DigiExpo on yksi niistä tapahtumista GoExpon lisäksi, joissa vuosittain pitää käydä katsomassa, mitä uutta markkinoilla on tarjottavana. Tänä vuonna saamani bloggaapassin ansiosta oli kolme päivää aikaa tutustua DigiExpon ja samaan aikaan järjestettävien SkiExpon, BoardExpon ja HifiExpon tarjontaan. DigiExpo olikin tänä vuonna mielenkiintoinen, sillä en ollut uusia konsoleita ja pelejä aikaisemmin pelannutkaan.
Tänä vuonna DigiExpo keskittyi uusien konsoleiden ja pelien esittelyyn, kun Xbox One ja PlayStation 4 -pelipisteitä oli ihan mukavasti tarjolla. Viihde-elektroniikan osalta tarjonta oli aikaisempia vuosia kapeampaa. Olin messuilla bloggaajapassin voimin, eli pääsin paikalle jo, kun ovet olivat avoinna vain ammattilaisille ja toimittajille, eli pari tuntia aikaa pelata ennen pikkupoikalaumojen saapumista. Vähemmän väkeä, enemmän mahdollisuuksia testata uusimmat konsolit ja pelit. Lauantaina väkeä oli paikalla jo aamusta alkaen selvästi enemmän kuin perjantaina. Messuilla oli myös useita esityksiä, mutta kävin kuuntelemassa vain Mikko Hyppösen Netin Tulevaisuus -esityksen, joka kertoi hyvin mitä verkossa on tapahtumassa ja mihin olemme menossa.
DigiExpo 2014Mikko Hyppönen ja Netin tulevaisuus
Uuden konsolisukupolven pelien tarjonta näytti ihan mukavalta, mutta messuilla ei mitään sellaista peliä tullut eteen, että pitäisi kotona löytyviä konsoleitä vielä päivittää. Uncharted 4:n kun tulee vasta ensi vuonna. Mutta kyllä Xbox One ja PlayStation 4 -pelien grafiikoita katsellessa alkoi päivittäminen kummasti houkuttelemaan. Siihen lisäksi hieman isompi televisio, niin kyllähän sitä pelien ääressä viihtyisi.
Pelien osalta tuli testattua lähinnä PlayStation 4:n tarjontaa, muun muassa DriveClub, Project Cars, Far Cry 4, Assassin’s Creed: Unity, Dragon Age: Inquisition, Battlefield: Hardline, The Order: 1886, Bloodborne ja Until Dawn. Siinähän sitä onkin pelattavaa ja käsittämättömän hienon näköistä. Lisäksi Xbox One rekassa tuli otettua pataan Call of Dutyn tiimideathmatchissa. Pitänee tyytyä seikkailu- ja autopeleihin :) Harmillisesti meni Forza Horizon 2:n ohitse, kuten myös Quantum Breakin demo ja Oculus Rift DK2.
Taitopeleistä SingStar ja erilaiset tanssipelit olivat hyvin esillä, ja oli hauska katsoa miten Rocksmith 2014 taittui osaavan kitaristin käsittelyssä. Ei kyllä suju mikään mainituista peleistä itseltä, etenkin kun kitara pölyttyy TV-tason vieressä. Paikalla oli myös paljon suomalaisia pelien tekoon keskittyneitä kouluja ja indie-pelinkehittäjiä. Muun muassa Virtual Air Guitar Companyn Boom Ball for Kinect oli aika ovela. Pelien retro-osuudessa pääsi testaamaan, millaisia olivat vanhan kunnon kolikkopelit, kuten Ironman Super Off Road.
Virtual Air Guitar Companyn Boom Ball for KinectKiekko liikkui NHL15:ssa
Vanhoja kolikkopelejäPeleillä voi oppia soittamaan kitaraaTai oppia tanssimaan?
3D-tulostukselle oli myös varattu pieni oma osionsa, jossa pääsi katsomaan miten esineet valmistuvat ja millaisia erilaisia rakennelmia laitteella voi tehdä. Esillä oli muovista ja hiekasta valmistettuja esineitä, sekä optisia tulostuksia, mutta muun muassa metallia ja titaaniakin voi tulostaa. 3D-tulostus tulee olemaan suuri juttu.
3D-tulostimella voi tulostaa vaikka mitä3DTechin 3D-tulostin
Samaan aikaan messukeskuksessä järjestettiin myös HifiExpo, SkiExpo, BoardExpo ja Lätkä&Säbä -tapahtumat, joten ihmeteltävää riitti. Harmillisesti Burtonin lautoja ei ole koskaan messuilta löytänyt ja suksia on vaikea testata tasamaalla, mutta ihan hauskaa käveltävää ja katseltavaa, mitä uutta eri valmistajilla oli tarjota. Paikalla oli tietenkin myös useita vaate- ja välinekauppoja, joista mukaan tarttuikin Feelmaxin paljasjalkakengät. Saa nähdä miten ne toimivat muun muassa sählyssä ja miten jalka niihin tottuu. Tuotenäytteitä oli tarjolla lähes mahan täydeltä energiajuomasta rahkaan ja kekseihin.
HifiExpo oli osaltaan DigiExpon yhteydessä ja levittyi kongressikeskuksen huoneisiin, joissa parempaa äänentoistoa pääsi kuuntelemaan. Hyvältähän se musiikki kuulosti, kunhan ei katsonut äänen hintalappua. Demohuoneissa pääsi myös kuulemaan, miten Dolbyn Atmos ja Auro 3D teknologiat tuovat syvyysvaikutelmaa erikoisäänentoiston voimin kuvaan ja ääneen. Hifi on kyllä sellainen alue, jota en oikein ymmärrä, kun mennään hintaluokassa tonnin yläpuolelle.
Lumikissa jyrää rinteissäTemppuja voi treenata ilman rinnettä ja myös kesällä
Vanhempaa Hifiä
Kokonaisuutena kolmen messun paketti toimi ihan hyvin ja kyllä siellä helposti sai vierähtämään puoli päivää, etenkin kun testaili eri pelejä. Perjantaina oli selkeästi enemmän tilaa ja lauantaiaamunakin vielä mahtui liikkumaan ilman suurempaa tungosta. Sisällön osalta DigiExpo keskittyi lähinnä pelaamiseen, eikä viihde-elektroniikkaa juurikaan näkynyt. Muistaakseni aikaisempina vuosina DigiExpo on ollut enemmän tasapainoisempi. Muun muassa televisioiden ja puhelinten osalta Expert Expo tarjosi paremmat mahdollisuudet tutustua tarjontaan. Myös muiden messujen osalta tarjonta oli ehkä hieman vähäisempää kuin aikaisempina vuosina, eli sama hiipuva trendi näyttää jatkuvan, mitä on näkynyt myös GoExpon osalta.
Ajankäyttö on aina valintojen tekemistä huvin ja hyödyn välillä, mutta välillä huviin panostaminen kannattaa. Yksi hyvä tapa huvitella on pelata pelejä, joihin saakin halutessaan käytettyä enemmän aikaa kuin alunperin aikoi. Vuoden 2013 aikana julkaistiin taas liuta mainioita pelejä, joihin tuhlata rajattua vapaa-aikaansa. Tässä muutamia poimintoja vuoden 2013 pelaamisen arvoisten pelien listalta. Netin uutislähteissä vuoden 2013 parhaita pelejä ovat listanneet muun muassa Desctructoid ja Joystiq. Pelien otsikkojen linkit vievät Pelaaja-lehden peliarvosteluun.
Grand Theft Auto -pelit ovat olleet vuosien varrella aina odotettuja ja usein pelimaailmaa uudistavia, joten odotuksen viidennelle osalle olivat suuret, eikä suotta. GTA V on pelisarjan harvoja osia, jotka jaksoin pelata läpi ja enemmän kuin mielelläni. Peli on tavallaan jaettu kolmen eri roolihahmon tarinoihin ja Rockstar onnistuu mainiosti tunnelman ja juonen luomisessa. Sisältö on sitä tuttua GTA:ta, mutta pidemmälle ja paremmin läpivietynä. Pelissä on myös uskomattomasti sisältöä ja yksinpelin lisäksi mukana on nyt myös moninpeli. Pelaaja-lehti antoi GTA V:lle oikeutetusti maksimit 10/10 ja siitä pääsevät nauttimaan Xbox 360:n ja PlayStation 3:n omistajat.
Naughty Dog laittaa taas parastaan PlayStation 3:lle tarjoen energisen selviytymiskamppailun maailmanlopun jälkeisessä maailmassa ja Unchartedin hengessä. The Last of Us on teknisesti kolmannen persoonan toimintaa, mutta ilman tasohyppelyelementtejä ja enemmän realismia ja on hengeltään selviytymistä hyödyntävä matkakertomus. Peli on PlayStation 3:n yksinoikeuspeli ja sai Pelaaja-lehdessä pisteitä 8/10.
Square Enix uudelleen lämmitti nuoruusvuosien Tomb Raiderin, mutta hieman eri tavalla ja toimivasti. Uusi Tomb Raider esittelee nuoren Lara Croftin, joka ei ole vielä kansainvälinen seikkailijatar niin kuin edellisissä osissa, ja tarjoaa toiminnallista seikkailua kertoen selkeän ja komeasti kootun tarinan. Peli on saatavilla Xbox 360:lle, PlayStation 3:lle ja Windowsille ja sai Pelaaja-lehdessä pisteet 8/10.
Heavy Rainin tekijöiltä tuleva Beyond: Two Souls kuuluu siihen kategoriaan pelejä, jotka ovat enemmän vuorovaikutteisia elokuvia, kuin varsinaisia pelejä, mutta arvosteluiden perusteella näkemisen arvoinen. Peli keskittyy nuoreen naiseen, Jodiehin, joka on syntymästään asti ollut sidottu näkymättömään mutta vaaralliseen henkiolentoon ja tarina näyttää Jodien elämän eri vaiheissa, kun hallitus tahtoo hyödyntää näkymättömään tappajaan kytkettyä naista. Juonen kulkuun ei vaikuteta merkittävästi, vaan pelaaja ohjaa kuinka Jodie reagoi ja selviää eri tilanteissa. Pelin avaintemppuna on aitojen näyttelijöiden (Ellen Page ja Willem Dafoe) muuntaminen pelihahmoiksi liikkeet ja ilmeet tarkasti tallentavan tekniikan avulla. Pelaaja-lehdeltä Beyond: Two Souls sai 7/10 pistettä ja on saatavilla vain PlayStation 3:lle.
Opi soittamaan kitaraa pelin avustuksella? Tätä Rocksmith, virtuaalinen kitarakoulu, lupasi jo edellisessä versiossa ja uusitussa painoksessa parantaa oppimiskokemusta. Loppu onkin sitten vain pelaajan käsissä, niiden käyttämisessä kitaran soittamiseen. Peli vaatii avukseen oikean sähkökitaran, joka liitetään USB-piuhalla konsoliin tai tietokoneeseen ja peli lukee nuotit kitaran mikkien kautta. Soiton saloihin opastava peli on saatavilla Windowsille, Macille, PlayStation 3:lle ja Xbox 360:lle.
BioShockit ovat olleet ensimmäisestä osastaan lähtien arvostettuja pelejä, vaikka omakohtaista kokemusta ei niistä ole kertynyt. BioShock Infinitessä kuolleen kaupungin raato, Rapture, on vaihtunut lentävään kaupunkiin, Columbiaan, joka on elävä ja kullanhohtoinen steampunk-utopia. Lisäksi vastassa ei ole mutantteja, vaan ulkopuolisiin nihkeästi suhtautuvia porvareita. Vaihtoehtoiseen historiaan 1900-luvun alkuun sijoittuvassa pelissä yksityisetsivä Booker DeWittin on velkansa kuittauksena haettava salaperäinen Elizabeth-tyttö Columbiasta. Edessä on siis räiskintää ja virtaviivaista pelattavuutta, mutta myös valtavirrasta poikkeava ja ajatuksia herättävä tarina. Pelaaja-lehdessä räiskintä sai pisteitä 9/10. Peli on saatavilla Xbox 360, PlayStation 3 ja Windows -alustoille.
Lepakkosankarimme on jälleen Gothamin pahisten kimpussa ja nimensä mukaisesti Batman: Arkham Originsissa palataan aikaan ennen edellisiä Arkham-sarjan pelejä. Uudenkarhea WB Montréal on hyvin toistanut Rocksteadyn kaavaa ja peli alkutahdeistaan lähtien kuin synkkä kotiinpaluu. Gothamin kaupunki on massiivinen ja rönsyilevä temmellyskenttä, jolla pahantekijöitä saalistetaan Batmanin terävää älyä, moninaisia apuvälineitä ja kivenkovia rystysiä hyödyntäen. Tekemistä riittää arkkivihollisten nippuun pistämisen lisäksi sivutehtävistä satunnaiskohtaamisiin ja keräilyesineiden metsästykseen. Pelaaja-lehden arvostelussa peli sai vain 8/10 pistettä, mutta varman päälle satsaava ja edellisosien kaavaa korkeintaan sävyttävä peli on pisteitään parempi. Batmaninä voi heilua Xbox 360:lla, PlayStation 3:lla, Nintendo Wii U:lla ja Microsoft Windowsilla.
Jäätyneelle Tau Volantis -planeetalle tehdyn hätälaskeutumisen jälkeen insinöörimme Isaac Clarke ja sotilaamme John Carver ovat seikkailussa ja etsimässä avaimia nekromorfien tuhoamiseksi ja pelastettava ihmiskunta lähestyvältä maailmanlopulta. Toimintaa ja räimettä siis riittää ja pelisarjan kolmannessa osassa kauhu on jätetty vähemmälle ja on enemmän karmivalla tunnelmalla varustettua tieteistoimintaa kuin selviytymiskauhua. Oikeastaan Dead Space 3 on listalla vain sen takia, että ostin sen Humble Bundlen Origin-paketin mukana. Peli on saatavilla Xbox 360, PlayStation 3 ja Windows -alustoille. Pelaaja-lehden mielestä avaruuskauhuräiskintä oli 8/10 pisteen arvoista.
Ankkalinnan hahmot seikkailemassa oli aikoinaan NESillä pelattuna mainiota viihdettä ja nyt saman voi kokea uudistettuna painoksena. Haastava 2D-tasoloikka on toteutettu retropelaajien ja nostalgian ehdoilla, vaikka ulkoasua onkin päivitetty upean sarjakuvamaiseksi ja tuttujen kenttien rakennetta hieman sujuvammaksi. Roope-setää voi ohjastaa Xbox 360:lla, PlayStation 3:lla, Nintendo Wii U:lla ja Windowsilla. Pelaaja-lehti arvosti uusintaa 8/10 pisteellä.
Autopelien herruudesta Forzan kanssa kamppaileva Gran Turismo -sarja on edennyt kuudenteen osaan ja jatkaa suurin piirtein siitä, mihin edellisessä osassa jäi. Paljon (turhia) autoja, tarkasti mallinnettuja ratoja ja ajokokemus, josta voi olla pitämättä. Eli Gran Turismo 6 luottaa sarjan tuttuihin puoliin niin hyvässä kuin pahassakin. Uratilaa on hiukan suoraviivaistettu, mutta muuten pelikokonaisuus noudattaa tuttua kaavaa, vaikka verkkopeli on vielä raakile ja muun muassa kestävyyskisat, rataeditori ja tekoälykuskin koulutus puuttuvat. En jää kaipaamaan. GT 6 on saatavissa PlayStation 3:lle ja Pelaaja-lehden arvostelussa se sai pisteitä 8/10.
Muutaman tunnin verkkainen pelikokemus kertoo kahdesta veljeksestä, jotka lähtevät vaaralliselle retkelle noutamaan parannuskeinoa sairaalle isälleen. Brothers: A Tale of Two Sons on pulmaseikkailu, jossa pelaaja ohjastaa yhtä aikaa molempia veljeksiä läpi pulmanratkontojen, suoraviivaisen paikkojen tutkimisen ja kevyen akrobatian. Vähäeleisessä pelissä on väkevä tunnelma ja Pelaaja-lehdessä se sai 9/10 pistettä. Veljesten seikkailu voi ohjastaa Xbox 360:lla, PlayStation 3:lla ja Windowsilla.
Idealtaan Papers, Please kuulostaa aika kuivalta, ”rajavartija pienessä itäblokin maassa”, mutta arvostelujen perusteella on yksi vuoden kiinnostavimmista ja koukuttavimmista peleistä. Byrokratiasimulaatiossa rajan yli puskee halukkaita maahantulijoita ja tarkoituksena on tarkistaa maahantulodokumentit ja antaa oikein käsitellen joko hyväksyvä tai hylkäävä leima ja täten ansaita perheelle elanto tai päätyä kurjuuteen. Vaatimaton ulkoasu ja karu äänimaailma luovat tunnelman, jossa on helppo uppoutua rajavartijan rooliin. Pelaaja-lehdessä rajavartian työ arvioitiin pistein 9/10.
Alkujaan Half Life 2 -modina vuonna 2011 startannut ja kulttistatuksen saanut projekti on nyt julkaistu itsenäisenä pelinä, jossa ideana on toimia näyttöpäätteen käskyjen mukana nappeja painavana toimistotyöntekijänä ja käskyjen selittämättömästi loppuessa selvittää mitä oikein tapahtuu. The Stanley Parable ei ole perinteinen peli, vaan pikemminkin kerronnallisten elementtiensä varaan nojaava kokeilu. Mitä vähemmän tiedät siitä etukäteen, sitä palkitsevampi lopullinen, muutaman tunnin kestävä, pelikokemus todennäköisesti on. Toimistorotan seikkailu on saatavissa Windowsille.
OUYA
TV-tasoltani löytyy myös pieni Android-pelikonsoli, OUYA, joka on harmillisesti ollut lähes käyttämättömänä. OUYAlle on kuitenkin saatavilla hyviä indie-pelejä, joihin pitäisi tutustua. Tässä muutamia vaihtoehtoja, jotka OUYAn uutislehtinen nosti esille.
Fist of Awesome: Karhuja ja metsureita Double Dragonin hengessä.
Yhteenveto
Jälkeenpäin katsottuna vuoden 2013 aikana ei loppujen lopuksi julkaistu montaakaan sellaista peliä, joita olisi pakko pelata, GTA V:sta lukuun ottamatta. Jos viime vuoden tarjonnasta pitäisi valita vain kolme peliä, olisivat ne Grand Theft Auto V, The Last of Us ja BioShock Infinite.
Tuleva pelivuosi vastaavasti on aika mielenkiintoinen, kun uuden sukupolven konsolit ovat vasta tuloillaan ja vaikuttavat varmasti myös vanhempien konsolien pelitarjontaan. Saa myös nähdä, miten Wii U pärjää kilpailussa, sillä vaikka se sai viime vuonna Super Mario 3D Worldin ja The Legend of Zelda: Wind Waker HD:n, on sen menestys yskinyt.
On mielenkiintoista nähdä, mitä vuosi 2014 tuo pelirintamalla. Miten laajalti suurten pelien tarjonta jatkuu PlayStation 3:lla ja Xbox 360:lla, vai tulevatko kaikki AAA-tason pelit jatkossa vain PlayStation 4:lle ja Xbox Onelle?
Erilaisia vekottimia ei voi koskaan olla liikaa, joten viime syksynä tuin OUYA-projektia Kickstarter -palvelussa ja kesän alkupuolella joukkorahoitettu Android-pelikonsoli saapui postitse viimein myös Suomeen. OUYA-pelikonsoli on käytännössä pelaamiseen tarkoitettu ison kahvimukin kokoinen Android-laite, jossa on päällä kustomoitu käyttöliittymä ja ohjaus toimii langattomalla peliohjaimella, josta löytyy pieni kosketusalue. Kuulostaa ihan näppärältä, mutta millainen laite on käytännössä?
Kickstarter-rahoitettu OUYA-pelikonsoli
OUYA-pelikonsoli
Ison kahvimukin kokoinen OUYA-pelikonsoli on yksinkertainen, mutta monipuolinen Tegra 3 -neliydinprosessorilla varustettu Android-laite 8 GB sisäisellä muistilla. Kickstarter-joukkorahoituspalvelun kautta hankkimani pakkaus sisälsi konsolin lisäksi yhden Bluetooth-ohjaimen, virtalähteen, pikaoppaan ja HDMI-kaapelin. Lisäksi tilasin yhden lisäohjaimen, ihan vain varmuuden vuoksi. Laitteen yläreunasta löytyvän virtapainikkeen lisäksi takapaneelista löytyvät HDMI- ja USB-liittimet, mikroUSB-liitäntä ja virtaliitin. Verkkoon laitteen voi liittää RJ-45 -verkkoliittimellä (10/100) tai langattomasti (802.11n). Tuuletuksesta pitää huolen pohjasta löytyvä ilmanottoritilä ja tuuletin, mutta käytössä laite on aika äänetön. Konsoli pystyy HDMI-liitännän kautta 1080p:n tarkkuuteen ja rautapurkamaan videota, ja käytännössä jälki on samaa kuin uusissa älypuhelimissa.
OUYAa ei toistaiseksi kaupata Suomessa, mutta laitteen voi tilata esimerkiksi Amazon.co.uk:sta 99 punnalla eli noin 117 eurolla ja mukaan kannattaa laittaa virta-adapteri. Aivan alkuperäiseen 99 dollarin hintaan ei vanhalla mantereella päästä.
Tekniset tiedot
OUYA ei ole mikään tehomylly, mutta sitä tuskin kukaan odottikaan pieneltä Android-konsolilta. Tekniset ominaisuudet ovat kuitenkin ihan pätevät pieneen pelailuun ja multimedialaitteena toimimiseen.
Piirisarja: Nvidia Tegra 3 T33-P-A3
Prosessori: Neliydin 1.7 GHz ARM Cortex-A9 (ARMv7-A)
Hopeisen harmaata ja mustaa muovia yhdistelevä langaton Bluetooth-peliohjain istuu käteen näpsäkästi, vaikka voisi olla aivan hieman pienempi. Ohjain on tuntumaltaan sopivan tukeva ja painava ja analogiset tatit ovat sijoitettu Xbox 360 -ohjaimen tavoin epäkeskosti. Netin arvosteluiden mukaan analogi-tattien liikerata on rajoittuneempi kuin Playstationin Dualshock 3:ssa tai Xbox 360:n vastaavissa. Tattien ja ristiohjaimen lisäksi ohjaimesta löytyy OUYA-painike, joka vastaa Androidin kotipainiketta ja toimintonapit, jotka ovat koristeltu OUYA-kirjaimin. Peliohjaimen keskiosasta löytyy kosketuslevy, jonka avulla OUYA osittain takaa toimivuutensa Android-sovellusten kanssa, jotka eivät ole virallisesti OUYA-yhteensopivia. Ohjain toimii kahdella ohjaimen kahvoihin asetettavalla sormiparistolla. Ohjain osaa myös käynnistää pelikonsolin.
OUYA-peliohjaimen heikoin lenkki on sen häiriöalttius. Etenkin olohuoneessani, jossa on muutakin elektroniikkaa, on ohjaimen toiminta hieman pätkivää, epätarkkaa ja välillä ohjain sekoilee ja liikkeet jäävät päälle peleissä. Esimerkiksi Shadowgunin pelaaminen on mahdotonta, kun ukko liikkuu miten haluaa. Sama häiriö näkyy muun muassa langattomassa RAPOO-näppäimistössäni, mutta ei PS3 tai Xbox 360 -ohjainten kanssa. Toinen miinuskohta on kosketuslevy, jonka tuki jää vajavaiseksi usean kosketuksen tuen puuttuessa ja sen tarkkuus on heikohko. Lisäksi ohjaimesta löytyvät liipaisimet ovat jäykähköt ja huonommat kuin jopa DualShock 3:ssa, toimintonapit jumittavat helposti, eikä ohjaimessa ei ole Menu-, Back- ja Home-painikkeita, joita useat (ei suoraan tuetut) pelit kaipaavat.
OUYA tukee USB-portin kautta PS3-ohjainta, joten tarvittaessa voi siirtyä käyttämään langallista ohjainta. PS3-ohjaimet saa paritettua myös langattomiksi ohjaimiksi, kun liittää ne kerran kaapelilla, sammuttaa konsolin, irrottaa kaapelin ja käynnistää uudestaan. Myös Xbox 360 -ohjaimia voi käyttää, jos tietokoneelle tarkoitetun USB-vastaanottimen kytkee OUYAn takapaneeliin. Netin keskusteluiden perusteella erilaisten ohjaimien sekoittaminen on periaatteessa huono idea, sillä ohjainten ID:t tuntuvat menevän helposti yli neljän, ja tämän jälkeen monet pelit eivät tunnista kaikkia ohjaimia. Sen sijaan kolmen Xbox 360-ohjaimen käyttö tuntuu olevan täysin ongelmatonta.
OUYAn kanssa on mahdollista käyttää myös ulkoista näppäimistö-hiiri -yhdistelmää, mikä tekee ainakin nettiselailusta paljon miellyttävämpää. Lisäksi on mahdollista käyttää toista Android-laitetta kuten tablettia tai puhelinta OUYA:n näppäimistönä tai peliohjaimen korvikkeena Blue Board -ohjelman avulla (Play-kauppa). OUYAlle ohjelma löytyy Discover > App -kategoriasta. Oma HTC Sensation suostui pienen säätämisen jälkeen muodostamaan yhteyden OUYA:aan, mutta jos luurissa poistui Blue Board -ohjelmasta, yhteys katkesi ja uudelleen yrittämällä sai aina aikaan ”Unable to connect: socket closed” -virheen. Vasta kun käytti Bluetoothin alhaalla, alkoi yhteys konsoliin taas toimimaan.
OUYA pyörii Androidin päällä ja kirjoitushetkellä versio oli 4.1.2 eli Jelly Bean. Käyttöliittymä on muokattu yksinkertaisemmaksi ja peliohjainta ajatellen. Päävalikko koostuu ”PLAY”, ”DISCOVER”, ”MAKE” ja ”MANAGE” -kohdista, joiden takaa löytyvät pelit, pelikauppa, sovellukset ja asetukset. ”PLAY”-valikon alle asentuvat OUYA:n Discover-pelikaupasta ladatut pelit tai sovellukset, ”MAKE”-valikon alta löytyy muun muassa OUYA:n internet-selain, OUYA-uutiset ja APK-tiedostoista asennetut ”normaalit” Android-sovellukset ja ”MANAGE”-valikon alta löytyvät konsolin asetukset ja ilmoitusalue.
Päänäkymässä viimeisin peli ja suositellut pelit
Play-valikosta löytyvät asennetut pelit ja ohjelmat
Discover-kauppa listaa pelit ja ohjelmat
OUYA:lle on saatavilla kirjoitushetkellä 394 peliä, joita voi selata ”DISCOVER”-valikossa kategorioittain tai hakusanoilla ja lisäksi valikon etusivulla on listattuna suosituimmat pelit ja kehittäjä/kumppanien tekemät poiminnat. Monet saatavilla olevat pelit ovat enemmän tai vähemmän retro-henkisiä. Pelit ja ohjelmat ovat joko ilmaisia tai testattavissa ilmaiseksi ja täysversion ostaminen tapahtuu yleensä pelin sisällä olevasta ”buy full version” -toiminnosta. Ovelasti Discover-kaupan tiedoissa ei näy, onko peli kuinka suurelta osalta maksullinen ja paljonko se kustantaa. Yleinen hintataso peleillä näytti olevan 4-7 dollarin tienoilla. Osa peleistä on käännöksiä Android-kosketusnäyttöpeleistä, jotka käännöksessä hävittävät osan magiastaan, mutta osa peleistä toimii vastaavasti paremmin tattiohjaimilla kuin kosketusruudulla.
Make-valikosta löytyy omat asennetut ohjelmat
Manage-valikosta pääsee asetuksiin ja Androidin syövereihin
Androidin juuret ovat piilossa
Lisäksi jos haluaa askarrella konsolin kanssa enemmän, löytyy XDA-developers -foorumilta lista OUYA modeista, joilla saa muun muassa Google Play -kaupan asennettua. Tämä mahdollistaa esimerkiksi jo ostettujen pelien pelaamista myös OUYAlla, jos ne vain tukevat peliohjainta, eivätkä tarvitse Menu-, Back- ja Home-painikkeita. Miinuspuolena jokaisen OUYA:n päivityksen jälkeen on Play-kauppa asennettava uusiksi, ellei asia ole viime aikoina muuttunut. Ei kovin kätevää.
Discover-kaupan tarjonta
Harmillisesti pelejä ja sovelluksia ei voi asentaa suoraan OUYA:n nettisivujen kautta, mutta ainakin niitä voi selailla. En ole kovin aktiivisesti ehtinyt käymään läpi OUYA:n virallista Disover-kaupan ohjelmistotarjontaa, mutta tässä muutamia poimintoja:
Sovellukset:
XBMC on OUYA: Media-keskus sovitettuna OUYAlle.
Plex: Media-suoratoistosovellus
Kainy: Etäpelisovellus, joka mahdollistaa pelata OUYA:n kautta esimerkiksi toisessa huoneessa olevan PC:n Steam-pelejä.
Blue Board: Android-laitteen käyttö näppämistönä
Pelit:
Antichromatic: Vaikea kahta eri ulottuvuutta yhdistävä tasohyppely
Ninja Twins: Ohjaat kahta ninjaa läpi 30:n visaisen kentän
League of Evil: 54-kentän + maksullisten kenttien tasohyppely, jossa estetään tiedemiehiä tekemästä pommia
TowerFall: Neljälle pelaajalle jousipyssytaistelu tasohyppely, tukee X0 ja PS3 -ohjaimia
Puddle THD: Ohjaa nestettä 8 maailman ja useiden kenttien läpi (Independent Games Festival 2010 voittaja)
Voisin harkita ostaa:
Sine Mora: Tarinallinen sivulle skrollaava lentokoneräiskintä, 3$
Shadowgun: 3:n persoonan räiskintä, 5$
Choplifter HD: 30:n tehtävän helikopteripelastuspeli, muutama tehtävä koukuttamaan, loput 4$
Cube and Creature: Haastava tasohyppely tyyliin Super Meat Boy, 12 kenttää testiksi, loput 3$
Muita testattuja:
Globulous: hieman Tetris-mäinen 3-D palikkapähkinä, jossa etsitään kahta samaa väriä pallon sisällä, 14 pähkinää, loput 2$
Gravi: Ohjaa sinistä energiapalloa läpi vaikeuksien. 10 ilmaista kenttää.
The Ball: 3D-seikkailupeli tulivuoren luolarakennelmassa pyöritellen palloa eri ongelmien ratkaisemiseksi
Red: Ylhäältä kuvattu palikkaukkoräiskintä mutantteja vastaan, 1 kenttä kokeeksi, muuten 5$
Omien ohjelmien asentaminen
OUYA on käytännössä mikä tahansa Tegra 3 -piirisarjallinen Android-laite, joten siinä toimivat myös sovellukset, jotka eivät ole virallisesti tuettuja. Omien ohjelmien sivustalataaminen konsoliin vaatii hieman askartelua, mutta helpottuu kunhan asentaa esimerkiksi AirDroid-sovelluksen (Play-kauppa). AirDroid mahdollistaa OUYAn hallinnan suoraan selaimesta tietokoneelta ja muun muassa APK-tiedostojen asentamisen. Alkuun pääsemiseksi asensin ensin AirDroidin puhelimeeni, latasin sen APK:n tietokoneelle AirDroidin Web-hallinnan kautta, siirsin sen nettipalvelimelle ja latasin sen OUYAlle selaimen kautta. Todella kätevää!. Ladatut tiedostot menevät konsolissa Manage > System > Advanced > Storage > Downloads, josta niitä voi asennella. AirDroid mahdollistaa monta asiaa ja vielä enemmän kuten ruudun reaaliaikaisen kaappaamisen, jos OUYAn roottaa ja asentaa Superuserin.
Netflix
Harmillisesti Netflixiä ei ainakaan vielä löydy suoraan OUYAn sovelluskaupasta, mutta asennus onnistuu asentamalla APK erikseen. Helpointa on tuoda APK esimerkiksi luurista AirDroidin avulla ja asentaa samaa kautta OUYA:lle. Koska Netflix ei tue virallisesti vielä OUYA:aa, on sen toimivuus hieman rajoitettua etenkin kuvanlaadun osalta, joka on jotain 10″ -tabletin tasoa, mutta kuitenkin katsottavaa ainakin 40″ -televiossa, jos ei ole kovin hifisti. Toivottavasti Netflix tekee virallisesti tuetun version myös OUYAlle, sillä media-alustana pieni pelikonsoli on mitä mainioin ja tehojenkin uskoisi riittävän.
Emulaattorit
Yksi mielenkiintoinen sovellutus OUYA:lle ovat erilaiset emulaattorit, joita Discover-kaupasta löytyy käytännössä kaikille yleisimmille emuloiduille alustoille. Netin kirjoitusten mukaan Nintendo64-emulaatio on jopa pelattavalla tasolla ja myös SNES-seikkailut onnistuvat, vaikka ikävästi muotoiltu ristiohjain häiritsee. Jos vanhojen alustojen pelit kiinnostavat, niin OUYA lukee FAT32-muotoisia USB-tikkuja, mutta tikun tunnistamiseen pitää konsolin olla sammutettuna, kun se kytketään laitteeseen. Tämän jälkeen tiedostot löytyvät polusta /mnt/usbstick.
Yhteenveto
OUYA-pelikonsoli on tällä hetkellä vielä hieman ristiriitainen tuote, sillä vaikka se on helppo käyttää ja pelejä löytyy kohtalaisesti, vaatii sen täysimittainen hyödyntäminen vielä hieman virittämistä ja kokonaisuus on vielä karkea. Media-alustana se toimii kelvollisesti ja itse odotan etenkin sillä saralla laitteelle käyttötunteja, jos vain vielä Netflix toimisi paremmin. Konsoli herättää monella tasolla lupauksia, mutta ei aivan täytä niitä. Kokonaisuus on selkeästi vielä kehitteillä ja on kiinnostavaa nähdä miten se kehittyy, etenkin kun OUYA on kertonut päivittävänsä rautaa vuosittain.
Plussaa:
Avoimuus
Koko
Monipuolisuus: pelejä ja mediatoistoa
Yhteensopivuus perinteisten konsoliohjainten kanssa
Miinusta:
Google Play -tuen puute
Ohjaimen häiriöherkkyys, nappien jumitus ja nappien puute
Pelikonsolien ohjaimet ovat muotoilultaan hyvinkin erilaisia, mutta perustoiminnoiltaan samanlaisia. Yksi asia, jota jäin kaipaamaan siirryttyäni pelaamaan pääasiassa PlayStation 3:lla, on Xbox 360:n mainio peliohjain. Se on tukeva ja hyvin muotoiltu, kun Dualshock 3 -ohjain on muovipalikkamainen, jossa etenkin liipaisimet ovat kelvottomat ilman ”Real Triggers” -palikoita. Koska en vielä omistanut toista PS3-ohjainta, hankin kuukausi sitten kakkosohjaimeksi Nyko Raven (alternative) -peliohjaimen, joka muistuttaa monilta osin Xbox 360:n ohjainta. Käyttökokemusten perusteella ohjain ei kuitenkaan lunastanut odotuksia.
Nyko Raven (Alternative)
Nyko Raven (Alternative) on langaton peliohjain PlayStation 3:lle, jossa on samat ominaisuudet kuin alkuperäisessä ohjaimessa. Muuta samaa ohjaimessa ei olekaan, sillä se on muotoiltu rakenteeltaan, analogisten tattien sijainnin ja liipaisimien ja olkanappien osalta samalla tapaa kuin Xbox 360 -ohjain. Lisäksi ohjain on tukevan painava ja päällystetty pehmeällä kumimaisella pinnoitteella. Lisäominaisuutena ohjaimessa voi vaihtaa olkanappien ja liipaisimien toimintaa päitten. Ohjain vaatii erillisen langattoman USB-vastaanottimen, eikä käytä Dualshock 3 -ohjaimen tapaan Bluetoothia konsolin kanssa kommunikointiin. Verkkokauppa.comista ohjain lähtee mukaan 39,90 eurolla.
Ominaisuudet:
Ergonomisesti muotoiltu
Pehmeä kumimainen pinta
Analogiset tatit sijoitettu vinoittain kuten Xbxo 360 -ohjaimessa
Analogisten tattien herkkyys 255 astetta
Mahdollisuus vaihtaa liipaisimet ja olkanapit (L1/R1 ja L2/R2) päitten
Tärinätuki ja liikkeentunnistus (Multi-Axis)
Langaton (2,4 GHz), oma USB-vastaanotin, kuuluvuus 7,5 metriä
Li-Ion akku, 25 tuntia peliaikaa
Lataus miniUSB-kaapelilla
Pelikokemukset
Nyko Raven (alternative) -peliohjain on monilta osin miellyttävämpi käyttää kuin PlayStation 3:n Dualshock 3 -ohjain ja on tuntumaltaan paljolti kuin Xbox 360:n ohjain. Se on riittävän tukeva ja asettuu painoltaan Dualshock 3:n 192 gramman ja Xbox 360:n 265 gramman väliin. Muotoilu sopii ainakin omiin käsiini ja sekä tattien sijoittelu että liipaisimien muotoilu ovat toimivat. Mutta hyvästä muotoilusta ja miellyttävästä tuntumasta huolimatta, Nyko Raven ei lunasta odotuksia ohjaimen toiminnan osalta. Analogisten tattien liikerata on pienehkö ja niissä on kohtalaisen suuri tyhjä alue. Ero pelihahmon juoksun ja kävelyn välillä on pieni. Lisäksi liikealueella on epäjohdonmukainen kiihdytys, joka tekee tähtäämisestä ja liikkumisesta nykivää ja ylireakoivaa. Liipaisimet ovat erinomaiset, vaikkakin vaste ja liikerata eivät aivan ole samaa tasoa kuin Xbox 360:n ohjaimessa. Lisäksi toimintonapit ovat jäykät ja niiden toiminta on epävarmaa, ne eivät usein reakoi ensimmäisellä painalluksella. Onneksi ristikko-ohjainta ei yleensä peleissä tarvi, sillä sen tuntuma on epämääräinen.
Ohjaimella pelattaessa pelituntuma on selkeästi heikompi kuin Dualshock 3 -ohjaimella, mutta vastaavasti Nyko Ravenia on mukavampi pitää kädessä pidempiäkin pelisessioita. Samoja kokemuksia oli IGN:n testaajalla, mutta Gametrainin testaaja ei tattien epätarkkuutta kommentoinut. Lisäksi miinuspuolena voi pitää sitä, että ohjain käyttää omaa langatonta USB-vastaanotinta, joka syö yhden kahdesta USB-paikasta, eikä konsolia saa päälle ohjaimesta.
Yhteenveto
Nyko Raven (Alternative) -peliohjain on paljon lupauksia herättävä tarvikepeliohjain PlayStation 3:lle, joka ei valitettavasti lunasta odotuksia, sillä ohjaimen pelituntuma on epätarkka. Analogisten tattien nykivän käytöksen ja nappien epävarman toiminnan huomaa etenkin räiskintäpeleissä. Fyysiseltä tuntumaltaan, analogisten tattien sijainnin ja liipaisimien muotoilun osalta ohjain toisaalta on paljon miellyttävämpi käyttää kuin Dualshock 3. Kokonaisuutena Nyko Raven (Alternative) kannattaa kuitenkin jättää kaupan hyllylle ja tilata esimerkiksi PowerA Pro Elite.
Vuodessa julkaistaan lukuisia erinomaisia pelejä, jotka taistelevat pelaajien ajankäytöstä. Onneksi pelaajien ”mitä pelaisin” -päätöksen tueksi on sekä Ars Technica esitellyt Top 20 -pelit että Joystiq listannut vuoden pelit. Kun listaa tarkastelee, tulee hieman sellainen tunne, että viime vuonna suurten tuotantojen hyvät pelit olivat vähemmistössä ja listalta löytyy ennemminkin indie-henkisiä ja pienempiä pelejä, vaikka Top-3 ovatkin suurten budjettien tuotoksia. Pelaamisen arvoisten pelien lista siis vain kasvaa, kun pelejä on viime vuodeltakin vielä pelattavana läpi.
Omat poimintani vuoden 2012 peleistä ovat seuraavat, jaettuna kolmeen ryhmään: Ehdottomasti, mahdollisesti ja ehkä. Kaikkea ei vain ehdi pelaamaan, joten priorisointia on tehtävä.
Ehdottomasti
Dishonored
Pelaaja, Corvo Attano, on kuningattaren henkivartija, joka lavastetaan valtiattaren murhaajaksi ja kruununprinsessan kidnappaajaksi. Teloitusta odottaessa selliin tulee ”ystävältä” leipätoimitus sekä kehotus paeta vankilasta ja etsiä totuuden tietävät henkilöt. Seikkailu alkaa ja se on helppa ja hauskaa, sillä tekijätiimistä löytyy kaksi Deus Exin suunnittelijaa, sekä Half-Life 2:n City 17:n suunnitelija. Dishonored on ensisijaisesti ensimmäisen persoonan hiiviskelypeli, mutta se on vapaavalintaista. Kohteen luokse voi edetä taistellen, varjoista murhaten tai rauhanomaisena, huomaamattomana varjona. Ja tähän löytyy keinoja: varsijousi, biologiset hälyttimet katkaiseva miekka, pistooli, ansoja, käsikranaatteja, taikavoimia, röntgennäkö, Blink-teleportti ja ihmisiä haltuunsa ottava Possession. Arvostelut: Joystiq 4,5/5 ja Pelaaja 9/10. Alustat: PlayStation 3, Xbox 360
Dishonored, kuva: Ars Technica
Mass Effect 3
Mass Effect palaa trilogian päättävässä osassa entistä parempana ja suurempana. Maa palaa ja robottihirviöt aloittavat ihmisrodun hävittämisen. Shepardin on kerättävä joukot ja ratkottava kokonaisen galaksin kohtalo. Pelattavuuden puolesta Mass Effect 3 on sarjan paras, ampuminen ei ole muuttunut, mutta Shepard liikkuu jouhevammin ja erikoisvoimissa on enemmän tehoa ja näyttävyyttä. Aseita on enemmän ja vihollisissa riittää niitettävää. Mitä tätä selittelemään, sillä aikaisempien osien pelaajille tämä on pakkovalinta. Arvostelut: Joystiq 4,5/5 ja Pelaaja 9/10. Alustat: Xbox 360, PlayStation 3, PC.
Mass Effect 3, kuva: Ars Technica
Mahdollisesti
Halo 4
Halo-trilogian jälkimaininkeihin sijoittuvassa Halo 4:ssa Master Chief palaa uhmaaman kohtaloaan ja kohtaa ikiaikaisen pahuuden, joka uhkaa koko universumin tulevaisuutta. Halo 4:stä alkaa uusi saaga. 343 Industries jatkaa Bungien perintöä, eikä Haloa ole keksitty uudestaan. Arvostelut: Joystiq 5/5 ja Pelaaja 9/10. Alustat: Xbox 360.
Halo 4, kuva: Pelaaja
Mark of the Ninja
Jos hiivintä on lajisi, Mark of the Ninja tarjoaa sitä kätevässä paketissa. Ninjasoturiklaani on joutunut tuntemattomien asevoimien hyökkäyksen kohteeksi, ja pelaajan kontrolloiman ninjasoturin on sekä pelastettava klaaninsa että kostettava hyökkäys. Kaksiulotteinen ninjahyppely tarjoaa juuri sopivasti visuaalista informaatiota hiiviskelyyn, ninjan taidot kehittyvät nautinnollisen hitaasti ja ongelmia voi ratkoa usealla eri tavalla. Pelattavaa on viiden tunnin verran. Arvostelut: Joystiq 4,5/5 ja Pelaaja 8/10. Alustat: Xbox 360, Windows
Mark of the Ninja, kuva: Ars Technica
The Walking Dead
Robert Kirkmanin sarjakuvamaailmaan sijoittuva seikkailupeli, jossa tuomittu rikollinen saa tilaisuuden hyvittää tekonsa zombien valtaamassa maailmassa. Peli sivuaa TV-sarjan paikkoja ja pelaajan toimet vaikuttavat pelitarinaan. Peli julkaistiin viidessä eri osassa, mutta on saatavilla ilmeisesti yhtenä kokonaisuutena. Arvostelut: Joystiq 5/5 ja Pelaaja osa 1: 8/10, osa 2: 9/10. Alustat: Xbox 360, PlayStation 3, PC
The Walking Dead, kuva: Ars Technica
Journey
Pelit ovat taidetta ja Journey tarjoaa juuri sitä. Yksinkertaisen pelattavuuden ja elegantin pelin lumo perustuu ”pieni ihminen, iso maailma” -tematiikkaan. Punaiseen kaapuun sonnustautuneen pyhiinvaeltajan on päästävä salaperäisen ja pyhän vuoren huipulle. Miksi? Ei väliä. Matkalla vaelletaan läpi autiomaiden ja hiekan täyttämien raunioiden kauniiden animaatioiden ja audiovisuaalisten estetiikan sävyttämänä. Matkalla voi kohdata toisen pyhiinvaeltajan, jolta saa ladattua matkantekoa nopeuttavaa hyppyenergiaa. Arvostelut: Joystiq 5/5 ja Pelaaja 8/10. Alustat: PlayStation 3.
Journey, kuva: Ars Technica
Borderlands 2
”Yksi tämän sukupolven viihdyttävimmistä ja hauskimmista peleistä, josta irtoaa peli-iloa lukemattomiksi tunneiksi.” – Pelaaja. Roolipeliräiskintää, jossa tehtävänä on päihittää Hyperion-firman johtaja ja Pandoran ilkeä diktaattori Komea-Jack. Vielä parempaa ilmeisesti moninpelinä. Arvostelut: Joystiq 4,5/5 ja Pelaaja 9/10. Alustat: PlayStation 3, Xbox 360, Windows
Borderlands 2, kuva: Ars Technica
Ehkä
New Super Mario Bros. U
Uusi Super Mario Bros. U tuo takaisin saman taikuuden, joka 2D tasoloikilla oli NES ja SNES -aikakaudella kekseliäällä kenttäsuunnittelulla ja piilotetuilla salaisuuksilla. Myös vaikeustaso on kohdallaan etenkin myöhemmissä kentissä. Ehdoton ostos, jos Wii U löytää tiensä taloon. Arvostelut: Joystiq 4,5/5 ja Pelaaja 9/10. Alustat: Wii U
New Super Mario Bros. U, kuva: Ars Technica
Far Cry 3
Adrenaliinipitoinen loma trooppisella saarella muuttuu kauhuksi, kun piraatit sieppaavat sankarimme kavereineen. Tästä alkaa tie saariston alkuperäisasukkaiden neuvoin kohti selviytyjää ja soturia, ja lähimmäisten pelastamista. Räiskintää ja toimintaa riittää kevyesti yli kymmeneksi tunniksi. Arvostelut: Joystiq 4,5/5 ja Pelaaja 8/10. Alustat: Windows, Xbox 360, PlayStation 3
Kuva: Ars Technica
Dustforce
Talonmies puhdistaa maailmaa pölystä ja liasta kaksiulotteisessa tasohyppelyssä. Tullee pelattua, kun oli Humble Indie Bundlessa. Alustat: Windows, Mac, Linux.
Dustforce, kuva: Ars Technica
Snapshot
Tasohyppelypeli hieman erilaisella lähestymisellä. Pelissä kontrolloidaan Pic-nimistä robottia, joka voi kameralla kaapata ja poistaa objekteja ja ympäristön osia, ja liittää ne takaisin maailmaan uuteen kohtaan. Tullee pelattua, kun oli Humble Indie Bundlessa. Arvostelut: Joystiq. Alustat: Windows, Mac, Linux.
Snapshot, kuva: Ars Technica
Fez
2D-tasoloikka älypeli, jossa pelaajan on kerättävä kultaisen monoliitin palasia pelimaailman eri tasoilta vääntelemällä ulottuvuuksia. Arvosteluiden mukaan peli ei pelkää haastaa pelaajaa, mutta täten tarjoaakin onnistumisen tunteita. Pelattavaa riittää neljän illan verran. Arvostelut: Joystiq 5/5ja Pelaaja 10/10. Alustat: Xbox 360 ja Windows PC.
TV-tasoltani löytyy nippu konsoleita, mutta harmillisesti kaikkia pelejä ei joko saa konsoleille, tai ne löytyvät alennusmyyntien kautta Steamiin ja täten tietokoneella pelattavaksi. En kiellä, etteikö näppäimistö ja hiiri olisi hyviä pelivälineitä, mutta jotkin pelit ovat tarkoitettu pelattavaksi peliohjaimella, kuten Microsoftin Xbox 360:n langattomalla ohjaimella. Tarvitaan vain langaton vastaanotin ja Mac- tai Windows-tietokone.
Mac OS X:ssä ei ole virallista tukea Xbox 360:n ohjaimelle, mutta onneksi Colin Munro on tehnyt Microsoftin Xbox 360 -ohjaimelle OS X -ajurin, joka nyt versiossa 0.11 näyttäisi toimivan. Ajuri on sekä ilmainen että siitä on saatavilla lähdekoodit. Windowsissa langattoman vastaanottimen ja ohjaimen säätäminen kuntoon on suhteellisen yksinkertaista, mutta pari vuotta sitten ei Mac OS X:lle tehty ajuri toiminut Snow Leopardissa. Nyt asia näyttää olevan muuttunut ja yhdistelmä toimii Mac OS X Mountain Lionissa.
Mac OS X:lle tehty ajuri lisää ”System Preferences” -paneeliin uuden ”Xbox 360 Controllers” -kuvakkeen, josta avautuu testisovellus ohjaimen toimintojen tarkistamiseen ja ohjainten lisäämiseen.
Vaikka Xbox 360 -ohjaimen saa toimimaan Mac OS X:ssä, ei ainakaan langaton ohjain toimi aivan täydellisesti. Vastaanotin tunnistuu ja ohjain löytyy, mutta se jää vilkuttamaan ”etsii” -valoa ja pelin video-osuuksien jälkeen ohjain ja Mac eivät enää keskustele keskenään, ennen kuin vastaanotin otin kytketty uudelleen. Voi hyvin olla, että ongelma on epävirallisessa ”Xbox 360 Wireless Gaming Receiver for Windows” -vastaanottimessani, eikä ajurissa, mutta tiedä näitä. Pitäisi tutkia. Luultavasti langallisilla Xbox 360 -ohjaimilla ei tälläista ongelmaa ole.
Eli ehkä kuitenkin jatkossakin pelaan Humble Bundle 6:sta hankkimaani suomalaisen Recoil Gamesin Rochardia vain HTPC:ltä ja isommalta näytöltä.
Yksi vaihtoehto olisi tietenkin käyttää PlayStation 3:n langatonta ohjainta, jonka pitäisi toimia Bluetoothin kautta suoraan OS X:ssä, kunhan sen saa paritettua. Mutta pikaisesti testattuna juuri tuo paritus tuotti passcoden osalta ongelmia, eikä ohjain halunnut toimia.
Vuodessa julkaistaan lukuisia erinomaisia pelejä, jotka taistelevat pelaajien ajankäytöstä. Vuosi 2011 ei tehnyt poikkeusta ja pelaamisen arvoisten pelien lista kasvoi entisestään, kun viime vuodeltakin on vielä pelejä pelaamatta. Onneksi pelaajien ”mitä pelaisin” -päätöksen tueksi on perinteiseen tapaan Joystiq listannut vuoden 2011 Top 10 -pelit ja tehnyt poimintoja listan ulkopuolelta. Ei kovin yllättäviä valintoja. Suuret nimet hallitsevat listoja, mutta muutamia omituisia tiputuksia ja nostoja Top 10 -listalla näytti olevan.
Omat poimintani vuoden 2011 peleistä ovat seuraavat, jaettuna kolmeen ryhmään: Ehdottomasti, mahdollisesti ja epäilen.
Ehdottomasti
Uncharted 3: Drake’s Deception: Nathan Drake on jälleen valmis uuteen aarrejahtiin seuraten Sir Francis Draken jättämiä vinkkejä ja pelaajalle vyörytetään toinen toistaan näyttävämpiä pelitilanteita. Jo sarjan edellinen osa ”Uncharted 2: Among Thieves” lukeutuu näyttävimpien ja vetoavimpien pelien joukkoon, mutta jatko-osa pistää siitä vielä paremmaksi. Naughty Dog jatkaa PS 3:n teknisten rajojen koettelemista ja tarjoaa jälleen erinomaisen toimintaseikkailu -pelikokemuksen. Kuvaavaa on, että Joystiqin arvostelija pelasi pelin läpi yhdellä istunnolla, koska ei malttanut jättää sitä kesken. Pelaaja-lehdessä pelikokemus kesti noin yhdeksän tuntia, 3 tuntia vähemmän kuin kakkososa, mutta tarinallisesti loppu tuli sopivasti. Ja kun 9 tuntia ammattipelaajalla vastaa omissa pelitunneissani vähintää tuplaa, on pelattavaa varmasti riittävästi. Pelaaja-lehti 9/10 pistettä, Joystiq 4,5/5 tähteä.
The Elder Scrolls V: Skyrim: Vuoden 2011 odotetuin peli on nettikirjoittelun perusteella Skyrim. Lohikäärmeet ovat palanneet Tamrieliin (Bethesdan Elder Scrolls -maailman manner) ja lohikäärmesielun omaava sankarimme, Dovahkiin, pyydetään pelastamaan ihmiskunta. Eli lohikäärmeet on pysäytettävä, mutta muu onkin sitten avointa. Pelattavaa laajassa, avoimessa ja kauniissa maailmassa ilmeisesti riittää, sillä Joystickin arvostelija suoritti päätehtävän 65 pelitunnin jälkeen, kun oli suorittanut noin puolet eri osapuolten tarjoamista sivutehtävistä. Mielenkiintoiselta myös kuulostaa, että 18 haaraisen taitopuun taidot kehittyvät harjoittelulla, ei ominaisuuspisteillä ja että eri kykyjä omaavat hahmot ovat yhtä pelattavia. Pelaaja-lehti 9/10 pistettä, Joystiq 5/5 tähteä ja vuoden 2011 parhaat 1.
Deus Ex: Human Revolution: Alkuperäinen, klassikko, Deus Ex oli mieleenpainuva pelikokemus ja ”Human Revolution” on jälleen lähellä samaa tasoa. Peli sijoittuu kymmeniä vuosia ennen ensimmäistä osaa ja alkaa siitä, kun ihmisten augmentaatioita (parannusosia) kehittävään Sarif Industriesin laboratorioon hyökätään, tiedemiehet tapetaan ja pelin päähenkilö, Adam Jensen, jää nipin napin henkiin. Tästä alkaa vyyhdin selvittäminen avoimessa maailmassa, jossa voi edetä vapaasti. ”Human Revolution” on arvosteluiden mukaan tunnelmaltaan erinomainen peli, sisältäen komeaa kuvasuunnittelua, kiinnostavan päähahmon ja mukavan rauhallisen tempon. Lisäksi Mary DeMarlen tekemä käsikirjoitus on korkeatasoista ja se näkyy mm. dialogeissa ja hahmoissa. Peli on myös hyvällä tavalla vanhanaikainen, ei mitään räiskintää ja pelaajaa ajetaan hakemaan muita ratkaisuja kuin vain suoraa toimintaa. Pelaajan tekemät lukuisat valinnat (taidot, tekemiset) myös vaikuttavat pelin kulkuun ja mahdollisiin tehtäviin. Lisäksi kun myös tavaroita ja aseita voi kantaa rajallisesti, ei pelaajan elämä ole läpijuoksua. Pelaaja-lehdellä sivutehtävien kanssa peliin kului noin 20 tuntia. Pelaaja-lehti 9/10 pistettä, Joystiq 4,5/5 tähteä ja vuoden 2011 parhaat 4.
L.A. Noire: Lyhyesti kuvattuna L.A. Noire on 1940-luvun lopun Los Angelesiin sijoittuva juoneen panostava etsiväpeli, jossa on avoin, elävä ja yksityiskohtainen pelimaailma, mielenkiintoisia hahmoja, väkivaltaa ja silmää nerokkaille yksityiskohdille, kuten Rockstarin peleiltä voi odottaa. Lisäksi motion scan -kasvoanimaatiotekniikan avulla peliin on saatu hämmentävän aidon näköisiä ihmisiä sekä näyttelijäsuorituksia, jota myös hyödynnetään epäiltyjä kuulusteltaessa. Käsikirjoitus sekoittaa historiallisia tapahtumia ja oikeita henkilöitä nuoren sotaveteraani Cole Phelpsin tarinaan, joka palaa toisesta maailmansodasta urhoollisuusmitalin saaneena. Hän siirtyy LAPD:n palvelukseen aloittaen rivipoliisina, mutta yleten nopeassa tahdissa. Tarina on jaettu viiteen kokonaisuuteen ja peli tarjoaa hienon, loppua kohti kiihtyvän, matkan jännittävään loppuhuipennukseen. Tie sinne kestää arvosteluiden mukaan noin 22 tuntia, jonka aikana ehtii suorittaa myös puolet yksinkertaisista sivutehtävistä. Pelaaja-lehti 9/10 pistettä, Joystiq 4,5/5 tähteä.
Mahdollisesti
Bastion: Toimintaroolipelimme sankari, ”The Kid”, herää, kun suurtuho on jyrännyt maailman ja Caelondia-kaupungin. Hän suuntaa muiden tuhosta selvinneiden kanssa kohti linnaketta, ”The Bastion”, joka voi tarjota turvaa, vastauksia ja keinot korjata maailma. Loppu onkin sitten pelaajan selvitettävä. Peli on indie-kehitystiimin kehittämä ja käsinmaalatuissa ympäristöissä liikutaan yläviistosta kuvattuna. Joystiq 4/5 tähteä ja vuoden 2011 parhaat 5.
Forza Motorsport 4: Erinomainen autopeli päivittyi ja vaikka Porschet tippuivat pois, pitänee tämä lisätä pelilistalle. Edellinenkin osa on tosin vielä ”läpäisemättä”, mutta uudet autot, hienompi grafiikka, parannettu fysiikkamallinnus ja niin edelleen ovat kai päivittämisen arvoisia. Pelistä toki löytyy edelleen omalaatuinen tekoäly ja vanhojen ratojen kierrätys, eikä siinä edelleenkään ole erilaisia säätiloja. Harmillisesti Xbox 360:n verkkopelaaminen on rahan takana, joten sunnuntaipelaajalle se jää kokematta. GT 5:ssa se toi ihan mukavaa lisää peruspeliin. Pelaaja-lehti 9/10 pistettä, Joystiq 4,5/5 tähteä.
Batman: Arkham City: Batman jatkaa taisteluaan pahiksia vastaan, vaikka itselläni on edelleen myös ”Batman: Arkham Asylum” pistämättä nippuun. Arkham Cityn tarina jatkuu pari vuotta edellisen pelin jälkeen, kun mielisairaalan johtaja on noussut Gothamin pormestariksi ja luonut Gothamin vanhasta kaupungista valtavan avovankilan, Arkham Cityn, jossa vangit saavat riehua vapaasti. Kun Bruce Wayne yrittää estää sen toteutumista, Arkham Cityn vartijat nappaavat hänet ja heittävät muurien sisäpuolelle. Sitten vain ollaan lepakkomiehenä öisen kaupungin katolla edessään koko kaupungillinen roistoja kuriin pistettäväksi. Ja tekemistä riittää. Pelaaja-lehden sanoin ”Batman: Arkham City on kevyesti yksin tämän laitesukupolven parhaita pelejä. Se on alusta loppuun käsittämättömän hiottu ja yksityiskohtainen kokonaisuus jokaisella osa-alueellaan, oli kyse sitten ulkoasusta, tarinasta tai tunnelmasta.” Pelaaja-lehti 10/10 pistettä, Joystiq 4,5/5 tähteä ja vuoden 2011 parhaat 3.
Trine 2: Suomalaisen Frozenbyten jatko-osa Trinelle tuo jälleen kolme sankariamme, soturin, taikurin ja varkaan yhteen seikkailuun läpi kauniiden maisemien. 2D-seikkailupelissä edetään ratkoen ongelmia, jotka ovat fysiikkaan perustuvia ja kolmen sankarimme erilaisia kykyä hyödyntäviä. Joystiqin arvostelussa moititaan, että pelin arvoitukset ovat epäintuitiivisia ja ilman ”aha” tunnetta, taistelut itseään toistavia ja pelaaminen parhainta kolmen pelaajan porukassa. Pelinkesto noin 9 tuntia. Harkitaan. Joystiq 3,5/5 tähteä.
Lisäksi kesän Golf-kautta varten voisi harjoittelumielessä ostaa pleikkarille Movella pelattavaksi ”Tiger Woods PGA Tour 12: The Mastersin”. Ja NHL 12 tarjoaa kiekkoa sillä välin, kun talven luistelukenttiä jäädytetään.
Epäilen
The Legend of Zelda: Skyward Sword: Link jaksaa seikkailla ja edessä on jälleen suuri seikkailu, kun jättimäinen tornado imaisee ”Zeldan” pilvien alapuolella uinuneeseen pintamaailmaan ja Link saa pyhäksi tehtäväkseen neitokaisen pelastamisen apunaan neuvoa-antavan henkiolennon Fi sisältävä Jumalattaren miekka. Peli on Nintendon tavoille uskollisesti kekseliäs ja otteessaan pitävä toimintaseikkailu ja 1:1 toimiva Wii MotionPlus -palikka tekee miekkamittelöissä kiinnostavia (ja vaikeita) ja sitä hyödynnetään muissakin toiminnoissa. Graafisuus ei ole Wiin erikoisuus, joten siihen vastataan taiteellisemmalla ilmeellä, mutta äänipuoli ei kuulemma ole kummoinen. Suurin epäkohta Zeldassa tällä kertaa kuitenkin on, että se sisältää paljon turhauttavaa juoksemista edestakaisin ja keinotekoista pelin pitkittämistä, vaikka ilman niitäkin peli olisi 25-30 tuntia pitkä. Wii on saanut pölyttyä viime aikoina hyllyssä ja taitaa niin tehdä jatkossakin. Ei uskoisi, mutta tällä kertaa Zelda ei taida innostaa. Pelaaja-lehti 8/10 pistettä, Joystick 4,5/5 tähteä.
Dragon Age 2: Jos ensimmäinen Dragon Age -sarjan peli oli mainio, ei jatko-osa sitä ilmeisesti ole. Arvosteluista on tosin tulkittavissa jakautumista. Käsikirjoitus on pelissä edelleen loistaa, taistelut ovat nyt enemmän toiminnallisia (hyvä ja huono), rasittavia ja kömpelöitä mekaniikkoja on poistettu (lue yksinkertaistettu), karttoja ja kenttiä kierrätetään liikaa, grafiikka ei ole mitään kummallista ja juonen käynnistyminen kestää. Ehkä Skyrim vienee vuoden 2011 fantasiaroolipeli-sarjan paikan. Tiedä oikein mitä tästä ajattelisi. Pelaaja-lehti 9/10 pistettä, Joystiq 4/5 tähteä.
Eli jos blogissa on hiljaista vuoden 2012 aikana, niin tiedätte miksi :)
