Kategoria: teknobula

Wired -lehden artikkeli ”The Shadow Internet” käsittelee datan leviämisestä p2p verkkoihin ja antaa pienen katsauksen miten uusin elokuva tai vielä julkaisematon musiikkilevy päätyy vertaisverkkoihin. Neljän sivun mittaisessa jutussa luodaan katsaus tapoihin, joilla ”piraattiryhmät” saavat ja levittävät julkaisuja.

Lyhyesti sanottuna tuoreimmat julkaisut leviävät mediayhtiöiden sisäpiiriläisiltä, elokuvateattereista, levyjen prässäys -tehtaista ja liikkeistä ensin ”piraattiryhmälle” ja eteenpäin top-sivustoille ja alaspäin jakeluverkostoa päätyen lopulta p2p-verkkoihin kaikkien saataville.

Piratismista ja datan leviämisestä p2p-verkkoihin kertoo myös Internetin kautta levitettävä The Scene -sarja. Jun Groupin tekemä sarja kertoo New Yorkilaisesta opiskelijasta, joka on myös johtava elokuvapiraatti. Ilmaista sarjaa levitetään perinteisen verkkolatauksen ohella myös BitTorrenttina.

Digg.comissa on linkitetty listaukseen hyvistä koodaus-fonteista; Good List of ”Programming Fonts”. Listaus fonteista ei ole juurikaan niin kiinnostava kuin Digg.comin jutussa olevat kommentit erilaisista fonteista mitä kirjoittajat itse käyttävät. Hieman makuasiahan se on, mitä fonttia haluaa käyttää ja itse en tosiasiassa edes ole kiinnittänyt huomiota mitä fonttia Eclipse/Quanta/Kate Linuxissa käyttävät. Ilmeisesti kohtalaisen toimivaa fonttia.

Jutussa tuli pariin kertaan esille Microsoft Vistan Consolas -fontti, jota kehutaan myös Techtool Blogissa, josta voi myös ladata paketin, joka sisältää Vistassa mukana tulevia fontteja (kuten Consolas ja Calibri). Myös OS X:stä löytyvää Monaco -fonttia kehuttiin, mutta sen saatavuudesta Linuxille/Windowsille tai vastaavasta fontista ei ole tietoa.

Pienen tarkistuksen, testauksen ja asentamisen jälkeen Quantassa vakiona olleen Monospacen, Vistan Consolaksen ja Courier New:n erot koodin luettavuuteen Quantassa 9pt koossa olivat aika pieniä. Consolas verrattuna Monospaceen oli hieman pienempää, mutta pidän Monospacesta kyllä enemmän.

Kokeilin myös ProFont -nimistä fonttia, mutta enpä oikein osaa sanoa. Kaikkien kokeilujen jälkeen Monospace vaikutti edelleen parhaimmalta.

The KDE Look and Feel Project on GPL-lisensoitu Swing -plugattava ”look and feel” -palikka. Palikka toteuttaa useimmat Javan ulkonäkörajapinnan (API:n) elementit kuten dialogit (väri- ja tiedostovalinta) käyttäen Qt:ta ja KDE:ta niiden piirtämiseen. Kun Swingin pitää piirtää elementti, vastaava elementti piirretään QPixmappiin piilossa olevan KDE ohjelman kautta ja QPixmap muutetaan Javan BufferedImage -elementiksi. Lopuksi Java piirtää tämän kuvan elementin taustaksi. Sivuilla olevat ruudunkaappaukset näyttävät kyllä hienoilta, kun Java-sovellus istuu KDE:n käyttöliittymään sulavammin.

KDE-look-and-feel palikka on vielä alpha-asteella, mutta pitäisi ilmeisesti toimia vähintään kohtalaisesti. Sivuilta saatu i386 -binääri ei oikein 64bittisellä Javalla suostunut toimimaan, kuten oletinkin ja 32-bittisessä Debianissa Java tuntui muuten vaan olevan yhteistyökyvytön. Ihan kivalta Java-sovellukset kuitenkin KDE:n kanssa muutenkin näyttävät. Pitää vielä ajankuluksi yrittää kääntää palikka lähdekoodeista.

Myös toisenlainen Qt Java ja KDEJava (Koala) -kirjasto on saatavilla. Kirjasto käärii useimmat Qt ja KDE luokat, siten että niitä voidaan käyttää Java-ohjelmien kirjoittamiseen, jotka näyttävät ja käyttäytyvät kuten C++ versiot. Qt Javan ja KDEJavan käyttäminen on hieman heikosti dokumentoitu, mutta paketit ovat saatavilla suoraan Gentoon portagesta ja toimivatkin nopean testauksen (ScribbleWindow -mallisovellus) perusteella.

Päivitys:
Lähdekoodista käännettynä KDE-look-and-feel (kdelafworker) alkoi toimimaan, joskin tuntui kuormittavan CPU:tä enemmän kuin normi Java-sovellus. Toimivuudessakin oli hieman toivomisen varaa, sillä muutaman oman Java-projektin kanssa tuntui hävittävän nappeja ja jumitti sovellusta. Selkeää alpha-tasoa siis.

OS news:ssä on hyvä artikkeli OpenOffice.org Writerin käytöstä otsikolla ”Text Formatting with OpenOffice.org Writer”. Writer on kohtalaisen yksinkertainen käyttää, jos tuntee Microsoft Wordin perustoiminnot ja osaa hieman selailla Writerin valikoita ja sieltä löytyviä eri toimintoa. Itsekin osaan lisätä dokumenttiin automaattisen sisällysluettelon, käyttää tekstin muotoilua ja muokata eri tyylejä ja lisätä sivunumerot. Siis kaiken tarpeellisen normaalin dokumentin, kouluraportin tai seminaarin kirjoittamiseen tarvittavan. Verrattuna Wordiin on Writerissä tietenkin eroja toiminnallisuudeltaan ja en olekaan koskaan oikein ymmärtänyt miten sivunumerot saadaan diplomityöohjeen mukaisesti aseteltua seminaarityöhön, vaikka kyseinen toiminto Wordissa onnistuukin.

Writerin alatunnisteen määrittäminen ja sivuvaihtojen asettaminen löytyvät kyllä valikoista, mutta niiden toiminta ei oikein aukea, jos asiaan ei ole tutustunut. Onneksi on kuitenkin Google ja niinpä nopeasti löytyikin OS newsissä ollut artikkeli tekstin muotoilusta Writerissä.

Lyhyesti sivunumeroinnin asettaminen menee seuraavasti:
’Now, we want a real ”First Page”, and it should later display our documents freshly chosen title and other information. We click ”Page Style” in the Stylist and look what is highlighted: it’s ”Default”. Double-click ”First Page”’

Kansilehden jälkeen on vuorossa sisällysluettelosivu:
’Well, the next thing we definitely want is an index: we click ”Insert” – ”Manual Break” – (chose style: ”Index” and activate ”Change Page number”, starting with ”1”) – ”Ok”.’

Kansilehden ja sisällysluettelosivun jälkeen on vuorossa asiatekstisivut:
’We add another ”Manual Break”, now choosing ”Default”, activating ”Change page number” again. Now we got the basic structure of our document: first page, index and space for our actual text.’

Kohtalaisen yksinkertaista kun tajuaa käyttää Stylistiä (Format -> Styles and Formatting (F11)) ja valita sieltä oikea välilehti, jossa sivutyypit on määritelty. Artikkelissa on myös selitetty lisäksi dokumentin muotoilusta yleisesti Writeria käyttäen ja näppärät kuvat selventävät eri toimintoja. Kannattaa lukea artikkeli, jos Writerin käyttö ei ole tuttua ja haluaa selvitä helpommalla dokumenttien kirjoittamisessa.

Tom’s Hardware antaa ohjeita BIOS:n virittelyyn. Perusvinkit BIOS:n eri asetuksista ja miten ne vaikuttavat suorituskykyyn. Itse kun päivitin emolevyn, ei mukana tulleessa manuaalissa ollut käsitelty BIOS:n asetuksia, joten pieni kertaaminen eri optioiden vaikutukseen oli tarpeen. Tomppa neuvoo kuinka säädetään asetuksia liittyen muistiasetuksiin, emolevyn integroituihin ominaisuuksiin, ylikellottamiseen ja virransäästämiseen. Apuna on selkeähköt kuvat ja vaikka oma BIOS ei olisikaan juuri sama kuin käsitelty, ovat ohjeet sovellettavissa.

Vielä kun tähän uuteen DFI Lanparty UT nF3 250Gb emolevyn biosiin saisi tuen AMD64 venice-corelle (ADA3000AIK4BX CBBWE). Sivut väittävät E6 -steppingille löytyvän tuen uusimmasta biosista, mutta cool&quiet ei vain suostu toimimaan. Linuxissa powernow valittaa käynnistyksessä PSB tai ACPI_PSS objektien puuttumista (powernow-k8: BIOS error – no PSB or ACPI _PSS objects) ja samanlaista virhettä se Windowsikin tarjoaa.

Vaikka venicessä pitäisi olla E6-stepping, kertoo cpu-z steppingin olevan 2. Johtuneeko sitten siitä, ettei bios tunnista prosessoria vai mistä, vaikea sanoa. DFI:n foorumeillakin oli asian suhteen aika hiljaista.

Kätevät tietokoneharrastajat yhdistävät tietokoneen tehokkaan jäähdytyksen ja janon sammuttamisen tietokoneen koteloon, aina lähellä ja helposti saatavilla.

Gizmodon tarina ei kerro, miten kotelomodaamisessa on juoman ja tietokoneen jäähdytys hoidettu, mutta toivottavasti ainakin juoma pysyisi kylmänä :)

Voi tietenkin olla, että tietokoneen kotelossa on vain jäähdytetty oluttynnyri, eikä ollenkaan tietokoneen osia.

Tietokonerauta on arvaamatonta, välillä se toimii hyvin, toisinaan taas ongelmia ilmenee kuin tyhjästä. Pääkoneestani hajosi viikonloppuna hieman yllättäen emolevy ja/tai prosessori, kun tarkoituksena oli vaihtaa tehokkaampaan prosessorijäähdytykseen. Ninja Scythe ei MSI K8N Neo emolevyyn sopinutkaan, koska näytönohjaimen Zalman-siili vie liikaa tilaa.

Oli siis palattava vakiosiileen, mutta laitettuani vanhan siilen takaisin, ei kone enää käynnistynytkään. Käynnistäessä kuului vain piippausta. MSI:n d-bracketin ledien mukaan ongelmana oli ”keyboard controller” -virhe, joka ei paljon mieltä lämmittänyt, eikä virhe todellista ongelmaa kertonut. Googlekaan ei tällä kertaa auttanut, vaikka muillakin oli ollut MSI:n kanssa samanlaisia ongelmia.

Onneksi iBookkia voi käyttää varatyökoneena, mutta ei läppärin käyttäminen työskentelyssä ole kovin tehokasta. Tehot eivät Eclipseen kunnolla riitä ja resoluutio rajaa käytettävyyttä. Uusia osia oli siis saatava mahdollisimman nopeasti, mutta kuten arvata saattaa, tietokoneliikkeiden verkkokaupat ja etenkin itse liikkeet ovat lähes tyhjää täynnä. Toivotonta.

Ymmärrän kyllä, että osia ei kannata hyllyssä pitää, mutta 3-4 päivää on lähes yhtä paljon, kuin jos osat tilaisi suoraan Saksasta ja vielä halvemmalla. Tänään sentään lähiliikkeeseen saapui uusi prosessori, joten vielä jos emolevyn saisi ennen viikonloppua, voisi palata takaisin normaaliin työtahtiin.

Päivitys:
Torstaina oli jo onneksi kaikki uudet osat saapuneet (emolevy ja prosessori) ja testatessa uutta kokoonpanoa ensin vanhalla prosessorilla, toimi kone ihan hyvin. MSI:n emolevy oli siis ottanut ja kuollut. Ylimääräseksi jäi siis tilaamani uusi prosessori. Ninja scythe ja Seasonicin virtalähde osoittautuivat hyviksi sijoituksiksi (Saksasta tilattuna) ja konemeteli ja myös prosessorin lämmöt laskivat. Enää ei prosessori välttämättä tarvitse erillistä tuuletinta, vaan kotelotuuletus ja poweri pitävät lämmöt aisoissa. Hieman tuo ylimääräinen prosessori harmittaa, mutta ei koulutöiden tekemisestä olisi tullut mitään vielä jos olisi joutunut iBookilla yli viikonlopun kitkuttelemaan.