Pelaamisen arvoiset pelit 2016

Vapaa-aikaa voi käyttää monella tavalla ja pelaaminen on yksi hyvä tapa rentoutua ja unohtaa arki. Viime vuosina konsoli- ja tietokonepelaaminen on itsellä jäänyt harmillisen vähälle ja pelaamisen arvoisten pelien lista vain kasvaa. vuoden 2015 pelaamisen arvoisten pelien listalta on edelleen kaikki pelaamatta ja aikaisemmiltakin vuosilta löytyy pelattavaa. Tavallaan ei huono asia, sillä huonoja pelejä ei tarvitse pelata, kun aikaa löytyy.

Viime vuonna julkaistiin taas loistavia pelejä, kuten kauan odotettu Uncharted 4 ja Dishonored 2. Etenkin PlayStation 4:n pelitarjonta vaikuttaa jo erittäin hyvältä ja ehkä sellainen pitää Unchartedin takia viimein hankkia.

Ehdottomasti

Uncharted 4: A Thief’s End

Uncharted-pelisarjaa tuskin tarvii kenellekään pelajalle selittää, sillä se yksinkertaisesti on yksi PlayStationin parhaita pelejä. Sarjan päättävä ”A Thief’s End” on ”Ihmeen tutulta tuntuva mutta ehdottoman taidokkaasti tehty seikkailu näyttää, miten hittipelisarja pitää lopettaa.” Pelaaja-lehden arvostelussa peli sai 9/10 pistettä ja lukijat arvostivat peliä 8/10 pisteellä. Uncharted 4: A Thief’s End on saatavilla vain PlayStation 4:lle.

Uncharted 4 (kuva: Pelaaja-lehti)

Dishonored 2

Dishonored oli muutama vuosi sitten riemastuttava yllätys ja steampunk-maailmaan sijoittunut peli tarjosi osaltaan vapautta pelata juuri niin kuin itse halusi. Edeltäjän tapaan myös jatko-osa on huipputason peli, vaikka on kovin samanlainen. Tällä kertaa pelattavana on kaksi hahmoa, Corvo ja Emily ja Dishonored 2:ta voi pelata juuri niin kuin haluaa. Hiippailu on yksi, mutta ei suinkaan ainoa vaihtoehto. Yhtä mahdollista on myös murhata ja silpoa tiensä vartijoiden ja sivullisten läpi. Peli on myös suunniteltu pelattavaksi läpi useampaan kertaan. Pelaaja-lehti arvosti peliä 8/10 pisteellä, kun lukijat antoivat sille 9/10. Dishonored 2 on pelattavissa Windows, PS4, Xbox One -alustoilla, mutta PC kärsi ainakin julkaisun aikaan ikävistä teknisistä ongelmista.

Dishonored 2 (kuva: Pelaaja-lehti)

Jos aikaa

Deus Ex: Mankind Divided

Deus Ex -pelit ovat jo aikoinaan olleet nautittavaa pelaamista kyberpunk-maailmassa ja pelisarjan uudet osat muutaman vuoden takaisesta Human Revolutionista ja nyt Mankind Dividedista ovat tarjonneet samaa iloa. Tällä kertaa Adam Jensen, Interpolin erikoisagentti ja kyborgininja, pelastaa normaalien ja paranneltujen välejä Prahassa. ”Peli ei ehkä juonellisesti nouse lähellekään korkeuksia, joita Deus Ex -nimi siltä velvoittaisi, mutta joka suhteessa hieman parantunut, jalostunut ja monipuolistunut pelattavuus tekee siitä kuitenkin ilostuttavan pelin, jonka meheviin sivuhaaroihin ja minitarinoihin sukeltaa innolla kymmeniksi tunneiksi.” Pelaaja-lehti antoi 9/10 pistettä ja lukijat täydet 10/10. Deus Ex: Mankind Divided löytyy Windowsille, PS4:lle ja Xbox Onelle.

Deus Ex: Mankind Divided

Ehkä

Rise of the Tomb Raider

Uudelleenkäynnistetty Tomb Raider -sarja on toiseen osaan, josta edellispelin vahvuuksien pohjalta on tehty entistäkin vetovoimaisempi seikkailu. Edesmenneen isänsä parjatut tutkimukset ikuisesta profeetasta ja jumalaisesta lähteestä johdattavat Laran Syyrian kautta Siperiaan. Salaisuuksien pitäisi odottaa lumen ja tuiskeen keskelle kadonneessa Kitezhin kaupungissa, joka on herättänyt myös Trinity-salaseuran huomion. Nyt seikkailun, kiipeilyn ja toiminnan tasapainoa on paranneltu ja koitokset voi pelata joko tiiviinä toimintapakettina juosten päätarinan osoittamaan suuntaan tai tutkien Siperian henkeäsalpaavia vuoristolaaksoja. ”Rise of the Tomb Raider on loppuun asti hiottu seikkailukokemus, jota lajityypin ystävien ei kannata jättää väliin.” Pelaaja-lehden arvostelussa Laran seikkailut sai 9/10 ja lukijat antoivat 8/10 pistettä.

Rise of the Tomb Raider

Yllättäjät

Firewatch

Firewatch on tavallaan niitä pelejä, jotka ovat enemmänkin tarinoita, kuin pelejä. Firewatchissa on kesä 1989 ja Henry suuntaa kolmen kuukauden ajaksi kansallispuiston torniin vahtimaan metsäpaloja. ”Firewatch on pohjimmiltaan tarina kahden keski-ikäisen ihmisen kehittyvästä ihmissuhteesta ja heidän kyvyttömyydestään kohdata elämän ongelmia.” Pelin tulee helposti pelattua yhdeltä istumalta, sillä sen kesto on kolme tai neljä tuntia, eikä kesän lämpötilan noustessa ja vääjäämättömän metsäpalon lähestyessä tarinaa malta jättää kesken. Pelaaja-lehti antoi pelille 8/10 ja lukijat päätyivät samaan.

Firewatch

My Summer Car

Amis-simulaattori, jossa kesäautoa rakennetaan, tuunataan, ylläpidetään ja ajetaan. Saatavilla Windowsille.

My Summer Car

Pelijonossa

Toissa vuonna HTPC-pelikoneen kasaamisen jälkeen Steamin pelikatalogi on kasvanut hyvin alennusmyyntien yhteydessä ja pelijonossa onkin aikaisemmilta vuosien pelaamisen arvoisten pelien listalta muun muassa koko BioShock -pelisarja ja viime vuoden parhain rallipeli Dirt Rally ja Project Cars. Pelaamisen tahtiani kuvaa hyvin, että edelleen kesken ovat niin Assassin Creed 2, Max Payne 3 kuin Red Dead Redemption. Myös The Witcher 2 ja Tomb Raider ovat ja tulevat jäämään kesken. Viime vuonna tuli kyllä myös pelattua läpi muun muassa Far Cry 3 ja 4, Batman: Arkham Origins, Firewatch ja Absolute Drift. Konsoleilla pelaaminen on jäänyt erittäin vähäiselle ja hyllystä löytyykin enää vain PlayStation 3. PC Master Race :)

Vuoden 2013 pelaamisen arvoiset pelit

Ajankäyttö on aina valintojen tekemistä huvin ja hyödyn välillä, mutta välillä huviin panostaminen kannattaa. Yksi hyvä tapa huvitella on pelata pelejä, joihin saakin halutessaan käytettyä enemmän aikaa kuin alunperin aikoi. Vuoden 2013 aikana julkaistiin taas liuta mainioita pelejä, joihin tuhlata rajattua vapaa-aikaansa. Tässä muutamia poimintoja vuoden 2013 pelaamisen arvoisten pelien listalta. Netin uutislähteissä vuoden 2013 parhaita pelejä ovat listanneet muun muassa Desctructoid ja Joystiq. Pelien otsikkojen linkit vievät Pelaaja-lehden peliarvosteluun.

Pelaa

Grand Theft Auto V

Grand Theft Auto -pelit ovat olleet vuosien varrella aina odotettuja ja usein pelimaailmaa uudistavia, joten odotuksen viidennelle osalle olivat suuret, eikä suotta. GTA V on pelisarjan harvoja osia, jotka jaksoin pelata läpi ja enemmän kuin mielelläni. Peli on tavallaan jaettu kolmen eri roolihahmon tarinoihin ja Rockstar onnistuu mainiosti tunnelman ja juonen luomisessa. Sisältö on sitä tuttua GTA:ta, mutta pidemmälle ja paremmin läpivietynä. Pelissä on myös uskomattomasti sisältöä ja yksinpelin lisäksi mukana on nyt myös moninpeli. Pelaaja-lehti antoi GTA V:lle oikeutetusti maksimit 10/10 ja siitä pääsevät nauttimaan Xbox 360:n ja PlayStation 3:n omistajat.

The Last of Us

Naughty Dog laittaa taas parastaan PlayStation 3:lle tarjoen energisen selviytymiskamppailun maailmanlopun jälkeisessä maailmassa ja Unchartedin hengessä. The Last of Us on teknisesti kolmannen persoonan toimintaa, mutta ilman tasohyppelyelementtejä ja enemmän realismia ja on hengeltään selviytymistä hyödyntävä matkakertomus. Peli on PlayStation 3:n yksinoikeuspeli ja sai Pelaaja-lehdessä pisteitä 8/10.

Tomb Raider

Square Enix uudelleen lämmitti nuoruusvuosien Tomb Raiderin, mutta hieman eri tavalla ja toimivasti. Uusi Tomb Raider esittelee nuoren Lara Croftin, joka ei ole vielä kansainvälinen seikkailijatar niin kuin edellisissä osissa, ja tarjoaa toiminnallista seikkailua kertoen selkeän ja komeasti kootun tarinan. Peli on saatavilla Xbox 360:lle, PlayStation 3:lle ja Windowsille ja sai Pelaaja-lehdessä pisteet 8/10.

Beyond: Two Souls

Heavy Rainin tekijöiltä tuleva Beyond: Two Souls kuuluu siihen kategoriaan pelejä, jotka ovat enemmän vuorovaikutteisia elokuvia, kuin varsinaisia pelejä, mutta arvosteluiden perusteella näkemisen arvoinen. Peli keskittyy nuoreen naiseen, Jodiehin, joka on syntymästään asti ollut sidottu näkymättömään mutta vaaralliseen henkiolentoon ja tarina näyttää Jodien elämän eri vaiheissa, kun hallitus tahtoo hyödyntää näkymättömään tappajaan kytkettyä naista. Juonen kulkuun ei vaikuteta merkittävästi, vaan pelaaja ohjaa kuinka Jodie reagoi ja selviää eri tilanteissa. Pelin avaintemppuna on aitojen näyttelijöiden (Ellen Page ja Willem Dafoe) muuntaminen pelihahmoiksi liikkeet ja ilmeet tarkasti tallentavan tekniikan avulla. Pelaaja-lehdeltä Beyond: Two Souls sai 7/10 pistettä ja on saatavilla vain PlayStation 3:lle.

Rocksmith 2014

Opi soittamaan kitaraa pelin avustuksella? Tätä Rocksmith, virtuaalinen kitarakoulu, lupasi jo edellisessä versiossa ja uusitussa painoksessa parantaa oppimiskokemusta. Loppu onkin sitten vain pelaajan käsissä, niiden käyttämisessä kitaran soittamiseen. Peli vaatii avukseen oikean sähkökitaran, joka liitetään USB-piuhalla konsoliin tai tietokoneeseen ja peli lukee nuotit kitaran mikkien kautta. Soiton saloihin opastava peli on saatavilla Windowsille, Macille, PlayStation 3:lle ja Xbox 360:lle.

Harkitse

BioShock Infinite

Bioshock Infinite

BioShockit ovat olleet ensimmäisestä osastaan lähtien arvostettuja pelejä, vaikka omakohtaista kokemusta ei niistä ole kertynyt. BioShock Infinitessä kuolleen kaupungin raato, Rapture, on vaihtunut lentävään kaupunkiin, Columbiaan, joka on elävä ja kullanhohtoinen steampunk-utopia. Lisäksi vastassa ei ole mutantteja, vaan ulkopuolisiin nihkeästi suhtautuvia porvareita. Vaihtoehtoiseen historiaan 1900-luvun alkuun sijoittuvassa pelissä yksityisetsivä Booker DeWittin on velkansa kuittauksena haettava salaperäinen Elizabeth-tyttö Columbiasta. Edessä on siis räiskintää ja virtaviivaista pelattavuutta, mutta myös valtavirrasta poikkeava ja ajatuksia herättävä tarina. Pelaaja-lehdessä räiskintä sai pisteitä 9/10. Peli on saatavilla Xbox 360, PlayStation 3 ja Windows -alustoille.

Batman: Arkham Origins

Batman: Arkham Origins

Lepakkosankarimme on jälleen Gothamin pahisten kimpussa ja nimensä mukaisesti Batman: Arkham Originsissa palataan aikaan ennen edellisiä Arkham-sarjan pelejä. Uudenkarhea WB Montréal on hyvin toistanut Rocksteadyn kaavaa ja peli alkutahdeistaan lähtien kuin synkkä kotiinpaluu. Gothamin kaupunki on massiivinen ja rönsyilevä temmellyskenttä, jolla pahantekijöitä saalistetaan Batmanin terävää älyä, moninaisia apuvälineitä ja kivenkovia rystysiä hyödyntäen. Tekemistä riittää arkkivihollisten nippuun pistämisen lisäksi sivutehtävistä satunnaiskohtaamisiin ja keräilyesineiden metsästykseen. Pelaaja-lehden arvostelussa peli sai vain 8/10 pistettä, mutta varman päälle satsaava ja edellisosien kaavaa korkeintaan sävyttävä peli on pisteitään parempi. Batmaninä voi heilua Xbox 360:lla, PlayStation 3:lla, Nintendo Wii U:lla ja Microsoft Windowsilla.

Dead Space 3

Jäätyneelle Tau Volantis -planeetalle tehdyn hätälaskeutumisen jälkeen insinöörimme Isaac Clarke ja sotilaamme John Carver ovat seikkailussa ja etsimässä avaimia nekromorfien tuhoamiseksi ja pelastettava ihmiskunta lähestyvältä maailmanlopulta. Toimintaa ja räimettä siis riittää ja pelisarjan kolmannessa osassa kauhu on jätetty vähemmälle ja on enemmän karmivalla tunnelmalla varustettua tieteistoimintaa kuin selviytymiskauhua. Oikeastaan Dead Space 3 on listalla vain sen takia, että ostin sen Humble Bundlen Origin-paketin mukana. Peli on saatavilla Xbox 360, PlayStation 3 ja Windows -alustoille. Pelaaja-lehden mielestä avaruuskauhuräiskintä oli 8/10 pisteen arvoista.

DuckTales Remastered

Ankkalinnan hahmot seikkailemassa oli aikoinaan NESillä pelattuna mainiota viihdettä ja nyt saman voi kokea uudistettuna painoksena. Haastava 2D-tasoloikka on toteutettu retropelaajien ja nostalgian ehdoilla, vaikka ulkoasua onkin päivitetty upean sarjakuvamaiseksi ja tuttujen kenttien rakennetta hieman sujuvammaksi. Roope-setää voi ohjastaa Xbox 360:lla, PlayStation 3:lla, Nintendo Wii U:lla ja Windowsilla. Pelaaja-lehti arvosti uusintaa 8/10 pisteellä.

Gran Turismo 6

Autopelien herruudesta Forzan kanssa kamppaileva Gran Turismo -sarja on edennyt kuudenteen osaan ja jatkaa suurin piirtein siitä, mihin edellisessä osassa jäi. Paljon (turhia) autoja, tarkasti mallinnettuja ratoja ja ajokokemus, josta voi olla pitämättä. Eli Gran Turismo 6 luottaa sarjan tuttuihin puoliin niin hyvässä kuin pahassakin. Uratilaa on hiukan suoraviivaistettu, mutta muuten pelikokonaisuus noudattaa tuttua kaavaa, vaikka verkkopeli on vielä raakile ja muun muassa kestävyyskisat, rataeditori ja tekoälykuskin koulutus puuttuvat. En jää kaipaamaan. GT 6 on saatavissa PlayStation 3:lle ja Pelaaja-lehden arvostelussa se sai pisteitä 8/10.

Ale-laarista

Brothers: A Tale of Two Sons

Muutaman tunnin verkkainen pelikokemus kertoo kahdesta veljeksestä, jotka lähtevät vaaralliselle retkelle noutamaan parannuskeinoa sairaalle isälleen. Brothers: A Tale of Two Sons on pulmaseikkailu, jossa pelaaja ohjastaa yhtä aikaa molempia veljeksiä läpi pulmanratkontojen, suoraviivaisen paikkojen tutkimisen ja kevyen akrobatian. Vähäeleisessä pelissä on väkevä tunnelma ja Pelaaja-lehdessä se sai 9/10 pistettä. Veljesten seikkailu voi ohjastaa Xbox 360:lla, PlayStation 3:lla ja Windowsilla.

Papers, Please

Idealtaan Papers, Please kuulostaa aika kuivalta, ”rajavartija pienessä itäblokin maassa”, mutta arvostelujen perusteella on yksi vuoden kiinnostavimmista ja koukuttavimmista peleistä. Byrokratiasimulaatiossa rajan yli puskee halukkaita maahantulijoita ja tarkoituksena on tarkistaa maahantulodokumentit ja antaa oikein käsitellen joko hyväksyvä tai hylkäävä leima ja täten ansaita perheelle elanto tai päätyä kurjuuteen. Vaatimaton ulkoasu ja karu äänimaailma luovat tunnelman, jossa on helppo uppoutua rajavartijan rooliin. Pelaaja-lehdessä rajavartian työ arvioitiin pistein 9/10.

The Stanley Parable

Alkujaan Half Life 2 -modina vuonna 2011 startannut ja kulttistatuksen saanut projekti on nyt julkaistu itsenäisenä pelinä, jossa ideana on toimia näyttöpäätteen käskyjen mukana nappeja painavana toimistotyöntekijänä ja käskyjen selittämättömästi loppuessa selvittää mitä oikein tapahtuu. The Stanley Parable ei ole perinteinen peli, vaan pikemminkin kerronnallisten elementtiensä varaan nojaava kokeilu. Mitä vähemmän tiedät siitä etukäteen, sitä palkitsevampi lopullinen, muutaman tunnin kestävä, pelikokemus todennäköisesti on. Toimistorotan seikkailu on saatavissa Windowsille.

OUYA

TV-tasoltani löytyy myös pieni Android-pelikonsoli, OUYA, joka on harmillisesti ollut lähes käyttämättömänä. OUYAlle on kuitenkin saatavilla hyviä indie-pelejä, joihin pitäisi tutustua. Tässä muutamia vaihtoehtoja, jotka OUYAn uutislehtinen nosti esille.

Clark
Clark: Pulmaseikkailu, tilallisia pulmia ja toimintaelementtejä.

Towerfall
Towerfall: Taistelutasohyppely neljälle pelaajalle.
Meltdown
Meltdown: Taktinen räiskintä.

Fist of Awesome
Fist of Awesome: Karhuja ja metsureita Double Dragonin hengessä.

Yhteenveto

Jälkeenpäin katsottuna vuoden 2013 aikana ei loppujen lopuksi julkaistu montaakaan sellaista peliä, joita olisi pakko pelata, GTA V:sta lukuun ottamatta. Jos viime vuoden tarjonnasta pitäisi valita vain kolme peliä, olisivat ne Grand Theft Auto V, The Last of Us ja BioShock Infinite.

Tuleva pelivuosi vastaavasti on aika mielenkiintoinen, kun uuden sukupolven konsolit ovat vasta tuloillaan ja vaikuttavat varmasti myös vanhempien konsolien pelitarjontaan. Saa myös nähdä, miten Wii U pärjää kilpailussa, sillä vaikka se sai viime vuonna Super Mario 3D Worldin ja The Legend of Zelda: Wind Waker HD:n, on sen menestys yskinyt.

On mielenkiintoista nähdä, mitä vuosi 2014 tuo pelirintamalla. Miten laajalti suurten pelien tarjonta jatkuu PlayStation 3:lla ja Xbox 360:lla, vai tulevatko kaikki AAA-tason pelit jatkossa vain PlayStation 4:lle ja Xbox Onelle?

Windows 8 kehittäjäennakko on kaksijakoinen

Kevään ja kesän aikana on hiljaksiin valunut yhä enemmän tietoa Microsoftin seuraavasta Windows-versiosta, Windows 8:sta. Etenkin uudesta Metro-käyttöliittymästä on kohistu, joten oli aika katsastaa, millainen käyttöjärjestelmä sieltä on tulossa, kun aikaisemmin viikolla tuli yleisesti saataville Windows 8 Developer Preview. Windows 8 tultaneen julkistamaan ensi vuoden syksyllä.

Kehittäjäennakko Windows 8:sta on hyvin varhainen versio tulevasta ja suunnattu testaamisesta ja uusien ominaisuuksien tutkimisesta kiinnostuneille käyttäjille. Täten en ollut niin seikkailunhaluinen, että olisin sen asentanut Fujitsun Lifebook S761 -testikoneeseeni, kuten eräät testasivat sitä Fujitsun Stylistic Q550 -tabletissa (melkein maksettu mainos), vaan laitoin sen pyörimään virtuaalikoneeseen 64-bittisen Windows 7:n päälle. Virtual PC ei sitä huolinut, mutta VirtualBoxiin se pienellä asetusten säätämisellä suostui asentumaan. Oikeaan käyttöön ennakkoversiota ei kannata asentaa, vaikka Microsoft lupaa tarjota Developer Preview -versioon päivityksiä ominaisuuksien ja ajureiden muodossa tulevien viikkojen ja kuukausien kuluessa.

Lyhyesti kuvattuna Windows 8 tulee olemaan oikea tablettikoneiden alusta, joka tukee kosketuspohjaisia tabletteja. Samalla se tukee myös perinteisiä Windows-sovelluksia perinteisellä Windows-tyylisellä työpöydällä hiiren ja näppäimistön kanssa. Näkyvin uudistus on aloitusruutu, eli Start-valikko, joka koostuu tiilistä, jotka myös näyttävät sovelluksen tietoja. Perinteisen käyttöliittymän toiminta ei ole muuttunut, lukuun ottamatta Start-valikon häviämistä ja sovellusten hienoista kehittymistä. Esimerkiksi Tehtävänhallinta tarjoaa nyt enemmän tietoa, Resurssienhallinnan yläpalkki on ylisuunniteltu ja usean näytön käyttäjät saavat viimeinkin tehtäväpalkin, joka on mahdollista venyttää molemmille näytöille ilman kikkailua. Resurssivaatimuksiltaan Windows 8 on tietojen mukaan samaa tasoa tai hieman vähemmän kuin Windows 7.

VirtualBoxissa ajettuna Windows 8 toimi yllättävän hyvin ja jouhevasti. Ilmeisesti tehovaatimukset todella ovat kohtuulliset ja 2.3GHz Core i5:ssä riittää mukavasti potkua. Sovelluksetkin lähtivät Metro-liittymässä toimimaan, kun laitoin VirtualBoxin näytön skaalauksen päälle ja nostin resoluution 1024×768:een. Ääniä en jaksanut kikkailla toimimaan. Ensituntumaltaan Windows 8 vaikuttaa ihan ovelalta, vaikkakaan en pidä ideasta, että kahta eri ideologiaan (kosketus / hiiri ja näppäimistö) pohjautuvaa käyttöliittymää sekoitetaan. Se ei vaikuttanut kovin luontevalta, etenkin kun niiden välillä hypittiin sekavasti. Sovellusta käynnistäessä ei tiedä, kumpi liittymä avautuu. Lisäksi Metron käyttö hiirellä oli nihkeää. Muuten Metro ja sen sovellukset vaikuttivat ihan hyviltä ja varmasti toimiva ratkaisu kosketusnäytöllisille laitteille. Myös sen siisti yksinkertainen tyyli vakuutti.

Start-valikko rakentuu tiilistä.

Metron esimerkkisovellukset ovat laadultaan vaihtelevia.

Perinteinen työpöytä on tuttu, pienin uudistuksin.

Tehtävänhallinta on uudistunut pirteästi.

Muualta poimittua
Windows 8 esiversiota ovat ehtineet testaamaan ja analysoimaan myös useat Internetin teknologia-sivustot ja arviot ovat olleet kohtalaisen neutraalit ja Metro-liittymää ylistävät.

Ars Technica toteaa yhteenvetona, että Windows 8 on toimiva kosketusnäytöllisten tablettikoneiden käyttöjärjestelmä, joka omaa muutamia houkuttelevia ominaisuuksia kyseisillä laitteilla käytettäessä. Ulkonäöllisesti se on erilainen mihin normaalit Windows-käyttäjät ovat tottuneet, mutta on uskollinen PC juurilleen: sitä voidaan käyttää tablettikoneissa, mutta pakollista se ei ole. Ars myös kirjoittaa, että käyttöliittymä toimii hyvin kaikilla syöttötavoilla, vaikka kynä on edelleen paras väline piirtelyyn, hahmotteluun tai käsinkirjoittamiseen, sormet usean kosketuksen eleisiin ja näppäimistö kirjoittamiseen. Ei yllättävää. Ars ei ota varsinaisesti kantaa, mitä ovat mieltä Metro UI:n ja pohjalta löytyvän perinteisen käyttöliittymän naitoksesta, jos siitä nyt varsinaisesti voi kehitysennakon perusteella johtopäätöksiä edes vetää.

Apple Superfanboy, Daring Fireball, kirjoittaa tyypilliseen tapaansa Apple-henkisen analysoivasti Windows 8:n ja Applen iOS / OS X:n periaatteellisista eroista. Windows 8 tarjoaa kaiken samassa paketissa prosessoriajan ja muistinkäytön kustannuksella (moniajo), kun vastaavasti iOS rajoittaa sovellusten toimintaa etenkin iPadin osalta vain yhteen aktiiviseen sovellukseen. Gruber pohtii, että koko paketti olisi tarjolla vain Intel PC:ssä ja paremmin energiatehokkaammassa tablettikoneiden ARM-alustalla olisi tarjolla vain Metro-liittymä, jossa sovelluksissa on samat rajoitukset kuin iOS-sovelluksilla. Täten vain Metro-näkymällä varustettu Windows 8 -laite näyttäisi erinomaiselta kilpailijalta iPadille.

Usability Post on myös sitä mieltä, että Microsoft on tehnyt kauniin kosketuskäyttöliittymän, mutta sitten vain tunkenut kaiken vanhan tauhkan mukaan, kuin jälkiajatuksena. Uusi ja vanha käyttöliittymä ovat luonnoltaan erilaisia ja ei tunnu järkevältä liittää niitä samaan pakettiin, koska Metro ei ole parhain hiirelle ja näppäimistölle, eikä perinteinen työpöytä kosketuskäyttöön. Perimmäisenä ideana tässä ilmeisesti on tehdä Windowsista helpommin ylläpidettävä, kun kaikki laitteet käyttävät yhtä käyttöjärjestelmään. Eli eri tie kuin Applen iOS + OS X, vaikka siinäkin on nähtävissä iOS:n ominaisuuksien valumista OS X:ään. Paljon on kuitenkin vielä avoinna sen suhteen, miten asiat eri liittymien välillä tulevat Windows 8:ssa olemaan.

Syvääluotaavimman analyysin Windows 8 Developer Previewsta tarjoaa Engadget esikatsauksellaan sen toiminnasta läppärissä. Parin päivän käytön jälkeen Engadgetille jäi käteen enemmän kysymyksiä kuin alussa ja heidän mielestä kynnys oppimiseen on jyrkempi kuin kuvittelivat. Eivät myöskään pitäneet kahdesta selkeästi eriytyvästä ja huonosti yhteentoimivasta paketista, mutta odottavat Microsoftin insinöörien hienosäätävän käyttökokemusta. Jäivät odottamaan tulevaa kiinnostuneina, toiveikkaina ja varovaisen optimistisina. Myös Tietokone.fi oli päässyt testaamaan Windows 8:ia Samsungin 11,6″ tabletissa, mutta vielä sen verran vähän, että kirjoitus oli lähinnä yleisiä kommentteja Windows 8:sta. Ainakin kosketustoiminnon kanssa tuntui olevan puutteita. Viimeiseksi voi vilkaista Microsoftin Build -konferenssin videoita Metrosta.

Tiivistelmä
Windows 8 on kaksijakoinen kokonaisuus. Metro on toimiva ja siisti ratkaisu kosketusnäytöllisille laitteille, mutta Metron ja perinteisen työpöydän yhdistelmä ei tunnu luontevalta. Lisäksi työpöytäpuolella on tehty sekä hyviä, että huonoja ratkaisuja. Jää nähtäväksi miten Windows 8 muotoutuu ja käyttöliittymät jakaantuvat eri laitteiden suhteen. Lisääntynyt kilpailu on aina tervettä ja Metrolla varustettu Windows 8 tullee tarjoamaan hyvän vastuksen tablettimarkkinoilla.

Humble Frozenbyte Bundle: Trine, Shadowgrounds ja Splot

Humble Bundle tarjoaa ajoittain mainioita tarjouksia ”maksa mitä haluat” -tyyliin erilaisista peleistä ja tällä kertaa kolmannessa, jo nyt päättyneessä, paketissa vuorossa oli suomalaisen Frozenbyten pelit: Trine, Shadowgrounds, Shadowgrounds: Survivor, Jack Claw ja Splot, joista kolme ensimmäistä ovat jo julkaistu ja Splot on tuloillaan. Peleistä oli saatavilla versiot sekä Windowsille, Macille että Linuxille ja lisäksi ne myös sai ladattua kätevästi Steamin kautta. Eli aika vähän tekosyitä olla hankkimatta.

En tiedä miten paljon Humble Bundlen -paketteja on yleensä ostettu, mutta jäätävän bitin pakettia ostettiin kaikkiaan 183 219 kappaletta 910 181.64 dollarin edestä keskiverto-ostoksen ollessa 4.97 dollaria. Linux-käyttäjät ovat maksaneet peleistä keskimäärin eniten, 11.82 dollaria, Mac-käyttäjät 6.42 dollaria ja Windows-käyttäjät 3.91 dollaria. Eli aika halvalla menee. Oma ostokseni oli Linux- ja Mac-käyttäjien keskiarvon välissä ja taisi muistaakseni rekisteröityä Windows-käyttäjäksi, jos selaimesta sen tulkitsivat. Paketissa on lisäksi kätevä ominaisuus, että voi jälkeenpäin kasvattaa paketista maksamaansa hintaa, jos pelit miellyttivät. Vertailukohtana, Trine ja Shadowgrounds -pelit kustantavat Steamin paketissa vajaat 30 euroa.

Trine
Lyhyesti kuvattuna Trine on vuonna 2009 julkaistu tasohyppely- ja älypeli, jossa tärkeässä osassa on fysiikka, joka tuo oman aspektinsa ongelmien selvittelyyn, taikojen tekemiseen ja luurankoja vastaan taisteluun. Käytössä on kolme eri ominaisuuksia omaavaa hahmoja: varas, taikuri ja soturi. Peli hyödyntää eläväisen maailman luontiin Nvidian PhysX -fysiikkamoottoria. Pelillisesti Trine tarjoaa mainiota tasoloikkaa ja hyvää tarinaa hieman retrohenkisesti, joka myös teemaan sopii. Pelissä on kaikkiaan 16 kenttää, joiden läpäisemiseen ja kaikkien kerättävien esineiden löytämiseen meni itsellä varmaan jotain vajaan viikon verran iltoja. Frozenbyte on kehittämässä pelille jatko-osaa, jonka julkaisuaikataulu on loppukesästä.

Shadowgrounds ja Shadowgrounds: Survivor
Shadowgrounds-sarjan pelit vuonna 2005 julkaistu Shadowgrounds ja vuonna 2007 julkaistu jatko-osa Shadowgrounds: Survivor tarjoavat pelaajalle isometrisestä kuvakulmasta, eli ylhäältä alaspäin, kuvattua räiskintää vanhojen retropelien tyyliin. Shadowgrounds Survivorissa on alkuperäiseen verrattuna uudistetut, tarkemmat grafiikat, parempi fysiikanmallinnus sekä roolipelityylinen päivitysjärjestelmä aseille ja pelihahmoille. En ole vielä ehtinyt näitä kahta peliä testaamaan, mutta odotettavissa on ilmeisesti hieman ristiriitaisia tunteita herättävä peli: grafiikaltaan ja musiikiltaan kehuttu, mutta juoneltaan ja vaikeudeltaan kritisoitu. Lyhykäisyydessään juoni on molemmissa sama, eli avaruusasemalle hyökänneiden avaruusolioiden räiskintä suorittaen samalla erilaisia tehtäviä.

Splot
Splotista ei ole paljoa tietoa vielä saatavilla, mutta sen perusteella mitä Humble Bundlen kautta tarjolla ollutta demoa testasin, luvassa on tasoloikka- ja älypeli -tyyppistä naputtelua sarjakuvamaisesti piirretyssä ympäristössä. Flash-demo ei oikein innostanut, joten en kovin pitkälle jaksanut kenttiä suorittaa. Pelissä on ideana kerätä taivaalta pudonneita tähtiä ja hiiren avulla liikutella palkkeja ja palikoita eteenpäin pääsemiseksi. Peli on tarkoitus julkaista kesällä 2011.

Jack Claw
Jack Claw ei ole valmis peli vaan Frozenbyten vuosina 2006 – 2008 työstämä prototyyppi, jonka demo ja lähdekoodi ”julkaistiin” Humble Frozenbyte Bundlen yhteydessä. Peliä ei ole tarkoitus Frozenbyten toimesta kehittää valmiiksi, mutta ehkä yhteisö saa jotain aikaan. Pelin kuvat ja konseptit eivät näytä ollenkaan hullummilta, mutta niinhän ne aina. Pelin demo on tällä hetkellä saatavissa vain Windowsille, mutta Mac- ja Linux-versiot ovat tekeillä.

Yhteenveto
Humble Frozenbyte Bundle on aika ovela kokonaisuus ja tarjoaa mainiota pelattavaa ja odotettavaa, etenkin kun hinnan sai itse päättää. Ainakin Trine jo yksinään tarjosi hyvin vastinetta rahalle, eivätkä loputkaan pelit arviolta huonoja olleet. Lisäksi kun pelien vaatimukset ovat myös aika maltilliset, ei niiden pelaaminen ainakaan uusimmasta raudasta kiinni ole, kuten PC-peleissä yleensä on. Windows 7:lla varustettu Atom-mediakoneeni Asuksen S1 pyöritti hyvin Trineä 720p-resoluutiolla ja ohjaus onnistui kätevästi Xbox 360:n ohjaimella, jolle pelien ohjaus on myös optimoitu. Saa nähdä, tuleeko Jack Clawsta valmista yhteisön voimin ja millainen Splot tulee lopulta olemaan.

Super Meat Boy viihdyttää haastavalla tasoloikalla

Pelit ovat jo tietoteknisen ajanlaskun alusta koukuttaneet pelaajia tarjoamalla haasteita ja saavuttamisen tunteita ja usein juuri vaikeudestaan tunnetut pelit ovat jääneet osaltaan historian kirjoihin. Yksi tällainen peli on retromaiseen ja suhteellisen yksinkertaisen tasoloikan perusideaan pohjaava Team Meatin, eli Edmund McMillen ja Tommy Refenes, kehittämä Super Meat Boy. Peli julkaistiin alkujaan Xbox 360:n XBLA-palveluun viime vuoden loppupuolella, hieman myöhemmin Steam-palvelun kautta Windowsille ja suunnitelmissa on myös pelin tuominen Linuxille ja Macille.

Lyhyesti kuvattuna Super Meat Boy on nopeatahtista tasoloikkaa varustettuna loistavalla ääniraidalla ja haastavilla kentillä, joiden pituus on kymmeniä sekunteja, jos kaikki osuu kohdilleen. Pelin tavoite on yksinkertaisesti pelastaa kaapattu prinsess… laastarityttö roistomaiselta tohtori Sikiöltä hyppien läpi vaarallisen ympäristön sirkkeleitä ja ansoja väistellen. Hyvän kuvan pelistä saa katsomalla pelin videota Steamista, joka ei tosin kerro miten hauskaa itse pelaaminen on. Parhaiten pelihahmo liikkuu käyttäen esimerkiksi tietokoneeseen liitettyä Xbox 360:n ohjainta, mutta näppäimistölläkin pelaaminen onnistuu.

Super Meat Boyn, eli SMB:n, kiehtovuus löytyy haastavuuden, ovelan kenttäsuunnittelun, nopean pelattavuuden ja itsensä voittamisen yhdistelmästä. Kuten pelaamisen historia on osoittanut, on haastavissa, mutta silti voitettavissa olevissa peleissä jotain, mikä pelaajia kiehtoo. Liian helpot pelit eivät kauaa jaksa innostaa, mutta esitäpä kunnon haaste, niin pelaaja on koukutettu. SMB onkin saanut kehuja kriitikoilta ja useissa arvosteluissa yli 90 pistettä. Lisäksi peli palkittiin IGN:n toimesta vuoden 2010 haastavimmaksi peliksi ja parhaaksi ladattavaksi peliksi GameSpotin ja Game Trailersin toimesta, kuten Wikipedia kertoo. Toki tällaisia pelejä joko rakastaa tai vihaa.

Pelin kentät ovat suhteellisen yksinkertaisia ja kestoltaan lyhyitä, joka on positiivista, sillä pienistäkin virheistä rangaistaan heti kuolemalla. Pelaaminen vaatii tarkkaa kontrollia ja murto-osasekunnin ajoitusta. Pelissä on vakiona 350 kenttää, joiden vaikeusaste nousee sopivalla tahdilla ja neljännessä maailmassa, eli noin 240 kentän jälkeen, ollaankin jo helvetissä. Lisäksi julkaisun jälkeen peli on saanut XBLAssa uuden ”Teh Internets”-maailman, jossa on pelaajien äänestämiä lisäkenttiä. Kyseinen laajennus ja satoja uusia kenttiä on tulossa myös tietokoneelle, kunhan pelin kenttäeditori saadaan valmiiksi, joten pelattava ei heti lopu. Ja kuten peleissä nykyään on tapana, on tavoiteltavana 41 erilaista saavutusta, joista osa on lähes mahdottomia.

Pelattavana hahmona on alkuun vain nopealiikkeinen lihapoika, joka toimii kaikissa kentissä, mutta pelin edetessä salakentistä ja kerättävien laastareiden avulla saa avattua lisähahmoja, jotka ovat muista indie- ja isommistakin peleistä tuttuja. Periaatteessa ainakin useimmat saavutukset onnistuvat lihapojallakin, mutta koska avattavat hahmot ovat varustettu erilaisin kyvyin kuten Commander Video, joka osaa hetkellisesti liitää, helpottavat ne osittain tavoitteiden saavuttamista. Lisäksi XBLA:n ja tietokoneversion välillä avattavien hahmojen valikoima on erilainen ja esimerkiksi tietokoneella on Half-Lifen seiniin tarrautuva Headcrab.

Oma laastaritytön pelastukseni on vielä hieman vaiheessa, sillä en ole ehtinyt tahkota neljännettä maailmaa pidemmälle, mutta siihen mennessä onkin lähes kaikki kentät hakattu A+ -tavoiteaikaan, kerätty melkein 30 laastaria ja 5/41 saavutusta ansaittu. Erittäin viihteellistä, mutta silti ajoittain niin raivostuttavaa. Kuitenkin parhaimmat 7 euroa pitkään aikaan, mitä olen peliin sijoittanut, kun sen Joulun aikoihin Steamin alennusmyynnistä puoleen hintaan nappasin. Toki lisäksi piti ostaa HTPC ja asentaa siihen Windows 7, jotta peliä pääsisi paremmin pelaamaan, vaikka olisi se kyllä myös Vmware Fusionissa pyörinyt.

Xbox 360 Wireless Gaming Receiver yhdistää tietokoneen ja peliohjaimen

Pelaan yleensä pelini konsoleilla eli joko Wiillä, Xbox 360:llä tai PS3:lla, mutta eräitä pelejä ei valitettavasti joko saa konsoleille, tai ne ovat alennusmyynnissä vain PC:lle. Yksi tällainen mainio peli on Super Meat Boy, jonka sai ostettua sopuhintaan Steamin joulualennusmyynnistä. Eipä siinä mitään, mutta koska kyseessä on tasohyppely, on se parhaiten pelattavissa peliohjaimella. Ja niitähän laatikosta löytyi useampia.

Tietenkään ohjainten liittäminen tietokoneeseen ei ollut aivan yksinkertaista, sillä esimerkiksi Microsoft käyttää ohjainten ja konsolin välissä omaa poropietari-teknologiaa, joka ei ole Bluetooth-yhteensopivaa kuten PS3:ssa. Selkeästi vain keino myydä lisälaitteita kuten ”Xbox 360 Wireless Gaming Receiver for Windows” -vastaanotinta, jonka avulla langaton ohjain saadaan liitettyä tietokoneeseen. Ilmeisesti tuota lisälaitetta ei enää oikein virallisesti valmisteta, mutta se olisi Amazonissa löytynyt 33 dollarin hintaan. Mutta miksi tilata kalliilla, kun sen voi tilata DealExtremestä kolmasosahinnalla. Aikaisemmin tarjolla oli myös eri värisiä ja läpinäkyvä versio.

Valkoinen ”Xbox 360 Wireless Controller Gaming Receiver for PC”-lisäosa saapuikin viimein postitse ja pienen asennusihmettelyn jälkeen tuntuu toimivan kuten pitäisikin. Ajurit löytyvät joko mukana tulevalta CD:ltä ja Windows 7:lle Microsoftin sivuilta.Ainut ongelma oli, että Win 7 pitää erikseen opastaa käyttämään juuri tiettyä ajuria Device Managerissa näkyvälle Unidentified Device -laitteelle. Laitteen ”Properties”-valikosta valitaan ”Drive”-välilehti ja ”Update Driver”, josta kliksutellaan ”Browse my computer for driver software” > ”Let me pick from a list of device drivers on my computer” > ”Windows Common Controller for Window Class” > ”Xbox 360 Wireless Receiver for Windows Version”. Sitten vain klikataan varoituksesta ”Yes” ja ohjain on asennettu. Windows 8:ssa ajuri vastaanottimelle löytyy vastaavasti, mutta ”Xbox 360 peripherals” > ”Xbox 360 Wireless Receiver for Windows” -kohdasta.

kuvat DealExtremestä

Langaton adapteri Xbox 360 -ohjaimille toimii hyvin ja nyt voi hyödyntää laatikossa olevia ohjaimia, eikä tartte ostaa erikseen PC:lle tehtyä langallista Xbox 360 -ohjainta. Ainakin Super Meat Boy pelittää kivasti kunnollisen ohjaimen kanssa, vaikka nyt pitää opetella taas pelaamaan uudestaan. SMB:n hallinta on nyt paljon tarkempaa verrattuna näppiksellä hakkaamiseen ja sormetkaan eivät tule niin kipeäksi. Vaikka adaptarin saapuminen Kiinasta kestikin 23 päivää tilauksesta, eikä pieneen pakettiin tullut seurantakoodia, sujui tilaus muuten hyvin. Maksun tein Paypalin kautta, kun Visalla maksussa oli ostohetkellä jotain ongelmia.

Xbox 360 -ohjain on liitettävissä myös OS X:ään OsxDriver-ajurin avulla, mutta ainakaan Snow Leopardissa (10.6.6) ei ajuri suostunut asentumaan. Pitänee lähettää Consoleen tulleet virheet ajurin kehittäjälle tutkittavaksi.

Jos ei halua odottaa ja hankkia taas uutta lisälaitetta pöydän alle piilotettavaksi, niin MotionInJoyn ajureiden avulla pitäisi saada PS 3:n ohjain liitettyä Windowsiin suoraan Bluetoothin kautta ja matkimaan Xbox 360:n ohjainta. Asennusohjeet näyttivät sen vain verran typerryttäviltä, että jätin testaamatta.

Death Rally julkaistu sovitettuna nykykoneille

Remedy Entertainment on julkaissut mainion Death Rally -pelin uudestaan ilmaisversiona ja sovitettuna nykyaikaisille tietokoneille. Hieno kulttuuriteko, sillä Death Rally oli aikanaan 1990-luvun puolessa välissä mahtavaa pelattavaa.

Alkujaan 1996 julkaistu Death Rally on ylhäältä päin kuvattu autopeli, jossa tavoitteena on voittaa kisoja, kerätä rahaa ja hankkia parempia osia autoon. Kilpailut ovat täynnä vastustajien romuttamista, lyijyn täytteistä katkua pellin kyljessä ja tiukkaa ajamista. Uudistettu peli toimii Windows XP SP3, Vista ja Windows 7 -käyttöjärjestelmillä.