S-ryhmän poimuri.fi tarjoaa yllätyksetöntä musiikkikauppaa

S-ryhmä mainosti kesäkuun Yhteishyvä-lehdessä poimuri.fi -viihdenettikauppaansa lyhyellä muutaman sivun jutulla ja tarjosi selkeähköt ohjeet musiikin ostamiseen. Ulkoasultaan selkeä, mutta toteutukseltaan perusvarmaa huttua tarjoava musiikkikauppa ei yllätä millään osa-alueella ja onkin yksi turhanpäiväinen musiikkikauppa lisää Internetin tarjontaan.

Pikaisella vilkaisulla poimuri.fi -viihdenettikauppa on kuitenkin toteutettu ihan selkeästi ja musiikin ostaminen sujuu normaalin ostoskoria hyödyntävän web-kaupan tapaan. Musiikin ostamista voi myös testata ilmaisella ”Classic Space”-koekappaleella ja ostoprosessi sujuikin kohtalaisen selkeästi. Tarjolla olevista kappaleista on kuultavissa lyhyehköt otteet, joten sikaa ei tarvitse säkissä ostaa.

Perusominaisuuksina poimurista tietenkin löytyy kopiosuojauksella varustetut WMA-kappaleet (192 kbit/s), mutta vähemmistönä myös jotain MP3-sisältöä (320 kbit/s). Musiikkivalikoima vaikuttaisi olevan monipuolinen, mutta sillä ei ole merkitystä, kun valikoimassa on pääosin vain käyttäjää kiusaavia vaihtoehtoja. Lisäksi kappaleet on pakattu zipillä latausaikojen lyhentämiseksi, ihan kuin kopiosuojauksessa ei olisi riittävästi haitaketta. Ainakaan koekappale ei ollut kooltaan yhtään sen pienempi pakattuna tai ilman pakkausta. On siis kirjoittamattakin selvää, että palvelu on tarkoitettu IE:llä surffaaville Windows-käyttäjille, jotka kuuntelevat musiikkinsa Media Playerillä.

Myös musiikin hinta on valittu perinteisen riistohinnoittelun mukaan, sillä yksittäiset kappaleet irtoavat pääosin 1,39 eurolla ja levyjen hinnat liikkuvat siinä kolmentoista euron molemmin puolin. Maksaminen onnistuu luottokortilla tai verkkopankkitunnuksilla, jolloin hintaan lisätään muutaman kymmenen senttiä.

Etenkin musiikin ostamisen monimutkaistaminen zip-paketoinnilla on varsin erikoinen ratkaisu, jonka myöhemmin totesin ilmeisen yleiseksi musiikkilataamojen ratkaisuksi. Minkä latausajassa säästät, sen purkamisessa ja ihmetellessä häviät. Myöskään tekninen toteutus sivun lähdekoodiin vilkaisemalla ei vakuuta: puuttuva DOCTYPE-määrite, sisäänleivottuja CSS-määritteitä, JavaScriptiä HTML:n seassa eikä ns. unobtrusive-tavalla ja taulukoista puhumattakaan. Kaiken lisäksi ulkoasu on selkeästi rikki, sillä oikean puoleinen osio on tippunut muun sisällön alapuolelle. Lisäksi palvelun etusivulla mainostetaan kilpailua, joka on päättynyt jo yli viikko sitten.

Onneksi Internetistä löytyy parempiakin musiikkikauppoja kuten esimerkiksi The Ground, joka ei sekään tosin hinnalla kilpaile. Heikkojen suoritusten listaan voidaan vastaavasti lisätä varmastikin jokainen latauslista.fi-sivuston listaamista musiikkikaupoista, joihin lukeutuvat muun muassa Nokia Music Store, MTV Music Shop ja HS Musiikkilataamo.

Jos tekniset kopiosuojaus- ja hinnoitteluasiat jätetään huomioimatta, on poimuri.fi -musiikkilataamo toteutettu kohtalaisen helppokäyttöisesti ja turhaa krumeluuria käyttämättä, jota ei monesta muusta musiikkikaupasta voi sanoa.

poimuri.fi poimuri.fi poimuri.fi

Diigo: kirjanmerkit webissä ja hieman muutakin

Internetissä on paljon kiinnostavia sivustoja, joita usein haluaa merkitä talteen tai myöhempää läpikäymistä varten. Tähän riittää tietenkin selaimen kirjanmerkit, mutta tällöin ollaan rajoitettu vain yhdelle koneelle ja omiin kirjanmerkkeihin. Tätä varten onkin webissä tarjolla useita sosiaalisia kirjanmerkkipalveluita kuten Delicious, Ma.gnolia tai Diigo. Olen aikaisemmin käyttänyt pääasiassa Deliciousia, mutta edelleen kehitysvaiheessa olevaa uutta versiota odotellessa, olen pikaisesti testannut aikaisemmin Mag.noliaa ja nyt Diigoa.

Diigo on hieman erilainen ja Deliciousiin verrattuna selvästi edistyneempi kirjanmerkkipalvelu. Youtube-videosta selviää hyvin, mitä kaikkea Diigoon sisältyy ja palvelu näyttää erittäin monipuoliselta. Deliciousin linkit on mahdollista tuoda kätevästi suoraan Diigoon, joten vaihdos palvelusta toiseen on helppoa. Lisäksi Diigoon merkityt sivustot voidaan halutessa samalla merkitä Deliciousiin, joka helpottaa kahden eri palvelun rinnakkaiskäyttöä. Sivujen merkitsemistä varten on saatavilla tietenkin myös Firefox-laajennus. Diigossa näyttäisi olevan myös hieman enemmän ja helpommin mahdollisuuksia viedä linkkejä muualle kuten esimerkiksi blogiin.

Luonteeltaan Diigo on yhteisöllisyyteen painottuva kirjanmerkkipalvelu ja Deliciousin yksinkertaisuuteen ja askeettisuuteen tottuneelle hieman liiankin Web 2.0. Palvelu muistuttaa osittain kirjanmerkkien ympärille rakennettua Facebookkia, ilman kaikenlaisia Facebookille ominaisia turhuuksia (testit, halinallet jne.). Kaiken Web 2.0 -tauhkan takaa löytyy kuitenkin kelpo kirjanmerkkipalvelu ja yhteisölliset ominaisuudet tuovat oivan lisänsä, jos sellaista kaipaa. Sivujen kirjanmerkitsemisessä selkeimpinä eroina Deliciousiin verrattuna on mahdollisuus korostaa sivulta tekstiä, lisätä muistilappuja ja kommentoida sivua.

Diigon käyttäjät ovat ”kuumista” kirjanmerkeistä päätellen hieman vähemmän teknisiä, kuin esimerkiksi Deliciousin käyttäjät, mikä hieman vähentää palvelun ”kuumat linkit” hyödyllisyyttä. Tietenkin kaikista yhteisöllisistä palveluista saa eniten irti, kun verkostoituu samanhenkisten käyttäjien kanssa, tai olemassa oleva yhteisö on jo samanhenkistä. Internetissä ei ole pulaa yhteisöllisistä linkkejä tarjoavista sivustoista, vaan ongelmana onkin lähinnä tiedon runsaus ja itselle mielenkiintoisen sisällön poiminta.

Kokonaisuutena Diigo on kätevä kirjanmerkkipalvelu, mutta jos tarkoituksena on vain merkitä sivustoja omaan käyttöön, eikä halua kaikenlaisia lisäominaisuuksia, tarjoaa Delicious edelleen kompaktin ja lähes kilpailukykyisen kokonaisuuden.

Käytännössä itselle on kuitenkin aivan sama käytänkö Deliciousia vai Diigoa, sillä lukuun ottamatta yhteisöllisiä ominaisuuksia, ovat molemmat palvelut omaan käyttööni saman arvoisia. Tosin, Delicious tuntuu paljon kevyemmältä, muut käyttäjät ovat enemmän samanhenkisiä ja palvelu on kenties hieman miellyttävämpi käyttää.