Santa Cruz Enduro 2016, osa 4: Tahko

Kesä etenee kohti syksyä ja enduromaastopyöräilyn SM-sarja jatkui elokuun lopussa Tahkolla, jossa odotettavissa oli vauhdikkaita erikoiskokeita kivien säestämänä. Omat odotukset Santa Cruz Enduro Seriesin neljännelle osakilpailulle olivat korkealla hyvin menneen Levin osakilpailun jälkeen, mutta lähtökohdat eivät olleet lupaavat, kun kisaan piti lähteä 27,5+" semiläskirenkailla, jotka olin todennut liukkaiksi alla olevilla renkailla jo Himoksen mutavellissä. Kisapäivänä fiilis ei ollut aivan virkein ja se näkyi myös ajossa. Pienillä virheillä aikaa kului ja lopputuloksissa olin yleisessä luokassa 32. jääden kärjelle lähes neljä minuuttia. Tästä on hyvä lähteä parantamaan tulosta jo parin viikon päästä, syyskuun alkupuolella, edessä olevaan Laajavuoden kisaan.

Tahko tarjosi hienot puitteet kisoille
Tahko tarjosi hienot puitteet kisoille

Santa Cruz Enduro Series, Tahko

Santa Cruz Enduro Seriesin neljäs osakilpailu ajettiin jälleen Tahkon upeissa maisemissa 20.-21.8 ja reitit olivat osittain tuttuja jo aikaisemmilta vuosilta, lisättynä kahdella uudella erikoiskokeella. Edessä olisi jälleen hyviä pätkiä Tahkon rinteillä ja riittävästi vauhdikasta kivikkoa ja hieman bermejä. Lisäksi oman lisänsä kisaan toisi pitkät siirtymät neljännelle ja viidennelle erikoiskokeelle.

Tahkolla riittää merkittyjä reittejä
Tahkolla riittää merkittyjä reittejä

Siirtymä 5. ek:lle oli haastava
Siirtymä 5. ek:lle oli haastava

Lauantain harjoitusten jälkeen näki, että omasta kisasta ei tulisi helppoa, sillä kosteilla kivillä ja nurmella plussakoon Schwalbe Nobby Nicit ovat ikävän liukkaat, eikä pitoa tunnu löytyvän. Nopeissa mutkissa perä liukui rinnalle ja juurakoissa pyörällä oli oma tahto. Eli pari napsua olisi otettava pois vauhdista.

Tahkon maisemia
Tahkon maisemia (ig)

Sunnuntaina ajettu kisa oli kokonaiskestoltaan lähes kuusi tuntia ja matkaa kertyi vajaat 50 kilometriä, kuten Strava-jäljestäni voi tutkailla. Muistelin viime vuodesta, että Tahkolla ei olisi yhtä paljon poljettavia osuuksia kuin Levillä, mutta olin väärässä. Penkistä sai polkea lähes jokaisella erikoiskokeella sykkeet maksimiin :) Lisäksi tänä vuonna kierroksen kaksi viimeistä erikoiskoetta olivat mukavan pitkien siirtymien takana, joten kuskien kuntoa koeteltiin huolella.

Kisa käyntiin, tunnelma jännittynyt
Kisa käyntiin, tunnelma jännittynyt

EK:lle lähdöissä oli lyhyitä jonoja
EK:lle lähdöissä oli lyhyitä jonoja
3. Old skool
3. Old skool
1. Panama twist
1. Panama twist

Santa Cruz Enduro Series: Tahko
Santa Cruz Enduro Series: Tahko

Erikoiskokeet olivat jälleen nautittavia ja menoa niillä voi katsoa kisavideosta

https://vimeo.com/182166336

Erikoiskoe 2:lla, Anette's Anti-flow:lla, oli erittäin mukava kivikkosuora, kuten videosta voi päätellä

Kuvia kisoista löytyy ainakin Valtteri Enstedtin, Jukka Tammisen ja Mikko Piispan ottamana.

Tulokset

Enduromaastopyöräilyn SM-sarjan neljäs osakilpailu Tahkolla sujui suhteellisen hyvin, mutta oma ajo ei kulkenut sillä tasolla, jolla sen pitäisi olla. Erikoiskokeet menivät ilman suurempia ongelmia ajon tai kaluston osalta, mutta pienet virheet veivät aikaa tasaiseen tahtiin. Lopputuloksissa olin sijalla 32. ajalla 32:23, jääden voittajalle 3:58, johon en voi olla tyytyväinen.

Tahko tarjosi hyvät puitteet
Tahko tarjosi hyvät puitteet (ig)

Lopputulokset löytyvät MTB Enduron sivuilta ja jossittelua varten voi vertailla erikoiskoeaikoja. Yleisessä sarjassa kisan voittoon ajoi jälleen Petteri Leivo ajassa 28:25, 37 sekunnin erolla Aki Färmiin ja kolmanneksi ajoi Juhani Kettunen 40 sekuntia voittajaa jäljessä. Huomioitavaa on myös, että nuorissa ajanut Oskar Vuori olisi sijoittunut yleisessä sarjassa 8. ajalla 31:28. Naisissa voittoon ajoi Kaisa Härkönen ajalla 36:11, toiseksi Suvi Vacker 27 sekuntia myöhemmin ja kolmanneksi ajoi Salla Oksanen jääden 1:45.

Jälkitunnelmat

Tahkon kisaviikonloppu tarjosi jälleen loistavia, joskin kivikkoisia erikoiskokeita ja lauantain treenipäivän sateen jälkeen kivet ja juuret olivat edelleen mukavan liukkaita, tarjoten haasteita kuskeille. Haasteita oli omassa ajossakin, lähinnä rengasvalinnan osalta, kun plussakoon Schwalbe Nobby Nicit eivät vaan toimi, mutta vaihtoehtoja ei valitettavasti ollut. Muuten oli hyvä huomata, että oma perusvauhti tuntuu löytyneen, kun pienillä virheillä liukastellen saa ajettua lopputuloksen top 30 tuntumaan. Kovempaa toki pitäisi vielä päästä :)

Tahkon kisa jätti hieman hampaankoloon ajon osalta, mutta muuten olivat järjestäjät jälleen tehneet hyvää työtä kisan eteen. Kaikki toimi kuten pitikin, ajo- ja majoitusseura oli loistavaa, kiitokset siitä Kymin herroille, ja kalustokin säilyi ehjänä. Specialized Enduro 29 plussakoon renkailla palveli jälleen hyvin ja takana ollut Procore piti sekä renkaan että vanteen nyt ehjänä. Kiitokset Mountainbikeshopille myös vinkistä, että 27,5+" plussakoon renkailla Enduro on parempi ajaa, kun ohjainlaakerin alle laittaa 1 cm korotuspalan, joka nostaa keskiötä ja loiventaa ohjauskulmaa.

Tahkon kisaviikonlopun jälkeen on hyvä suunnata jo parin viikon päästä syyskuun alkupuolella edessä siintävään kauden päättävään Laajavuoren kisaan Jyväskylään. Ja tätä kirjoittaessa se onkin jo ajettu, mutta siitä lisää myöhemmin.

Treenipäivän kruisailua (kuva Mikko Piispa)
Treenipäivän kruisailua (kuva Mikko Piispa)

Santa Cruz Enduro 2016, osa 3: Levi

Heinäkuun viimeisenä viikonloppuna Levillä ajettiin enduromaastopyöräilyn Santa Cruz Enduro Seriesin kolmas osakilpailu ja vaikka sääennusteet lupailivat sateita, saatiin SM-osakilpailu ajaa lopulta aurinkoisessa kelissä. Levitunturi tarjosi hyvät puitteet kisalle ja korkeuseroiltaan reitit, joita ei Etelä-Suomesta löydy. Vaikka perjantain treenit jäivät lyhyeksi, sujui oma kisa lauantaina hyvin, kun lopputuloksissa olin yleisessä luokassa 19. ajalla 41:09, jääden voittajalle 3:18, eli noin 3-4 sekunttia per minuutti. Kannatti se 26 tuntia ja 2000 km Lappiin ja takaisin ajaa :)

Santa Cruz Enduro Levi  (kuva Mika Salminen)
Santa Cruz Enduro Levi (kuva Mika Salminen)

Santa Cruz Enduro Series, Levi

Saavuin Leville jo keskiviikkoiltana 1000 kilometrin ja 15 tunnin jälkeen, ja ja torstaina oli hyvä aikaa saada tuntumaa 29-tuumaisilla renkailla varustetun Specialized Enduron käyttäytymiseen Levin Bike Parkin bermeissä ja vauhdeissa. Tällaisia maastoja kun olisi myös pääkaupunkiseudulla. Bike Parkeissa ajaminen on jäänyt vähäiselle, joten kova vauhtinen treeni oli enemmän kuin tarpeen. Tuli myös vedettyä laituridroppeja, pöytähyppyjä ja lyhyitä tiegappejä, joita olen hieman aristellut ajaa. Turhaan. Hyvää itsensä voittamista. Kalustovaurioitta ei treeneistä selvitty, kun taka-akseli oli jälleen kiertynyt auki ja lopulta tippui paikaltaan vääntäen jarrulevyn. Onneksi oli varaosia mukana.

Viitasaaren ABC on hienoissa maisemissa
Viitasaaren ABC on hienoissa maisemissa
Muutamia porojakin näkyi matkalla
Muutamia porojakin näkyi matkalla
Gondolihissillä ylös
Gondolihissillä ylös

Tuntumaa ajoon Bike Parkista
Tuntumaa ajoon Bike Parkista
Bike Parkin laiturit olivat hyviä ajaa, kuten Hellu näyttää
Bike Parkin laiturit olivat hyviä ajaa, kuten Hellu näyttää

Treenit

Torstai-iltana julkaistiin kisan erikoiskokeet, joille pääsi treenaamaan perjantaiaamulla. Hyvä että tuli torstaina ajettua muutama tunti Bike Parkissa, sillä osa pätkistä kulki samoja reittejä pitkin. Treenipäivä valkeni hieman usvaisena ja pienen sateen uhan alla, joten väkeä olikin reiteillä heti aamusta, joka näkyi pitkinä hissijonoina, etenkin kun gondoleita oli liikkeellä vähän. Jonossa meni helposti vartti odotellessa ja hyvää treeniaikaa hukkaan. Ensimmäisellä ajolla erikoiskokeet vaikuttivat hyviltä, sisältäen vauhdikasta ajamista ja myös polkemista. Radan merkkaus oli aamupäivällä joltain osin hieman vajavaista, ja 2. ja 5. erikoiskokeet tuli ajettua harhaan ensimmäisellä yrittämällä, kun en ollut riittävän tarkkana.

Treenipäivä valkeni sumuisena
Treenipäivä valkeni sumuisena

Hissijono oli tuskastuttavan pitkä
Hissijono oli tuskastuttavan pitkä
Nopeaa nurmimutkaa
Nopeaa nurmimutkaa

Jos hissi ei liiku, polkimet liikuttaa
Jos hissi ei liiku, polkimet liikuttaa
Levin eturinteen kurvittelut
Levin eturinteen kurvittelut
Hyppy ojan yli säästää aikaa, Jukka näyttää mallia
Hyppy ojan yli säästää aikaa, Jukka näyttää mallia

Puolen päivän aikaan hissijono sitten lopulta tyhjeni, kun ukkonen sulki hissit, mutta sadetta ei vielä saatu. Treenit jatkuivat nyt joko käyttämällä autoa pyörien huipulle viemiseen tai ajamalla tietä pitkin. Ei kovin reilua kaikkia kohtaan, etenkin kun itse poljin pari kertaa huipulle ja tunkkasin kerran, että sain kaikki pätkät ajettua edes kerran. Vajaat neljä tuntia ja 40 kilometriä jaksoi pyörää liikuttaa.

Treenipäivänä sai siis myös hyvää ylämäkitreeniä alamäessä ajamisen vastapainoksi, mutta olisi ratoihin voinut vielä toisenkin kerran tutustua, etenkin merkkauksen ollessa osittain vähäistä. Kisassa ei kyllä itsellä ollut ongelmia löytää rataa viimeisen erikoiskokeen maalia lukuun ottamatta, mutta Facebook-keskustelun perusteella kaikille rata ei ollut niin selkeä. Illalla sitten saatiin sitä luvattua sadetta, kun ukkoskuuro saapui vielä pehmentämään ja kuluttamaan radat.

Kisapäivä

Lauantain kisapäivä tulisi olemaan pitkä, sillä erikoiskokeita oli kaikkiaan 12 eli kuusi per kierros. Aikaa käytettäväksi kierrokseen oli noin 3,5 tuntia, joka piti aika hyvin paikkansa, sillä koko kisaan meni itsellä noin 6 tuntia ja matkaa kertyi noin 60 kilometriä nousut mukaan lukien. Kierrosten välillä oli noin parinkymmenen minuutin mittainen tauko. Polar M400 -mittari jotenkin temppuili, eikä tallentanut kuin noin 2/3 kisasta, joka löytyy Stravasta. Näköjään toisen kierroksen 1. pätkä, jomman kumman 5. ja 6. pätkä uupuvat.

Santa Cruz Enduro Levi, reitit
Santa Cruz Enduro Levi, reitit

Kisa aloitettiin lämmittelysiirtymällä ensimmäisen erikoiskokeen alkuun tietä pitkin, joka olikin tullut jo tutuksi perjantailta. Ensimmäiselle pätkälle ajaessa pystyi varusterepun jättämään kätevästi pätkän maaliin ja tämän jälkeen sen pystyi pitämään hissin ala-asemalla. Ajoin myös Meri-Teijossa ilman juomareppua selässä ja se toimi hyvin, kun taas Himoksella kisan luonteesta johtuen reppu oli kannossa. Pelkällä suojapanssarilla ajaessa ajo on paljon jouhevampaa.

Tuttu asfalttinousu treenipäivältä
Tuttu asfalttinousu treenipäivältä

Aamupäivä ajettiin sumussa
Aamupäivä ajettiin sumussa

1. erikoiskoe oli mukavaa rahkasammal polkua, hieman kivillä höystettynä. Treeneissä ei pätkällä juuri polkua ollut näkynyt, mutta nyt pyörää sai runtata selkeässä pehmeässä urassa. Hyvä aloitus, joskin vedin lopun mutkan leveäksi ja puuhun. Toisella kierroksella tulikin pannutettua kunnolla ja isosta kivestä OTB:t. Pyörä vielä päälle ja aikaa kului lopulta jotain 20 sekunttia. Mitään ei kuitenkaan hajonnut, joten tanko suoraan ja seuraavalle pätkälle. Ensimmäisellä kierroksella aikani oli 2:04 (22., kärkiaika 1:53), toisella 2:26 (105., kärkiaika 1:53).

2. erikoiskoe oli teknisesti ehkä haastavin, ollen vanhaa DH-reittiä ja jyrkkyyttä Levin maailman cup -rinteen vieressä riitti. Alussa kurvailtiin isoja bermejä ja jatkettiin sateen kuluttamalle jyrkän mutkitteluun. Lopussa vielä pätkä Bike Parkin punaista osuutta. Loppuajassa näkyi, että bermeissä ja varmaan myös jyrkässä osuudessa vauhti ei ollut sitä mitä pitäisi. Bermeihin pitäisi antaa päästää paremmin jarrut auki, mutta tuli ajettua aika varmasti. Ensimmäisellä yrityksellä aikaa meni 3:58 (34., kärkiaika 3:38), toisella kierroksella 3:50 (30., kärkiaika 3:26). Ensimmäisellä kierroksella yläosuuden sumu haittasi näkyvyyttä, mutta myös jyrkkäosuus kului paremmaksi toista kierrosta varten, joka näkyi ajoissa. Erikoiskokeella oli myös muutama paikka, jossa pystyi ajamaan mutkan suoraksi nauhoituksen puuttuessa. Kuulin myös huhua, että yläosuuden bermien kierrossa näkyi suoraan menneitä renkaiden jälkiä merkkauksesta huolimatta (ehkä aamun sumusta johtuen?), mutta tiedä sitten.

3. pätkä oli alusta pehmeää rinnemutkittelua, jonka jälkeen kurvattiin Bike Parkin siniselle linjalle. Hauskaa bermiä, nopeaa rinneosuutta ja kunnon runttaamista pienellä bermipolulla maaliin. Pitäisi vielä vain osata antaa kaikkensa suorilla pätkillä, sillä voimia jäi reserviin etenkin ekalla kiekalla. Erikoiskoeaika ensimmäisellä vedolla oli 3:16 (23., kärkiaika 3:01) ja toisella 3:12 (21., kärkiaika 2:56). Toisella kierroksella reitin alkuosuuden pehmeässä rinnepujottelussa näkyi hieman mutkien oikomisia, kohdissa joissa merkkaus oli lähes hävinnyt.

4. erikoiskoe oli teknisesti helpoin, mutta suhteellisen neitseellinen maasto, pehmeä multa ja piilokivet tekivät reitistä omalla tavallaan haastavan. Alun rinnepujottelun jälkeen metsään syöksyttäessä pystyi runnomaan kunnolla hyvät ajolinjat valiten. Lopussa oli vielä rinnepujottelua ja yksi kuumottava ojan yli hyppy. Ei tullut hypättyä, vaan ajettua pohjan kautta, joka vei aikaa jotain 5 sekunttia ylimääräistä. Erikoiskoeajat olivat 3:45 (22., kärkiaika 3:30) ja 3:41 (16., kärkiaika 3:26).

5. erikoiskoe alkoi samaa linjaa pitkää kakkosen kanssa ja jatkoi Bike Parkin pätkää ennen metsäosuutta. Metsosuudella oli samaa pehmeähköä mätäsmaastoa ja kivikkoa. Tällä pätkällä perjantaina alle laitetut Huck Norrikset luultavasti pelastivat rengasrikolta, kun takavanteesta löytyi kunnon vekki. Metsäpätkällä sai taas runtata kunnolla kivikkopolulla. Erikoiskoeajat olivat 4:10 (13., kärkiaika 3:53) ja 4:08 (15., kärkiaika 3:50).

6. Kierroksen viimeinen erikoiskoe laskettiin takaisin Zero Pointille. Alussa lyhyt rinnepujottelu josta pieni hyppy metsäkivikkoon jatkaen metsäautotielle ja lopulta eturinteen pujotteluun nurmikossa. Pätkän lopussa oli vielä hämäävä tiukka mutka ennen maalia. Etenkin ekalla kiekalla mutka yllätti, koska maalia ei ollut treeneissä merkitty. Erikoiskoeajat olivat 3:22 (17., kärkiaika 3:12) ja 3:17 (9., kärkiaika 3:04). Myös viimeisellä pätkällä rinnepujottelun tiukoissa kohdissa reitti oli hieman oiennut kulumisen johdosta.

Hissit olivat käytössä koko kisan ajan (onneksi)
Hissit olivat käytössä koko kisan ajan (onneksi)

Kisa ajettiin aurinkoisessa kelissä
Kisa ajettiin aurinkoisessa kelissä

Ajoin kisan tällä kertaa 29"-kiekoilla varustetulla Specialized Enduro 29:lla, joka toimi varmasti vauhdikkailla reiteillä, vaikkakin bermit taittuivat hieman kankeasti. Porukalla tuntui menevän aika paljon renkaita puhki, mutta todennäköisesti litkutetut Maxxis Minion DHF 2,3" ja Minion DHR II 2,3" Huck Norrikseilla varustettuina pelastivat renkaat monta kertaa. Huck Norris on köyhän miehen, kemiallisesti ristiinlinkitetystä monisoluisesta polyeteenista valmistettu, keveämpi vastine Schwalbe Procorelle tai DeanEasylle. Levin alamäkien kivikoissa renkaat ja vanteet olivat kyllä kovilla, joten lisäsuoja oli paikallaan.

Huck Norris
Huck Norris

Suojaa vannetta kivien iskuja vastaan
Suojaa vannetta kivien iskuja vastaan

Tulokset

Enduromaastopyöräilyn SM-sarjan kolmas osakilpailu sujui omalta hyvin, suhteellisen varmalla ajolla yhtä kaatumista lukuun ottamatta. Lopputuloksissa olin sijalla 19. ajalla 41:09, jääden voittajalle 3:18. Keskimäärin jäin 3-4 sekunttia per minuutti. Paljon oli kuskeja Leville asti lähtenyt, sillä yleisessä sarjassa ajajia oli 149. Kärki menee kyllä kovaa, mutta nyt oma ajo oli sillä tasolla, jolla se pitäisi olla, toisin kuin Himoksella. Pitää kyllä alkaa käymään enemmän etelän Bike Parkeissa treenaamassa vauhdikasta ajoa, jota ei Helsingin tai Espoon keskuspuistoissa saa harjoiteltua.

Kisan tulokset löytyvät MTB Enduron sivuilta ja jälkipuinteja varten voi tarkastella erikoiskoeaikoja. Yleisessä sarjassa kisan voittoon ajoi Petteri Leivo ajassa 37:51, 18 sekunnin erolla Aki Färmiin ja kolmanneksi ajoi Juhani Kettunen 45 sekunttia voittajaa jäljessä. Naisissa voitto meni ulkomaille, kun Jaclyn Paaso saapui maaliin ajassa 46:09, 22 sekunttia ennen Kaisa Härköstä. Kolmanneksi ajoi Suvi Vacker 52 sekunttia voittoaikaa myöhemmin.

https://vimeo.com/177619070

Kuvia kilpailusta ei ole vielä paljoa ilmaantunut, vaikka kuvaajia reitin varrella riitti. Joel Rossin ottamat kuvat ja Mika Salmisen ottamat kuvat löytyvät MTB-Enduro Finlandin Facebook-ryhmän kautta. Trail Hunterzin Anetten kisaraportti on myös hyvää katsottavaa, josta näkee millaisia erikoiskokeet olivat.

Santa Cruz Enduro Levi (kuva Joel Rossi)
Santa Cruz Enduro Levi (kuva Joel Rossi)

Lopputunnelmat

Levin endurokisa oli hyvä kokemus, etenkin kun ajo tuntui kulkevan. Kisa oli aika rankka, kokonaisajan ollessa vajaat kuusi tuntia ja 60 kilometria, kun vielä erikoiskokeet olivat pitkiä ja keli lämmin. Mutta mikäs siinä hyvistä reiteistä nauttiessa. Kunto kyllä riitti hyvin kisan loppuun asti, eli merkki siitä ettei pätkille tullut annettua kaikkea mitä jaloista irtoaa. Radat olivat hyviä ja haastavia, vaikka osiltaan lähes koskemattomaan metsään vedetty polku on aika arvaamatonta ajettavaa, kunnes se kuluu riittävästi.

Perjantain treenit menivät ukkosen puolesta pieleen, etenkin kun autojen käyttö sallittiin. Se oli useamman ajajan mielestä väärä päätös, koska sitä mahdollisuutta ei kaikilla ollut ja täten asetti kuskit eriarvoiseen asemaan. Gondolissa oli myös liian vähän hyttejä, joka aiheutti pitkät jonot. Kisapäivänä ei hissijonoja onneksi näkynyt, ainakaan lähtönumerolla 44, ja erikoiskokeillekin pääsi nopeasti. Näiltä osin järjestelyt toimivat hyvin. Ensiavun osalta järjestelyt olivat hieman puutteelliset, sillä ainakin kaveri, joka mursi kylkiluunsa, joitui odottamaan ensiapuhenkilökuntaa ja ambulanssia suhteellisen kauan.

Alkuun sääennusteet lupailivat Leville sateita, mutta lopulta keli oli hyvä ja vaikka kunnon sateita saatiin iltaisin, treenit ja kisa saatiin ajaa hyvässä säässä. Onneksi ei tullut samanlaista kisaa kuin Himoksella. Hyttysiä tai mäkäräisiä ei Lapissa juurikaan ollut, joka oli plussaa etenkin erikoiskokeiden lähdön lyhyissä jonoissa.

Lapin reissusta jäi hyvä maku suuhun, vaikka onhan siinä tekemistä ajaa autolla edestakaisin. Lisäksi kelit eivät kyllä suosineet, kun sunnuntaina satoi puolet päivästä, eikä tehnyt mieli lähteä Levin eikä Ylläksen Bike Parkkiin vielä ajelemaan. Ensi vuonna pitää kyllä harkita junalla saapumista tai auton lastaamista autojunaan, tai muita järjestelyitä, vaikka tulihan sitä tutustuttua matkalla muutamiin uusiin ABC-huoltamoihin. Majoitus oli kyllä nyt kunnossa, sillä mökki sijaitsi aivan Levin keskuksessa ja seurakin oli mukavaa.

Nyt sitten vain lisää treeniä Tahkon osakilpailua odotellessa.

Santa Cruz Enduro 2016, osa 2: Himos mudfest

Kesä on taas mennyt joutuisasti maastopyöräilyn merkeissä ja kesäkuun puolessa välissä tuli pyörähdettyä Himoksella maastopyöräenduron SM-sarjan toisessa osakilpailussa. Santa Cruz Enduro Himos ajettiin 18.-19.6 Himoksen laskettelukeskuksen maastoissa ja omat odotukset kisalle olivat korkealla, olihan kauden lämmittelykilpailu mennyt hyvin. Himos tarjosi kuitenkin jotain aivan uutta ja erilaista, nimittäin vettä, mutaa ja paljon. Ajo ei sujunut, mutta olihan se tavallaan hauskaa. Kisasta ei paljoa kerrottavaa ole, lopputuloksissa olin yleisessä-sarjassa 55. ajalla 28:40, jääden kärjelle 5:17.

Santa Cruz Enduro Himos
Santa Cruz Enduro Himos

Santa Cruz Enduro Himos

Enduromaastopyöräilyn SM-sarjan toinen osakilpailu, Santa Cruz Enduro Himos, ajettiin Himoksella ja kisan erikoisuus oli, että hissejä ei ollut käytössä. Eli samalla kaavalla mentiin, kuin sarjan ensimmäisessä osakilpailussa Messilässä, joka itselläni jäi ollessani samaan aikaan Tukholmassa ajassa. Edessä oli siis yhdeksän erikoiskoetta (alkujaan 10), joista jokaiselle kiivettiin Pohjois- ja Etelä-Himoksen mäkien päälle enemmän tai vähemmän ajamalla. Vielä kun kisaviikonloppu oli sateinen, muokkaantuivat radat varsinaisiksi mutaränneiksi.

Lauantai, treenit

Kisatreenit ajettiin lauantaina, joka valkeni puolipilvisenä, mutta eiköhän sieltä sadetta niskaan saatu pitkälle iltapäivään asti. Rohkeasti kuskit ratoja kiersivät, kun itse tyydyin aamupäivällä kävelemään kaikki pätkät läpi ja katsomaan hankalat paikat. Sateen tauottua kävin myös kaksi pätkää ajamassa, mutta kun radat olivat muuttuneet aivan mutavelliksi, päätin että enempää ajamisesta ei olisi juurikaan iloa. Ajolinjoja ei hankalia paikkoja sisältäneillä 2. ja 5. pätkillä juuri ollut hyötyä katsoa, sillä pyörä meni kulki rännissä melkein omalla tahdollaan.

Erikoiskokeeseen tutustuminen
Erikoiskokeeseen tutustuminen
Parhaan linjan pohdintaa
Parhaan linjan pohdintaa
Hyvää polkua, kuivana
Hyvää polkua, kuivana

Jälkeenpäin on hyvä miettiä, että olisiko pitänyt ajaa enemmän ja käydä testaamassa mudassa rämpimistä myös 29"-renkailla, eikä vain 27,5+" -semiläskirenkailla. Kisassa nimittäin tuntui, että 27,5+" koon 2,8"-rengas vain kellui mudan päällä, eikä pyörään saanut kunnon pitoa tai ohjattavuutta. Käyttämäni 2,8" Nobby Nic ei ole varsinainen mutarengas, toisin kuin 29"-kiekoissa olleet Minion DHF ja Minion DHR II.

Sunnuntai, kisapäivä

Sunnuntai valkeni lupaavasti pienessä sateessa ja lopulta kisaamaan päästiin poutaisessa säässä. Eihän se poutainen sää kisaratoihin tai kuivana pysymiseen juuri auttanut, mutta hieman mukavempaa kuin sateessa rämpiminen. Edessä oli siis 36,3 kilometriä ja hieman vajaat 4 tuntia ajamista. Kisatallenne Stravassa näyttää kivasti myös nousut Himoksen mäkien päälle, joista mäen päälle vievää tietä sai kisassa ajella riittämiin. Parempi se, kuin ensimmäisellä kierroksella toiselle pätkälle ja molemmilla kierroksilla kolmospätkälle tunkkaaminen. Ensimmäisen ja toisen kierroksen välissä oli lyhyt huoltotauko, joka jäi aika lyhyeksi sillä haastava keli viivästytti erikoiskokeiden kiertämistä. Ajajakokouksessa oli aamulla annettu lähtöaika toiselle kierrokselle, mutta se ei lopulta pitänyt paikkaansa, kun kärki lähti eteenpäin parikymmentä minuuttia aiottua myöhemmin. Myöhästymisestä lähdössä oli kerrottu saavan sakkominuutin per minuutti, mutta en tiedä toteutuiko se sitten käytännössä.

Himos, erikoiskokeet
Himos, erikoiskokeet

Himoksen mutajuhlan erikoiskokeista ei ole paljoa kerrottavaa oman ajon suhteen. Jopa helpoimmalla ensimmäisellä erikoiskokeella tuli vedettyä kyljelleen ja se olikin kisan teema. Ainostaan kolmosolla tuli ajettua ilman konttaamista, joka myös näkyi pätkäajoissa. Teknisesti erikoiskokeet olivat keskitasoa, kun muta vei vauhdit, vaikka olihan viidennen pätkän loppumetsäosuuden kivikkolasku aika kuumottava. Pari kertaa ehdin pesemään pyörän suurimmista mudista kisan aikana, kunnes pesupaikalle muodostui kunnon jono, jonka jälkeen huuhtelin vain vaihteensiirron. Taktiikka toimi hyvin, sillä pyörän tekniikan kanssa ei ollut ongelmia.

Erikoiskokeet tuli kierrettyä hyvällä tahdilla, joten jälkeenpäin mietittynä aikaa olisi voinut käyttää enemmän kuskin ja varusteiden huoltoon. Maalissa palautin ajanotto-SIACin yhdentenätoista, vaikka lähdin numerolla 54. Kärki oli siis himmaillut.

Ajovarusteiden osalta käyttämäni Windstopper-ajotakki ja -housut olivat lopulta hieman kuumat, mutta pitivät suurimman kosteuden ja mudan ulkona. Polvisuojat pysyivät puhtaina housujen alla, mutta eipä niitä voinut sitten löysätä, kun alkoivat kiristää lopussa. Selkäpanssarina käytin vain Evocin suojareppua. Märkään keliin olin varsinaisesti varautunut ajohanskojen osalta ja Sealskinz Dragon Eye MTB -hanskat toimivat ihan hyvin, mutta vaikka vesi pysyy niissä ulkona, tulee kosteutta sisäpuolelle. Sealskinzin sukat toimivat samalla periaatteella ja ihan hyviltä vaikuttivat.

Himoksen enduro-kisan olosuhteista saa hyvän kuvan raakavideosta

https://vimeo.com/172721888

Virallinen kisavideo onkin paljon silotumpi, kun kärkikuskit ajavat puhtaasti :)

https://vimeo.com/173797015

Kuvia millaista menoa mudfestissä oli, voi katsoa kisan virallisesta kuvagalleriasta tai Mountainbikeshopin kuvista.

Tulokset

Enduromaastopyöräilyn SM-sarjan toinen osakilpailu meni omalta osaltani odotuksiin nähden alakanttiin, kun lopputuloksissa olin yleisessä-sarjassa 55. ajalla 28:40, jääden kärjelle 5:17. Ei mikään ihme, kun lähes jokaisella erikoiskokeella tuli oltua kyljellään tai muuten radalta sivussa. EK-ajoista näkee, että ajo oli kuitenkin tasaisen varmaa suorittamista, lukuun ottamatta enemmän poljettavaa sisältänyttä kolmos-erikoiskoetta, jonka pysyin pystyssä. Kisan kärki kyllä meni jälleen kovaa.

Jälkitunnelmat

Enduromaastopyöräilyn SM-sarjan toisesta osakilpailusta jäi lopulta ihan hyvä fiilis, vaikka tulokseen ei voi olla tyytyväinen ja pyörää sekä ajovarusteita piti huoltaa seuraavat pari päivää kisan jälkeen. Ajorepusta löytyy vieläkin Himoksen hiekkaa. Omalla tavallaan mudassa ajaminen oli mukavan haastavaa ja osoittaa, että sitäkin pitäisi treenata. Onneksi se on Suomen kesässä helposti mahdollista, jos vain viitsii. Itsehän ajan vain kauniilla kelissä, auringonpaisteessa kuivia polkuja.

Hissitön enduro-osakilpailu sujui lopulta ihan hyvin, mäen päälle jaksoi polkea jokaisella kerralla, kun se ajettavissa oli, vaikkakin parilla viimeisellä kerralla oli jalkojen kramppaamista havaittavissa. Olisi vain pitänyt ajaa tarkemmin, valita alle 29"-renkaat ja pysyä pystyssä :)

Mutaisena maalissa

Enduro-kauden aloitus: G-Form Enduro WarmUp

Kesän lähestymisen huomaa aina siitä, että ensimmäinen maastopyöräilykilpailu on edessä ja lajiharjoittelua on aina liian vähän talven jäljiltä. Tänä vuonna aloitin kisakauden maastopyöräilyn enduron SM-sarjan lämmittelykilpailulla Meri-Teijossa, joka tarjosi mahtavan aurinkoisen kelin ja 12 mukavaa erikoiskoetta. Vajaan parin minuutin sprinttejä alamäkipainotteisesti oli jälleen hauskaa ja sopivan haastavaa omille ajotaidoille. Kisassa tuli koettua myös onnistumisen tunteita, kun yleisessä sarjassa sijoitukseni oli 16. Mukava parannus viime vuoden Tahkon kisan sijaan 69.

G-Form Enduro WarmUp

Meri-Teijossa ajettava WarmUp -kisa on useana vuonna aloittanut lämmittelyn Enduron SM-sarjaan ja näin oli myös tänä vuonna. Meri-Teijo on noin parin tunnin ajomatkan päässä Helsingistä, joten erikoiskokeita pääsi harjoittelemaan ennakkoon pienellä vaivalla. Normaalisti kisat ajetaan sunnuntaina, jolloin treenipäivänä toimii lauantai ja paikan päällä ollaan usein myös yötä, sillä kisa-aamuna ei rataa ehdi yleensä kiertämään.

WarmUpissa radat olivat merkattuina jo vappuna, jolloin en paikalle päässyt, mutta onneksi helatorstai oli vapaapäivä, jolloin erikoiskokeet tuli ajettua kolmisen kertaa läpi. Teknisessä vauhtiajossa on itsellä vielä tekemistä, joten treenipäivät kisapätkillä ovat tarpeen. Kuten Teemu Vahteran erikoiskokeiden ajovideoista ja kisakoosteesta näkee, eivät Meri-Teijoon rakennetut pätkät ole kovin teknisiä, mutta sitäkin nautittavampia.

Meri-Teijon WarmUp -kisa ajettiin lauantaina, jolloin aamulla ehti vielä kiertää erikoiskokeet kerran ja palauttaa mieleen missä mutkat ja kivet sijaitsivat. Kisakauden aloittajissa paikalla oli runsaasti osanottajia, kaikkiaan hieman vajaat 200 ja yleisessä sarjassa 158. Onneksi sain, ilmeisesti viime vuoden Tahkon osakilpailun tulosten perusteella, lähtönumeron 63, jolloin starttia ei tarvinnut odotella kuin parikymmentä minuuttia. Tahkolla sitä odottelinkin tunnin verran.

Kisan lopputulokset löytyvät pätkäaikoineen järjestävän HHCMB:n sivuilta. Voiton vei Matti Lehikoinen ajalla 18:15, Petteri Leivon ollessa toinen ja Jarmo Valtosen ollessa kolmas. Oma loppuaikani oli 20:37, jolla sijoituttiin yleisessä luokassa 16., häviten voittajalle 02:22. Noin 12 sekunttia per erikoiskoe. Ei yllättävää, sillä Lehikoinen on maailmanluokan kuski. Parempi vertailukohta on ero kolmannen sijan 19:16 aikaan, eli 6,75 sekunttia per erikoiskoe, joka on toki paljon huomioiden ajettavan matkan. Kolmas sija ajettiin muuten 3" semiläskeillä renkailla, eli Specialized Stumpjumper FSR 6Fattiellä. Virallista videota ei kisasta vielä ole, mutta muutamia kuvia löytyy, esimerkiksi Tuomo Elorannan ottamana.

Erikoiskoeaikojani katsellessa ajoin molemmilla kierroksilla aika tasaisesti, sekunnin sisään, ja loppua kohden hieman nopeammin ensimmäistä polkuvoimaa vaatimaa pätkää lukuun ottamatta. Ajoista voi tulkita, että kuntoa näyttäisi riittävän kisan ajamiseen tehokkaasti loppuun asti tai sitten vauhtiin alkoi tottumaan ja jarruilla tuli roikuttua vähemmän. Pyörä kyllä menisi nopeammin, mutta mies ei vielä uskalla. Ajotavassa on kyllä vielä säätämistä, sillä lyhyillä erikoiskokeilla voisi runtata huolella, eikä voimia tarvitse säästellä kuten maastopyöräilyssä.

Kisasuoritukseni löytyy myös Stravasta, joka kertoo, että matkaa kertyi vajaat 18 kilometriä ja aikaa kului kaikkineen 1 tunti ja 39 minuuttia. Kokonaisaikaa suoritukseen meni noin neljä tuntia, vaikka erikoiskokeiden välissä ei ylimääräisiä taukoja juuri tullut pidettyä. Erikoiskokeet menivät ilman suurempia ongelmia, joskin treeneistä huolimatta muutamat tiukat mutkat tulivat molemmilla kierroksilla yllätyksenä ja aikaa kului. Ainoana ongelmana oli, että ketjut tippuivat kolmannella pätkällä, mutta onneksi vasta polkuosuuden jälkeen. Ketjun linkki oli saanut iskua ja jäykistynyt, mutta onneksi se ei ajoa myöhemmin haitannut. Edellä ajaneita kuskeja tuli vain kerran selkä edellä vastaan, mutta sopivassa kohdassa ja ohitse pääsi nopeasti eri ajolinjaa pitkin.

Ajokalustona toimi viime vuoden tapaan Specialized Enduro 29, joka täksi vuodeksi sai allensa 27,5"+ koon renkaat, jotka 2.8" leveydellä tarjosivat mukavasti pitoa ja muuttivat pyörän geometrian paremmaksi, eli keskiö laskeutui jonkin verran. Eron huomaa etenkin kallistetuissa mutkissa, joissa Tahkolla oli hieman ongelmia pysyä, kun pyörä oli korkea. Saman suuntaisen geometriamuutoksen saa aikaan myös käyttämällä offset puslaa tai Enduro 650b:n linkustoa, jolloin myös ohjauskulma loivenee. Offset puslaa testasin muutamalla lenkillä, mutta en sitä nyt kisaan laittanut, sillä 27,5"+ renkaiden kanssa vie polkimet pitkin kiviä. Vaatii vielä hieman enemmän testausta.

Meri-Teijo WarmUp Enduro

Erikoiskoe 1 ja 5

Kisa aloitettiin siirtymällä tietä pitkin ensimmäisen pätkän alkuun, joka tulisi olemaan kisan poljentavoittoisin ja kestoltaan pisin. Mukavaa alaspäin viettävää polkua hieman yli puolen välin, muutamat kallistetut kurvit ja tiukkojen mutkien osuus ennen maalia. Molemmilla kierroksilla huokutteleva sisäkurvi vei vauhdit tiukkaan käännökseen mentäessä, mutta muuten ei ongelmia pätkällä ollut. Ensimmäisellä kierroksella aika oli 02:27.25 (14.) ja toisella 02:28.88 (14.), kun kärki ajoi aikaan 02:16.57 ja 02:18.00. Paras erikoiskoesijoitukseni oli juuri tällä paljon poljettavaa sisältävällä ja enemmän maastoajoa muistuttavalla pätkällä, kuten viime vuonna saman tyylisellä pätkällä Tahkolla.

Erikoiskoe 2, 7 ja 12

Kisan toisena pätkänä oli niin sanottu yleisöerikoiskoe, joka sisälsi muutamia pöytähyppyreitä, peräkkäisiä nyppylöitä ja lopuksi mukava osuus kallistettuja kurveja. Alkuun sai vielä sprintata loivaan ylämäkeen ja välissäkin sai haettua vahvoilla jaloilla etua. Radassa oli muutamia hankalia kohtia ajolinjan osalta ja keskivaiheen pienet peräkkäiset kumpareet olisi pitänyt ilmeisesti hypätä, sillä osuus sujui aikaan 01:54.50 (24.), 01:55.25 (26.) ja 01:53.43 (21.). Kärki ajoi 01:39.63, 01:40.57 ja 01:39.25.

Menoa erikoiskoe 2:lta (kuva: Tuomo Eloranta)
Menoa erikoiskoe 2:lta (kuva: Tuomo Eloranta)

Erikoiskoe 3 ja 8

Kolmannen pätkän alussa sai jälleen hakea happoja jalkoihin sprinttiosuudella ennen metsään syöksymistä ja kivikko-osuutta. Ensimmäisellä kierroksella onnistuin tiputtamaan ketjut heti polkemisosuuden jälkeen, joten pätkä menikin rennosti pumppaillen. Kelloon nähden rennosti pumpatessa tuli ajolinjat katsottua tarkemmin ja aikaa ei lopulta mennyt kovin paljoa hukkaan, kun lopussa oli vielä pitkähkö loppusuora, jota ennen vauhdit vielä tiputettiin. Ensimmäisellä kierroksella osuus sujui aikaan 01:38.13 (24.) ja toisella 01:36.82 (20.). Taas hävittiin kärjelle aika runsaasti, joka ajoi 01:25.37 ja 01:23.75. Toisella kierroksella saavutin edellä ajaneen kuskin, mutta onneksi edessä oli juuri leveämpi kohta, jossa toista ajolinjaa pitkin pääsi hyvin ohitse.

Erikoiskoe 4, 9 ja 11

Kisan toinen kolmeen kertaan ajettava erikoiskoe alkoi rinneajolla, jonka päätteeksi hypättiin ojan yli metsään. Ei mitään kovin ihmeellistä, mutta lopun tiukka mutka yllätti joka kierroksella. Hieman myös ylimääräistä säätöä metsäosuudella. Virheet näkyivät ajassa, 01:16.94 (31.), 01:15.88 (28.) ja 01:14.37 (20.). Viimeisellä kierroksella lopun tiukka hidastus meni jo paremmin. Kärkiajat olivat 01:05.87, 01:05.50 ja 01:06.00.

Välillä sai odotella pätkien alussa
Välillä sai odotella pätkien alussa (4. pätkä)

Meri-Teijo tarjosi hienot puitteet
Meri-Teijo tarjosi hienot puitteet (4. pätkän alku)

Erikoiskoe 5 ja 10

Viides pätkä oli kisan ehkä haastavin pätkä teknisesti lähinnä lyhyen kalliomutkalaskun ansiosta, joka ei lopulta ollut kovin hankala, mutta kuumottava. Osuusajat olivat 01:28.56 (26.) ja 01:27.43 (19.). Voittaja lasketteli pätkän aikoihin 01:17.69 ja 01:17.44.

Yhteenveto

WarmUp-kisan reitit olivat erinomaisia, kaikki asiat toimivat hyvin ja Meri-Teijo tarjosi toimivat puitteet, vaikka suihkua olisi kyllä kaivannut kisan jälkeen. Kiitokset järjestäneelle Habanero Mountainbikers seuralle. Talkoita ratojen eteen oli kuuleman mukaan tehty pitkin iltoja ja se kyllä näkyi. Järjestäjillä oli vielä ollut hieman ylimääräistä säätöä, kun SPORTident-ajanottolaitteet olivat jääneet terminaaliin ja tilalle piti järjestää perinteiset emitit, jotka vaativat lähtöjen ja maalien uudelleen järjestelyä.

Kisan lopputulos oli itselle pienoinen yllätys, sillä vauhdikasta ajoa ei ole paljoa takana, joten ilmeisesti kaluston päivitys oli onnistunut ja rata sopi hyvin omille taidoilleni. Tälläistä pitää kyllä saada lisää ja sitä olisikin jo tarjolla parin viikon päästä Messilässä, kun Enduron SM-sarja alkaa virallisesti. Harmillisesti on jo muita reissuja kalenterissa samaan aikaan, joten kisaaminen jääköön odottamaan Himosta kesäkuun puolessa välissä.

Hissillä ylös, vauhdilla alas
Hissillä ylös, vauhdilla alas

Enduro Series 2015, SM4: Tahkovuori

Santa Cruz Enduro Series 2015 jatkui Tahkovuorella ja nyt myös oma maastopyöräni löytyi lähtöviivalta. Viimeinkin vuosien jahkailun jälkeen pääsin ajatuksesta tekoihin, kun sain myös kaluston päivitettyä lajiin sopivammaksi. Eli ahtasin kamat ja pyörän pieneen Golfiin ja suuntasin perjantaina kohti Tahkoa. Lauantaina ohjelmassa oli treenit ja itse kilpailu sunnuntaina 23.8. Reissu oli rankka, mutta erittäin antoisa ja vauhdin hurmasta sai nauttia kahtena helteisenä päivänä.

Kisavauhdissa B:n kallistetuissa mutkissa (kuva Antti Suokas)

Enduro Series 2015, SM4: Tahkovuori

Tahkovuori on ollut useamman kerran enduropyöräilyn näyttämönä ja täksi vuodeksi uudistetut pätkät olivatkin erinomaisia sekä kunnoltaan, vauhdillisesti, että teknisen haastavuuden osalta. Jo radoista annettu teaser antoi odottaa paljon. Enduro-pyöräilyn SM-sarjan, eli Santa Cruz Enduro Series 2015, aikaisemmat osakilpailut ajettiin Messilässä, Himoksella ja Levillä. Kauden finaali on syyskuussa Sappeella.

Santa Cruz Enduro Series 2015 SM#4 Tahkovuori -osakilpailu ajettiin upeissa puitteissa ja helteisessä kelissä. Treenipäivän jälkeen tiesi, että kisasta tulisi rankka sekä kuskille että pyörälle. Kisaan starttasi yhteensä 159 kuskia, joista maaliin pääsi 137 ja keskeytti 21. Etenkin renkaille olivat pätkät ankaria, enkä ollut ainoa, joka joutui rengashommiin.

Kisan lopputulokset löytyvät pätkäaikoineen EBA:n sivuilta. Voiton vei Aki Färm, Santtu Nymanin ollessa toinen ja Juhani Kettusen kolmas. Oma loppuaikani oli 36:32, jolla sijoituttiin yleisessä luokassa 69., häviten voittajalle 06:49. Noin 41 sekunttia per erikoiskoe. Voittajan vauhdista ja resursseista kertonee myös se, että kaatui kunnolla kerran ja ajoi yhden pätkän maaliin tyhjällä renkaalla (vanteen tuhoten). Endurossa ei paljon pyörää säästellä.

Kisasta on tehty jälleen myös hieno koostevideo. Näyttääpä pätkät videolla helpolta etenkin kärkikuskien ajaessa, tuolta se omakin ajo omassa päässä näyttää :)


Tahkovuoren osakilpailu oli ensimmäinen alamäkipainotteinen kilpailu, johon osallistuin ja se myös näkyi, kun lisäksi kisaan valmistautuminen jäi aika ohkaiseksi. 29-tuumainen Specialized Enduro 29 Comp päätyi talliin vasta pari viikkoa aikaisemmin ja suojavarusteiksi Fox Titan Sport -suojapanssari ja MET Parachute HES -kypärä samalla viikolla. Onneksi pääsin testaamaan paketin toimivuutta Porvoon Kokonniemen Bike Parkissa, jossa sai hieman tuntumaa lajiin ja etenkin vauhtiin. Lisäksi lauantain treenipäivä oli erittäin tervetullut, sillä XC-henkinen ajaminen ja kalliokikkailu ei ollut tällaiseen rääkkiin valmentanut :)

Majoitus

Majoitukseni Tahkolla oli Sokos Hotel Break Tahkossa ja se ei oikein vakuuttanut, vaikka oli ihan perusvarma paketti. Huone oli tilava ja viihtyisä, kaksi erillistä sänkyä ja kaksi laivahytin kerrossänkyä. Huoneessa oli miniminijääkaappi, joka ei käytännössä kylmennyt ja piti silti hirveää meteliä. Huoneeni oli Piazzalle päin, jossa on ilmeisesti yökerho, sillä basson jytke kuului huoneeseen pitkälle yöhön. Hotellimajoituksen paras puoli oli kelvollinen aamiainen ja myös saunaosasto toimi pitkien ajopäivien jälkeen. Lyhyt uima-allas oli kylmällä vedellään virkistävä. Majoitus kustansi yhdelle hengelle 65 euroa per yö.

Lauantai, treenit

Hissillä pääsi onneksi ylös

Lauantain treenipäivä alkoi numeron ja ajan seurantaan käytettävän Siacin hakemisella, jonka jälkeen kamat niskaan ja kohti tuolihissiä. Enpä ollut aikaisemmin ollut pyörän kanssa tuolihississä, etenkään turvakaari auki, mutta hyvin se pyörä ylös enemmän tai vähemmän sylissä tuli. Helpointa oli asettaa pyörä siten, että keula osoitti eteenpäin, jolloin satulan ja polkimet sai tuettua tuolihissin rakenteisiin. Näin poistuessa pyörän pystyi laskemaan maahan ennen tuolista nousemista.

Aloitin pätkien treenaamisen B:llä, joka oli hyvää laskettelua pitkin kallistettuja mutkia, sisälsi lyhyen metsäpätkän ja hieman teknistä kivikkoa. Kyllä huomasi, että vauhtienduroa ei ole tullut ajettua, kun polkimilla seisominen ottaa reisiin ja kädet väsyy :) Seuraavaksi vuorossa oli Oldskool, jossa sai polkea hieman enemmän ja pätkältä löytyi ehkä treenatuin mutka: tiukka juurakkoinen ja kivinen käännös heti puun jälkeen, johon ei saanut helpolla hyvää linjaa. Reitin rankin osuus oli El Granden ja Rahasmäen -lenkin kiertäminen, jossa pätkien jälkeen sai polkea ylöspäin viettävää hiekkatiesiirtymää ja lopulta kavuta takaisin hissin yläasemalle. Erikoiskokeet olivat mukavaa kivikkoista ja vauhdikasta metsäautotietä ja eniten polkemista sisältäviä, mutta muuten teknisesti helpohkoja. Ennen lounastaukoa oli vuorossa vielä Anette’s Anti-flow -pätkä, joka oli teknisin erikoiskoe sisältäen kapeaa metsärinnettä ja kivikkojuurakkoa.

Lounastauolla vaihdoin alle Specialized Butcher Control -renkaan eteen, sillä Maxxis Ardentissa tuntui uupuvan sivuttaispitoa rinteellä. Taakse vaihdoin Specialized Slaughter Controllin, jossa oli myös enemmän sivunappulaa ja keskellä pienempää ja tiheämpää nappulaa. Muiden rengasvalintoja katsellessa löytyi usealta Maxxis Minion DHF:n edestä ja takaa Highroller II:n. Niitä vain ei omasta varustearsenaalista löytynyt. Paikalla olleilta pyöräliikkeiden edustajilta, Ride Morelta tai Pyöräliike Lundbergilta ei myöskään 29" versioita kyseisistä renkaista ollut myydä.

Iltapäivälle ohjelmassa oli El Finale ja tuolihissille laskevien pätkien ajaminen toistamiseen. El Finale, joka ajetaan vasta kisapäivän päätteeksi, oli aika mukavaa pätkää, kunnes saavuttiin kohtalaisen jyrkkään juurakkokivikko-osuuteen. Ajettavaa kyllä, mutta tarkkana sai olla. Iltapäivällä sain myös tuntumaa maahan, kun B:llä vedin tangon yli. Onneksi oli kattavat suojavarusteet. Reittien rankkuus kalustolle tuli myös testattua, kun Oldskoolilla hieman lujempaa lasketellessa takarengas pohjasi ja sisärengas tietenkin puhki. Päivän päätteeksi ajoin vielä El Finalen, josta sai hyvin mielin kurvata hotellille.

Seitsemän tunnin treenien jälkeen kyllä tiesi ajaneensa ja oli hyvä todeta, että into ajamiseen oli ollut sen verran suuri, että valokuvia ei tullut erikoiskokeilta otettua. Onneksi kisan koostevideo kertoo enemmän kuin tarpeeksi ja paremmin.

Sunnuntai, kisa

Kisapäivänä ei maisemia ehtinyt ihailemaan

Sunnuntaiaamu valkeni aurinkoisena ja ajajakokouksen jälkeen oli noin tunnin odottelu, että pääsi itse lähtemään reitille, kun numeroni oli 189. Odottavan aika oli pitkä, vaikka se menikin nopeasti muiden kuskien kanssa jutustellessa. Päivän ajotaktiikka oli ajaa kaikki pätkät varmasti turhia riskejä ottamatta, eli ne muutamat hankalimmat paikat kiertäen, ja polkuosuuksilla polkea minkä jaksaisi.


Erikoiskokeet ajettiin järjestyksessä El Grande, Rahasmäki, B, Old Skool, Anette’s Anti-flow, jonka jälkeen oli huoltotauko. Toisella kierroksella jätettiin Rahasmäki väliin ja päivän päätteeksi ajettiin El Finale. Eli yksi pitkä hiekkatiesiirtymä ja kaksi kertaa pitkähkö siirtymä ja tunkkaus mäen päälle, erikoiskokeiden lisäksi. Jos lauantaina pätkien ajamiseen meni koko päivä, enteili myös se kisapäivästä pitkää ja rankkaa. Nyt ei olisi aikaa levätä.

Kisajännityksen huomasi ensimmäisellä erikoiskokeella, sillä unohdin lähdössä laittaa ajolasit päähän, mutta ei se vauhtia haitannut. El Grande tulikin posoteltua hyvää vauhtia, kunnes hieman ennen loppua takarengas luovutti ilmat pihalle. Onneksi pääsin ajamalla maaliin, mutta kisa ei alkanut lupaavasti. Pätkäaikani oli 29. nopein, 3:51. Kärki ajoi aikaan 3:39. Vaikka toisen kierroksen veto pätkällä tuntui menevän paremmin, kun ajoin satula ylhäällä paremman polkemisen takia, oli kello eri mieltä. Aika 4:04 ja sijoitus 72. Kärki ajoi aikaan 3:25.

Pitkän siirtymähinkuttamisen jälkeen Rahasmäellä odotti pitkä jono kanssakisailijoita, joten ihan hyvin olin vielä aikataulussa renkaanvaihdonkin jälkeen. Rahasmäelle tiputin hieman vauhtia, sillä tavoitteena oli vain päästä ehjänä maaliin sekä kaluston että kuskin osalta. Se myös näkyi kellossa ollessani 89. ajalla 3:12. Kärkiaika 2:28. Pätkän lopussa olleen mutakuopan kiertäminen ei ehkä ollut nopein ratkaisu, mutta varmempi.

Päivän kolmannelle pätkälle tunkattiin takaisin mäen päälle ja siitä alkoi kisan teknisimmät osuudet. Erikoiskoe B oli vielä suhteellisen helppoa, mutta pätkäajassani näkyi, että kallistettujen mutkien ja vauhdikkaan alamäen ajamista ei ole tullut treenattua. Lisäksi treenipäivän OTB lopun kivikossa näkyi varovaisuutena. Olin 104. ajalla 2:47, kun kärki ajoi aikaan 2:13. Toisella kierroksellakaan pätkä ei mennyt nopeammin, vaikka mutkat sujuivatkin paremmin. Sijoitus 108. ja aika 2:51. Kärki ajoi aikaan 2:15. Molemmilla vedoilla kiersin mutkaosuudella olleet hyppyrit, eli kiemurtelin lisää aikaa kelloon.

Old Skool oli päivän neljäs ja seitsemäs pätkä ja se sujui kisapäivänä ihan hyvin, kun sain ajettua suhteellisen sujuvasti teknisen metsäosuuden tiukan käännöksen. Jalan ottaminen polkimelta ja pyörän kääntäminen mutkaan alamäkeen ei ole nopein tapa, mutta tuntui varmemmalta ratkaisulta. Ensimmäisellä kierroksella hieman ennen loppua metsän kivikkoisessa laskussa sain jälleen iskettyä renkaan kiveen, joka tyhjeni hieman ennen loppua. Ei tosin näkynyt ajassa, sillä ensimmäisellä kierroksella 4:10 (68.) ja toisella 4:23 (86.) Kärki ajoi aikaan 3:21 ja 3:27. Pätkän polkuosuudella olisi pitänyt vain runtata enemmän ja ajaa pari teknistä kohtaa suorempaa eikä ns. chicken-lineä.

Anette’s Anti-flow ajettiin viidentenä ja kahdeksantena erikoiskokeena ja huomasi kyllä, että jalat alkoivat olemaan jo loppu, vaikka pätkä sujuikin sujuvasti. Aika ensimmäisellä yrittämällä 3:45 (99.) ja toisella 3:40 (76.). Kärkiajat olivat 2:49 ja 2:54. Ensimmäisellä kierroksella oli edessä hitaampi kuski, joka ehkä söi hieman aikaa. Toisella kierroksella meni vaihdevaijeri poikki hieman ennen alamäkivoittoista osuutta ja se saattoi näkyä ajassa vain positiivisesti. Isoimmalla vaihteella oli pakko runtata.

Anti-flown jälkeen ensimmäisellä kierroksella oli onneksi huoltotauko, jossa poljettiin takaisin kisakeskukseen. Varasisärenkaat olivatkin jo juomarepusta käytetty, joten täydennys sekä varaosien, juoman että energian osalta oli enemmän kuin tarpeen.

Toisella kierroksella erikoiskokeet menivät ihan sutjakkaasti, eikä nyt hajonnut enää renkaita. Vajaan 3 barin paineet takana toki auttoivat asiaa, mutta kyllä pyörä pompottikin enemmän ja käsivarret alkoivat kipeytyä. Kunto tuntui riittävän yllättävän hyvin myös toisella kierroksella, vaikka kyllähän jalassa jo poljetut kilometrit painoivat.

Kisapäivän päätti El Finale, joka ei ollut niinkään tekninen pätkä, mutta sitäkin jyrkempi. Ennen pätkää yritin vaihtaa rikkoutuneen vaihdevaijerin, sillä erikoiskokeella oli alkupuolella poljettavaa osuutta, jossa isoin vaihde olisi ollut turhan raskas väsyneille reisille. Pienen säädön jälkeen tyydyin asettamaan vaihteen kiinteästi. Aikani oli 3:49 (82.), kun kärki ajoi aikaan 2:53. Polkuosuudella välitykseni oli hieman liian pieni tehokasta ajoa ajatellen. Jyrkkä laskuosuus meni paremmin kuin odotin, sillä treenipäivänä ajo oli hieman haparoivaa.

Kisapäivä meni kokonaisuudessaan ihan sujuvasti ja tavoitteisiin päästiin, eli kaikki pätkät ajettua ja maaliin. Toki kalusto olisi voinut olla paremmin säädössä ja reidessä enemmän jerkkua. Kisaamattomuuden kyllä huomaa, sillä pätkillä ei saanut kaikkea tehoja irti ja tuli jälkeenpäin ajateltuna ajettua polkuosuudet turhan laiskasti. 3 minuutin pätkillä ei paljoa tarvitse säästellä. Kisapäivänä aikaa meni kaikkiaan noin 7 tuntia, jossa ajoa kertyi vajaat 36 kilometriä ja ajoaikaa oli noin 3,5 tuntia (hissinousut ja suurimmat odottelut leikattuna). Kisakelloon aikaa kertyi vajaat 37 minuuttia. Ajoni löytyy myös Stravasta.

Omat erikoiskoeaikani olivat (ja kärkiaika alempana):

Kierros: 1 2
El Grande 29-03:51 72-04:04
1-03:29 1-03:25
Rahasmäki 89-03:12
1-02:28
B 104-02:47 108-02:51
1-02:13 1-02:15
Old Skool 68-04:10 86-04:23
1-03:21 1-03:27
Anette's Anti-flow 99-03:45 76-03:40
1-02:49 1-02:54
El Finale 82-03:49
1-02:53
Yhteensä 69-36:32
1-29:43

Yhteenveto

Tahkovuoren enduro-kilpailu oli mahtava kokemus ja osoitti jälleen, miten hauskaa kilpaileminen on. Muutaman vuoden ajan olen seurannut enduropyöräilyn kehittymistä radan varrelta, mutta vaikka on harrastanut maastopyöräilyä 90-luvun alkupuolelta lähtien ja kilpaillut nuorten SM-luokissa, oli paluussa kilparadoille henkinen kynnys. Ei tarvitse olla edes tulostavoitteita, mutta kun kisanumeron kiinnittää pyörään, se on aina kaikki irti miehestä tai ei mitään.

Pyörä toimi treeneissä ja kisassa hyvin, vaikka sisärenkaita menikin useampi, sekä ilmeisesti tyyppiongelmana SRAMin takavaihtajan vaijeri. Aivan täydellisessä säädössä ei pyörä ollut, sillä iskareissa oli ehkä liikaa ilmaa ja rengasrikkojen jälkeen pistin renkaisiin varmasti riittävästi ilmaa, että maaliin päästäisiin. Pitäisi ehkä viimeinkin siirtyä ajamaan litkuilla ja luopua sisärenkaista. Muita pyörään liittyviä parannuskohteita tulee olemaan parempien renkaiden hankkiminen ja 1x11-voimansiirtoon vaihtaminen. 32t ja 11-42 -yhdistelmä voisi toimiva yleiskäytössäkin paremmin kuin 30t ja 10-36.

Helteisenä päivänä suojapanssari verotti hieman voimia ja olin sen osalta hieman liiankin hyvin suojautunut, etenkin kun katsoi muita ajajia, mutta parempi enemmän kuin liian vähän. METin Parachute -kypärä toimi kyllä hyvin ja oli hengittävä, vaikka 28 asteen helteessä sen pitkillä hiekkatiesiirtymillä otinkin pois päästä.

Savo-MTB ja ratamestari Aku Tuunainen olivat loihtineet Tahkon rinteisiin loistavat radat, jotka haastoivat etenkin tällaisen enemmän perinteistä maastopyöräilyä harrastaneen kuskin sekä vauhdillisesti että vauhdin yhdistämisessä teknisiin pätkiin. Pitää vain suunnata enemmän bike parkkeihin, että saa tuntumaa miten viedä pyörää alamäkeen ja treenata lyhyitä vetoja. Myös jarruilla laahaamista voisi vähentää, sillä jarrulevyt olivat pätkien jälkeen mukavan kuumat. Ja varustautua paremmilla renkailla sekä lla.

Hauskaa oli koko rahalla kahden helteisen päivän ajan ja siitä suuret kiitokset järjestäjille ja kanssakisailijoille. Tästä on hyvä lähteä eteenpäin ja todennäköisesti Tahkon endurokilpailu saa jatkoa viimeistään ensi vuonna, sillä on vielä epävarmaa pääsenkö osallistumaan Sappeelle.