IE 6 ja Web-sivujen testaus Windowsissa

Kuvittelin, että jo tässä vaiheessa Windows XP:n Service Pack 2:n ja 3:n jälkeen, olisi oikeasti päästy jo eroon Internet Explorer 6:sta, mutta olin väärässä. Jostain piti siis löytää keino, jolla web-sivustoa voisi testata tuolla Microsoftin tekeleellä.

Hieman asiaa selvitettyäni, löysin Tredosoftin kirjoituksen, jossa käsiteltiin eri Internet Explorerin versioiden asentamista Windows XP:hen. Käytännössä tämä onnistuu hyödyntämällä DLL-uudelleenohjausta. Jutussa viitataan Evoltin Internet Explorer -arkistoon, josta löytyy kätevästi Zip-paketoituna "standalone"-versiot muun muassa IE 5:sta, IE 5.5:sta ja IE 6:sta. Tredosoftin kirjotuksesta löytyy asennuohjelma kaikkien eri versioiden asentamiseen, mutta kannaa käyttää selaimista standalone-versioita, sillä asennusohjelman kanssa voi tulla ongelmia, jos haluaa lisäksi asentaa Safarin.

Standalone-versio IE 6:sta riitti täyttämään testauksessa olleen aukon, vaikkakin vain rimaa hipoen. Ainakin vaikutti siltä, että keksit eivät toimisi ja lisäksi selain toimi erittäin epävakaasti. Loppupeleissä olisi melkein helpointa ja kätevintä asentaa virtuaalikoneeseen Linux ja käyttää vanhoja selaimia Winen kautta.

No, jospa vaikka ensi vuonna voisi jo unohtaa IE 6:n ja siirtyä (suunnittelussa) edes hieman lähemmäs nykyaikaa.

JSPWiki tarjoaa selkeän monipuolista Wiki-moottoria

Nykyaikana yhteisöllisyys ja tiedon jakaminen ovat kovasti esillä ja Wikit ovat Wikipedian myötä levinneet myös työyhteisöihin. Talven aikana työskennellessäni useiden erilaisten projektien parissa, totesin että levylle alkoi kertymään lukuisia muistiinpanoja sisältäviä tekstitiedostoja projektidokumentaation lisäksi, joiden luettavuus ja etenkin haettavuus oli heikko. Päätinkin siirtää henkilökohtaiset muistiinpanoni nettiin ja Wiki-muotoon, jolloin ne olisivat hyvin organisoitu ja tarvittaessa muidenkin työyhteisön jäsenten luettavissa. Enää oli vain kysymys siitä, minkä lukuisista erilaisista Wikeistä valitsisin.

Erilaisia Wiki-sovelluksia löytyy useille alustoille ja vaikka kaikki Wikit tarjoavat periaatteessa samoja perustoimintoja, on käytännössä Wikeissä suuriakin eroja. Itselle sopivan Wikin valinta vaatiikin usein muutaman lupaavalta vaikuttavan testausta, mutta onneksi vaihtoehtoja on helppo supistaa asettamalla muutamia reunaehtoja ja karsimalla Wikejä WikiMatrixin tai Wikipedian vertailun avulla.

Pienen alkututkimuksen jälkeen ja olosuhteiden pakosta, päädyin valitsemaan Java-pohjaiset Wikit ja sovelluspalvelimeksi Apache Tomcatin. Testailin kyllä myös Caucho Resiniä ja Oracle Application Serveriä, mutta Tomcat sekä toimi että soveltui paremmin haluamaani tarkoitukseen. Wikeistä tein pienen testikierroksen JSPWikin, JAMWikin ja XWikin välillä, joihin syötin muutamia testisivuja. Lopulta päädyin valitsemaan JSPWikin, joka osoittautui riittävän selkeäksi, yksinkertaiseksi ja ominaisuuksiltaan monipuoliseksi. Myös JAMWiki vaikutti ihan lupaavalta Wikipediassa käytetyn MediaWikin kopiolta, mutta jäi hieman uupumaan ominaisuuksiltaan.

JSPWiki on Janne Jalkasen vuonna 2001 aloittama luomus ja wikillä on aktiivinen kehittäjäyhteisö. JSPWiki on Wikipedian mukaan sisällytetty Sun Java System Portal -tuotteeseen, on käytössä useiden yritysten intraneteissä ja helpon asennettavuuden ansiosta useat ihmiset käyttävät sitä henkilökohtaisen informaation organisointiin. JSPWikiä voi käyttää lisäksi myös blogina ja esimerkiksi Jannen blogi "ButtUgly" toimii sillä ja todella on ulkoasultaan nimensä veroinen. JSPWikistä julkaistiin tämän viikon maanantaina 2.8.0-versio, joka on lisäksi ensimmäinen Apache-lisenssillä varustettu versio. Aikaisemmin JSPWikissä oli leimattu LGPL-lisenssillä.

Ennen 2.8.0-versiota käytin JSPWikistä SVN:stä haettua 2.7.0-sarjaa, joka tarjoili tulevaisuuden (eli 2.8.0:n) ominaisuuksia ihan toimivassa paketissa. JSPWikin vakioteemalla varustetun Wikini etusivu ei paljon sisältöä tarjoile ja näyttää seuraavalta:

JSPWiki

Ominaisuuksiltaan JSPWiki tarjoaa kaiken tarpeellisen, mitä Wikiltä voi olettaa ja kuorruttaa toiminnot JavaScriptillä, jota ei ole turhaan säästelty. Wikin ominaisuuslista kattaa kaikki perusominaisuudet kuten sivujen versioinnin, kuvien ja liitetiedostojen liittämisen, käyttäjähallinnan ja laajennettavuuden lisäosilla. Myös lokalisointi on mahdollista ja toimivan suomennoksen lisäksi on JSPWikin suomennoksessa käytetty ripaus huumoria.

JavaScriptin avulla Wikiin on toteutettu lukuisia käytettävyyteen vaikuttavia pieniä, mutta merkittävyydeltään suuria ominaisuuksia kuten esimerkiksi haluttaessa lisätä sivulle kategoria, saadaan lista jo olemassa olevista kategorioista, joista voi sitten valita haluamansa. Myös sivujen pikahaku tapahtuu kirjoittamalla hakukenttään muutama kirjain ja valitsemalla ehdotuksista.

JSPWiki

Tekstin muotoilussa käytettävä syntaksi on mielestäni selkeämpää kuin mitä esimerkiksi Wikipediassa käytetään, mutta tavallaan rajoittavaa. Tekstin syöttämisessä on mahdollista käyttää perinteistä naputtelutilaa, tai klikkailla halutut muotoilut työkalupalkista. Koodia sisältävä tekstiosat on mahdollista merkitä koodimuotoilulla, joka näkyy sitten värikoodattuna.

JSPWiki

Ei JSPWiki aivan täydellinen tietenkään ole, ja vaikka sivut on mahdollista tallettaa tietokantaan tekstitiedostojen asemesta, on sen toteutus hieman hankala ja vaatii erillisen tietokannan. Lähitulevaisuudessa on kuitenkin ilmeisesti mahdollisuus käyttää Javalla toteutettua HSQLDB-tietokantaa, joka vastaa SQLite-tyylistä tiedostopohjaista tietokantaa. HSQLDB on käytössä muun muassa OpenOffice.orgissa.

Kokonaisuutena JSPWiki tarjoaa kaikki tarvittavat ominaisuudet ja on näppärä työkalu informaation organisointiin ja sen jakamiseen muiden kanssa. Se on lisäksi helppo asentaa, helppo käyttää ja sitä voi testata hiekkalaatikossa.

Wikeillä on tehokkaasti käytettyinä paljon potentiaalia ja työyhteisöjä ajatellen, Web-pohjaiset -työvälineet tarjoavat paljon mahdollisuuksia. Esimerkiksi Wiki on teoriassa riittävän epäformaali media kaikkien käytettäväksi ja esitystavaltaan selkeä tiedon myöhempää jakamista varten. Wikistä usein löytyy sitä tietoa, jota ei välttämättä löydy mistään muista dokumenteista, mutta joka kuitenkin tärkeää ja muistamisen arvoista.

Voitaisiin jopa sanoa, että vaikka niin sanotun hiljaisen tiedon kerääminen on vaikeaa, tarttuu Wiki-sivua kirjoittaessa osa kokemuksen kautta kerätystä tiedosta myös tekstiin ja on täten myös muiden hyödynnettävissä. Etenkin tietotyössä Wikien käyttö olisi erittäin suotavaa, sillä mitä enemmän tiedät, sen vähemmän tiedät tietäväsi. Tietenkin, Wikit eivät ole mitään ihmeiden tekijöitä, eivät täydenny tai päivity itsestään ja vaativat sitoutumista, aikaa ja panostusta tiedon jalostamiseen.

Alkuperäisenä ajatuksenani olikin, että omaan käyttööni pystyttämä Wiki olisi myös muiden saavutettavissa ja mahdollisesti jopa käytössä, mutta idea ei ole vielä oikein ottanut tulta. Ei tosin ole koko yrityksen laajuinenkaan Wiki suurta suosiota saavuttanut. Sain kuitenkin ainakin itselleni kätevän ja suhteellisen hyvin organisoidun tietovaraston.

Feedly tarjoaa yhteisöllisen näkymän webin uutislähteisiisi

Internet tarjoaa kaikenlaisia yhteisöllisiä palveluita linkkien jakamisesta minibloggaamiseen ja RSS-syötteiden lukemiseen. Yksi web 2.0 -ideologian mukaisista yhteisöllisyyteen nojaavista palveluista on Feedly, joka tarjoaa hieman erilaisen, yhteisöllisen ja monipuolisen näkökohdan RSS-syötteiden lukemiseen. Pikakatsauksen Feedlyyn voi vilkaista myös videosta (video).

Feedly

Kokeilin muutaman päivän ajan Feedlyä, joka asentuu Firefoxin lisäosaksi ja integroituu kätevästi Google Readerin kanssa. Lisäksi, jos omat syötteet eivät riitä, voi syötteitä poimia lisää annetuista aihealueista, jonka jälkeen syötteitä pitääkin jo alkaa karsimaan. Sisältöä voi tuota myös muista lähteistä kuten Fx:n kirjanmerkeistä ja palveluista kuten My Yahoo!:sta, Netvibesistä ja Bloglinesistä. Sosiaalisia kontakteja voi vastaavasti tuoda muun muassa Twitteristä, Gmailista ja luin lisäksi Facebookinkin mainittavan jossain. Yhteisöllisillä ominaisuuksilla olisi enemmän merkitystä, jos Internet ja teknologia-uutissivustot eivät olisi niin Amerikka-keskeisiä ja tällaisia palveluita varten olisi sopiva samanhenkinen Internet-kaveripiiri.

Feedly

Feedly tarjoaa periaatteessa samat ominaisuudet kuin Google Reader, mutta lisää joukkoon sosiaalisuuden ja hieman erilaisia näkymiä syötteiden sisältöön. Cover-näkymää voi verrata esimerkiksi iGoogleen ja Netvibesiin. River eli lukunäkymässä voidaan näyttää syötteiden jutut muutamalla perinteisellä näkymällä eli näyttämällä vain lyhyet otteet tai koko teksti. Syötteiden juttujen yhteydessä on linkit, joilla juttuja voi muun muassa suositella, korostaa ja merkitä osia tekstistä, merkitä juttu talteen, twitteröidä ja tallettaa del.icio.usiin.

Feedly Feedly Feedly

Syötteiden lukemisessa Feedlyssä on muutamia käteviä perusominaisuuksia, kuten jutun avaaminen samaan ikkunaan etualalle on erittäin näppärä. Lisäksi joissain harvoissa syötteissä myös jutun kommentit näkyvät suoraan Feedlyssä. Lisäksi tarjolla on muutamia asetuksia, joilla palvelun saa näköisekseen, mutta ei mitään erityisen mainitsemisen arvoista. Asetusten osalta mainittakoon kuitenkin, että syötteiden hallinta on toteutettu selkeämmin kuin Google Readerissa.

Feedly Feedly Feedly

Feedly vaikuttaa toiminnaltaan ihan kätevältä ja on ulkoasultaan miellyttävän selkeä, mutta ei perusominaisuuksiltaan mielestäni tarjoa mitään mullistavaa. Kenties sosiaalisuus-aspekti toisi lisää sisältöä ja ideaa, vaikka tarjoaahan Feedly toki automaattisestikin "ehdotettuja uutislähteitä". Ei Feedlyssä mitään erityistä vikaa ollut, mutta ei tarpeeksi hyötyäkään, jotta sen käyttöä olisi viitsinyt jatkaa. Ainakin siis tältä erää palasin takaisin Google Readerin käyttäjäksi.

Asiasta kolmanteen, Google Reader kaipaisi hieman uudistusta käyttöliittymänsä osalta. Hicksdesignin Google Reader Themen käyttökin osoittautui liian hankalaksi Google Readerin jatkuvien päivitysten takia ja Helvetireader on edelleen tekeillä.

S-ryhmän poimuri.fi tarjoaa yllätyksetöntä musiikkikauppaa

S-ryhmä mainosti kesäkuun Yhteishyvä-lehdessä poimuri.fi -viihdenettikauppaansa lyhyellä muutaman sivun jutulla ja tarjosi selkeähköt ohjeet musiikin ostamiseen. Ulkoasultaan selkeä, mutta toteutukseltaan perusvarmaa huttua tarjoava musiikkikauppa ei yllätä millään osa-alueella ja onkin yksi turhanpäiväinen musiikkikauppa lisää Internetin tarjontaan.

Pikaisella vilkaisulla poimuri.fi -viihdenettikauppa on kuitenkin toteutettu ihan selkeästi ja musiikin ostaminen sujuu normaalin ostoskoria hyödyntävän web-kaupan tapaan. Musiikin ostamista voi myös testata ilmaisella "Classic Space"-koekappaleella ja ostoprosessi sujuikin kohtalaisen selkeästi. Tarjolla olevista kappaleista on kuultavissa lyhyehköt otteet, joten sikaa ei tarvitse säkissä ostaa.

Perusominaisuuksina poimurista tietenkin löytyy kopiosuojauksella varustetut WMA-kappaleet (192 kbit/s), mutta vähemmistönä myös jotain MP3-sisältöä (320 kbit/s). Musiikkivalikoima vaikuttaisi olevan monipuolinen, mutta sillä ei ole merkitystä, kun valikoimassa on pääosin vain käyttäjää kiusaavia vaihtoehtoja. Lisäksi kappaleet on pakattu zipillä latausaikojen lyhentämiseksi, ihan kuin kopiosuojauksessa ei olisi riittävästi haitaketta. Ainakaan koekappale ei ollut kooltaan yhtään sen pienempi pakattuna tai ilman pakkausta. On siis kirjoittamattakin selvää, että palvelu on tarkoitettu IE:llä surffaaville Windows-käyttäjille, jotka kuuntelevat musiikkinsa Media Playerillä.

Myös musiikin hinta on valittu perinteisen riistohinnoittelun mukaan, sillä yksittäiset kappaleet irtoavat pääosin 1,39 eurolla ja levyjen hinnat liikkuvat siinä kolmentoista euron molemmin puolin. Maksaminen onnistuu luottokortilla tai verkkopankkitunnuksilla, jolloin hintaan lisätään muutaman kymmenen senttiä.

Etenkin musiikin ostamisen monimutkaistaminen zip-paketoinnilla on varsin erikoinen ratkaisu, jonka myöhemmin totesin ilmeisen yleiseksi musiikkilataamojen ratkaisuksi. Minkä latausajassa säästät, sen purkamisessa ja ihmetellessä häviät. Myöskään tekninen toteutus sivun lähdekoodiin vilkaisemalla ei vakuuta: puuttuva DOCTYPE-määrite, sisäänleivottuja CSS-määritteitä, JavaScriptiä HTML:n seassa eikä ns. unobtrusive-tavalla ja taulukoista puhumattakaan. Kaiken lisäksi ulkoasu on selkeästi rikki, sillä oikean puoleinen osio on tippunut muun sisällön alapuolelle. Lisäksi palvelun etusivulla mainostetaan kilpailua, joka on päättynyt jo yli viikko sitten.

Onneksi Internetistä löytyy parempiakin musiikkikauppoja kuten esimerkiksi The Ground, joka ei sekään tosin hinnalla kilpaile. Heikkojen suoritusten listaan voidaan vastaavasti lisätä varmastikin jokainen latauslista.fi-sivuston listaamista musiikkikaupoista, joihin lukeutuvat muun muassa Nokia Music Store, MTV Music Shop ja HS Musiikkilataamo.

Jos tekniset kopiosuojaus- ja hinnoitteluasiat jätetään huomioimatta, on poimuri.fi -musiikkilataamo toteutettu kohtalaisen helppokäyttöisesti ja turhaa krumeluuria käyttämättä, jota ei monesta muusta musiikkikaupasta voi sanoa.

poimuri.fi poimuri.fi poimuri.fi

GPROn 10. kausi on käynnistynyt

Formula 1 -maailmaan keskittyvän Grand Prix Racing Online -managerointipelin 10. kausi on käynnistynyt ja ensimmäinen kisa ajetaan perjantaina 4.7.2008. Vielä on siis aikaa ilmoittautua mukaan ja vallata eturivi kauden ensimmäisessä kilpailussa Silverstonessa.

Yhdeksäs GPRO-kausi, itselleni neljäs kausi, sujui Rookiessa hyvin ja oman lohkoni voitto varmistui jo kauden toiseksi viimeisessä kisassa, vaikka muutamissa kisoissa tulikin laskettua varikkotaktiikat hieman väärin ja menetettyä kasapäin pisteitä. Kauden päätyttyä edessä olikin siis siirtyminen ylempään luokkaan eli Amateuriin.

Tällä kertaa mahdollisuudet menestymiseen myös Amateurissa ovat paljon paremmat kuin edellisen kerran, sillä tänään oli ensimmäinen mahdollisuus hankkia itselleen kuski ja onnistuinkin hankkimaan saman ajajan kuin parina kautena aikaisemminkin. Tärkeä osa pelissä menestymistä onkin tiedon kerääminen eri radoilta ja niiden soveltaminen, joten on helpompaa etsiä muun muassa auton asetuksia ja varikkotaktiikoita, kun edes kuski pysyy samana. Lisäksi Rookiessa piipahtamisen aikana kuski kehittyi lupaavasti ja onkin nyt paljon valmiimpi vastaamaan tuleviin haasteisiin.

Edessä onkin siis varsin mielenkiintoinen kausi.

Diigo: kirjanmerkit webissä ja hieman muutakin

Internetissä on paljon kiinnostavia sivustoja, joita usein haluaa merkitä talteen tai myöhempää läpikäymistä varten. Tähän riittää tietenkin selaimen kirjanmerkit, mutta tällöin ollaan rajoitettu vain yhdelle koneelle ja omiin kirjanmerkkeihin. Tätä varten onkin webissä tarjolla useita sosiaalisia kirjanmerkkipalveluita kuten Delicious, Ma.gnolia tai Diigo. Olen aikaisemmin käyttänyt pääasiassa Deliciousia, mutta edelleen kehitysvaiheessa olevaa uutta versiota odotellessa, olen pikaisesti testannut aikaisemmin Mag.noliaa ja nyt Diigoa.

Diigo on hieman erilainen ja Deliciousiin verrattuna selvästi edistyneempi kirjanmerkkipalvelu. Youtube-videosta selviää hyvin, mitä kaikkea Diigoon sisältyy ja palvelu näyttää erittäin monipuoliselta. Deliciousin linkit on mahdollista tuoda kätevästi suoraan Diigoon, joten vaihdos palvelusta toiseen on helppoa. Lisäksi Diigoon merkityt sivustot voidaan halutessa samalla merkitä Deliciousiin, joka helpottaa kahden eri palvelun rinnakkaiskäyttöä. Sivujen merkitsemistä varten on saatavilla tietenkin myös Firefox-laajennus. Diigossa näyttäisi olevan myös hieman enemmän ja helpommin mahdollisuuksia viedä linkkejä muualle kuten esimerkiksi blogiin.

Luonteeltaan Diigo on yhteisöllisyyteen painottuva kirjanmerkkipalvelu ja Deliciousin yksinkertaisuuteen ja askeettisuuteen tottuneelle hieman liiankin Web 2.0. Palvelu muistuttaa osittain kirjanmerkkien ympärille rakennettua Facebookkia, ilman kaikenlaisia Facebookille ominaisia turhuuksia (testit, halinallet jne.). Kaiken Web 2.0 -tauhkan takaa löytyy kuitenkin kelpo kirjanmerkkipalvelu ja yhteisölliset ominaisuudet tuovat oivan lisänsä, jos sellaista kaipaa. Sivujen kirjanmerkitsemisessä selkeimpinä eroina Deliciousiin verrattuna on mahdollisuus korostaa sivulta tekstiä, lisätä muistilappuja ja kommentoida sivua.

Diigon käyttäjät ovat "kuumista" kirjanmerkeistä päätellen hieman vähemmän teknisiä, kuin esimerkiksi Deliciousin käyttäjät, mikä hieman vähentää palvelun "kuumat linkit" hyödyllisyyttä. Tietenkin kaikista yhteisöllisistä palveluista saa eniten irti, kun verkostoituu samanhenkisten käyttäjien kanssa, tai olemassa oleva yhteisö on jo samanhenkistä. Internetissä ei ole pulaa yhteisöllisistä linkkejä tarjoavista sivustoista, vaan ongelmana onkin lähinnä tiedon runsaus ja itselle mielenkiintoisen sisällön poiminta.

Kokonaisuutena Diigo on kätevä kirjanmerkkipalvelu, mutta jos tarkoituksena on vain merkitä sivustoja omaan käyttöön, eikä halua kaikenlaisia lisäominaisuuksia, tarjoaa Delicious edelleen kompaktin ja lähes kilpailukykyisen kokonaisuuden.

Käytännössä itselle on kuitenkin aivan sama käytänkö Deliciousia vai Diigoa, sillä lukuun ottamatta yhteisöllisiä ominaisuuksia, ovat molemmat palvelut omaan käyttööni saman arvoisia. Tosin, Delicious tuntuu paljon kevyemmältä, muut käyttäjät ovat enemmän samanhenkisiä ja palvelu on kenties hieman miellyttävämpi käyttää.

Youtube-videot paremmalla laadulla

Youtuben videot eivät ole tunnettuja laadustaan kuvan, eikä aina oikein sisällönkään puolesta, mutta ainakin kuvan- ja äänenlaatuun on joissain videoissa tarjolla parempi vaihtoehto. Joidenkin videoiden kohdalla sivulta löytyy "watch in high quality" -linkki, jolla nähtäväksi tulee MP4-enkoodattu versio paremmalla äänellä ja kuvalla varustettuna. Ero on todella huomattava.

On kuitenkin hieman turhan työlästä aina klikkailla parempaa laatua, joten klikkailun voi automatisoida Greasemonkey-skriptille, joka avaa videot suoraan paremmalla laadulla. Skripti perustuu kikkaan, joka lisää Youtube-videon osoitteen perään &fmt=18 -tekstin, jolla ladataan "high quality" -versio. Toinen osoitekikka on käyttää &fmt=6 -tekstiä, joka nostaa kuvan 320x240-koosta 448x336-kokoon. Greasemonkey-skriptien käyttämistä varten tarvitaan tietenkin ensin Greasemonkey-lisäosa.

Firefoxille on saatavilla myös Better Youtube-lisäosa, joka toteuttaa kyseisen Greasemonkey-skriptin ja tuo muutamia lisäskriptejä mukanaan, mutta tällä hetkellä kyseistä laajennusta ei oltu vielä päivitetty Firefoxin 3.0 -versiolle, eikä se näyttänyt muutenkaan toimivan.