Maksullisia digikanavia näytillä antenniverkossa

Aikaisemmin kevättalvella kirjoitin Cable Open! -tapahtumasta ja maksullisten digikanavien näkymisestä ilmaiseksi kaapeliverkossa. Nyt sama on vuorossa vastaavasti antenniverkossa.

”Kanavat Auki Antennikodeissa” -viikonlopun 17.-20.8. aikana Canal+ ja PlusTV lähettävät näytteinä ohjelmaa perjantai-illasta maanantai-aamuun. Nähtävinä ovat Canal+:n Sport 1 ja 2 -kanavat ja PlustTV:n puolelta MTV3 Max, SubTV Leffa, Urheilu+kanava ja SubTV Juniori.

Harmillisesti tässä taloudessa ei vielä ole digiaikaan siirrytty ja kaapelissa sitä ollaan muutenkin. Pitäisi ehkä viritellä laatikosta löytyvä Miglian TVMini.

Luovuutta ja ideoita: design patterns

Välillä sitä ihmettelee, miten taiteilijat, graafikot, web-suunnittelijat ja muut luovan alan ihmiset onnistuvatkin tekemään oivaltavia ja upeita teoksia. Häikäiseviä luomuksia ei toki luoda tyhjästä, vaan luovuuskin on osaltaan soveltamista ja materiaalin keräämistä. Tietoisesti tai alitajuisesti.

Tietotekniikan aikakaudellakin luonnoslehtiö on yksi kätevimmistä välineistä tallettaa ideoita, mutta kehitys on tuonut myös ideointiin uusia tuulia. Kaikkea ei tarvitse eikä ole järkevää luoda uudelleen, vaan kannattaa hyödyntää suunnittelumalleja eli Design Patterneja. Vaikka suunnittelumalleja löytyy erilaisiin tarkoituksiin, olemme tällä kertaa kiinnostuneita web-suunnitteluun liittyvistä malleista ja idealähteistä.

John Hicks puhui @media-tapahtumassa aiheesta How to be a Creative Sponge ja käsitteli luovuutta ja sitä mistä niitä ideoita pursuaa. Esityksen materiaali on ladattavista sivuilta ja on mielenkiintoista selattavaa, vaikkei selostusta olekaan.

Chris Messina on kerännyt flickriin kokoelman: Design Patterns, joka sisältää web-suunnitteluun liittyviä erilaisia elementtejä kuten lomakkeita, navigointia, yläviitteitä, alaviitteitä ja kalentereita. Näppärää Web 2.0 -palvelun hyödyntämistä.

Yahoon Design Patterns -kokoelma tarjoaa web-käyttöliittymiin ja toiminnallisuuksiin liittyvistä asioista havainnollistavaa animaatiota ja selitystä. Yahoolta löytyy myös avoimen lähdekoodin käyttöliittymäkirjasto web-sovellusten toteuttamiseen käyttäen muun muassa DOM-skriptausta, DHTML:ää ja tietenkin AJAXia.

Aiheesta löytyy Internetistä paljon materiaalia ja jokainen suunnittelija luo omat ideoidensa ja luovuutensa lähteet. Eri asia onkin, miten kaiken materiaalin hallitsee.

Microsoft panostaa Xbox 360:n myyntiin

Microsoft paikkaa ryvettynyttä mainettaan Xbox 360 -pelikonsolin suhteen alentamalla konsolin myyntihintaa ja lisäämällä siihen HDMI-liittimen. Harmittavasti eri uutissivustojen mukaan ainakaan vielä ei Xbox 360:ssä ole siirrytty käyttämään 65nm:lla valmistettuja piirejä, joten lämmöntuotto pysyy edelleen samana. Uuden liittimen lisäksi konsoli sai myös hiljaisemmat BenQ:n valmistamat DVD-asemat ja paremmat jäähdytyssiilit.

Muropaketti uutisoi, että uudet versiot konsoleista saapuisivat Eurooppaan parin kuukauden sisällä. Toivottavasti samalla tulisi myös huhuiltu pelikonsoli ja kaksi peliä -pakettitarjous.

Jos kuitenkin omistat alkuperäisen Xbox 360:n ja punainen silmä vaivaa, kannattaa kokeilla Red Ring of Death -vian väliaikaista korjaamista. Ideana on lämmittää konsolia, jolloin piiri sulahtaa paikalleen ja konsoli pelittää taas viikon tai pari.

Virkistävää tuulenhenkäystä USB-tuulettimella

Helteiset ilmamassat taisivat jo väistyä kylmän ilmarintaman tieltä, mutta tiilirakennukset säilövät lämpöä ja pitävät huoneet lämpiminä. Kuumaan ja kosteaan päivään onkin tarpeen pieni virkistävä ilmavirta, jonka voi tuottaa vaikkapa Lexonin Tykho -pöytätuulettimella.

Marc Berthierin suunnittelemassa USB-tuulettimessa on kaksinopeuksinen moottori ja kumista valmistetut turkoosit tuuletinlavat. Hopeiseen kehykseen rakennettu tuuletin on kooltaan 20 x 8.4 cm ja pakattuna lahjapakettiin, joten sopii mainiosti lahjaksi vaikkapa kuumana käyville työkavereille. Tuuletin on lisäksi valittu ranskalaisen Centre Georges Pompidou museon kiinteään kokoelmaan, joten tyylikkyys on taattu. Tyylikkyydellä on myös hintansa, sillä tämä kätevä tuuletin lähtee ranskalaisesta Skripta-Paris -liikkeestä hieman yli 40 eurolla.

(via Gizmodo)

Tykho tuuletin

Rekisterinumeroiden tunnistamista tietotekniikan avulla

Tietotekniikan kehitys mahdollistaa oivaltavia sovelluksia, kuten hyödyntämällä kameroita ja tämän jälkeen analysoimalla kuvia konenäön avulla, voidaan esimerkiksi tunnistaa autojen rekisterinumeroita. Youtuben videossa kanadalainen poliisi esittelee lyhyesti järjestelmän toimintaa ja Automatic Licence Plate Recognition:ksi nimetty järjestelmä vaikuttaa kätevältä.

Rekisterinumerotunnistimen toimintaperiaate on yksinkertainen. Vertaamalla tunnistettuja rekisterinumeroita tietokannassa oleviin, voidaan jäljittää nopeasti autoja, jotka esimerkiksi ovat ilman vakuutuksia, rekisteröimättömiä, varastettuja tai liittyvät rikoksiin. Autoon on asennettu kaksi kameraa eteenpäin eli yksi kummallekin kaistalle ja yksi kamera sivulle, jolla rekisterinumeroiden tunnistaminen onnistuu myös parkkipaikalla. Rekisterinumerotunnistin pystyy käsittelemään 3000 rekisterinumeroa tunnissa, eli teoriassa yhden tunnistamisessa kestää 1.2 sekuntia. Järjestelmä on käytössä Kanadassa ja ilmeisesti myös Yhdysvalloissa ja luulisi tuollaisen sovelluksen yleistyvän muuallakin.

Rekisterinumeroiden automaattinen tunnistaminen liikkuvasta autosta voi olla suhteellisen uusi mahdollisuus, mutta yleisesti ottaen rekisterinumeroiden tunnistaminen ei ole mikään uusi keksintö, vaan ensimmäiset prototyypit olivat toimivia jo vuonna 1979. Automatic Licence Plate Recognition -järjestelmää käsitellään myös Technovelgy.com -sivustolla, josta löytyy myös sama Youtube-video. Tietenkin myös Wikipediasta löytyy artikkeli asiaan liittyen.

Enää ei tarvitse ihmetellä miten poliisit jäljittävät autoja rekisterinumeroiden perusteella. Aiheen käsittelyä voisi jatkaa pohtimalla ihmisten yksityisyyttä ja viitata hieman Orwellin 1984-teokseen.

Kulttuuri: Päivälehden museon Metro-näyttely

Vierailin viikonloppuna Päivälehden museossa, jossa oli vaihtuvana näyttelynä Metro 25 vuotta -näyttely. Esillä oli paljon valokuvia, piirustuksia ja lehtileikkeitä metroradan varrelta ja tietenkin lapsien suosikki metro-simulaattori.

Metro-näyttelyn kohokohta ainakin lasten ja lastenmielisten mielestä on varmaan metro-simulaattori, jossa pääsee ohjaamaan virtuaalista metroa Myllypurosta Sörnäisten pysäkille asti. Simulaattori oli ihan kiva, mutta toteutus olisi voinut olla hieman parempi. Metron etenemisestä ei ollut muuta viitettä kuin enemmän tai vähemmän nykivä kuva, ja jos kerta oikeassakin metrossa on nopeusmittari, olisi sen voinut toteuttaa myös simulaattoriin. Itse tyydyin seuraamaan, kun ilmeisesti mummonsa kanssa museossa ollut alle kouluikäinen lapsi sai ajettua radan alusta loppuun asti, vaikka alkuun asemalle pysähtyminen tuottikin ongelmia. Lisäksi välillä tuntui, että metro-simulaattorin ohjauspöydän nappulat ja kytkimet olivat mielenkiintoisempia räplätä kuin itse simulaattorilla ajo. Asemalle pysähtymisessä piti lisäksi olla tarkkana, sillä ohi ajettaessa piti koko rata aloittaa alusta.

Näyttelyn parasta antia olivat havainnollistavat kuvat ja kertomukset metroradan rakentamisen vaiheista vuosien varrelta, jotka antoivat hyvän historiakatsauksen metron saapumiseen Suomeen ja leviämiseen uusin pysäkein. Metron uutuudenviehätystä kuvaa hyvin esillä ollut lehtileike: Eläkeläiset ajelulla: ”Nähdä metro ja kuolla”. Metron rakentaminen oli suuri, mutta joukkoliikenteen toimivuutta ajatellen loistava projekti ja luultavasti rataverkosto saa kohta jatkoa.

Samalla käynnillä tuli nopeasti pyörähdettyä Päivälehden museon pysyvässä näyttelyssä uutistyön historiasta ja nykypäivästä, joka oli hieman uudistunut sitten viime käynnin. Perusmateriaali oli samaa kuin muutama vuosi sitten vieraillessani, mutta nyt lehtileikkeiden lisäksi oli erilaisia uutistyöhön liittyviä tietokonepelejä, joita naputeltiin kosketusnäytöiltä. Pelit olivat ihan kivoja, joskin pelien käyttöliittymät ja peli-ideat olisivat voineet olla parempiakin.

”Uutisten aika” esittelee suomalaisen uutistyön ja Helsingin Sanomien vaiheita 1800-luvun lopulta nykypäivään. Näyttely kertoo esineiden, interiöörien, kuvien, filmien ja pelien kautta sanomalehdessä ja toimittajan työssä tapahtuneista muutoksista. Näyttelyn läpi virtaava uutiskooste valottaa niin maailmahistorian tärkeitä tapahtumia kuin Suomen historian käännekohtiakin. (paivalehdenmuseo.fi)

”Uutisten aika” -näyttelyn lisäksi kellarin näyttelyssä kerrottiin millaisella tekniikalla lehti on eri aikoina painettu ja käsitteli havainnollistettavasti lehden teon historiaa. Virtuaalisella käsinladontapelillä pystyi testaamaan, olisiko menestynyt käsinlatojana.

Metro 25 vuotta -näyttely on esillä syyskuun loppuun, joten vielä ehtii käydä testaamassa miltä metrorata näyttää ohjaamosta katsottuna ja saada annos historiatietoa. Päivälehden museo löytyy Helsingistä osoitteesta Ludviginkatu 2-4 ja on avoinna ti-su klo 11-17.

Metro-linjat