Kategoria: konsolit

Luin viime viikolla Joystiqista, että olisi mahdollista päästä testaamaan ennakkoon Microsoft Xbox 360:n marraskuun puolessa välissä julkaistavaa ”New Xbox Experience”:iä (NXE) eli käytännössä konsolin uutta kojelautaa ja sen muutamia uusia ominaisuuksia. Täytin siis asiaan vaadittavan Microsoft Connect -lomakkeen ja eilen sain sähköpostia, että NXE olisi asennettavissa.

Xbox 360:n uusi kojelauta onkin saanut jo hyvin palstatilaa Internetin uutissivustoilla muun muassa Engadgetissa, Gizmodossa ja Joystiqissa, joka esittelee uutta kojelautaa useilla videoilla. Uusi kojelauta on saanut positiivisen vastaanoton, mikä ei ole ihme, sillä se helpottaa huomattavasti Xbox 360:n ja Liven sisällön käsittelyä ja tuo mukanaan muutamia uusia ominaisuuksia. Lisäksi uusi kojelauta on ulkoasultaan paljon nykyaikaisempi ja miellyttävämpi kuin aikaisempi.

Vanha Blade-kojelauta:

Uusi ”Nex Xbox Experience”-kojelauta:

Uusista ominaisuuksista mielestäni tärkein on mahdollisuus ”asentaa” peli konsolin kiintolevylle, jolta pelatessa latausajat nopeutuvat Microsoftin mukaan 30-50 prosenttia ja DVD-asema pysyy hiljaisena. Uutena tulevat lisäksi hieman Wii Mii-tyyliset avatar-ukot, joiden ulkoasua voi muokata haluamakseen ja lähinnä Amerikan markkinoille suunnattu Netflix-videopalvelu.

Testasin pelien asentamista kiintolevylle Fallout 3:lla, jonka asentaminen kesti noin kymmenkunta minuuttia. Tämän jälkeen kiintolevyltä pelatessa, ei DVD-asema hurahdellut ollenkaan ja latausajatkin olivat, luonnollisestikin, nopeutuneet hieman. Tietenkin, vaikka ajoittaisesta suihkumoottorin pyörittämisestä päästiinkin eroon, kuuluu konsolin hurina siltikin kohtalaisen äänekkäästi. MTV:n Multiplayerblog on vertaillut muutamien pelien käynnistymisaikoja DVD:n ja kiintolevyn välillä ja kiintolevy on 9-15 sekuntia vikkelämpi. Vertailussa olleet pelit veivät noin 6,6GB levytilaa.

Hieman harmillisesti Xbox 360:ssäni on vain 20GB:n kiintolevy, joten muutaman demon ja Fallout 3:n asentamisen jälkeen, sinne ei juuri muuta enää mahdukaan. Uudet Xbox 360 Pro:t ovatkin varustettu 60GB levyillä, joihin mahtuu useampikin peli.

Vaikka kojelauta uudistuikin pirteästi, jään edelleen kaipaamaan mahdollisuutta selata video- ja pelikauppapaikkojen ilmaista tarjontaa ja rajata kaiken maksullisen sisällön pois näkyvistä. Tältä osin Xbox Liven sisällön selaaminen on edelleen yhtä hankalaa kuin aikaisemminkin. Lisäksi, vaikka peli on mahdollista asentaa ja pelata kiintolevyltä, vaaditaan sen pelaamiseksi pelilevyn pitämistä konsolin DVD-asemassa. Tämä on toisaalta ihan ymmärrettävää.

Yhteenvetona todettakoon, että Microsoft on kerrankin ymmärtänyt käyttäjien ja markkinan toiveet ja oikeasti toteuttanut positiivisen uudistuksen. Samaahan on ollut jo hieman nähtävissä Windows 7:n tihkuneiden tietojen osalta. Toki Xbox 360:ssä riittää vieläkin kehitettävää verrattuna Sonyn PlayStation 3:een, kuten nettipelaamisen vapauttaminen maksullisesta Gold-jäsenyydestä, kolmannen osapuolten peliohjaimien kuten Logitechin G25 tukeminen ja kiintolevyn vaihdon haluamakseen mahdollistaminen.

Autopelejä on mahdollista pelata näppäimistöllä ja padilla, mutta parhaiten pelitunnelmaan pääsee, kun käyttää ratti- ja poljin -yhdistelmää. Olen aikaisemmin pelannut eri autopelejä tietokoneella Microsoftin Sidewinder Precision Wheel -rattiohjaimella, mutta konsoleilla olen kaahaillut perinteisellä pad-ohjaimella. Olikin siis aika päivittää pelikokemus hankkimalla Microsoftin Xbox 360 Wireless Racing Wheel -ohjain.

Microsoftin Wireless Racing Wheel on samaa sarjaa, kuin Microsoftin vakio Xbox 360 padikin: hillityn valkoinen harmaalla lisävärillä ja päälisin puolin ”laadukkaan” oloinen. Ei ohjain tietenkään aivan Logitechin G25 -rattiohjaimen veroinen ole, joka toimii PC:llä ja PS 3:lla ja on yli kaksi kertaa kalliimpi, mutta pelituntuma ratilla pelattaessa kohenee huomattavasti. Vaikka ohjain onkin teoriassa langaton, ei se sitä käytännössä ole, sillä ratin ja poljinten välille pitää viritellä yksi johto, sekä toinen johto ratin force feedback -tehosteille, jotka tarvitsevat verkkovirtaa. Tämä on ymmärrettävää, sillä paristoilla ei kauaa rattia väännettäisi. En toisaalta tosin ymmärrä, miksi tarvitaan lisäksi paristot Xbox 360:n ja ohjaimen väliseen kommunikointiin, kun verkkovirtaa tarvitaan kuitenkin. Tietenkin ratilla voi pelata ilman force feedback -tehosteitakin, jolloin siis paristoja tarvitaan, mutta ilman tehosteita ratilla ajelu on laiskaa.

Autopeleissä riittää valittavaa ja muun muassa Forza Motorsport 2 on juuri oiva peli rattiohjaimella vääntämiseen ja ajotuntuma tärinän ja väännön tuoman lisäefektin kanssa on selkeästi mukavampi. Myös alelaareista löytämäni Colin McRae: Dirt ja Project Gotham Racing 3 toimivat ratin kanssa sulavasti, vaikkakin ovat pelattavia myös padilla. Etenkin PGR 3 on sen luokan rämistely, että se menee melkein paremmin tatilla kuin ratilla. Lisäksi tietenkin olisi Race Driver: Grid, mutta demon ja lehtien arvostelujen perusteella peli joutaa alelaareista löydettäväksi. Aikaisemmin niin hyviä autopelejä tehnyt Codemasters on muuntanut Race Driver -sarjastaan samanlaisen sekalaisen autoilun kuin Dirt. Myöskään PGR 4:n ei vakuuttanut.

Selkein ero konsolilla ja tietokoneella pelaamisessa on, että rattipelejä ajatellen PC:llä pelaaminen on helpompaa kuin konsolilla. Yleensä tietokoneella pelattaessa alla on tuoli, jonka edessä vastaavasti on pöytä, johon ratin voi kiinnittää, mutta konsoleilla pelaillaan normaalisti sohvalta, eikä ainakaan oma sohvapöytäni sovellu ratin kiinnittämiseen. Tietenkin pad-ohjaimella sohvalta pelaaminen onnistuu helposti, mutta autopelejä rattiohjaimella väännettäessä ratin sijoittelussa on siis pieniä ongelmia, vaikka Microsoft onkin muotoillut rattiohjaimensa pohjasta hieman koveraksi ja suunnitellut sitä pidettäväksi reisien päällä sylissä. Valitettavasti ratin täristäessä ja vääntyillessä, ratkaisu ei ole niin hyvä kuin toivoisi.

Markkinoilla onkin saatavilla erilaisia pelituoleja, joilla pelikokemusta voi parantaa. Yksinkertaisimmat pelituolit kuten Askon Race-tuoli tarjoaa istumapaikan lisäksi äänentoistoa ja liitäntöjä, mutta hieman kalliimmissa pelituoleissa kuten noin 350 euron Playseatissa onnistuu jo ratin ja poljinten kiinnitys ja vaikka mitä. Tietenkin erillinen pelituolikaan ei ole aivan optimiratkaisu, sillä yleensä olohuoneessa ei ole kiinteää pelipaikkaa ja tuolin siirtelyssä on oma vaivansa, jonka myös Tekniikan ihmelapsi tuolia testatessaan toteaa. Lisäksi säilytystilaa, johon tuolin voi siirtää pelien jälkeen, ei koskaan ole liikaa.

Hieman rattiin totuttelun jälkeen sohvalta ajelukin onnistui jo ihan hyvin, mutta pitänee ehkä katsella, jos eteen osuisi sellainen edullinen ajotuoli, joita jo viime syksynä huonekaluliikkeiden alessa katselin. Tai sitten pitänee hankkia parempi sohva.