Xboxin Game Pass on tänä vuonna tuonut eteen viihdyttäviä pelejä ja nyt pelilistalta löytyi Atomic Hearts. Mundfishin esikoisteos, Neuvostoliiton vaihtoehtohistoriaan sijoittuva, Atomic Heart on arvosteluiden mukaan epätasainen kokonaisuus, mutta itse pidin sen ironisesta ja hieman kliseisestä otteesta FPS-seikkailuun.
Atomic Heart tarjoaa ihan viihdyttävää räiskintää vaihtoehtoiselle aikajanalla, jossa Neuvostoliitto on voittanut toisen maailmansodan edistyneen polymeeriteknologiansa avulla. Huimien edistysaskelten myötä on edetty teknoutopiaan, jossa Kollectiv 1.0 -verkostoon yhdistetyt robotit hoitavat ihmisten työt. Askel kohti utopiaa kompastuu kuitenkin pahasti, kun robotit hyökkäävät yllättäen ihmisiä vastaan. Pelaajan tehtävänä on astua P-3 -nimisen agentin saappaisiin ja lähteä selvittämään, mitä oikein tapahtui, ja miten robottikapina voitaisiin pysäyttää.
Atomic Heart (kuva: Mundfish)
Pelissä on vahvasti Bioshockmainen tunnelma FPS-pelinä, jossa on biomuunneltuja ihmisiä erikoistaitoineen ja utopia joka menee pieleen. Pelin aikana kehitellään aseita, hahmoa ja erikoistaitoja biomuunnoksin. Eli tuttua ja turvallista pelimekaniikkaa. Tähän kun vielä lisätään pohjimmiltaan lineaarinen seikkailu, jossa on avoimen pelimaailman osioita, tapellaan päälle käyviä vihollisia vastaan ja välillä ratkotaan pulmia ja ihmetellään neuvostopropagandaa, on pelaajalle tarjolla selkeä kokonaisuus.
Visuaalisesti Atomic Heart on erittäin kaunis peli ja taustalla soiva musiikki sopii erinomaisesti tunnelmaan ja on myös todella hyvää.
Pelin kehittäjän mahdolliset kytkökset Venäjään ja venäläisiin sijoittajiin ovat puhuttaneet pelimedioissa, etenkin kun Atomic Heartissa ylistetään teknoutopia-Neuvostoliittoa. Pelin Neuvostoliittoa koskevaa kritiikkiä pitää lukea hieman rivien välistä, esimerkkinä päähenkilönä P-3 on naiivi ja pihalla poliittisista agendoista.
Kun Atomic Heartin tarinan ottaa sopivalla mielellä ja antaa viholliselle veitsestä, menee useampi ilta mukavasti vaihtoehtotodellisuuden parissa. Parempiakin tunnelmallisia FPS-pelejä olen pelannut, mutta tälläisena arkipelaajana suoraviivainen eteneminen ja vaikeustasona tarinaan painottuvana, Atomic Heart tarjosi hyvää ajanvietettä iltoihin.
Pelaamisessa sopivien pelien valinta on aina hankalaa tasapainottelua rahankäytön ja pelin viihdearvon välillä käytettävissä olevan ajan suhteen. Tältä osin Microsoftin Xbox Game Pass on ollut hyvä hankinta, sillä sitä kautta tulee pelattua pienellä kynnyksellä pelejä, joita ei muuten välttämättä harkitsisi, mutta jotka yllättävät pelikokemuksellaan. Yksi tällainen on Ninja Theoryn viikinkien aikaan sijoittuva Hellblade: Senua’s Sacrifice.
Hellbladessa kelttiläissoturi Senua matkaa piinaavien näkyjen kanssa Helheimiin, kuolleiden valtakuntaan, josta hän yrittää pelastaa tapetun rakkaansa Dillionin. Senuan matka on pelinä enemmän elämys kuin toimintapeli ja vaikean aiheen pohjalta on rakennettu kiehtova ja paikoin jopa sivistävä jännäri. Tarinan ohessa välillä tarjolla on taistelutoimintaa ja yksinkertaista pulmanratkontaa, jotka rytmittävät peliä, mutta molemmat ovat aika nopeasti nähty. Pelin eteneminen on suoraviivaista ja se on läpäistävissä muutamassa tunnissa. Itselläni meni kaikki tarinakivet keräten muutama ilta tarinan pelaamiseen.
Pelillisesti Hellblade on viihdyttävä ja tarjoaa kompaktin ja vaikuttavan pelikokemuksen siitä, mitä mielenterveysongelmista kärsivän soturin pään sisällä tapahtuu. Hieman painostava teemojensa takia 18 vuoden ikärajalle on vahvat perusteet. Parasta pelissä on sen äänisuunnittelu yhdistettynä viimeisen päälle toteutettuun ja elokuvalliseen miljööseen. Parhaimmillaan se on kuulokkeet päässä.
Arjesta on hyvä välillä irtautua ja unohtua muihin maailmoihin. Yksi tapa siihen on pelaaminen ja tänä vuonna sen edistämiseksi hankin viimeinkin Playstation 4:n. Pelaamatta jääneitä pelejä onkin vuosien aikana kertynyt hyvä lista, vaikka viime vuonna Pelaamisen arvoiset pelit 2017 -kirjoitus ei paljoa tarjonnut. Vuonna 2018 pelaamisen arvoiset pelit saivat hyviä lisäyksiä ja tässä muutamia omia poimintoja listalle.
Kyllä
Red Dead Redemption 2
Red Dead Redemption 2 (kuva: Pelaaja)
Vuoden ehkä odotetuin peli oli loppusyksystä ilmestynyt Rockstarin Red Dead Redemption 2:n, eli western-simulaattori, joka mallintaa 1800-lukulaista maailmaansa tarkasti parrankasvua ja hevosten kakkaamista myöten. Peli alkaa 12 vuotta aiemmin kuin sarjan ensimmäinen osa ja Marston on tässä pelissä vasta sivuhahmo, kun antisankarin viitan ottaa kannettavakseen Arthur Morgan.
”Red Dead Redemption 2 ei ole sellainen peli, jota Rockstarilta on totuttu odottamaan. Pohjalla on sama tekniikka ja tyyli on kuin ennenkin, mutta nyt tuntuu, että tässä on kaksi keskenään taistelevaa peliä. Ensimmäinen puoli on elokuvamainen ja tarkkaan käsikirjoitettu seikkailu, jota näiltä tekijöiltä on totuttu näkemään. Toinen on yllättävämpi.”
RDR2:sta on tullut pelattua nyt jonkin verran ja jos sarjan ensimmäinen osa miellytti, tarjoaa esiosa paljon samaa, mutta laajemmalla skaalalla. Tahti on myös verkkaisempi ja hevosella saa ratsastaa paljon.
Assassin’s Creed -sarja on tahkonnut viime vuosina jälleen laadukkaita pelejä kertoen tarinaansa temppeliherrojen ja heitä vastustavien salamurhaajien historiasta. Viime vuonna ilmestynyt Origins kertoi salamurhaajien killan synnystä ja nyt Odyssey ottaa hypyn satoja vuosia taaksepäin, sijoittuen antiikin Kreikkaan 400 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Kaksi suurta kaupunkivaltiota, Ateena ja Sparta, kamppailevat liittolaisineen alueen herruudesta ja pelaaja on yksinkertainen palkkasotilas Kefalonian syrjäisellä saarella.
”Jo Origins täytti pelimaailman kaikenlaisella mielenkiintoisella löydettävällä, nähtävällä ja tutkittavalla, mutta Odyssey panee vieläkin paremmaksi.”
Odyssey on toimintaroolipeli, mikä erottaa sen sarjan aiemmista osista. Keskusteluissa voi nyt valita sanomisiaan ja tehdä valintoja, jotka saattavat vaikuttaa tehtävien loppuratkaisuihin. Se näkyy myös taistelujärjestelmässä ja hahmolla on nyt kolme eri kykypuuta, joista jokainen tehostaa tiettyä pelityyliä: jousenkäyttö, aseellinen taistelu ja salamurhaaminen. Taistelut itsessään ovat aiempaa haastavampia ja vaativat taktikointia, etenkin kun vastassa on usein suuria määriä vihollisia.
”Peli on kieltämättä aika kaukana niistä peleistä, joista Assassin’s Creed -sarja on tullut monille tutuksi, mutta se ei tee siitä yhtään sen huonompaa – ainoastaan erilaisen. Silti on varmaa, että salamurhaajien ja temppeliherrojen ollessa poissa kuvioista monille kyseessä ei ole ”aito” Assassin’s Creed -peli.”
Pelaaja-lehden arviossa salamurhaajan seikkailut sai 9/10 pistettä. Peli on saatavilla Windowsille, Xbox One:lle ja PlayStation 4:lle.
Alesta
Detroit: Become Human
Detroit: Become Human (kuva: Pelaaja)
”David Cagen mielipiteitä jakavia teoksia pelanneet tietävät heti, mitä odottaa. Detroit on edeltäjiensä tapaan peloton jännitysnäytelmä, joka tekee pelaajasta samaan aikaan ohjaajan, näyttelijän ja uhrin. Hyvää mieltä tai lämpimiä tunteita tältä peliltä on turha toivoa.”
Detroidissa pelaajan käsiin lasketaan useamman hahmon elämä. Androidetsivän Connorin lisäksi päästään seuraamaan huumehörhön jälkiä siivoavan sisäkkörobotti Karan sekä halvaantunutta taiteilijavanhusta avustavan Markuksen vaiheita. Arkisesti alkavat tarinantyngät monimutkaistuvat vauhdilla, kun androidit alkavat herätä todellisuuteen massoittain ja pelin päähahmot päätyvät tapahtumien keskipisteeseen tavalla tai toisella. Pelin käsikirjoitukseen on panostettu ja enemmistöllä kohtauksista on kolmesta viiteen erilaista loppua.
”Puhtaana pelikokemuksena Detroit ei ole aivan yhtä vahva. Ohjaus on tuttua kontekstisidonnaista nappien rämpyttelyä ja ohjaimen kallistelua, ja eritoten paniikinmakuisissa toimintakohtauksissa ohjauksen ennalta arvattavat temput käyvät hermoille.”
”Detroit: Become Human on paitsi Quantic Dreamin peleistä paras myös oman genrensä kirkkainta kärkeä.”
God of War -pelisarjaa on kehuttu läpi vuosien ja nyt sarja syntyy uudestaan, kun Kratos, puolijumala ja Zeuksen poika, on saanut raivottua kostonhimoisena tiensä läpi koko Kreikan mytologian, muuttanut Norjan perämetsiin ja perustanut perheen.
Tarinan juoni on, että Kratos ja hänen poikansa Atreus matkaavat maankolkan korkeimmalle huipulle sirottelemaan pojan äidin tuhkia ja matkalla on paljon esteitä. Kratos repii viholliset palasiksi verisesti ja raa’asti aseinaan Leviathan-taikakirves ja nyrkit ja suojana käteen ilmestyvä taikakilpi. Taistelu on aiempaa taktisempaa ja hyvään ajoitukseen perustuvaa.
”Uusi God of War on heittämällä paras PlayStation 4 -peli tällä hetkellä, eikä kenenkään sarjan tai toimintapelien ystävän kannata jättää sitä väliin.”
Pelaaja-lehti
”Jotain uutta avautuu pelaajalle tasaiseen tahtiin, eikä tarina junnaa missään vaiheessa paikallaan. Silti pelkällä tarinalla riittää pituutta lähes 30 tunniksi, ja jos haluaa löytää ja voittaa kaiken, saa pelin parissa viettää aikaa melkein 50 tuntia.”
Viime vuosina pelaaminen on jäänyt vähemmälle ja pelijonossa alkaa olemaan jo hyvä otos pelejä. Vuoden 2018 aikana tuli listalta pelattua Batman: Arkham Knight ja Day of the Tentacle, sekä aloitettua Quantum Break että Assassin’s Creed IV: Black Flag.
Vuoden 2019 osalta pelaaminen näyttää lupaavalta, sillä tällä hetkellä konsolissa pyörii Red Dead Redemption 2 ja odottamassa ovat Uncharted 4: A Thiefs End, The Last of Us ja Horizon: Zero Dawn. Ajankäytön ongelmia ei ole näköpiirissä, sillä hiihtäminen, kuntosali ja pyöräily täyttävät viikon loput tunnit.
Pelaaminen on hauskaa ajanvietettä ja hyvä tapa irtautua todellisuudesta, mutta mitä sitten pitäisi pelata? Pelaajalla on aina vuosittain enemmän tai vähemmän vaikea tehtävä valita, mihin peleihin sitä rajattua vapaa-aikaansa käyttäisi. Onneksi useat Internetin mediat kuten Ars Technica ja The Verge listaavat vuoden parhaita pelejä, joista on helppo valita omalle listalleen parhailta vaikuttavat pelit. Tässä omat valintani vuoden 2015 pelaamisen arvoisista peleistä, joita ajattelin tänä vuonna pelailla.
Viime vuonna ilmestyi nippu loistavia pelejä etenkin uuden sukupolven konsoleille, joista listassa ei edes ole mainittu vain Xbox One -alustalle saatavia. Aika alkaa pian olemaan kypsä PlayStation 4:n hankkimiselle, jota lista jo enteilee, mutta odotellaan sen osalta vielä Uncharted 4:sta, sillä pelijonossa riittää pelattavaa, kuten viime vuoden listauksessa myös totesin.
Codemastersin DiRT-sarjan pelit ovat olleet vuosia laadultaan vaihtelevia, mutta nyt DiRT Rallyn myötä asiaan näyttäisi tulevan muutos. Videoiden, kuvien ja kommenttien perusteella luvassa on toimivaa rallia ja rallikrossia uusilla WRC- ja vanhoilla legendaarisilla autoilla. Ajettavaa on kuusi rallia Monte Carlosta Walesiin ja Ruotsista Suomeen. Windowsille pelin saa kätevästi Steamista ja se on saatavilla myös PlayStation 4 ja Xbox One -konsoleille.
Rocksteadyn Batman-trilogian viimeinen osa, Arkham Knight, tarjoaa jälleen haasteita pelaajalle, kun Scarecrow palaa kuvioihin ja yhdistää Gotham Cityn rikolliset aiheuttamaan kaaosta. Pelistä ei varmaan tarvitse paljoa enempää sanoakaan. Taattua laatua ja toimintaa luvassa, mitä aikaisemmissa osissa on päässyt nauttimaan. Pelaaja-lehden arvostelussa 10/10 pistettä (lukijat 8/10) saanut peli on parhaimmillaan PlayStation 4 ja Xbox One -konsoleilla, mutta sen saa myös Windowsille Steamista.
Geralt Rivialainen, hirviöitä metsästävä noituri on jälleen seikkailemassa avoimen maailman roolipelissä ja entistä laajempana kokonaisuutena kuin aikaisemmin. Pelisarja on itselleni uusi, mutta kunhan saan Witcher 2:n pelattua, on tämä seuraavana listalla. Pelaaja-lehden arvostelu antoi 9/10 (lukijat 9/10) pistettä. Windowsille pelin voi hankkia Steamista ja se on saatavilla myös PlayStation 4:lle ja Xbox Onelle.
Elokuvamainen Until Dawn kauhuseikkailu sijoittuu etäiseen mökkiin, jossa pelaajan on yritettävä pitää kahdeksan kaverusta hengissä pimeydessä vaanivilta hirviöiltä. Peli on enemmänkin interaktiivinen kahdeksan tunnin elokuva, kuin rankkaa pelaamista ja pelattavuus on Heavy Rainin linjalla. Luvassa on siis kävelyä, juonenkäänteiden aktivointia, nappien hakkaamista reaktiominipeleissä ja sellaista. Pelillä on myös arvoa uudelleen pelaamisessa, sillä tehdyt valinnat vaikuttavat pelin etenemisessä. Pelaaja-lehden arvostelu pisteytti viihteen 9/10 (lukijat 9/10) ja peli on saatavissa vain PlayStation 4:lle.
Bethesdan Fallout 4 on peli, jota fanit ovat odottaneet ja se tarjoaa rönsyilevää, villiä ja pelaajansa omistamaa tarinaa hiekkalaatikkomaailmassa. Tällä kertaa Fallout on myös hieman erilainen, sillä räiskinnän ja juonen lisäksi se tarjoaa rakentamista ja vaikka sota ei koskaan muutu, on se puppua. Pelaaja-lehden mukaan Fallout 4 on sarjan historiassa ensimmäistä kertaa hyvä räiskintä. Peli ei loista grafiikalla, joka tuntuu rumalta ja ikääntyneeltä, mutta sen vahvuus on vaihtelevuus ja hauskuus. Pelisuunnittelun osalta peli tuntuu Fallout 3:n suoralta jatkolta. Pelaaja-lehti arvosteli pelin 8/10 pisteen arvoisesti (lukija 7/10), joka kuvaa asiaa hyvin. Peli on saatavissa Windowsille Steamista ja PlayStation 4:lle ja Xbox Onelle kaupoista.
Assassin Creed -sarja on taantunut vuosien aikana, mutta Syndicaten myötä sarja saa takaisin kadonnutta asennetta ja persoonallisuutta. Sarja on edennyt modernin aikakauden kaupunkiin ja viktoriaaninen Lontoo tarjoaakin hyvät puitteet seikkailulle. ”Assassin’s Creed Syndicate on kuin onkin nykysukupolven Assassin’s Creed II. Se ottaa enemmän irti siitä potentiaalista, joka paistoi Unityn pinnan alla.” Pelaaja-lehden arvostelussa se sai 8/10 pistettä (lukijat 8/10). Peli on saatavissa Windowsille Steamista ja kaupoista PlayStation 4 ja Xbox One -konsoleille.
Demon’s Souls ja Dark Souls kulttiklassikojen tekijä, FromSoftware, tarjoaa Bloodbornessa paljon sitä, mitä voisi olettaa. Peli on ”hämäävistä suvantokohdista huolimatta armottoman nopea toimintamätke, joka rankaisee pelaajia virheistä ja opettaa täydellisiin suorituksiin. Kuolema voi tulla parissa sekunnissa, mutta sen ei ole pakko tulla. Soulsit olivat synkeää mutta kauniin runollista dark fantasya. Bloodborne on kauhua.” Pelaaja-lehden arvostelussa peli sai täyden 10 pistettä (lukijat 9/10) ja se on yksinoikeudella vain PlayStation 4:lle.
Need For Speed Shift -ajopeleistä tunnetun Slightly Mad Studiosin Project CARS ei ole sunnuntaikuskeille, sillä nyt ote on enemmän simulaatiota kuin mitä Gran Turismot tai Forzat ovat tarjonneet. ”Pelinä Project CARS on autoilun hiekkalaatikko. Kaikki autot ja radat ovat heti avoinna, ja jopa uratilan saa aloittaa haluamaltaan taitotasolta aina kartingista Le Mans -kilpureihin.” Pelaaja-lehti arvioi sen pistein 7/10 (lukijat 6/10) ja peli on saatavissa Windowsille Steamista ja muut alustat ovat PlayStation 4 ja Xbox One.
Square Enixin viiden episodin Life is Strange on omaleimainen seikkailupeli, joka sisältää aikamatkailua, kaaosteoriaa ja aikajatkumon sorkkimista. ”Pelaaminen on loppujen lopuksi hyvin yksinkertaista pulmanratkontaa. Valtaosa ajasta kuluu ympäristöjä tutkiessa, ihmisten kanssa keskustellessa ja esineitä poimiessa.” Eli peli on interaktiivinen kertomus, mutta ilmeisen hyvä, sillä Pelaaja-lehti antoi pelille 9/10 pistettä (lukijat 8/10). Peli on saatavissa Windowsille Steamista ja muut alustat ovat PlayStation 3 ja 4, sekä Xbox 360 ja Xbox One.
UnderRail on 90-luvun lopun isometrisen kuvakulman tietokoneroolipeleiltä ja juuri Falloutilta paljon innoitusta saanut seikkailu. Tapahtumat sijoittuvat kaukaiseen tulevaisuuteen, jossa elämä Maan pinnalla on muuttunut käytännössä mahdottomaksi ja ihmiskunta on joutunut näin ollen pakenemaan metrotunnellien kätköihin varmistaakseen selviytymisensä. Edessä on pelimaailman tutkimista ja vuoropohjaista taistelemista. Windowsille pelin löytää Steamista.
Slicks ’n’ Slide oli aikoinaan yksi niistä peleistä, joita kavereiden kanssa tuli hakattua ja kiroiltua näppäimistön rajattua kykyä toimittaa painalluksia. Muutamia vuosia sitten Turbo Sliders toi legendaarisen Slicksin perintöä uudella asenteella ja verkkopelillä varustettuna ja nyt Steamin Early Accessissa on saatavilla uusi yrittäjä retrohenkisten autopelien markkinoille: suomalaisen Iceflake Studiosin Race Online.
Race Online
Race Online on suomalaisen Iceflake Studiosin lupaavalta näyttävä ylhäältä päin kuvattu ajopeli, joka henkii legendaarisen Slicks ’n’ Sliden tunnelmaa. Käytännössä pelissä on kaikki, mitä tarvitaan hyvään retrohenkiseen autopeliin. Hienot grafiikat, kolme eri pelimuotoa, sulava pelattavuus, tusinoittain ajoneuvoja ja satoja ratoja vaihtelevissa ympäristöissä. Lisäksi pelaajalla on mahdollista tehdä omia ratoja ja jakaa niitä muiden pelaajien kanssa. Nettipelissä voi mitata ajotaitonsa muita vastaan. Yksinpelissä yhden kisan ja aika-ajon lisäksi on ura-muoto, jossa voi haastaa tekoälyn ohjaamat autot kuuden autoluokan ja kolmen eri cupin muodossa. Ura-muodossa tarkoituksena on saada avattua kaikki autot ja niiden päivitykset.
Tällä hetkellä peli on vielä Steamin Early Accessissa, eli keskeneräinen, mutta pelin kaikki osa-alueet ovat sivujen mukaan jo valmiit nettipeliä lukuun ottamatta ja julkaisuaikataulu on alkuvuodesta. Peli toimikin ihan sujuvasti, pyöri Macbook Pro (late 2013) pelattavasti, mutta kaatuili säännöllisesti. Peli on saatavilla Windowsille ja OS X:lle, ja ilmeisesti jossain vaiheessa myös Xbox Onelle.
Ostin Race Onlinen muutama päivä sitten ja vajaan seitsemän tunnin pelaamisen jälkeen peli on niin sanotusti nähty, vaikka muutamia saavutuksia on vielä avaamatta. Päällisin puolin peli vaikuttaa hyvältä ja radat ovat vaihtelevia sekä laadultaan että haastavuudeltaan, mutta tärkeimmän osa-alueen kohdalla ei ole mielestäni onnistuttu. Race Onlinen ajoneuvojen ajettavuus ja käyttäytyminen jättää paljon toivomisen varaa, jos haikailee Slicks ’n’ Sliden tai Turbo Slidersin pelattavuutta. Autot käyttäytyvät lähes identtisesti, kiemurtelevat kuin madot asfaltilla, ohjattavuudessa ei ole mitään dynamiikkaa ja ne takertuvat sekä esteisiin että toisiin autoihin. Lisäksi vaikuttaa, että autojen ja esteiden törmäysmalli on liian tarkasti grafiikan kokoinen neliskanttinen alue, joka aiheuttaa ongelmia. Tähän kun vielä lisätään tekoälyn kuin kiskolla kulkevat autot, ei pelaaminen kovin kauaa houkuta.
Tekoälyä vastaan kisaamista jaksaa vain, koska pelissä on tavoitteet ja muuten kaikkia autojen päivityksiä ei saa käyttöön. Onneksi tekoäly ajaa kohtalaisen heikosti jopa vaikeimmalla vaikeusasteella, joten varsinainen haaste kisoissa on päästä lähdön jälkeen viimeisestä ruudusta kärkeen takertumatta muihin autoihin tai päätymättä tekoälyn puskemana ulos radalta. Hauskaa? Ei.
Kokeilin nopeasti myös oman radan rakentamista pelin editorilla, joka oli aika kätevä. Kyllä sillä radan sai aikaan, vaikka en keksinyt, miten radasta saa helposti saman levyisen kaikkialta tai miten poistaa asetettuja elementtejä.
Race Online ei täytä kovia odotuksia, mitä retrohenkiseltä ylhäältä päin kuvatulta ja Slicks ’n’ Slidelta näyttävältä peliltä voisi odottaa. Onneksi pelistä maksamani vajaat 10 euroa jäävät Suomeen, sillä muuten harmittaisi. En kyllä peliä voi suositella, kuten Steamin arvostelussa kirjoitinkin, ainakaan tällä hetkellä.
Yhteenveto
Race Online vaikuttaa kivalta peliltä ja näyttää nätiltä, mutta sen tärkein osa-alue on myös sen heikkous. Autojen käyttäytyminen ja ajomalli ei ole lähelläkään sitä luokkaa, mitä voisi kuvitella, jos inspiraatiota on otettu Slicks ’n’ Slidesta ja peliä on hiottu sulavan pelattavuuden osalta. Nettipelaamista ei vielä Early Access -versiossa päässyt testaamaan, mutta näillä edellytyksillä en siltä paljoa odota. Tässä kuosissa peliä ei oikein voi suositella, enkä myöskään usko, että että pelituntumaa ja autojen ajo- ja törmäysmallia enää tässä vaiheessa aletaan muuttamaan. Se kun on niitä ensimmäisiä asioita, jotka pitäisivät pelissä olla kunnossa.
Plussaa
Nätti grafiikka
”Sulava” pelattavuus
Suomalaisuus
Miinusta
Pelituntuma
Autojen ajo- ja törmäysmalli
Teköäly ajaa kiskoilla
Autojen päivittäminen
Jos haluaa hakea sitä samaa ajamisen iloa, mitä Slicks ’n’ Slide aikoinaan tarjosi ja pelata netissä kavereiden kanssa, kannattaa tutustua Turbo Sliders-peliin ja sen sliders-autoon. Alkuun pääsee kätevästi demo-versiolla.
Vuosi on jälleen vierähtänyt pelimaailmassa ja vaikka pelaajat saivat pelattavaksi useita odotettuja suuren tuotannon pelejä, oli pelivuosi 2014 ehkä hieman laimea ja jopa pettymys. Toisaalta itsenäiset kehittäjä ja pienemmät tuotannot tarjosivat ilonpilkahduksia. Tässä muutamia poimintoja, joita ajattelin pelata vuonna 2015, kunhan saan ensin vuoden 2013 pelaamisen arvoiset pelit pelattua :)
Parhaita vuoden pelitarjonnasta ovat listanneet muun muassa The Verge ja Ars Technica, joka kiteyttää hyvin vuoden 2014 pelitarjonnan:
”Useat odotetut jymymenestykset pettivät sekä kriitikot että pelaajat kauhealla kerronnalla (Watch Dogs), rikkinäisellä toteutuksella (Assassin’s Creed: Unity), rankaisevalla vaikeustasolla (Alien: Isolation) tai toistolla (Destiny). Itsenäisten kehittäjien puolelta nähtiin kiinnostavia kokeiluita, mutta harvoja loistavia tuotoksia. Keskikastista löytyy hellyttäviä (Captain Toad’s Treasure Tracker), hyvin toteutettuja (Shovel Knight), viihdyttävän julmia (Dark Souls II) tai vain hupsuja (Goat Simulator).” – Ars Technica
Listaa kootessa ajattelin, että kylläpä taas pelijono kasvaa, mutta nyt kun katson mitä pelejä sain listattua, näyttää se aika tyhjältä. Oikeastaan yksi pelaa-tason peli löytyi ja loput sellaisia, jotka voisi lisätä pelijonoon, jos aikaa löytyy. Tämä on lähinnä indikaattori siitä, että aikaisemmilta vuosilta riittää hyviä pelejä pelattavaksi ja pelaajan pitäisi nostaa läpipeluutahtia :)
Toinen huomiota herättävä seikka on, että uuden sukupolven konsoleille, eli PlayStation 4:lle ja Xbox Onelle alkaa jo olla useita mielenkiintoisia pelejä tarjolla, vaikkakin ne ovat usein saatavilla myös vanhemmille konsoleille. PlayStation 4 on luultavasti ostoslistalla, joten listasin myös sille ilmestyneet pelaamisen arvoiset pelit.
Pelaa
Wasteland 2
Seikkailupelit ovat aina olleet lähellä sydäntä, ja aikoinaan Falloutit olivat jotain aivan loistavaa. Wasteland 2:n on graafisen ilmeensä, äänimaailmansa ja tunnelmansa puolesta siltä, millainen Fallout 3:n voisi kuvitella olleen, jos se olisi pysynyt tyylilleen uskollisena. Wasteland 2 on siis ydinsodan jälkeiseen maailmaan sijoittuva perinteinen yläkulmasta kuvattu vuoropohjainen roolipeli nykyaikaisella tekniikalla toteutettuna. Mitä Pelaaja-lehden arviosta (9/10 pistettä) luin, peli ei ole helppo, vaan ihanan armoton, hoksottimia vaativa ja silti reilu. Tekemistä ja tutkittavaa riittää. Peli on saatavilla Steamista Windowsille ja Mac OS X:lle.
Ehkä
Civilization: Beyond Earth
Civilizationit ovat aina olleet mainioita ajan hukkaajia ja siksi olenkin pysynyt niistä erossa viime aikoina. En edes ostanut niitä Humble Bundlesta pilkkahintaan. Civilization: Beyond Earth on kuitenkin jotain uutta, jota voisi mielellään testata. Nyt maapallo ja sen historialliset kulttuurit jäävät taakse, kun maapallon kansat suuntaavat uuteen alkuun muukalaiseläinten asuttamalle siirtokuntaplaneetalle. Eli hieman Alpha Centaurin tapaan. Pelaaja-lehden arvio pelistä oli 9/10 todeten, että peli on virkistävä ja perustuksista asti uudistettu ja onnistunut irtiotto sarjan nykymuotista. Peli löytyy Steamista Windows-, Mac OS X- ja Linux-alustoille.
Telltalen episodipelit
Episodimaisista peleistä pitäville Telltale on jatkanut samalla linjalla ja viime vuonna The Walking Dead jatkui toisella kaudella (Pelaaja-lehti, 8/10) ja Bill Willinghamin Fables-sarjakuvien pohjalta julkaistiin The Wolf Amon Us(Pelaaja-lehti, 8/10). Lisäksi Game of Thrones -kirjojen ja TV-sarjan ystäville Telltale tarjoaa Game of Thrones -pelisarjaa, josta on ensimmäinen osa julkaistu (Pelaaja-lehti 7/10). Itse taidan kuitenkin nämä episodipelit jättää hyllyyn, sillä ei ensimmäinenkään Walking Dead -sarja ollut kovin pelattava, vaikka viihdyttävä olikin.
This War of Mine
Miten ja kauan selviytyisit, kun yhteiskunta romahtaa? This War of Mine on sotapeli, jossa sotilaat ovat ongelma ja pääroolin saavat siviilit. Peli pyrkii välittämään sen kokemuksen, millaista on kokea sota, kun kourallinen asukkaita kokoontuu rakennukseen ja yrittää muuttaa sen kodiksi. Se olisi varmasti helppoa, jos nälkä, kylmä, taudit, henkiset ongelmat ja ryöstelijät eivät yrittäisi tappaa joka päivä. Pelaaja-lehden arviossa This War of Mine sai 9/10 pistettä. Se on saatavilla Steamista Mac OS X:lle ja Windowsille.
PlayStation 4
Dragon Age: Inquisition
Roolipelit ovat aina mukavia pelattavia ja BioWare sen osaa. Dragon Age -pelisarjan ensimmäinen osa Origins oli viihdyttävää pelattavaa ja Inquisition lupaa arvosteluiden perusteella eeppistä fantasiaroolipelaamista sisältörikkaudella ja henkilö- ja tarinavetoisuuteen nojaamalla. Peli sijoittuu edellisessä osassa käynnistyneen velhojen ja temppeliherrojen välisen sodan ollessa kuumimmillaan ja sankarin tehtävänä on mikäs muukaan, kuin maailman pelastaminen. Pelaaja-lehden arvostelussa peli sai 9/10 pistettä. Dragons Age: Inquisition on saatavilla PS4:lle, Xbox Onelle, PS3:lle, Xbox 360:lle ja Windowsille.
Wolfenstein: The New Order
Wolfenstein on tuttuja ja turvallista räiskintää, jossa laitetaan natseja pataan toisen maailmansodan jälkeen, kun historia on muuttanut kulkuaan. Peli on ensisijaisesti tarinavetoinen peli ja vasta sitten räiskintä, joka kuulostaa hyvältä, ja Pelaaja-lehti arvioikin pelin 9/10 pisteellä. Peli on saatavilla PS4:lle, Xbox Onelle, PS3:lle, Xbox 360:lle ja Steamista Windowsille.
Pelijonossa
Pidän itseäni jonkinlaisena pelaajana, mutta tosiasiassa aika menee kaikkeen muuhun kuin pelaamiseen, joka näkyy myös pelijonon kasvamisessa. Kirottua ovat Steam-alennusmyynnit ja Humble Bundlet. Täten vuoden 2015 pelattavien pelien listalla onkin liuta pelejä aikaisemmilta vuosilta.
Tällä hetkellä kesken on muun muassa Assassin Creed 2, joka on loistava peli, vaikka osaakin olla ärsyttävä. Myös Borderlands 2:sta on tullut pelattua, mutta kuten Tomb Raider, se varmaan jää kesken. Lisäksi nurkassa odottaa edelleen sähkökitara ja Rocksmith 2014.
Vuoden 2013 pelaamisen arvoisten pelien listalta odottavat edelleen The Last of Us ja Beyond: Two Souls ja lisäksi Steam-jonossa tai hyllyssä ovat Bioshock Infinite, Batman: Arkham Origins, Dead Space 3 (PS3) ja Brothers: A tale of Two Sons. Listan ulkopuolelta jonoon ovat ilmestyneet Watch Dogs (PS3), Saints Row IV (Steam) ja Max Payne 3 (Steam).
Autopelien osalta Gran Turismo 6 sai vuoden aikana kirittäjäkseen Dirt 3:n (PS3), Grid 2:n (Steam), RaceRoomin (Steam) ja odotan innolla Next Car Gamea (Steam). Näitä on hyvä vääntää Logitechin G27 -ratilla ja polkimilla.
Jos vuosi 2014 oli kiinnostavien pelien osalta hiljaista, niin onneksi tuleva vuosi näyttää sen osalta erittäin mielenkiintoiselta, Tulossa on sekä uusia, jatko-osia että klassikoiden uusintoja, mutta niistä lisää myöhemmin. Ehkä pitää harkita jo PlayStation 4:n ostamista (Uncharted 4).
Ajankäyttö on aina valintojen tekemistä huvin ja hyödyn välillä, mutta välillä huviin panostaminen kannattaa. Yksi hyvä tapa huvitella on pelata pelejä, joihin saakin halutessaan käytettyä enemmän aikaa kuin alunperin aikoi. Vuoden 2013 aikana julkaistiin taas liuta mainioita pelejä, joihin tuhlata rajattua vapaa-aikaansa. Tässä muutamia poimintoja vuoden 2013 pelaamisen arvoisten pelien listalta. Netin uutislähteissä vuoden 2013 parhaita pelejä ovat listanneet muun muassa Desctructoid ja Joystiq. Pelien otsikkojen linkit vievät Pelaaja-lehden peliarvosteluun.
Grand Theft Auto -pelit ovat olleet vuosien varrella aina odotettuja ja usein pelimaailmaa uudistavia, joten odotuksen viidennelle osalle olivat suuret, eikä suotta. GTA V on pelisarjan harvoja osia, jotka jaksoin pelata läpi ja enemmän kuin mielelläni. Peli on tavallaan jaettu kolmen eri roolihahmon tarinoihin ja Rockstar onnistuu mainiosti tunnelman ja juonen luomisessa. Sisältö on sitä tuttua GTA:ta, mutta pidemmälle ja paremmin läpivietynä. Pelissä on myös uskomattomasti sisältöä ja yksinpelin lisäksi mukana on nyt myös moninpeli. Pelaaja-lehti antoi GTA V:lle oikeutetusti maksimit 10/10 ja siitä pääsevät nauttimaan Xbox 360:n ja PlayStation 3:n omistajat.
Naughty Dog laittaa taas parastaan PlayStation 3:lle tarjoen energisen selviytymiskamppailun maailmanlopun jälkeisessä maailmassa ja Unchartedin hengessä. The Last of Us on teknisesti kolmannen persoonan toimintaa, mutta ilman tasohyppelyelementtejä ja enemmän realismia ja on hengeltään selviytymistä hyödyntävä matkakertomus. Peli on PlayStation 3:n yksinoikeuspeli ja sai Pelaaja-lehdessä pisteitä 8/10.
Square Enix uudelleen lämmitti nuoruusvuosien Tomb Raiderin, mutta hieman eri tavalla ja toimivasti. Uusi Tomb Raider esittelee nuoren Lara Croftin, joka ei ole vielä kansainvälinen seikkailijatar niin kuin edellisissä osissa, ja tarjoaa toiminnallista seikkailua kertoen selkeän ja komeasti kootun tarinan. Peli on saatavilla Xbox 360:lle, PlayStation 3:lle ja Windowsille ja sai Pelaaja-lehdessä pisteet 8/10.
Heavy Rainin tekijöiltä tuleva Beyond: Two Souls kuuluu siihen kategoriaan pelejä, jotka ovat enemmän vuorovaikutteisia elokuvia, kuin varsinaisia pelejä, mutta arvosteluiden perusteella näkemisen arvoinen. Peli keskittyy nuoreen naiseen, Jodiehin, joka on syntymästään asti ollut sidottu näkymättömään mutta vaaralliseen henkiolentoon ja tarina näyttää Jodien elämän eri vaiheissa, kun hallitus tahtoo hyödyntää näkymättömään tappajaan kytkettyä naista. Juonen kulkuun ei vaikuteta merkittävästi, vaan pelaaja ohjaa kuinka Jodie reagoi ja selviää eri tilanteissa. Pelin avaintemppuna on aitojen näyttelijöiden (Ellen Page ja Willem Dafoe) muuntaminen pelihahmoiksi liikkeet ja ilmeet tarkasti tallentavan tekniikan avulla. Pelaaja-lehdeltä Beyond: Two Souls sai 7/10 pistettä ja on saatavilla vain PlayStation 3:lle.
Opi soittamaan kitaraa pelin avustuksella? Tätä Rocksmith, virtuaalinen kitarakoulu, lupasi jo edellisessä versiossa ja uusitussa painoksessa parantaa oppimiskokemusta. Loppu onkin sitten vain pelaajan käsissä, niiden käyttämisessä kitaran soittamiseen. Peli vaatii avukseen oikean sähkökitaran, joka liitetään USB-piuhalla konsoliin tai tietokoneeseen ja peli lukee nuotit kitaran mikkien kautta. Soiton saloihin opastava peli on saatavilla Windowsille, Macille, PlayStation 3:lle ja Xbox 360:lle.
BioShockit ovat olleet ensimmäisestä osastaan lähtien arvostettuja pelejä, vaikka omakohtaista kokemusta ei niistä ole kertynyt. BioShock Infinitessä kuolleen kaupungin raato, Rapture, on vaihtunut lentävään kaupunkiin, Columbiaan, joka on elävä ja kullanhohtoinen steampunk-utopia. Lisäksi vastassa ei ole mutantteja, vaan ulkopuolisiin nihkeästi suhtautuvia porvareita. Vaihtoehtoiseen historiaan 1900-luvun alkuun sijoittuvassa pelissä yksityisetsivä Booker DeWittin on velkansa kuittauksena haettava salaperäinen Elizabeth-tyttö Columbiasta. Edessä on siis räiskintää ja virtaviivaista pelattavuutta, mutta myös valtavirrasta poikkeava ja ajatuksia herättävä tarina. Pelaaja-lehdessä räiskintä sai pisteitä 9/10. Peli on saatavilla Xbox 360, PlayStation 3 ja Windows -alustoille.
Lepakkosankarimme on jälleen Gothamin pahisten kimpussa ja nimensä mukaisesti Batman: Arkham Originsissa palataan aikaan ennen edellisiä Arkham-sarjan pelejä. Uudenkarhea WB Montréal on hyvin toistanut Rocksteadyn kaavaa ja peli alkutahdeistaan lähtien kuin synkkä kotiinpaluu. Gothamin kaupunki on massiivinen ja rönsyilevä temmellyskenttä, jolla pahantekijöitä saalistetaan Batmanin terävää älyä, moninaisia apuvälineitä ja kivenkovia rystysiä hyödyntäen. Tekemistä riittää arkkivihollisten nippuun pistämisen lisäksi sivutehtävistä satunnaiskohtaamisiin ja keräilyesineiden metsästykseen. Pelaaja-lehden arvostelussa peli sai vain 8/10 pistettä, mutta varman päälle satsaava ja edellisosien kaavaa korkeintaan sävyttävä peli on pisteitään parempi. Batmaninä voi heilua Xbox 360:lla, PlayStation 3:lla, Nintendo Wii U:lla ja Microsoft Windowsilla.
Jäätyneelle Tau Volantis -planeetalle tehdyn hätälaskeutumisen jälkeen insinöörimme Isaac Clarke ja sotilaamme John Carver ovat seikkailussa ja etsimässä avaimia nekromorfien tuhoamiseksi ja pelastettava ihmiskunta lähestyvältä maailmanlopulta. Toimintaa ja räimettä siis riittää ja pelisarjan kolmannessa osassa kauhu on jätetty vähemmälle ja on enemmän karmivalla tunnelmalla varustettua tieteistoimintaa kuin selviytymiskauhua. Oikeastaan Dead Space 3 on listalla vain sen takia, että ostin sen Humble Bundlen Origin-paketin mukana. Peli on saatavilla Xbox 360, PlayStation 3 ja Windows -alustoille. Pelaaja-lehden mielestä avaruuskauhuräiskintä oli 8/10 pisteen arvoista.
Ankkalinnan hahmot seikkailemassa oli aikoinaan NESillä pelattuna mainiota viihdettä ja nyt saman voi kokea uudistettuna painoksena. Haastava 2D-tasoloikka on toteutettu retropelaajien ja nostalgian ehdoilla, vaikka ulkoasua onkin päivitetty upean sarjakuvamaiseksi ja tuttujen kenttien rakennetta hieman sujuvammaksi. Roope-setää voi ohjastaa Xbox 360:lla, PlayStation 3:lla, Nintendo Wii U:lla ja Windowsilla. Pelaaja-lehti arvosti uusintaa 8/10 pisteellä.
Autopelien herruudesta Forzan kanssa kamppaileva Gran Turismo -sarja on edennyt kuudenteen osaan ja jatkaa suurin piirtein siitä, mihin edellisessä osassa jäi. Paljon (turhia) autoja, tarkasti mallinnettuja ratoja ja ajokokemus, josta voi olla pitämättä. Eli Gran Turismo 6 luottaa sarjan tuttuihin puoliin niin hyvässä kuin pahassakin. Uratilaa on hiukan suoraviivaistettu, mutta muuten pelikokonaisuus noudattaa tuttua kaavaa, vaikka verkkopeli on vielä raakile ja muun muassa kestävyyskisat, rataeditori ja tekoälykuskin koulutus puuttuvat. En jää kaipaamaan. GT 6 on saatavissa PlayStation 3:lle ja Pelaaja-lehden arvostelussa se sai pisteitä 8/10.
Muutaman tunnin verkkainen pelikokemus kertoo kahdesta veljeksestä, jotka lähtevät vaaralliselle retkelle noutamaan parannuskeinoa sairaalle isälleen. Brothers: A Tale of Two Sons on pulmaseikkailu, jossa pelaaja ohjastaa yhtä aikaa molempia veljeksiä läpi pulmanratkontojen, suoraviivaisen paikkojen tutkimisen ja kevyen akrobatian. Vähäeleisessä pelissä on väkevä tunnelma ja Pelaaja-lehdessä se sai 9/10 pistettä. Veljesten seikkailu voi ohjastaa Xbox 360:lla, PlayStation 3:lla ja Windowsilla.
Idealtaan Papers, Please kuulostaa aika kuivalta, ”rajavartija pienessä itäblokin maassa”, mutta arvostelujen perusteella on yksi vuoden kiinnostavimmista ja koukuttavimmista peleistä. Byrokratiasimulaatiossa rajan yli puskee halukkaita maahantulijoita ja tarkoituksena on tarkistaa maahantulodokumentit ja antaa oikein käsitellen joko hyväksyvä tai hylkäävä leima ja täten ansaita perheelle elanto tai päätyä kurjuuteen. Vaatimaton ulkoasu ja karu äänimaailma luovat tunnelman, jossa on helppo uppoutua rajavartijan rooliin. Pelaaja-lehdessä rajavartian työ arvioitiin pistein 9/10.
Alkujaan Half Life 2 -modina vuonna 2011 startannut ja kulttistatuksen saanut projekti on nyt julkaistu itsenäisenä pelinä, jossa ideana on toimia näyttöpäätteen käskyjen mukana nappeja painavana toimistotyöntekijänä ja käskyjen selittämättömästi loppuessa selvittää mitä oikein tapahtuu. The Stanley Parable ei ole perinteinen peli, vaan pikemminkin kerronnallisten elementtiensä varaan nojaava kokeilu. Mitä vähemmän tiedät siitä etukäteen, sitä palkitsevampi lopullinen, muutaman tunnin kestävä, pelikokemus todennäköisesti on. Toimistorotan seikkailu on saatavissa Windowsille.
OUYA
TV-tasoltani löytyy myös pieni Android-pelikonsoli, OUYA, joka on harmillisesti ollut lähes käyttämättömänä. OUYAlle on kuitenkin saatavilla hyviä indie-pelejä, joihin pitäisi tutustua. Tässä muutamia vaihtoehtoja, jotka OUYAn uutislehtinen nosti esille.
Clark: Pulmaseikkailu, tilallisia pulmia ja toimintaelementtejä.
Fist of Awesome: Karhuja ja metsureita Double Dragonin hengessä.
Yhteenveto
Jälkeenpäin katsottuna vuoden 2013 aikana ei loppujen lopuksi julkaistu montaakaan sellaista peliä, joita olisi pakko pelata, GTA V:sta lukuun ottamatta. Jos viime vuoden tarjonnasta pitäisi valita vain kolme peliä, olisivat ne Grand Theft Auto V, The Last of Us ja BioShock Infinite.
Tuleva pelivuosi vastaavasti on aika mielenkiintoinen, kun uuden sukupolven konsolit ovat vasta tuloillaan ja vaikuttavat varmasti myös vanhempien konsolien pelitarjontaan. Saa myös nähdä, miten Wii U pärjää kilpailussa, sillä vaikka se sai viime vuonna Super Mario 3D Worldin ja The Legend of Zelda: Wind Waker HD:n, on sen menestys yskinyt.
On mielenkiintoista nähdä, mitä vuosi 2014 tuo pelirintamalla. Miten laajalti suurten pelien tarjonta jatkuu PlayStation 3:lla ja Xbox 360:lla, vai tulevatko kaikki AAA-tason pelit jatkossa vain PlayStation 4:lle ja Xbox Onelle?
