Santa Cruz Enduro 2016, osa 2: Himos mudfest

Kesä on taas mennyt joutuisasti maastopyöräilyn merkeissä ja kesäkuun puolessa välissä tuli pyörähdettyä Himoksella maastopyöräenduron SM-sarjan toisessa osakilpailussa. Santa Cruz Enduro Himos ajettiin 18.-19.6 Himoksen laskettelukeskuksen maastoissa ja omat odotukset kisalle olivat korkealla, olihan kauden lämmittelykilpailu mennyt hyvin. Himos tarjosi kuitenkin jotain aivan uutta ja erilaista, nimittäin vettä, mutaa ja paljon. Ajo ei sujunut, mutta olihan se tavallaan hauskaa. Kisasta ei paljoa kerrottavaa ole, lopputuloksissa olin yleisessä-sarjassa 55. ajalla 28:40, jääden kärjelle 5:17.

Santa Cruz Enduro Himos
Santa Cruz Enduro Himos

Santa Cruz Enduro Himos

Enduromaastopyöräilyn SM-sarjan toinen osakilpailu, Santa Cruz Enduro Himos, ajettiin Himoksella ja kisan erikoisuus oli, että hissejä ei ollut käytössä. Eli samalla kaavalla mentiin, kuin sarjan ensimmäisessä osakilpailussa Messilässä, joka itselläni jäi ollessani samaan aikaan Tukholmassa ajassa. Edessä oli siis yhdeksän erikoiskoetta (alkujaan 10), joista jokaiselle kiivettiin Pohjois- ja Etelä-Himoksen mäkien päälle enemmän tai vähemmän ajamalla. Vielä kun kisaviikonloppu oli sateinen, muokkaantuivat radat varsinaisiksi mutaränneiksi.

Lauantai, treenit

Kisatreenit ajettiin lauantaina, joka valkeni puolipilvisenä, mutta eiköhän sieltä sadetta niskaan saatu pitkälle iltapäivään asti. Rohkeasti kuskit ratoja kiersivät, kun itse tyydyin aamupäivällä kävelemään kaikki pätkät läpi ja katsomaan hankalat paikat. Sateen tauottua kävin myös kaksi pätkää ajamassa, mutta kun radat olivat muuttuneet aivan mutavelliksi, päätin että enempää ajamisesta ei olisi juurikaan iloa. Ajolinjoja ei hankalia paikkoja sisältäneillä 2. ja 5. pätkillä juuri ollut hyötyä katsoa, sillä pyörä meni kulki rännissä melkein omalla tahdollaan.

Erikoiskokeeseen tutustuminen
Erikoiskokeeseen tutustuminen
Parhaan linjan pohdintaa
Parhaan linjan pohdintaa
Hyvää polkua, kuivana
Hyvää polkua, kuivana

Jälkeenpäin on hyvä miettiä, että olisiko pitänyt ajaa enemmän ja käydä testaamassa mudassa rämpimistä myös 29″-renkailla, eikä vain 27,5+” -semiläskirenkailla. Kisassa nimittäin tuntui, että 27,5+” koon 2,8″-rengas vain kellui mudan päällä, eikä pyörään saanut kunnon pitoa tai ohjattavuutta. Käyttämäni 2,8″ Nobby Nic ei ole varsinainen mutarengas, toisin kuin 29″-kiekoissa olleet Minion DHF ja Minion DHR II.

Sunnuntai, kisapäivä

Sunnuntai valkeni lupaavasti pienessä sateessa ja lopulta kisaamaan päästiin poutaisessa säässä. Eihän se poutainen sää kisaratoihin tai kuivana pysymiseen juuri auttanut, mutta hieman mukavempaa kuin sateessa rämpiminen. Edessä oli siis 36,3 kilometriä ja hieman vajaat 4 tuntia ajamista. Kisatallenne Stravassa näyttää kivasti myös nousut Himoksen mäkien päälle, joista mäen päälle vievää tietä sai kisassa ajella riittämiin. Parempi se, kuin ensimmäisellä kierroksella toiselle pätkälle ja molemmilla kierroksilla kolmospätkälle tunkkaaminen. Ensimmäisen ja toisen kierroksen välissä oli lyhyt huoltotauko, joka jäi aika lyhyeksi sillä haastava keli viivästytti erikoiskokeiden kiertämistä. Ajajakokouksessa oli aamulla annettu lähtöaika toiselle kierrokselle, mutta se ei lopulta pitänyt paikkaansa, kun kärki lähti eteenpäin parikymmentä minuuttia aiottua myöhemmin. Myöhästymisestä lähdössä oli kerrottu saavan sakkominuutin per minuutti, mutta en tiedä toteutuiko se sitten käytännössä.

Himos, erikoiskokeet
Himos, erikoiskokeet

Himoksen mutajuhlan erikoiskokeista ei ole paljoa kerrottavaa oman ajon suhteen. Jopa helpoimmalla ensimmäisellä erikoiskokeella tuli vedettyä kyljelleen ja se olikin kisan teema. Ainostaan kolmosolla tuli ajettua ilman konttaamista, joka myös näkyi pätkäajoissa. Teknisesti erikoiskokeet olivat keskitasoa, kun muta vei vauhdit, vaikka olihan viidennen pätkän loppumetsäosuuden kivikkolasku aika kuumottava. Pari kertaa ehdin pesemään pyörän suurimmista mudista kisan aikana, kunnes pesupaikalle muodostui kunnon jono, jonka jälkeen huuhtelin vain vaihteensiirron. Taktiikka toimi hyvin, sillä pyörän tekniikan kanssa ei ollut ongelmia.

Erikoiskokeet tuli kierrettyä hyvällä tahdilla, joten jälkeenpäin mietittynä aikaa olisi voinut käyttää enemmän kuskin ja varusteiden huoltoon. Maalissa palautin ajanotto-SIACin yhdentenätoista, vaikka lähdin numerolla 54. Kärki oli siis himmaillut.

Ajovarusteiden osalta käyttämäni Windstopper-ajotakki ja -housut olivat lopulta hieman kuumat, mutta pitivät suurimman kosteuden ja mudan ulkona. Polvisuojat pysyivät puhtaina housujen alla, mutta eipä niitä voinut sitten löysätä, kun alkoivat kiristää lopussa. Selkäpanssarina käytin vain Evocin suojareppua. Märkään keliin olin varsinaisesti varautunut ajohanskojen osalta ja Sealskinz Dragon Eye MTB -hanskat toimivat ihan hyvin, mutta vaikka vesi pysyy niissä ulkona, tulee kosteutta sisäpuolelle. Sealskinzin sukat toimivat samalla periaatteella ja ihan hyviltä vaikuttivat.

Himoksen enduro-kisan olosuhteista saa hyvän kuvan raakavideosta

https://vimeo.com/172721888

Virallinen kisavideo onkin paljon silotumpi, kun kärkikuskit ajavat puhtaasti :)

https://vimeo.com/173797015

Kuvia millaista menoa mudfestissä oli, voi katsoa kisan virallisesta kuvagalleriasta tai Mountainbikeshopin kuvista.

Tulokset

Enduromaastopyöräilyn SM-sarjan toinen osakilpailu meni omalta osaltani odotuksiin nähden alakanttiin, kun lopputuloksissa olin yleisessä-sarjassa 55. ajalla 28:40, jääden kärjelle 5:17. Ei mikään ihme, kun lähes jokaisella erikoiskokeella tuli oltua kyljellään tai muuten radalta sivussa. EK-ajoista näkee, että ajo oli kuitenkin tasaisen varmaa suorittamista, lukuun ottamatta enemmän poljettavaa sisältänyttä kolmos-erikoiskoetta, jonka pysyin pystyssä. Kisan kärki kyllä meni jälleen kovaa.

Jälkitunnelmat

Enduromaastopyöräilyn SM-sarjan toisesta osakilpailusta jäi lopulta ihan hyvä fiilis, vaikka tulokseen ei voi olla tyytyväinen ja pyörää sekä ajovarusteita piti huoltaa seuraavat pari päivää kisan jälkeen. Ajorepusta löytyy vieläkin Himoksen hiekkaa. Omalla tavallaan mudassa ajaminen oli mukavan haastavaa ja osoittaa, että sitäkin pitäisi treenata. Onneksi se on Suomen kesässä helposti mahdollista, jos vain viitsii. Itsehän ajan vain kauniilla kelissä, auringonpaisteessa kuivia polkuja.

Hissitön enduro-osakilpailu sujui lopulta ihan hyvin, mäen päälle jaksoi polkea jokaisella kerralla, kun se ajettavissa oli, vaikkakin parilla viimeisellä kerralla oli jalkojen kramppaamista havaittavissa. Olisi vain pitänyt ajaa tarkemmin, valita alle 29″-renkaat ja pysyä pystyssä :)

Mutaisena maalissa

Pyöräiltyä: Kokonniemi Bike Park Porvoossa

Pyöräilyharrastukseni täydentyi jokin aika sitten hieman järeämmällä täysjoustomaastopyörällä, kun viikottaiset lenkit pääkaupunkiseudun kallioilla eivät oikein sujuneet toivotulla sutjakkuudella vanhalla kalustolla. Uuden pyörän etuna tuli myös mahdollisuus käydä ajamassa Bike Parkeissa, eli maastopyöräilyä laskettelukeskuksen rinteisiin tehdyillä reiteillä ja ylös mennään kätevästi hissillä. Alkuun kävin tutustumassa Porvoon Kokonniemen Bike Parkin tarjontaan.

Kokonniemen hiihtokeskuksessa Porvoossa (Kokonniementie 17, 06100 Porvoo) sijaitseva Bike Park on yksi pääkaupunkiseudun läheisyydessä olevista paikoista harrastaa hissipyöräilyä ja se osottautui ihan toimivaksi paketiksi. Testihetkellä reittejä löytyi kahdeksan ja ylös vei ankkurihissi. Bike Park on auki tiistaina ja torstaina klo 17.00 – 21.00 ja lauantaina ja sunnuntaina klo 12.00 – 16.00. Päivälippu maksoi 22 euroa ja kaksi tuntia 18 euroa. Keskus myös vuokraa pyöriä, sekä suojavarusteita.

Aivan Porvoon keskustassa

Ankkurihissillä ylös. Rinteessä More is more.

Bike Parkista löytyi testaushetkellä kahdeksen eri reittiä, jotka tarjosivat sekä rentoa mutkittelua että teknistä ja haastavampaa pätkää. Sinisiä, eli helppoja ja rullattavia pätkiä löytyi kaksi, mutta eivät punaisetkaan kovin pahoja olleet, vaikka vaativat hieman enemmän ajotaitoa ja uskallusta ajaa paikat vauhdin kanssa. Mustilla pätkillä lähinnä hypyt olivat sellaisia, joihin ei oma uskallus riittänyt. Ne olivat myös selkeämmin alamäkipyörällä ajettavaksi tehtyjä, sillä myös oman kaluston kestävyys pohditutti niissä. Oma suosikki oli pätkä numero 7, eli More is more, jossa sai kantata bermeihin ja hieman ilmaa hypyistä. Myös teknisempi 10, eli Keiner Boogie, oli hyvän haastava. Jokaisesta pätkästä on kätevät videot Bike Parkin sivuilla, joista voi katsoa mallia, miten pitäisi ajaa.

Kokonniemi Bike Parkin reitit
Kokonniemi Bike Parkin reitit

Olin liikenteessä 29-tuumaisella Specialized Enduro -pyörällä, joka on nimensä mukaisesti tarkoitettu enduromaiseen ajoon, eli enemmän mutkittelevaa bermiä, singletrackia ja vähemmän isoja leiskautuksia ja droppeja. Tai sellaista pätkää itse tykkään ajella. Olin hieman yllättänyt, miten hyvin isopyöräinen täysjousto Bike Parkissa toimi, mutta onhan Endurossa toki joustoa ihan reilusti, edessä 160mm ja takana 155mm. 27,5-tuumainen tai perinteinen 26-tuumainen täysjousto olisi ollut varmasti ketterämpi, eikä olisi tuntunut menevän niin korkealla mutkissa. Olin myös itseeni tyytyväinen, sillä olin ensimmäistä kertaa Bike Parkissa ja bermeihin ajo sujui yllättävän hyvin ja hypyistäkin sai sopivasti ilmaa. Samalla tuli testattua ensimmäistä kertaa Foxin Titan Sport -suojapanssari ja MET Parachute HES -full face -kypärä Utopia Slayer Pro -lasien kanssa. Hyvin toimivat.

Seuraavaksi kohti More is more -pätkää

Porvoon Kokonniemen Bike Parkissa vierailu oli mukava kokemus ja varmasti tulee käytyä uudestaan. Nyt sai hyvää pohjaa tulevaa Tahkon endurokilpailua varten ja tuntumaa sekä vauhtiin että teknisiin laskuihin. Tehokkaasti ajettuna kahden tunnin lippu olisi ehkä riittänyt, mutta koko päivän lipulla saa ajettua rennommin. Ajoa ei nytkään tullut kuin vajaa pari tuntia, mutta aikaa meni vajaat kolme tuntia. Pitää vain muistaa jatkossa lähteä sen verran aikaisemmin, että ei juutu Kehä I:n ruuhkiin, jolloin matka-aika Espoosta Porvooseen helposti tuplaantuu.