Heinäkuun viimeisenä viikonloppuna Levillä ajettiin enduromaastopyöräilyn Santa Cruz Enduro Seriesin kolmas osakilpailu ja vaikka sääennusteet lupailivat sateita, saatiin SM-osakilpailu ajaa lopulta aurinkoisessa kelissä. Levitunturi tarjosi hyvät puitteet kisalle ja korkeuseroiltaan reitit, joita ei Etelä-Suomesta löydy. Vaikka perjantain treenit jäivät lyhyeksi, sujui oma kisa lauantaina hyvin, kun lopputuloksissa olin yleisessä luokassa 19. ajalla 41:09, jääden voittajalle 3:18, eli noin 3-4 sekunttia per minuutti. Kannatti se 26 tuntia ja 2000 km Lappiin ja takaisin ajaa :)
Santa Cruz Enduro Series, Levi
Saavuin Leville jo keskiviikkoiltana 1000 kilometrin ja 15 tunnin jälkeen, ja ja torstaina oli hyvä aikaa saada tuntumaa 29-tuumaisilla renkailla varustetun Specialized Enduron käyttäytymiseen Levin Bike Parkin bermeissä ja vauhdeissa. Tällaisia maastoja kun olisi myös pääkaupunkiseudulla. Bike Parkeissa ajaminen on jäänyt vähäiselle, joten kova vauhtinen treeni oli enemmän kuin tarpeen. Tuli myös vedettyä laituridroppeja, pöytähyppyjä ja lyhyitä tiegappejä, joita olen hieman aristellut ajaa. Turhaan. Hyvää itsensä voittamista. Kalustovaurioitta ei treeneistä selvitty, kun taka-akseli oli jälleen kiertynyt auki ja lopulta tippui paikaltaan vääntäen jarrulevyn. Onneksi oli varaosia mukana.
Treenit
Torstai-iltana julkaistiin kisan erikoiskokeet, joille pääsi treenaamaan perjantaiaamulla. Hyvä että tuli torstaina ajettua muutama tunti Bike Parkissa, sillä osa pätkistä kulki samoja reittejä pitkin. Treenipäivä valkeni hieman usvaisena ja pienen sateen uhan alla, joten väkeä olikin reiteillä heti aamusta, joka näkyi pitkinä hissijonoina, etenkin kun gondoleita oli liikkeellä vähän. Jonossa meni helposti vartti odotellessa ja hyvää treeniaikaa hukkaan. Ensimmäisellä ajolla erikoiskokeet vaikuttivat hyviltä, sisältäen vauhdikasta ajamista ja myös polkemista. Radan merkkaus oli aamupäivällä joltain osin hieman vajavaista, ja 2. ja 5. erikoiskokeet tuli ajettua harhaan ensimmäisellä yrittämällä, kun en ollut riittävän tarkkana.
Puolen päivän aikaan hissijono sitten lopulta tyhjeni, kun ukkonen sulki hissit, mutta sadetta ei vielä saatu. Treenit jatkuivat nyt joko käyttämällä autoa pyörien huipulle viemiseen tai ajamalla tietä pitkin. Ei kovin reilua kaikkia kohtaan, etenkin kun itse poljin pari kertaa huipulle ja tunkkasin kerran, että sain kaikki pätkät ajettua edes kerran. Vajaat neljä tuntia ja 40 kilometriä jaksoi pyörää liikuttaa.
Treenipäivänä sai siis myös hyvää ylämäkitreeniä alamäessä ajamisen vastapainoksi, mutta olisi ratoihin voinut vielä toisenkin kerran tutustua, etenkin merkkauksen ollessa osittain vähäistä. Kisassa ei kyllä itsellä ollut ongelmia löytää rataa viimeisen erikoiskokeen maalia lukuun ottamatta, mutta Facebook-keskustelun perusteella kaikille rata ei ollut niin selkeä. Illalla sitten saatiin sitä luvattua sadetta, kun ukkoskuuro saapui vielä pehmentämään ja kuluttamaan radat.
Kisapäivä
Lauantain kisapäivä tulisi olemaan pitkä, sillä erikoiskokeita oli kaikkiaan 12 eli kuusi per kierros. Aikaa käytettäväksi kierrokseen oli noin 3,5 tuntia, joka piti aika hyvin paikkansa, sillä koko kisaan meni itsellä noin 6 tuntia ja matkaa kertyi noin 60 kilometriä nousut mukaan lukien. Kierrosten välillä oli noin parinkymmenen minuutin mittainen tauko. Polar M400 -mittari jotenkin temppuili, eikä tallentanut kuin noin 2/3 kisasta, joka löytyy Stravasta. Näköjään toisen kierroksen 1. pätkä, jomman kumman 5. ja 6. pätkä uupuvat.
Kisa aloitettiin lämmittelysiirtymällä ensimmäisen erikoiskokeen alkuun tietä pitkin, joka olikin tullut jo tutuksi perjantailta. Ensimmäiselle pätkälle ajaessa pystyi varusterepun jättämään kätevästi pätkän maaliin ja tämän jälkeen sen pystyi pitämään hissin ala-asemalla. Ajoin myös Meri-Teijossa ilman juomareppua selässä ja se toimi hyvin, kun taas Himoksella kisan luonteesta johtuen reppu oli kannossa. Pelkällä suojapanssarilla ajaessa ajo on paljon jouhevampaa.
1. erikoiskoe oli mukavaa rahkasammal polkua, hieman kivillä höystettynä. Treeneissä ei pätkällä juuri polkua ollut näkynyt, mutta nyt pyörää sai runtata selkeässä pehmeässä urassa. Hyvä aloitus, joskin vedin lopun mutkan leveäksi ja puuhun. Toisella kierroksella tulikin pannutettua kunnolla ja isosta kivestä OTB:t. Pyörä vielä päälle ja aikaa kului lopulta jotain 20 sekunttia. Mitään ei kuitenkaan hajonnut, joten tanko suoraan ja seuraavalle pätkälle. Ensimmäisellä kierroksella aikani oli 2:04 (22., kärkiaika 1:53), toisella 2:26 (105., kärkiaika 1:53).
2. erikoiskoe oli teknisesti ehkä haastavin, ollen vanhaa DH-reittiä ja jyrkkyyttä Levin maailman cup -rinteen vieressä riitti. Alussa kurvailtiin isoja bermejä ja jatkettiin sateen kuluttamalle jyrkän mutkitteluun. Lopussa vielä pätkä Bike Parkin punaista osuutta. Loppuajassa näkyi, että bermeissä ja varmaan myös jyrkässä osuudessa vauhti ei ollut sitä mitä pitäisi. Bermeihin pitäisi antaa päästää paremmin jarrut auki, mutta tuli ajettua aika varmasti. Ensimmäisellä yrityksellä aikaa meni 3:58 (34., kärkiaika 3:38), toisella kierroksella 3:50 (30., kärkiaika 3:26). Ensimmäisellä kierroksella yläosuuden sumu haittasi näkyvyyttä, mutta myös jyrkkäosuus kului paremmaksi toista kierrosta varten, joka näkyi ajoissa. Erikoiskokeella oli myös muutama paikka, jossa pystyi ajamaan mutkan suoraksi nauhoituksen puuttuessa. Kuulin myös huhua, että yläosuuden bermien kierrossa näkyi suoraan menneitä renkaiden jälkiä merkkauksesta huolimatta (ehkä aamun sumusta johtuen?), mutta tiedä sitten.
3. pätkä oli alusta pehmeää rinnemutkittelua, jonka jälkeen kurvattiin Bike Parkin siniselle linjalle. Hauskaa bermiä, nopeaa rinneosuutta ja kunnon runttaamista pienellä bermipolulla maaliin. Pitäisi vielä vain osata antaa kaikkensa suorilla pätkillä, sillä voimia jäi reserviin etenkin ekalla kiekalla. Erikoiskoeaika ensimmäisellä vedolla oli 3:16 (23., kärkiaika 3:01) ja toisella 3:12 (21., kärkiaika 2:56). Toisella kierroksella reitin alkuosuuden pehmeässä rinnepujottelussa näkyi hieman mutkien oikomisia, kohdissa joissa merkkaus oli lähes hävinnyt.
4. erikoiskoe oli teknisesti helpoin, mutta suhteellisen neitseellinen maasto, pehmeä multa ja piilokivet tekivät reitistä omalla tavallaan haastavan. Alun rinnepujottelun jälkeen metsään syöksyttäessä pystyi runnomaan kunnolla hyvät ajolinjat valiten. Lopussa oli vielä rinnepujottelua ja yksi kuumottava ojan yli hyppy. Ei tullut hypättyä, vaan ajettua pohjan kautta, joka vei aikaa jotain 5 sekunttia ylimääräistä. Erikoiskoeajat olivat 3:45 (22., kärkiaika 3:30) ja 3:41 (16., kärkiaika 3:26).
5. erikoiskoe alkoi samaa linjaa pitkää kakkosen kanssa ja jatkoi Bike Parkin pätkää ennen metsäosuutta. Metsosuudella oli samaa pehmeähköä mätäsmaastoa ja kivikkoa. Tällä pätkällä perjantaina alle laitetut Huck Norrikset luultavasti pelastivat rengasrikolta, kun takavanteesta löytyi kunnon vekki. Metsäpätkällä sai taas runtata kunnolla kivikkopolulla. Erikoiskoeajat olivat 4:10 (13., kärkiaika 3:53) ja 4:08 (15., kärkiaika 3:50).
6. Kierroksen viimeinen erikoiskoe laskettiin takaisin Zero Pointille. Alussa lyhyt rinnepujottelu josta pieni hyppy metsäkivikkoon jatkaen metsäautotielle ja lopulta eturinteen pujotteluun nurmikossa. Pätkän lopussa oli vielä hämäävä tiukka mutka ennen maalia. Etenkin ekalla kiekalla mutka yllätti, koska maalia ei ollut treeneissä merkitty. Erikoiskoeajat olivat 3:22 (17., kärkiaika 3:12) ja 3:17 (9., kärkiaika 3:04). Myös viimeisellä pätkällä rinnepujottelun tiukoissa kohdissa reitti oli hieman oiennut kulumisen johdosta.
Ajoin kisan tällä kertaa 29″-kiekoilla varustetulla Specialized Enduro 29:lla, joka toimi varmasti vauhdikkailla reiteillä, vaikkakin bermit taittuivat hieman kankeasti. Porukalla tuntui menevän aika paljon renkaita puhki, mutta todennäköisesti litkutetut Maxxis Minion DHF 2,3″ ja Minion DHR II 2,3″ Huck Norrikseilla varustettuina pelastivat renkaat monta kertaa. Huck Norris on köyhän miehen, kemiallisesti ristiinlinkitetystä monisoluisesta polyeteenista valmistettu, keveämpi vastine Schwalbe Procorelle tai DeanEasylle. Levin alamäkien kivikoissa renkaat ja vanteet olivat kyllä kovilla, joten lisäsuoja oli paikallaan.
Tulokset
Enduromaastopyöräilyn SM-sarjan kolmas osakilpailu sujui omalta hyvin, suhteellisen varmalla ajolla yhtä kaatumista lukuun ottamatta. Lopputuloksissa olin sijalla 19. ajalla 41:09, jääden voittajalle 3:18. Keskimäärin jäin 3-4 sekunttia per minuutti. Paljon oli kuskeja Leville asti lähtenyt, sillä yleisessä sarjassa ajajia oli 149. Kärki menee kyllä kovaa, mutta nyt oma ajo oli sillä tasolla, jolla se pitäisi olla, toisin kuin Himoksella. Pitää kyllä alkaa käymään enemmän etelän Bike Parkeissa treenaamassa vauhdikasta ajoa, jota ei Helsingin tai Espoon keskuspuistoissa saa harjoiteltua.
Kisan tulokset löytyvät MTB Enduron sivuilta ja jälkipuinteja varten voi tarkastella erikoiskoeaikoja. Yleisessä sarjassa kisan voittoon ajoi Petteri Leivo ajassa 37:51, 18 sekunnin erolla Aki Färmiin ja kolmanneksi ajoi Juhani Kettunen 45 sekunttia voittajaa jäljessä. Naisissa voitto meni ulkomaille, kun Jaclyn Paaso saapui maaliin ajassa 46:09, 22 sekunttia ennen Kaisa Härköstä. Kolmanneksi ajoi Suvi Vacker 52 sekunttia voittoaikaa myöhemmin.
https://vimeo.com/177619070
Kuvia kilpailusta ei ole vielä paljoa ilmaantunut, vaikka kuvaajia reitin varrella riitti. Joel Rossin ottamat kuvat ja Mika Salmisen ottamat kuvat löytyvät MTB-Enduro Finlandin Facebook-ryhmän kautta. Trail Hunterzin Anetten kisaraportti on myös hyvää katsottavaa, josta näkee millaisia erikoiskokeet olivat.
Lopputunnelmat
Levin endurokisa oli hyvä kokemus, etenkin kun ajo tuntui kulkevan. Kisa oli aika rankka, kokonaisajan ollessa vajaat kuusi tuntia ja 60 kilometria, kun vielä erikoiskokeet olivat pitkiä ja keli lämmin. Mutta mikäs siinä hyvistä reiteistä nauttiessa. Kunto kyllä riitti hyvin kisan loppuun asti, eli merkki siitä ettei pätkille tullut annettua kaikkea mitä jaloista irtoaa. Radat olivat hyviä ja haastavia, vaikka osiltaan lähes koskemattomaan metsään vedetty polku on aika arvaamatonta ajettavaa, kunnes se kuluu riittävästi.
Perjantain treenit menivät ukkosen puolesta pieleen, etenkin kun autojen käyttö sallittiin. Se oli useamman ajajan mielestä väärä päätös, koska sitä mahdollisuutta ei kaikilla ollut ja täten asetti kuskit eriarvoiseen asemaan. Gondolissa oli myös liian vähän hyttejä, joka aiheutti pitkät jonot. Kisapäivänä ei hissijonoja onneksi näkynyt, ainakaan lähtönumerolla 44, ja erikoiskokeillekin pääsi nopeasti. Näiltä osin järjestelyt toimivat hyvin. Ensiavun osalta järjestelyt olivat hieman puutteelliset, sillä ainakin kaveri, joka mursi kylkiluunsa, joitui odottamaan ensiapuhenkilökuntaa ja ambulanssia suhteellisen kauan.
Alkuun sääennusteet lupailivat Leville sateita, mutta lopulta keli oli hyvä ja vaikka kunnon sateita saatiin iltaisin, treenit ja kisa saatiin ajaa hyvässä säässä. Onneksi ei tullut samanlaista kisaa kuin Himoksella. Hyttysiä tai mäkäräisiä ei Lapissa juurikaan ollut, joka oli plussaa etenkin erikoiskokeiden lähdön lyhyissä jonoissa.
Lapin reissusta jäi hyvä maku suuhun, vaikka onhan siinä tekemistä ajaa autolla edestakaisin. Lisäksi kelit eivät kyllä suosineet, kun sunnuntaina satoi puolet päivästä, eikä tehnyt mieli lähteä Levin eikä Ylläksen Bike Parkkiin vielä ajelemaan. Ensi vuonna pitää kyllä harkita junalla saapumista tai auton lastaamista autojunaan, tai muita järjestelyitä, vaikka tulihan sitä tutustuttua matkalla muutamiin uusiin ABC-huoltamoihin. Majoitus oli kyllä nyt kunnossa, sillä mökki sijaitsi aivan Levin keskuksessa ja seurakin oli mukavaa.
Nyt sitten vain lisää treeniä Tahkon osakilpailua odotellessa.