Auton vaihtaminen on tullut ajankohtaiseksi ja olemme hieman arponeet millainen uusi automme voisi olla. Toiveena ominaisuuksista on ainakin vuosimallin 2011 Ford Focusta isompi, neliveto, peräkoukku, plug-in hybrid ja pysäköinti-ilmastointi koiralle. Nettiautosta vaihtoehtoja karsien kävimme ensin koeajamassa vanhemman sukupolven V60 D5 plug-in hybridiä ja sen jälkeen saimme Auto-Killasta viikonlopun ajaksi koeajoon Volvo XC60 T8 Twin-Engine AWD plug-in hybridin, joka ruksaa monta laatikkoa toivelistassa. Jos hintaa ei lasketa mukaan. Tässä hieman koeajoraporttia fiilispohjalta.
Volvo XC60 T8 AWD hybrid 2019
Valtteri-myrsky loi oivat koeajo-olosuhteet Volvon XC60 plug-in hybridille ja sen tarjoamalle nelivedolle, sekä pelkällä sähköllä ajamiselle lumisilla teillä. Koeajoon saamamme malli oli varustettu Inscription-varustetasolla ja sisälsi muun muassa panoraamakaton ja ilmajousituksen, mutta ei tuulilasin lämmitystä tai peruutuskameraa. Tehoa Nettiauton listauksen mukaan löytyy bensiinimoottorista 223 kW (303 hv) ja sähkömoottorista takapyörille 65 kW (88 hv) eli enemmän kuin tarpeeksi jopa näin isolle autolle. Teho on toki tarpeen, sillä kokonaismassaa on 2660 kg. Lisätietoja ominaisuuksista löytyy esimerkiksi Internetistä.
Volvon ladattavissa hybrideissä jaetaan polttomoottorin teho etupyödille ja sähkömoottorin veto takapyörille. Ratkaisu on energiatehokas, koska sähkömoottorin ei tarvitse vetää auton vaihteiston läpi, mutta kääntöpuolena auto on sähköajolla vain takavetoinen, joten liukkaalla kelillä polttomoottori heräilee tarjoamaan vetoapua täyssähkötilassakin.
Kelin ja maaston mukaan voi valita sopivat ajotilat. Tiloiksi voi valita ajotavat, joissa ajetaan aina nelivedolla, vain sähköllä, hybridi-tilassa molemmilla, off-road korotetulla maavaralla alle 40 km/h nopeuksiin ja power-tila urheilulliseen ajoon. Joistain hybridi-nelivedoista poiketen ”jatkuva neliveto” -tila on aina käytettävissä hybridiakun lataustilasta riippumatta. Hyvä ominaisuus lumisissa keleissä.
Ajotuntuma XC60:lla ilmajousituksen kera on pehmeää ja sulavaa, mutta meno tuntuu hieman kelluvalta ja herkkä ohjaus on etäiseksi vaimennettu (kuten hyvin asiaa jossain testissä kuvattiin). Se toimii, mutta liukkailla pinnoilla kaipaisi vähän tilanteesta varottavaa lisätuntoa. Automaattivaiheisto on 8-nopeuksinen ja toimii vähäeleisesti. Toisaalta vaihteistoa saa myös välillä odotella, mutta rauhallisessa ajossa tämä ei haittaa.
Vaikka auto on sähköllä ajettaessa vain takavetoinen, tuntui meno vakaalta ja tarvittaessa bensamoottori hyppää nopeasti apuun nelivedon kanssa. Toki perä lähtee liukuun helposti etenkin kääntyessä ja liikenneympyröissä, jos kaasujalka on pintaa syvemmällä.
Sähköllä päästiin ajamaan paikoitellen enemmän ja vähemmän, etenkin kun kotona ladattiin akku täyteen. Sähköä pitäisi riittää noin 40 kilometrin matkaan kelistä riippuen. Lisäksi jarrutusenergia otetaan akkuun talteen, joka tuntuu sekä jarrupolkimessa että pienoisena epävakautena hidastaessa. Pakkasaamuna auton sai mukavan lämpimäksi bensalla ennen lähtöä ja sähköllä päästiin ajamaan arviolta 5 kilometrin jälkeen. Polttoainekäyttöinen lämmitin ajastuksella (etäkäyttöä varten Volvo On Call ei ollut asennettuna puhelimeeni) ja lämmitettävä ratti olivat kyllä luksusta, vaikka pakkasta oli vain -5 astetta.
Harmillisesti en nollannut mittareita heti lähtiessä, mutta mitä netistäkin voi lukea, on T8 aika janoinen. Kaupunkiajossa tyhjällä akulla ja aamulla täydellä akulla, jäi kulutus kauas luvatusta 2.8 litrasta sadalla. Mutta teoriassa kesäkelillä arkiajossa päästäisiin vähällä.
Koeajo XC60:lla oli hieman kaksijakoinen verrattuna edellisen päivän V60:een (jota ei tosin päästy ajamaan sähköllä). Maastoauto on maastoauto ja sellaiselta se tuntui, mutta auton kokoon tottui kyllä nopeasti, eikä se vaikuttanut enää niin isolta kuin liikkeen pihasta lähdettäessä. Erittäin mukavaa kyytiä Volvolla sai ajaa sekä kaupungissa että maantiellä, laskettelusukset mahtuivat hyvin takapenkit kaadettuna kyytiin.
Haikein mielin kaivoin Ford Focuksen pihasta ja suuntasin kotiin. Sen verran maastokelpoinen Focuskin onneksi on, että pohja hankea viistäen pääsin kotipihaan ilman tunnin lumitöitä.
Houkutus on herätetty, nyt vain pitää hankinta perustella itselle :)
Teknologia ja sen hyödyntäminen arjessa on aina kiinnostanut, vaikka käytännön toteutukset ovat itsellä jääneet aika vähäisiksi, eikä kotoa löydy esimerkiksi älyvaloja tai muuta älykodin ominaisuuksia. Mutta kun kesällä OP haki osallistujia Ajotapa-pilottiin, laitoin heti hakemuksen menemään. Nyt muutaman kuukauden on autostani löytynyt telemetrialaite, joka seuraa ajamistani GPS:n ja kiihtyvyysanturien kanssa, ja voin EDLooper-ajotapasovelluksen sekä Web-palvelun kautta seurata ajotapaani. Pilotin ja siinä kerättävän datan perusteella kehitetään ja testataan uudenlaista autovakuutuskonseptia, jonka hintaan asiakas voi itse vaikuttaa omalla ajotavallaan. Samalla tulee itse tietoisemmaksi omasta ajotavastaan ja kehittää sitä tehokkaammaksi ja turvallisemmaksi. Muutaman kuukauden seurannan perusteella pilotista ovat hieman kaksijakoiset tuntemukset.
Ajotapapilotti
OP:n ajotapasovelluksen pilotti on hanke, jossa kehitetään ja testataan uudenlaista autovakuutuskonseptia yhdessä asiakkaiden ja Suomen Autokoululiiton kanssa. Ideana on kehittää vakuutus, jonka hintaan asiakas voi itse vaikuttaa omalla ajotavallaan ja samalla tulla itse tietoisemmaksi omasta ajotavastaan ja kehittää sitä tehokkaammaksi ja turvallisemmaksi. Ajotapapilotti kertoo, että tällaiset telemetriikkaan perustuvat autovakuutukset ovat monissa maissa jo arkipäivää, mutta Suomessa sellaisia ei vielä ole ollut.
Idea siis on kerätä asiakkaiden ajamisesta tietoja, että vakuutuksen hinta saadaan paremmin vastaamaan kunkin vakuutetun ajoneuvon todellista riskiä sen sijaan, että kaikilta asiakkailta perittäisiin tilastollisiin todennäköisyyksiin perustuva vakuutusmaksu. Kuulostaa järkevältä, jos asiaan liittyvät muut asiat jätetään huomioimatta. Sillä ajatus, että autoosi asennetaan laite, joka kerää kaiken tiedon liikkumisestasi ja ajotavastasi ja lähettää ne talteen pilvipalveluun ja vakuutusyhtiöösi, kuulostaa yksityisyyden suojan raja-aitaa murtavalta, mutta mielestäni ihan hyväksyttävää jos käyttäjä hyväksyy sen eikä se tapahdu käyttäjän tietämättä. Tietenkin palvelussa on klausuuli, ettei tietoja anneta kolmannen osapuolen tietoon. Mitä sitä ei edullisemman autovakuutuksen eteen tekisi, onhan tämä kaikki ”sekä vakuutusyhtiön että hyvin ajavien ja vähemmän riskialttiiden asiakkaiden etu”.
Toisaalta keräämällä tietoja ja niiden perusteella muodostattavista palveluista on kuitenkin huomattavasti lisäarvoa. Esimerkiksi Volvolla, saa automaattiset ajopäiväkirjat ja kaikki auton etähallinnat (Webasto, ilmastointi, moottori, lukot) ja tilastot missä on ajanut milloinkin. Kätevää esimeriksi silloin, jos poliisin automaattivalvonta antaa sakot Inkoosta, vaikka ei olisi siellä käynyt. Myös onnettomuuden sattuessa järjestelmä toimittaa apua automaattisesti GPS:n koordinaatteihin perustuen. Lisäksi huolto voi diagnosoida ongelmia etänä, mikä säästää omaa aikaa jos autoa ei tarvitse oikeasti viedä huoltoon. Eikä autoon integroidut laitteet ole ainoita, jotka tietoja liikkumisistamme keräävät. Auton navigaattori voi myös kerätä tietoa ja lähettää sitä jonnekin ja mahdollisesti tieto onnettomuuksista tai ruuhkista valuu muiden navigaattoreista vastaavasti myös omaan laitteeseen. Voi myös miettiä mitä kaikkea älypuhelimemme tietävätkään.
Autoon asennettava seurantalaite
Ajotapahtumat kerätään auton akkuun kytkettävällä MetaSystems S.p.A. -valmistamalla laitteella, joka tunnistaa, milloin autolla ajetaan ja kerää, sekä lähettää ajotapahtumatietoja automaattisesti ajon aikana GPS-teknologian ja kiihtyvyysantureiden avulla. Laite kytkeytyy päälle ja pois päältä automaattisesti sen mukaan, onko autossa virta päällä.
Telemetrialaitteen sai käydä asennuttamassa K1-katsastusasemalla, tai asentaa itse ohjeiden avulla. Käytännössä se kiinnitetään akun päälle tai sivulle, miten se parhaiten sopii. Laitteen takapuolella on valmiiksi kiinnitettynä kaksipuoleinen teippi kiinnittämistä varten. Kiinnittämisessä on hyvä huomioida, että laite ei pääse liikkumaan tai heilumaan itsestään, sillä se häiritsee mittauslukemia. Alkujaan asensin laitteen akun suojakotelon päälle, mutta kun mittausalgoritmit ja anturien käyttö muuttui, laskivat pisteet ylimääräisen heilumisen seurauksena. Laitteen siirto kiinteämmälle paikalle paransi mittaustarkkuutta ja pisteitä.
Ajotavan mittaus
Data kerätään GPS-tietojen ja kiihtyvyysantureilta saatavien tietojen perusteella ja karttakoordinaattien perusteella saadaan myös nopeusrajoitusalueeseen kohdistettua dataa. Kaiken kerättävän tiedon perusteella lasketaan looperscorea, joka määrittää nyt vielä vain teoriassa vakuutusmaksusta saatavan alennuksen.
Ajotavasta mitataan:
Ajonopeus
Ajoaika ja matkan kesto
Ajomatkat eriteltynä taajamassa, maantiellä ja moottoritiellä
Kiihdytysten ja jarrutusten voimakkuudet
Ohjausliikkeiden voimakkuudet
Miten ajotapa sitten vaikuttaa? Käytännössä ajotavasta mitataan niitä asioita, joita jo autokoulussa taloudellisen ajon kurssilla opetettiin ja diagnostiikkapistokkeeseen kytketyllä mittarilla havainnoitiin. Pitää keskittyä havainnointiin ja tarkkailemaan liikennettä myös kauempaa, jotta ehtii ennakoida tilanteisiin ajoissa. Pitämällä oikeat ja riittävät turvavälit, voi keskittyä ennakoivaan ja tasaiseen ajamiseen. Risteyksissä ja käännöksissä pitää pyrkiä ajamaan oikeilla tilannenopeuksilla, jotta ohjausliikkeet pysyvät rauhallisina. Ja tämä kaikki pisteytetään sensorien.
Esimerkkejä pisteisiin vaikuttavista asioista:
+ Tasainen nopeudensäätely
+ Oikea tilannenopeus
+ Auton liike-energian hyödyntäminen
+ Turhien jarrutusten ja pysähdysten välttäminen
+ Riittävät turvavälit
+ Tasaiset ohjausliikkeet
– Kovat kiihdytykset, jarrutukset
– Voimakkaat ohjausliikkeet kaarre- ja risteysajosa sekä kaistanvaihdossa
– Vaihteleva ajonopeus
– Toistuvat pysähdykset ja tyhjäkäynti
Käytännössä huippupisteet ovat 90 luokkaa, mutta kuulemma täyden vakuutushyödyn saa jo tätä ennen. Hyvät pisteet saa, kun pyrkii ajamaan mahdollisimman tasaisesti ja ennakoivasti, mutta satunnaiset voimakkaat kiihdyttämiset ja jarruttamiset ovat toki tarpeen. Ajotapapilotti kertoo sivuillaan, että ripeä kiihdyttäminen on tarpeellista esimerkiksi moottoritielle liityttäessä, joka näkyy karttapohjassa punaisina pisteinä, mutta ne eivät vaikuta ajotapapisteisiin alentavasti. Sama koskee jarrutuksia, sillä jatkuvat voimakkaammat jarrutukset viestivät ennakointitaidon puutteesta. Kiihdytykset ja jarrutukset lasketaan m/s -nopeuden muutoksesta, mutta en löytänyt tietoa mitataanko tieto kiihtyvyysantureiden perusteella vai GPS-datan pohjalta.
Kerätty data saadaan yhdistettyä myös nopeusrajoitusalueeseen, joten laite alentaa pisteitä jatkuvasta ylinopeudesta. Pisteet laskevat suhteessa ajettuun ylinopeuteen, käytännössä pari kilometriä yli rajoituksen on pari pistettä vähemmän. Satunnaiset ylinopeudet eivät kuitenkaan tee vaikutusta kokonaispisteisiin. Liian suuri nopeus on usein vahinkojen taustalla, joten tämänkin asian seuranta on ymmärrettävää. Joku voisi tähän kommentoida, että muutamien kilometrien ylinopeus liikennevirrassa sujuvasti ajamiseen on usein käytännöllistä, eikä siitä pitäisi pisteitä alentaa.
EDLooper-sovellukset
Ajotapaa ja kerättyä tietoa voi seurata sekä älypuhelimiin saatavilla olevan EDLooper-sovelluksen avulla että EDLooper-sivuston kautta. Sovelluksesta näkee esimerkiksi ajomatkaan, kiihdytyksiin, jarrutuksiin liittyviä tietoja ajomatka- ja päiväkohtaisesti. Jos laitteesta olisi auton diagnostiikkapistokkeeseen kytkettävä versio, saataisiin vielä muun muassa polttoaineen kulutukseen liittyvää tietoa.
EDLooperin Web-sivusto tarjoaa visuaalisen näkymän ajotapaan. Reitti piirretään kartalle, jonka värityksellä indikoidaan ajotapan hyvyys vihreillä ja punaisilla pisteillä. Punainen indikoi voimakkaasta liike-energian muutoksesta. Web-käyttöliittymässä voi liikutttaa hiirtä Ajot -välilehden alaosassa olevan graafin päällä, joilloin tiettyjen pisteiden kohdalla kartalla näkyy ”jarrutus”, ”kiihdytys”, ”pumppaus” , ”moottorijarrutus” ikoneita. Mobiilisovelluksessa tätä tietoa ei ole kuin värityksen osalta.
Web-sovellus tarjoaa kattavan näkymän telemetrialaitteella seurattaviin tietoihin, mutta ei sekään esimerkiksi kerro, mistä eri värit ja pisteytys käytännössä koostuu.
EDLooper-mobiilisovellus on hieman karsittu versio Webissä olevasta käyttöliittymästä, mutta mahdollistaa laitteella kerätyn tiedon selaamisen ajon tietojen ja reitin osalta ja looperscoren katsomisen. Sovelluksella voi täydentää myös tankkaustietoja, jotka ovat lähinnä omaksi huviksi.
Ajotapapilotin kokemukset
Syyskuu: ensimmäinen kuukausi
Ajotapapilotti lähetti ensimmäisen kuukauden jälkeen hyvän yhteenvedon pilotin etenemisestä ja miten asiat ovat sujuneet yleisellä tasolla. Sähköpostissa oli myös vastauksia käyttäjien yleisiin kysymyksiin, jotka olivat myös itseäni askarruttaneet. Hankkeen Usein kysytyt kysymykset -sivulla on kerrottu lähes kaikki mitä mieleen voi juolahtaa.
Muutama yleinen fakta siitä, mitä pilottiin osallistuvien ajotavoista hanke oppi syyskuussa:
Asensin telemetrialaitteen omaan autooni syyskuun loppupuolella ja sain mittariin 299 kilometriä ja 7,5 ajettua tuntia. Keskimääräinen looperscore oli 74 ja kuun lopussa alennusprosenttini oli 21. Maksimialennusprosentti on 25. Kuukauden aikana kiinnitin enemmän huomiota ajotapaani, mutta ajoittain jäi kyllä arvoitukseksi, miksi pisteet jäivät alhaisiksi. Ajotavan ja pisteiden yhteys oli selkeästi havaittavissa ja looginen.
Lokakuu, toinen kuukausi
Toinen testikuukausi oli hieman ensimmäistä kiinnostavampi, kun laitteita säädettiin tulkitsemaan ajetut matkat paremmin ja laskentatapaa säädettiin taloudellisesta ajosta enemmän turvalliseen ajoon. Nyt kiihtyvyysantureiden antamaa tietoa hyödynnetään enemmän, sekä kiihdytykset, jarrutukset ja voimakkaat sivuttaisliikkeet vaikuttavat enemmän pistelaskennassa kuin aiemmin. Vastaavasti tyhjäkäynti ei enää vaikuta pisteisiin ja taajama-ajon nopeuden vaikutusta on muutettu.
Muutama yleinen fakta siitä, mitä pilottiin osallistuvien ajotavoista hanke oppi lokakuussa:
Lokakuussa ajotapani looperscoren mukaan pysyi samanlaisena kuin syyskuussa, mutta muutosten jälkeen pisteeni laskivat selkeästi, vaikka ajotapani ei muuttunut. Kysyin asiasta, jonka jälkeen siirsin telemetrialaitteen sijaintia tukevammalle alustalle. Lokakuussa ajoin 729 kilometriä ja lähes 12 tuntia. Keskimääräinen looperscore oli 70 ja kuun lopussa alennusprosenttini oli 18. Päivityksen jälkeen pisteiden ja ajotavan yhteys toisiinsa jäi avoimeksi kysymykseksi, enkä enää tiedä miten pitäisi ajaa, että saisi hyvät pisteet. Muutoksesta ei myöskään kerrottu etukäteen, joten pisteiden yhtäkkinen laskeminen ihmetytti, mutta arvailin jotain laskentatavan muutosta, kun myös EDLooper-sovellus päivittyi samaan aikaan.
Tunnelmat kokeilusta
Kokonaisuutena muutaman kuukauden ajotavan seuranta on ollut mielenkiintoista, joskin ei ole paljoa uutta opettanut, vaikka olen kiinnittänyt sen aikana enemmän huomiota ajotapaani. Looperscoren seuraaminen ja sen arvojen ihmettely on välillä ärsyttänyt, kun en ymmärrä miten esimerkiksi moottoritiellä vakionopeudella rajoitusten mukaan ajaessa pisteet ovat vain 70 tuntumassa tai miksi pisteet sahaavat ja pomppivat suoralla tiellä ajaessa. Ilmeisesti myöskään matkan pituutta ei oteta huomioon pisteissä, eli lyhyt auton siirto voi laskea pisteitä huomattavasti. Näiden mittauskokemusten perusteella en pidä laitetta kovin luotettavana, sillä mittauksiin vaikuttavat muutkin asiat kuin vain ajaminen, ainakin kun kiihtyvyysantureita alettiin paremmin hyödyntämään. Myös erilaiset ajotilanteet ja -tapahtumat vaikuttavat pisteisiisi, vaikka et itse voisi niihin vaikuttaa. Myös lokakuussa tehty päivitys laitteen antureiden käyttöön heikensi luottamusta mittauksen ja seurannan toimivuuteen.
Toisena aspektina on tietenkin yksityisyyden suojaan liittyvät asiat, kun autosi liikkeitä seurataan reaaliajassa ja tiedot tallentuvat pilvipalveluun. Pilotin osalta kyllä kerrotaan, että tietoja ei käsitellä tavalla joka yhdistää henkilön sijaintiin. Ajamiseen liittyviä tietoja näkevät asiakkaan lisäksi vain OP ja Suomen Autokoululiitto. Tällainen seurantalaite olisi varmasti unelma ruuhkamaksuista intoileville, kun sijaintitiedon perusteella voitaisiin suoraan laskuttaa autoilijoita. Myös poliisi olisi varmasti innoissaan laitteesta, jonka avulla autoilija voi itse ilmoittaa mahdollisen ylinopeuden ja vielä automaattisesti. Kolmas maailmalta kuulemani ”ongelma” on, että et välttämättä saa normaalia autovakuutusta, jos sinut on todettu korkean riskin kuljettajaksi. Mutta tämähän on toisaalta vain reilua vähäriskisille kuskeille.
Jään mielenkiinnolla odottamaan mitä lopputulemia Ajotapapilotilla on ja tulevatko seurantalaitteet autoihin joko vakuutusmaksujen perusteeksi tai enemmän ruuhkamaksuilla rahastukseen. Kun ajotavan seurannalla saa maksimissaan vain 25% alennuksen auton kaskovakuutuksesta eikä muita etuja, en henkilökohtaisesti sitä välttämättä ottaisi käyttöön. Pilotin kokemusten perusteella pääsen ajotavallani noin 15 prosentin alennukseen riippuen miten hyvin laite on kiinnitetty, mutta enemmän asiaan vaikuttaa takaraivossa oleva tunne, että isoveli valvoo. Ilman laitettakin ajan yhtä turvallisesti, mutta laite tuo ajamiseen samanlaisen holhoamisen tunteen, kuin mitä automaattinen liikennevalvonta eli nopeusvalvontalaitteet teiden varsilla. Ajamisen lisäksi pitää huomio kiinnittää siihen liittymättömiin asioihin.
Ainakin yksi positiivinen lopputulema testikäyttälle pilotista on, kun saa alennuksen auton vakuutusmaksusta seuraavan vakuutuskauden alusta alkaen vuoden ajaksi. Sovelluksen näyttämä alennusprosentti ei vaikuta oikeasti vakuutusmaksuun, vaan pilotin jälkeen annettava 5-25% alennus määräytyy sen mukaan, miten kyseisen asiakkaan pisteet sijoittuvat muiden pilottiasiakkaiden pisteisiin nähden.
Autot ovat useille ihmisille vain väline päästä paikasta A paikkaan B, toisille ne ovat lähes elämääkin suurempia tunteita herättäviä kapistuksia ja toisille jotain siltä väliltä. Itse olen jotain siltä väliltä: autolla ajamisesta on kiva nauttia, mutta loppupeleissä se on käyttöesine. Oikeastaan tallista pitäisi löytyä useampia autoja, käyttöauto ja harrasteauto, mutta kunhan ensin saisi edes autotallin polkupyörälle.
No asiaan. Muutama viikko sitten sain puhelinsoiton Fast Motors elämysvuokraamosta, ja koska kuka nyt ei haluaisi urheiluautoja koeajaa ilmaiseksi, niin sovittiin aika esittelyyn ja koeajoon. Fast Motors tarjoaa siis erilaisiin moottoroituihin laitteisiin liittyviä elämyksiä ja valikoimista löytyy muun muassa Porscheja, Ford Mustang GT, Chevrolet Corvette C6, Hummereita, Nissan 350Z ja urheiluautojen lisäksi limusiineja, moottoripyöriä, asuntoautoja, vesijettejä, mönkijöitä, moottorikelkkoja ja vaikka mitä. Pajalla näytti olevan lisäksi autenttinen englantilainen musta taksi.
Esittelytilaisuus pidettiin Viikinmäessä Helsingissä, johon Lahdesta alkujaan aloittanut yritys on laajentunut noin vuosi sitten. Ihan siisti paikka, siinä Porsche-myynnin vieressä. Alkuun hieman kartoitusta mikä kiinnostaisi, kahvia kuppiin, vuokratarjonnan, -hintojen (jäsen ja ovh) ja paikan esittelyä, jonka jälkeen päästiin asiaan, eli koeajoon. Tällä kertaa oli koeajattavana joko Ford Mustang GT tai Hummer H2. Mukavalta esittelijätytöltä mussen avaimet ja vaihde päälle.
Mukavasti oli taivaalta ripotellut ja ripotteli lunta, joten 300 hv:n 4.6 litraisen V8 -moottorisen Mustangin kanssa piti olla hieman varovainen liikennevaloista lähdettäessä, sillä hieman ärhäkkäästi tuntui kaasuun vastaavaan ja perää rinnalle puskevan, vaikka laiskan tuntuinen hieman olikin. Mukavan pehmeästi se musse kulki, painavan valtamerilaivan luonteella, mutta on ilmeisesti hieman sellainen työssä käyvän näyttöpeli kuin ratapäivärassi, joten automaattivaihteisto tuntui olevan aikamoisen kumilenkin päässä. Lyhyessä koeajossa ehti juuri käydä Kehä I:llä Kivikon risteyksessä pyörähtämässä, joten ”vauhdin” tuntuakin sai: ei tuntunut missään ja mittaria piti katella, ettei sakoille lipsauttanut. Sitten vain takaisin ja auto parkkiin. Kunnon koeajo vaatisi kyllä mutkaisemman tien ja enemmän pitoa. Harmillisesti en muistanut napata kuvaa todisteeksi.
Esittelytilaisuuden lopuksi vielä kyseltiin tunnelmia ja olivathan ne hyvät, harvoin sitä urheiluauton rattiin pääsee tunnelmoimaan, että lompakosta löytyisi tuohta enemmänkin. Lisäksi tietenkin kerrottiin, paljonko jäsenyys maksaisi, olin ilmeisesti kelvollinen jäsenehdokas, mutta tällä hetkellä kyseinen n. 3000 euron ikuisuusjäsenmaksu ja lisäksi 175 euron vuosimaksu eivät aivan tarpeeksi houkuttaneet, että olisin mukaan lähtenyt. 3-6 kertaa vuodessa järjestettävät tapahtumat ja kohtuuhintaiset jäsenhinnat vuokraukseen olisivat kyllä kiinnostaneet, eikä vuosimaksukaan jäsentapahtumat huomioiden nyt niin, mutta alkupanostus käyttötarpeisiin nähden, ”olisihan se kiva testata autoja”, oli hieman turhan tyyris.
Toisaalta, jäsenyys on ”omaisuutta” ja myytävissä, ja Huuto.netissä näytti muutamia Club Fast Motors -jäsenyyksiä olevankin kaupan. Netistä löytyy myös juttua vastaavanlaisesta, konkurssiin menneestä, Rental -erikoisautovuokraamosta, jonka jäsenet pääsivät siirtymään entisen työntekijän perustemaan kilpailevaan Fast Motors -yritykseen. Kyseessä kuitenkin eri yritykset, mutta arvostelevaa sanaa Fast Motorsistakin löytyy. Tiedä sitten, nettijutut ovat aina nettijuttuja.
No, ihan hyvältä se oma Audikin Viikistä pois ajaessa tuntui, jämäkämpi kuin musse ja sentään keppivaihteet, joita hämmentää. Esittelystä sai mukaansa 150 euron lahjakortin vuokraamoon, mutta aika suolaiseksi vuokraushinnat ovh-hinnoilla alennuksen kanssa jäävät, joten saa nähdä tuleeko tuo käytetyksi. Pelkkää autovuokrausta enemmän tosin kiinnostaisi ratapäivät asfaltilla tai hiekalla ja motocross-pyörällä olisi kanssa kiva huristella. Moottoripyöräkortti onkin hankintalistalla (lue: kun löytyy asunto autotallilla pyöriä varten) ja eihän sitä tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.