Kuukausi: toukokuu 2006

OpenWrt Workshop ja säätämisen ilo

Tänään oli yliopistolla Atk-kerho Ruutin ja LTY:n tietoliikennetekniikan laitoksen järjestämä hakkeripäivä aiheena OpenWrt. Koska jokaiseen mahdolliseen ja mahdottomaan laitteeseen pitää änkeä Linux, asennettiin OpenWrt Workshopissa muutamaan Linksys Wrt54G tukiasemaan ja yhteen Buffalon tukiasemaan OpenWrt -firmwaret. Tavoitteena oli päästä ideoimaan ja kokeilemaan erilaisia asioita, joita voidaan tehdä OpenWrt:n ja sulautetun reititinlaitteen kanssa.

Ideoinnin ja OpenWrt:hen tutustumisen jälkeen itse firmwaren asennus sujui helposti tukiaseman web-liitynnän kautta. Laitteisiin asennettiin OpenWrt White Russian RC5 käyttäen Squashfs-versiota. Tällöin osa systeemistä on vain-luku -muodossa (”/rom” -osio, Squashfs -tiedostojärjestelmä) ja muutokset järjestelmään tehdään JFFS2 -muotoiseen ”/” -osioon. Onnistuneen päivityksen jälkeen laitteeseen pystyi ottamaan yhteyden telnetillä ja salasanan asettamisen jälkeen tukiasemaan voidaan kirjautua käyttämällä ssh:ta.

Uusien ohjelmien asentaminen onnistuu Debian-tyyliin Apt-työkalua muistuttavaa ipkg:ta käyttämällä. Ohjelmatarjontaa on snmp:sta WWW-palvelimeen. OpenWrt ja saatavilla olevan ohjelmat tarjoavat Linksysin firmwareen verrattuna uusia mahdollisuuksia tukiaseman käyttämiseen, ja perusasetusten jälkeen laitteen syslog asetettiinkin kirjoittamaan logit verkon toiselle koneelle, jolloin voidaan seurata mitä tukiasemassa tapahtuu. Lisäksi workshopissa leikittiin muun muassa Kismetin, virtuaalitunnelin ja NFS-levyjakojen kanssa. Linksys Wrt54G:n 4MB flash-muisti ei paljon ylimääräistä tilaa ohjelmille tarjoa, mutta valittujen toimintojen toteuttamiseen ihan riittävästi. Neljästä megasta puolet menee vielä firmwarelle, joten käytettävää tilaa on nihkeät alle kaksi megaa. Tukiasemaan toivoisikin USB-liitintä ulkoisen USB-kiintolevyn liittämistä varten, jolloin saataisiin lisää tilaa ohjelmille ja päästäisiin eroon flashille kirjoittamisesta.

Itse jatkoin tästä iBookin kanssa säätäen langattomalle yhteydelle WPA/WPA2 salauksia, joka pitäisi olla suhteellisen triviaalia. Salausten ja iBookin Airportin kanssa sitten menikin aikaa, koska Airport on hieman nirso. Applen käyttäjäystävällisyys ylettyy myös virheilmoituksiin ja ”The network does not support the requested encryption method” tai ”There was an error” -tyyliset virheilmoitukset eivät todellakaan lämmittäneet mieltä, kun laite ei suostunut yhteystyöhön. Eri WPA, WPA2, TKIP ja AES yhdistelmien jälkeen päädyin ainakin tällä kertaa päivittämään laitteeseen Linksysin firmwaren takaisin, joka taisi tosin olla hieman tuoreempi versio kuin alunperin.

OpenWrt ja hallintapaneeli vaikuttivat yleisesti ihan hyviltä. Web-käyttöliittymä oli selkeä ja lisäksi asetuksia pystyi muokkaamaan suoraan hallintakonsolista ssh:n kautta. OpenWrt on vielä kehitysvaiheessa, mutta vaikutti ihan toimivalta kokonaisuudelta asennuksen ja dokumentoinninkin osalta. Pitänee seuraavaa versiota testailla uudestaan Windowsin ja Mac OS X:n kanssa, jos vaikka WPA2 suostuisi toimimaan. Linksysin firmwarella WPA2 ja TKIP+AES lähtivät toimimaan ilman säätämistä, joten jossain täytyy olla eroa. Myös syvempi tutustuminen *BSD:hen ja Darwiniin auttaisi kiertämään Applen ”käyttäjäystävälliset” virheilmoitukset ja saamaan enemmän informaatiota virheistä.

Kännykkä-TV vastatuulessa

Digitoday uutisoi opetusministeriön lausunnosta koskien kännykkä-tv:n lähetysoikeuksia. ”Opetusministeriö on päättänyt täydentää tammikuista lausuntoaan dvb-h-verkon lähetysten tekijänoikeusasioista. Liikenne- ja viestintäministeriölle toimitetun uuden lausunnon mukaan samanaikainen ja muuttamaton lähetys on sopimusasia, johon lainsäädännöllä ei pidä puuttua.”

”Tekijänoikeuslain soveltamisen kannalta alkuperäisen lähettäjäyrityksen toimesta tapahtuva samanaikainen sisällön lähettäminen toisessa lähetysjärjestelmässä on kuitenkin tosiasiassa erillinen lähetys.”

Eli tuo lausunto tarkoittanee käytännössä lisämaksua TV-lähetysten lähettämiseen DVB-H verkkoon. Hieman tuntuu, että kaikki uusi tekniikka jää lainsäädännöllisiin seikkoihin jumiin tai tekijänoikeusjärjestöjen hampaisiin ja lupaavatkin palvelut ammutaan alas ennen lähtölaukausta. Radiolähetysten kanssahan on ollut samoja ongelmia. Nettiradion kuulijakunta on tietenkin kaikki suomalaiset ja annas olla jos asiakas kuulee liikkeessä radiolähetystä. Toki artisteille pitää maksaa tehdystä työstä ja tekijänoikeuksista, mutta ahneudellakin voisi olla jotain rajaa.

Wired: The Shadow Internet

Wired -lehden artikkeli ”The Shadow Internet” käsittelee datan leviämisestä p2p verkkoihin ja antaa pienen katsauksen miten uusin elokuva tai vielä julkaisematon musiikkilevy päätyy vertaisverkkoihin. Neljän sivun mittaisessa jutussa luodaan katsaus tapoihin, joilla ”piraattiryhmät” saavat ja levittävät julkaisuja.

Lyhyesti sanottuna tuoreimmat julkaisut leviävät mediayhtiöiden sisäpiiriläisiltä, elokuvateattereista, levyjen prässäys -tehtaista ja liikkeistä ensin ”piraattiryhmälle” ja eteenpäin top-sivustoille ja alaspäin jakeluverkostoa päätyen lopulta p2p-verkkoihin kaikkien saataville.

Piratismista ja datan leviämisestä p2p-verkkoihin kertoo myös Internetin kautta levitettävä The Scene -sarja. Jun Groupin tekemä sarja kertoo New Yorkilaisesta opiskelijasta, joka on myös johtava elokuvapiraatti. Ilmaista sarjaa levitetään perinteisen verkkolatauksen ohella myös BitTorrenttina.

Puu tietokoneiden kotelomateriaalina

EcoGeek esittelee tietokoneita ja oheislaitteita, joiden tekemiseen on hyödynnetty puuta. Puuta on käytetty tietokoneen koteloon, monitorin ulkokuoreen, näppäimistöön ja hiireen. Puisilla laitteilla varustettu työpiste vaikuttaakin aika elegantilta.

Omaa silmää eivät puiset laitteet ja koneet oikein miellyttä, mutta ainakin kotelo-osia voi uusiokäyttää takan sytykkeenä. Ei puu kotelomateriaalina mitään uutta ole. Alkuperäinen Apple ennen massatuotantoa Apple II -nimellä oli rakennuspaketti puisella kotelolla.

Linuxin kerneli ja eri sorsat

Linuxille on saatavilla useita erilaisia kernelin sorsia, eli ytimen lähdekoodeja, joilla voi terästää omaa Linuxia haluamillaan tavoilla. Vanilla-kernel on se perus-kerneli, jonka päälle sitten kasataan keko patcheja ja saadaan uusia ominaisuuksia ja kenties lisää ”tehoa” irti koneesta.

Normaalisti käytän Gentoossani Con Kolivasin ck-sources kerneliä ja aikaisemmin testailin cko-sourceja, jotka perustuvat ck-sourceihin, mutta tuovat lisää ominaisuuksia mm. tiedostojärjestelmän ja alsan osalta. Suorituskyvyssä ei juurikaan ollut eroa ja palasin päivitettävyyden takia takaisin käyttämään ck-sourceja. Lisäksi cko-sourcesin kehitys loppui.

Huomasin pari päivää sitten, että cko-sources jatkaa tavallaan elämää beyond-sources nimellä (aikaisemmin nimellä archck-sources) ja yhdistää nyt myös nitro-sourcesissa olleet patchit. Beyond-sourcesiin löytyi valmis ebuild Gentoon bugi-kannasta numerolla #103354. Ebuildit helpottavat huomattavasti hieman erikoisempien ja paketinhallinnasta löytymättömien ohjelmien kokeilemista.

Kaikkea on aina kiva testata, mutta koska käytän alsaa moduulina, eikä tarvetta ole erikoisimmille tiedostojärjestelmille kuten reiser4 tai UnionFS, on erikoisimpien kernelien käyttäminen hieman turhaa. Myöskään suorituskyvyssä en eroa huomannut ck-sourcesiin verrattuna. Viime syksyn kernelien interbench -testien perusteella eri kernelien erot perusasetuksilla ovat lähinnä käyttäjän korvien välissä. Erot tulevat lähinnä esille, jos tarvitaan hieman erikoisempia ominaisuuksia tai halutaan kehuskella kavereille erikoisella kernelillä.

Koodarin fontit

Digg.comissa on linkitetty listaukseen hyvistä koodaus-fonteista; Good List of ”Programming Fonts”. Listaus fonteista ei ole juurikaan niin kiinnostava kuin Digg.comin jutussa olevat kommentit erilaisista fonteista mitä kirjoittajat itse käyttävät. Hieman makuasiahan se on, mitä fonttia haluaa käyttää ja itse en tosiasiassa edes ole kiinnittänyt huomiota mitä fonttia Eclipse/Quanta/Kate Linuxissa käyttävät. Ilmeisesti kohtalaisen toimivaa fonttia.

Jutussa tuli pariin kertaan esille Microsoft Vistan Consolas -fontti, jota kehutaan myös Techtool Blogissa, josta voi myös ladata paketin, joka sisältää Vistassa mukana tulevia fontteja (kuten Consolas ja Calibri). Myös OS X:stä löytyvää Monaco -fonttia kehuttiin, mutta sen saatavuudesta Linuxille/Windowsille tai vastaavasta fontista ei ole tietoa.

Pienen tarkistuksen, testauksen ja asentamisen jälkeen Quantassa vakiona olleen Monospacen, Vistan Consolaksen ja Courier New:n erot koodin luettavuuteen Quantassa 9pt koossa olivat aika pieniä. Consolas verrattuna Monospaceen oli hieman pienempää, mutta pidän Monospacesta kyllä enemmän.

Kokeilin myös ProFont -nimistä fonttia, mutta enpä oikein osaa sanoa. Kaikkien kokeilujen jälkeen Monospace vaikutti edelleen parhaimmalta.