupohjaa voi maastopyöräilyksi kutsua.

Maaston kulumisen estämiseksi 🤷‍♂️ merkittyjen reittien ulkopuolella ei saa ajaa, vaikka hyvää polkua olisi vieressä mennyt. Lisäksi tietyillä reiteillä oli maastopyörällä ajo kielletty. Olen kuullut puhetta, että Saariselällä maastopyöräreittien tekeminen on mennyt hieman väärään suuntaan lajia tuntemattomien tehdessä päätöksiä. Toki jos halutaan esteetöntä reittiä, niin sorastustahan se vaatii, mutta sen voi tehdä monella tapaa.

Majoittuminen Saariselällä

Saariselällä on varaa valita majoittumisen osalta, sillä sekä mökkejä, huoneistohotelleja ja hotelleja riittää.

Majoituimme Lapin Kutsu -rivitalohuoneistossa Saariselällä Kaunispään alarinteillä. Majoitus oli hinta-laatusuhteeltaan hyvä valinta ja koiraystävällinen kohde. Huoneistossa oli kätevästi pyykinpesukone ja kuivauskaappi sadekelejä ajatellen. Erittäin hyvät vuoteet ja pimennysverhot olivat plussaa. Myös jätteenlajittelumahdollisuudet olivat hyvät. Miinuspuolina asuntoon sisälle tullessa ilma oli jonkin verran tunkkainen, eikä sitä voinut tuulettaa (ei tuuletusikkunoita). Ilmanvaihdon ollessa päällä asuntoon tuli takasta savun hajua. Jääkaappi ja liesi ja olivat aikansa eläneitä, mutta toimivat.