Pelattuna Hellblade: Senua’s Sacrifice

Pelaamisessa sopivien pelien valinta on aina hankalaa tasapainottelua rahankäytön ja pelin viihdearvon välillä käytettävissä olevan ajan suhteen. Tältä osin Microsoftin Xbox Game Pass on ollut hyvä hankinta, sillä sitä kautta tulee pelattua pienellä kynnyksellä pelejä, joita ei muuten välttämättä harkitsisi, mutta jotka yllättävät pelikokemuksellaan. Yksi tällainen on Ninja Theoryn viikinkien aikaan sijoittuva Hellblade: Senua’s Sacrifice.

Hellbladessa kelttiläissoturi Senua matkaa piinaavien näkyjen kanssa Helheimiin, kuolleiden valtakuntaan, josta hän yrittää pelastaa tapetun rakkaansa Dillionin. Senuan matka on pelinä enemmän elämys kuin toimintapeli ja vaikean aiheen pohjalta on rakennettu kiehtova ja paikoin jopa sivistävä jännäri. Tarinan ohessa välillä tarjolla on taistelutoimintaa ja yksinkertaista pulmanratkontaa, jotka rytmittävät peliä, mutta molemmat ovat aika nopeasti nähty. Pelin eteneminen on suoraviivaista ja se on läpäistävissä muutamassa tunnissa. Itselläni meni kaikki tarinakivet keräten muutama ilta tarinan pelaamiseen.

Kevyttä taisteluatoimintaa (kuva Steam)

Pelillisesti Hellblade on viihdyttävä ja tarjoaa kompaktin ja vaikuttavan pelikokemuksen siitä, mitä mielenterveysongelmista kärsivän soturin pään sisällä tapahtuu. Hieman painostava teemojensa takia 18 vuoden ikärajalle on vahvat perusteet. Parasta pelissä on sen äänisuunnittelu yhdistettynä viimeisen päälle toteutettuun ja elokuvalliseen miljööseen. Parhaimmillaan se on kuulokkeet päässä.

Pelin tarkempi arvostelu löytyy muun muassa Pelaaja.fi-sivustolta.

Pisteet: 7/10
Pelattu: Xbox Series X

Pelaamisen arvoiset pelit 2019

Pelaaminen on hyvää irtautumista arjesta, vaikka puhutaankin nuorten ja lasten pelaavan liikaa. Näin keski-iän kynnyksellä pelaaminen jää usein vähemmälle painoarvolle arjen kiireissä, joten kun pelien pariin ehtii, panostaa pelaamisen arvoisiin peleihin. Perinteiseen tapaan, tässä muutamia valintoja PlayStation 4:lle ja PC:lle pelattavaksi viime vuoden julkaisuista. Vuoden 2018 listallakin on vielä pelattavaa.

Kyllä

Control

Control: ensiluokkaista kosmista kauhua (kuva: Pelaaja-lehti)

Ihmiskunnan suojaksi ja satunnaisten outojen ilmiöiden jälkien siivoamiseksi on perustettu Hallintavirasto, huippusalainen varjo-organisaatio, jonka vielä salaisemman tukikohdan ovelta Controlin päähenkilö itsensä löytää. ”Miten” ja ”miksi” ovat kysymyksiä, joihin en lähde edes vastaamaan, koska ne ovat Controlin parikymmentuntisen tarinan keskipisteessä. Tämä on niitä pelitarinoita, jotka kannattaa kokea mahdollisimman spoilerivapaasti ja avoimin mielin.

Control on surrealistinen, kiehtova ja jatkuvasti yllättävä kokemus. Selkeää Remedyä ja selvästi lähtöisin samoista ideoista ja tunnelmista kuin mainio Alan Wake.

Control – Pelaaja-lehti

Pelaaja-lehti arvioi Controllin 9/10 pisteellä ja peli löytyy Xbox One ja PlayStation 4 -konsoleille.

Ehkä

Star Wars Jedi: Fallen Order

Jedin seikkailut(kuva: Pelaaja-lehti)

Tapahtumat sijoittuvat jokusia vuosia Episodi III:ssa nähtyjen jedivainojen jälkeiseen aikaan. Imperiumia pakoilevan entisen jedioppilaan Cal Kestisin keskeisin tehtävä on koluta Voima-herkän muukalaisrodun temppeleitä aina Zeffolta Dathomiriin asti. Edesmennyt jedimestari on kätkenyt niiden uumeniin avaimia, joilla päästään käsiksi listaan jedien aikoinaan kartoittamista Voima-herkistä lapsista. Käytännössä koko seuraavan jedisukupolven kohtalo on Calin käsissä, sillä Darth Vaderin kouluttamat inkvisiittorit ovat päässeet sankarijoukon kintereille.

Star Wars Jedi: Fallen Order – Pelaaja-lehti

Star Wars Jedi: Fallen Order sai Pelaaja-lehdeltä 9/10 pistettä ja on pelattavissa Xbox One, PlayStation 4 ja Microsoft Windows -alustoilla.

Disco Elysium

Setä Etsivä (kuva: Pelaaja-lehti)

Useimmat pelit tulevat ja menevät. Ne viihdyttävät hetken – tai vuoden – mutta eivät silti säväytä oikeasti ja perin juurin. Ja sitten on pelejä, jotka tuntuvat sähköiskulta. Sellainen on virolainen etsiväseikkailu Disco Elysium. Se on tehty tiivistetystä itsevarmuudesta, tyylistä ja röyhkeydestä. Tavallisten rooli- ja seikkailupelien tarinat maistuvat vertailussa vellikeitolta, josta unohtuivat kaikki mausteet.

Disco Elysium – Pelaaja-lehti

Etsiväseikkailu sai Pelaaja-lehdeltä 10/10 pistettä ja on saatavilla vain Windowsille.

Alelaari

Untitled Goose Game

Hanhi telkkarissa (kuva: Pelaaja-lehti)

Untitled Goose Game on hyvin simppeli, mutta veikeä peli. Pelaaja todellakin on kamala hanhi, jonka elämäntehtävänä on aiheuttaa kaaosta idyllisessä pikkukylässä. Valmiiksi asetetuista tavoitteista irtoaa tekemistä illaksi tai maksimissaan pariksi.

Untitle Goose Game – Pelaaja-lehti

Untitle Goose Game sai Pelaaja-lehden arvostelussa 8/10 pistettä ja on saatavilla Xbox One, Nintendo Switch, PlayStation 4 ja Windows -alustoille.

Pelijono

Vuoden 2019 peleistä pelijonossa odottaa vuoroaan alelaareista löydettäviksi vielä Assassin’s Creed Odyssey, Detroit: Become Human ja God of War. Pelaaminen ei jää pelien puutteesta tekemättä, kun vielä Humble Bundlesta tuli ostettua Cities: Skylines, jos vaikka nysväys kiinnostaisi. Dirt Rally 2.0 hieman myös houkuttaa, kunhan kaikki DLC:t saa sopivasti paketoituna.

Pelattua

Vuoden 2019 aikana tuli pelattua hieman aikaisempaa vähemmän, kun syksyllä muutto vei suurimman osan ajasta. Alkuvuonna tuli aloitettua Red Dead Redemption 2:sta, mutta mielenkiinto ei riittänyt kuukautta paria pidempään. Uncharted 4: A Thiefs End ja Uncharted: The Lost Legacy tulivat sentään pelattua läpi ja laatu oli taattu. Samoin Horizon: Zero Dawn oli arvosteluidensa veroinen. The Last of Us jäi odottamaan parempia aikoja.

Pelaamisen arvoiset pelit 2018

Arjesta on hyvä välillä irtautua ja unohtua muihin maailmoihin. Yksi tapa siihen on pelaaminen ja tänä vuonna sen edistämiseksi hankin viimeinkin Playstation 4:n. Pelaamatta jääneitä pelejä onkin vuosien aikana kertynyt hyvä lista, vaikka viime vuonna Pelaamisen arvoiset pelit 2017 -kirjoitus ei paljoa tarjonnut. Vuonna 2018 pelaamisen arvoiset pelit saivat hyviä lisäyksiä ja tässä muutamia omia poimintoja listalle.

Kyllä

Red Dead Redemption 2

Red Dead Redemption 2 (kuva: Pelaaja)

Vuoden ehkä odotetuin peli oli loppusyksystä ilmestynyt Rockstarin Red Dead Redemption 2:n, eli western-simulaattori, joka mallintaa 1800-lukulaista maailmaansa tarkasti parrankasvua ja hevosten kakkaamista myöten. Peli alkaa 12 vuotta aiemmin kuin sarjan ensimmäinen osa ja Marston on tässä pelissä vasta sivuhahmo, kun antisankarin viitan ottaa kannettavakseen Arthur Morgan.

Red Dead Redemption 2 ei ole sellainen peli, jota Rockstarilta on totuttu odottamaan. Pohjalla on sama tekniikka ja tyyli on kuin ennenkin, mutta nyt tuntuu, että tässä on kaksi keskenään taistelevaa peliä. Ensimmäinen puoli on elokuvamainen ja tarkkaan käsikirjoitettu seikkailu, jota näiltä tekijöiltä on totuttu näkemään. Toinen on yllättävämpi.”

Pelaaja-lehti

RDR2:sta on tullut pelattua nyt jonkin verran ja jos sarjan ensimmäinen osa miellytti, tarjoaa esiosa paljon samaa, mutta laajemmalla skaalalla. Tahti on myös verkkaisempi ja hevosella saa ratsastaa paljon.

Pelaaja-lehti arvioi lännen seikkailun 10/10 -pisteellä. Peli on saatavilla Xbox One:lle ja PlayStation 4:lle.

Ehkä

Assassin’s Creed Odyssey

Assassin’s Creed Odyssey (kuva: Pelaaja)

Assassin’s Creed -sarja on tahkonnut viime vuosina jälleen laadukkaita pelejä kertoen tarinaansa temppeliherrojen ja heitä vastustavien salamurhaajien historiasta. Viime vuonna ilmestynyt Origins kertoi salamurhaajien killan synnystä ja nyt Odyssey ottaa hypyn satoja vuosia taaksepäin, sijoittuen antiikin Kreikkaan 400 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Kaksi suurta kaupunkivaltiota, Ateena ja Sparta, kamppailevat liittolaisineen alueen herruudesta ja pelaaja on yksinkertainen palkkasotilas Kefalonian syrjäisellä saarella.

”Jo Origins täytti pelimaailman kaikenlaisella mielenkiintoisella löydettävällä, nähtävällä ja tutkittavalla, mutta Odyssey panee vieläkin paremmaksi.”

Pelaaja-lehti

Odyssey on toimintaroolipeli, mikä erottaa sen sarjan aiemmista osista. Keskusteluissa voi nyt valita sanomisiaan ja tehdä valintoja, jotka saattavat vaikuttaa tehtävien loppuratkaisuihin. Se näkyy myös taistelujärjestelmässä ja hahmolla on nyt kolme eri kykypuuta, joista jokainen tehostaa tiettyä pelityyliä: jousenkäyttö, aseellinen taistelu ja salamurhaaminen. Taistelut itsessään ovat aiempaa haastavampia ja vaativat taktikointia, etenkin kun vastassa on usein suuria määriä vihollisia.

”Peli on kieltämättä aika kaukana niistä peleistä, joista Assassin’s Creed -sarja on tullut monille tutuksi, mutta se ei tee siitä yhtään sen huonompaa – ainoastaan erilaisen. Silti on varmaa, että salamurhaajien ja temppeliherrojen ollessa poissa kuvioista monille kyseessä ei ole ”aito” Assassin’s Creed -peli.”

Pelaaja-lehti

Pelaaja-lehden arviossa salamurhaajan seikkailut sai 9/10 pistettä. Peli on saatavilla Windowsille, Xbox One:lle ja PlayStation 4:lle.

Alesta

Detroit: Become Human

Detroit: Become Human (kuva: Pelaaja)

”David Cagen mielipiteitä jakavia teoksia pelanneet tietävät heti, mitä odottaa. Detroit on edeltäjiensä tapaan peloton jännitysnäytelmä, joka tekee pelaajasta samaan aikaan ohjaajan, näyttelijän ja uhrin. Hyvää mieltä tai lämpimiä tunteita tältä peliltä on turha toivoa.”

Pelaaja-lehti

Detroidissa pelaajan käsiin lasketaan useamman hahmon elämä. Androidetsivän Connorin lisäksi päästään seuraamaan huumehörhön jälkiä siivoavan sisäkkörobotti Karan sekä halvaantunutta taiteilijavanhusta avustavan Markuksen vaiheita. Arkisesti alkavat tarinantyngät monimutkaistuvat vauhdilla, kun androidit alkavat herätä todellisuuteen massoittain ja pelin päähahmot päätyvät tapahtumien keskipisteeseen tavalla tai toisella. Pelin käsikirjoitukseen on panostettu ja enemmistöllä kohtauksista on kolmesta viiteen erilaista loppua.

”Puhtaana pelikokemuksena Detroit ei ole aivan yhtä vahva. Ohjaus on tuttua kontekstisidonnaista nappien rämpyttelyä ja ohjaimen kallistelua, ja eritoten paniikinmakuisissa toimintakohtauksissa ohjauksen ennalta arvattavat temput käyvät hermoille.”

Detroit: Become Human on paitsi Quantic Dreamin peleistä paras myös oman genrensä kirkkainta kärkeä.”

Pelaaja-lehti

Pelaaja-lehti antoi pelille pisteitä 9/10 ja se on saatavilla PlayStation 4:lle.

God of War

God of War (kuva: Pelaaja)

God of War -pelisarjaa on kehuttu läpi vuosien ja nyt sarja syntyy uudestaan, kun Kratos, puolijumala ja Zeuksen poika, on saanut raivottua kostonhimoisena tiensä läpi koko Kreikan mytologian, muuttanut Norjan perämetsiin ja perustanut perheen.

Tarinan juoni on, että Kratos ja hänen poikansa Atreus matkaavat maankolkan korkeimmalle huipulle sirottelemaan pojan äidin tuhkia ja matkalla on paljon esteitä. Kratos repii viholliset palasiksi verisesti ja raa’asti aseinaan Leviathan-taikakirves ja nyrkit ja suojana käteen ilmestyvä taikakilpi. Taistelu on aiempaa taktisempaa ja hyvään ajoitukseen perustuvaa.

”Uusi God of War on heittämällä paras PlayStation 4 -peli tällä hetkellä, eikä kenenkään sarjan tai toimintapelien ystävän kannata jättää sitä väliin.”

Pelaaja-lehti

”Jotain uutta avautuu pelaajalle tasaiseen tahtiin, eikä tarina junnaa missään vaiheessa paikallaan. Silti pelkällä tarinalla riittää pituutta lähes 30 tunniksi, ja jos haluaa löytää ja voittaa kaiken, saa pelin parissa viettää aikaa melkein 50 tuntia.”

Pelaaja-lehti pisteytti pelin 10/10. Sodan jumalan seikkailut ovat saatavilla PlayStation 4:lle.

Shadow of the Tomb Raider

Pelaaja-lehti 9/10 pistettä. Saatavilla Xbox One, PlayStation 4 ja Windows.

Subnautica

Pelaaja-lehti antoi pelille 9/10 pistettä. Saatavilla macOS ja Windows.

Pelijonossa

Viime vuosina pelaaminen on jäänyt vähemmälle ja pelijonossa alkaa olemaan jo hyvä otos pelejä. Vuoden 2018 aikana tuli listalta pelattua Batman: Arkham Knight ja Day of the Tentacle, sekä aloitettua Quantum Break että Assassin’s Creed IV: Black Flag.

Vuoden 2019 osalta pelaaminen näyttää lupaavalta, sillä tällä hetkellä konsolissa pyörii Red Dead Redemption 2 ja odottamassa ovat Uncharted 4: A Thiefs End, The Last of Us ja Horizon: Zero Dawn. Ajankäytön ongelmia ei ole näköpiirissä, sillä hiihtäminen, kuntosali ja pyöräily täyttävät viikon loput tunnit.

Pelaamisen arvoiset pelit 2017

Pelaaminen on tullut havaittua hyväksi tavaksi keskeyttää arki ja unohtua muihin maailmoihin. Kuten vuosi sitten jo Pelaamisen arvoiset pelit 2016 -kirjoituksessa totesin, on viime aikoina pelaaminen jäänyt vähille. Mutta toisaalta se vain tarkoittaa, että pelaamisen arvoisten pelien lista kasvaa vuosi vuodelta, eikä huonoihin peleihin tarvi sortua. Viime vuonna julkaistiin taas pelejä ja tässä muutamia omia poimintoja listalle. Huomioitavaa on, että en löytänyt ”Pelattava”-listaan yhtään ehdokasta.

Ehkä

Prey
”Arkane-studion Prey on naurettavan kaukana siitä, mitä sarjalta odottaisi. Vanhan räiskintäsarjan nimeä kantava pelissä on ehkä ensimmäisen persoonan kamera ja pyssyjä. Oikeasti se on hidastempoinen, tutkimista korostava antiräiskintä. Se on kuin henkistä jatkoa BioShockia edeltäneelle System Shock 2:lle ilman esi-isänsä kauhupainotusta. Onhan tässä scifiä, ruumiita ja säikytyksiä, mutta pelaaja ei ole vihollisten vainoama ihmispolo. Kun oma pelityyli löytyy, avaruusasema Talos I on leikkikenttä, jossa avaruushirviötkin ovat armoillasi.” – Pelaaja-lehdessä Prey arvioitiin 8 pisteellä

Prey (kuva: Steam)

Assassin’s Creed Origins
”Assassin’s Creed -toimintapelin tuorein osa vie pelaajat entistä kauemmaksi menneisyyteen, muinaiseen Egyptiin. Monin tavoin uudistettu uutuus paljastaa, kuinka sarjalle keskeinen salamurhaajien kilta sai alkunsa. Tarinavetoisen seikkailun todelliseksi tähdeksi nousee kuitenkin sen rikas maailma. Muinaisvaltion korkeakulttuuri tarjoaa rikkaan maaperän monimuotoiselle hiekkalaatikolle, joka säästää parhaimman antinsa tosin pääjuonen ulkopuolelle. Origins on pohjimmiltaan edelleen hyvin tunnistettava pelisarjansa osa, mutta lukuisat muutokset on kohdistettu juuri oikeisiin puutteisiin. Uudistunut taistelu sekä monipuolisempi hiiviskely piristävät pelattavuutta, mutta muistoihin peli jää sen yksityiskohtaisen ja rikkaan maailman vuoksi.” – Pelaaja-lehti antoi 8 pistettä

Assassin’s Creed Origins (kuva: Steam)

Project Cars 2
”Numeroiden valossa Project CARS 2 hyökkää vahvasti. 60 sijaintia, yli 130 rataversiota, yhdeksän autourheilun päälajia, 29 kilpasarjaa ja 180 autoa ovat kovat lukemat moniin kilpailijoihin nähden. Monet kilparadat ovat nyt laser- tai kopteriskannattuja. Pelin ykkösvalttina pidetään kuitenkin sen ajettavuutta. Fysiikkamallinnusta on päivitetty, ja rengasmallinnus on toteutettu täysin uudelleen realistista ajokäytöstä etsittäessä. Lopputulos on kuitenkin monilta osin hiukan ristiriitainen: peli on tarkoitettu nautittavaksi ratin ja poljinten yhdistelmällä. Jos ykkönen kuului omiin suosikkeihin, tarjoaa Project CARS 2 enemmän samaa entistäkin toimivammassa paketissa.” – Pelaaja-lehti arvioi pelin 8 pisteellä

Project Cars 2 (kuva: Steam)

Alesta

Little Nightmares

”Ruotsalaisen Tarsier Studiosin Little Nightmares rikkoo kauhupelien kulahtanutta kaavaa ihanan karmivalla tavalla. Kehittäjät ovat onnistuneet luomaan kaikessa groteskiudessaan kiehtovan pelimaailman. Keltaiseen sadetakkiin sonnustautuneen Sixin epätoivoista tilannetta painajaisissa korostetaan tämän piskuisen koon lisäksi irvokkailla, vain etäisesti ihmisiä muistuttavilla pahishahmoilla. Painajaisia luodaan lonkeromaisine raajoineen haahuilevilla hiippareilla, valtavia lihaklönttejä pilkkovilla teurastajilla ja psykoottisesti mässäilevillä, Sixin kertahotkaisulla manan maille vievillä ällötyksillä. Tästäkö sitten pitäisi selvitä ainoastaan pientä valonkajastusta tarjoavan sytkärin ja vikkelien jalkojen avulla? Matkan varrelle mahtuu niin kevyttä pulmanratkontaa kuin hiiviskelyäkin, mutta myös muutamia paniikinomaisia pakenemiskohtauksia. Kompakti paketti on tahkottu läpi yhdessä illassa, mutta oikeasti pelottava seikkailu tarjoaa mieleen jääviä kohtauksia sitäkin pidemmäksi aikaa. Näitä painajaisia tulee ikävä.” – Pelaaja-lehden arviossa peli sai 9 pistettä.

Little Nightmares (kuva: Steam)

Sniper Elite 4

Sniper Elite 4 (kuva: Steam)

”Sniper Elitet ovat parantuneet osa osalta, ja nelosessa tarkka-ampuminen ja salamurhaus toimivat lopulta niin kuin pitääkin. Se on hauska, viihdyttävä ja hyvällä tapaa haastava sotapeli, jonka kaikki osa-alueet toimivat hyvin yhteen. Sen lavastus- ja efektibudjetti ei yllä codimaiselle tasolle, mutta persoonallisuutta, fiilistä ja avoimen maailman vapaata hiippailutoimintaa piisaa senkin edestä. Tarinankerronta on sen sijaan jätetty tietoisen ohueksi ja taka-alalle, eikä vastarintaliikkeen arkea fasistihallinnon ikeen alla valoteta paljoakaan.” – Pelaaja-lehden arvostelussa peli sai 8 pistettä.

The Evil Within 2
”The Evil Within 2 on oikea selviytymiskauhupeli. Vihollisia on runsaasti, ja pelaaja on käytännössä aina alakynnessä niitä vastaan. Aseet eivät ole hirmuisen tehokkaita, ammukset ovat jatkuvasti kortilla, ja viholliset tulevat kimppuun suurina laumoina, joten jokainen taistelu voi olla se viimeinen. Ideana olisikin piileskellä, hiippailla ja vältellä kohtaamisia aina, kun se vain on mahdollista. Pelin pääosassa on taas kerran Sebastian Castellanos, maailman epäonnisin poliisi. Hän saa kuulla, että kauan sitten kuolleeksi oletettu tytär ei suinkaan olekaan kuollut vaan jumissa Mobius-superyhtiön STEM-unimaailmassa eli siinä samaisessa kauhujen tyyssijassa, johon edellinenkin peli sijoittui. Pelastusmatkan päämääränä on unimaailmaan rakennettu Unionin pikkukaupunki, joka on nähnyt parempiakin päiviä. Kaupungin osaset leijailevat taivaalla irrallisina kappaleina, ja kammottavat hirviöt vaeltavat kaduilla raatelemassa uhrejaan.” – Pelaaja-lehti arvioi pelin 8 pisteellä

The Evil Within 2 (kuva: Steam)

Okami HD
Vuosien aikana on kuulunut ylistyssanoja Sumi-e ink -tyylillä tehdystä Okamista.

Okami HD (kuva: Steam)

PlayStation 4 -muistilista

Horizon: Zero Dawn
Pelaaja-lehti antoi pelille täydet 10 pistettä.

Uncharted: The Lost Legacy
Pelaaja-lehti arvoi pelin 9 pisteellä.

Pelijonossa

Aikaisemmilta vuosilta pelaamatta jääneitä pelejä alkaa olemaan hyvä lista, mutta silti välillä ei löydy mielenkiintoista pelaamista. Onneksi alennusmyynneistä pelilistalle ovat päätyneet Batman: Arkham Knight ja Quantum Break, joita syksyn ja alkutalven aikana on tullut pelattua. Lisäksi ilmaispeleinä koneelle ovat päätyneet Assassin’s Creed III ja Assassin’s Creed IV: Black Flag, joita luultavasti tulee aloitettua. Dirt Rally ja Project Cars ovat jääneet, kun trainerissä oleva maantiepyörä vei ratin paikan. Myös Day of the Tentacle odottaa vuoroaan. Viime vuoden aikana läpipelattuja pelejä ei tainnut kertyä kuin yksi: BioShock 2. Aloitettuja pelejä oli sitten enemmän, muun muassa BioShock Infinity, The Silent Age ja Never Alone.

Saa nähdä, ehtiikö vuoden 2018 aikana saada päätökseen hieman enemmän pelejä, vai viekö urheilu jälleen voiton sisällä istumiselta. Tai löytyykö televisiotason alle viimeinkin PlayStation 4:n, kun lahjoitin siellä pölyttyneen PlayStation 3:n Rock Bandin ja Guitar Heron kera HYKSin Lasten psykiatrian osasto 13:sta.

Pelaamisen arvoiset pelit 2016

Vapaa-aikaa voi käyttää monella tavalla ja pelaaminen on yksi hyvä tapa rentoutua ja unohtaa arki. Viime vuosina konsoli- ja tietokonepelaaminen on itsellä jäänyt harmillisen vähälle ja pelaamisen arvoisten pelien lista vain kasvaa. vuoden 2015 pelaamisen arvoisten pelien listalta on edelleen kaikki pelaamatta ja aikaisemmiltakin vuosilta löytyy pelattavaa. Tavallaan ei huono asia, sillä huonoja pelejä ei tarvitse pelata, kun aikaa löytyy.

Viime vuonna julkaistiin taas loistavia pelejä, kuten kauan odotettu Uncharted 4 ja Dishonored 2. Etenkin PlayStation 4:n pelitarjonta vaikuttaa jo erittäin hyvältä ja ehkä sellainen pitää Unchartedin takia viimein hankkia.

Ehdottomasti

Uncharted 4: A Thief’s End

Uncharted-pelisarjaa tuskin tarvii kenellekään pelajalle selittää, sillä se yksinkertaisesti on yksi PlayStationin parhaita pelejä. Sarjan päättävä ”A Thief’s End” on ”Ihmeen tutulta tuntuva mutta ehdottoman taidokkaasti tehty seikkailu näyttää, miten hittipelisarja pitää lopettaa.” Pelaaja-lehden arvostelussa peli sai 9/10 pistettä ja lukijat arvostivat peliä 8/10 pisteellä. Uncharted 4: A Thief’s End on saatavilla vain PlayStation 4:lle.

Uncharted 4 (kuva: Pelaaja-lehti)

Dishonored 2

Dishonored oli muutama vuosi sitten riemastuttava yllätys ja steampunk-maailmaan sijoittunut peli tarjosi osaltaan vapautta pelata juuri niin kuin itse halusi. Edeltäjän tapaan myös jatko-osa on huipputason peli, vaikka on kovin samanlainen. Tällä kertaa pelattavana on kaksi hahmoa, Corvo ja Emily ja Dishonored 2:ta voi pelata juuri niin kuin haluaa. Hiippailu on yksi, mutta ei suinkaan ainoa vaihtoehto. Yhtä mahdollista on myös murhata ja silpoa tiensä vartijoiden ja sivullisten läpi. Peli on myös suunniteltu pelattavaksi läpi useampaan kertaan. Pelaaja-lehti arvosti peliä 8/10 pisteellä, kun lukijat antoivat sille 9/10. Dishonored 2 on pelattavissa Windows, PS4, Xbox One -alustoilla, mutta PC kärsi ainakin julkaisun aikaan ikävistä teknisistä ongelmista.

Dishonored 2 (kuva: Pelaaja-lehti)

Jos aikaa

Deus Ex: Mankind Divided

Deus Ex -pelit ovat jo aikoinaan olleet nautittavaa pelaamista kyberpunk-maailmassa ja pelisarjan uudet osat muutaman vuoden takaisesta Human Revolutionista ja nyt Mankind Dividedista ovat tarjonneet samaa iloa. Tällä kertaa Adam Jensen, Interpolin erikoisagentti ja kyborgininja, pelastaa normaalien ja paranneltujen välejä Prahassa. ”Peli ei ehkä juonellisesti nouse lähellekään korkeuksia, joita Deus Ex -nimi siltä velvoittaisi, mutta joka suhteessa hieman parantunut, jalostunut ja monipuolistunut pelattavuus tekee siitä kuitenkin ilostuttavan pelin, jonka meheviin sivuhaaroihin ja minitarinoihin sukeltaa innolla kymmeniksi tunneiksi.” Pelaaja-lehti antoi 9/10 pistettä ja lukijat täydet 10/10. Deus Ex: Mankind Divided löytyy Windowsille, PS4:lle ja Xbox Onelle.

Deus Ex: Mankind Divided

Ehkä

Rise of the Tomb Raider

Uudelleenkäynnistetty Tomb Raider -sarja on toiseen osaan, josta edellispelin vahvuuksien pohjalta on tehty entistäkin vetovoimaisempi seikkailu. Edesmenneen isänsä parjatut tutkimukset ikuisesta profeetasta ja jumalaisesta lähteestä johdattavat Laran Syyrian kautta Siperiaan. Salaisuuksien pitäisi odottaa lumen ja tuiskeen keskelle kadonneessa Kitezhin kaupungissa, joka on herättänyt myös Trinity-salaseuran huomion. Nyt seikkailun, kiipeilyn ja toiminnan tasapainoa on paranneltu ja koitokset voi pelata joko tiiviinä toimintapakettina juosten päätarinan osoittamaan suuntaan tai tutkien Siperian henkeäsalpaavia vuoristolaaksoja. ”Rise of the Tomb Raider on loppuun asti hiottu seikkailukokemus, jota lajityypin ystävien ei kannata jättää väliin.” Pelaaja-lehden arvostelussa Laran seikkailut sai 9/10 ja lukijat antoivat 8/10 pistettä.

Rise of the Tomb Raider

Yllättäjät

Firewatch

Firewatch on tavallaan niitä pelejä, jotka ovat enemmänkin tarinoita, kuin pelejä. Firewatchissa on kesä 1989 ja Henry suuntaa kolmen kuukauden ajaksi kansallispuiston torniin vahtimaan metsäpaloja. ”Firewatch on pohjimmiltaan tarina kahden keski-ikäisen ihmisen kehittyvästä ihmissuhteesta ja heidän kyvyttömyydestään kohdata elämän ongelmia.” Pelin tulee helposti pelattua yhdeltä istumalta, sillä sen kesto on kolme tai neljä tuntia, eikä kesän lämpötilan noustessa ja vääjäämättömän metsäpalon lähestyessä tarinaa malta jättää kesken. Pelaaja-lehti antoi pelille 8/10 ja lukijat päätyivät samaan.

Firewatch

My Summer Car

Amis-simulaattori, jossa kesäautoa rakennetaan, tuunataan, ylläpidetään ja ajetaan. Saatavilla Windowsille.

My Summer Car

Pelijonossa

Toissa vuonna HTPC-pelikoneen kasaamisen jälkeen Steamin pelikatalogi on kasvanut hyvin alennusmyyntien yhteydessä ja pelijonossa onkin aikaisemmilta vuosien pelaamisen arvoisten pelien listalta muun muassa koko BioShock -pelisarja ja viime vuoden parhain rallipeli Dirt Rally ja Project Cars. Pelaamisen tahtiani kuvaa hyvin, että edelleen kesken ovat niin Assassin Creed 2, Max Payne 3 kuin Red Dead Redemption. Myös The Witcher 2 ja Tomb Raider ovat ja tulevat jäämään kesken. Viime vuonna tuli kyllä myös pelattua läpi muun muassa Far Cry 3 ja 4, Batman: Arkham Origins, Firewatch ja Absolute Drift. Konsoleilla pelaaminen on jäänyt erittäin vähäiselle ja hyllystä löytyykin enää vain PlayStation 3. PC Master Race :)

Pelaamisen arvoiset pelit 2014

Vuosi on jälleen vierähtänyt pelimaailmassa ja vaikka pelaajat saivat pelattavaksi useita odotettuja suuren tuotannon pelejä, oli pelivuosi 2014 ehkä hieman laimea ja jopa pettymys. Toisaalta itsenäiset kehittäjä ja pienemmät tuotannot tarjosivat ilonpilkahduksia. Tässä muutamia poimintoja, joita ajattelin pelata vuonna 2015, kunhan saan ensin vuoden 2013 pelaamisen arvoiset pelit pelattua :)

Parhaita vuoden pelitarjonnasta ovat listanneet muun muassa The Verge ja Ars Technica, joka kiteyttää hyvin vuoden 2014 pelitarjonnan:

”Useat odotetut jymymenestykset pettivät sekä kriitikot että pelaajat kauhealla kerronnalla (Watch Dogs), rikkinäisellä toteutuksella (Assassin’s Creed: Unity), rankaisevalla vaikeustasolla (Alien: Isolation) tai toistolla (Destiny). Itsenäisten kehittäjien puolelta nähtiin kiinnostavia kokeiluita, mutta harvoja loistavia tuotoksia. Keskikastista löytyy hellyttäviä (Captain Toad’s Treasure Tracker), hyvin toteutettuja (Shovel Knight), viihdyttävän julmia (Dark Souls II) tai vain hupsuja (Goat Simulator).” – Ars Technica

Listaa kootessa ajattelin, että kylläpä taas pelijono kasvaa, mutta nyt kun katson mitä pelejä sain listattua, näyttää se aika tyhjältä. Oikeastaan yksi pelaa-tason peli löytyi ja loput sellaisia, jotka voisi lisätä pelijonoon, jos aikaa löytyy. Tämä on lähinnä indikaattori siitä, että aikaisemmilta vuosilta riittää hyviä pelejä pelattavaksi ja pelaajan pitäisi nostaa läpipeluutahtia :)

Toinen huomiota herättävä seikka on, että uuden sukupolven konsoleille, eli PlayStation 4:lle ja Xbox Onelle alkaa jo olla useita mielenkiintoisia pelejä tarjolla, vaikkakin ne ovat usein saatavilla myös vanhemmille konsoleille. PlayStation 4 on luultavasti ostoslistalla, joten listasin myös sille ilmestyneet pelaamisen arvoiset pelit.

Pelaa

Wasteland 2

Seikkailupelit ovat aina olleet lähellä sydäntä, ja aikoinaan Falloutit olivat jotain aivan loistavaa. Wasteland 2:n on graafisen ilmeensä, äänimaailmansa ja tunnelmansa puolesta siltä, millainen Fallout 3:n voisi kuvitella olleen, jos se olisi pysynyt tyylilleen uskollisena. Wasteland 2 on siis ydinsodan jälkeiseen maailmaan sijoittuva perinteinen yläkulmasta kuvattu vuoropohjainen roolipeli nykyaikaisella tekniikalla toteutettuna. Mitä Pelaaja-lehden arviosta (9/10 pistettä) luin, peli ei ole helppo, vaan ihanan armoton, hoksottimia vaativa ja silti reilu. Tekemistä ja tutkittavaa riittää. Peli on saatavilla Steamista Windowsille ja Mac OS X:lle.

Ehkä

Civilization: Beyond Earth

Civilizationit ovat aina olleet mainioita ajan hukkaajia ja siksi olenkin pysynyt niistä erossa viime aikoina. En edes ostanut niitä Humble Bundlesta pilkkahintaan. Civilization: Beyond Earth on kuitenkin jotain uutta, jota voisi mielellään testata. Nyt maapallo ja sen historialliset kulttuurit jäävät taakse, kun maapallon kansat suuntaavat uuteen alkuun muukalaiseläinten asuttamalle siirtokuntaplaneetalle. Eli hieman Alpha Centaurin tapaan. Pelaaja-lehden arvio pelistä oli 9/10 todeten, että peli on virkistävä ja perustuksista asti uudistettu ja onnistunut irtiotto sarjan nykymuotista. Peli löytyy Steamista Windows-, Mac OS X- ja Linux-alustoille.

Telltalen episodipelit

Episodimaisista peleistä pitäville Telltale on jatkanut samalla linjalla ja viime vuonna The Walking Dead jatkui toisella kaudella (Pelaaja-lehti, 8/10) ja Bill Willinghamin Fables-sarjakuvien pohjalta julkaistiin The Wolf Amon Us (Pelaaja-lehti, 8/10). Lisäksi Game of Thrones -kirjojen ja TV-sarjan ystäville Telltale tarjoaa Game of Thrones -pelisarjaa, josta on ensimmäinen osa julkaistu (Pelaaja-lehti 7/10). Itse taidan kuitenkin nämä episodipelit jättää hyllyyn, sillä ei ensimmäinenkään Walking Dead -sarja ollut kovin pelattava, vaikka viihdyttävä olikin.

This War of Mine

Miten ja kauan selviytyisit, kun yhteiskunta romahtaa? This War of Mine on sotapeli, jossa sotilaat ovat ongelma ja pääroolin saavat siviilit. Peli pyrkii välittämään sen kokemuksen, millaista on kokea sota, kun kourallinen asukkaita kokoontuu rakennukseen ja yrittää muuttaa sen kodiksi. Se olisi varmasti helppoa, jos nälkä, kylmä, taudit, henkiset ongelmat ja ryöstelijät eivät yrittäisi tappaa joka päivä. Pelaaja-lehden arviossa This War of Mine sai 9/10 pistettä. Se on saatavilla Steamista Mac OS X:lle ja Windowsille.

PlayStation 4

Dragon Age: Inquisition

Roolipelit ovat aina mukavia pelattavia ja BioWare sen osaa. Dragon Age -pelisarjan ensimmäinen osa Origins oli viihdyttävää pelattavaa ja Inquisition lupaa arvosteluiden perusteella eeppistä fantasiaroolipelaamista sisältörikkaudella ja henkilö- ja tarinavetoisuuteen nojaamalla. Peli sijoittuu edellisessä osassa käynnistyneen velhojen ja temppeliherrojen välisen sodan ollessa kuumimmillaan ja sankarin tehtävänä on mikäs muukaan, kuin maailman pelastaminen. Pelaaja-lehden arvostelussa peli sai 9/10 pistettä. Dragons Age: Inquisition on saatavilla PS4:lle, Xbox Onelle, PS3:lle, Xbox 360:lle ja Windowsille.

Wolfenstein: The New Order

Wolfenstein on tuttuja ja turvallista räiskintää, jossa laitetaan natseja pataan toisen maailmansodan jälkeen, kun historia on muuttanut kulkuaan. Peli on ensisijaisesti tarinavetoinen peli ja vasta sitten räiskintä, joka kuulostaa hyvältä, ja Pelaaja-lehti arvioikin pelin 9/10 pisteellä. Peli on saatavilla PS4:lle, Xbox Onelle, PS3:lle, Xbox 360:lle ja Steamista Windowsille.

Pelijonossa

Pidän itseäni jonkinlaisena pelaajana, mutta tosiasiassa aika menee kaikkeen muuhun kuin pelaamiseen, joka näkyy myös pelijonon kasvamisessa. Kirottua ovat Steam-alennusmyynnit ja Humble Bundlet. Täten vuoden 2015 pelattavien pelien listalla onkin liuta pelejä aikaisemmilta vuosilta.

Tällä hetkellä kesken on muun muassa Assassin Creed 2, joka on loistava peli, vaikka osaakin olla ärsyttävä. Myös Borderlands 2:sta on tullut pelattua, mutta kuten Tomb Raider, se varmaan jää kesken. Lisäksi nurkassa odottaa edelleen sähkökitara ja Rocksmith 2014.

Vuoden 2013 pelaamisen arvoisten pelien listalta odottavat edelleen The Last of Us ja Beyond: Two Souls ja lisäksi Steam-jonossa tai hyllyssä ovat Bioshock Infinite, Batman: Arkham Origins, Dead Space 3 (PS3) ja Brothers: A tale of Two Sons. Listan ulkopuolelta jonoon ovat ilmestyneet Watch Dogs (PS3), Saints Row IV (Steam) ja Max Payne 3 (Steam).

Autopelien osalta Gran Turismo 6 sai vuoden aikana kirittäjäkseen Dirt 3:n (PS3), Grid 2:n (Steam), RaceRoomin (Steam) ja odotan innolla Next Car Gamea (Steam). Näitä on hyvä vääntää Logitechin G27 -ratilla ja polkimilla.

Jos vuosi 2014 oli kiinnostavien pelien osalta hiljaista, niin onneksi tuleva vuosi näyttää sen osalta erittäin mielenkiintoiselta, Tulossa on sekä uusia, jatko-osia että klassikoiden uusintoja, mutta niistä lisää myöhemmin. Ehkä pitää harkita jo PlayStation 4:n ostamista (Uncharted 4).

DigiExpo esitteli uudet pelit konsoleille

DigiExpo on yksi niistä tapahtumista GoExpon lisäksi, joissa vuosittain pitää käydä katsomassa, mitä uutta markkinoilla on tarjottavana. Tänä vuonna saamani bloggaapassin ansiosta oli kolme päivää aikaa tutustua DigiExpon ja samaan aikaan järjestettävien SkiExpon, BoardExpon ja HifiExpon tarjontaan. DigiExpo olikin tänä vuonna mielenkiintoinen, sillä en ollut uusia konsoleita ja pelejä aikaisemmin pelannutkaan.

Tänä vuonna DigiExpo keskittyi uusien konsoleiden ja pelien esittelyyn, kun Xbox One ja PlayStation 4 -pelipisteitä oli ihan mukavasti tarjolla. Viihde-elektroniikan osalta tarjonta oli aikaisempia vuosia kapeampaa. Olin messuilla bloggaajapassin voimin, eli pääsin paikalle jo, kun ovet olivat avoinna vain ammattilaisille ja toimittajille, eli pari tuntia aikaa pelata ennen pikkupoikalaumojen saapumista. Vähemmän väkeä, enemmän mahdollisuuksia testata uusimmat konsolit ja pelit. Lauantaina väkeä oli paikalla jo aamusta alkaen selvästi enemmän kuin perjantaina. Messuilla oli myös useita esityksiä, mutta kävin kuuntelemassa vain Mikko Hyppösen Netin Tulevaisuus -esityksen, joka kertoi hyvin mitä verkossa on tapahtumassa ja mihin olemme menossa.

DigiExpo 2014
Mikko Hyppönen ja Netin tulevaisuus

Uuden konsolisukupolven pelien tarjonta näytti ihan mukavalta, mutta messuilla ei mitään sellaista peliä tullut eteen, että pitäisi kotona löytyviä konsoleitä vielä päivittää. Uncharted 4:n kun tulee vasta ensi vuonna. Mutta kyllä Xbox One ja PlayStation 4 -pelien grafiikoita katsellessa alkoi päivittäminen kummasti houkuttelemaan. Siihen lisäksi hieman isompi televisio, niin kyllähän sitä pelien ääressä viihtyisi.

Pelien osalta tuli testattua lähinnä PlayStation 4:n tarjontaa, muun muassa DriveClub, Project Cars, Far Cry 4, Assassin’s Creed: Unity, Dragon Age: Inquisition, Battlefield: Hardline, The Order: 1886, Bloodborne ja Until Dawn. Siinähän sitä onkin pelattavaa ja käsittämättömän hienon näköistä. Lisäksi Xbox One rekassa tuli otettua pataan Call of Dutyn tiimideathmatchissa. Pitänee tyytyä seikkailu- ja autopeleihin :) Harmillisesti meni Forza Horizon 2:n ohitse, kuten myös Quantum Breakin demo ja Oculus Rift DK2.

Taitopeleistä SingStar ja erilaiset tanssipelit olivat hyvin esillä, ja oli hauska katsoa miten Rocksmith 2014 taittui osaavan kitaristin käsittelyssä. Ei kyllä suju mikään mainituista peleistä itseltä, etenkin kun kitara pölyttyy TV-tason vieressä. Paikalla oli myös paljon suomalaisia pelien tekoon keskittyneitä kouluja ja indie-pelinkehittäjiä. Muun muassa Virtual Air Guitar Companyn Boom Ball for Kinect oli aika ovela. Pelien retro-osuudessa pääsi testaamaan, millaisia olivat vanhan kunnon kolikkopelit, kuten Ironman Super Off Road.

Virtual Air Guitar Companyn Boom Ball for Kinect
Kiekko liikkui NHL15:ssa
Vanhoja kolikkopelejä
Peleillä voi oppia soittamaan kitaraa
Tai oppia tanssimaan?

3D-tulostukselle oli myös varattu pieni oma osionsa, jossa pääsi katsomaan miten esineet valmistuvat ja millaisia erilaisia rakennelmia laitteella voi tehdä. Esillä oli muovista ja hiekasta valmistettuja esineitä, sekä optisia tulostuksia, mutta muun muassa metallia ja titaaniakin voi tulostaa. 3D-tulostus tulee olemaan suuri juttu.

3D-tulostimella voi tulostaa vaikka mitä
3DTechin 3D-tulostin

Samaan aikaan messukeskuksessä järjestettiin myös HifiExpo, SkiExpo, BoardExpo ja Lätkä&Säbä -tapahtumat, joten ihmeteltävää riitti. Harmillisesti Burtonin lautoja ei ole koskaan messuilta löytänyt ja suksia on vaikea testata tasamaalla, mutta ihan hauskaa käveltävää ja katseltavaa, mitä uutta eri valmistajilla oli tarjota. Paikalla oli tietenkin myös useita vaate- ja välinekauppoja, joista mukaan tarttuikin Feelmaxin paljasjalkakengät. Saa nähdä miten ne toimivat muun muassa sählyssä ja miten jalka niihin tottuu. Tuotenäytteitä oli tarjolla lähes mahan täydeltä energiajuomasta rahkaan ja kekseihin.

HifiExpo oli osaltaan DigiExpon yhteydessä ja levittyi kongressikeskuksen huoneisiin, joissa parempaa äänentoistoa pääsi kuuntelemaan. Hyvältähän se musiikki kuulosti, kunhan ei katsonut äänen hintalappua. Demohuoneissa pääsi myös kuulemaan, miten Dolbyn Atmos ja Auro 3D teknologiat tuovat syvyysvaikutelmaa erikoisäänentoiston voimin kuvaan ja ääneen. Hifi on kyllä sellainen alue, jota en oikein ymmärrä, kun mennään hintaluokassa tonnin yläpuolelle.

Lumikissa jyrää rinteissä

Temppuja voi treenata ilman rinnettä ja myös kesällä

Vanhempaa Hifiä

Kokonaisuutena kolmen messun paketti toimi ihan hyvin ja kyllä siellä helposti sai vierähtämään puoli päivää, etenkin kun testaili eri pelejä. Perjantaina oli selkeästi enemmän tilaa ja lauantaiaamunakin vielä mahtui liikkumaan ilman suurempaa tungosta. Sisällön osalta DigiExpo keskittyi lähinnä pelaamiseen, eikä viihde-elektroniikkaa juurikaan näkynyt. Muistaakseni aikaisempina vuosina DigiExpo on ollut enemmän tasapainoisempi. Muun muassa televisioiden ja puhelinten osalta Expert Expo tarjosi paremmat mahdollisuudet tutustua tarjontaan. Myös muiden messujen osalta tarjonta oli ehkä hieman vähäisempää kuin aikaisempina vuosina, eli sama hiipuva trendi näyttää jatkuvan, mitä on näkynyt myös GoExpon osalta.