Xboxin Game Pass on tänä vuonna tuonut eteen viihdyttäviä pelejä ja nyt pelilistalta löytyi Atomic Hearts. Mundfishin esikoisteos, Neuvostoliiton vaihtoehtohistoriaan sijoittuva, Atomic Heart on arvosteluiden mukaan epätasainen kokonaisuus, mutta itse pidin sen ironisesta ja hieman kliseisestä otteesta FPS-seikkailuun.
Atomic Heart tarjoaa ihan viihdyttävää räiskintää vaihtoehtoiselle aikajanalla, jossa Neuvostoliitto on voittanut toisen maailmansodan edistyneen polymeeriteknologiansa avulla. Huimien edistysaskelten myötä on edetty teknoutopiaan, jossa Kollectiv 1.0 -verkostoon yhdistetyt robotit hoitavat ihmisten työt. Askel kohti utopiaa kompastuu kuitenkin pahasti, kun robotit hyökkäävät yllättäen ihmisiä vastaan. Pelaajan tehtävänä on astua P-3 -nimisen agentin saappaisiin ja lähteä selvittämään, mitä oikein tapahtui, ja miten robottikapina voitaisiin pysäyttää.
Pelissä on vahvasti Bioshockmainen tunnelma FPS-pelinä, jossa on biomuunneltuja ihmisiä erikoistaitoineen ja utopia joka menee pieleen. Pelin aikana kehitellään aseita, hahmoa ja erikoistaitoja biomuunnoksin. Eli tuttua ja turvallista pelimekaniikkaa. Tähän kun vielä lisätään pohjimmiltaan lineaarinen seikkailu, jossa on avoimen pelimaailman osioita, tapellaan päälle käyviä vihollisia vastaan ja välillä ratkotaan pulmia ja ihmetellään neuvostopropagandaa, on pelaajalle tarjolla selkeä kokonaisuus.
Visuaalisesti Atomic Heart on erittäin kaunis peli ja taustalla soiva musiikki sopii erinomaisesti tunnelmaan ja on myös todella hyvää.
Pelin kehittäjän mahdolliset kytkökset Venäjään ja venäläisiin sijoittajiin ovat puhuttaneet pelimedioissa, etenkin kun Atomic Heartissa ylistetään teknoutopia-Neuvostoliittoa. Pelin Neuvostoliittoa koskevaa kritiikkiä pitää lukea hieman rivien välistä, esimerkkinä päähenkilönä P-3 on naiivi ja pihalla poliittisista agendoista.
Kun Atomic Heartin tarinan ottaa sopivalla mielellä ja antaa viholliselle veitsestä, menee useampi ilta mukavasti vaihtoehtotodellisuuden parissa. Parempiakin tunnelmallisia FPS-pelejä olen pelannut, mutta tälläisena arkipelaajana suoraviivainen eteneminen ja vaikeustasona tarinaan painottuvana, Atomic Heart tarjosi hyvää ajanvietettä iltoihin.
