Web-palveluissa sijaitseva tieto ei ole ikuisia

Nykyään yhä enemmän ihmisten datasta, oli se sähköpostia, kirjanmerkkejä tai muistiinpanoja, on sähköisessä muodossa jossain Internetin lukuisista Web-palveluista, eli poissa käyttäjän "omistuksesta". Käyttäjä on ulkoistanut tiedon säilyttämisen palveluntarjoajalle, mutta ei usein tule ollenkaan ajatelleeksi, että etenkin ilmaispalveluiden osalta tiedon säilyvyys ei välttämättä ole niinkään varmaa.

Kävin jokin aika sitten läpi eri Web-palveluihin tekemiäni tunnuksia ja muutaman vuoden takaisista palveluista oli osa jo ehtinyt lopettaa toimintansa. Tällaisia olivat muun muassa Pownce, Widsets ja Ma.gnolia. Kahden ensimmäisen palvelun lopettamisesta tuli aikoinaan sähköpostiin tiedotteita, mutta sosiaalinen kirjanmerkkipalvelu Ma.gnolia päättyi tarinan mukaan yllättäen tietokannan hiljaiseen hajoamiseen. Onneksi en aikanaan vaihtanut Delicious -kirjanmerkkipalvelusta pois, vaikka Ma.gnolia tarjosikin muutamia käteviä ominaisuuksia. Siinä olisi samalla hävinnyt kasa kirjanmerkkejä, ellei niistä olisi ollut varmuuskopioita omassa tallessa, jotka palvelusta halutessaan sai.

Useissa Web-palveluissa ei ole välttämättä edes tarjolla mahdollisuutta itse tuottamansa sisällön tuomiseen omaan talteen, joten pahimmassa tapauksessa esimerkiksi urheilupäiväkirjan tai blogipalvelun kaatuessa rahoitusvaikeuksiin tai laiterikkoon, häviää käyttäjän "kallisarvoinen" tieto. Esimerkiksi GMailista omien sähköpostien tallettaminen on hankalaa ja Tumblr -blogipalvelusta, Flickr -kuvapalvelusta, Snipplr -koodiotteista, Moozement-urheilupäiväkirjasta tai Sports Tracker -urheiluseurannasta on turha varmuuskopiointimahdollisuutta etsiä. Vastaavasti muun muassa WordPress -blogipalvelusta ja Delicious-kirjainmerkkipalvelusta voi oman sisältönsä ottaa kätevästi talteen.

Tietenkin Webissä on lukuisia palveluita, joiden sisällöllä ei ole juurikaan arvoa myöhemmin, joten menetyksen arvo ei ole kovin suuri. Tällaisia ovat muun muassa tiettyyn ajan hetkeen sidottut palvelut, kuten Facebook-yhteistösivusto ja Twitter -lyhytviestin tai "portfolio-sivustot" kuten LinkedIn -verkostoitumissivusto. Monien foorumeiden keskusteluiden tai Wiki-tyyppisten sivustojen osalta sisällöllä on merkitystä myöhemminkin, mutta yhteisöllisestä luonteesta johtuen se on kollektiivista omaisuutta.

Tiedon turvaamisen näkökannalta Web-palvelut eivät paljoa eroa perinteisistä työpöytäsovelluksista ja vastuu on aina käyttäjällä. Muista siis ottaa varmuuskopiot, jos tieto on sinulle arvokasta.

Katso-tunniste ja yritysten tunnistaminen verkossa

Toiminimen veroilmoitusta täyttäessäni onnistuin laskemaan summat lomakkeeseen väärin, eikä kotona tietenkään ollut korjauslakkaa, joten lomake oli pilalla. Esitäytetyn lomakkeen mukana tuli onneksi yksi tyhjä lomake, mutta mukana oli tullut myös mainos Katso-tunnisteesta, jonka avulla yritykset voivat allekirjoittaa veroilmoituksensa. Katso-organisaatiotunnistus ja valtuutushallinta on verohallinnon sekä Kelan yhteinen maksuton palvelu organisaatioiden tunnistamiseen sähköisessä asioinnissa. Eli mitä sitä turhaan raapustella, kun saman voi hoitaa sähköisestikin.

Katso-tunnistetta varten piti luoda organisaatiolle vielä pääkäyttäjä, jonka henkilöllisyys varmennetaan sähköisellä henkilötunnisteella. Varmennus on mahdollista suorittaa sirullisella henkilökortilla (HST-kortti) tai verkkopankkitunnuksilla (Tupas-varmennepalvelu), jota itse hyödynsin. Koska tunnistevirkailija vielä tarkistaa annetut tiedot rekistereistä, oli illalla rekisteröityessä pääkäyttäjän tunniste seuraavan päivän iltapäivällä aktivoituna ja käyttövalmiina. Tunnisteen luonnissa järjestelmä generoi käyttäjätunnuksen ja verkkopankkien salasanalistaa muistuttavan listan kertakäyttösalasanoista. Prosessi oli kokonaisuudessaan suhteellisen selkeä.

Jos Katso-tunnisteen luonti sujui helposti, oli varsinaisen käyttökohteen löytäminen hieman hankalampaa. Toki Verohallinnon Katso -verkkosivuilla kerrottiin missä kaikissa asiointipalveluissa tunnusta voi käyttää, mutta missään ei lukenut mitä missäkin palvelussa voi tehdä. Veroilmoituksen mukana tulleessa mainoslapussa sentään mainittiin, että sähköisesti täytettäviä ja lähetettäviä tuloveroilmoituslomakkeita löytyy ItellaTYVI-palvelusta. Tunnistetta voi lisäksi käyttää muun muassa Palkka.fi-palkanlaskentaohjelmassa.

Ai että mikä TYVI-palvelu? "TYVI -järjestelmä tarjoaa yrityksille yhdenmukaisen tavan ilmoittaa tietoja sähköisesti viranomaisille ja viranomaistehtäviä hoitaville tahoille. TYVI tulee sanoista tietovirrat yritysten ja viranomaisten välillä." (TYVI)

ItellaTYVI-palveluun kirjautuminen onnistui pienen kangertelun jälkeen, kun järjestelmä oli ensin kysynyt "jospa haluaisit kirjautua Katso-tunnuksilla, kun nyt ei tuo näytä onnistuvan", koska en ollut huomannut "Kirjautuminen"-laatikon alapuolella selkeästi olevaa "Katso-kirjautuminen (LiteTYVI)" -linkkiä. Kyseisestä linkistä palvelu ohjasi tunnistus.fi:n Tunnistuksenohjauspalveluun, jonka avulla varsinainen kirjautuminen suoritettiin.

Varsinaisen tuloveroilmoituksen täyttäminen onnistui helposti, tai siis helposti kun kenttien sisältö oli kertaalleen jo täytetty, ja sähköinen lomake osasi jopa laskea summat oikein. Taas säästyi turhaa kirjoittamista ja paperin postittamista.

Katso-tunniste ja sen käyttäminen TYVI-palveluissa oli suhteellisen suoraviivaista, vaikka muutamia pieniä asioita voisi asioinnissa kehittää. Toki kaikki vaadittavat asiat lopulta löytyivät, mutta tekstien ja linkkien sisältö sekä käyttöliittymien rakenne voisivat olla tarkemmin mietittyjä, ettei käyttäjän tarvitsisi miettiä (liikaa). Etenkin Katso-tunnisteen etusivu on kohtalaisen hämmentävä ensisilmäyksellä. Varsinaisen Katso-palvelun sivu vastaavasti on paljon selkeämpi. Sivuja voisi myös hieman kaunistella hieman grafiikalla ja väreillä.

Formula 1 -lähetykset netistä 2009

Vuoden 2009 Formula 1 -kausi on lähtenyt käyntiin ja tallien voimasuhteet ovat ainakin alkukaudesta muuttuneet päälaelleen. Kisat ovat olleet mielenkiintoisia ja täynnä tapahtumia, mutta kisojen selostus on edelleen samaa varmaa tauhkaa kuin ennenkin. Formula 1 -kisoja voi seurata myös netistä BBC:n Formula 1 -lähetysten kautta, jolloin kisoihin saadaan myös asiantunteva englanninkielinen selostus.

BBC:n Formula 1 -lähetykset näkyvät valitettavasti vain Iso-Britannian verkkoalueelle, joten lähetysten katsomiseen tarvitaan muutamia kiertokeinoja. Kaikki on onneksi selvitetty valmiiksi ja asiaan löytyy Muropaketin keskusteluista selkeät ohjeet, joita seuraamalla kisat saa näkymiin muutamassa minuutissa.

Käytännössä ohjeissa asennetaan anonymisoiva Tor-verkko toimimaan verkkoliikenteen kierrättäjänä ja liikenteen ulostulopiste asetetaan sijaitsemaan Iso-Britanniaan. Tämän jälkeen asennetaan Firefoxiin FoxyProxy-lisäosa, jolla saadaan määriteltyä tarkemmin Torin kautta käytettävät osoitteet ja täten huijattua BBC:n kohdemaatarkistusta.

Kauden aikaisemmat kisat olen katsonut MTV 3:n kanavapaketin kautta vanhempien luona, tai jättänyt katsomatta, mutta tämän viikonlopun kisaa varten tuli tutustuttua Muropaketin ohjeisiin tarkemmin ja viriteltyä asetukset kuntoon. Ohjeissa seurasin vain Linuxille tarkoitettuja toimenpiteitä ja sovelsin niitä Mac OS X:lle. Eli asensin Tor-paketin Portsista ja käynnistin tor-verkon suoralla komennolla.

Kuvanlaadultaan BBC:n lähetys on ainakin peruslaadulla hyvää ja parempaa kuin mitä viime vuonna ITV:n lähetyksissä tuli katsottua. Lähetys myös toimi luotettavasti ja kisan seuraaminen onnistui ilman katkoksia. Pientä säätöä kisan katsominen vaati, mutta lopputulos on kokonaisuudessaan paljon miellyttävämpi kunnollisen selostuksen kera, vaikka kuvan koosta joutuukin hieman tinkimään. Lisäksi ratkaisu on myös ilmainen, joka lämmittää lompakkoa.

Spotify tarjoaa tuoretta näkemystä nettimusiikkiin

Eikö olisi hienoa, jos sekä kotona että töissä voisi kuunnella haluamaansa musiikkia? Ennen tähän tarvittiin musiikkikokoelman kopioimista myös työkoneen levylle, mutta nyt musiikkia voi hakea Spotifysta ja aloittaa luukuttamisen. Tietenkin valikoimasta ei välttämättä löydy kaikkia tuttuja yhtyeitä tai kappaleita, mutta vastaavasti tarjonnasta voi löytää uutta materiaalia. Vajaan viikon kokeilulla voi sanoa, että Spotify toimii mainiosti, sekä tarjontansa että äänenlaatunsa osalta.

Spotify on siis loppuvuodesta 2008 julkaistu verkkomusiikkipalvelu, joka tarjoaa kaikkien neljän suuren (EMI, Sony BMG, Warner Music ja Universal Music) levy-yhtiöiden musiikkia striimattuna. Käyttäjille musiikkia tarjotaan kahtena eri versiona: mainosrahoitteisena ja tilausmaksullisena. Mainosrahoitteinen maksuton versio on tällä hetkellä vielä kutsun takana, mutta tilausmaksulla palveluun saa rajattoman kuunteluoikeuden ilman mainontaa. Vuorokausitilaus maksaa euron, kuukauden saa kympillä.

Spotifyn kuunteleminen tapahtuu hieman iTunesia muistuttavan tietokoneelle asennettavan ohjelmiston kautta ja striimattavan musiikin äänenlaatu on hyvää. Teknologiapuolella on ideoita haettu vertaisverkoista. Musiikkia voi kuunnella radiomaisesti eri musiikkityyppien perusteella tai hakea haluamaansa yhtyettä. Kätevänä ominaisuutena on mahdollisuus omien soittolistojen luomiseen, joita voi sitten jakaa muiden käyttäjien kesken. Myös levyihin ja kappaleisiin voi linkittää. Palvelussa kuunnellun musiikin voi lisäksi scrobblata Last.fm:ään. Miinuspuolena mainittakoon, että musiikkia etsimisessä saa hakutuloksiin usein useita samoja biisejä moneen kertaa.

Ei Spotify tietenkään musiikin omista korvaa, sillä sitä ei voi ottaa mukaansa lenkkipoluille tai kuunnella kätevästi olohuoneen mediakeskuksesta, mutta tarjoaa kätevän tavan löytää uutta musiikkia ja "yhteisöllisyyttä". Lisäksi nyt töissä ei aina tarvitse kuunnella samoja kappaleita, nettiradioita tai avokonttorin hälinää.

Saa nähdä, miten ensi viikolla tapahtuva musiikkivalikoiman kaventaminen karsii palvelun tarjontaa.

Spotify Spotify
Spotify Spotify

Macbook alumiinikotelossa tuo iloa arkeen

Apple julkaisi alkusyksystä uudet Macbookit ja tällä kertaa muutokset olivat hieman enemmän kuin vain numerollisia. Macbookit saivat muun muassa uudet alumiiniset unibody -kuoret ja näppäimettömän ison lasisen kosketuslevyn. Lisäksi Macbookista vähennettiin FireWire-liitäntä, näytöksi tuli kiiltävää pintaa ja Mini-DVI vaihtui Mini DisplayPorttiin.

Olin jo hieman pidempään harkinnut Macbookin hankkimista, koska töissä saa päivisin ihan riittämiin säätää Windowsin ja osittain Linuxin kanssa, joten kotona haluaa asioiden vain toimivan. Uusien Macbookkien myötä olikin hyvä syy päästä harkintavaiheesta eteenpäin ja tilata laite Apple Storesta. Myös musta perjantai osui sopivasti kohdalleen, joten Apple Storen hinnastakin sai hieman alennusta. En jaksanut alkaa prosessoimaan ADC:hen liittymistä ja kivijalkaliikkeissäkin uusien koneiden saatavuus oli nihkeää.

Kirjoitin aikaisemmin, että Applen laitteistot ovat sopivan karsittuja ja vaihtoehdot ovat helposti toisistaan erottuvia. Käytännössä tämä ei kuitenkaan tehnyt valintaa aivan niin helpoksi, kuin ajattelin, mutta päädyin lopulta edullisimpaan unibody Macbookkiin, eli Core 2 Duo 2.0 GHz:n, 160 GB:n ja 2 GB:n muistilla varustettuun versioon. Harkitsin kyllä noin 300e kalliimpaa 2.4 GHz:n versiota, jossa olisi ollut nopeamman prosessorin lisäksi 90 GB:ia isompi levy ja valaistu näppäimistö. En kuitenkaan arvioinut noita ominaisuuksia 300 euron arvoisiksi.

Viimeksi kun tilasin iBookkini Storesta Lappeenrantaan, kesti sen toimitus vajaat parisen viikkoa, mutta tällä kertaa Macbook löysi tiensä vajaassa viikossa. Reaaliaikaa meni pari päivää enemmän, koska välissä oli viikonloppu ja maksoin pankkisiirrolla. Visa on edelleen hankintalistalla. Samalla toimituksella Storesta saapui Airport Expert, vaikka hieman kallis se tosin oli. Mutta onhan se sentään valkoinen ja siinä on omena kannessa :)

Unibody
Macbookin uusi yhdestä alumiinipalikasta sorvattu unibody-kotelo on todella jämäkkä ja iBookin muovinen kuori tuntuu tähän verrattuna, no, muoviselta. Unibody-kotelo ei nitise tai natise ja luo laadukkaan tuntuman. Hieman kylmähän metallinen pinta on, mutta koneen lämmitessä myös kotelo lämpiää hieman.

Kosketuslevy
Lasinen ja napiton kosketuslevy on ovela keksintö ja toimii mainiosti. Jättämällä erillinen nappi pois, saadaan touchpadille kätevästi lisää tilaa ja ulkonäöllisestikin ratkaisu on siisti. Kosketuslevy toimii yhtenä suurena nappina ja levyn alaosa painuu hieman herkemmin kuin yläosa. Yleensä käytän kuitenkin nappina touchpadin näpyttämistä, kuten iBookissakin.

Ominaisuudet
Numeroiden osalta Macbook on hintaansa nähden pienoinen pettymys. 160 GB:n 5200 rpm:n levy on nykymittapuulla alimitoitettu ja tilalle vaihtuukin jossain välissä vähintään 320 GB:n levy, kenties 7200 kierrosta hyrräävänä. Lisäksi vaikka muistia on yhtä paljon kuin pöytäkoneessani eli 2 GB, pitänee senkin tuplaamista harkita. Suorituskykynsä osalta tupla-ytimellinen 2.0 GHz -prosessori pitäisi riittää, vaikka virtuaalikoneilla leikkiminen voisi enemmänkin puserrusta kaivata. Positiivisena ja kaivattuna muutoksena on integroidun Intelin näytönohjaimen vaihtuminen nVIDIAn GeForce 9400M:ään.

Näyttö
Oikeastaan ainut asia mikä Macbookeissa ja Macbook Prossa kismittää, on näyttöjen heikot resoluutiot: 13.3" Macbookista löytyy vain 1280x800 ja 15.4" Macbook Prosta 1440x900. Etenkin 15.4":sta näytöstä olettaisi nykyaikana löytyvän 1680x1050 pikseliä. Hyvin toimiva touchpad helpottaa kuitenkin asian hyväksymistä ja ainahan koneen voi liittää ulkoiseen näyttöön.

Yleisesti ottaen näyttö on etenkin sohvalta käytettäessä ihan asiallinen, mutta kaipaisi hieman laajempia katselukulmia ja hieman enemmän aukeamisvaraa etenkin sylissä käytettynä. Katselukulmien osalta iBook oli samaa tasoa ellei huonompi ja toki katselukulmien heikkous on LCD-näyttöjen ominaisuus. Internetin sivustoilla on paljon arvosteltu mattapintaisista näytöistä luopumista ja kyllähän kiiltäväpintainen näyttö aikalailla heijasteleekin, mutta ei itseäni ole vielä pahemmin häirinnyt.

Näppäimistö
Näppäimistö on erittäin hyvä ja jopa parempi kuin iBookissa, vaikka en olisi uskonut, että siitä voitaisiin enää paremmaksi pistää. Myös Applen erilliset näppäistöt ovat varustettu samanlaisilla näppäimillä kuin kannettavissa ja luultavasti ostankin langattoman bluetooth-näppäimistön. Näppäimistöön kaipaisin kuitenkin pageup/pagedown ja etenkin home/end ja delete -näppäimiä. Vaikka kyseiset toiminnot löytyvätkin näppäinyhdistelmien takaa, on niiden käyttö hieman hankalaa. Taustavalaistua näppäimistöä jää hieman kaipaamaan, etenkin naputellessa konetta sylissä hämärässä.

Uudistunut Macbook on kyllä erittäin vakuuttava kokonaisuus, vaikka muutamat ominaisuudet voisivat olla parempiakin. Uudesta Macbookista voi lukea kattavamman arvion esimerkiksi Ars Technicasta.

Kuvakkeiden vertauskuvat sovelluksissa: WordPress

WordPressin seuraavaa 2.7 versiota varten on käyttäjiltä pyydetty muutamaan otteeseen kommentteja ja arvioita, mihin suuntaa WordPressin hallintapaneelia pitäisi kehittää. Äskettäin kysyttiin mielipiteitä erilaisista kuvakkeista, joita tuleva versio mahdollisesti käyttäisi. Vertaillessa useita hieman erilaisia vaihtoehtoja samalle toiminnolle, huomasi helposti, miten eri kuvakkeet toimivat paremmin kuin toiset kuvaamaan tiettyä toimintoa.

Kojelauta (dashboard) -kuvaketta hahmoteltiin tutuilla ideoilla: talo, mittaristo, sivu. Itse pidin eniten "talo"-metaforasta, joka siis viittaa kotiin. Kojelauta on WordPressin hallintapaneelissa saman arvoinen, kuin muun muassa web-selaimista löytyvän "talo"-kuvakkeen idea.

wordpress icons wordpress icons wordpress icons wordpress icons wordpress icons

Kirjoitukset (posts) -kuvake tarjosi aika tuttuja ideoita: taulunasta, muistilappu, kappalemerkki. "Neliön sisällä oleva kappale-merkki" -kuvake lämmitti teknistä ajatusmaailmaani, mutta muistilaput ja taulunasta ovat kyllä selkeämpiä.

wordpress icons wordpress icons wordpress icons wordpress icons wordpress icons wordpress icons

Mediaan (media) viitattiin perinteisellä kuvalla ja kameralla, mutta oivaltavin idea oli yhdistää kamera ja nuotti, joka kuvaa hyvin median monimuotoisuutta.

wordpress icons wordpress icons wordpress icons wordpress icons wordpress icons wordpress icons

Linkkejä (links) kuvattiin totuttuun tyyliin ketjun linkeillä ja hieman harvemmin nähdyllä maapallolla. Sydämen muotoon yhdistetyt linkit olivat mainio idea ja viittaavat blogien keskinäiseen linkittämiseen (link love).

wordpress icons wordpress icons wordpress icons wordpress icons wordpress icons wordpress icons

Sivuja (pages) kuvaava idea ei tarjonnut juurikaan juhlimisen aihetta.

wordpress icons wordpress icons wordpress icons wordpress icons wordpress icons wordpress icons

Kommentteja (comments) hahmoteltiin puhekuplien ympärille ja hyvä idea oli liittää puhekuplaan myös henkilö. Kommenttien määrän ahtaminen puhekuplan sisään ei oikein tunnu loppupeleissä hyvältä idealta.

wordpress icons wordpress icons wordpress icons wordpress icons wordpress icons wordpress icons

Ulkoasu (appearance) -kuvake-ehdotelmat tarjosivat hyvin vaihtelevia ideoita. Mielestäni silmä ja pensseli olivat ovelia, mutta kameleontin ja pönttömacin ideat eivät oikein auenneet. Monitori ja kaksi ikkunaa tarjosivat tuttua ja turvallista.

wordpress icons wordpress icons wordpress icons wordpress icons wordpress icons wordpress icons

Lisäosat (plugins) -kuvakkeessa näkyy hyvin englannin vaikutus ja englanninkielisenä ideana töpseli toimii hyvin. Idealtaan legopalikka toimii hieman paremmin myös muilla kielillä, mutta olettaa kaikkien tietävän, mikä legopalikka on. Kuvalistan viimeinen kuvake viitannee hieman palapeliin, jota on käytetty esimerkiksi Firefoxin laajennukset-kuvakkeena. Akkupariston ajatus jäi hieman arvoitukseksi.

wordpress icons wordpress icons wordpress icons wordpress icons wordpress icons wordpress icons

Käyttäjä-tietoja (users) kuvattiin perinteisesti henkilö-kuvilla ja ilmeisesti osoitekirjan sivuna.

wordpress icons wordpress icons wordpress icons wordpress icons wordpress icons

Työkalut (tools) viittasivat loogisesti työkaluihin. Tarjolla oli jakoavainta, työkalulaatikkoa ja jakoavainta ruuvimeisselin kanssa.

wordpress icons wordpress icons wordpress icons wordpress icons wordpress icons wordpress icons

Asetukset (settings) -kuvakkeet ehdottivat erilaisia säätövipuja ja ratasta, jotka ovatkin yleisesti käytettyjä, mutta ilmeisesti tarkistuslistaa kuvaava idea jäi aika heikoksi.

wordpress icons wordpress icons wordpress icons wordpress icons wordpress icons wordpress icons

Oivaltavia kuvakkeita WordPressin kuvakeideointiin suunnittelivat Ben Dunkle, Verena Segert, Guillaume Berry, Open Source Design class at Parson’s in New york City ja Luke Smith. Sekä yllä olevat kuvakkeet että tekijät ovat järjestetty kuvake-kokonaisuuden äänten mukaan. Dunklen ideoimat kuvakkeet saivat 35% prosenttia äänistä ja Segertin kuvakkeet saavuttivat 29% prosenttia äänistä.

Kyselyn vastaukset julkistettiin eilen ja tulokset nojaavat myös omiin mieltymyksiini. Lisäksi voittaneita ja toiseksi tulleita kuvakkeita vielä tarkennetaan kyselyn mukaisilla tuloksilla muutamien kuvakkeiden kuten "kojelauta" ja "työkalut" -osilta. Eri kuvakekokonaisuudet ja WordPress-tiimin kommentit löytyvät kyselyn tuloksista, joka kannattaa vilkaista.

Pienillä eroilla esimerkiksi sovelluksen kuvakkeiden valinnassa on suuri ero käyttäjien kokemassa sovelluksen selkeydessä ja käyttäjäystävällisyydessä. Valitettavan usein ne pienet mutta merkittävät asiat ovat juuri niitä asioita, joita ei aina ehditä miettiä ja suunnitella kunnolla. Tietenkin, hyvä suunnittelija tekee samalla työmäärällä hieman paremman ja tähän pitäisikin pyrkiä. Jotta hyvän lopputuloksen suunnittelu ei olisi liian helppoa, eivät asiat koskaan ole yksiselitteisiä ja ongelmaan on harvoin vain yksi oikea ratkaisu.