Avainsana: tietotekniikka

Fujitsu Forum 2012 loi kuvaa tulevaisuuden työpaikasta

Tänä vuonna lyhyt syyslomani oli hieman erilainen, kun matkasin muutamaksi päiväksi Müncheniin Fujitsu Forum 2012 -messuille Fujitsun kutsumana tutustumaan millainen on tulevaisuuden työpaikka, millaisilla välineillä töitä tehdään ja tapaamaan messuille saapuvia LIFEBOOK4Life sisäpiiriläisiä. Reissu olikin aivan mahtava, sillä miten ei voi olla tykkäämättä uusiin asioihin tutustumisesta, hyvästä seurasta ja tietenkin saksalaisesta ruuasta ja oluesta. Messujen osalta matka oli jo tuttua, sillä kävin siellä jo viime vuonna, mutta nyt oli päivä aikaa kiertää Münchenissä ja kävimme myös Augsburgissa Fujitsun tehtaalla. Englanniksi vierailustamme voi lukea Antonian kirjoittamana LIFEBOOK4Life -sivustolta.

Fujitsu Forum 2012 -messut ovat yksi Euroopan suurimpia IT-alan tapahtumia ja siellä vieraili viime vuonna yli 10 000 IT-alan asiantuntijaa ja -päättäjää ympäri maailman. Tänä vuonna tapahtuma järjestettiin 7. – 8.11.2012 Münchenissä, Saksassa ja olin yksi neljästä LIFEBOOK4Life-kampanjan sisäpiiriläisestä, jotka pääsivät tutustumaan Fujitsun kutsumana millainen on tulevaisuuden työpaikka, millaisilla välineillä töitä tehdään. Tänä vuonna teemana oli ”Reshaping ICT – Reshaping Business”, eli miten ICT:n muutos muuttaa myös bisnestä. Tavallaan aihe on jatkumo viime vuoden ”Reshaping IT” -teemalle.

Tiistai 6.11

Matka kohti Münchenia alkoi tiistaiaamuna lumisateisesta Espoosta, kun kurvasin auton parkkiin ja suuntasin SASin pienellä suihkukoneella ensin Kööpenhaminaan ja sieltä hieman isomalla koneella Müncheniin. Hieman yli tunnin rykäisyjä, joissa hätäseen kahvit tarjottiin. Perille kuitenkin päästiin lopulta hieman etuajassa, joten ehdimme toisen Suomesta matkanneen sisäpiiriläisen, Chryssan, kanssa hyvin hotellille ennen muita.

Ensimmäisenä päivänä ei ollut suunniteltua ohjelmaa, joten kiersimme muiden sisäpiiriläisten kanssa Münchenin kävelykatua, kävimme Apple Storessa Rosenstrassella ja syömässä Alte Hackerhausessa. Suosittelen. Ja tietenkin piti vierailla myös Augustinerin oluthuoneella.

Keskiviikko 7.11


Kuva: Kim Ekman, Vision 51

Keskiviikko oli varattu Fujitsu Forum 2012:ssa esitysten seuraamiseen ja messuhallissa kiertelyyn ja nopeasti se päivä menikin. Rekisteröitymisen jälkeen nopeat kahvit lehdistöhuoneessa, jonka jälkeen suuntasimme nopealle kierrokselle messuhallin puolelle. Kaikkien erilaisten Fujitsun ja yhteistyökumppanien palveluiden ja tuotteiden esittelyn lisäksi esillä ja kokeiltavana oli hienoja uusia Windows 8 -laitteita, kuten STYLISTIC Q572 -tabletti AMD Hondo -alustaan pohjaavana ja STYLISTIC Q702 -hybriditabletti Intel Core i3/i5 -alustalla. Esillä oli myös muovisia hahmotelmia, miltä tulevaisuuden Fujitsu-tuotteet voisivat näyttää: pirteän värisiä.

Kiertelyn ja ihmettelyn lisäksi osallistuimme päivän aikana muutamiin Breakout sessioihin, joista itse valitsin ”Onko PC:n jälkeinen aika alkanut – miltä työpöytäsi näyttää huomenna”, ”Loppukäyttäjän laitteiden välinen taistelu” ja ”Tabletit & enemmän – Hyviä käyttökohteita käteville laitteille”. Kaikkien esitysten materiaalit ovat saatavilla Forumin dokumentaatio -sivulta.

Kaikkien kolmen esityksen voi oikeastaan tiiviistää siihen, että tulevaisuudessa työ ja työpiste ovat muuttumassa. Tähän vaikuttavat työn- ja yksityisen ajan välin hämärtyminen, omien laitteiden tuominen työpaikalle (BYOD) ja kuluttajistuminen eli samoja laitteita käytetään sekä töissä että kotona. Työpöytätyöskentely ei kuitenkaan ole poistumassa, sillä aina tarvitaan laskentatehoa, isompaa näyttöä ja parempaa tietoturvaa. Tulevaisuudessa työvälineet tulevat myös monipuolistumaan ja erilaisten laitteiden määrä kasvaa. Laitealustojen osalta Windows 8:lle uumoiltiin haasteita ja tarvetta kosketusnäytöille. Tablettien osalta Länsi-Euroopan osalta ennustettiin markkinoiden tasaantumista: Windows ~ iOS ~ Android. Nähtäväksi jää.

Yhteneä teemana tulevaisuuden työpisteen osalta oli dynaaminen työpöytäkokemus, eli jokaiselle laitteelle tarpeen mukaan mukautuva. Virtualisoinnilla ja datan synkronoinnilla tiedot voidaan pitää ajantasalla ja saatavilla laitteesta riippumatta. Oli se tabletti, kannettava tai työpiste. Eri työtehtävät vaativat erilaisia asioita. ”Yksi työpiste – millä tahansa laitteella”.

Esityksissä myös käsiteltiin (tietenkin) mitä vastauksia tulevaisuuden työpisteiden haasteisiin Fujitsulla on tarjota. Ja onhan niitä. Työpöydältä voi tulevaisuudessa löytyä Fujitsun mukaan ESPRIMO X, jossa sama näytön ja jalustan runko voi toimia monessa eri käyttötarkoituksessa. Integroidun Web-kameran läsnäolotunnistuksella voidaan lukita näyttö poistuttaessa koneen äärestä ja kasvontunnistuksella kirjautua takaisin. Vaikutti aika kätevältä. Tablettitarjonnasta esiteltiin STYLISTIC Q572 ja Q702 ja kannettavien osalta kevyet Ultrabookit kuten LIFEBOOK U772 ja perinteisemmät kannettavat kuten LIFEBOOK T902. Valinnanvaraa löytyy.

Esitysten ja kiertelyn jälkeen oli aika siirtyä päivälliselle, joka tarjoiltiin Buffet-tyyliin maukkaan currywurstin, kalkkunaburgerin ja Weissbierin kera. Illan viimeinen tapahtuma oli Celebration Night -tapahtuma, jossa ensin kolmen hengen huumoribändi nauratti komediallisella soitannalla ja kohokohtana oli Amy McDonaldin keikka. Hyvinhän se Amy kitaraa rimpautti ja laulua luikautti, mutta viime vuoden Anastacia oli kyllä menevämpi. No, muutaman oluen kera ei voi valittaa :)

Torstai 8.11

Reissun viimeisenä päivänä ohjelmassa oli vierailu Fujitsun tehtaalla Augsburgissa. Tehdas oli aika yllättävä kokemus, sillä kuvittelin sen olevan enemmän automatisoitu, vaikka nytkin muistaakseni automaatioprosentti oli jotain 90, vaikka tehdashallissa oli kymmeniä ihmisiä linjastoilla. Joidenkin osien, kuten muistipaikat, asetteluun ihmiskädet ovat paremmat. Lisäksi varastopuoli oli ihmisvetoinen samoin kuin pöytä- ja palvelinkoneiden kasaaminen ja huolto.


Toinen päivä Fujitsu Forumilla keskittyi vain vierailuun tehtaalla, joten loppuaika päivästä jäi vapaaseen tutustumiseen, sillä emme enää ehtineet Breakout tai Keynote sessioihin. Tehtaalla vierailun jälkeen kävimme vielä tutustumassa messualueeseen, jossa oli muun muassa Fraunhoferin ajatus työpisteestä, jossa kaikkia ikkunoita pystyi kääntämään, zoomaamaan ja koskettelemaan. Tämän mahdollistava ikkunointi pyöri Linuxin päällä. Esitteillä oli myös Made4You kustomointipalvelun laser-kaiverrin, jolla sai esimerkiksi kynään kätevästi Twitter-tilin tunnuksen ja Fujitsu Forum 2012 -hashtagin.

Forumilla tapahtumat ja juhlinta vielä jatkuivat, kun LIFEBOOK4Life sisäpiiriläiset suuntasivat takaisin kotiin, junalla tai lentokoneella. Tänä vuonna itsekin pääsin kotiin jo hyvissä ajoin ennen puolta yötä.

Yhteenveto

Fujitsu Forum 2012 tarjosi jälleen näkemyksiä miltä tietotekniikka ja ICT voisi tulevaisuudessa näyttää ja kolme päivää Münchenissä menivät nopeasti. Ajatukset työn ja työpisteen muuttumisesta tulevaisuudessa olivat aikalailla samaa linjaa kuin itsellä ja uusien laitteiden tarjonta oli piristävää. Kokonaisuudessaan tänä vuonna reissu oli hieman monipuolisempi kuin viime vuonna, sillä päivä Münchenissä ja toisen päivän vierailu tehtaalla toivat matkaan hieman uutta näkökulmaa.

Saksa on hieno maa ja Fujitsu Forum 2012 oli hieno kokemus. Kiitoksia LIFEBOOK4Life ja Fujitsu.

Tietoverkot: opas tulevaisuuden tietoyhteiskuntaan

Tietotekniikasta on kirjoitettu lukuisia teoksia eri aihepiireistä ja toiset teoksista kestävät aikaa paremmin kuin toiset. Petteri Järvisen kirjoittama Tietoverkot: opas tulevaisuuden tietoyhteiskuntaan, on hyvä esimerkki tietokirjasta, jonka sisältö ei enää ole relevanttia, mutta toimii hyvänä otteena tietotekniikan ja tietoverkkojen historiaan. Tietotekniikan lyhyehkön historian aikana muutosvauhti on ollut nopeata ja vaikka teos on kirjoitettu vuonna 1994, ei kirjassa mainittuja tietoverkkoja tai palveluita juuri nykyään löydä, Internetiä lukuun ottamatta. Toisaalta kirjassa käsitellään sähköisten palveluiden tulevaisuutta ja visioita, jotka eivät ole tähänkään päivään mennessä vielä yleistyneet tai toteutuneet.

Tietoverkot -teos on oiva otos tietoverkkojen historiasta ja kirjassa käsitellään lyhyesti tietoliikenteen perusteet (90-luvun alkupuolen standardien mukaisesti), modeemit ja modeemitekniikat, purkit, sähköposti ennen Internettiä, suomalaiset sähköiset palvelut (mm. pankkipalvelut, Infotel, Telesampo, Elisa, Telebox) ja Internet. Lisäksi teoksessa on liitteinä muun muassa modeemien AT-komennot, purkkien numeroita, hyödyllisiä sähköpostiosoitteita ja Internet-linkkejä.

Etenkin modeemitekniikka ja tietoverkkojen alkuaika ovat mielenkiintoista lukemista. Antaa hieman kontrastia nykypäivän helppouteen ja etenkin ilmaisuuteen: tietoverkkojen alkuaikoina netin käyttäminen maksoi hunajaa ja oli hidasta. Toisaalta kirjassa on kohtia, jotka pistävät hymyilyttämään ja ihmettelemään. Kirjassa kerrotaan muun muassa IRCistä seuraavasti: ”kanavat 1-999 ovat julkisia, joille kuka tahansa IRC-käyttäjä voi liittyä. Siitä eteenpäin kanavat ovat salaisia ja niille pääsee mukaan vain kutsusta.” Lisäksi: ”useampien kanavien yhtä aikainen käyttö edellyttää käytännössä graafista IRC-asiakasohjelmaa”. Irssikin kun julkaistiin Wikipedian mukaan vasta 1999 tammikuussa ja IrcII ”tavallaan” mahdollisti useat yhtäaikaiset kanavat.

Teoksessa Internettiä käsitellään kokonaisen luvun verran, jossa käsitellään nyyssejä, FTP:tä ja muita nykyisin jo lähes unohtuneita palveluita. Lisäksi ollaan jo huolissaan IP-osoiteavaruuden loppumisesta ja kritisoidaan hankalia URL-nimiä, joista ei tähän päivään mennessäkään ole päästy juurikaan pidemmälle. Toki hakukoneista on tullut nykyajan palveluvalikoita ja IPv6 odottelee nurkan takana, parin korttelin päässä.

Järvinen hahmottelee myös tietoverkkojen tulevaisuutta ja loogisesti päättelee sen rakentuvan mahdollisesti PC:n ympärille. Monikäyttöinen kotitietokone onkin kaikella järjellä ajateltuna järkevä alusta tulevaisuuden sähköisille palveluille, vaikka monet voivat edelleen olla toista mieltä. Myöskään kirjoitustaidon merkitystä ei unohdeta ja muistutetaan äidinkielen opetuksen tärkeydestä, sillä kirjoitettu viesti jättää äänenpainot ja eleet välittymättä. Tietenkin myös konekirjoitustaitoa tarvitaan, sillä jos yksi sormi kirjoittaa ja yhdeksän etsii, ei nopeinkaan nettiyhteys ole kovin nopea, vaikka omglolwtf:n nopeasti naputteleekin.

Tulevaisuuden palveluina kirjassa hahmotellaan muun muassa kaksisuuntaista TV:tä, tilausvideoita, asiointi- ja ostospalveluita ja tietenkin seksi- ja viihdepalveluita. Lisäksi ilmaan heitetään teledemokratia ja eduskunnan korvaaminen ”kansalainen ja ääni”-demokratialla. Palveluita rakennettaisiin Bill Clintonin ja Al Goren luoman Information superhighway-hankkeen eli tiedon valtatien varaan. Käytännössä hankkeen tarkoituksena oli luoda samanlainen infrastruktuuri kuin tieverkko, mutta aloitteessa ei otettu kantaa miten kyseinen tietoverkko pitäisi toteuttaa. Nyt toki tiedämme, että vaikka vielä tuohon aikaan Internetiä ei pidetty tiedon valtatien synonyymina, muun muassa sen epäluotettavuuden ja siirtonopeuden muuttuvuuden takia, muodostui Internetistä tiedon valtatie. Tietenkin epäluotettavuus ja siirtonopeudet ovat edelleen hieman haittana.

Teoksen viimeisessä kappaleessa Tietoverkkojen vaikutukset kritisoidaan yhteiskunnan jatkuvaa monimutkaistumista, auktoriteettiuskon häviämistä, tiedon lisääntyvää määrää, tiedon inflaatiota, tasa-arvoa ja vaikka mitä diipadaapaa. Maailma muuttuu, onneksi, eikä kaikkea kerrottua tarvitse uskoa, vaan voi etsiä faktat ja muodostaa omat mielipiteensä. Se nyt on jo nähty moneen kertaan, että ainakaan Arkadianmäellä ei juurikaan auktoriteetteja istu.

Järvinen on myös huolissaan digitaaliajan tekijänoikeuksista ja ennustaa piraattipurkkien kaltaiset järjestelmät (tulevaisuuden ”palvelut”), joista voi ladata uusimmat CD-levyt ja elokuvat. Samalla myös pohditaan, että ”ellei tekijänoikeuksia onnistuta valvomaan, saattaa edessä olla kaupallisen kustannus- ja julkaisutoiminnan romahtaminen; siirtyminen luovan työn kommunismiin, jossa kaikki digitaalimuodossa julkaistut työt ovat verkkojen ansiosta yhteistä omaisuutta.” -Tietoverkot, 1994. Tämä jää nähtäväksi. Samoin vielä tuolloin ilmeisen pelottava ajatus, keinotodellisuus eli maailma, jossa kaikki on mahdollista, antaa odottaa itseään. ”Datalasit päähän ja datapuku päälle” -skenaario on kyllä viime aikoina lähestynyt todellisuutta. Toisaalta, jo tuolloin pelit olivat lasten keinotodellisuutta ja nyt nuorten ja hieman vanhempienkin aikuisten keino paeta todellisuutta. Vastaavasti saippuaoopperat olivat ja ovat edelleen naisten ja kotiteatterit miesten keinotodellisuutta.

Tietoverkot: opas tulevaisuuden tietoyhteiskuntaan -kirjaa ei voi tietosisällön näkökulmasta sanoa hyödylliseksi, mutta on hyvää luettavaa tietotekniikan opiskelijoille tietoverkkojen historiaa käsittelevänä teoksena. On hyvä tietää mistä ja miten tähän on tultu. Hieman kuin jos peruskouluissa jätettäisiin historia opettamatta. Opusta voi tietenkin lukea myös huumorimielellä ja naureskella vanhoille palveluille ja Järvisen aivoituksille. Esimerkkinä Internetin riittämättömyys kaupallisia palveluita ajatellen, koska Internetistä puuttuu keskitetty laskutusjärjestelmä. Kai nyt jo sentään 90-luvullakin oli luottokortteja.

Petteri Järvinen: Tietoverkot – opas tulevaisuuden tietoyhteiskuntaan
951-0-19825-0. WSOY 1994, 439 sivua.