Windows Server 2008 päivitetty Microsoft DreamSparkin tarjontaan

Microsoftin korkeakouluopiskelijoille ilmaisia kehitystyökaluja tarjoava DreamSpark on viimeinkin päivittänyt tarjontaansa Windows Server 2008 Standard Editionin. Tätä päivitystä monet ovatkin odottaneet. Lisäksi myös SQL Server on päivittynyt 2008 Developer -versioon.

Viime helmikuussa julkaistu Dreamspark-hanke tarjoaa kattavat työkalut Windows-sovelluskehitykseen ja tarjolla olevien sovellusten lista näyttää nyt seuraavalta: Windows Server 2008 Standard, Visual Studio 2008 ja 2005 Professional, SQL Server 2008 Developer, XNA Game Studio 2.0 ja Game Creators Club, Expression Studio 2 ja Academy Student Pass. Vielä jos vain olisi aikaa kunnolla syventyä kyseisiin työkaluihin ja niiden mahdollistamaan sovelluskehitykseen.

Sen verran aikaa kuitenkin löytyy, että voi päivittää aikaisemman VirtualBoxissa pyörivän Windows Server 2003 -kehitysympäristön Windows Server 2008:aan ja muuntaa se ”Vistaksi” Microsoftin insinöörin ytimekkäillä ohjeilla, Windows Server 2008 työasemaksi -ohjeen tai MSFN:n seikkaperäisillä kuvallisilla ohjeilla. Palvelin-käyttöjärjestelmän ja työpöytä-käyttöjärjestelmän erot ovat käytännössä pienet, vaikkakin Server 2008 ja Vistan erot ovatkin ilmeisesti suuremmat, kuin Server 2003:n ja Windows XP:n ja aivan kaikki ei toimi samalla tavalla kuin Vistassa. Internetissä onkin ”todettu”, että Windows Server 2008 on ”oikein tehty” Vista.

Nopealla koekäytöllä Windows Server 2008 tuntuu toimivan VirtualBoxissa mainiosti ja User Account Control:kin vaikuttaa kohtalaisen järkevältä verrattuna aikaisempaan Vista-testailuuni. Käytännössä kaikkien vakiona poiskytkettyjen ja palvelinkäyttöön suunniteltujen ominaisuuksien säätämisen jälkeen Server 2008 näyttää ja käyttäytyy aivan kuten Vista. Lisäksi asentamalla vielä Vistan Sidebar, saadaan töypöydälle ne loputkin Vista-karkit. En kuitenkaan jaksanut Sidebaria asentaa, sillä sen tuoma lisäarvo on vähäistä. Pienen googlettamisen jälkeen käyttäjäystävälliseen ”Error Code 0x8007232B” -virheeseen päättyneeseen Windowsin aktivointiinkin löytyi helppo ratkaisu.

Nyt kun vielä asentaa kasan päivityksiä, Visual Studion ja muut tarpeelliset perusohjelmistot, alkaa kehitysympäristö olemaan valmis käytettäväksi.

Windows Server 2008 Windows Server 2008 Windows Server 2008
Windows Server 2008 Windows Server 2008 Windows Server 2008

Sandisk Sansa Clip 4GB on pieni ja toimiva

Nykyisen suhteellisen edullisen viihde-elektroniikan aikakautena laitteen tai sen osan hajotessa, tulee melkein edullisemmaksi ostaa uusi ja entistä ehompi laite. Pari vuotta sitten ostamastani Creativen Zen V Plus -mp3-soittimestani hajosi viime viikolla nappikuulokkeiden toinen johto, ja ajattelin, että on melkein kannattavampaa hankkia samantien uusi mp3-soitin, kuin uudet nappikuulokkeet. Voisinhan aina käyttää uuden soittimen nappikuulokkeita vanhan soittimeni kanssa, jos laite ei muuten tyydyttäisi.

Tällä kertaa en juurikaan jaksanut miettiä, minkä mp3-soittimen ostaisin, sillä edullisten ja pienten soittimien markkinat ovat kohtalaisen pienet: vaihtoehdoiksi lopulta jäivät Sandisk Sansa Clip ja Creative Zen Stone Plus. Molemmista löytyi vaadittavat ominaisuudet: radio, pieni koko, 4GB tilaa ja edullinen hinta. Applen tuotteen jätin huomioimatta, sillä niiden ominaisuudet eivät ole käyttötarpeisiini riittävät.

Sansa Clip Sansa Clip

Lopulta nopean harkinnan jälkeen päädyin valitsemaan Sandiskin Sansa Clip 4GB -soittimen, koska halusin hieman vertailevaa kokemusta muiden valmistajien tuotteista. Täytyy todeta, että osana tässä valintapäätöksessä oli kyllä myös lehdissä näkyneet mainokset sekä mainostettu Tekniikan maailman ”Pienimmät musiikkisoittimet” -vertailun hyvät arviot, jos nyt TM:n viihde-elektroniikan vertailuihin voi yhtään sen enempää luottaa, kuin MikroBitin tekemiin testeihin.

Hieman ostaessa kyllä mietitytti soittimen toimiminen Linuxissa ja Amarokin kanssa, sillä myyntipakkauksessa puhuttiin tietenkin vain Windowsista ja Media Playerista. Olin kuitenkin luottavainen ja kyllähän Sansa Clip oli kuin olikin libmtp yhteensopiva ja tunnistui Linuxissa massamuistiksi ja myös Amarok hyväksyi laitteen ilman mitään kikkailuja.

Dmesg kertoi laitteesta seuraavaa:

usb 7-2: new full speed USB device using uhci_hcd and address 2
usb 7-2: not running at top speed; connect to a high speed hub
scsi12 : SCSI emulation for USB Mass Storage devices
usb-storage: device found at 2
usb-storage: waiting for device to settle before scanning
scsi 12:0:0:0: Direct-Access SanDisk Sansa Clip 4GB v01. PQ:0 ANSI:0
sd 12:0:0:0: [sdd] 8005632 512-byte hardware sectors (4099 MB)
sd 12:0:0:0: [sdd] Write Protect is off
sd 12:0:0:0: [sdd] Mode Sense: 04 00 00 00
sd 12:0:0:0: [sdd] Assuming drive cache: write through
 sdd:
sd 12:0:0:0: [sdd] Attached SCSI removable disk
sd 12:0:0:0: Attached scsi generic sg4 type 0
usb-storage: device scan complete

Laitteen toimivuudesta myös Linuxissa olisi voinut mainita tuotepakkauksessa, mutta tietenkin on helpompaa tukea vain Windowsia, vaikka soitin mahdollisesti toimisikin muillakin alustoilla. Linux-käyttäjämäärät ovat vielä sen verran pieniä, että Linux-tuen mainostamisella ei varmastikaan saavuteta merkittäviä myyntimääriä. Testasin soitinta myös Windowsissa ja käyttö oli yhtä helppoa kuin Linuxissakin. Soitin vain USB-piuhaan kiinni, Media Player tulille ja soitin aloitti tietojen synkronoinnin. Soittimen pakkauksessa ei edes tule mitään ajureita saati erityisiä ohjelmistoja, eikä niitä tarvittaisikaan.

Käytännössä Sansa Clip toimii näpsäkästi ja on melkein liiankin pieni. Taskussa kannettaessa kuulokkeiden liitäntä on hieman hankalasti soittimen sivulla, mutta soitin on selkeästi suunniteltu pidettävän pohjassa olevan klipin avulla esimerkiksi farkkujen vyölenkissä, jolloin kuuloketöpseli ei ole hankalasti tiellä. Itselle soittimen tärkein ominaisuus eli radion herkkyys on vähintään Zen V Plussan tasoa ellei jopa hieman parempi. Nappikuulokkeet ovat omiin korviini hieman mukavammat ja pysyvät paikoillaan paremmin kuin Creativen vastaavat. Musiikin äänenlaadusta en osaa sen enempää sanoa, kuin että ihan hyvin toistuu. Negatiivisina puolina mainittakoon, että valikoissa seikkaillessa nappien painallus tuottaa aina kauhean naksahduksen ja äänenvoimakkuus on pienimmilläänkin melkein normaalitasoa, joten hiljaa ei voi musiikkia kuunnella.

Vajaan viikon käytön perusteella Sansa Clip vaikuttaa asialliselta mp3-soittimelta, vaikka muutamia pieniä yksityiskohtia voisikin hieman kehittää.

Lisäys, 13.7.2009:
Soittimen firmwaren päivityskin onnistuu helposti Sandiskin Sansa -foorumin ohjeilla, vaikka versiosta 1.1.18 päivitys 1.1.32 -versioon ei järisyttäviä muutoksia tuonutkaan. Ilmeisesti tuen FLAC-formaatille, parannuksia soittolista-tukeen ja uudet alku- ja loppugrafiikat.

Firefoxin lisäosat: poimi teksti URLiksi

Aika usein eri foorumeita, sivustoja ja blogien kommentteja lukiessa huomaa, etteivät web-osoitteet eli URLit ole klikattavia vaan ne pitäisi erikseen kopioida tai vetää selaimen osoitepalkkiin. Mutta kuten arvata saattaa, on tähänkin ongelmaan saatavissa ratkaisu Firefoxin ”Fetch Text URL” -lisäosan muodossa.

Lisäosan asennuksen jälkeen URLeja voi avata uudessa ikkunassa tai välilehdessä maalaamalla ensin URLin ja sen jälkeen valitsemalla halutun toiminnon hiiren oikealla napilla avautuvasta kontekstivalikosta. Kätevää.

Fetch Text URL

Päivän linkit: 6.10.2008

Wii ja kotipolttoinen sisältö: Homebrew Channel

Pelikonsolit ovat kuin tietokoneita kompaktissa ja käyttäjäystävällisessä paketissa ja muiden tietoteknisten laitteiden tapaan ovat loppupeleissä muokattavissa käyttäjän tarpeiden mukaan; halusi valmistaja sitä tai ei. Nintendon Wii ei tältä osin eroa muista kolmannen sukupolven konsoleista ja Wiille on mahdollista asentaa ja ajaa omia sovelluksia.

Homebrew Channel

Oman eli niin sanotun kotipolttoisen sisällön asentaminen Wiille on mahdollista hyödyntämällä Zelda: Twilight Princess -pelin ominaisuutta, jossa Twilight Hackin avulla suoritetaan sopivasti muokattu tallennus, joka aiheuttaa bufferin ylivuodon ja mahdollistaa halutun koodin ajamisen. Tällä keinolla Wiille asennetaan Homebrew Channel, jonka avulla voidaan ladata muistikortilla olevia sovelluksia.

Tietenkin aina on mahdollista, että Wiistä tulee tiiliskivi, joten Homebrew Channelin asentaminen on käyttäjän vastuulla.

Alkukesästä julkaistun Homebrew Channelin asentaminen Wiille on suhteellisen yksinkertaista WiiBrew-wikin tarjoamien ohjeiden avulla. Lyhyesti sanottuna, ensiksi muistikortille siirretään Twilight Hack, Homebrew Channel ja mahdollisesti jotain sovelluksia. Tämän jälkeen voidaan siirtää muistikortilta Twilight Hack Wiin muistiin ja Zelda: Twilight Princess -pelissä tallennusta hyödyntäen käynnistää Homebrew Channelin asentaminen. Uudelleenkäynnistyksen jälkeen Wiin valikosta löytyy Homebrew Channel, josta muistikortilla olevia sovelluksia voidaan käynnistää ilman Twilight Hackin suorittamista. Tämän kaiken jälkeen, muistikortilta voidaan poistaa Twilight Hack ja Homebrew Channelin lataustiedosto.

Homebrew Channelin asennus on nähtävillä myös WiiHD:n tekemässä ”WiiHD’s Homebrew Guide pt1” -videossa, jossa myös pelataan Wiille portattua Quakea.

Wiille on tarjolla lukuisia kotikutoisia sovelluksia, pelejä ja demoja, joita voi asennella kätevästi Homebrew Browserin avulla tai kasaamalla valmis kokonaisuus Wii Pack Generatorin avulla. Listalta löytyy sovelluksia kuten Wii Linux, MplayerWii ja kaikenlaisia pelejä kuten ScummVM-pelit, WiiDoom, Snake, MahJongg Wii ja aikaisemmin mainittu Quake. Tässä kohtaa olisin lisäksi linkittänyt blogiin, jossa oli testailtu Homebrew Channelia ja sovelluksia, mutta kyseistä blogia ei näyttänyt enää olevan olemassa Internetissä, tai sen historiassa.

En ole vielä ehtinyt testaamaan kuin Homebrew Channelin sovelluspaketissa tulleita muutamia sovelluksia, mutta päälisin puolin Homebrew Channelin tarjonta on enemmän geek-arvoa kuin hyötyarvoa. Mutta eihän sitä tiedä, mitä kaikkea harrastajat saavat tulevaisuudessa toteutettua.

Päivitys, 15.10.2008:
The Daily WTF kertoo ”Anatomii of a Hack” -jutussaan, miten Wiin suojaukset ja Homebrew saatiin onnistumaan. Koko juttu eli Twilight Hackin ja Homebrew Channelin mahdollistamat tekniset ratkaisut kuulostavat aika uskomattoman yksinkertaisilta ja melkein jopa tarkoituksellisilta Nintendon kämmäyksiltä. No, ainakin harrastajat ovat tyytyväisiä.

Syksy ja blogin uudistumisen aika

Syksyn kylmät ja kuulaat aamut ovat todellisuutta ja ruska virkistää ulkoilijoita, kunnes talven pimeys valtaa sekä aamut että illat. Kuten lehdet vaihtavat väriään, on myös aika uudistaa blogin ilmettä.

Alkujaan suunnittelin uuden ulkoasun julkaisua marraskuun ensimmäisenä päivänä olevan CSS Reboot -päivän yhteyteen, mutta totesin että ei tästä olisi yhtään valmiimpaa odottelemalla tullut. Käytännössä tuohon marraskuun ensimmäiseen päivään mennessä olen luultavasti saanut hiottua tästä uudesta kuoresta sellaisen, jota alunperin ajatuksissani suunnittelin.

Edellisestä ulkoasusta olikin ehtinyt jo vierähtää aika tarkalleen vuosi ja aikaisempi kokoonpano olikin toimiva ja selkeä, mutta kaipasi hieman järjestelyä, etenkin blogin puolella. Tuoreimmat (lue ne vähäiset) kommentit, arkistojen aarteet, sekä viimeisimmät kirjoitukset löytyvät nyt hieman helpommin blogin sivupalkista.

Lisäksi sivuston etusivulle on koottu ajankohtaista sisältöä ja muun muassa Google Readerissä jakamani poiminnat lukemistani syötteistä. Onneksi olin aikaisemmin pistänyt talteen tuon Readerin tarjoaman javascript-hässäkän, jolla jaetut otsikot tuodaan blogiin, sillä viime viikkoisen Readerin uudistumisen myötä en enää löydä sieltä tuota ominaisuutta.

Pitäisi kai alkaa twitteröimään/jaikuamaan ja räpsimään flickr täyteen kuvia, niin saisi enemmän materiaalia jolla täyttää tyhjää tilaa. Tai sitten vain keskittyä olennaiseen.

Oikealla olevan kuvan uusi ”Synchrony”-teema kalpenee vielä aikaisemmalle ”Junction”-teemalle (vasemmalla), mutta hieman kiillotusta ja puunaamista, niin eiköhän siitä hyvä tule.

Junction Synchrony

Olen huomannut, että yleensä sivustojen uudistuessa, ei vanhasta ulkoasusta puhuta sanallakaan saati että siitä olisi kuvaa, jota verrata uuteen ulkoasuun. Tietenkin turha menneitä on haikailla, mutta kuva ois kiva.

Mega Man 9 tarjoaa perinteikästä ja nautittavaa 2D-tasoloikkaa

Useat pelien ystävät ovat varmasti tänään palanneet takaisin pelien kulta-aikaan, kun Capcomin uusi Mega Man 9 julkaistiin tänään Euroopan WiiWaressa.

Mega Man 9 on uusi osa legendaariseen Mega Man -pelisarjaan ja tarjoaa lajityypiltään perinteitä noudattavaa 2D-tasoloikkaa. Myös grafiikat, musiikit ja pelimekaniikka on kehitetty Nintendo 8-bittisen tyyliin. Pelisivustot taisivat kirjoittaa, että uusin Mega Man noudattaa perinteitä myös vaikeustasonsa osalta, joten otsikon ”nautittavaa” sanalla on hieman kaksijakoinen merkitys.

Peli on saatavissa sähköisessä muodossa Nintendo Wiin lisäksi myös Xbox 360:lle ja PayStation 3:lle. Nintendo Wiille peli irtoaa huokeahkoon 1000 pisteen eli 10 euron hintaan.

Vaikka edellisetkin Virtual Consoleen julkaistut Mega Manit ovat vielä kesken, lukuisten muiden pelien tapaan, pitää kyllä uusi Mega Man hankkia pelilistalle. Kunhan vain saan ensin Wiin päivitettyä, että pääsen Wii Shop Channeliin.