Avainsana: urheilu

Hiihdettyä: Haikkaanlahden Olkkolan kierros

Talvella urheilumuotona itselle mielekkäintä on luisteluhiihto ja onneksi Taipalsaarella siihen on hyvät mahdollisuudet sekä kuntoradalla ja jääladuilla että perinteisimmillä metsä- ja peltoladuilla. Haikkaanlahden retkeilyreitti on monelle tuttu ja talvisin alueella risteilee ladut luistelu- ja perinteiseen hiihtoon. Yksi hyvä lenkki on suunnata urheilukentältä Olkkolaan ja sieltä Suoniityn laavulle ja takaisin, joka tarjoaa vaihtelevaa maastoa, hienoa latu-uraa ja maisemia. Tässä lyhyt juttu reitistä.

Haikkaanlahden hiihtoladut: Olkkolan lenkki

Tänä talvena on useasti tullut kierretty Haikkaanlahden urheilukentältä Riutanlaavulle ja jäälle suuntaava lenkki, mutta Olkkolaan suuntaava reitti on jäänyt testaamatta. Eli oli aika viimeinkin ennen kevät auringon lämpöjä kiertää tämä ympyräreitti.

Peltolatua auringonlaskuun ❄️

Haikkaanlahden hiihtoladut kokonaisuudessaan näkyvät Haikkaanlahden ladut 2021 (PDF) -kartassa. Lisäksi karttapalvelussa näkyy reitit pois lukien Olkkolan reitin katkoviivalla merkittyä osuutta, joka kulkee osittain autotiellä.

Haikkaanlahden hiihtoladut 2021, yläosa

Olkkolaan menevä reitti suuntaa urheilukentältä pohjoiseen ja lyhyen metsäosuuden jälkeen ylittää Savilahdentien ja nousee sähkölinjalle. Sähkölinjalta lasketaan takaisin Savilahdentielle, jonka jälkeen alkaa reitin hauskin osuus: mutka-alamäet Olkkolan pelloille. Alamäen jälkeen voi jatkaa ylämäkeen kohti Olkkolaa tai kääntyä kartassa katkoviivalla merkitylle osuudelle.

Tasatyönnöllä sähkölinjan alla
Pellolla oli leveää baanaa luistella

Katkoviivalla merkitty osuus on alkuun leveää peltolatua, kunnes suunnataan sähkölinjalle ja ladun leveys on yhden kelkkalanan verran. Jyrkän ylämäen ja tiukkamutkaisen alamäen jälkeen saavutaankin jo tielle, jossa joudutaan jalkautumaan. Risteyksestä suunnataan kävellen oikealla ja lyhyen kävelyn jälkeen ylämäen puolesta välistä puikataan takaisin peltoladulle.

Saimaako se siellä horisontissa siintää 🌊

Peltolatu kulkee maatalon pihan poikki ja laskeutuu mukavan alamäen päätteeksi Suoniityn laavun lähelle. Tästä voi jatkaa tielle tehtyä leveää latu-uraa pitkin kepeästi luistellen tai käydä evästauolla laavulla. Loppurutistuksena on lyhyt metsätieosuus ja ylämäet, ennen kuin saavutaan Peltolan pelloille ja tutuille latu-urille. Lähtöpisteeseen voi hiihdellä haluaminsa lisälenkkien kautta.

Olkkolan ympyräreitti, jos sitä nyt sillä nimellä kutsuu, oli mukavaa hiihtelyä luistelusuksella, vaikka paikoitellen latu-ura olisi voinut olla leveämpi rennompaan hiihtelyyn. Lopun metsätieosuudella kevät oli jo hieman syönyt lunta ja puista tippunut roskia, joten parhaimmillaan tämä osuus on alkutalvesta. Stravan suorituksen mukaan meille tuli reitillä matkaa 8,3 kilometriä ja aikaa meni noin 53 minuuttia. Eli todella rentoa tahtia edettiin ja valokuvaustauot tietenkin mukaan luettuna.

Taipalsaari osaa edelleen yllättää liikuntamahdollisuuksilla ja vielä on kokonaan testaamatta Rehulan perinteisen ladut ja pyöräreitit. Tänä talvena on päässyt Saimaanharjun kuntoradalta Konstun kautta jääladuilla kohti kirkonkylää ja sieltä eteenpäin Haikkaanlahden reiteille, joka tarjoaa jo kunnon mitan hiihtolenkille ilman saman uran kiertämistä.

Taipalsaaren jääladuilla Pien-Saimaan ulapalla

Tänä vuonna myös Etelä-Suomeen saatiin kunnon talvi, joka tarkoitti sitä, että oli hyvä mahdollisuus päästä hiihtämään jääladuille parin edellisen leudon talven jälkeen. Tammikuussa jääladut viimein avautuivat muun muassa Taipalsaarella, Lappeenrannassa ja Imatralla, joskin paikoitellen vähälumisina. Kävimme testaamassa millaista on suksia Pien-Saimaan ulapalla Taipalsaaren Konstun rannasta Riutanniemeen Kirkonkylän kautta ja takaisin.

Taipalsaaren jääladut

  • Aurinkoladuilla jäällä
Aurinkoladuilla jäällä

Taipalsaarella jääladut ovat jaettu ”Konstu-kirkonkylä” ja ”kirkonkylä-Haikkaanlahti-Riutanniemi” -osuuksiin ja latuverkoston karttatiedot löytyvät Lipas-palvelusta. Taipalsaaren sivujen tietojen perusteella ”ladut tehdään lumiolosuhteiden salliessa ja kunnostetaan tarvittaessa.” Latutilannetta ei löydy karttapalvelusta, mutta kunnan sivuilta löytyy tieto latujen ajopäivästä ja Facebookin Taipalsaari-ryhmästä voi ajoittain nähdä ajantasaista kuvaa hiihtoladuista.

  • Taipalsaaren latuverkosto
Taipalsaaren latuverkosto

Jääladuille voi lähteä Konstusta Huhmarkallion uimarannalta tai kirkonkylän satamasta. Lisäksi Haikkaanlahden urheilukentältä pääsee peltoja pitkin hiihtämään Riutanniemen suuntaan jääladuille, mutta sieltä matkaa tulee lisää noin 3 km. Lumitilanteesta johtuen, ehdimme vain kerran hiihtämään Huhmarkalliosta Kirkonkylään ja muut hiihtolenkit olemme lähteneet satamasta.

  • Konsusta Kirkonkylän kautta Riutanniemeen
  • Kirkonkylästä Riutanniemeen
Jäälatujen kaksi lähtöpaikkaa. Hiihtolenkit Stravassa: yksi ja kaksi.

Konstusta lähdettäessä matkaa Kirkonkylälle kertyy noin 2,5 kilometriä ja aikaa menee kevyesti lipsutellen noin 15 minuuttia. Kirkonkylän satamasta Riutanniemen rantaan on noin 5 kilometriä ja matkalla pääsee paikoitellen kokeilemaan aavan ulapan tuulia, sekä myötäiseen että vastaiseen. Riutanniemestä metsälenkin kautta takaisin satamaan tulee matkaa noin 5,5 kilometriä. Metsäosuus Riutanniemessä on mukavaa hiihtelyä lyhyen ylämäen ja pidemmän alamäen kera, riippuen kummasta suunnasta on matkaan lähtenyt.

  • Lunta voisi olla välillä enemmän
  • Parhainta ❄️
  • Lumisateen jälkeen polanne upottaa
  • Tuuli puhaltaa uran paljaaksi
Hiihto-uran kunto vaihtelee lumi- ja tuulitilanteesta riippuen

Taipalsaaren jääladut ovat yleensä olleet erittäin hyvin hoidettu lumisateiden jälkeen ja vaikka latukoneella ei jäälle ole päässyt, on moottorikelkalla saatu ajettua hyvä ura myös luistelulle, vaikka keskipolanne etenkin runsaiden lumisateiden jälkeen on välillä pehmeä.

Jääladut on nautinnollisen rentoja hiihdellä rennosti, mutta järvellä puhaltava tuuli on syytä ottaa huomioon pukeutumisessa ja vastatuuli voi olla tuntuva. Tuuli on myös välillä ikävä, jos se tuiskuttaa lumen uralle kinostaen sen toiseen reunaan, mutta siitä ei ole yleensä ollut ongelmaa, kun latu-ura menee molemmissa reunoissa.

  • Jäälatu parhaimmillaan
Jäälatu parhaimmillaan

Taipalsaaren latuverkosto on kokonaisuudessa hyvä ja pidemmänkin lenkin saa aikaan normaalina talvena, kun luisteluhiihtäen pääsee kiertämään Saimaanharjun ladut Konstun lenkin kautta ja suunnata sen jälkeen jäälatua pitkin Kirkonkylään ja Riutanniemeen ja koukata vielä lenkki Haikkaanlahden laduilla. Jäälatujen jälkeen voi vaihtelua lähteä hakemaan heti seuraavaksi parhaimmilla laduilla, eli Karjalaisenkylän peltoladuilla.

Hiihdettyä: Karjalaisenkylän peltolatu Joutsenossa

Talvi on ollut suotuisa hiihtämiselle ja alkuvuoden aikana on tullut tutustuttua lähialueen latuihin. Jäälatuja odotellessa ajoimme lähes vastaavaan ympäristöön, eli Joutsenoon Karjalaisenkylän peltoladulle.

Tasaista peltoa ja leveää uraa

Karjalaisenkylän peltolatu Joutsenossa on pituudeltaan 7,3 kilometriä ja on muodoiltaan sopivan vaihtelevaa ja leppoisaa hiihdettävää leveällä luistelu-uralla. Lähtöpisteenämme oli Ravikankaan urheilutalo ja peltolatu päättyy päiväkodin nurkalle, josta on lyhyt kävelymatka takaisin urheilutalolle. Aikaa kului 38 minuuttia kevyesti hiihtäen, mutta kovasta pakkasesta johtuen luisto oli aika nihkeä.

Karjalaisenkylän peltolatu

Meille riitti tällä kertaa vain peltoladun kiertäminen, mutta hyvän kokonaisuuden hiihtolenkille saa, kun yhdistää Karjalaisenkylän peltoladun ja Myllymäen peltoladun. Ja jos intoa vielä riittää, voi peltolatujen päälle hiihtää Myllymäen kuntoradan ja Ravikankaan kuntoradan lenkit. Joutsenon alueen hiihtolatujen kartat löytyvät ladattavaksi Joutsenon Kullervon sivuilta.

Hiihtoreiteissä kunnossapitotilanne on yksi tärkeä tieto ja Lappeenrannan ladut löytyvät karttapalvelusta, mutta kunnospitotilanne pitää lukea listalta Lappeenrannan liikuntapaikkojen kunnossapitotilanne -sivulta. Aivan samanlaista yhdistettyä karttapalvelua kuin pääkaupunkiseudun ulkoliikunta.fi tai ladulle.fi ei näyttänyt olevan.

Seuraavalla kerralla pitänee testata Myllymäen peltolatu ja laskettelukeskuksen kuntorata.

Harrastuksena ratsastus

Kulunut vuosi on tarjonnut haasteita sekä arjessa että hieman yllättäen myös harrastusten osalta. Vuosien varrella olen harrastanut pääasiassa pyöräilyä eri muodoissa, hiihtämistä, laskettelua, kuntoharjoittelua ja kokeillut enemmän tai vähemmän eri urheilulajeja kuten boulderointia, sulkapalloa ja sählyä. Korona-aika yllätti myös tällä saralla, sillä löysin itseni hevosen selästä. Tässä hieman mietteitä harrastuksen alkutaipaleelta.

Aikuisten alkeiskurssilta hevosharrastukseen

Muistan, kun ajoimme Annen kanssa autolla, varmaan pääkaupunkiseudulta kohti kotia Taipalsaarea, ja hän kysyi ”olisinko kiinnostunut Einolan Tallilla aikuisten ratsastuksen alkeiskurssista, johon tarvittaisiin lisää osallistujia, että saataisiin ryhmä kasaan”. Hieman naureskellen vastasin ”mikäjottei”. Ja muutamaa kuukautta myöhemmin ennen niin vieras laji ja hieman pelottavat hevoset, ovat tulleet tutuiksi ja heidän kanssa toimiminen on lähes luontevaa.

Aikuisiällä uuden harrastuksen aloittaminen on aina mielenkiintoista ja mukavaa vaihtelua. Oli myös helppo vastata kyllä ratsastuksen alkeiskurssille, sillä Anne on ratsastuksenohjaaja ja käy viikottain Einolan Tallilla Imatralla ratsastamassa, joten kotiopetus kurssin opetuksen lisäksi on hyvällä tasolla ja voimme käydä jatkossa tallilla yhdessä.

Topalis, eli Topi

Olen nyt syksyn aikana käynyt kymmenen kertaa alkeiskurssilla ja nyt voi vasta sanoa, että varsinainen ratsastuksen oppiminen vasta alkaa. Ratsastus on täynnä nyansseja ja mitä enemmän sitä oppii, sen enemmän on opittavaa. Todella palkitseva harrastus.

Muutamalla ensimmäisellä kerralla opit ratsastamaan hevosta käynnissä, teet siirtymän raviin ja kevytravi onnistuu volteilla ja ympyröillä. Sen jälkeen aloitetaan keskittymään enemmän oikeanlaiseen istuntaan ja tehdään laukannostoja. Tästä eteenpäin tunnit sitten ovat jo opittujen asioiden toistoa ja parantamista. Jossain välissä pääset laukannostosta laukkaamaan maneesin ympäri ja erilaisia ratoja pitkin ja samojen oppien toistaminen jatkuu.

Hevoset ovat aikamoisia

Kymmenessä kerrassa kurssilla on oppinut muun muassa hevosenhoitoa, hevosen valmiiksi laittamista tuntia varten ja ratsastuksen eri askellajit kuten harjoitus- ja kevytravi, sekä laukka. Tämän lisäksi tunneilla on tehty erilaisia tehtäviä kuten siirtymisiä askellajien välillä, voltteja, ympyröitä ja kolmikaarista kiemurauraa. Eli perusasiat ovat nyt suurin piirtein hallussa laukkaa lukuun ottamatta, että voi keskittyä tarkemmin itse ratsastukseen, istuntaan, hevosen tuntemiseen ja hevoseen vaikuttamiseen.

Ratsastustunneilla olen päässyt tutustumaan Patuun, Topiin, Liliin ja Velluun, jotka ovat kaikki omia persooniaan ja erilaisia ratsastaa. Patu, eli Ein Golden Patrol, oli herkkä ja tuntiratsuna suosittu, mutta lennokas liikkeinen ja harjoitusravissa istuminen oli vaikeaa.

Ein Golden Patrol, eli Patu

Topi, eli Topalis, on rauhallinen tuntihevonen, mutta silti luonteikas ja ravi on pehmeää, kunhan hän haluaa liikkua reippaasti. Tuntihevonen pilke silmäkulmassa.

Topsulla tuli ratsastettua eniten

Kahdeksannella kerralla sain tunnille ratsuksi Vellun, eli Velzevulaksen, joka oli suuri hyppäys edellisten kertojen Topista. Sekä ratsun koko että liike olivat suurempia, joten kehonhallinnalta ja istunnalta vaadittiin enemmän. Liike olikin aika lennokasta ja aluksi tuntui kuin olisi ollut uudestaan ensimmäinen ratsastustunti. Vellu on kiltti ja rauhallinen tuntihevonen, jonka askellajit ovat mukavan reippaat, joten tehtävien harjoittelu on usein helpompaa, kun ei tarvitse keskittyä vauhdin ylläpitämiseen.

Vauhdikasta menoa Vellulla

Kymmenennellä kerralla ratsastin Lilillä. Ein Caroline on iso ja lempeä jätti (175cm), jolla on mukavan pehmeät askellajit. Ratsastaessa Lili osaa olla tammamainen ja saattaa välillä kokeilla, onko pakko tehdä mitä ratsastaja pyytää. Lili on Annen vuokrahevonen ja yleensä Lili on vain osaavien ratsu, eikä käy alkeistunnilla, mutta sain hänet kokeiltavaksi. Hyvinhän se tunti ennakkoluuloista huolimatta sujui ja sain tehtyä kaikki tehtävät.

Lili, eli Ein Caroline, oli mukava ratsastaa

Joulunpyhien aikaan alkeiskurssilla oli tauko ja Einolassa hiljaisempaa, joten käytimme tämän hyödyksi kolmella tehotunnilla. Kunto oli hieman koetuksella, kun 45 minuutin asemesta piti ratsastaa 1h 20 minuuttia kerralla ja kolme päivää peräkkäin, eikä viikon välein. Tehotreeni oli kyllä hyödyllinen, sillä ratsastusta, kuten muitakin lajeja oppii vain tekemällä ja toistolla. Yksityisopetuksessa pääsin harjoittelemaan juuri niitä asioita, joita itse halusin.

Vellulla riitti pyhien aikaan menohaluja

Ratsastuksen aikuisten alkeistunnit ovat tarjonneet mukavaa ja haastavaa tekemistä syksyn aikana ja harrastus tulee jatkumaan myös ensi vuonna. Einolan tallilla opetus on ollut osaavaa ja monipuolista, sekä tallilla saa halutessaan itse hoitaa hevosia, joka ei ole kaikkialla itsestään selvää. Hintatasoltaan Einolan tunnit ovat Etelä-Karjalan keskitasoa, 5 kertaa kurssia maksoi 135 euroa ja normaali irtotunti ryhmässä maksaa 38e / kerta ja 60 minuutin tunnilla kymmenen kerran kortti 320 euroa. Eihän tämä ratsastus halpaa ole, mutta mikä harrastus olisi.

Jälkeenpäin ajateltuna, olisi ollut mielenkiintoista pitää ratsastuksen oppimisesta päiväkirjaa muutenkin, kuin Instagram-päivityksin, sillä hieman meinaa insinööri painaa päälle ratsastuskertojen analysoinnissa ja oppimisessa. Etenkin muutamilla ensimmäisillä kerroilla olisi halunnut tarkempia ohjeita ja tietää enemmän miksi ja miten joitain asioita tehdään. Oppimispolkuni löytyy instapostauksista: 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 10 ja 11.

Ratsastamisiin myös vuonna 2021 🐴

Hiihdettynä Saimaanharjun konstun kuntorata

Kuluva talvi on ollut hiihdollisesti nihkeää ja kosteaa, eikä hiihtokilometrejä ole juurikaan kertynyt. Sen verran ehdin käydä suksilla, että testasin Saimaanharjun konstun kuntaradan Suurilammen kierron osalta. Mukava noin 1 kilometrin lipsuttelua pienillä korkeuseroilla. Lammelta reitti jatkuu konstun kuntoradalle.

Saimaanharjun konstun kuntorata

Mukavan leppoisa lenkki lammen rannalla

Konstun valaistu kuntorata sijaitsee Taipalsaaressa Saimaanharjulla ja kiertää Saimaanharjulla Suurilammen ympäri jatkuen Konstunkankaalle. Suurilammen kierto on mukavan kevyttä hiihtelyä, jossa reitillä on yksi jyrkähkö ylämäki ja sopivan vauhdikas lasku. Noin kilometrin lenkkiä on hyvä hiihdellä.

Strava-jälki kertoo, että kevyesti hiihdellen viisi kierrosta lammen ympäri ja kerran urheilukentälle tuotti matkaksi 6,22 kilometriä ja aikaa meni 38 minuuttia. Ja tämä taitaakin olla tämän hiihtokauden summa.

Saimaanharjun konstun kuntorata

Konstunkankaalle jatkuva kuntorata on kävelyn perusteella perinteistä kuntorataa harjun notkojen kautta tehden lisäksi tasamaastoisen lenkin myös harjun päällä. Kuntorata jäi tällä erää suksilla testaamatta.

Suurilammen kierrolta pääsee myös kipuamaan läheiselle urheilukentälle, jossa lenkki kiertää juoksuradan. Takaisinpäin tullessa on mukavan jyrkkä ja vauhdikas lasku lammen radalle.

Vauhdikas lasku takaisin lammen lenkille

Kuntoradalta ladut jatkuvat kohti Taipalsaaren kirkonkylää ja Kirjamoinniemen kautta kohti Lappeenrantaa, jos vain Saimaa on jäätynyt ja ladut saatu tehtyä. Toivottavasti ensi vuonna pääsen kertomaan millaisia latuja kirkonkylältä ja Saimaan jäältä löytyy.

Rentoa MTB-Enduroa Laajavuoren Funduro Cupissa

Muutaman vuoden tauon jälkeen MTB-Enduro-kilpailut palasivat Jyväskylän Laajavuoren rinteille, kun viime viikonloppuna Laajiksessa ajettiin Funduro Cupin osakilpailu. SM-sarjasta tutut reitit olivat nautittavia ja itselle kauden ensimmäinen kilpailu sujui varmalla ajolla. Miesten sarjassa sija 26 ajalla 16:40, noin 3 minuuttia kärkeä perässä. Laajavuoressa sai nauttia maastopyöräendurosta noin 3 tunnin ja 20 kilometrin verran ja osallistujat olivat kisan jälkeen hymyssä suin.

Funduro Cup #3: Laajavuori

Laajavuori on MTB-Enduron kisanäyttämönä tuttu muutaman vuoden takaa SM-sarjasta ja tänä vuonna samoja ratoja ajettiin rennomman Funduro Cupin hengessä. Muista osakilpailuista poiketen kisa oli kaksipäiväinen: lauantaina treenattiin ja sunnuntaina ajettiin kilpaa. Kilpailuun oli ilmoittautunut lähes 200 kuskia ja oli mukava nähdä paljon ensikertalaisia lähtöleimauksessa.

Sunnuntain kilpailussa ajettiin yhteensä 10 erikoiskoetta ja lisää ajettavaa tarjosi vapaaehtoinen bonus-erikoiskoe. Kilpailijoita ei päästetty helpolla, sillä reitit olivat suurilta osin samoja kuin SM-sarjassa on ajettu ja lauantainen ukkoskuuro vielä liukastutti pätkät. Kokonaisuutena kilpailu tarjosi haastetta ja teknisyyttä SM-sarjan veroisesti, hieman lyhennettynä.

Funduro Cup #3: Laajis

Saavuimme Laajavuoreen perjantai-iltana, sillä kilpailemisen lisäksi ohjelmassa oli myös kisatoimistossa ja -järjestelyissä auttaminen. Ennen Laajiksen hostelliin majoittumista kävimme hieman tutustumassa reitteihin Martan kanssa ja hyvältä näytti. Laajiksen hostelli on ihan toimiva majoituspaikka heti Laajavuoren juurella ja tarjoaa pienet huoneet yhteiskeittiöllä ja -wc ja -pesutiloilla. Majoitukseen kuuluu perustason aamiainen, jota täydensimme mansikoilla ja mustikoilla.

Specialized Enduro Expert 6/Fattie ensi kertaa tällä kaudella kisareiteillä
Specialized Enduro Expert 6Fattie ensi kertaa tällä kaudella kisareiteillä

Lauantain treenipäivä valkeni selkeänä ja lämpimänä ja aamupäivän ajan kuskit saivat nauttia kuivista Laajavuoren Bike Parkin reiteistä, joita kisareitti hyvin hyödynsi. Ehdin ajamaan lähes kaikki reitit kahdesti ennen kuin iltapäivällä odotettu ukkosrintama saapui liukastamaan reitit. Siihen oli hyvä lopettaa treenit ja siirtyä speksaamaan Pole Bicyclesin teltalle ja tarkistaa mitä Ride Cycle Store oli tuonut paikalle.

  • Ek 4:n alun metsäosuus oli tiukka
    Ek 4:n alun metsäosuus oli tiukka
  • Jääluisteluränniin!
    Jääluisteluränniin!
  • Jääluistelurännissä sai päästellä huolella
    Jääluistelurännissä sai päästellä huolella
  • Hissijonot olivat pitkiä
    Hissijonot olivat pitkiä

Erikoiskokeet Laajiksessa tarjosivat monipuolista ajamista. 1. erikoiskoe oli nopeaa juurakkoa ja 2. erikoiskokeella juurien lisäksi rullailtiin kivikoissa ja kalliorolleja. 3. pätkällä päästiin vauhdin makuun ja 4. erikoiskokeeen alun metsäosuuden jälkeen sai päästellä jarrut auki jääluisteluränniä pitkin. Kierroksen päätti 5. erikoiskoe, jossa laitettiin kuskit koetukselle juurakoissa, bermeissä ja lopun kivikossa. Lisäksi halukkaat saivat ajaa bonus-ek:n, joka ei vaikuttanut kokonaisaikaan, mutta tarjosi hyvän haasteen.

Youtubessa MTB-Enduro Finland 2019 videolistalla on pätkät 1-3 ja bonus-erikoiskoe kuvattuna treenipäivänä. Parempaa kuvaa vauhdista näkee Leo Kokkosen kisapätkien koosteesta.

Laajiksen Funduro Cup tarjosi mukavaa ajettavaa lähes kolmen tunnin verran ja kisa saatiin ajettu kuivassa ja hieman painostavassa kelissä. Kisa oli itselle kauden ensimmäinen, kun muut tapahtumat ovat pitäneet poissa sekä SM-sarjasta että Fundurosta. Reitit olivat nautittavia, hapottavia ja itselle kauden ensimmäinen kilpailu sujui varmalla ajolla. Bonus-erikoiskoetta ei kisassa moni ajanut ja itsekin jätin sen väliin, koska tuntui ajamista riittävän kisapätkissäkin. Miesten sarjassa lopputulos oli 26. ajalla 16:40, noin 3 minuuttia kärkeä perässä. Kokonaisuutena kisa kesti noin 3 tuntia ja ajettavaa oli 20 kilometrin verran. Kisan jälki löytyy Stravasta.

Laajiksen Funduro Cup tarjosi hauskaa ajettavaa
Laajiksen Funduro Cup tarjosi hauskaa ajettavaa

Funduro Cup #3: Laajis -osakilpailussa voittoon kotiradallaan ajoivat miehissä Leo Kokkonen ja naisissa Kaisa Härkönen. Tulokset näkyvät EBA ry:n sivuilla. Laajavuoressa ajamassa oli lähes 200 kuskia, joka osoittaa hyvin lajin harrastajamäärän kasvamisen. Myös naisia oli yllättävän paljon ajamassa, kun 15 starttasi kisaan. Sama määrä oli myös eBike-sarjassa ajajia, joten avustettu nautiskelu on myös kasvussa.

Laajavuoressa vietettiin hieno viikonloppu MTB-Enduron parissa ja kaikki osallistujat voivat olla tyytyväisiä suoritukseensa. Nyt kun Laajiksen haasteet on selvitetty, voi katseen suunnata MTB-Enduron SM-sarjan osakilpailuun. SM-pisteistä kisataan seuraavan kerran heinäkuun loppupuolella Levillä.

Koeajossa Karakallion Trail Center

Pääkaupunkiseudulla harrastusmahdollisuudet maastopyöräilyenduroon ovat monipuoliset, kun lähialueilta löytyy sekä Bike Parkkeja että rakennettuja polkuja. Paloheinän ”Trail Centerin” reitit ovat varmaan tutut useammallekin lajin harrastajalle, mutta jos haetaan enemmän lajinomaista ähertämistä, täytyy mennä Espooseen. Karakallion koulun takana olevalta kalliolta löytyy useita luonnonmukaisia reittejä MTB-Enduron treenaamiseen.

Karakallio Trail Center

Maastopyöräenduron harrastaminen on suhteellisen yksinkertaista, sillä polkuja löytyy metsistä, mutta laji on omillaan, kun pyörällä mennään polkuja ja kallioita pitkin alaspäin viettävästi. Pääkaupunkiseudulla on viime vuosien aikana rakentunut muiden metsäalueiden reittien lisäksi kaksi niin sanottua Trail Centeriä, joista löytyy enemmän tai vähemmän rakennettua reittiä maastopyöräilyyn. Paloheinän reitit ovat vauhdikkaan sileitä ja Karakalliosta löytyy enemmän maastopyöräenduromaisia reittejä.

Karakallio Trail Center- Google Maps

Karakallion koulun takana olevalta mäeltä ja metsiköstä lähtevät reitit tarjoavat kalliota, droppeja, juurakkoa, kivikkoa, tiukkaa bermimutkaa ja polkemista. Reittejä ei ole varsinaisesti merkitty maastoon, mutta ne näkyvät kohtalaisen selkeästi. Usein samasta reitistä löytyy useampi variaatio.

Reiteille on tehty Stravaan segmentit, joiden nimeäminen on kuin mallikurssilta. Osa reiteistä on värikoodattu lähtöpisteestä eteenpäin.

Stravan segmentit., osa 1

Paahtovalli ja Keno-Pappi lähtevät kallion päältä lähes vierekkäin ja ovat alun jyrkän kallio-osuuden jälkeen vauhdikkaita pätkiä muutamien mutkien kera.

Kallista pulu! ja Vellikulho ovat toinen reitti-pari, jotka lähtevät mäen laelta. Ensin mainittu tekee alun kallion jälkeen tiukan käännöksen oikeaan ja rollin kautta vauhdikkaaseen laskuun ennen lopun tiukkoja kurveja. Jälkimmäinen kulkee kallioista polkua pitkin kiviportaille ja sieltä puun ylityksen jälkeen bermimutkiin ennen ulkoilureitille tuloa.

Hikoilee runttauksesta on Karakallion kenties rankin ja Karakallion koulun puoleisin reitti. Pätkä suuntaa alkuun kuntopolun toiselle puolelle ja on merkattu oranssiksi ykköseksi. Alun kalliolaskun ja mutkien jälkeen ylitetään ulkoilureitti uudestaan, hypätään kuivaneen puron yli ja runtataan ylämäkimutkiin. Mutkien jälkeen vielä taiteillaan kivikossa ja puiden välistä tähdätään lopun puun ylitykseen.

Lopuksi voi Leppävaaraan päin lähdettäessä rullailla Kuivan ja nasevan, joka alun puupujottelun jälken eylittää ylöspäin kiipeävän yritäeesin ja kaartaa kalliolta oikealle loppumutkiin.

Reitit ovat kaikki mukavia ajettavia ja takaisin kallion laelle pääsee joko myötäpäivään tai vastapäivään ulkoilureittiä ajaen. Reilussa tunnissa saa aikaan hyvän ja monipuolisen treenin. Huomioitavaa on, että kaikki pätkät laskevat jossain vaiheessa vilkkaalle ulkoilupolulle ja siinä liikkuvat tulee ottaa huomioon, ettei synny vaaratilanteita ja turhaa sanomista. 

Facebookin MTB-Enduro -ryhmästä voi lukea lisää pätkistä ja katsella muutamia kuvia. Myös mallisuoritus, miten ojagäppi ylitetään.

Paloheinään verrattuna Karakallion reitit on monipuolisempia, joskin lyhyempiä, mutta vastaavasti mäen päälle on helpompi polkea. Vauhtia saa kerättyä ihan mukavasti, kallio-osuudet yhdistettynä juurakkoihin haastavat kuskin eri tavalla kuin Paloheinän sileät baanat.

Pelkät kuvaukset reiteistä eivät vielä paljoa kerro, joten tämä juttu tulee täydentymään myöhemmin videoilla.

Rastaalan koulun lähialueen reitit

Stravan segmentit, osa 2

Lisää reittejä löytyy Rastaalan koulun lähistöltä. Rockgarden ja Kanaalin arvoitus lähtevät kallion päältä ja ovat alkuosastaan samaa pätkää. Loppuosaltaan Rockgarden on hieman vaikeasti hahmotettava, sillä joen jälkeen polulta erkanee useampia pätkiä. Sama pätee Kiitää huumassa ja Rutosti hinkkaamista -pätkiin.