Avainsana: elokuvat

Rätinää ja räimettä elokuvateatterissa

Elokuvissa käyminen on jotenkin aina yhtä hankalaa, kun ensin pitää valita kiinnostava elokuva, sopiva esitysaika ja varata liput ennakkoon tai toivoa, että salissa on vielä kelvollisia penkkejä jäljellä. Vastineeksi tosin saa ison ruudun, isosti tehosteääniä, mukavan penkin ja enemmän tai vähemmän kanssakatsojia. Onneksi elokuviin lähtemistä oli pakottamassa joululahjaksi saamani elokuvaliput, joiden kelpoisuusaika oli uhkaavasti hupenemassa käsiin.

Leffavalintani osuivat alkuvuoden toimintapläjäyksiin eli Terminator Salvation, Star Trek ja Transformers: Revenge of the Fallen -elokuviin, jotka pohjasivat aikaisempiin elokuviin ja tarjosivat siis tuttua tarinaa. Valinnat eivät pettäneet, mutta eivät juuri yllättäneetkään, sillä ruudulta sinkoili runsaasti tehosteita ja köykäisesti rakennettua tarinaa. Toisaalta, kyseisiltä elokuvasarjoilta on muuta hieman vaikea odottaakaan, joten elokuvat tarjosivat mitä lupasivatkin.

Star Trek oli ihan mielenkiintoinen, kun tarina kertoi U.S.S. Enterprisen miehistön syntytarinan, vaikkakin Kirkin nuoruus oikaistiin hieman kömpelösti. Terminator Salvation vastaavasti ei visuaalisia efektejä ja toimintaa lukuun ottamatta juuri kelvollista juonta tarjonnut, mutta oli sentään kolmatta Terminatoria hieman parempi. Transformers: Revenge of the Fallen oli tiukkaa visuaalisesti näyttävää toimintaa ja tarinaan oli saatu myös hieman huumoria, jonka mielekkyydestä voi olla montaa mieltä. Ihan viihdyttävää katsottavaa kaikki tyynni ja pari tuntia per elokuva kului nopeasti.

Alkuvuodesta kirjoittelin vuoden 2009 leffatarjonnasta ja listalla olisi vielä paljon katsottavaa ja odoteltavaa. Saa nähdä mitä elokuvia sitä elokuvateatteriin viitsii vielä lähteä katsomaan.

Kirjan tarina kertoo enemmän luettuna kuin katsottuna

Kautta aikojen on kirjojen tarinoista luotu enemmän tai vähemmän hyviä elokuvia, jotka usein asettavat kirjan juonen typeräksi ja tarinan ontoksi. Todellisuus kuitenkin on, että kirjan tarinaa on vaikea muuntaa hyväksi elokuvaksi, tv-sarjaksi tai tietokonepeliksi, sillä filmatisoinnissa jätetään käyttämättä yksi kirjojen tärkein osa-alue: mielikuvitus.

Kirjoja lukiessa tavallaan siirtyy toiseen maailmaan, kun syventyy lukemiseen ja päästää mielikuvituksen valloilleen. Tarinan tapahtumat ja henkilöt heräävät eloon aivan toisella tavalla, kuin elokuvissa, jossa kaikki on jo ohjaajan toimesta kuviteltu ja katsojalle jää vain statistin rooli. Ei siinäkään mitään väärää ole, mutta usein hyvä tarina laimentuu huomattavasti, kun se tiivistetään parituntiseksi elokuvaksi ja vielä näytellään keskinkertaisesti. Tämän jälkeen kirjankin lukeminen on hieman turhauttavaa, kun tarinan lopun ja tulevat tapahtumat jo tietää.

Olen kevään aikana lukenut George R. R. Martinin ”A Song of Ice and Fire” -kirjasarjaa, joka on loistavaa proosaa ja tarinan hahmot ovat eläväisiä. Kirjan tarinaa ei todellakaan voi sanoa ennalta-arvattavaksi ja tapahtumia riittää hyvällä tahdilla, joten tylsiä kohtia ei juuri ole. Nyt kyseisen kirjasarjan ensimmäisestä osasta ”A Game of Thrones”-kirjasta on tekeillä HBO:n tv-sarja ja Cyanide Studio on hankkinut oikeudet tietokonepeliin. Ei välttämättä mikään kummempi ajatus, koska olen jo kirjasarjan kohta lukenut, mutta yleisesti ottaen on mielestäni hieman ikävää, että mielikuvituksissa elänyt tarina saa ”kasvot”. Toki katson mielelläni millaisen kuvituksen D.B. Weiss ja David Benioff saavat kirjasta aikaan. Tv-sarjan pilotin skriptin arvion perusteella kirjan henkeä seurataan hyvin.

Kirjojen maineella on helppo ratsastaa elokuvateattereihin, mutta lopputulos ei aina ole kovin mairitteleva. Viime vuonna ilmestynyt Da Vinci Code -elokuva, toi Dan Brownin saman nimisen teoksen valkokankaalle, mutta hyvästä kirjasta saatiin aikaan hieman väkinäinen elokuva. Vastaavasti The Wheel of Time -kirjasarjasta tehty tietokonepeli oli kohtalaisen köyhä ja mitäänsanomaton, mutta ei kyllä kirjojen tarinaa seurannutkaan. Tietojen mukaan sarjan ensimmäisestä osasta, ”The Eye of the World”-kirjasta, on suunnitteilla elokuva.

Mutta jos on hyviä kirjoja loattu huonoilla elokuvilla tai tietokonepeleillä, on kirjojen tarinoista luotu myös mahtavia elokuvia. En ole Bourne Identity -novelleja lukenut, mutta tarinasta poikineet elokuvat olivat kyllä viihdyttäviä. Myös monien pitämästä Taru sormusten herrasta -kirjasta tehty elokuvatrilogia oli hyvä, vaikka omasta mielestäni sekä kirjat että elokuvat olivat hieman pitkäveteisiä.

Kirjoista ja elokuvista puheen ollen, on elokuvateattereihin saapunut Dan Brownin ”Angels & Demons” -kirjaan pohjautuva elokuva, mutta pitäisi ensin lukea kyseinen kirja, että osaisi oikeasti arvostaa itse tarinaa. ”Da Vinci -koodissa” tarinaa oli suoristettu ikävästi, joka myös näkyi elokuvan juonen typeryytenä. Luultavasti ehdin lukea ”Angels & Demons” -kirjan siihen mennessä, kun elokuva löytyy lähimmästä videovuokraamosta.

On toisaalta hyvä, että kirjoista tehdään elokuvia, sillä kaikkia kirjoja ei kuitenkaan ehdi lukemaan. Hyvät tarinat pitäisi kuitenkin aina ensin lukea kirjasta ja mielikuvitusta käyttäen, jolloin niistä saa paljon enemmän iloa.