Fast Motors elämysvuokraamo: kokemuksia, ylellisyyttä ja autoja

Autot ovat useille ihmisille vain väline päästä paikasta A paikkaan B, toisille ne ovat lähes elämääkin suurempia tunteita herättäviä kapistuksia ja toisille jotain siltä väliltä. Itse olen jotain siltä väliltä: autolla ajamisesta on kiva nauttia, mutta loppupeleissä se on käyttöesine. Oikeastaan tallista pitäisi löytyä useampia autoja, käyttöauto ja harrasteauto, mutta kunhan ensin saisi edes autotallin polkupyörälle.

No asiaan. Muutama viikko sitten sain puhelinsoiton Fast Motors elämysvuokraamosta, ja koska kuka nyt ei haluaisi urheiluautoja koeajaa ilmaiseksi, niin sovittiin aika esittelyyn ja koeajoon. Fast Motors tarjoaa siis erilaisiin moottoroituihin laitteisiin liittyviä elämyksiä ja valikoimista löytyy muun muassa Porscheja, Ford Mustang GT, Chevrolet Corvette C6, Hummereita, Nissan 350Z ja urheiluautojen lisäksi limusiineja, moottoripyöriä, asuntoautoja, vesijettejä, mönkijöitä, moottorikelkkoja ja vaikka mitä. Pajalla näytti olevan lisäksi autenttinen englantilainen musta taksi.

Esittelytilaisuus pidettiin Viikinmäessä Helsingissä, johon Lahdesta alkujaan aloittanut yritys on laajentunut noin vuosi sitten. Ihan siisti paikka, siinä Porsche-myynnin vieressä. Alkuun hieman kartoitusta mikä kiinnostaisi, kahvia kuppiin, vuokratarjonnan, -hintojen (jäsen ja ovh) ja paikan esittelyä, jonka jälkeen päästiin asiaan, eli koeajoon. Tällä kertaa oli koeajattavana joko Ford Mustang GT tai Hummer H2. Mukavalta esittelijätytöltä mussen avaimet ja vaihde päälle.

Mukavasti oli taivaalta ripotellut ja ripotteli lunta, joten 300 hv:n 4.6 litraisen V8 -moottorisen Mustangin kanssa piti olla hieman varovainen liikennevaloista lähdettäessä, sillä hieman ärhäkkäästi tuntui kaasuun vastaavaan ja perää rinnalle puskevan, vaikka laiskan tuntuinen hieman olikin. Mukavan pehmeästi se musse kulki, painavan valtamerilaivan luonteella, mutta on ilmeisesti hieman sellainen työssä käyvän näyttöpeli kuin ratapäivärassi, joten automaattivaihteisto tuntui olevan aikamoisen kumilenkin päässä. Lyhyessä koeajossa ehti juuri käydä Kehä I:llä Kivikon risteyksessä pyörähtämässä, joten ”vauhdin” tuntuakin sai: ei tuntunut missään ja mittaria piti katella, ettei sakoille lipsauttanut. Sitten vain takaisin ja auto parkkiin. Kunnon koeajo vaatisi kyllä mutkaisemman tien ja enemmän pitoa. Harmillisesti en muistanut napata kuvaa todisteeksi.

Esittelytilaisuuden lopuksi vielä kyseltiin tunnelmia ja olivathan ne hyvät, harvoin sitä urheiluauton rattiin pääsee tunnelmoimaan, että lompakosta löytyisi tuohta enemmänkin. Lisäksi tietenkin kerrottiin, paljonko jäsenyys maksaisi, olin ilmeisesti kelvollinen jäsenehdokas, mutta tällä hetkellä kyseinen n. 3000 euron ikuisuusjäsenmaksu ja lisäksi 175 euron vuosimaksu eivät aivan tarpeeksi houkuttaneet, että olisin mukaan lähtenyt. 3-6 kertaa vuodessa järjestettävät tapahtumat ja kohtuuhintaiset jäsenhinnat vuokraukseen olisivat kyllä kiinnostaneet, eikä vuosimaksukaan jäsentapahtumat huomioiden nyt niin, mutta alkupanostus käyttötarpeisiin nähden, ”olisihan se kiva testata autoja”, oli hieman turhan tyyris.

Toisaalta, jäsenyys on ”omaisuutta” ja myytävissä, ja Huuto.netissä näytti muutamia Club Fast Motors -jäsenyyksiä olevankin kaupan. Netistä löytyy myös juttua vastaavanlaisesta, konkurssiin menneestä, Rental -erikoisautovuokraamosta, jonka jäsenet pääsivät siirtymään entisen työntekijän perustemaan kilpailevaan Fast Motors -yritykseen. Kyseessä kuitenkin eri yritykset, mutta arvostelevaa sanaa Fast Motorsistakin löytyy. Tiedä sitten, nettijutut ovat aina nettijuttuja.

No, ihan hyvältä se oma Audikin Viikistä pois ajaessa tuntui, jämäkämpi kuin musse ja sentään keppivaihteet, joita hämmentää. Esittelystä sai mukaansa 150 euron lahjakortin vuokraamoon, mutta aika suolaiseksi vuokraushinnat ovh-hinnoilla alennuksen kanssa jäävät, joten saa nähdä tuleeko tuo käytetyksi. Pelkkää autovuokrausta enemmän tosin kiinnostaisi ratapäivät asfaltilla tai hiekalla ja motocross-pyörällä olisi kanssa kiva huristella. Moottoripyöräkortti onkin hankintalistalla (lue: kun löytyy asunto autotallilla pyöriä varten) ja eihän sitä tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

VMware Server 2.0 Beta tuo mukanaan uutta ja poistaa vanhaa

VMwarella on tarjolla useita eri vaihtoehtoja virtualisoinnin toteuttamiseen Windows- ja Linux-alustoilla ja testailin tänään lyhyesti VMware Server 2.0 -ohjelman Beta-versiota Windowsilla ajettuna. VMware Server on tarkoitettu teoriassa aloituspisteeksi virtualisoinnin maailmaan ja kilpailemaan muun muassa Xenin kanssa. Olen ajoittain käyttänyt VMwaren Serverin 1.x -sarjaa, joten ohjelmisto on sinällään tuttu, mutta uusittu 2.0-versio tulee eroamaan aikaisemmasta, enkä ole niinkään varma, että suunta on käyttäjän näkökulmasta parempi.

Aikaisemmin VMWare Server tarjosi hieman samanlaisen lähestymistavan virtuaalikoneiden käyttämiseen kuin esimerkiksi VMware Workstation ja virtualisoituja koneita pystyi käyttämään kätevästi graafisen, normaalia ohjelmaa muistuttavan käyttöliittymän kautta. Tämä mahdollisuus on kuitenkin tulevissa versioissa poistunut valikoimasta ja virtuaalikoneita ja isäntäkonetta hallitaan nyt pelkästään web-käyttöliittymän kautta. Virtuaalikoneen saa aukeamaan selaimen ikkunaan asentamalla tarvittavan lisäosan ja teoriassa käyttö onnistuukin paikalliselta koneelta kuten ennenkin. Välissä on nyt vain lisää tavaraa, kuten esimerkiksi Tomcat-palvelin, javaa ja selain.

Uuden version mukana tuoma selainpohjainen liityntä virtuaalikoneisiin on lähempänä ”palvelin”-näkymää ja tarjoaa tavallaan selkeämmän lähestymistavan isäntäkoneeseen ja siinä pyöriviin virtuaalikoneisiin. Nopeasti kokeiltuna web-käyttöliittymä tuntui ihan toimivalta kokonaisuudelta, vaikka virtualisoitu Windows XP ei Internet Exploreria käytettäessä suostunutkaan avautumaan selainikkunaan. Virtuaalikoneen voi myös edelleen laajentaa koko ruudulle, jolloin selain ei syö arvokasta työpöytätilaa. Beta-tason ohjelmalle voinee suoda, että jostain syystä aina täysnäytölle vaihdettaessa, Windowsin kahden näytön järjestys muuttui. Lisäksi koko näytölle laajennettuna hiiri lukittuu virtuaalikoneeseen, eikä isäntäkonetta pääse käyttämään, vaikka se näkyisikin toisella näytöllä. Aikaisempi graafinen käyttöliittymä ei tuhlaillut tilaa selainkäyttöliittymän tavoin.

VMwaren ratkaisu poistaa graafinen käyttöliittymä Server-ohjelmastaan on ymmärrettävää, sillä Workstation ja Server olivat peruskäyttäjän näkökulmasta lähes samanlaisia tuotteita ja kilpailivat periaatteessa samoista käyttäjistä. Nyt Workstation erottuu selkeästi omaksi kokonaisuudekseen ja Server jää lähinnä kokeilumielessä ja palvelinnäkökulmasta lähestymiseen. Nyt käyttäjille ei jää oikein muita käteviä vaihtoehtoja virtuaalikoneiden käyttämiseen kuin VMware Player, jolla voi vaan käyttää virtuaalikoneita, mutta ei luoda niitä. Tietenkään asennettuna ei voi olla sekä Server- että Player-tuotteita.

Markkinoilla on kyllä tarjolla useita erilaisia virtualisointiohjelmia, mutta en ole tarkemmin tutkinut mitä eri ilmaisohjelmistot kuten Qemu, Virtual PC tai VirtualBox tarjoavat käyttäjälle. Näkemyksieni mukaan tällä hetkellä ainakaan ilmaisohjelmista ei ole tarjolla vastaavaa suorituskykyä ja helppokäyttöisyyttä tarjoavaa virtualisointiohjelmaa kuin mitä VMware Server tarjosi. Se oli kätevä ohjelma ajoittaiseen Windows-tarpeeseen, mutta tulevan version myötä ainakin käyttökokemus tuntuisi heikkenevän.

VMware Server 2 VMware Server 2 VMware Server 2 VMware Server 2