Muutin muutama vuosi sitten Etelä-Karjalaan ja uusien pyöräilyreittien etsiminen ja löytäminen on ollut lenkeillä yksi mukava ajanviete. Tangossa olevasta Garmin Fenix 6X:stä näkee maastokartan ja helpompaa kartan selaamista voi tehdä kännykällä, mutta olisiko pyörätietokone kätevämpi laite tähän hommaan? Sain Pyöräliike Varustamolta testiin heidän demo-laitteen uudesta Garmin Edge 1040 Solar -pyörätietokoneesta, jota testasin muutamalla gravel-lenkillä. Tässä lyhyt yhteenveto kokemuksista.
Garmin Edge 1040 Solar -pyörätietokone
Garmin Edge 1040 Solar on GPS-pyörätietokone aurinkolatauksella ja sisältää monipuoliset ominaisuudet urheilusuorituksen seurantaan ja etenkin ison kosketusnäytön kautta reitin seuraamiseen. Tarkemmin laitteen ominaisuuksista voi lukea DC Rainmakerin syväluotaavasta arvostelusta. Ominaisuuksia laitteesta löytyy ja lyhyen testin aikana osa hienouksista ja toiminnoista jäi kokeilematta.
Edge 1040 on iso laite
Ranteessa olevan sykemittarilla ja GPS:llä varustetun urheilukellon kanssa on tullut tehtyä lenkkejä useiden vuosien ajan, mutta aikaisempaa kokemusta Garmin Edge 1040 -tyylisen pyörätietokoneen käytöstä ei ollut, joten demo-laitteella oli hyvä testata miten se sopisi omaan käyttöön. Hintaa laitteella on kuitenkin perusmallina 619 euroa ja aurinkoenergiamallina 779 euroa, joten turhaan sitä on kaappiin pölyttymään hankkia.
Eroina edelliseen muutaman vuoden vanhaan Edge 1030 Plus -malliin DC Rainmaker listaa muun muassa: päivitetty käyttöliittymä, USB-C -liitäntä, usean taajuuden GNSS/GPS, nopeampi reitinlaskenta ja treeniin ja jaksamiseen liittyviä toimintoja kuten Power Guide (jos tehosensori). Näytön tarkkuus on edelleen sama ja koko on samaa luokkaa.
Testaamassani laitteessa oli nimensä mukaisesti myös auringosta akkua lataava näyttö ja kyllähän se näytti pilvettömältä taivaalta lähes 30 asteen helteessä hyvin virtaa ottavan.
Aurinkosähköä ⚡️
Pyöräilyyn liittyviä ominaisuuksia Edge 1040 tuo ainakin seuraavat, jotka kuvauksen perusteella vaikuttavat hyödyllisiltä, mutta jotka jäivät testaamatta käytännössä:
Ajotyypin mukaisissa kartoissa (maantie / maasto) on korostettu suositut tiet ja polut, ja ne sisältävät hakukelpoisia kohdepisteitä. Kartta vaihtuu automaattisesti.
Trailforks-sovelluksella voi etsiä reittejä helposti maastopyöräilypolkutietojen ja Trailforksin kohdepisteiden avulla.
Forksight-tila näyttää automaattisesti edessäpäin olevat polun haarat ja näyttää sijaintisi polkuverkostossa.
(Shimano STEPS eBike-tilanäytössä voit tarkastella esimerkiksi avun tason, vaihteen asennon ja akunkeston.)
Nopeat fiilikset laitteen toiminnasta:
+ Näyttö toimii hyvin hanskat kädessä ajaessakin.
+ Reitin selaus on sujuvaa.
+ Iso 3,5" näyttö on selkeä ja toimii hyvin kartan kanssa.
+ Käyttöönotto oli helppoa, kun synkronoi tiedot ja sensorit Garmin Connectista.
+ Reitin luonti selkeää, mutta tarkkana välipisteiden kanssa.
- Käyttöliittymä muistuttaa jotain vanhaa Nokian kosketusnäytöllistä kännykkää.
- Toiminnoissa on paljon valikoissa siirtymistä.
- Kartan teeman vaihto on usean eri valikon takana, epäselvää mikä karttataso on valittuna.
Kuvaavaa laitteen toiminnassa on (koskee myös Fenix-mallistoa), että vasta kotona valikoissa pyöriessäni löysin oikeat kohdat, joilla karttanäkymästä sai eBike-profiilissa näkyvät avustuksen tila ja kantama -tietokentät piilotettua.
Oletuksena käytössä oleva kartta (muistaakseni maastopyöräily profiilissa) on pelkistetty ja parempaan polkujen ja maaston havannointiin kannattaa ladata Maanmittauslaitoksen maastotietokannan dataa käyttävät kartat.
Garmin Edge 1040 maastokartalla (vasen) ja vakiokartalla (oikea)
Pyörätietokoneen paketissa tulee mukana maastopyöräteline, vakioteline ja etukiinnitys, sekä ainakin Specializedin pyöriin on saatavilla teline, joka kiinnittyy ohjainkannattimeen. Creo SL:n tangossa oli maastopyörätelineen kanssa hieman ruuhkaa ja vakiotelinettä ei olisi edes saanut kiinni, kun moottorin säätönapit ovat sijoitettu lähelle ohjainkannatinta.
Creo SL:n tangossa on ruuhkaa Edgen kiinnityksen kanssa
Ostaisinko Edge 1040:n?
Olisiko Garmin Edge 1040 kätevä laite itselleni? Ehkä, ehkä ei. Tähän mennessä Fenix 6X on toiminut hyvin ja riittävästi pyöräilyssä, ja Edge 1040 toisi lähinnä isomman kartan ja joitain pyöräilyyn liittyviä lisätoimintoja.
Tykkään kyllä seurata jonkin verran treenaamistani ja Garmin Fenix 6X -kello toimii siinä hyvin kätevästi. Jos olisin enemmän tavoitteellisesti treenaava, karttaa aktiivisesti kaipaava tai muustakin urheiludatasta kuin sykkeestä treenin aikana kiinnostunut, löytyisi Edge 1040 varmasti pyöräntangostani lenkkien tueksi. Siihen asti pärjään varmasti urheilukellon ominaisuuksin ja isompana karttana toimikoon iPhone maastokartalla ladattuna.
Lappeenrannan lähimaastoista löytyy hyviä maastopyöräilyreittejä, kun vain tietää minnepäin lähtee ajamaan ja osaa polkujen haarat. Yksi parhaimpia ja suhteellisen helposti löydettävä reitti löytyy Pajarilan takaa, josta lähtevä Karhusjärven retkeilyreitti tarjoaa monipuolista polkua haastavine nousuineen ja laskuineen. Karhusjärven lenkin voi ajaa muutamin eri vaihtoehdoin, joissa tässä kaksi ehdotusta.
Karhusjärven lenkki
Karhusjärven lenkki
Lappeenrannan alueella on suhteellisen vähän merkittyjä maastopyöräreittejä, vaikka poljettavaa polkua seudulla riittää, joten paikallistuntemus on tarpeen. Yksi suhteellisen helposti löydettävä reitti on Karhusjärven retkeilyreitti, eli oikeammin Lappeenrannan Itäinen retkeilyreitti. Reitti on myös osa E10-retkeilyreittiä (Euroopan kaukovaellusreitti), mutta Lappeenrannan alueella siitä ei ole merkintöjä enää jäljellä, eikä juuri tietoakaan saati karttaa.
Karhusjärven reitin voi kulkea sekä myötä- että vastapäivään ja hyvä lähtöpaikka reitille on Lappeenrannan ABC Viipurinportti. Useimmiten reitti kuljetaan myötäpäivään, jolloin se on mielekkäin ajaa maastopyörällä.
"Kylteillä merkitty reitti kulkee aluksi puolisen kilometriä tiellä ja siirtyy sitten poluille. Reitti jatkuu polkuja pitkin Kirkkolanvuoren kautta Saimaan Ladun Karhusjärven majalle. Majalla on nuotiopaikka, jossa voi syödä eväitä ja huonomman kelin sattuessa voi eväät syödä laavun suojassa. Reitti on yhteen suuntaan yhdeksän kilometriä, edestakaisin kahdeksantoista.
Karhusjärven lenkki etenee kumpuilevissa maastoissa ja tarjoaa monipuolista poljettavaa kalliopoluista neulaspolkuun, kivikoihin ja hiekkateihin. Vaativuudeltaan reitti on keskivaativa, sillä korkeuseroja riittää ja paikoitellen reitti on vaikea, mutta toisaalta hiekkateitä ja helpompaa osuutta löytyy myös sopivasti.
Lappeenrannan ABC Viipurinportilta lähdettäessä matkaa Karhusjärven majalle tulee noin 10 kilometriä ja aikaa menee vajaat pari tuntia leppoisasti edeten. Lyhyimmillään reitti on, kun ajaa Karhusjärven majalta takaisin hiekkatietä pitkin ja pisimmillään, jos suuntaa kohti Hämmäauteensuota.
Edessä on loistava alamäki
Neulaspolkua metsän reunassa
Karhusjärven lenkillä maasto on hyvää neulaspolkua
Karhusjärven lenkki majalle ja hiekkatietä takaisin on hyvä lenkki, jossa lopussa voi vielä ajaa samaa reittiä toiseen suuntaan. Noin 20 kilometrin ja parin tunnin lenkki löytyy Stravasta.
Strava-kartan kohdassa, jossa on otettu kuva, löytyy reitin korkein kohta. Mäen laelle kivutaan mukavaa polkua pitkin, joka on nautinnollinen ajaa myös alaspäin. Mäen laelta jatketaan paikoitellen haastavaa alamäkeä alas hakkuuaukealle.
Karhusjärven lenkki ja takaisin hiekkatietä pitkin
Reitin eteläisimmästä pisteestä voi vaihtoehtoisesti suunnata hiekkatietä pitkin kohti Hämmäauteensuota. Edessä on tällöin pitkospuuosuus Hämmäauteensuolla ennen laavua, hieman metsäpolkua, hakkuuaukealla menevää polkua, metsäautotietä, hiekkatietä ja lopuksi noustaan vielä mäen päälle ja lasketellaan Oja-Tuomelan frisbee-golf radalle.
Pitkospuilta ei parane horjahtaa Hämmäauteensuolla
Hämmäauteensuo on vaikuttava
Hämmäauteensuolla
Leppoisasti ajellen Hämmäauteensuon kautta kiertäen Karhusjärven lenkille tulee mittaa noin 24 kilometriä ja aikaa menee noin 2,5 tuntia. Stravasta löytyy meidän retkeilyvauhtinen lenkki.
Saariselkä on tunnettu hiihtoladuistaan ja Laanilan monotansseista, sekä Urho Kekkosen Kansallispuistosta, mutta mitä Saariselän alueella on tarjottavaa maastopyöräilijälle? Kävimme kesälomareissulla tutustumassa alueen reitteihin parin päivän ajan, eli pintaraapaisun verran. Hyvää ajettavaa riittää, kun tietää minne suuntaa. Tässä muutamia reittivaihtoehtoja eri lähteistä koottuina.
Saariselällä on Partioaitan liike, josta ostimme sekä UKK:n retkeilykartan että kotiin unohtuneen kompassin, ihan varmuuden vuoksi. Kummallekaan ei ollut lopulta tarvetta, kun emme Kulmakurun reitille lähteneet.
Iisakkipäällä
Tässä muutamia suositeltuja reittejä maastopyöräilyyn yllä olevien sivustojen ja oppaiden avulla kuvattuna. Huomioitavaa on, että "Urho Kekkosen kansallispuiston alueella pyöräily on sallittu ainoastaan merkityillä reiteillä. Lisäksi pyräily on erikseen sallittu Kopsusjärven maastouralla ja Niilanpäältä Suomunruoktulle menevällä uralla. Reiteiltä ei saa poiketa!"
Vellinsärpimän lenkki, tai Maastopyöräoppaassa Taajoslaavunpolku, on ehkä Saariselän mukavin reitti, tai näin olen kuullut. Rauhallista vaihtelevaa polkua ja sen mittainen reitti, että polkaisee ympäri hyvin kevyellä varustuksella. Saariselältä tai Kiilopäältä lähdettäessä reitin pituus on 26 kilometriä ja ajoaika-arvio 3-4 tuntia.
"Pitkä retkireitti, jolla on paljon korkeuseroja ja maisema vaihtelee avotunturista komeaan vanhaan mäntymetsään. Vellinsärpimä - Taajoslaavun pitkä neulaspolkuosuus on kokeneemmalle kuskille nautinnollista maastopyöräilyä ja vanhat pitkokset koettelevat tasapainoa." - Saariselkä - Maastopyöräilyopas 2018
Reitti on osa Saariselkä MTB Stagesin 2. etappia, josta Junioreiden reitti on retkeilijälle mielekkäämpi, jos ei halua liikaa ahkeroida. Maastopyöräoppaaseen (9) verrattuna Stages tulee pidemmän matkaa puron vartta ja kiertää Luuvaaran eteläpuolelta. Jos Luulammelle saavuttaessa voimat ovat vähissä ja lähdit Saariselältä, voi takaisinpäin suunnata Stagesin reittiä Rumakurua ja Iisakkipäätä kohden. Hyvävoimaiset polkijat nousevat Luulammelta vielä tekemään lenkin Ahopäiden kautta.
Kultareitti on hyvä kevyemmän päivän rullailu historiallisella kullankaivuualueella, pääasiassa metsäautotietä ja patikkapolkua pitkin. Pituutta tulee 13 kilometriä ja aikaa menee 1-2 tuntia, riippuen miten paljon pysähtelee lukemaan historiasta kertovia kylttejä. Lähtöpaikkana toimii Laanila ja reitti päättyy Kutturantielle lähelle Kakslauttasta, josta voi palata Laanilaan latu-uraa pitkin. Reitti on merkitty oranssein reittimerkein. Hangasjoen ylityksen voi yrittää suorittaa ajamalla.
Laanilan kultareitti
Reitti on muuten mukava, mutta sekä alkuun että loppuun on runsaasti siirtymää, lähti liikkeelle Saariselältä tai Kiilopäältä. Eli tämä on hyvä yhdistää esimerkiksi Ruijanpolun kanssa, jolloin Kutturantieltä suunnataan kohti Kakslauttasta sähkölinjan alla kulkevaa uraa pitkin ja latupohjan kautta Ruijanpolulle ja kohti Laanilaa.
Maastopyöräoppaassa reitti on numero 3, Laanilan kultareitti. Laanilasta voi ajaa nelostien vartta kohti reitin alkupistettä. Reitin päätepisteestä Kutturantieltä oppaassa poiketaan ilmeisesti moottorikelkkauralle, joka näytti menevän aika soiseen maastoon, joten me jatkoimme tietä pitkin nelostielle ja sen vieressä menevälle sähkölinjalle, jonka alla kulki polku.
Yhdistimme Kultareitin Ruijanpolkuun, josta sai aikaan hyvän muutaman tunnin lenkin. Stravan mukaan matkaa tuli 35 kilometriä ja aikaa meni 3 tuntia.
Vaihtoehtona Rönkonkierrokselle Kiilopään ja Laanilan välimaastossa on ajaa Ruijanpolkua. "Laanilan ja Sompiojärven välille merkitty ruijanpolku on osa ikiaikaista kulkukeinoa Lapista Ruijaan, eli Norjaan Jäämeren rannalle. Entisaikaan kulkureitti on tärkeä kauppareitti, mutta nykyaikana polku on mitä mainion maastopyöräilyreitti!" Kiilopääntien ja Laanilan välinen osuus on noin 6 kilometriä ja vaikeusasteeltaan vaatia, sillä edessä on paljon kivikkoa ja jatkuvaa loivaa nousua, kunnes reitti kääntyy laskuun. Metsähallituksen Maastopyöräilyopas -kartassa Ruijanpolku löytyy numeron 5 kohdalta.
Ruijanpolku Kakslauttasesta Laanilaan
Ruijanpolkua voi jatkaa eteenpäin Kiilopääntieltä etelään, josta "reitti helpottuu teknisesti jonkin verran, mutta edessä on huonoja tai purettuja pitkospuita ja siltoja sekä suuri määrä tuulenkaatoja. Kopsusjärvetien ylityksestä eteenpäin reitti on Kaptukaislammille asti leveämpää mönkijäuraa. Kaptukaislammilta eteenpäin reitti muuttuu jälleen kapeksi, ja sitä on paikoin jopa hankala erottaa maastosta. Sompion luonnonpuistossa ja Nattasilla Ruijanpolku muuttuu kivikkoiseksi rakaksi. Suositus on kääntyä takaisin Kaptukaislammilta. " - Ruijanpolku. Lisää Ruijanpolusta retkeilyreittinä voi lukea Luontoon.fi-sivustolta.
Urho Kekkosen kansallispuiston klassikko retkeilyreitti on Rautulammen retkireitti, joka tarjoaa huikeat tunturimaisemat ja reilusti korkeuseroja. "Erämaisessa ympäristössä kulkeva reitti ei sovellu kokemattomille ja vaatii hyvän varustautumisen. Rautuojan purolaaksossa polku puikkelehtii monena rinnakkaisena pikkupolkuna ja ylittää pieniä puroja". Pituutta reitillä on 22 kilometriä, kun lähtöpisteenä toimii Kiilopää UK-puiston lähtöportti. Vaativan reirin arvioitu ajoaika 3-4 tuntia.
Reitti koostuu retkeilyreitistä, mutkittelevasta kapeasta kinttupolusta, kivikkoisesta tunturireitistä ja leveästä maastourasta. Kurun osalta reitti saattaa olla pusikkoinen. Alussa ja lopussa reitti on merkitty sinisillä rastiviitta retkeilyreittimerkinnöillä. Rautulammille ajetaan notkon itäreunaa.
Reitti on osa Saariselkä MTB Stagesin 3. etappia, jossa reitti ajetaan vastapäivään, kun Maastopyöräoppaassa reitti kuljetaan myötäpäivään.
Yksi Saariselän alueen vaativimmista klassikkoretkeilyreiteistä on Kulmakurun reitti 4-tien länsipuolella. "Laajat näköalat Hammastunturin erämaahan ja komea Kulmakurun rotko, kaksi kahlausta Tolosjoen poikki sekä raskas nousu ja vauhdikas laskuosuus tekevät reitistä vaativan, mutta elämyksellisen." Reitti on pituudeltaan 25 kilometriä ja ajoaikaa menee 3-4 tuntia, eli edellyttää hyvää kuntoa ja maastopyöräilykokemusta. Lähtöpisteenä toimii Saariselkä tai Laanila. Meidän oli tarkoitus ajaa tämä reitti, mutta ukkosen ja sateen uhka muutti suunnitelmia ja ajoimme vain Laanilan kultareitin Ruijanpolun yhdistelmänä.
Reitti seuraa osittain erämaaladun pohjan polkua, osa reitistä on leveämpää retkeilyreittiä, kelkkauran pohjaa tai maastoliikenneuraa. Kivaa baanaa tarjolla, mutta siirtymät sinne ja takaisin ovat vähän tylsiä. Osan matkaa reitillä ei ole ollenkaan merkintöjä, joten kartta tarpeen. Vedenkorkeus vaikuttaa kahluiden vaativuuteen ja voi estää reitin kiertämisen kokonaan. Joen ylitysten vuoksi uimataito on hyvä olla ja varavaatetusta mukana. Ajosuunta on suositeltu vastapäivään Harripään ylityksen vuoksi, mutta reitin voi ajaa molempiin suuntiin.
Reitti on osa Saariselkä MTB Stagesin 1. etappia, jossa käydään alkuun lenkki Kaunispäällä ja Urupäällä, ja nelostien jälkeen suunnataan Laanilasta vielä kohti Iisakkipäätä. Laanista voi retkeilijä suunnata latupohjaa pitkin takaisin Saariselälle. Maastopyöräoppaan reitti eroaa hieman Stagesin reitistä Harriojan laavun jälkeen.
Ensimmäisenä päivänä kävimme hieman rullailemassa Urho Kekkosen kansallispuistossa ja ajoimme Iisakkipään kautta Rumakurulle ja Luulammen kautta Suomen Ladun Kiilopäälle, josta latupohjaa ja Ruijanpolkua takaisin Laanilaan ja Saariselälle. Mukava maisemakierros kansallispuistoon, vaikka reitti olikin suhteellisen rankka pitkien ylämäkien ansiosta.
Iisakkipään nousu
Luonnonsuojelua UKK:ssa
Kansallispuistossa reitit menivät osiltaan hiekkatietä pitkin
Hieman yllätti, että kansallispuistossa menevät reitit olivat Iisakkipäältä Rumakurulle ja tunturin yli Kiilopäälle leveää ja vielä leveämpää hiekkatietä. Kivahan siinä oli rullata, mutta ei tuollaista leveää latupohjaa voi maastopyöräilyksi kutsua.
Maaston kulumisen estämiseksi 🤷♂️ merkittyjen reittien ulkopuolella ei saa ajaa, vaikka hyvää polkua olisi vieressä mennyt. Lisäksi tietyillä reiteillä oli maastopyörällä ajo kielletty. Olen kuullut puhetta, että Saariselällä maastopyöräreittien tekeminen on mennyt hieman väärään suuntaan lajia tuntemattomien tehdessä päätöksiä. Toki jos halutaan esteetöntä reittiä, niin sorastustahan se vaatii, mutta sen voi tehdä monella tapaa.
Iisakkipäältä kohti Rumakurua oli mukavaa laskua ja nopeaa rullaamista
Luulammen tuvalta oli jyrkkä nousu laelle ennen pitkää laskua Suomen Latu Kiilopäälle
Majoittuminen Saariselällä
Saariselällä on varaa valita majoittumisen osalta, sillä sekä mökkejä, huoneistohotelleja ja hotelleja riittää.
Majoituimme Lapin Kutsu -rivitalohuoneistossa Saariselällä Kaunispään alarinteillä. Majoitus oli hinta-laatusuhteeltaan hyvä valinta ja koiraystävällinen kohde. Huoneistossa oli kätevästi pyykinpesukone ja kuivauskaappi sadekelejä ajatellen. Erittäin hyvät vuoteet ja pimennysverhot olivat plussaa. Myös jätteenlajittelumahdollisuudet olivat hyvät. Miinuspuolina asuntoon sisälle tullessa ilma oli jonkin verran tunkkainen, eikä sitä voinut tuulettaa (ei tuuletusikkunoita). Ilmanvaihdon ollessa päällä asuntoon tuli takasta savun hajua. Jääkaappi ja liesi ja olivat aikansa eläneitä, mutta toimivat.
Alkutalvesta kävelimme koiran kanssa Haikkaanlahden retkeilyreitin Riutanniemen osuuden ja pohdimme pystyisikö koko reitin ajaa maastopyörällä. Kevään tullessa ja maaston kuivuessa oli aika toteuttaa ajatukset ja katsoa, millainen Haikkaanlahden retkeilyreitti olisi pyörällä. Ajosuunnaksi valikoitui myötäpäivään, sillä kävellessä vastapäivään se näytti paremmalta. Noin 18 kilometrin reittiin rennosti pyöräillen meni vajaat 2 tuntia ja maasto oli monipuolista, Riutanniemen kierrosta lukuun ottamatta nautittavaa ajettavaa.
Haikkaanlahden retkeilyreitti
Haikkaanlahden retkeilyreitti kulkee Taipalsaaressa ja virallinen lähtöpaikkana on Haikkaanlahden urheilukenttä, Savilahdentien ja Vitsaintien risteyksessä, josta Riutan laavulle on reittiä pitkin 6,9 km ja Kurenlaavulle 4,8 km. Toinen hyvä lähtöpaikka reitin varrella on Palostenmäentien parkkialue lähellä Riutanlaavua. Retkeilyreitille löytää myös helposti Taipalsaaren kirkonkylästä lyhyellä tiesiirtymällä, jolloin auton voi jättää esimerkiksi sataman tai kirkon parkkipaikalle.
Reitillä on matkaa kokonaisuutena noin 18 kilometriä ja reitin voi kiertää kumpaankin suuntaan, kävellen tavallisin kiertosuunta on vastapäivään, mutta pyörällä kannattaa ajaa myötäpäivään. Reitillä on vaihtelevaa maastoa, sisältäen maaseudun hiekkatietä, metsäpolkua, avohakkuuaukeaa ja kallioita, joista osa kalliopätkistä on haastavia sekä kävellen että pyörällä.
Reitillä on tavallaan kaksi osaa: Savilahdentien länsipuolella oleva Riutanniemi, jossa hyvä taukopaikka on Riutan laavu ja itäpuolella oleva Telkkälä tarjoaa taukopaikaksi Kurenlaavun. Laavuilta löytyy tulisija, nuotiopuut ja kirves sytykkeiden tekoa varten.
Haikkaanlahden retkeilyreitti on merkitty myös polkupyörällä ajettavaksi, mutta se reitti ei mene vaellusreittiä pitkin, vaan sivuuttaa suurimman osan Riutanniemen kierroksesta. Maastopyöräilijöinä kiersimme pyörillä koko vaellusreitin, mutta etenkin Riutanniemen kierroksen alkuosassa oli kohtia, jotka eivät olleet kovin nautittavia talutettavia. Jälkimmäinen osuus reitistä oli erittäin mukavaa polkua ja metsäautotietä.
Riutan niemen kierros
Lähdimme maastopyörillä Haikkaanlahden retkeilyreitille kotiovelta, joten alkuun poljimme noin 7 kilometriä Heikkolantielle ja sieltä ylämaankarjaa kasvattavan Innalanmäen tilan ohi kohti Riutanniemeä ja Palostenmäentien parkkialuetta.
Heikkolantien rantamaisemia
Kohti Riutanlaavua
Reitin alussa on jonkin verran hiekkatietä
Hieman ennen parkkialuetta reitti suuntaa metsään, mutta kyseistä osuutta en suosittele pyöräiltäväksi kokonaisuudessaan, ellei kaipaa haasteita ja hieman pyörän kantamista kallion laelle. Reitti on tältä osin mielenkiintoinen etenkin käveltäessä ja matkan varrelta löytyy läpikäveltävä kivi. Tämä osuus reitistä on ehkä helpompi ajaa vastapäivään.
Riutanniemen kierroksen kallioita
Puiden ja kivien kiertoa
Ensimmäinen taukopaikka on hyvä pitää jo heti Riutan laavulla, jossa eväät voi nauttia Saimaan rannalla.
Taukopaikka Saimaan rannalla
Riutan laavu on Pien-Saimaan rannan läheisyydessä
Riutan laavun jälkeen polku lähtee viettämään ylöspäin, kunnes hakkuuaukean laelta lasketaan lyhyt, mutta jyrkähkö mäki, ennen seuraava mäen laelle kiipeämistä.
Polku on paikoitellen haastava
Hakkuuaukealle haastava lasku
Riutanniemen osuudella on hieman haastetta
Lyhyen Heikkolantien tiesiirtymän jälkeen piipahdetaan takaisin metsään kiipeämään pienelle mäelle ja Vitsaintien ylityksen jälkeen päästään nauttimaan metsäpoluista pidemmän pätkän verran.
Poljettaessa kohti Haikkaanlahden urheilukenttää ja reitin seuraavaa osuutta, on matkalla mukavan polun lisäksi myös nähtävää.
Lintukosteikko
Telkkälä ja Kurenlaavu
Haikkaanlahden reitin paras osuus alkaa maastopyörällä ajettaessa vasta Vitsaintien ylityksen jälkeen ja paranee edelleen, kun ylitetään Savilahden tie ja poljetaan kohti Kurenlaavua. Reitti halkoo hoidettua metsää ja vanhaa hakkuuaukeaa neulaspolulla ja Savilahdentien jälkeen voi kokea alaspäinviettävällä reitillä jopa vauhdin hurmaa.
Neulaspolku on mukava ajaa
Nuoren metsän polkurallittelua
Vauhdikasta polkua hakkuuaukean laidassa
Reitin toinen laavu, Kurenlaavu, on vauhtihurjastelun jälkeen edessä metsän siimeksessä ja on hyvin varusteltu, kuten myös Riutan laavu. Lyhyen evästankkauksen jälkeen jatkoimme matkaa kohti lähtöpistettä. Reitin loppuosalla ei ollut paljoa mainittavaa poljettavaa, lähinnä metsäautotietä.
Kurenlaavu Telkkälässä
Haikkaanlahden retkeilyreitin kiertoon rennolla tahdilla maastopyörällä meni noin 2 tuntia ja matkaa kertyi vajaat 18 kilometriä. Reittimme löytyy Stravasta Riutan niemen kierroksen kera ja myöhemmin syksyllä Riutanniemi oikaistuna, jolloin ajettiin nautinnollisempi reitti ilman Riutanlaavulla käyntiä.
Muutamia ajokuvia GoProsta napattuna ennen kuin videot kasaantuvat YouTubeen.
Maastopyöräily on viime vuosina ollut hyvässä nosteessa ja harrastajamäärät kasvussa, joka on näkynyt myös MTB-Enduron puolella. Harrastuspaikkoja on tullut lisää ja tänä vuonna Bike Parkkien tarjonta laajenee Saimaa Bike Parkilla. Ruokolahdella sijaitseva Saimaa Bike Park avautuu virallisesti elokuun ensimmäisenä viikonloppuna, mutta mäki on ollut avoinna jo kesäkuun alkupuolelta asti. Kävin tutustumassa millaisia reittejä Salosaaren Matikkalanmäellä on ajettavana.
Saimaa Bike Park: Saimaan rannalla
Saimaa Bike Park
Saimaa Bike Park toimii kesäkaudella laskettelukeskus FreeSkin alueella Ruokolahden Salosaaressa, osoitteessa Lomatie 16, 56120 Ruokolahti. Päivän hissilippu maksaa 20 euroa ja hissikopilta saa tarvittaessa vuokrattua Whyten pyöriä ja suojia. Tarjolla on myös limpparia ja jäätelöä.
Saimaa Bike Parkin Matikkalanmäki tarjoaa korkeuseroja noin 70 metriä (130 metriä merenpinnasta) ja rinteistä avautuu järvimaisemat kirkasvetiselle Saimaalle. Verrokkina muihin Bike Parkkeihin, Tornikeskuksessa korkeuseroa on 55 metriä, Kokonniemessä 63 metriä, Mielakassa 71 metriä, Nuuksiossa 77 metriä ja Påminnessa 85 metriä. Mäki ei ole siis kovin korkea, mutta aivan riittävä viihdyttävien reittien luomiseen.
Kävin testaamassa Saimaa Bike Parkin reitit ja rullailut löytyvät Youtube-videolistasta. Rasilanraitti oli hahmoteltu olemaan Bike Parkin helpoin reitti ja se vaikutti olevan vielä tekeillä.
Reittejä Saimaa Bike Parkissa on seitsemän + hyppylinja:
Tavoitteena Saimaa Bike Parkilla on avajaisiin (3. - 4.8) mennessä avata yksi uusi DH-reitti ja pump trackia ja dual-rataa kuulin kaavailtavan hissin vasemmalle puolelle. Nyt kaikki reitit lähtevät hissin oikealta puolelta ja lähdöt ovat hyvin merkattu.
Reitit tarjosivat monipuolista ajamista ja vaikka mäki ei ole iso, riitti pätkillä tekemistä. Osalla reiteistä bermit ovat hieman pehmeitä ja metsäpätkät vaativat hieman ajamista, että pohjat kovettuvat.
Reittien lähdöt
Vauhdikasta bermiä
Heti hissinousun vieressä olevat reitit, Drop diver ja ES-linja, tarjosivat metsäpolkua ja lautalaituria. Ajoon sai lisäksi hyvän intensiteetin, kun ylös pääsi nopealla ankkurihissillä Suomen parasta hissinousu-uraa pitkin.
Drop diver
Hissinousu on sileä
Bike Parkissa ajamisen jälkeen voi pulahtaa pesulla kirkasvetisessä Saimaassa ja pyörällekin löytyy pesupaikka.
Ajon jälkeen voi pulahtaa Saimaassa
Myös pyörä on hyvä pestä
Miten Saimaa Bike Parkiin sitten pääsee? Ruokolahti sijaitsee vajaan tunnin ajomatkan päässä Lappeenrannasta ja Lappeenrantaan ajaa pääkaupunkiseudulta noin 2,5 tuntia. Majoitusta voi tarvittaessa kysellä läheiseltä Matikkala Cottages -mökkialueelta.
Saimaa Bike Parkin reitit tuntuivat hyviltä jo nyt ja tarjosivat hyvää tekemistä. Matikkalanmäkeen on saatu tehtyä sopivan pitkiä ja aktiivisia pätkiä, kun hissi vielä vie nopeasti mäen päälle Suomen parhainta hissinousu-uraa pitkin. Odotan innolla Bike Parkin avajaisia muutaman viikon päästä, ja jos kaipaat valmennusta MTB-Enduroon, on ajavaisviikonloppuna sitäkin tarjolla.
Maastopyöräily on mukavaa pääkaupunkiseudun maastoissa, mutta välillä on hyvä matkata hieman pidemmälle ja saada vaihtelua metsä- ja kalliopolkuihin. Toukokuun loppupuolella lähdin jälleen MTBCF:n, eli Mountainbike Club Finlandin, matkassa kohti Tukholmaa, jossa edessä odotti kolme päivää ajamista lähialueen maastoissa. Reissu oli jälleen hieno ja Tofkholm tarjosi kaksi päivää, 10 tuntia ja 80 kilometriä neulaspolkuja ja kalliobaanoja hieman koleassa kelissä.
Tässä lyhyt katsaus Tofkholman ajopäiviin, joita normaalisti on kolme, mutta tänä vuonna jätin viimeisen ajopäivän väliin. Aikaisempien vuosien reissuraportit vuodelta 2015 ja vuodelta 2016.
Ensimmäisenä ajopäivänä saavuimme aamulla klo 10 aikoihin Viking Line m/s Mariellalla Tukholman satamaan, josta matka jatkui Slussenin kulmilla olevaan Scandicin Sjöfartshotelletille laukkujen jättämistä ja juomareppujen täydentämistä varten. 40 innokasta pyöräilijää jakaantuivat viiteen ryhmään ja suuntasivat joko polkien Hellasgårdenin maastoihin tai juna-aseman kautta Tukholman lähimaastoihin.
Valitsin lappeenrantalaisen Tomin vetämän ryhmän, joka suuntasi itselle uusille poluille Lämnaskogeniin ja Paradisetiin lyhyen junamatkan avustamana. Kun viime vuonna sää oli aurinkoinen ja lämmin, oli tämän reissun teema koleahko ja sateen uhkan sävyttämä. Lähtöpisteemme oli Trångsund, josta 12 ajajan ryhmänä suuntasimme läheiseen Lämnaskogenin maastoihin.
Taukoja pidettiin tarpeen mukaan.
Lämnaskogen tarjosi heti alkuun suhteellisen raskasta, mutta mukavaa kalliopolkua, jonka jälkeen Paradisetin maastot rantapolkuineen ja kallioineen olivat nautinnollisen rentoja. Paradisetin Tornbergetille kiipeämisen jälkeen suuntasimme kohti Flemingsbergiä ja junamatkaa takaisin Stockholm-Södraan. Hotellilla olimme noin klo 18 aikoihin, 40 kilometrin ja noin 4 tunnin ajon jälkeen. Tomi veti ryhmää reippaasti retkivauhtia eteenpäin.
Lauantai oli reissun niin sanottu pitkä päivä ja aikaisempien vuosien kokemusten pohjalta lähdin ryhmään, joka suuntasi lautalla läheiseen niemeen, Bogesundiin. Päivä alkoi noin tunnin lauttamatkalla Vaxholmiin, josta oli lyhyt siirtymä Bogesundin merkityille reiteille. Vaxholmiin liikennöi useampia lauttoja, mutta pyörien kuljetustilat vaihtelevat ja paikat jaetaan saapumisjärjestyksessä. Yhteen lauttaan mahtuu noin 12 pyörää.
Klubilaiset Bogesundin metsässä
Bogesundslandets naturreservat
Metsään!
Hienoa kalliobaanaa
Ja neulaspolkua
Markuksen vetämässä ryhmässä 15 kuskia nautti singletrack-tyylisistä neulaspoluista ja paikoittaisista kalliopätkistä puolipilvisessä, mutta suhteellisen lämpiässä ja raikkaassa kelissä. Korkeuseroja Bogesundissa on jonkin verran, mutta ajo sujui leppoisasti.
Eväät, ihana tekosyy tauolle
Heppoja!
Rantakalliolla pidettiin taukoa
Bogesundissa pyöriteltiin kampia kaikkiaan 4 tuntia ja 43 kilometrin verran ja kokonaisajoaika oli noin 5 tuntia. Matkalla pidimme pari pähkinätaukoa, mutta lounasta emme syöneet, kun reitti ei kulkenut lounasaikaan Bogesundin linnan ja Cafe Parkvillanin kautta. Vettä saatiin hevostilalta ja sitä olisi ollut tarjolla myös Camping alueelta. Ajopäivän pituus oli parin tunnin lauttamatkat mukaanlukien noin kahdeksan tuntia. Takaisin hotellilla olimme 16:30 aikoihin.
Useamman päivän reissulle varustautuminen vaatii hieman pohdintaa, mitä laukkuun pakkaa mukaan sekä vaatteiden että varaosien osalta. Energiapitoista purtavaa on hyvä varata reilusti mukaan, vaikka päivän aikana yleensä poiketaan lounaalla. Aikaisempien vuosien tapaan mukana oli energiapatukoita, pähkinöitä, karkkia, hunajaa ja suklaata. Juomavarastoja oli mahdollisuus täydentää kerran pari ajopäivän aikana ja ruokaa sai lisää ajopäivän jälkeen lähikaupasta. Pankkikortti toimi jokaisessa paikassa.
Ajon aikana tavarat ja kolmen litran juomasäiliö kulkivat kätevästi 16 litran Evoc FR Enduro Blackline -juomarepussa, johon mahtui hyvin eväät, varaosat, työkalut, pari vararengasta ja tuulelta / sateelta suojaava takki. Juomareppuni toimii myös kevyenä suojana, sillä siitä löytyy integroituna selkäpanssari. Olin lisäksi varustautunut kevyillä Specializedin Atlas-polvisuojilla. Matkatavarat pakkasin 71 litran North Face Duffel Bagiin, joka täyttyi ajovarusteista sopivasti ja sen päälle pystyi kätevästi köyttämään ajorepun siirtymien ajaksi.
Tukholman kallioisissa ja juurakkoisissa maastoissa toimii sekä täysjousitettu enduropyörä etenkin Hellasgårdenissa että jäykkäperäinen endurohenkinen pyörä. Reissulla näkyi myös muutama läskipyörä, mutta suurin osa oli liikenteessä 29″ -renkailla ja 130-150 mm joustavilla pyörillä. Itselläni alla oli Specialized Enduro Elite 6/Fattie, eli 29-tuumaisilla renkailla varustettu maastopyörä. Kalusto toimi koko reissun ajan loistavasti, enkä kokenut yhtään teknistä ongelmaa. Specializedin 2,6" Purgatory ja Butcher GRID-versioina ja Gripton-seoksella kestivät litkutettuina hyvin kallioiden ja kivien haasteet ja pitoa löytyi mainiosti rullaavuutta unohtamatta.
Enduro-pyörällä XC:tä
Reppu painoi riittävästi
Jälkitunnelmat
Kolme päivää Tukholman lähimaastoissa meni jälleen nopeasti ja vaikka ajopäivien aikana vauhti oli sopivan leppoisaa, matka ja pitkät päivät tekevät tehtävänsä. Tänä vuonna ei alkukeväästä tullut ajettua paljoakaan maastossa, joten jo ensimmäisen päivän jälkeen niska oli aika kipeä ja toisen ajopäivän jälkeen jo sen verran jumissa, että jätin viimeisen päivän väliin. Sunnuntaina myös satoi aika reippaasti, joka vaikutti päätökseen.
Mutta millaista se ajaminen Tofkholmassa sitten on? Toni Sihvonen tallensi oman ryhmän matkastaan näppärät videot.
Pitkässä retkiajossa voi kohdata vaikka mitä ongelmia, joten olin varautunut matkalle aikaisempien vuosien tapaan riittävin varaosin ja työkaluin, joita juomarepussa oli luontevaa kuljettaa. Varaosat jäivät onneksi käyttämättä, eikä omassa ajoryhmässäni ollut yhtään matkaa keskeyttävää teknistä ongelmaa. Yhdellä kuskilla katkesi pinna, mutta se ei ajoa haitannut. Toisessa ryhmässä oli takaiskari päästänyt öljyt ulos, hajonnut takavaihtajan korvake ja löystynyt Racefacen eturatas. Kokonaisuudessaan matka sujui aika pienin vaurioin sekä kaluston että kuskien osalta.
Tänä vuonna tuli ajettua uutena alueena Lämnaskogen ja osa Paradisetin reittejä ja Bogesundin polut olivat jälleen nautinnollisia. Hellasgårdenin endurotyyliset reitit jäivät viimeisenä päivänä ajamatta, mutta sinne voi suunnata myöhemmin omalla reissulla. Viimeistään ensi vuonna uudestaan.
Tilasitko netistä uudet kiekot ja nyt ne pitäisi teipata tubelessta varten? Ei kannata leikkiä teipin kanssa, joka jättää jälkeensä ikävän liimapinnan ja vaikeuttaa pinnojen vaihtamista, vaan siirry nykyaikaan Deaneasy Tube no Tape (TNT) -plugien avulla. Helppoa, yksinkertaista ja kätevää. Vai onko? Otin selvää millainen juttu TNT-plugit ovat.
Deaneasy Tube no Tape
Italialainen Deaneasy on kehittänyt erilaisia ratkaisuja ongelmavapaaseen pyöräilyyn. Tube+:lla suojataan vanne korkeapaineisen sisärenkaan avulla ja Airliner by Vittoria on vaahtomuovinen insertti. Tubeless-renkaisiin heidän ratkaisu on Tube no Tape (TNT) -plugit, jotka korvaavaat vannenauhan ja tubeless-teipin.
Deaneasy TNT:n idea on helpottaa tubeless-renkaan kanssa työskentelyä. Leveille kehille on hankala löytää sopivaa vannenauhaa, joten ainoa vaihtoehto on ollut turvautua tubeless-teippiin. Teippi on kyllä helppo liimata, mutta muun muassa pinnojen vaihtamisessa on teipin kanssa omat ongelmansa ja teipin vaihtaminen jättää ikävät liimajäljet. Tähän pieneen ongelmaan TNT-plugit ovat kätevä ratkaisu.
TNT-plugit ovat "innovatiivisesta" muovista valmistettuja hattuja, joilla peitetään vanteen pinnan reiät tehden kehästä tiiviis tubelessta varten. Muovinen plugi laajentuu ja mukautuu reikään mukana tulevan muovisen "jyvän" avulla. Alumiinivanteissa, joissa liitossaumaa ei ole eristetty, pitää se peittää paketissa olevalla teipillä.
Deaneasy TNT:tä on saatavilla neljässä eri koossa: sininen 7,5 mm; punainen 8 mm; keltainen 9 mm; vihreä 9,5/10 mm. Yhdessä paketissa tulee 70 plugia, asennustyökalu ja teippi alumiinisen vanteen liitokseen. Multikit sisältää 70 eri väristä nappulaa ja 70 jyvää.
Deaneasy TNT Multikit ja 9 mm keltainen setti
Olin ajatellut laittaa plugit Newmen Evolution A.30 -vanteisiin, joiden pinnan reikä on halkaisijaltaan 8,5 mm. Tietenkään kellään tutulla ei ollut kokemuksia Deaneasy TNT:stä, enkä googletuksella löytänyt jälleenmyyjää Suomesta, jolta olisi voinut lainata TNT Multikitin mukana tulevaa mittausvälinettä. Onneksi muutaman sähköpostin jälkeen Stefano Deaneasylta vastasi, että ovat käyttäneet 9 mm plugeja 8,5 mm reikiin.
Lopulta tilasin Kom ltd:stä sekä 9 mm keltaiset Deaneasy TNT plugit että Multikitin, jos vaikka myöhemmin olisi sille käyttöä. Hintaa koko setille tuli 43 puntaa ja postikulut olivat 10 puntaa. Eli yhteensä 53 puntaa, mitä se sitten euroissa onkaan, jotain noin 60 euroa.
Etuvanne plugitettuna, teippi vanteen sauman kohdalla
Deaneasy TNT -plugit asentuvat suurilta osin helposti peukalolla painamalla ja kuten asennusohjeissa neuvotaan, on oleellista että ne kastelee vedellä ja pesuaineella. Se helpottaa huomattavasti plugien asentamista. Silti pinnareikien koon pienestä vaihtelusta johtuen osa vaati apuvälinettä kuten rengasrautaa, että plugin sai painettua loppuun asti. Vanteen sauman kohdalle laitettiin mukana tullut teippi, että ilma ei karkaa. Tämä ei ole tarpeen hiilikuitu- tai hitsatussa vanteessa.
Plugin keskellä on reikä, johon ruuvataan pieni muovinen "ruuvi", jonka tarkoitus on laajentaa muovia ja kiristää plugi paikalleen. TNT-setin mukana tulee työkalu ruuvin asettamiseen, mutta kätevämmin se onnistui kuusiokoloavaimella.
Deaneasy TNT plug ja kiristysruuvi
Plugien asettamisen jälkeen Tubeless-vanteen tiivistys ja renkaan asennus meni ihan normaalisti. Hieman kyllä varmistin rengasta laittaessa, että reuna meni kunnolla plugien yli paikalleen. Eli rengas paikalleen, Huck Norris sisään, litkut sisään, rengas vanteelle, ilmaa venttiilistä (joko napsauttimella tai hyvällä pumpulla) ja plop plop plop. Valmis.
Asennuksesta on myös lyhyt Deaneasyn tekemä video, joka näyttää asian suhteellisen helpoksi verrattuna siihen, mitä se oli 9 mm plugin asentamisessa 8,5 mm reikään.
Laitoin alkuun plugit vain etuvanteeseen, koska tarkoitus oli testata myös Specializedin 30mm vannenauhaa, jonka viritin takavanteelle. Muutaman viikon jälkeeen Deaneasyn plugit ovat toimineet hyvin ja pitäneet ilmat ja litkut sisällään. Kesän aikana nähtäneen, miten TNT:t toimivat käytännössä ja toivottavasti niitä ei tarvitse alkaa repimään pois paikaltaan.
