Avainsana: htpc

HTPC-kokoonpano viihde- ja pelikäyttöön

Nykyaikana olohuoneen katseen vangitsijana toimiva taulutelevisio ei ole pelkkä TV-signaalin vastaanotin, vaan toimii niin pelikonsolien kuin HTPC-kokoonpanojen toistimena. Vuodesta 2011 lähtien oman TV-tasoni alta on löytynyt pieni mediatietokone, ja nyt oli viimeinkin aika päivittää se uudelle aikakaudelle. Atom D525 ja Nvidian Ion II saivat väistyä Intelin Core i5 -prosessorin ympärille kasatun mini-ITX -kokoonpanon tieltä. HTPC:n koko moninkertaistui, mutta niin laajentui myös ominaisuudet, suorituskyky ja käyttömahdollisuudet.

Mini-ITX -kokoonpano viihde- ja pelikäyttöön

Palikat kasaamista vaille.
Palikat kasaamista vaille.

Insinöörillä pitää olla leikkivälineitä ja vaikka taloudesta löytyy jo useampia pelikonsoleita ja kannettavia tietokoneita, piti TV-tason alle saada tuliterä HTPC pyörittämään mediasisältöä ja Steam-kirjastosta löytyviä lukuisia pelejä. Entinen erittäin pienikokoinen Asus S1-AT5NM10E -kokoonpano oli palvellut hyvin melkein neljä vuotta, mutta suorituskyvyssä oli toivomisen varaa. Tavoite HTPC:n päivityksessä oli suorituskyvyn nostaminen pelaamisen mahdollistamiseksi, säilyttäen kuitenkin kokoonpanon fyysinen koko suhteellisen pienenä.

Kesän aikana suunnittelin HTPC-kokoonpanosta muutamia eri vaihtoehtoja mini-ITX-koteloiden ympärille ja voinen sanoa, että eri koteloiden, prosessorijäähyjen, virtalähteiden ja grafiikkakorttien kompinaatioiden osuminen kohdalleen oli aika arpomista. Mutta kun vaihtoehtoja hieman pyöritti paperilla, löytyi sopiva yhdistelmä lopulta aika kätevästi. Helposti se ei muodostunut, sillä vaihtoehtoja eri palikoista ja valmistajista on loputtomasti. Ydin ideana oli mahdollistaa sekä täysimittainen GPU, hyvä prosessorijäähy että 4 x 3,5″ kiintolevyjä ja yksi 2,5″ SSD-levy ahdettuna mini-ITX-koteloon. Lisäksi vielä siten, että HTPC olisi hiljainen ja viileä.

Kesän ja syksyn arvontojen jälkeen HTPC-kokoonpano viihde- ja pelikäyttöön 2014 näyttää seuraavalta:

Kokoonpanon rakentamisen aloitin lopulta mini-ITX-kotelon valinnalla, kun ajatuksena oli myös levypalvelimena toimiminen, valinta osui Fractalin Node 304:een. Toisena vaihtoehtona oli Corsair Obsidian 250D, joka on hieman leveämpi, korkeampi ja tilaa on 2+2 levylle. Kotelon jälkeen olikin suhteellisen helppoa valita sinne sopiva jäähy, eli Scythen Kotetsu (edullinen, tehokas, kapea). Toinen kriittinen kohta palikoiden valinnassa oli virtalähde. Seasonicin passiivinen 460 Watin P-460FL mahtui 160 mm raameihin ja oli saatavilla, vaikka olisin halunnut hieman enemmän tehoja tulevaisuutta ajatellen. Toinen vaihtoehto olisi ollut hybridi-tuulettimella varustettu XFX 550W XTR Black edition P1-550B-BEFX.

Kotelon, jäähyn ja virtalähteen arvonnan jälkeen loput osat olivat paljon helpompia, kun ei tarvinnut miettiä koteloon sopimista. Alkujaan pohdin Core i3 -prosessoria, mutta vaihdoin sen lopulta neliytimiseen Core i5-4590:een, kun hinnassa ei suurta eroa ollut, mutta suorituskyvyssä sitäkin enemmän. Myös näytönohjaimen valinta, onneksi, venyi kokoonpanon kasaamisen jälkeiseen aikaan. Nvidia kätevästi julkaisikin uuden GTX 970 -sarjan kortit, joissa virrankulutus ja täten myös lämmöntuotto on selkeästi alhaisempi, mutta tehoa löytyy silti enemmän.

Käyttöjärjestelmäksi asensin Windows 8:n, koska useimmat pelit sen vaativat. Lisenssiavaimen siirto vanhasta koneesta uuteen onnistui, joskin Microsoftin automaattisen tuoteaktivointi puhelinpalvelun kautta. Toimiva palvelu, mutta on ärsyttävää naputella ensin puhelimeen 48 numeroa ja sen jälkeen sanelusta 48 numeroa aktivointikenttiin.

Kaikki osat tilasin joko Jimms.fistä tai Verkkokauppa.comista riippuen kummassa osien saatavuus oli kohdillaan. Hinnoissa eri liikkeiden välillä ei ollut suuria eroja. Kokoonpanosta puuttuu vielä Asus Strix GTX 970 -näytönohjain ja todennäköisesti pari kappaletta Western Digital WD Red 4TB 3.5″ -kiintolevyjä.

Kokoonpanon CPU-Z:n tiedot ja SSD:n nopeustesti näyttävät seuraavilta. Saa nähdä kumpi ehtii ensin, Samsungin korjaus 840 EVOn hidastumiselle vai levyni vauhdin tippuminen 1/10 nopeuteen.

Kokoonpano osista valmiiksi

Mini-ITX -kokoonpanon kasaaminen oli hauska iltapuhde ja palikat mahtuivat helposti pieneen koteloon, vaikka johtojen osalta se on aika viidakko.

Scythe Kotetsu vs. Intelin boxed -jäähyt
Kotetsun lämpöputket

Mini-ITX emolevy ja kasa alumiinirivastoja

Vielä on hyvin tilaa kotelossa
Johtoviidakko hahmottuu

Kiintolevykelkka nyt GPU-reunassa
Vielä on tilaa 2 kehikolle

Ilman GPU:ta on hyvin tilaa johdoille

Pitää täydentää kuvia, kunhan GTX 970 saapuu ja hieman järjestellä sekä johdotusta että kiintolevykelkkojen sijaintia.

Suorituskyky (integroitu HD 4600)

Muutamia suorituskykytuloksia ajettuna vakioasetuksilla ja integroidulla näytönohjaimella.

Lopputulos

Kesän ja alkusyksyn koneenrakennusprojektin lopputuloksena on suhteellisen pieni HTPC-kokoonpano, josta löytyy hyvät mediaominaisuudet, tilaa NAS-tyyppiseen käyttöön, sekä suorituskykyä myös hieman uudempienkin pelien pelaamiseen. Node 304 -kotelo mahtuu sopivasti TV-tason alle, eikä sen toimintaa sieltä kuule. Suorituskykyä riittää jopa integroidulla näytönohjaimella pelaamiseen, mutta erillinen näytönohjain tarvitaan uudempien pelien ja parempien grafiikoiden käyttämiseksi. Hintaa laitteistolle tuli hieman vajaat 800 euroa (ilman näytönohjainta).

Rapoo E2700 HTPC-näppäimistö kevyeen käyttöön

Näppäimistöt ovat edelleen erittäin tärkeitä välineitä tietokoneen ja ihmisen vuorovaikutuksessa ja niiden toivoisi toimivan kitkattomasti. Mutta jos kaupasta tuo kotiin langattoman HTPC-käyttöön suunnitellun Rapoo E2700 -näppäimistön, jonka näppäimet ovat puolet pienempiä kuin sormet ja kosketuslevy luottokorttia pienempi, ei käyttömukavuudelta voi paljoa odottaa.

Rapoo E2700

Rapoo e2700 -HTPC-näppäimistö

Rapoo e2700 on erittäin pienikokoinen HTPC-käyttöön suunniteltu langaton näppäimistö, josta löytyy näppäimistön lisäksi myös kapea kosketuslevy. Kooltaan metalliseen runkoon kasattu yhdistelmä on 82 x 254 x 5,8 mm, josta kosketuslevylle on varattu 79 x 47 mm, eli noin viidesosa. Aivan reunoille ulottuvat näppäimet ovat matalat ja ohuen näppäimistön muotoilu on yksinkertaista ja pelkistettyä. Metallirungon ansiosta tuntuma on kuitenkin jämäkkä. Näppäimistö toimii 2,4 GHz taajuudella ja 10 metrin etäisyydellä, mutta omassa olohuoneessani herkkyys kärsi jo lyhyemmilläkin etäisyyksillä, jos ”näköyhteys” ei ollut selkeä. Näppäimistö on yhteensopiva Windows XP-, Vista-, 7 ja 8 -versioiden kanssa, eikä erillisiä ajureita tarvita. Takuuta on kaksi vuotta.

HTPC-näppäimistön pieni fyysinen koko näkyy näppäinten koossa ja sijoittelussa. Näppäinasettelun ahtauden ja koon takia sormituntumaan ei voi luottaa ja näppäimistöön on vilkuiltava kirjoittaessa hiemankin enemmän. Lisäksi skandinaavisten näppäinten osalta on tehty suuria kompromisseja ja Ä- ja Å -kirjaimet ovat sijoitettu alariviin välilyönnin oikealle puolelle ja ne ovat Ö:n kanssa lähes puolta pienempiä, kuin muut kirjainnäppäimet. Myös muut alarivin näppäimet (Ctrl, Alt, Win) ovat pieniä, joka tekee niiden käyttämisestä jo valmiiksi pienessä näppäimistössä erittäin hankalaa. Lisäksi oikean käden pikkusormi harhailee helposti kosketuslevylle, joka aiheuttaa epätoivottuja asioita.

Näppäimet ovat erittäin matalia, muotoilultaan tasaisia ja niiden välit ovat käytännössä olemattomat. Näppäimissä käytetään saksimekanismia, joka e2700:n tapauksessa sallii hieman epätasaisen painumisen, näppäinhattujen heilumisen ja hienoisen helimisen. Näppäinten liikerata on lyhyt ja tuntuma kohtalaisen miellyttävä. Merkinnät on tehty näppäimiin printtaamalla.

HTPC-käyttöä ajatellen funktionäppäimet toimivat Fn-näppäimen kautta myös erilaisisa multimedia-, selain- ja pikavalintatoiminnoissa, ja nuolinäppäimistä löytyy PgUp/PgDn ja Home/End. Näppäimistön takapuolelta löytyy muovinen koroke, jossa keskellä on paristokotelo ja virtakytkin, ja toisessa päädyssä pieni aukko USB-lähettimen säilytykseen. Kumitassut ovat vain näppäimistön etukulmissa.

Kosketuslevy tukee muutamia kosketuseleitä, kuten kahden sormen vieritystä ja sen pinta on päällystetty karheapintaisella muovitarralla. Kosketuslevy on kooltaan pystysuunnassa riittävä, mutta leveyssuunnassa turhan kapea, joka tekee vedä & pudota -toiminnosta hankalan. Kosketuslevyn tuntuma on kohtalainen, mutta hieman epävarma, eikä näppäimistö lyhyen käyttämättömyyden jälkeen ”herää” eloon kuin näppäimistä.

Verkkokauppa myy E2700 -mallia 49,90 eurolla, mutta itse bongasin sen Stockmannin Hulluilta päiviltä 29,90 eurolla, joka näppäimistöä jonkin aikaa käytettyä on sille ihan sopiva hinta. Jos olisi pitänyt maksaa täysi hinta, olisin ennemmin päätynyt hieman kalliimpaan Rapoo E9080 -malliin (59,90e), joka on kooltaan myös suurempi ja täten kenties hieman mukavampi käyttää.

Tarkempaa analyysia ja vertailua pienestä HTPC-näppäimistöstä voi lukea Muropaketin testistä, jossa se oli kolmen muun edullisen HTPC-näppäimistön kanssa.

Yhteenveto

Rapoo e2700 HTPC-näppäimistön voi tiivistää olevan pieni, yksinkertaisen tyylikäs ja sopiva kevyeen käyttöön, mutta on hieman kaksijakoinen kokemus. Periaatteessa se ajaa asiansa, mutta ahdas ja sekava näppäinasettelu ja häiriöherkkyys takkuiluneen tekee hiemankin pidemmästä kirjoittamisesta epämiellyttävää, vaikka näppäintuntuma on ihan hyvä. Kokonaisuudesta olisi saatu paljon toimivampi, jos näppäimistö+kosketuslevy -yhdistelmästä olisi tehty hieman suurempi. Toisaalta voi todeta, että vaikka käyttömukavuus ei ole aivan parhain, on se käyttötarkoitukseensa nähden kelvollinen ratkaisu satunnaiseen HTPC-käyttöön.

Hyvää:

  • Hillitty ulkoasu
  • Pieni koko
  • Näppäintuntuma
  • Säilytyspaikka USB-vastaanottimelle

Huonoa:

  • Häiriöherkkyys ja takkuilu
  • Näppäinasettelu ja ahdas layout
  • Näppäintuntuma
  • Kapea kosketuslevy
  • Kosketuslevyn herkkyys

Asus S1-AT5NM10E on paljon pienessä paketissa

Pienet mediatietokoneet ovat yleistyneet viime vuosina ja markkinoilta löytyy useita erilaisia kokoonpanoja, jotka vastaavat tehoiltaan lähes muutaman vuoden takaisia pöytäkoneita ja loistavat video-ominaisuuksiltaan. Mediatietokoneet, eli HTPC:t, tarjoavat paljon toimintoja pienessä paketissa, mutta ovat osiltaan myös rajoittuneita käyttöön, johon ne on suunniteltu. Mutta sellainen oli kuitenkin nyt hankittava.

Vuodenvaihteessa kyllästyin viimeinkin käyttämään Macbookkia, PS3 Media Serveriä ja PlayStation 3:sta mediatoistimen korvikkeena ja päädyin pienen pähkinnän jälkeen tilaamaan Asuksen puolivalmiin S1-AT5NM10 -koneen, joka on mainio kokonaisuus HTPC- ja kevyeen pelikäyttöön. Vaihtoehtoja olisi HTPC-markkinoilta löytynyt useita kuten jokin Zotacin Zboxeista, mutta tällä kertaa hinta ratkaisi. Hieman arvelutti Pixmaniasta tilaaminen, josta masiinan sai noin 50e halvemmalla kun Suomesta, mutta hyvin se vajaassa parissa viikossa perille löysi.

Asuksen S1-AT5NM10 perustaa Intelin Atom D525 1.8 GHz -tuplaydinprosessorille ja Nvidian Ion II -piirisarjalle, jotka tarjoavat kohtalaisesti laskentatehoa, HD-tasoista videotoistoa ja tuen DirectX 10:lle Ionin GT218 -grafiikkapiirillä. Kuva siirtyy kätevästi HDMI:llä, bitit liikkuvat lankaa pitkin 1 GB verkossa ja langattomasti 802.1 (b/g/n) avulla ja ulkoiset levyt saa kiinni etulevystä löytyvillä kahdella USB 3.0 -liittimellä. Lisäksi ominaisuusluettelosta löytyy kaksi SO-DIMM DDR3 800 MHz -muistipaikkaa, VGA, 4 x USB 2.0, firewire, muistinkortinlukija, IR-vastaanotin, Bluetooth ja Realtek ALC887 -äänipiiri. Harmillisesti SPDIF-liittimestä löytyy emolevyltä vain pinnit. Kotelossa on yksi paikka 3.5″ kiintolevylle ja slim-paikka paketin mukana tulleelle polttavalle DVD-asemalle. Kotelo on varustettu ulkoisella 65 W -virtalähteellä ja on kooltaan 267 x 68.3 x 196.6 mm (L x K x S), joten se ei ole ihan pienimmästä päästä mitä HTPC-koneisiin tulee.

Kuten ominaisuuslistasta voi päätellä, on Asuksen barebone teknisiltä ominaisuuksiltaan ihan näppärä ja täytti kolme oleellisinta vaatimustani Atomin ja Ion II:n lisäksi: DDR3 SODIMM, 3.5″ paikka ja USB 3.0. Näin muistien ja kiintolevyn puuttumisesta ei tullut lisäkustannuksia, kun hyllystä löytyi Macbookin vanhat 1 GB:n DDR3 SODIMM -muistikammat ja pölyttymässä olevasta pöytäkoneesta Samsumg 750 GB SpinPoint F1 -levy. Viimeinkin sain jotain vanhoja osia hyötykäyttöön, vaikka muistia olisi voinut olla täydet 4 GB:a. Pitänee vielä yrittää metsästää jostain liitin emolevyn SPDIF-pinneihin, jotta saisi digitaalisen äänet käyttöön, tai sitten ostaa vahvistin, joka osaa HDMI:tä.

Tehoiltaan kone ei oikeastaan yllätä kumpaankaan suuntaan: 64-bittinen Windows 7 toimii riittävän vikkelästi ja Super Meat Boy pyörii sulavasti. Mediaominaisuuksiltaan laite toimii hyvin XBMC:n alustana ja videotoisto on DXVA:n avulla sulavaa eikä prosessori tällöin edes juurikaan kuormitu. Myös HD-tason Flash-videot toistuvat ongelmitta. Kytkin kyllä Win 7:n Aero-tehosteet pois päältä, joka piristi Windowsin reaktioaikaa. Jos tehoa pitää mitata, niin Windows 7:n tehokkuusarvio antaa 3,5 pistettä (prosessori 3,5; muisti 4,9; grafiikka 4,8; 3D-grafiikka 5,6; kiintolevy 5,9), 3DMark 06 vakioasetuksilla 2486 pistettä ja Super Pi Mod v1.5 menee aikaan 1m 21.981s. En ole langattoman yhteyden toimivuutta testannut, mutta ainakin USB 3.0:n eron huomaa positiivisesti (5 Gbps eli teoriassa 10 x USB 2.0). USB 3.0 -liitin tarjoaa myös enemmän virtaa (900mA) esim. kännykän lataamiseksi ja osaa sammuttaa laitteet jos niitä ei käytetä.

Ohjelmistopuolelta mukana tulee enemmän tai vähemmän tarpeellisia ominaisuuksia, kuten AI Manager -hallintapaneeli, EZ Flash -BIOS-päivitys USB:ltä, Crash Free BIOS -suoja ja DriveClone Pro 7 -ohjelma varmuuskopiointiin. Kiintoisimpana lisänä löytyy nopeasti käynnistyvä Express Gate, joka on Asuksen kehittämä Linux-pohjainen käyttöjärjestelmä yleisesti käytettyjen toimintojen kuten selaimen ja pikaviestien käyttöön ennen Windowsin käynnistymistä. 64-bittisen Windows 7:n toiminnan osalta en ole mitään erikoista vielä havainnut rautaan nähden, sillä se asentui ihan mukisematta ja löysi kaikki palikat, kunhan ensin asensi ajurit Asuksen levyltä, joka teki sen kätevästi kaikki kerralla.

Asuksen kokonaisuus on kohtalaisen hyvin mietitty, mutta jättää joltain osin toivomisen varaa ja on selkeästi kompromissi hinnan ja ominaisuuksien välillä. Hieman jäin kaipaamaan valmista digitaalista äänilähtöä, ehkä DVI:tä tai Displayport -liitäntää ja paremmin äänieristettyä kiintolevykelkkaa, jotka jo auttaisivat kummasti. Myös matalataajuiseen hurinaan voisi miettiä hiljennystä, sillä se kuuluu olohuoneen toiselle puolelle (ilmoitettu 26.9 dB). Q-Fan osaa pitää tuulettimet hiljaisella, mutta ilmeisesti vanhan kiintolevyn jyrinä ja resonointi kuuluu hyvin rei’itetystä kotelosta. Hiljaisuuden eteen joutuu joko askartelemaan tai ostamaan hiljaisempia osia. Kuvanlaadun suhteen VGA:n kautta kuva ei ole parhaimmillaan, vaan hieman epäterävä, mutta HDMI:llä ei kuvassa ole valitettavaa, vaikka taitaa olla sekin hieman pehmeä. Tehoiltaan kone tuntuu ihan pätevältä XBMC:n käytön lisäksi nettisurffaukseen, -videoihin ja kevyeen pelaamiseen, eli juuri siihen mihin se on suunniteltukin.

Päivitys, 7.10.2012:
Asus S1 on palvellut HTPC-käytössä kohta pari vuotta ja toiminnassa ei ole ollut valittamista. HDMI:n lisäksi ei muita liitäntöjä ole tarvinnut kuvan ja äänen saamiseksi, eikä kuvanlaadussa ole ollut valittamista. Tuulettimien hurina melkein peittyy nykyään muiden äänien alle, kun suurimman hurinan sai pois päivittämällä kiintolevyn Western Digital 2TB Caviar Greeniin. Muistiakin koneesta löytyy nykyään täydet 4 GB, joka piristää toimintaa, mutta edelleen Windows 7:n pyöritys voisi olla sulavampaakin, mutta Atom D525 ei vain siihen oikein jaksa. Suorituskyvyn puute näkyy nykyään myös peleissä kuten Rochardissa.