Vuoden 2011 pelaamisen arvoisen pelit

Vuodessa julkaistaan lukuisia erinomaisia pelejä, jotka taistelevat pelaajien ajankäytöstä. Vuosi 2011 ei tehnyt poikkeusta ja pelaamisen arvoisten pelien lista kasvoi entisestään, kun viime vuodeltakin on vielä pelejä pelaamatta. Onneksi pelaajien ”mitä pelaisin” -päätöksen tueksi on perinteiseen tapaan Joystiq listannut vuoden 2011 Top 10 -pelit ja tehnyt poimintoja listan ulkopuolelta. Ei kovin yllättäviä valintoja. Suuret nimet hallitsevat listoja, mutta muutamia omituisia tiputuksia ja nostoja Top 10 -listalla näytti olevan.

Omat poimintani vuoden 2011 peleistä ovat seuraavat, jaettuna kolmeen ryhmään: Ehdottomasti, mahdollisesti ja epäilen.

Ehdottomasti

Uncharted 3: Drake’s Deception: Nathan Drake on jälleen valmis uuteen aarrejahtiin seuraten Sir Francis Draken jättämiä vinkkejä ja pelaajalle vyörytetään toinen toistaan näyttävämpiä pelitilanteita. Jo sarjan edellinen osa ”Uncharted 2: Among Thieves” lukeutuu näyttävimpien ja vetoavimpien pelien joukkoon, mutta jatko-osa pistää siitä vielä paremmaksi. Naughty Dog jatkaa PS 3:n teknisten rajojen koettelemista ja tarjoaa jälleen erinomaisen toimintaseikkailu -pelikokemuksen. Kuvaavaa on, että Joystiqin arvostelija pelasi pelin läpi yhdellä istunnolla, koska ei malttanut jättää sitä kesken. Pelaaja-lehdessä pelikokemus kesti noin yhdeksän tuntia, 3 tuntia vähemmän kuin kakkososa, mutta tarinallisesti loppu tuli sopivasti. Ja kun 9 tuntia ammattipelaajalla vastaa omissa pelitunneissani vähintää tuplaa, on pelattavaa varmasti riittävästi. Pelaaja-lehti 9/10 pistettä, Joystiq 4,5/5 tähteä.

The Elder Scrolls V: Skyrim: Vuoden 2011 odotetuin peli on nettikirjoittelun perusteella Skyrim. Lohikäärmeet ovat palanneet Tamrieliin (Bethesdan Elder Scrolls -maailman manner) ja lohikäärmesielun omaava sankarimme, Dovahkiin, pyydetään pelastamaan ihmiskunta. Eli lohikäärmeet on pysäytettävä, mutta muu onkin sitten avointa. Pelattavaa laajassa, avoimessa ja kauniissa maailmassa ilmeisesti riittää, sillä Joystickin arvostelija suoritti päätehtävän 65 pelitunnin jälkeen, kun oli suorittanut noin puolet eri osapuolten tarjoamista sivutehtävistä. Mielenkiintoiselta myös kuulostaa, että 18 haaraisen taitopuun taidot kehittyvät harjoittelulla, ei ominaisuuspisteillä ja että eri kykyjä omaavat hahmot ovat yhtä pelattavia. Pelaaja-lehti 9/10 pistettä, Joystiq 5/5 tähteä ja vuoden 2011 parhaat 1.

Deus Ex: Human Revolution: Alkuperäinen, klassikko, Deus Ex oli mieleenpainuva pelikokemus ja ”Human Revolution” on jälleen lähellä samaa tasoa. Peli sijoittuu kymmeniä vuosia ennen ensimmäistä osaa ja alkaa siitä, kun ihmisten augmentaatioita (parannusosia) kehittävään Sarif Industriesin laboratorioon hyökätään, tiedemiehet tapetaan ja pelin päähenkilö, Adam Jensen, jää nipin napin henkiin. Tästä alkaa vyyhdin selvittäminen avoimessa maailmassa, jossa voi edetä vapaasti. ”Human Revolution” on arvosteluiden mukaan tunnelmaltaan erinomainen peli, sisältäen komeaa kuvasuunnittelua, kiinnostavan päähahmon ja mukavan rauhallisen tempon. Lisäksi Mary DeMarlen tekemä käsikirjoitus on korkeatasoista ja se näkyy mm. dialogeissa ja hahmoissa. Peli on myös hyvällä tavalla vanhanaikainen, ei mitään räiskintää ja pelaajaa ajetaan hakemaan muita ratkaisuja kuin vain suoraa toimintaa. Pelaajan tekemät lukuisat valinnat (taidot, tekemiset) myös vaikuttavat pelin kulkuun ja mahdollisiin tehtäviin. Lisäksi kun myös tavaroita ja aseita voi kantaa rajallisesti, ei pelaajan elämä ole läpijuoksua. Pelaaja-lehdellä sivutehtävien kanssa peliin kului noin 20 tuntia. Pelaaja-lehti 9/10 pistettä, Joystiq 4,5/5 tähteä ja vuoden 2011 parhaat 4.

L.A. Noire: Lyhyesti kuvattuna L.A. Noire on 1940-luvun lopun Los Angelesiin sijoittuva juoneen panostava etsiväpeli, jossa on avoin, elävä ja yksityiskohtainen pelimaailma, mielenkiintoisia hahmoja, väkivaltaa ja silmää nerokkaille yksityiskohdille, kuten Rockstarin peleiltä voi odottaa. Lisäksi motion scan -kasvoanimaatiotekniikan avulla peliin on saatu hämmentävän aidon näköisiä ihmisiä sekä näyttelijäsuorituksia, jota myös hyödynnetään epäiltyjä kuulusteltaessa. Käsikirjoitus sekoittaa historiallisia tapahtumia ja oikeita henkilöitä nuoren sotaveteraani Cole Phelpsin tarinaan, joka palaa toisesta maailmansodasta urhoollisuusmitalin saaneena. Hän siirtyy LAPD:n palvelukseen aloittaen rivipoliisina, mutta yleten nopeassa tahdissa. Tarina on jaettu viiteen kokonaisuuteen ja peli tarjoaa hienon, loppua kohti kiihtyvän, matkan jännittävään loppuhuipennukseen. Tie sinne kestää arvosteluiden mukaan noin 22 tuntia, jonka aikana ehtii suorittaa myös puolet yksinkertaisista sivutehtävistä. Pelaaja-lehti 9/10 pistettä, Joystiq 4,5/5 tähteä.

Mahdollisesti

Bastion: Toimintaroolipelimme sankari, ”The Kid”, herää, kun suurtuho on jyrännyt maailman ja Caelondia-kaupungin. Hän suuntaa muiden tuhosta selvinneiden kanssa kohti linnaketta, ”The Bastion”, joka voi tarjota turvaa, vastauksia ja keinot korjata maailma. Loppu onkin sitten pelaajan selvitettävä. Peli on indie-kehitystiimin kehittämä ja käsinmaalatuissa ympäristöissä liikutaan yläviistosta kuvattuna. Joystiq 4/5 tähteä ja vuoden 2011 parhaat 5.

Forza Motorsport 4: Erinomainen autopeli päivittyi ja vaikka Porschet tippuivat pois, pitänee tämä lisätä pelilistalle. Edellinenkin osa on tosin vielä ”läpäisemättä”, mutta uudet autot, hienompi grafiikka, parannettu fysiikkamallinnus ja niin edelleen ovat kai päivittämisen arvoisia. Pelistä toki löytyy edelleen omalaatuinen tekoäly ja vanhojen ratojen kierrätys, eikä siinä edelleenkään ole erilaisia säätiloja. Harmillisesti Xbox 360:n verkkopelaaminen on rahan takana, joten sunnuntaipelaajalle se jää kokematta. GT 5:ssa se toi ihan mukavaa lisää peruspeliin. Pelaaja-lehti 9/10 pistettä, Joystiq 4,5/5 tähteä.

Batman: Arkham City: Batman jatkaa taisteluaan pahiksia vastaan, vaikka itselläni on edelleen myös ”Batman: Arkham Asylum” pistämättä nippuun. Arkham Cityn tarina jatkuu pari vuotta edellisen pelin jälkeen, kun mielisairaalan johtaja on noussut Gothamin pormestariksi ja luonut Gothamin vanhasta kaupungista valtavan avovankilan, Arkham Cityn, jossa vangit saavat riehua vapaasti. Kun Bruce Wayne yrittää estää sen toteutumista, Arkham Cityn vartijat nappaavat hänet ja heittävät muurien sisäpuolelle. Sitten vain ollaan lepakkomiehenä öisen kaupungin katolla edessään koko kaupungillinen roistoja kuriin pistettäväksi. Ja tekemistä riittää. Pelaaja-lehden sanoin ”Batman: Arkham City on kevyesti yksin tämän laitesukupolven parhaita pelejä. Se on alusta loppuun käsittämättömän hiottu ja yksityiskohtainen kokonaisuus jokaisella osa-alueellaan, oli kyse sitten ulkoasusta, tarinasta tai tunnelmasta.” Pelaaja-lehti 10/10 pistettä, Joystiq 4,5/5 tähteä ja vuoden 2011 parhaat 3.

Trine 2: Suomalaisen Frozenbyten jatko-osa Trinelle tuo jälleen kolme sankariamme, soturin, taikurin ja varkaan yhteen seikkailuun läpi kauniiden maisemien. 2D-seikkailupelissä edetään ratkoen ongelmia, jotka ovat fysiikkaan perustuvia ja kolmen sankarimme erilaisia kykyä hyödyntäviä. Joystiqin arvostelussa moititaan, että pelin arvoitukset ovat epäintuitiivisia ja ilman ”aha” tunnetta, taistelut itseään toistavia ja pelaaminen parhainta kolmen pelaajan porukassa. Pelinkesto noin 9 tuntia. Harkitaan. Joystiq 3,5/5 tähteä.

Lisäksi kesän Golf-kautta varten voisi harjoittelumielessä ostaa pleikkarille Movella pelattavaksi ”Tiger Woods PGA Tour 12: The Mastersin”. Ja NHL 12 tarjoaa kiekkoa sillä välin, kun talven luistelukenttiä jäädytetään.

Epäilen

The Legend of Zelda: Skyward Sword: Link jaksaa seikkailla ja edessä on jälleen suuri seikkailu, kun jättimäinen tornado imaisee ”Zeldan” pilvien alapuolella uinuneeseen pintamaailmaan ja Link saa pyhäksi tehtäväkseen neitokaisen pelastamisen apunaan neuvoa-antavan henkiolennon Fi sisältävä Jumalattaren miekka. Peli on Nintendon tavoille uskollisesti kekseliäs ja otteessaan pitävä toimintaseikkailu ja 1:1 toimiva Wii MotionPlus -palikka tekee miekkamittelöissä kiinnostavia (ja vaikeita) ja sitä hyödynnetään muissakin toiminnoissa. Graafisuus ei ole Wiin erikoisuus, joten siihen vastataan taiteellisemmalla ilmeellä, mutta äänipuoli ei kuulemma ole kummoinen. Suurin epäkohta Zeldassa tällä kertaa kuitenkin on, että se sisältää paljon turhauttavaa juoksemista edestakaisin ja keinotekoista pelin pitkittämistä, vaikka ilman niitäkin peli olisi 25-30 tuntia pitkä. Wii on saanut pölyttyä viime aikoina hyllyssä ja taitaa niin tehdä jatkossakin. Ei uskoisi, mutta tällä kertaa Zelda ei taida innostaa. Pelaaja-lehti 8/10 pistettä, Joystick 4,5/5 tähteä.

Dragon Age 2: Jos ensimmäinen Dragon Age -sarjan peli oli mainio, ei jatko-osa sitä ilmeisesti ole. Arvosteluista on tosin tulkittavissa jakautumista. Käsikirjoitus on pelissä edelleen loistaa, taistelut ovat nyt enemmän toiminnallisia (hyvä ja huono), rasittavia ja kömpelöitä mekaniikkoja on poistettu (lue yksinkertaistettu), karttoja ja kenttiä kierrätetään liikaa, grafiikka ei ole mitään kummallista ja juonen käynnistyminen kestää. Ehkä Skyrim vienee vuoden 2011 fantasiaroolipeli-sarjan paikan. Tiedä oikein mitä tästä ajattelisi. Pelaaja-lehti 9/10 pistettä, Joystiq 4/5 tähteä.

Eli jos blogissa on hiljaista vuoden 2012 aikana, niin tiedätte miksi :)

Vuoden 2010 pelaamisen arvoiset pelit

Konsoleille ja tietokoneille julkaistaan vuosittain nippukaupalla erilaisia pelejä, joita harva ehtii kaikkia vuoden aikana pelaamaan, eivätkä kaikki pelit edes ole pelaamisen arvoisia. Täten pelaajan apuna ovatkin erilaiset pelisivustot, -yhteisöt ja -lehdet, jotka laittavat hyvät pelit järjestykseen. Esimerkiksi Joystiq on listannut ja kysynyt toimittajiltaan vuoden 2010 pelejä, joihin pelaajan pitäisi tutustua viimeistään nyt, ellei niitä viime vuonna pelannut. Lisäksi nyt enemmän tai vähemmän pelien julkaisusta myöhemmin, useat peleistä löytyvät kaupoista jo alennuskorista.

Joystiqin listoilta löytyy lukuisia, ainakin arvostelussa, hyvältä vaikuttavia pelejä, joista tässä oma karsittu listani paremmuus- eli pelijonojärjestyksessä. Suunnitelmissa olisi ainakin kuuden ensimmäisen (läpi)pelaaminen. Listalta puuttuvat pelkät FPS-räiskinnät, sillä ne ovat loppupeleissä aika tylsiä. Linkit vievät Joystiqin pelin arvosteluun, josta saa paremman kuvan mistä pelistä on kyse.

Super Meat Boy: Xbox 360 ja PC (Steam)
Yksinkertaisuudellaan, ja oikeastaan juuri siitä johtuen, Super Meat Boy on pitkästä aikaa peli, joka aiheuttaa intohimoa ja vaikeutensa ansiosta saavuttamisen iloa. Juoni on tuttu Mario-peleistä, sillä Super Liha -poika matkaa pelastamaan Laastari-tyttöä pahalta Tohtori Sikiöltä. Lyhyissä, tarkkaa ajoitusta ja kontrollia vaativissa kentissä hypitään esteiden kuten sahanterien ja vaarallisen ympäristön läpi, jotka pitävät huolen, että kuolema on lähellä ja usein. Erittäin yksinkertaista ja viihteellistä. Näppäimistöllä pelattaessa välillä turhauttavaa ja sormille (sekä näppäimistölle) kipeää. Kenttien tahkoamista, laastareiden, piilokenttien ja tavoiteajan tavoittelua säestää loistava, Megaman-henkinen, äänimaailma. Yksi vuoden parhaimmista peleistä, mitä olen pelannut. Kun vielä postissa tulisi langaton adapteri Xbox 360:n ohjaimelle PC:hen.

Red Dead Redemption: Xbox 360 ja PS3
Lyhyesti kuvattuna Red Dead Redemption on GTA IV villissä lännessä sekä hyvässä että pahassa. Rockstarin San Diegon toimiston avoimen maailman peli on pitkään odotettu ja kehuttu. Pelaaja hyppää entisen rikollisen bootseihin, joka yrittää luoda uutta elämää, mutta joutuu vedetyksi takaisin murhien ja kostojen piiriin. Ilmeisesti luvassa on hyviä pelihetkiä, kunhan saan pelin vain käsiini.

Mass Effect 2: Xbox 360 ja PS3
BioWare jatkaa loistavaa Mass Effect -peliään ja tekee sen paremmin kuin aikaisemmin. Tarjolla siis lisää scifi-räiskintää ja toimintaa, jota on ryyditetty RPG:n parhailla puolilla. Jatko-osassa pelimekaniikkaa on hiottu muun muassa vähentämällä tavaran keräämistä, nopeuttamalla palautumista, poistamalla haarniskaluokat ja Omni-gel ja ammukset ovat universaaleja. Eli oikeastaan vähennetty kaikki se, joka tekee roolipelistä mikromanagerointia ja inventaariossa pyörimistä, ja keskitytty varsinaiseen pelaamiseen. Peli on nyt tahdiltaan nopeampi ja sisältää enemmän toimintaa (lue räiskintää), mutta säilyttää ensimmäisen osan roolipelielementit keskusteluineen ja päätöksineen. Ennen kuin tämän itse pääsee toteamaan, pitänee jaksaa pelata ensimmäinen osa Xbox 360:llä läpi ennen kuin Mass Effect 2 julkaistaan alkukeväästä PS3:lle.

Heavy Rain: PS3
Heavy Rain on enemmän interaktiivista fiktiota kuin perinteistä peliä, mutta tekee sen viihdyttävästi. Pelissä ”seurataan” neljän erilaisen henkilön tapahtumia Origami-tappaja -tapauksen ympärillä. Hengeltään peli on film noir mysteeriä, eikä pelissä ole tehtäviä, vaan päätökset ja onnistumiset/epäonnistumiset vaikuttavat seuraaviin tapahtumiin. Lyhyesti kuvattuna tapahtumat soljuvat eteenpäin kuin elokuvassa, jossa pelaaja on päähenkilönä. Peli hyödyntää monipuolisesti PS3:n ohjaimen liiketunnistinta ja pelistä on erikseen Move-ohjaimia tukeva versio. Mainio peli, joka tosin on vielä itseltäni pahasti vaiheessa.

Super Mario Galaxy 2: Wii
Arvosteluiden mukaan paras Mario-peli ikinä. Se kertoo pelistä jo kaiken tarvittavan. Oma pelikokemus odottaa vielä ykkösosan läpäisemistä.

Donkey Kong Country Returns: Wii
Donkey Kong Country Returns on perinteinen sivullepäin vierivä tasohyppely, kuten sarjan aikaisempi osa SNESillä ja tarjoaa samaa hauskuutta ja vaikeutta. Siitä joko rakastaa tai vihaa. Arvosteluissa on kehuttu pelin kenttäsuunnittelua ja vaikeutta. Luultavasti tämä löytää tiensä pelilistalleni alelaarin kautta.

Muita pelaamisen ja mainitsemisen arvoisia pelejä Joystiqin mukaan ovat:

Alan Wake: Xbox 360
Suomalaisen Remedyn kauan odotettu Alan Wake lunastaa lupauksensa ja tarjoaa mysteerin, jossa leikitellään valojen ja pimeyden kanssa. Peli yhdistää selviytymistä seikkailuun ja toimintaan.

Enslaved: Odyssey to the West: Xbox 360 ja PS3
Enslavedin tarina perustuu 400 vuotta vanhaan ”Journey to the West”-novelliin ja sijoittuu 150 vuotta tulevaisuuteen, jossa maailma on tuhottu sodalla ja ekologisella onnettomuudella ja vain kourallinen selviytyjiä on jäljellä. Juonena on nuoren naisen pako jäljellä olevaa väestöä kaappaavalta orjalaivalta ja matka takaisin kohti kohtia ohjastaen Apinaa.

Limbo: Xbox 360 XBLA
Mustavalkoinen Limbo on ongelmanratkaisua sisällään pitävä tasopeli, joka sisältää yksinkertaista toimintaa: etenemistä, hyppimistä ja kytkimien tai esineiden liikuttelua petollisen ympäristön ja pulmien voittamiseksi.

Darksiders: Xbox 360
Darksidersia voi kuvata Legend of Zeldan ja God of War -pelien yhdistelmäksi, jossa pelaaja on Sota, neljästä hevosmiehestä vihaisin, joka on huijattu aloittamaan tuomionpäivä. Maapallon kaikki ihmiset ovat kuolleet ja pelaajalla on yksi mahdollisuus matkata takaisin aikaan ennen tuhoa ja kostaa syylliselle.

God of War III: PS3
Kratos jatkaa taisteluaan Olympuksen jumalia vastaan mättäen mytologisia otuksia pataan urakalla.

Civilization V: PC ja Mac
Valtaa maailma. Jälleen kerran. Jos ylimääräinen vapaa-aika on ongelma, niin tämän pelin hankinnan jälkeen sitä ei ole.

Vuonna 2010 julkaistiin lukuisia hyviä pelejä, eikä kaikkia ehdi ikinä pelaamaan. Edes osaa niistä, kun entisetkin mainiot pelit ovat vielä kesken ja vuodelta 2011 on myös luvassa odottaa pelaamisen arvoisia pelejä. Mutta toisaalta on vain hyvä asia, että erinomaisissa peleissä on runsauden pulaa, joten pelattava ei lopu kesken.

Wii ja kotipolttoinen sisältö: Homebrew Channel

Pelikonsolit ovat kuin tietokoneita kompaktissa ja käyttäjäystävällisessä paketissa ja muiden tietoteknisten laitteiden tapaan ovat loppupeleissä muokattavissa käyttäjän tarpeiden mukaan; halusi valmistaja sitä tai ei. Nintendon Wii ei tältä osin eroa muista kolmannen sukupolven konsoleista ja Wiille on mahdollista asentaa ja ajaa omia sovelluksia.

Homebrew Channel

Oman eli niin sanotun kotipolttoisen sisällön asentaminen Wiille on mahdollista hyödyntämällä Zelda: Twilight Princess -pelin ominaisuutta, jossa Twilight Hackin avulla suoritetaan sopivasti muokattu tallennus, joka aiheuttaa bufferin ylivuodon ja mahdollistaa halutun koodin ajamisen. Tällä keinolla Wiille asennetaan Homebrew Channel, jonka avulla voidaan ladata muistikortilla olevia sovelluksia.

Tietenkin aina on mahdollista, että Wiistä tulee tiiliskivi, joten Homebrew Channelin asentaminen on käyttäjän vastuulla.

Alkukesästä julkaistun Homebrew Channelin asentaminen Wiille on suhteellisen yksinkertaista WiiBrew-wikin tarjoamien ohjeiden avulla. Lyhyesti sanottuna, ensiksi muistikortille siirretään Twilight Hack, Homebrew Channel ja mahdollisesti jotain sovelluksia. Tämän jälkeen voidaan siirtää muistikortilta Twilight Hack Wiin muistiin ja Zelda: Twilight Princess -pelissä tallennusta hyödyntäen käynnistää Homebrew Channelin asentaminen. Uudelleenkäynnistyksen jälkeen Wiin valikosta löytyy Homebrew Channel, josta muistikortilla olevia sovelluksia voidaan käynnistää ilman Twilight Hackin suorittamista. Tämän kaiken jälkeen, muistikortilta voidaan poistaa Twilight Hack ja Homebrew Channelin lataustiedosto.

Homebrew Channelin asennus on nähtävillä myös WiiHD:n tekemässä ”WiiHD’s Homebrew Guide pt1” -videossa, jossa myös pelataan Wiille portattua Quakea.

Wiille on tarjolla lukuisia kotikutoisia sovelluksia, pelejä ja demoja, joita voi asennella kätevästi Homebrew Browserin avulla tai kasaamalla valmis kokonaisuus Wii Pack Generatorin avulla. Listalta löytyy sovelluksia kuten Wii Linux, MplayerWii ja kaikenlaisia pelejä kuten ScummVM-pelit, WiiDoom, Snake, MahJongg Wii ja aikaisemmin mainittu Quake. Tässä kohtaa olisin lisäksi linkittänyt blogiin, jossa oli testailtu Homebrew Channelia ja sovelluksia, mutta kyseistä blogia ei näyttänyt enää olevan olemassa Internetissä, tai sen historiassa.

En ole vielä ehtinyt testaamaan kuin Homebrew Channelin sovelluspaketissa tulleita muutamia sovelluksia, mutta päälisin puolin Homebrew Channelin tarjonta on enemmän geek-arvoa kuin hyötyarvoa. Mutta eihän sitä tiedä, mitä kaikkea harrastajat saavat tulevaisuudessa toteutettua.

Päivitys, 15.10.2008:
The Daily WTF kertoo ”Anatomii of a Hack” -jutussaan, miten Wiin suojaukset ja Homebrew saatiin onnistumaan. Koko juttu eli Twilight Hackin ja Homebrew Channelin mahdollistamat tekniset ratkaisut kuulostavat aika uskomattoman yksinkertaisilta ja melkein jopa tarkoituksellisilta Nintendon kämmäyksiltä. No, ainakin harrastajat ovat tyytyväisiä.

Mega Man 9 tarjoaa perinteikästä ja nautittavaa 2D-tasoloikkaa

Useat pelien ystävät ovat varmasti tänään palanneet takaisin pelien kulta-aikaan, kun Capcomin uusi Mega Man 9 julkaistiin tänään Euroopan WiiWaressa.

Mega Man 9 on uusi osa legendaariseen Mega Man -pelisarjaan ja tarjoaa lajityypiltään perinteitä noudattavaa 2D-tasoloikkaa. Myös grafiikat, musiikit ja pelimekaniikka on kehitetty Nintendo 8-bittisen tyyliin. Pelisivustot taisivat kirjoittaa, että uusin Mega Man noudattaa perinteitä myös vaikeustasonsa osalta, joten otsikon ”nautittavaa” sanalla on hieman kaksijakoinen merkitys.

Peli on saatavissa sähköisessä muodossa Nintendo Wiin lisäksi myös Xbox 360:lle ja PayStation 3:lle. Nintendo Wiille peli irtoaa huokeahkoon 1000 pisteen eli 10 euron hintaan.

Vaikka edellisetkin Virtual Consoleen julkaistut Mega Manit ovat vielä kesken, lukuisten muiden pelien tapaan, pitää kyllä uusi Mega Man hankkia pelilistalle. Kunhan vain saan ensin Wiin päivitettyä, että pääsen Wii Shop Channeliin.

The Legend of Zelda: Twilight Princess; Hyrule tarvitsee sankaria

Nintendon The Legend of Zelda -pelisarjan pelit ovat legendaarisia ja pelaajat ovat saaneet nauttia toimintaseikkailua ja korkeaa fantasiaa yhdistelevästä pelisarjasta jo NES-aikakaudesta lähtien. Sarjan uusin osa The Legend of Zelda: Twilight Princess oli yksi Wii-konsolin avajaisnimikkeistä ja jatkaa mainion pelisarjan perinteitä.

Twilight Princess vie pelaajan jälleen Linkin saappaissa pelastamaan Hyrulea ja siinä riittääkin tekemistä. Zeldojen suurin anti on aina ollut kiehtova tarina ja tunnelma, joka vie mukanaan ja usein huomaakin unohtuneensa pelin äärelle useammaksi tunniksi. Pelin juoni etenee suhteellisen soljuvasti eikä jumiutumistilanteita pääse syntymään. Pääjuonen lisäksi voi haluamansa mukaan suorittaa välitehtäviä ja sydämen palojen metsästystä. Peli hyödyntää hyvin Wiimoten ominaisuuksia esineiden käytössä ja taisteluissa, mutta ei peliteknisesti tarjoa Wii:n ohjausmekaniikkaa lukuun ottamatta mitään erikoista.

Aikoinaan kaksiulotteiset Zeldat siirtyivät Nintendo 64:n aikakaudella The Legend of Zelda: Ocarina of Time -pelin myötä kolmiulotteiseen maailmaan ja tämä toi mukanaan sekä uusia mahdollisuuksia että tyypillisiä ongelmia kameran kanssa. Kolmannen osapuolen näkökulmasta toteutettujen toimintapelien yleisin ongelma on juuri kameran liikkuminen suhteessa pelaajaan. Vaikka Twilight Princessissä kameraa joutuukin alituiseen kohdentamaan haluttuun suuntaan, toimii se kuitenkin jouhevasti eikä juurikaan haittaa toimintaa. Vastaavasti Hyrulen sankarimme ohjaaminen haluttuun suuntaan tuottaa välillä ongelmia, mutta onneksi epäonnistumisista rangaistaan lempeästi. Enää ei olla NES-aikakaudella ja pelaajat ovatkin kaltaisiani pullamössöjä, jotka haluavat nauttia pelaamisesta, eivät kiroilusta.

Twilight Princess -peliä on kehuttu ja se on saanut huippuluokan arvosteluita, eikä suotta. Peliä on myös kritisoitu etenkin vanhanaikaisen grafiikan osalta, sillä peliä kehitettiin alunperin GameCubelle ja pelimoottorin pohjana onkin cel-shading-grafiikkaa käyttävän The Wind Wakerin pelimoottori. Eikä grafiikka toki Xbox 360 tai PS3 -pelien tasoista teräväpiirtoa ole jo yksistään Wiin teknisten rajoitusten osalta. Grafiikka on kuitenkin aivan hyvää ja mikä tärkeintä, pelattuus ja viihdearvo ovat kohdallaan.

Ostin The Legend of Zelda: Twilight Princess -pelin samaan aikaan Wii-konsolin kanssa, mutta onnistuin säilyttämään pelin muoveissa viime viikonloppuun asti. Peli olikin hyvää ajanvietettä syysflunssaa tapettaessa ja pelattavaa riittää: tähän mennessä pelitunteja on noin 30 ja olen pelannut pelistä kolme neljännestä. Olen tosin metsästänyt sydämiä ja välitehtäviä, enkä yleisestikään ole kovin nopea pelaaja. Hitaasti hyvä tulee.

Päivitys, 19.10.2008:
Hyrule on viimeinkin pelastettu! Hieman siinä kestikin, sillä pelitunteja kertyi kokonaisuudessaan hiukan yli 50. Loppua kohden pelitehtävät ja etenkin tietyt Linkin ohjaukseen liittyvät asiat alkoivat jo hieman painamaan, mutta pelin juoni ja mielenkiinto kantoivat loppuun asti. Vaikka pari välitehtävää jäikin vielä suorittamatta, sekä muutama sydän löytymättä, löytyy Twilight Princess jatkossa vain pelikotelosta.

Wii sai Japanissa uusia vanhoja ohjaimia

Yksi Nintendo Wiin mainioista ominaisuuksista on mahdollisuus pelata vanhoja Nintendon pelikonsolien pelejä. Etenkin, jos lapsena ei ole koskaan omaa Nintendoa omistanut, ovat Virtual Consoleen saatavat pelit mainiota ajanvietettä. Sen lisäksi, että pelit tuntuivat olevan helpompia lapsena.

Virtual Consoleen saatavien pelien pienoisena miinuksena on, että ne tarvitsisivat myös vanhat ohjaimet. Saatavilla on kyllä Classic-ohjain, joka on SNES-ohjaimen tyylinen ja vanhat GameCube-ohjaimet käyvät suoraan Wiille, mutta sekä mielekkäintä että autenttisen pelitunnelman saavuttamiseksi olisi hyvä, että vanhat ohjaimet julkaistaisiin uudelleen Wiille.

Fanien unelmat ovatkin jo osittain toteutuneet, sillä Japanissa on julkaistu sekä Wii-valkoinen GameCube-ohjain että Super Nintendo -ohjain. Tietenkin uusia vanhoja -ohjaimia julkaistaessa, olisi ne voinut toteuttaa kokonaan langattomasti, mutta kaikkea ei voi saada.

Euroopan julkaisua, sekä Wii N64 -ohjainta odotellessa.

Wii GameCube Wii SNES

(via Engadget, 2)

Kolmiulotteinen näyttö tietokoneelle Wiin ohjaimen avustuksella

Nintendo Wii toi peleihin uudenlaisen idean ohjata ruudulla näkyviä pikku-ukkoja liikkeentunnistuksen avulla, mutta Wiin ohjaintekniikoita eli Wiimotea ja anturipalkkia voidaan käyttää luovalla tavalla muuallakin. Carnegie Mellon yliopiston jatko-opiskelija Johnny Lee on yhdistänyt Wiin, Wiimoten, normaalin monitorin ja tietokoneen ja saanut aikaan liikkeentunnistukseen perustuvan kolmiulotteisen efektin. Video kertoo enemmän.

Wii ei tietenkään ole ainoa laite, jolla päänliikkeiden seuranta on mahdollista ja Sonyn ohjelmoija Thomas Miller onkin viritellyt vastaavan tekniikan PlayStation 3:lle PlayStation Eye:n avulla. Enää vain tarvittaisiin pelejä, jotka hyödyntäisivät uudenlaisia ohjaustekniikoita. Päänliikkeisiin mukautuva näkymä olisi varmasti aika mahtavan näköinen FPS-räiskinnöissä ja seikkailupeleissä.

Yhteen peliin uusi liiketunnistus on kuitenkin jo suunnitteilla, sillä tietojen mukaan EA:n Wiille keväällä ilmestyvä ”party-peli” Boom Blox tulee sisältämään Easter Egginä ominaisuuden ohjata kuvakulmaa päänliikkeiden mukaan.

Leen Wii-projektisivulta löytyy myös muita projekteja Wiin liiketunnistustekniikkaan perustuen kuten Minority Report -tyylistä sormien seurantaa ja monipisteinen kynällä ohjattava kosketusnäyttö valkokankaalle tai pöydälle. Kaikenlaista sitä saadaankin aikaan käyttämällä infrapunakameraa eli Wiimotea ja infrapunavalolähdettä.

(via Zdnet, Ou)