Ohjelmistokehityksessä osaamisen kehittäminen on tärkeää ja siihen löytyy Internetistä paljon hyviä materiaaleja ja ilmaisia kursseja, sekä avoimen yliopiston tai ammattikorkeakoulujen kursseja, joista voi kerätä opintopisteitä. Yksi tällainen kokonaisuus on Microsoft Skills for Jobs, joka tarjoaa opintopolkuja kaikille osaamisensa kehittämisestä kiinnostuneille. Kävin ”Practical AI” -kurssin, joka opettaa mitä jokaisen tulisi tietää tekoälystä.
Practical AI -kurssi: perusteet tuottavasta tekoälystä
Practical AI -kurssi perehtyy (tuottavaan) tekoälyyn yleistasolla ja käytännönläheisesti. Kurssi käy läpi tärkeimmät käsitteet, tutustuu tuottavaan tekoälyyn ja opettaa käyttämään kieli- ja kuvamalleja. Kurssi on tarkoitettu kaikille aiheesta kiinnostuneille, eikä sen suorittaminen edellytä teknistä osaamista, tutkintoa tai sanakirjaa.
Kurssin laajuus on kaksi opintopistettä (2 op / ECTS) ja arviointi perustuu hyväksytty/hylätty-asteikkoon. Edetä voi omaan tahtiin. Itsellä kurssin läpikäymiseen taisi mennä pari iltaa, eli aika paljon vähemmän kuin tuo opintoviikkojen 2 * 27 tuntia.
Kurssin on kehittänyt Microsoft Skills for Jobs, Kajaanin ammattikorkeakoulu ja yrityskumppanit. Oppimisalustana toimii Edukamu, joka on Kajaanin ammattikorkeakoulun käsialaa.
Materiaali on jaettu kuuteen osa-alueesen:
Tekoälyn tausta ja määritelmä
Johdatus tuottavaan tekoälyyn
Tekoäly arjen apurina
Kieltä tuottava tekoäly
Kuvia tuottava tekoäly
Eettiset kysymykset
Osa-alueet kattavat pääpiirteittäin sen, mitä asiasta tarvitsee ylätasolla tietää ja helpon lähestymisen tekoälyn konkreettiseen käyttöön kielimallien kautta.
Kurssin kehittäjän panos näkyi materiaalissa, sillä tuottavissa tehtävissä ja esimerkeissä käytettiin ”Copilot with Bing” -hakukonetta (OpenAI ChatGPT 4) ja ”Copilot Designer” -kuvanluontia (OpenAI DALL-E 3). Palveluiden nimet olivat ehtineet muuttumaan siitä, kun kurssimateriaali oli julkaistu 2023 keväällä, joka kuvastaa hyvin aihealueen ja palveluiden kehitystahtia. Palveluiden käyttöön ei tarvinnut Edge-selainta, vaikka materiaalissa niin kerrottiin. Positiivisena puolena muitakin tunnettuja tuottavia tekoälypalveluita esiteltiin. Microsoftin palveluiden etuna on, että ne ovat ilmaisia käyttää ja tarjoavat uusinta kielimallia.
Kokonaisuutena Practial AI -kurssi antaa yleiskäsityksen tekoälystä ja sen eri tyypeistä, menemättä kuitenkaan liikaa niiden yksityiskohtiin. Toisaalta asiaa olisi voinut käydä tarkemminkin läpi tekoälyn kehityksen osalta ja etenkin eettisten kysymysten puolesta. Tehtävät jokaisen osion lopussa olivat helppoja, joten kurssin läpikäyminen ei vaadi suurta panostusta. Lopuksi saa kivan sertifikaatin ja 2 opintopistettä Opintopolkuun.
Artikkelin kuvaa varten käytin Copilot Designeria sekä suomeksi että englanniksi, ja lopputulosta joutui hieman hakemaan. Kielimallien käyttö on oma taiteenlajinsa, että saa mitä ajattelee haluavansa. Tai sitten saa jotain parempaa, ainakin ideoita jatkokehittää.
Practical AI tekoälyn kuvittamana (kuvat: Copilot Designer)
Maailma muuttuu ja tulevaisuus voi vaikutttaa juuri nyt epävarmalta, jota vasten on hyvä pohtia siihen vaikuttavia trendejä, tai kuten Sitra asian ilmaisee, megatrendejä. Megatrendit tarjoavat oivalluksia ja vahvistavat pitkän tähtäimen ajattelua. Tämä kirjoitus käy läpi Sitran trendikatsauksen ja avaa hieman mistä megatrendeistä 2023 on kyse. Pohdinnat ja ideoinnit jätetään vähemmälle.
Sitran trendikatsaus esittää yhden tulkinnan globaalien muutosilmiöiden suunnista, megatrendeistä, Suomen näkökulmasta. ”Megatrendit 2023 -katsaus tarjoaa kokonaiskuvan kehityssuunnista, jotka kuvaavat muutoksen laajoja kaaria ja tuovat esiin ympärillämme tällä hetkellä korostuvia ilmiöitä. Megatrendien kautta voi ymmärtää tässä hetkessä tapahtuvia muutoksia ja pohtia, millaista tulevaisuutta haluamme itse olla rakentamassa.”
”Megatrendien olennaisena tehtävänä onkin muistuttaa, että meillä on edelleen kiire palauttaa luonnon kantokyky ja tarttua hyvinvoinnin haasteisiin, vahvistaa ja puolustaa demokratiaa ja osallisuutta sekä varmistaa, että taloutta ja teknologiaa kehitetään ja hyödynnetään reilusti ja kestävästi. Jos tulevaisuutta ei oteta vakavasti, kohtaamme nämä asiat myöhemmin kriisimoodissa.”
Sitran Megatrendit -sivulla on kerätty aiheeseen liittyvää materiaalia, artikkeleita ja selitetty muutoksen laajoja kaaria.
Tulevaisuuden mahdollisuuksia. (Kuva: Topias Dean, Sitra)
Megatrendien teemoja on kätevä läpikäydä trendikorttien avulla, jotka 55 kortin kautta käyvät läpi erilaisia kehityskulkuja, jotka vaikuttavat elämäämme jo nyt ja tulevaisuudessa.
Poimittakoon tähän vielä tulevaisuuskolmio, joka auttaa hahmottamaan mahdollista tulevaisuutta ja ohjaa ajattelemaan muutosta syvällisemmin.
Luonnon kantokyky murenee eli tarvitaan ekologista jälleenrakennusta, joka mahdollisuuksien ja ratkaisujen osalta Sitran artikkelissa keskittyy luontojalanjäljen mittaamiseen, kiertotalousratkaisuihin, lainsäädännön kehittämiseen, lisäämällä yhteiskunnallista keskustelua ja elämäntapoihin vaikuttamalla. Luontojalanjäljen mittaamisen tutkimushanke kestää vuoden 2025 loppuun asti, mutta väliraportti tarjoaa hieman viitettä asiasta.
Hyvinvoinnin haasteet kasvavat, joten tarvitaan panostusta kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Tässä aihepiirissä keskitytään osaltaan keskusteluihin ja kanssaihmisten vaikuttamiseen, tukemaan maahanmuuttajien työllistymistä ja auttamaan vaikeassa elämäntilanteessa olevia eteenpäin. Digitaalisten ratkaisujen osalta on testattu omahoidon työkalua MS-tautia sairastavien hoidossa (More Stamina -sovellus).
Demokratian kamppailu kovenee, joten vahvistetaan luottamusta ja osallisuutta. Ihmisten ja asukkaiden osallistumista kaupungin tulevaisuuden kehittämiseen ja päättäjien ratkaisujen tueksi voidaan vahvistaa kansalaispaneelien kautta. Digitaalisten ratkaisuista rakentavaa mielipiteenvaihtoa suuren joukon välillä on pilotoitu Polis-verkkoalustan avulla. Disinformaation torjumiseen ja kriittiseen informaatiolukutaidon tueksi on tehty Digitaalinen informaatiolukutaito-opas, jonka tavoitteena on vahvistaa etenkin nuorten digitaalista lukutaitoa.
Muista artikkelissa mainitsemattomista asioista mainittakoon ainakin Valtiovarainministeriön visuaalisen ja vuorovaikutteisen Tutkibudjettia.fi-palvelu, josta näkee mihin verorahamme menevät. Vastaavia budjettiin liittyviä palveluita on pintapuolisempi veropuu.fi ja tarkempi valtionbudjetti.fi. Harmillisesti kyseiset palvelut eivät ole ajan tasalla.
Kilpailu digivallasta kiihtyy ja meidän täytyy rakentaa reilua datataloutta. Dataan liittyvissä kokeiluissa on muun muassa tutkittu pilottihankkeessa datan hyödyntämistä energiansäästössä ja kulutushuippujen tasaamisessa. Some-jättien, Suomi.fi- ja pankkitunnistautumisen oheen Suomen Tunnistautumisosuuskunta on kehittänyt kotimaisen salasanat korvaavan kirjautumispalvelu Sinunan, jonka yritykset voivat ottaa käyttöön. EU:n uusien digi- ja datasäädöksien ymmärryksen lisäämiseksi on laadittu Datatalouden ABC -itseopiskelumateriaaleja. Vastaavasti kansallinen reilun datatalouden tiekartta vauhdittaa datavetoisen talouden ja yhteiskunnan rakentamista sekä listaa sitä kirittäviä konkreettisia toimia. Vastuullisen kulutuksen vauhdittamiseen EU on tehnyt aloitteen digitaalisesta tuotepassista, joka välittää ja esittää tietoa tuotteen elinkaaren ajalta.
Datatalous, datan hyödyntäminen ja uudet palvelut ovat mielenkiintoisia avauksia ja kuten viime talvena nähtiin, myös kuluttajat ovat osaltaan valmiita muuttamaan tottumuksiaan. Toki viime talven korkeat sähköhinnat ja pörssisähkön käytön yleistyminen myös pakottivat ihmisiä miettimään energiansäästöä ja kulutushuippujen tasaamista.
Talouden perusta rakoilee ja vastauksena voi olla korjaava ja uusintava talous. ”Korjaava talous pyrkii siihen, että talouden myönteiset vaikutukset ympäristölle sekä hyvinvoinnin oikeudenmukaiselle jakautumiselle ovat kielteisiä suuremmat. Uusintava talous taas ylläpitää ja kehittää tulevaisuuden rakennusaineita, kuten ekologista ja sosiaalista pääomaa.” Esimerkkeinä tästä ovat Patagonia, joka lahjoittaa varoja ympäristötyöhön ja ollut mukana perustamassa maatalouden sertifiointia. Unilever on ilmoittanut takaavansa elämiseen tarvittavan palkan kaikille tavarantoimittajilleen. Greyston Bakery palkkaa työntekijöiksi ihmisiä, joita muut eivät ehkä palkkaisi. Maataloudessa siirrytään ekosysteemejä ja yhteisöjä elvyttävään uudistavaan viljelyyn, josta esimerkkinä elintarvikeyhtiö Danone. Tarvitaan myös kasvihuonekaasujen sitomista takaisin ilmakehästä ja varastoidaan se pysyvästi geologisiin muodostelmiin tai pitkäkestoisesti tuotteisiin. EU:ssa etenee perinteisempiä talouden mittareita täydentämään ekosysteemitilinpito, jossa otetaan huomioon luonnon ekosysteemipalveluiden tuomat hyödyt ja ihmistoiminnan luonnolle aiheuttamat haitat.
Paljon luettavaa ja pohdittavaa
Sitran Megatrendit-katsaus antaa enemmän kysymyksiä, luettavaa ja pohdittavaa kuin vastauksia, vaikka useita pilottihankkeita ja kokeiluita teemoihin liittyen on tehty, jotka antavat osviittaa mitä asioille voidaan tehdä. Ongelmien ratkaisut eivät sinänsä ole abstraktilla tasolla erikoisia: ekologista ja vastuullista kuluttamista, kanssaihmisten vaikuttamista, kriittistä informaation käsittelyä, avointa dataa, dataa ja tietoa päätöksenteon tueksi. Käytännössä ratkaisujat ovat monimutkaisempia ja etenkin globaalin markkinatalouden paineessa. Megatrendikortit ovat kätevä tapa käydä teemoja läpi, jos tulevaisuus kiinnostaa.
Datasta vetoapua energiansäästöön
Itseä kiinnostaa paljolti digimaailman ratkaisut ja sovellutukset kuten datasta saatava vetoapu energiansäästöön ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin panostavat ratkaisut, jotka ovat aihepiireistä ehkä lähestyttävämpiä ekologisen jälleenrakentamisen lisäksi.
Energiansäästöön vetoapua tuovat ratkaisut ovat tässä yhteydessä mielenkiintoista luettavaa, sillä suunnittelimme töissä Robulla osallistuvamme Sitran Energiankäyttö haltuun datan avulla -ratkaisuhakuun viime syksynä. Ideointitaululta poimittuna tavoitteemme oli ”Selvittää datan hyödyntämistä yksilöllisten toimintatapojen ehdottamiseksi digitaalisessa palvelussa energian kulutuksen vähentämiseksi ja kulutuspiikkien tasaamiseksi sekä näiden toimintapojen jalkauttamiseksi kuluttajan arkeen ja osaksi olemassa oleviarutiineja.” Nyt kun pilottihankkeiden kuvauksia lukee, niin samanlaisia teemoja olimme pohtineet (myös pilottihankkeet pyörivät saman aiheen ympärillä), vaikka ideointitasolta emme ajankäytännöllisistä syistä edenneet.
Loopshoren pilotissa hyödynnettiin olosuhdesensoreita uudella tavalla osana koko rakennuksen energiansäästöä. Sensorit mittasivat huoneilmasta esimerkiksi hiilidioksidipitoisuutta, lämpötilaa ja suhteellista ilmankosteutta. Eli ei vain suljettu ilmanvaihtoa säästöjen nimissä virka-ajan jälkeen (ja näin pilattu rakennuksen sisäilma), jota usein julkisissa rakennuksissa on tavattu tehdä. ”Mittausten perusteella ilmanvaihtoa voitiin pudottaa yli 50 prosenttia ilman että asumisolosuhteet ja -terveys vaarantuivat.”
Vastaavasti Kapacity.ion pilotissa kehitettiin kotitalouksille järjestelmää, joka ohjaa kotien lämpöpumppuja sähkön hintaennusteen perusteella. Alustavien tulosten perusteella Kapacity.ion älykkäällä lämpöpumpun ohjauksella on mahdollista saavuttaa yli 10 prosentin säästö. Pörssisähkön hintaa seuraavia älyreleitä tai sähköauton latureita onkin viime vuosina tullut markkinoille useilta eri yrityksiltä ja avoimen lähdekoodin ratkaisuja kuten arska-node. Energiasäästöön ja kulutusjoustoon liittyville ratkaisuille on tarvetta, sillä tulevaisuudessa energiaa tuotetaan yhä enemmän säätilasta riippuvilla tavoilla.
Muita pilottihankkeita, joita Sitra rahoitti: havainnollistusta omasta kulutuksesta ja neuvoja sähkön säästämiseksi kodissa; reaaliaikaisesti tai pelillistetty näkymä miten omat arkiset valinnat vaikuttavat sähkönkulutukseen ja voivat tuoda säästöä; sähkön hintaennusteen mukaan toimivat kodin älylaitteet (kodin lämmöntuotanto, aurinkoenergian käyttö ja runsaasti sähköä kuluttavat laitteet).
Kehittämisen tarvetta on, sillä Sitra toteaa, että ”Datan saatavuudessa on vielä parantamisen varaa. Esimerkiksi kuluttajan pääsyä omaan kulutusdataansa tulisi helpottaa Fingridin tiedonvaihtojärjestelmässä Datahubissa, jotta datan saisi liikkumaan nykyistä helpommin muihin palveluihin. Energiansäästöä tukevien palveluiden jatkokehittämiseen tarvitaan dataa, datan analyysiä ja datan esittämistä toimivalla tavalla, jotta käyttäjät voivat saada siitä parhaan hyödyn.”
Sovelluskehityksen näkökulmasta kirjoitin keväällä omaan blogiini lyhyen yhteenvedon Vihreän koodin webinaarista, josta saa viitettä mitä termillä tarkoitetaan käytännössä. Lyhyesti kerrottuna parhaiden käytäntöjen seuraamisella pääsee jo pitkälle.
Kiertotalous ja hävikin vähentäminen näkyy myös isommassa kuvassa, sillä Apple palkitsi vuoden 2023 parhaiden sovellusten ja pelien ”Cultural Impact” -kategoriassa ruokahävikin vähentämiseen tähtäävän Too Good To Go -sovelluksen. Suomessahan vastaavaan tähtää ResQ -sovellus, joka on toimiva palvelu myös omien kokemusten pohjalta. Myös rakentamisessa on alettu hyödyntämään kiertotaloutta, mutta en tiedä miten tämä käytännössä sitten toteutuu purku- ja rakennusjätteiden uusiokäyttönä laajemmassa skaalassa.
On myös ilahduttavaa nähdä, että yritysten vastuullisuus ja eettisyys kiinnostaa ja herättää keskustelua. Maailmalla Good On You (Rank a Brand) arvioi brandien yritysvastuullisuutta kriteeristön perusteella, ja Suomessa Eetti on koonnut listan suomalaisten vaatemerkkien ilmasto-, ympäristö- ja ihmisoikeustyöstä ja sen läpinäkyvyydestä. Harmillisesti tuorein Vaateränkkäys on vuodelta 2021.
Yhteenveto
Tulevaisuus on epävarma, eikä sitä voi ennustaa, mutta voimme jokainen vaikuttaa siihen omilla teoillamme, vaikka välillä se voi tuntua pieneltä globaalissa kuvassa.
”Jos tulevaisuutta ei oteta vakavasti, kohtaamme nämä asiat myöhemmin kriisimoodissa.”
Sitran Megatrendit 2023 julkaisussa on paljon luettavaa, mutta onneksi tiivistelmästä saa jo hyvän kuvan asiasta. Julkaisun kautta voi yrittää ymmärtää tulevaisuutta ja se antaa hyviä faktoja jo tapahtuneesta ja ajatuksia mitä pitäisi tehdä, vaikka varsinaiset ratkaisut jäävät muille. ”Toisenlaisia tulevaisuuksia kannattaa kuvitella, jotta osaisi tehdä perusteltuja ja punnittuja valintoja nykyhetkessä.”
Kulunut vuosi on tarjonnut haasteita sekä arjessa että hieman yllättäen myös harrastusten osalta. Vuosien varrella olen harrastanut pääasiassa pyöräilyä eri muodoissa, hiihtämistä, laskettelua, kuntoharjoittelua ja kokeillut enemmän tai vähemmän eri urheilulajeja kuten boulderointia, sulkapalloa ja sählyä. Korona-aika yllätti myös tällä saralla, sillä löysin itseni hevosen selästä. Tässä hieman mietteitä harrastuksen alkutaipaleelta.
Aikuisten alkeiskurssilta hevosharrastukseen
Muistan, kun ajoimme Annen kanssa autolla, varmaan pääkaupunkiseudulta kohti kotia Taipalsaarea, ja hän kysyi ”olisinko kiinnostunut Einolan Tallilla aikuisten ratsastuksen alkeiskurssista, johon tarvittaisiin lisää osallistujia, että saataisiin ryhmä kasaan”. Hieman naureskellen vastasin ”mikäjottei”. Ja muutamaa kuukautta myöhemmin ennen niin vieras laji ja hieman pelottavat hevoset, ovat tulleet tutuiksi ja heidän kanssa toimiminen on lähes luontevaa.
Aikuisiällä uuden harrastuksen aloittaminen on aina mielenkiintoista ja mukavaa vaihtelua. Oli myös helppo vastata kyllä ratsastuksen alkeiskurssille, sillä Anne on ratsastuksenohjaaja ja käy viikottain Einolan Tallilla Imatralla ratsastamassa, joten kotiopetus kurssin opetuksen lisäksi on hyvällä tasolla ja voimme käydä jatkossa tallilla yhdessä.
Topalis, eli Topi
Olen nyt syksyn aikana käynyt kymmenen kertaa alkeiskurssilla ja nyt voi vasta sanoa, että varsinainen ratsastuksen oppiminen vasta alkaa. Ratsastus on täynnä nyansseja ja mitä enemmän sitä oppii, sen enemmän on opittavaa. Todella palkitseva harrastus.
Muutamalla ensimmäisellä kerralla opit ratsastamaan hevosta käynnissä, teet siirtymän raviin ja kevytravi onnistuu volteilla ja ympyröillä. Sen jälkeen aloitetaan keskittymään enemmän oikeanlaiseen istuntaan ja tehdään laukannostoja. Tästä eteenpäin tunnit sitten ovat jo opittujen asioiden toistoa ja parantamista. Jossain välissä pääset laukannostosta laukkaamaan maneesin ympäri ja erilaisia ratoja pitkin ja samojen oppien toistaminen jatkuu.
Hevoset ovat aikamoisia
Kymmenessä kerrassa kurssilla on oppinut muun muassa hevosenhoitoa, hevosen valmiiksi laittamista tuntia varten ja ratsastuksen eri askellajit kuten harjoitus- ja kevytravi, sekä laukka. Tämän lisäksi tunneilla on tehty erilaisia tehtäviä kuten siirtymisiä askellajien välillä, voltteja, ympyröitä ja kolmikaarista kiemurauraa. Eli perusasiat ovat nyt suurin piirtein hallussa laukkaa lukuun ottamatta, että voi keskittyä tarkemmin itse ratsastukseen, istuntaan, hevosen tuntemiseen ja hevoseen vaikuttamiseen.
Ratsastustunneilla olen päässyt tutustumaan Patuun, Topiin, Liliin ja Velluun, jotka ovat kaikki omia persooniaan ja erilaisia ratsastaa. Patu, eli Ein Golden Patrol, oli herkkä ja tuntiratsuna suosittu, mutta lennokas liikkeinen ja harjoitusravissa istuminen oli vaikeaa.
Ein Golden Patrol, eli Patu
Topi, eli Topalis, on rauhallinen tuntihevonen, mutta silti luonteikas ja ravi on pehmeää, kunhan hän haluaa liikkua reippaasti. Tuntihevonen pilke silmäkulmassa.
Kahdeksannella kerralla sain tunnille ratsuksi Vellun, eli Velzevulaksen, joka oli suuri hyppäys edellisten kertojen Topista. Sekä ratsun koko että liike olivat suurempia, joten kehonhallinnalta ja istunnalta vaadittiin enemmän. Liike olikin aika lennokasta ja aluksi tuntui kuin olisi ollut uudestaan ensimmäinen ratsastustunti. Vellu on kiltti ja rauhallinen tuntihevonen, jonka askellajit ovat mukavan reippaat, joten tehtävien harjoittelu on usein helpompaa, kun ei tarvitse keskittyä vauhdin ylläpitämiseen.
Kymmenennellä kerralla ratsastin Lilillä. Ein Caroline on iso ja lempeä jätti (175cm), jolla on mukavan pehmeät askellajit. Ratsastaessa Lili osaa olla tammamainen ja saattaa välillä kokeilla, onko pakko tehdä mitä ratsastaja pyytää. Lili on Annen vuokrahevonen ja yleensä Lili on vain osaavien ratsu, eikä käy alkeistunnilla, mutta sain hänet kokeiltavaksi. Hyvinhän se tunti ennakkoluuloista huolimatta sujui ja sain tehtyä kaikki tehtävät.
Joulunpyhien aikaan alkeiskurssilla oli tauko ja Einolassa hiljaisempaa, joten käytimme tämän hyödyksi kolmella tehotunnilla. Kunto oli hieman koetuksella, kun 45 minuutin asemesta piti ratsastaa 1h 20 minuuttia kerralla ja kolme päivää peräkkäin, eikä viikon välein. Tehotreeni oli kyllä hyödyllinen, sillä ratsastusta, kuten muitakin lajeja oppii vain tekemällä ja toistolla. Yksityisopetuksessa pääsin harjoittelemaan juuri niitä asioita, joita itse halusin.
Ratsastuksen aikuisten alkeistunnit ovat tarjonneet mukavaa ja haastavaa tekemistä syksyn aikana ja harrastus tulee jatkumaan myös ensi vuonna. Einolan tallilla opetus on ollut osaavaa ja monipuolista, sekä tallilla saa halutessaan itse hoitaa hevosia, joka ei ole kaikkialla itsestään selvää. Hintatasoltaan Einolan tunnit ovat Etelä-Karjalan keskitasoa, 5 kertaa kurssia maksoi 135 euroa ja normaali irtotunti ryhmässä maksaa 38e / kerta ja 60 minuutin tunnilla kymmenen kerran kortti 320 euroa. Eihän tämä ratsastus halpaa ole, mutta mikä harrastus olisi.
Jälkeenpäin ajateltuna, olisi ollut mielenkiintoista pitää ratsastuksen oppimisesta päiväkirjaa muutenkin, kuin Instagram-päivityksin, sillä hieman meinaa insinööri painaa päälle ratsastuskertojen analysoinnissa ja oppimisessa. Etenkin muutamilla ensimmäisillä kerroilla olisi halunnut tarkempia ohjeita ja tietää enemmän miksi ja miten joitain asioita tehdään. Oppimispolkuni löytyy instapostauksista: 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 10 ja 11.
Kun työpaikkailmoitukset vilisevät trendisanoja työpaikan organisaation ketteryydestä, matalasta hierarkiasta, itseohjautuvuudesta, osallistuvuudesta ja arvopohjaisesta kulttuurista, ollaan lähellä sitä kulttuuria, jossa itse olet parhaimmillasi ja onnistut yhdessä tiimisi kanssa. Mutta mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Kävin ottamassa asiasta syvempää oppia Neuroleadershipin kurssilla ”FLOW – Brain-based coaching for agile teams” ja oppimassa lisää kollegoiden mentoroinnista, johon olen työpaikallani käytettävissä. Goforella kehitetään henkilöstölle tarjottavaa mentorointia ja coachausta tiimin ja henkilön kehittymisen tueksi, jota tehdään toisten goforelaisten toimesta.
”Kohti kulttuuria, jossa toisiaan arvostavat asiantuntijat tekevät yhdessä töitä asiakasarvon luomiseksi? – FLOW: Brain-based coaching for agile teams”
FLOW-ohjelman fokus on yhdessä onnistuminen vaativassa asiantuntijatyössä paineen alla. Nelipäiväisen ohjelman aikana kehitettiin valmiuksia yhä itseohjautuvampaan ja ketterämpään toimintaan ja opittiin käytännön keinoja olla itse parhaimmillaan ja onnistua yhdessä tiimin kanssa.
Ohjelma alkoi tunnin virtuaalisella orientaatiosessiolla ja jatkui kahdella kahden päivän lähijaksolla Huone-kokoushotellissa Kampissa ja Jätkäsaaressa. Osallistujia oli noin viisitoista, kolmesta eri organisaatiosta ja jakautuen sekä tuotepohjaiseen että palvelubisnekseen tietotekniikan alalla.
organisaatioymmärrys: mitä jokaisen on hyvä tietää johtamisen isosta kuvasta, jotta ymmärtää paremmin toimintatapojen eroja niin oman organisaatio sisällä kuin asiakkaiden ja yhteistyökumppanien kanssa toimittaessa.
Paljon tiukkaa asiaa tiiviissä paketissa, kun ohjelma vielä perustuu osallistuvaan keskusteluun ja käytännön harjoituksiin. Mutta se juuri tekee FLOW-ohjelmasta toimivan ja oman lisänsä aiheen käsittelyyn tuo eri organisaatioiden käytäntöjen ja tapojen kertominen ja omaan toimintaan vertaaminen.
FLOW-ohjelmassa käsitellyt aihepiirit voi jakaa pääteemojen ”aivot ja yhdessä onnistuminen”, ”onnistu yhdessä tiimisi kanssa” ja ”avaimia oivaltavaan ja aivoystävälliseen keskusteluun” alle. Tässä lyhyt yhteenveto ohjelmassa käsitellyistä aiheista täydennettynä asiaan liittyvällä lisämateriaalilla. Kuvat ovat FLOW-ohjelman materiaalista (Virpi Oinonen/Businessillustrator.com) ja muistiinpanot niihin kirjoittajan. Suosittelen osallistumaan FLOW-ohjelmaan, sillä se tarjoaa ajattelemisen aihetta ja herättää kysymyksiä ketterämmässäkin organisaatiossa.
Aivot ja yhdessä onnistuminen
Aivot ovat tärkeässä osassa päivittäistä tekemistämme, etenkin tietotyössä, ja sen huomioiminen auttaa sekä ymmärtämään omaa toimintaamme että onnistumaan yhdessä. FLOW-ohjelmassa asiaa käsiteltiin muun muassa norsu – kuski, U-käyrä ja SCARF-mallin kautta, sekä johtamisen ison kuvan ja Cynefin-mallin avulla.
Norsu – kuski
Voidaan kuvitella, että korviemme välissä asustaa erottamaton parivaljakko, norsu ja kuski. Kuski edustaa tietoista, harkitsevaa mieltä: suunnitelmallisuutta, empaattisuutta ja joustavuutta sekä kykyä havainnoida itseään. Norsu on tiedostamaton puoli, jossa tapahtuu automaattisesti huikea määrä asioita. Muutosta saadaan aikaan, kun sekä norsu että kuski kulkevat samaan suuntaan. Tarvitaan norsun energiaa ja tarmoa, sekä kuskin ohjastamista.
– Kun rutiinit saavat kyytiä ja tunnemme olomme uhatuksi, nakkaa norsu kuskin pöpelikköön ja lähtee rymistelemään karkuun äärimmäisen energisesti. Ilman kuskia norsu voi toimia tehokkaasti, suoraviivaisesti ja refleksiivisesti, aiemmin opitun varassa ja energiaa säästäen. Järkipuhetta on turha yrittää, koska logiikka on kuskin kanssa puskassa, Arto Miekkavaara sanoo.
Norsun ja kuskin suhde näkyy myös impulsikontrollissa. Kuski asustaa aivojen etuotsalohkon kuorikerroksella ja vastaa impulssikontrollista – siinä määrin kuin kykenee, jaksaa tai viitsii. Norsu on perusolemukseltaan impulsiivinen ja kuskin impulssikontrollin alla, sikäli kun kuski on tehtäviensä tasalla: 0,5 sekuntin reakointiajasta norsu käyttää 0,3 sekunttia ja kuskille jää 0,2 sekunttia tehdä päätöksiä. Ettei norsu mene mihin mieleen juolahtaa, pitää homman hallussa toivoaksemme levollisen valpas kuski. Kolhut päähän vielä heikentävät impulssikontrollia ja norsu pääsee rymistelemään herkemmin. Eli kriittisessä tilanteessa etuotsalohkosta sammuu valot. Impulssikontrollia voi harjoitella käyttämällä ”jos…, niin…” testiä (implementation intention -strategia). Esimerkiksi ”jos Repe soittaa bisselle ja koitan pääsemään eroon röökistä, niin en lähde.”
Impulssikontrolli: kuskilla 0,2 sekunttia aikaa ohjastaa norsua
Norsu – kuski -jaoittelu kuvaa hyvin myös parivaljakon energiankulutusta: tietoisen mielen käyttäminen ja rutiinien ravistelu on energiaa kuluttavaa ja kuski vie yli puolet parivaljakon energiasta. Voidaan sanoa kuskin olevan käytössä noin 1,5 tuntia vuorokaudessa ja jokainen tietoinen päätös kuluttaa energiaa. Kannattaa siis organisoida arki niin, ettei tarvitse käyttää tahdonvoimaa. Opitut rutiinit ja tavat menevät norsun voimilla. Norsun kulkeminen autopilotilla näkyy hyvin esimerkiksi silloin, jos muutat uuteen asuntoon ja ajatkin kotimatkalla vanhaan osoitteeseen.
Norsu ja kuski, FLOW-materiaali ja muistiinpanot
Uusia tapoja ja rutiineita kannattaa opetella, mutta se vie aikaa: 2-3 kuukautta vähintään. Tapojen vahvistaminen vaatii neljää asiaa:
Aika
Huomio
Toisto
Positiivinen palaute
Yksi hyvä keino on hyödyntää 20 sekunnin sääntöä. Jos haluat eroon esimerkiksi Facebookin käytöstä, poista appi puhelimesta, jolloin sovelluksen avaaminen selaimessa kestää liian kauan ja kiusausta on helpompi vastustaa. Tai jos haluat aloittaa aamulenkit, laita illalla juoksuvarusteet valmiiksi. Uusien tapojen oppimisen työläyteen liittyen on hyvä esimerkki hieman viritetty polkupyörä, jonka ajamisen hankaluutta video hauskasti kuvaa.
U-käyrä
Käänteisen U-käyrän laki (Yerkes-Dodson laki, 1908) näyttää stressin tai luovan jännitteen riippuvuuden suorituskykyyn. Kiire ja stressi laskevat vireystilaa, jolloin kuski karkaa unille ja norsun rutiinit ja tavat ottavat vallan. Fokus hajaantuu, työt ei etene ja koneelliset ja rutiininomaiset työt onnistuvat. Flow-tila löytyy käyrän keskivaiheilta, jolloin stressi ja luovan jännite ovat balansissa. Kun on riittävästi aikaa miettiä, mutta pieni jännite, syntyy myös oivalluksia.
Töissä ja arjessa on hyödyllistä kiinnittää huomio omaan U-käyrään ja harjoitella taitoa pysähtyä ja ajatella niissä tilanteissa, joissa huomaat luisuvasi alas U-käyrän oikeaa puolta. Eli havaita kun ”norsu hermostuu”.
U-käyrä, FLOW-materiaali
SCARF-malli
David Rockin neurotieteellisistä tutkimuksista yhteen kokoama SCARF-malli kuvaa toimintaamme ohjaavia tunne- tai kokemusreaktioita. Se perustuu tutkimustuloksiin, joissa on huomattu yksilön asemaa muuttavat muutokset keskeisiksi reagoinnin syiksi. Yksilö kokee nämä muutokset joko uhkina tai palkintoina. Uhkia paetaan ja palkintoja kohti pyritään. SCARF-malli pyrkii tekemään näkyväksi sellaiset sosiaaliset ilmiöt, joita koemme joka päivä työpaikalla ja vapaa-ajalla ja se on väline, jolla voi paremmin ymmärtää omia ja muiden reaktioita.
SCARF-mallin sosiaaliset ulottuvuudet ovat: status, ennustettavuus, autonomia, yhteenkuuluvuus ja oikeudenmukaisuus. ”Managing with the Brain in Mind”-artikkeli avaa hyvin mallin merkitystä käytännössä.
SCARF-malli, FLOW-materiaali
Johtamisen iso kuva
Johtamisen iso kuva oli yksi iso teema FLOW-ohjelmassa. Frederick Laloux kuvaa kirjassaan ”Reinventing Organizations”, miten maailmankuvamme on kehittynyt. Vanhan maailmankuvan mukainen ajattelutapa ei ole enää toiminut, mikä on johtanut kehittyneempien ajattelumallien syntyyn ja jokaisella uudella tasolla olemme kehittäneet uuden, radikaalisti toimivamman tavan organisoitua.
Organisaatioissa syntyy yleensä kitkaa, kun esimerkiksi ”oranssi” organisaatio pyrkii ottamaan käyttöön ”vihreitä” menettelyjä pelkästään pintatasolla, tai kun joku menettely tuottaa ”telttoja jalkapallokentälle”. Yhtenä välitehtävänä oli havainnoida ympäröivää maailmaa ”värien” ja ”jalkapallokenttien” kannalta ja olemaan tuomitsematta itseäsi ja muita. Organisaatioiden eri värit ovat kyllä helposti havaittavissa työelämässä, kun työskentelee asiakasprojektissa monitoimittajaympäristössä.
Useimmat ketterät sovelluskehitysfirmat toimivat vihreällä tasolla, joissa avainsanoina ovat perhe, arvopohjainen kulttuuri, työntekijöiden voimauttaminen ja sidosryhmien huomioiminen. Siitä pitäisi nousta seuraavalle tasolle, tealiin, jossa sanat ovat organismi, itseorganisoituminen, kokonaisvaltaisuus ja evolutiivinen tarkoitus.
Kehittyneimmälle ajattelumallille, tealille, on Suomessa myös oma itseohjautuvasti toimiva yhteisö, jonka tarkoituksena on auttaa Suomea ja suomalaisia siirtymään kohti merkityksellistä työtä sekä kokonaisvaltaista ihmisyyttä.
Yksi johtajan tärkeä ominaisuus on ymmärtää kompleksisuutta ja osaltaan hallita sitä. Aihepiiriä käsiteltiin Dave Snowdenin Cynefin-mallin mukaan (Simple-Complicated-Complex-Chaos). Tiivistettynä kompleksisuusteoriasta voi katsoa 3 minuutin videosta, miten järjestää lastenjuhlat.
FLOW-kurssin vetäjä Arto Miekkavaara tarjosi oivaltavan kurssin lisäksi myös viitteitä lisäopiskeluun aiheeseen liittyen. Tässä muutamia aihepiirejä, joita Miekkavaara lähetti kurssin jälkeen luettavaksi.
Teresa Amabile puhe Progress principlestä on hieman kryptinen, mutta hyödyllinen 18 minuutin video, jos ”ihmisasiat” kiinnostavat. Tärkein asia, joka edistää aikaanaamista ja motivaatiota on ”progress in meaningful work”, eli edistymisen kokemus merkityksellisessä työssä.
Toinen iso aihealue on ”kohti-tila”, jonka voisi myös kääntää muotoon ”myönteisyys”. Alan jättiläinen on Barbara Fredrickson, jonka julkaisuja löytyy hänen Pohjois-Carolinan yliopiston sivuiltaan. ”Fredricksonin popularisoitu ”Broaden and build” -teoria on ollut kritiikin kohteena pääasiassa koska hänen ja työparinsa Marcial Losadan tilastollisessa analyysissä on jotain sanomista. Mutta: paljon löytyy häneltä muutakin ja tieteen tarkoitus yleensä on korjata itseään (se on se _re_ sanassa research).”
Altaan syvästä päästä: Peter Senge Otaniemessä Systeemiälyn laboratorion 30v-juhlassa pitämä tunnin puhe: ”Systems Thinking for a Better World”. Senge on maailmanluokan ajattelija, jonka 1990 julkaistu ”Fifth Discipline” pitää edelleen pintansa. Youtubesta löytyy myös kaikenlaista em. hakusanoilla.
Edelliseen liittyen, jos aihe puhuttelee, niin sitä voi käydä läpi pitkän kaavan mukaan u.labin kurssilla ”Leading From the Emerging Future”, joka johdattelee Theory U -metodiin. ”Tämän pitemmälle ei oikein tällä hetkellä taida päästä.”, kirjoittaa Miekkavaara.
Aivokemiasta keskusteluun
Kirjoitus käsitteli lyhyesti aivokemian oivaltamista, sen vaikutuksista ihmisten käyttäytymiseen ja apuvälineistä erilaisten toimintaympäristöjen ymmärtämiseen. Seuraavassa osassa aihepiiri jatkuu ”Onnistu yhdessä tiimisi kanssa” -otsikon alla ja käyn läpi aihepiirit: kuuntele potentiaalia, aivot ja oivallus, valitse fokuksesi, kysy ratkaisusta, tiimin tilanne, ”me” vai ”ne”? Lisäksi ”Avaimia oivaltavaan ja aivoystävälliseen keskusteluun” osiossa käyn läpi kurssilla esitetyt keskustelurungot: ”Next Step – oivaltava ongelmaratkaisukeskustelu” ja ”Check-in – aivoystävällinen seurantakeskustelu”.
Ketterä kehitys ja lean-ajattelu ovat yleistyneet viime aikoina myös isommissa organisaatioissa ja sovelluskehitystä on opittu tekemään järkevämmällä tavalla. Mutta miten hallita isoja hankkeita, joissa on satoja kehittäjiä ja useita kokonaisuuksia? Tähän kysymykseen yrittää Scaled Agile Framework, eli lyhyemmin SAFe, tuoda vastauksen määrittelemällä miten voidaan ketterä kehitys skaalata enterprise-kontekstissa. Kävin muutama viikko sitten tutustumassa aiheeseen Leading SAFe -kurssilla ja samalla suoritin SAFe Agilist -sertifikaatin.
Leading SAFe
Leading SAFe on kaksipäiväinen kurssi, jossa perehdytään Scaled Agile Frameworkin saloihin ja kurssi antaa valmiudet johtaa SAFe -mallin kehitystä ja suorittaa SAFe Agilist -sertifikaatti. Kehyksenä SAFe on jaettu kolmeen osa-alueeseen, joiden avulla bisneksen strategiset teemat muokkautuvat ratkaisuja tuottaviksi arvovirroiksi, ketteriksi julkaisujuniksi ja useiksi Scrum-tiimeiksi. SAFen pääpirteittäinen idea selviää hyvin Scaled Agile Frameworkin -sivuilla olevasta kuvasta, josta voi klikata eri osa-alueita, jotka kehyksen koostavat: tiimi, hanke ja portfolio.
SAFe 3.0
Kurssin ensimmäinen päivä sisältää ketterään kehitykseen liittyen Lean-ajattelua ja ketterän kehityksen skaalaamista. Lisäksi aloitetaan Agile Release Trainin, eli junan, läpikäyntiä, josta jatketaan seuraavana päivänä. Viimeisenä päivänä käydään läpi myös portfolio-taso ja johtamisen skaalaamista. Läpikäytävän asian määrä on ihan kohtuullinen, vaikka etenkin viimeisenä päivänä loppuosan materiaali juostaan hieman läpi. Kokonaisuuteena kurssi antoi hyvän yleiskuvan SAFesta ja sisäisen kurssin kouluttajina toimineet CGI:n Anna Ferguson ja Juha Rossi vetivät asiat hyvin läpi.
Kurssin sisältö ei ole kovinkaan yllättävää, sillä käytännössä se kertaa sen kaiken hyvän käytännön, jota ketterä kehitys ja lean-ajattelu sisältävät ja paketoi sen isompaan kokonaisuuteen lisäten siihen omat vaiheensa. Tämän jälkeen tosin voi ajatella, että onko tekeminen enää kovin ketterää, kun ympärille on leivottu vaikka mitä, mutta aina se vesiputousmallin voittaa. Sovelluskehityksen ennustettavuuteen ja koodin laatuun, sekä johtamiseen liittyviä asioita kannattaa soveltaa pienemmässäkin skaalassa.
Mielipidettä SAFen toimivuudesta en osaa sanoa, sillä sen näkee vasta käytännössä, kun/jos sitä itse pääsee toteuttamaan ja muodostamaan oman näkemyksensä eri osa-alueiden toimivuudesta. Kehyksessä on kuitenkin paljon jo muissa yhteyksissä hyväksi havaittuja asioita, joiden käyttäminen varmasti edesauttaa parempaan lopputulokseen pääsemisessä.
SAFe Agilist -sertifikaatti
SAFe Agilist -sertifikaattitesti on avoin testi, jossa saa käyttää haluamiaan materiaaleja ja se suoritetaan kotona. Kysymykset koostuvat Leading SAFe -kurssimateriaalista ja Scaled Agile Framework -sivuston materiaalista ja kysymykset ovat yhdistelmä enemmän tai vähemmän hankalia ja visaisia, joihin vastauksien löytäminen on myös oppimiskokemus.
Leading SAFe -kurssi antoi kohtalaiset valmiudet sertifikaatin suorittamiseen, mutta testiä tehdessä tuli googleteltua, luettua SAFen sivustoa ja kurssimateriaalia sen verran paljon, että 50 kysymyksen vastaamisessa kesti noin kolme tuntia. Kurssi ja sen materiaali ei vastaa selkeästi asioihin, vaan toimii lähinnä viitteenä mistä aihepiiristä vastausta voi etsiä. Kaikkiin kysymyksiin en löytänyt oikein hyvää vastausta, joka näkyi tuloksissakin, mutta testi meni kuitenkin läpi pistein 172 / 218 (40/50 kysymystä) rajan ollessa 130 pistettä, joten kai sitä voi olla vastauksiin tyytyväinen.
Yhteenveto
Kurssina ja aiheena Leading SAFe oli mielenkiintoinen, vaikkakin asiat olivat Scrumin ja Kanban -kurssien jälkeen osittain toistoa. Harjoitukset tukivat tekemistä, mutta enemmän kurssista saa irti, jos suunnitteilla on, tai on osallistunut isoihin sovelluskehityshankkeisiin.
Scaled Agile Framework tuo suuriin hankkeisiin, ainakin toivottavasti, ketteryyttä ja sen sisältämät menetelmät ja ideat toimivat pienemmässäkin skaalassa. Hyvä koodi, parempi mieli.
Sovelluskehitystä voi toteuttaa monella eri tapaa ja jo jonkin aikaa ketterät menetelmät ovat olleet esillä parempaan lopputulokseen pääsemiseksi. Ketterät menetelmätkään eivät ole mitään hopeisia luoteja, vaan vaativat menetelmään perehtymistä, sopivien toimintatapojen kehittämistä ja organisaation kouluttamista uutta ajattelutapaa ajatellen. Osallistuin viime viikolla Reaktorin vetämälle ”Käytännön Kanban” -kurssille, jossa perehdyttiin yhteen menetelmään toteuttaa sovelluskehitystä ketterästi läpinäkyvämmin ja paremmin.
Kanban-menetelmä
Lyhyesti tiivistettynä Kanban-menetelmän ideana on toimintatavan ja työtehtävien visualisointi taulujen avulla ja rajoittaa käynnissä olevan päällekkäisen työn määrää ja pyrkiä saamaan työkokonaisuuksia valmiiksi nopealla tahdilla. Uutta työtä ei oteta sisään ennen kuin nykyiset on saatu valmiiksi. Tavoitetta kuvaa iskulause: ”Lopeta aloittaminen, aloita lopettaminen!” eli ”Stop Starting and Start Finishing!”. Prosessin ja organisaation nykytilan ymmärtämisen kautta tavoitellaan kysynnän ja kyvykkyyden tasapainon ylläpitämistä sekä asteittaista parantamista. Kanban-menetelmä liittyy Lean– ja Just-In-Time -ajatteluun ja sana ”kanban” tulee Japanista tarkoittaen visuaalista merkkiä.
”Kanban-menetelmällä tiimi pystyy hallinnoimaan, ennakoimaan ja rytmittämään tapahtumien kulkua tehokkaasti työssään. Menetelmä auttaa tiimiä ymmärtämään, kuinka työ toimii ja tekemään oikeita päätöksiä oikeaan aikaan. Kanban kertoo, milloin kannattaa aloittaa, hiljentää ja lopettaa aktiviteetit työn eri vaiheissa — nykytilanne ja ongelmat on helppo nähdä ja ymmärtää yhdellä silmäyksellä.” – Reaktorin Käytännön Kanban -kurssi
Käytännön Kanban -kurssi
Osallistuin viime viikolla Reaktorin Käytännön Kanban -kurssin, jonka aikana käsiteltiin menetelmän teoreettinen perusta, tärkeimmät periaatteet ja tutkittiin käytännönläheisesti Kanbanin soveltamista. Kerrankin koulutuksen painopiste oli sanalla käytäntö ja se toteutui mielestäni hyvin luentojen, tarinankerronnan, ryhmäkeskustelujen ja harjoitusten avulla. Koulutus painotti aktiivista oppimista ja kaksipäiväisen koulutuksen aikana opimme käytännön harjoitusten avulla muun muassa:
Kanban-menetelmän ottaminen käyttöön päivittäisessä työssä olemassa olevia toimintatapoja, rooleja ja vastuita kunnioittaen
Nykyisen toimintatavan visualisointi selkeästi ja ymmärrettävästi
Tiimityöskentelyn, tuottavuuden ja laadun kehittäminen järjestelmällisesti
Esteiden tunnistaminen ja poistaminen tiimien työssä
Työn kehittäminen kurssin aikana opittujen mittareiden avulla
Ensimmäinen päivä
Koulutuksen ensimmäisenä päivänä käytiin lyhyesti läpi menetelmän teoreettinen perusta ja tärkeimmät periaatteet, mutta asioiden läpikäynti painottui esimerkkeihin ja tarinoihin, eikä kalvoilta asian läpikäymiseen, mikä toimi mainiosti asian sisäistämisessä. Päivän aika aihetta läpikäydessä ei tullut niinkään tunnetta, että käsiteltäisiin juuri Kanbania, vaan miten töitä pitäisi tehdä parempaan lopputulokseen pääsemiseksi ja miten Kanban-menetelmä liittyy siihen.
Teorian läpikäynnistä muistiin kannattaa pistää ainakin Littlen laki (läpimenoaika = keskeneräinen työ / nopeus), eli mikä on keskimääräinen aika tehtävän läpisaattamiseksi. Ei kannata ahnehtia liikaa töitä, sillä eivät ne yhtään nopeammin valmistu. Usein organisaatio yrittää kasvattaa nopeutta, mutta merkittävämpi tulos on pienentää keskeneräisen työn määrää. En tässä käy tarkemmin läpi muita esitettyjä asioita, mutta mainittakoon ”vaihteluväli, ei trendi” (regression to mean), ”kyvykkyys vs. kysyntä” ja ”työn kirjo”. Myös Scrum-bania sivuuttiin nopeasti.
Get Kanban -lautapeli oli oiva
Käytännön ensikosketuksen Kanban-menetelmään sai tehokkaasti GetKanban-pelillä, joka osoitti loistavasti mistä menetelmästä on kyse ja miten sovelluskehityksessä eri vaiheiden merkitys ja läpimenoaika näkyvät lopputuloksessa. Pelin avulla näki, miten Kanban teki työn eri vaiheista läpinäkyvää ja työn tekemisen esteet olivat helpommin ennakoitavissa ja poistettavissa. Tosin peli heitti eteen muutamia poikkiteloja kuten Carloksen ja Peten, joihin oma tiimini kompastui. Ohjelmistokehitystiimin työssä Kanban helpottaa havaitsemaan, onko työn eteneminen estynyt, mikä estää työn etenemisen, mitä on työn alla tällä hetkellä tai kuinka paljon töitä on odottamassa. Toisella pelikerralla tiimini onnistui pelissä paremmin, kun analysoimme hieman tikettien mahdollista läpimenoa, toteutimme automaattiset testit ja muutimme WIP-rajoja. Eli kuten käytännössäkin pitäisi tehdä :)
Päivän päätteeksi esiteltiin Case-esimerkki ”Oma Elisa”-palvelun kehittämisestä ja Ray.fi -sivuston kehityksestä ja millaisia Kanban-tauluja tiimeillä oli ollut käytössä. Muutamina poimintoina esimerkeissä luovuttiin sprinteistä, ei tehty planningia vaan työtä lisää kun tarve ja estimointi tehtiin T-paita koolla läpimenoajasta, ei työmäärästä. Scrumista säilytettiin demot ja retrot ja 2 viikon välein tuotantoon. Lisäksi väki organisoitui vapaammin, ei ollut kiinteitä tiimejä ja WIP-rajat pakottivat parikoodaukseen. Päivittäisissä tilannekatsauksissa käytiin läpi vain laput, jotka olivat olleet pitkään boardilla (täppä per päivä lappuun). Backlogia ei täytetty jatkuvasti, vaan lämmittelyboardilta tuotiin lisää tavaraa, kun noin 2 viikon työt jäljellä.
Esimerkeistä keskustelua herättivät muun muassa miten eri osa-alueet ja niiden hallinta menivät käytännössä ja miten ”päivittäinen agenda” ja ”miten löydän töitä” toimivat käytännössä. Yksinkertaisuudessaan ne voisivat olla seuraavat:
Päivittäinen agendaMiten löydän töitä?
Toinen päivä
Koulutuksen jälkimmäisenä päivänä keskityttiin Kanbanin soveltamiseen ja osallistujien omien projektien tarkoitukseen ja Kanban-taulujen pohtimiseen. Päivän aikana toteutettiin viisi eri taulua, joka osoitti käytännössä, että Kanban-menetelmä on suhteellisen helppo ottaa käyttöön kaikenlaisissa tiimeissä, eikä liikkeelle pääseminen ei vaadi isoja muutoksia työtapoihin. Organisaation prosesseja lähdetään muokkaamaan asteittain ja askel kerrallaan, ja samalla seurataan jatkuvasti palautetta ja saatuja tuloksia.
Kanban-taulun kehittämisen pohjaksi on hyvä muistaa ja pohtia seuraavia asioita:
Kanban-taulun kehittämisen ohjenuoratKanban-taulu on kehittyvä, ei staattinen
Tässä pari esimerkkiä tuotoksista:
Kanban-taulun suunnittelussa kaikkia tehtäviä ei välttämättä kannata merkitä boardille. Esimerkiksi jos on paljon pieniä tehtäviä, eli kohinaa, hyväksytään se. Sitä ei kannata merkata boardille, mutta kannattaa jotenkin seurata sitä, esimerkiksi tukkimiehen kirjanpidolla. Eli nähdään paljon menee aikaa tiskin alta ja triviaaliin työhön.
Systeemiajattelu
Kanban-menetelmän ja mielestäni työelämään yleisestikin liittyvien asioiden lisäksi koulutuksessa käsiteltiin lyhyesti myös systeemiajattelua ja mistä kokonaisuus ja sen suorituskyky muodostuu. Asiaa avasi hyvin Russell Ackoffin ~8 minuutin puhe systeemiajattelusta (tai vitsien kera). ”Systeemi ei ole osiensa summa, vaan yhteistoiminnan tulos”. Asiaa selventää hyvin myös Honkosen ”You are part of a system” -kirjoitus.
Arvo- ja häiriökysyntä
Aiheeseen liittyen käsiteltiin myös arvo- ja häiriökysyntää (Value Demand ja Failure Demand). Asiaa pitää katsoa asiakkaan näkökulmasta, jolloin arvokysyntä on sitä, jota asiakas haluaa ja häiriö kaikkea muuta, kuten bugeja, muutospyyntöjä ja huonoa käyttöliittymää. Lisäksi yrityksen sisäistä häiriökysyntää ovat muun muassa raportointi, palaverit, infrahäiriöt ja odottaminen. Arvioilta 80 prosenttia työstä on häiriökysyntää ja vain 20 prosenttia arvokysyntää, eli sitä mitä pitäisi oikeasti tehdä. Kanban auttaa tekemään häiriökysynnän näkyväksi. Jotkut organisaatiot keskittyvät tekemään häiriökysyntää, kun pitäisi keksittyä tekemään arvokysyntää. Kannattaa olla täten tarkkana, ettei Kanbanilla hallita häiriökysyntää.
Muita läpikäytyä asioita olivat ”tarkoitus -> mittaus -> menetelmät”, ”oikeiden asioiden tekeminen oikein”, ”kysyntäanalyysi” ja ”kysyntä -> arvo -> virtaus”.
Yhteenveto
Reaktorin Käytännön Kanban -kurssin aikana käsiteltiin menetelmän teoreettinen perusta, tärkeimmät periaatteet ja tutkittiin käytännönläheisesti Kanban-menetelmän soveltamista. Kerrankin koulutuksen painopiste oli sanalla käytäntö ja se toteutui mielestäni hyvin luentojen, tarinankerronnan, ryhmäkeskustelujen ja harjoitusten avulla. Kurssilla käsiteltiin paljon asioita ja ongelmia, jotka ovat maalaisjärjellä ajateltuna selviä, mutta ikävän todellisia työpaikoilla. Keskustelu oli antoisaa ja herätti ajatuksia, miten asioita pitäisi kehittää.
Kurssin kuvaus lupaa paljon hyviä lopputuloksia ja ideana ja tavoitteena Kanban-menetelmä vaikuttaa lupaavalta kaaoksen hallintaan. En voi kuitenkaan sanoa, että kurssilla opituista asioista on ollut välittömästi hyötyä oman organisaationi työn kehittämisessä, mutta hitaasti eteenpäin kuitenkin. Tavoitteena on ottaa kurssilla opittuja asioita käyttöön, mutta uuden menetelmän ottaminen samantien osaksi päivittäistä työtä ei ole niin yksiselitteistä etenkään jäykässä organisaatiossa.
Päivitys 28.11.2014: Osallistuin Käytännön Kanban -kurssille toistamiseen loppusyksystä ja tällä kertaa vain oman yksikköni väen kanssa, joka antoi paremman lähestymisen tiimin ongelmien ratkaisemiseen. Sami Lilja veti jälleen mainion kurssin ja sisältö oli suurin piirtein sama kuin keväällä. Nyt oman Kanban-taulun kehittämiseen oli hieman enemmän käytännön kokemusta, mutta osittain myös väen vaihtumisen takia ongelmat olivat samat. Mitä tehdä, kun henkilö on useassa eri asiakkaan projektissa ja ylläpidossa. Miten rajoittaa multitaskingia ja työn hajautumista. Tähän ei vielä löytynyt vastausta, mutta on tärkeää, että ei manageroida henkilöitä, vaan asiakkaalle tehtäviä tehtäviä.
Kävin vajaa kuukausi sitten opiskelemassa TOGAF 9 -kokonaisarkkitehtuuriviitekehyksen perusosion Tieturin kurssilla ja nyt edessä oli Open Groupin TOGAF 9 sertifioinnin jälkimmäinen Certified osuus. Vaikka työtehtäväni eivät suoranaisesti liity yritysarkkitehtuurin kehittämiseen, tarjoaa TOGAF keinoja ja ideoita myös omaan työhöni ja teknisen arkkitehdin roolissa on hyvä tietää perusteet maailman yleisimmin käytetystä yritysarkkitehtuuriviitekehyksestä, johon myös julkisen hallinnon JHS-179 -suositus pohjaa. Kuten ensimmäisenkin osion, myös toisen osion opiskelumateriaali löytyy verkosta, mutta osallistuin Tieturin järjestämälle TOGAF 9 Certified -kurssille, joka tarjoaa (level 2) -sertifikaatin suorittamiseen tarvittavat tiedot ja valmiudet.
TOGAF 9 lyhyesti
”Arkkitehtuuri on tarpeettoman luovuuden rajoittamista” – antiikin kreikka
Open Groupin TOGAF, eli The Open Group Architecture Framework, on maailman yleisimmin käytetty kokonaisarkkitehtuuriviitekehystä ja sekä ilmainen että vapaasti saatavilla oleva viitekehys yrityksen sisäiseen kehittämiseen. Viitekehyksen ideana on pienentää kokonaisarkkitehtuurin suunnittelemisen riskejä, kustannuksia sekä lyhentää sen suunnitteluun kuluvaa aikaa ja se tarjoaa sen saavuttamiseksi kehittämismetodin (ADM) ja työkaluja. TOGAF on myös perustana Suomen julkishallinnon käyttämässä kokonaisarkkitehtuurin suunnittelumenetelmässä (JHS-179). En ala tässä käymään tarkemmin viitekehystä läpi, vaan kiinnostuneet voivat lukea siitä TOGAF-dokumentaatiosta.
Suomessa TOGAFia kouluttavat ainakin Tieturi ja Wakaru.
Tieturin TOGAF 9 Certified -kurssi
TOGAF 9 Certified -kurssi on TOGAF 9 Foundationin jatkokurssi, jonka kolmipäiväinen kokonaisuus tarjoaa osallistujalle TOGAF 9 Certified (level 2) -sertifikaatin suorittamiseen tarvittavat tiedot ja valmiudet. Kun Foundation kurssi tarjosi lähinnä yleisnäkemyksen kokonaisarkkitehtuuriviitekehykseen ja sen vaiheisiin, opettaa Certified -kurssi syvällisesti yritysarkkitehtuurin suunnittelun avainkohdat, kuinka suunnittelu tehdään TOGAF -viitekehyksen avulla, miten soveltaa TOGAFia ja ymmärtää sen tarjoamat näkökulmat.
Tieturi TOGAF 9 Certified -kurssin ensimmäisen päivän piirustuksia
Tieturin kurssi käy aihepiirin läpi 524 kalvon ja 12 testisertifiointikysymyksen avulla, joka toimi Jari Kasslinin vetämänä hyvin, antaen TOGAFin eri vaiheisiin liittyvistä tekniikoista ja asioista hieman syvällisemmän kuvan ja valmistaen sertifiointitestiin. Jatkokurssilla asia käytiin läpi hieman enemmän luennonomaisesti kuin vajaa kuukausi sitten käymälläni peruskurssilla, vaikka muutama arkkitehtuurin suunnitteluun liittyvä ryhmäharjoitus tehtiin. Kahteen ja puoleen päivään oli ahdettu lyhyt kertaus TOGAFin peruskurssista, ADM:n vaiheisiin liittyvien tekniikoiden läpikäynti, TOGAFin osa-alueiden tarkempi käsittely, testiharjoituskysymysten pohdinta ja muutama ryhmäharjoitus.
Kävin Certified-kurssin suhteellisen nopeasti Foundationin jälkeen, joten perusasiat olivat vielä hyvin muistissa, mutta kurssin aikana ei juurikaan peruskurssin aiheita sivuttu, vaan syvennyttiin juuri niihin aiheisiin, jotka jäivät avoimiksi ja herättivät ”miten se tapahtuu käytännössä” (siis millä tekniikoilla) -kysymyksiä. Jatkokurssilla sai paremman käsityksen miten TOGAFia voisi hyödyntää myös omassa työssä ja miten viitekehyksen tekniikoita voisi soveltaa. Käytännön esimerkkejä ei Certified-kurssikaan tarjoa, vaan asiat ovat enemmän strategisella ja loogisella tasolla. Sertifiointitestiä ajatellen etenkin testiharjoituskysymysten läpikäynti ja vastausten pisteyttäminen testiä ajatellen 5, 3, 1 ja 0 -jaottelulla toimi hyvin asian sisäistämiseksi.
Tieturin TOGAF 9 Certified -kurssi toimi mielestäni hyvin aiheeseen syventymiseen ja tarjosi selkeämmän kuvan kokonaisuudesta ja sertifiointitestissä vaadittavista asioista, kuin mitä pelkkää TOGAF 9 dokumentaatiota tavaamalla saa. Kolmipäiväinen kokonaisuus maksoi 1750e + alv, joten edullinen kurssi ei ole. Halvempi vaihtoehto myös jatkokurssilla on käyttää Open Group myymää opiskeluopasta (29,95 dollaria) ja harjoitustestiä (0,99 dollaria), mutta en osaa sanoa miten hyvin ne yksistään toimisivat sertifiointitestiä ajatellen. Sertifiointitesti kustansi 278e + alv.
”Kokonaisarkkitehtuuri on teknologiatietoista, mutta niin paljon kuin mahdollista, teknologiariippumatonta”
Kurssin jälkeen pidetty TOGAF 9 Certified -sertifiointitesti sisälsi kahdeksan skenaariopohjaista kysymystä (monivalinta, pisteytys: 5, 3, 1,0), joista piti saada vähintään 24 pistettä. Aikaa vastaamiseen oli hieman yli pari tuntia, josta käytin noin puolet. Nyt kysymyksissä ei enää leikitelty sanavalinnoilla tai nippelitiedolla, vaan arvioitiin TOGAFin soveltamista ”oikeaan” arkkitehtuuritapaukseen. Muutamiin kysymyksiin paras vastaus löytyi helposti, mutta vaikka 90% (36/40 pistettä) tuloksen perusteella voisi olettaa testin olleen suhteellisen helppo, jäi muutamien kysymysten kohdalla arpomaan parasta vaihtoehtoa. Mutta mikä tärkeintä, nyt on myös TOGAF 9 Certified -sertifikaatti suoritettu.
Kolme päivää teoriaa esitteli paljon uusia asioita, joten pohdiskeltavaa ja kerrattavaa riittää myös kurssin jälkeen.
