Toiminnallisia Web-sovellusten prototyyppejä Tiggr:llä

Sovelluskehitysprojektissa on toivottavaa, että sovellusta prototypoidaan hyvissä ajoin jo mielellään määrittelyvaiheessa, jolloin sen toiminnasta saadaan tekstiä parempi kuva ja täten nähdään vastaavatko suunnitelmat sitä, mitä ajateltiin. Prototyyppien tekemiseen on erilaisia menetelmiä ja apuvälineitä lähtien yksinkertaisesta ”kynä ja paperi”-menetelmästä, mutta usein on toivottavaa, että tehdyt mallit ovat sähköisiä. Yksi kätevä työväline Web-sovellusten prototyyppien tekemiseen on Exadelin kehittämä Tiggr.

Tiggr on Web-pohjainen nopeaan prototypointiin tarkoitettu sovellus, jonka avulla voidaan luoda, jakaa, tehdä yhdessä ja esitellä sekä Web- että mobiilikäyttöliittymien malleja. Ideana on tarjota työvälineet interaktiivisten mallien tekemiseen sovelluksesta, jotka näyttävät ja toimivat kuten lopullinen sovellus. Käytännössä tämä toteutuu siten, että Flex-pohjaisessa sovelluksessa vedetään käyttöliittymään eri komponentteja ja kokonaisuudesta tuotetaan HTML, JavaScript ja CSS -pohjainen klikkailtava malli. Tiggr on ilmainen ja suunnitteilla on lisäksi maksullinen versio.

Tiggr:n käyttöliittymä muistuttaa perinteistä sovellusta, jossa toisella laidalla on tarjolla olevat komponentit ja toisella niiden ominaisuudet. Komponenttien siirtely ja hienosäätö on helppoa, jota ei voi esimerkiksi kuvankäsittelyohjelmalla tai vastaavalla sovelluksella tehdyistä malleista sanoa. Käytettävissä olevat komponentit pohjaavat siihen, mitä JSF:ssä ja RichFacesissa, Exadelin työstämässä Java EE -komponenttikirjastossa, on tarjolla.

En ole vielä kovin kattavasti testannut Tiggr:n ominaisuuksia, mutta toiminta vaikuttaa erittäin kätevältä ja monipuoliselta, vaikka osiltaan tarjolla olevat ovat rajattuja. Tarvittaessa malliin voi ladata omia komponenttejaan kuvina, mutta tällöin menettää niiden osalta mallin toiminnallisuus-aspektin. Tiggr:n etuna on, jos lopullisessa sovelluksessa käytetään myös RichFaces-komponentteja, jotka löytyvät jo valmiiksi. Myös mahdollisuus jakaa prototyyppien tekoa ja tuotoksia helposti muiden kanssa on suuri etu, sillä se edesauttaa eri osapuolten kommunikointia ja täten suunnittelu- ja kehitysprosessia.

Tiggr:iä kehitetään aktiivisesti eteenpäin ja tulossa on muun muassa prototyyppien annotointi, eli mahdollisuus lisätä kuvaavia tekstejä, sivupohjat ja toiminnallisen HTML-prototyypin laajentaminen. Jo nyt sovellus on hyvin käyttökelpoinen vaihtoehto enemmän tai vähemmän toiminnallisten ja lopullista tuotosta mallintavien prototyyppien tekemiseen.

LibraryThing listaa kirjahyllysi sisällön

Työn ja liikuntaharrastusten vastapainona tulee luettua jonkin verran kirjoja ja järjestelmällisenä ihmisenä tykkään pitää kirjaa erilaisista asioista, kuten luetuista ja lukulistalla olevista kirjoista. Aikaisemmin käytin tähän WordPressin Now Reading -lisäosaa, mutta sen toiminta jätti hieman toivomisen varaa etenkin kun siitä hajosi kirjojen tietojen hakeminen Amazonista. Eli oli aika etsiä vastaavia toiminnallisuuksia, jotka voisi myös liittää tavalla tai toisella blogiin. Löysin uudestaan LibraryThingin.

LibraryThing on kirjoihin keskittynyt web-palvelu, jossa yhdistyy kirjahyllyn teosten tiedot, kirjaston hakukone ja lukemisen seuranta. Perustoiminnot löytyvät kirjojen lukemiseen liittyvistä asioista ja osittain sosiaalisista aspekteista kuten lukijoiden kirja-arvosteluista ja keskusteluista. Kirjojen listauksen ja lukuaikojen lisäksi teoksia voi luokitella kategorioihin kuten ”luettavana”, ”lukulistalla” ja ”luetut” ja määritellä niitä tagien avulla. Kirjojen tietojen syöttö onnistuu esimerkiksi ISBN-numeron perusteella ja ne haetaan muun muassa Amazonista tai jopa Helsingin alueen kirjastoista. Kätevää. LibraryThingin ilmaiseen käyttäjätiliin saa talletettua 200 kirjan tiedot ja rajaton määrä irtoaa pienimmillään dollarilla vuodessa ja eliniäksi 19 dollarilla.

Olin jo aikoinaan miettinyt kirjojen listaamista LibraryThingissä, mutta koska palvelun ulkoasu ei ollut niitä hehkeimpiä ja tarpeet eivät siihen pakottaneet, jäi palvelun käyttöönotto tekemättä. Ei LibraryThing edelleenkään ole ulkoasultaan mihinkään muuttunut. Palvelu on toteutettu perinteiseen insinöörimäiseen tyyliin ”tekee kaikkea mahdollista, vaikka käyttäjä ei haluisi” ja käytettävyyteen ei ole panostettu ollenkaan. Vanhanaikainen ja vaikeaselkoinen ulkoasu häiritsee edelleen palvelun mielekästä käyttöä, mutta alkutotuttelun jälkeen ei kuitenkaan liikaa. Ulkoasua voi jonkin verran muokata haluamakseen, mutta itselle tarpeettomia elementtejä ei saa kokonaan piiloon. Toiminnoiltaan LibraryThing on kattava ja erilaisia asetuksia ja toimintoja on runsaasti, eikä kaikkien tarkoituksesta ole aivan selvyyttä. Oikeastaan LibraryThing on aika sekava kokonaisuus, mutta ilmeisesti toimiva sellainen, sillä aktiivisia käyttäjiä sillä on enemmän kuin muilla vastaavilla palveluilla.

Muutamia ruudunkaappauksia LibraryThingin oleellisista osista:

Oma kirjahyllyni palvelussa on vielä aika vajavainen, mutta pitänee jossain vaiheessa luoda peräkkäistiedosto lukemistani kirjoista ja syöttää hyllyyn. Oman kirjahyllynsä tiedot saa tuotua csv- ja xls-muotoihin, joten tiedot eivät järjestelmään häviä, ja kirjahyllyyn saa vietyä kirjoja erilaisissa muodoissa. Tällä hetkellä palvelu tuntuu toimivan omiin käyttötarkoituksiini. Käyttäjäkunta ja ”kehitystiimi” on aktiivinen, sillä aika nopeasti widgettien toiminnassa ollut omituisuus korjattiin, kun sellaisesta LibraryThingin foorumilla raportoin. Nyt Kirjasto-sivuni näyttää oikein eri kategoriaan merkityt kirjat.

Tietenkin netissä on tarjolla useita erilaisia kirjastosovelluksia, kuten Goodreads, mutta koska olen enemmän kiinnostunut kirjoista, joihin juuri kirjastonhoitajien kehittämä LibraryThing on keskittynyt, en jaksanut sosiaalisiin puoliin keskittynyttä Goodreadsia testata. Ja kun yhden palvelun on aikanaan valinnut, on kynnys vaihtamiseen suuri, vaikka tarjolla olisi tuonti- ja vientitoimintoja. Goodreadsin ja Librarything eroista on myös hyvin valaiseva kirjoitus, jonka kommentit ovat myös lukemisen arvoisia.

Helvetireader muuttaa Google Readerin minimaaliseksi

Googlen Reader on näppärä web-sovellus uutissyötteiden lukemiseen, mutta sen ulkoasu on perinteistä Googlea eli aivan kauhea. Onneksi eri selaimissa voi lisäosien avulla lisätä haluamilleen sivuille omia lisäominaisuuksia ja niinpä Helvetireader-skriptin avulla Google Readerkin muuttuu huomattavasti mukavammaksi.

Helvetireader muuttaa Google Readerin ulkoasun minimaaliseksi: syötteiden lukemiseen liittymättömät asiat piilotetaan hienovaraisesti ja värimaailmasta muokataan hillityn harmaa. Helvetiredear-käyttäjäskripti toimii kaikissa käyttäjäskriptejä tukevissa selaimissa kuten Firefoxissa Greasemonkey-lisäosan avulla, Operassa, Google Chromessa ja Webkit-pohjaisissa selaimissa (Safari) GreaseKit-lisäosan avulla.

Myös aikaisemmin Google Readerille oli saatavilla gReader-teema, mutta sen ylläpito on lopetettu. Google Reader muuttuu ajoittain ja teemojen pitää aina sen mukaa päivittyä. Tähän mennessä Helvetireader on päivittynyt hyvin ja uuden version ”lataaminen” on vain sivun päivityksen päässä, kun skriptiä ei asenneta vaan se haetaan Internetistä.

Web-palveluissa sijaitseva tieto ei ole ikuisia

Nykyään yhä enemmän ihmisten datasta, oli se sähköpostia, kirjanmerkkejä tai muistiinpanoja, on sähköisessä muodossa jossain Internetin lukuisista Web-palveluista, eli poissa käyttäjän ”omistuksesta”. Käyttäjä on ulkoistanut tiedon säilyttämisen palveluntarjoajalle, mutta ei usein tule ollenkaan ajatelleeksi, että etenkin ilmaispalveluiden osalta tiedon säilyvyys ei välttämättä ole niinkään varmaa.

Kävin jokin aika sitten läpi eri Web-palveluihin tekemiäni tunnuksia ja muutaman vuoden takaisista palveluista oli osa jo ehtinyt lopettaa toimintansa. Tällaisia olivat muun muassa Pownce, Widsets ja Ma.gnolia. Kahden ensimmäisen palvelun lopettamisesta tuli aikoinaan sähköpostiin tiedotteita, mutta sosiaalinen kirjanmerkkipalvelu Ma.gnolia päättyi tarinan mukaan yllättäen tietokannan hiljaiseen hajoamiseen. Onneksi en aikanaan vaihtanut Delicious -kirjanmerkkipalvelusta pois, vaikka Ma.gnolia tarjosikin muutamia käteviä ominaisuuksia. Siinä olisi samalla hävinnyt kasa kirjanmerkkejä, ellei niistä olisi ollut varmuuskopioita omassa tallessa, jotka palvelusta halutessaan sai.

Useissa Web-palveluissa ei ole välttämättä edes tarjolla mahdollisuutta itse tuottamansa sisällön tuomiseen omaan talteen, joten pahimmassa tapauksessa esimerkiksi urheilupäiväkirjan tai blogipalvelun kaatuessa rahoitusvaikeuksiin tai laiterikkoon, häviää käyttäjän ”kallisarvoinen” tieto. Esimerkiksi GMailista omien sähköpostien tallettaminen on hankalaa ja Tumblr -blogipalvelusta, Flickr -kuvapalvelusta, Snipplr -koodiotteista, Moozement-urheilupäiväkirjasta tai Sports Tracker -urheiluseurannasta on turha varmuuskopiointimahdollisuutta etsiä. Vastaavasti muun muassa WordPress -blogipalvelusta ja Delicious-kirjainmerkkipalvelusta voi oman sisältönsä ottaa kätevästi talteen.

Tietenkin Webissä on lukuisia palveluita, joiden sisällöllä ei ole juurikaan arvoa myöhemmin, joten menetyksen arvo ei ole kovin suuri. Tällaisia ovat muun muassa tiettyyn ajan hetkeen sidottut palvelut, kuten Facebook-yhteistösivusto ja Twitter -lyhytviestin tai ”portfolio-sivustot” kuten LinkedIn -verkostoitumissivusto. Monien foorumeiden keskusteluiden tai Wiki-tyyppisten sivustojen osalta sisällöllä on merkitystä myöhemminkin, mutta yhteisöllisestä luonteesta johtuen se on kollektiivista omaisuutta.

Tiedon turvaamisen näkökannalta Web-palvelut eivät paljoa eroa perinteisistä työpöytäsovelluksista ja vastuu on aina käyttäjällä. Muista siis ottaa varmuuskopiot, jos tieto on sinulle arvokasta.

Katso-tunniste ja yritysten tunnistaminen verkossa

Toiminimen veroilmoitusta täyttäessäni onnistuin laskemaan summat lomakkeeseen väärin, eikä kotona tietenkään ollut korjauslakkaa, joten lomake oli pilalla. Esitäytetyn lomakkeen mukana tuli onneksi yksi tyhjä lomake, mutta mukana oli tullut myös mainos Katso-tunnisteesta, jonka avulla yritykset voivat allekirjoittaa veroilmoituksensa. Katso-organisaatiotunnistus ja valtuutushallinta on verohallinnon sekä Kelan yhteinen maksuton palvelu organisaatioiden tunnistamiseen sähköisessä asioinnissa. Eli mitä sitä turhaan raapustella, kun saman voi hoitaa sähköisestikin.

Katso-tunnistetta varten piti luoda organisaatiolle vielä pääkäyttäjä, jonka henkilöllisyys varmennetaan sähköisellä henkilötunnisteella. Varmennus on mahdollista suorittaa sirullisella henkilökortilla (HST-kortti) tai verkkopankkitunnuksilla (Tupas-varmennepalvelu), jota itse hyödynsin. Koska tunnistevirkailija vielä tarkistaa annetut tiedot rekistereistä, oli illalla rekisteröityessä pääkäyttäjän tunniste seuraavan päivän iltapäivällä aktivoituna ja käyttövalmiina. Tunnisteen luonnissa järjestelmä generoi käyttäjätunnuksen ja verkkopankkien salasanalistaa muistuttavan listan kertakäyttösalasanoista. Prosessi oli kokonaisuudessaan suhteellisen selkeä.

Jos Katso-tunnisteen luonti sujui helposti, oli varsinaisen käyttökohteen löytäminen hieman hankalampaa. Toki Verohallinnon Katso -verkkosivuilla kerrottiin missä kaikissa asiointipalveluissa tunnusta voi käyttää, mutta missään ei lukenut mitä missäkin palvelussa voi tehdä. Veroilmoituksen mukana tulleessa mainoslapussa sentään mainittiin, että sähköisesti täytettäviä ja lähetettäviä tuloveroilmoituslomakkeita löytyy ItellaTYVI-palvelusta. Tunnistetta voi lisäksi käyttää muun muassa Palkka.fi-palkanlaskentaohjelmassa.

Ai että mikä TYVI-palvelu? ”TYVI -järjestelmä tarjoaa yrityksille yhdenmukaisen tavan ilmoittaa tietoja sähköisesti viranomaisille ja viranomaistehtäviä hoitaville tahoille. TYVI tulee sanoista tietovirrat yritysten ja viranomaisten välillä.” (TYVI)

ItellaTYVI-palveluun kirjautuminen onnistui pienen kangertelun jälkeen, kun järjestelmä oli ensin kysynyt ”jospa haluaisit kirjautua Katso-tunnuksilla, kun nyt ei tuo näytä onnistuvan”, koska en ollut huomannut ”Kirjautuminen”-laatikon alapuolella selkeästi olevaa ”Katso-kirjautuminen (LiteTYVI)” -linkkiä. Kyseisestä linkistä palvelu ohjasi tunnistus.fi:n Tunnistuksenohjauspalveluun, jonka avulla varsinainen kirjautuminen suoritettiin.

Varsinaisen tuloveroilmoituksen täyttäminen onnistui helposti, tai siis helposti kun kenttien sisältö oli kertaalleen jo täytetty, ja sähköinen lomake osasi jopa laskea summat oikein. Taas säästyi turhaa kirjoittamista ja paperin postittamista.

Katso-tunniste ja sen käyttäminen TYVI-palveluissa oli suhteellisen suoraviivaista, vaikka muutamia pieniä asioita voisi asioinnissa kehittää. Toki kaikki vaadittavat asiat lopulta löytyivät, mutta tekstien ja linkkien sisältö sekä käyttöliittymien rakenne voisivat olla tarkemmin mietittyjä, ettei käyttäjän tarvitsisi miettiä (liikaa). Etenkin Katso-tunnisteen etusivu on kohtalaisen hämmentävä ensisilmäyksellä. Varsinaisen Katso-palvelun sivu vastaavasti on paljon selkeämpi. Sivuja voisi myös hieman kaunistella hieman grafiikalla ja väreillä.

Spotify tarjoaa tuoretta näkemystä nettimusiikkiin

Eikö olisi hienoa, jos sekä kotona että töissä voisi kuunnella haluamaansa musiikkia? Ennen tähän tarvittiin musiikkikokoelman kopioimista myös työkoneen levylle, mutta nyt musiikkia voi hakea Spotifysta ja aloittaa luukuttamisen. Tietenkin valikoimasta ei välttämättä löydy kaikkia tuttuja yhtyeitä tai kappaleita, mutta vastaavasti tarjonnasta voi löytää uutta materiaalia. Vajaan viikon kokeilulla voi sanoa, että Spotify toimii mainiosti, sekä tarjontansa että äänenlaatunsa osalta.

Spotify on siis loppuvuodesta 2008 julkaistu verkkomusiikkipalvelu, joka tarjoaa kaikkien neljän suuren (EMI, Sony BMG, Warner Music ja Universal Music) levy-yhtiöiden musiikkia striimattuna. Käyttäjille musiikkia tarjotaan kahtena eri versiona: mainosrahoitteisena ja tilausmaksullisena. Mainosrahoitteinen maksuton versio on tällä hetkellä vielä kutsun takana, mutta tilausmaksulla palveluun saa rajattoman kuunteluoikeuden ilman mainontaa. Vuorokausitilaus maksaa euron, kuukauden saa kympillä.

Spotifyn kuunteleminen tapahtuu hieman iTunesia muistuttavan tietokoneelle asennettavan ohjelmiston kautta ja striimattavan musiikin äänenlaatu on hyvää. Teknologiapuolella on ideoita haettu vertaisverkoista. Musiikkia voi kuunnella radiomaisesti eri musiikkityyppien perusteella tai hakea haluamaansa yhtyettä. Kätevänä ominaisuutena on mahdollisuus omien soittolistojen luomiseen, joita voi sitten jakaa muiden käyttäjien kesken. Myös levyihin ja kappaleisiin voi linkittää. Palvelussa kuunnellun musiikin voi lisäksi scrobblata Last.fm:ään. Miinuspuolena mainittakoon, että musiikkia etsimisessä saa hakutuloksiin usein useita samoja biisejä moneen kertaa.

Ei Spotify tietenkään musiikin omista korvaa, sillä sitä ei voi ottaa mukaansa lenkkipoluille tai kuunnella kätevästi olohuoneen mediakeskuksesta, mutta tarjoaa kätevän tavan löytää uutta musiikkia ja ”yhteisöllisyyttä”. Lisäksi nyt töissä ei aina tarvitse kuunnella samoja kappaleita, nettiradioita tai avokonttorin hälinää.

Saa nähdä, miten ensi viikolla tapahtuva musiikkivalikoiman kaventaminen karsii palvelun tarjontaa.

Spotify Spotify
Spotify Spotify

Feedly tarjoaa yhteisöllisen näkymän webin uutislähteisiisi

Internet tarjoaa kaikenlaisia yhteisöllisiä palveluita linkkien jakamisesta minibloggaamiseen ja RSS-syötteiden lukemiseen. Yksi web 2.0 -ideologian mukaisista yhteisöllisyyteen nojaavista palveluista on Feedly, joka tarjoaa hieman erilaisen, yhteisöllisen ja monipuolisen näkökohdan RSS-syötteiden lukemiseen. Pikakatsauksen Feedlyyn voi vilkaista myös videosta (video).

Feedly

Kokeilin muutaman päivän ajan Feedlyä, joka asentuu Firefoxin lisäosaksi ja integroituu kätevästi Google Readerin kanssa. Lisäksi, jos omat syötteet eivät riitä, voi syötteitä poimia lisää annetuista aihealueista, jonka jälkeen syötteitä pitääkin jo alkaa karsimaan. Sisältöä voi tuota myös muista lähteistä kuten Fx:n kirjanmerkeistä ja palveluista kuten My Yahoo!:sta, Netvibesistä ja Bloglinesistä. Sosiaalisia kontakteja voi vastaavasti tuoda muun muassa Twitteristä, Gmailista ja luin lisäksi Facebookinkin mainittavan jossain. Yhteisöllisillä ominaisuuksilla olisi enemmän merkitystä, jos Internet ja teknologia-uutissivustot eivät olisi niin Amerikka-keskeisiä ja tällaisia palveluita varten olisi sopiva samanhenkinen Internet-kaveripiiri.

Feedly

Feedly tarjoaa periaatteessa samat ominaisuudet kuin Google Reader, mutta lisää joukkoon sosiaalisuuden ja hieman erilaisia näkymiä syötteiden sisältöön. Cover-näkymää voi verrata esimerkiksi iGoogleen ja Netvibesiin. River eli lukunäkymässä voidaan näyttää syötteiden jutut muutamalla perinteisellä näkymällä eli näyttämällä vain lyhyet otteet tai koko teksti. Syötteiden juttujen yhteydessä on linkit, joilla juttuja voi muun muassa suositella, korostaa ja merkitä osia tekstistä, merkitä juttu talteen, twitteröidä ja tallettaa del.icio.usiin.

Feedly Feedly Feedly

Syötteiden lukemisessa Feedlyssä on muutamia käteviä perusominaisuuksia, kuten jutun avaaminen samaan ikkunaan etualalle on erittäin näppärä. Lisäksi joissain harvoissa syötteissä myös jutun kommentit näkyvät suoraan Feedlyssä. Lisäksi tarjolla on muutamia asetuksia, joilla palvelun saa näköisekseen, mutta ei mitään erityisen mainitsemisen arvoista. Asetusten osalta mainittakoon kuitenkin, että syötteiden hallinta on toteutettu selkeämmin kuin Google Readerissa.

Feedly Feedly Feedly

Feedly vaikuttaa toiminnaltaan ihan kätevältä ja on ulkoasultaan miellyttävän selkeä, mutta ei perusominaisuuksiltaan mielestäni tarjoa mitään mullistavaa. Kenties sosiaalisuus-aspekti toisi lisää sisältöä ja ideaa, vaikka tarjoaahan Feedly toki automaattisestikin ”ehdotettuja uutislähteitä”. Ei Feedlyssä mitään erityistä vikaa ollut, mutta ei tarpeeksi hyötyäkään, jotta sen käyttöä olisi viitsinyt jatkaa. Ainakin siis tältä erää palasin takaisin Google Readerin käyttäjäksi.

Asiasta kolmanteen, Google Reader kaipaisi hieman uudistusta käyttöliittymänsä osalta. Hicksdesignin Google Reader Themen käyttökin osoittautui liian hankalaksi Google Readerin jatkuvien päivitysten takia ja Helvetireader on edelleen tekeillä.