Apple Wireless Keyboard ja Logitech V470 -hiiri

Sain viimeinkin toteutettua työpöytäni siirron Macbookille, ja koska Macbook on varustettu Bluetoothilla, oli seuraava askel ostaa myös langaton näppäimistö ja hiiri. Langattomien oheislaitteiden tarjonta on kattavaa, mutta Bluetooth-laitteet ovat vähemmistönä. Radioaalloilla toimivia ja hillittömillä USB:hen liitettävillä lähettimillä varustettuja yhdistelmiä kyllä löytyi vaikka millä mitoin, mutta sellaista en halunnut. Turhaan sitä USB:hen yhtään ylimääräistä laitetta liittää, kun voi käyttää sisäänrakennettua Bluetoothia.

Päädyin lopulta valitsemaan Applen Wireless Keyboardin, eli sellaisen matalaprofiilisen ja alumiiniin koteloidun Bluetooth-näppäimistön, joka vastaa kooltaan Macbookin näppäimistöä. Hiiren osalta hieman pitkin hampain valitsin Logitechin V470 -hiiren, joka osaa myös liittyä itsenäisesti Bluetoothin välityksellä.

Apple Wireless Keyboard
Pidän matalista ja kannettavien tietokoneiden tyylisistä näppäimistöistä, joissa nappien liike on lyhyt ja näppäinten ääni vähäistä. Ei ole enää paluuta Keytronicien aikaan, jolloin näpytyksen kuuli naapurin mummokin. Applen Wireless Keyboard onkin tässä suhteessa erinomainen näppäimistö, sillä se on käytännössä kopio Applen Macbook-aikakauden kannettavien näppäimistöstä. Kuten aikaisemmin kirjoitin, Wireless Keyboard on kääritty matalaprofiiliseen elaksoidusta alumiinista valmistettuun koteloon.

<aargh>
Koska en halunnut odotella nettikauppojen toimitusaikoja, kävin hakemassa näppäimistön paikallisesta Apple-liikkeestä eli Lasipalatsin Tectorista. Tai ainakin vielä tässä vaiheessa kuvittelin, että odottelulta olisi säästytty, mutta olin väärässä. Valitettavasti en saanut edes näppäimistöä pois pakkauksestaan, kun se oli jo rikki.

Näppäimistön mukana toimitettujen kolmen pariston sisään iskemisen jälkeen sain todeta, että eihän näppäimistö saa virtaa. Tai saa, mutta vain jos patterikotelon kansi on tietyssä kohdassa tai sitä painaa lujaa. Eli näppäimistö oli selkeästi maanantaikappale, joka toisaalta oli ihan luonnollistakin, sillä ostinhan sen maanantaina.

Heti seuraavana päivänä pitikin siis taas käväistä keskustassa vaihtamassa näppäimistö uuteen, mutta tässäkin asiassa olin omissa kuvitelmissa. Eivätpä tietenkään antaneet hyllystä uutta näppäimistöä, vaan täyttivät huoltolähetteen ja näppäimistö lähti sitten kolmeksi viikoksi huoltoon. Kertoman mukaan, Apple toimittaa uuden näppäimistön, eikä kyseessä ole ”uusi hyllystä” -tuote, vaikka niitä hyllyssä näytti nipuittain olevankin. Syvältä.
</aargh>

Nyt kolmen viikon huoltokierroksen jälkeen, olen vihdoinkin päässyt syventymään mininäppäimistön naputteluun. Lyhyesti sanottuna se vaatii totuttelua pienuutensa ja näppäinasettelun takia, ja on nakkisormille turhankin pieni. Kun näppäimistöön tottuu, on sen käyttö kyllä ihan sujuvaa. Ainoastaan home/end, nuoli- ja page up/down -näppäinten puuttuminen ahdistaa.

Verrattuna normaaliin niin sanottuun Windows-näppäimistöön, on Macille suunniteltu näppäimistö pakollinen hankinta, jos haluaa painella oikeita näppäimiä, eikä vain arvailla. Ainakin Logitech UltraX:n näppäinasettelu on omituinen OS X:ssä käytettynä. Myös funktionäppäimistä löytyvät multimedianäppäimet toimivat ilman ylimääräistä säätämistä.

Mininäppäimistö ajaa asiansa ihan hyvin, mutta kaipaisin kuitenkin täysikokoisempaa näppäimistöä. Harmillisesti esimerkiksi Logitechin diNovo Edgestä ole Mac-versiota, sillä se voisi olla ihan kätevä sekä kooltaan että latausasemansa osalta, vaikka tarjoaakin työpöytäkäytössä paljon turhuutta.

No, kyllähän Wireless Keyboardin alumiininen rakenne ja esteettinen ulkoasu aina pienet puutteet paikkaa.

Logitech V470 -hiiri
Myös hiiren osalta jouduin valitsemaan niin sanotun kannettaville tarkoitetun hiiren, mutta Logitechin V470 -hiiri täyttää oleellisen valintakriteerin: Bluetooth. Valkoisella yläosalla ja harmaalla sivuilla väritetty hiiri sopii mainiosti aiemmin ostamani näppäimistön väritykseen, mutta hiirtä olisi saanut myös helmiäisen sinisenä. Kooltaan hiiri on sellainen kämmeneen häviävä, eikä täten ole aivan paras vaihtoehto aikuisen miehen kätöselle. Mutta minkäs teet, kun vaihtoehdot ovat vähissä.

Teoriassa hiiri on totuttua tavaraa, mutta käytännössä hiirenkin toimintaan pitää tottua, sillä ei se aivan samalla tavalla käyttäydy kuin normaali langallinen tai radiotaajuudella toimiva hiiri. Etenkin hiiren kursorin ”ensin hitaasti ja sitten nopeasti” -tyylinen toiminta on ärsyttävää. Olisin lisäksi kaivannut muutamaa lisänappia muun muassa selaimessa eteen/taaksepäin liikkumiseen, mutta määritin kyseiset toiminnot hiiren rullan sivuttaisliikkeelle.

Nykiminen ja outo käytös on ilmeisesti osittain Bluetooth-liitännän ja OS X:n ominaisuus, sillä myös langallinen Logitechin MX510 -hiirenikin liikkuu hämärästi OS X:ssä. Vastaavasti töissä Windows XP:n kanssa käytössä on V470-mallia vastaava, mutta radiotaajuuksia hyödyntävä Logitechin V450 -hiiri, joka liikkuu selkeästi sulavammin.

Hiiren osalta kokeilin nopeasti myös Applen langatonta Mighty Mouse hiirtä, mutta se ei oikein lämmittänyt. Vapaasti pyörivä rulla, erikoinen nappiratkaisu ja muotoilu eivät oikein olleet mieleeni. Ei kyllä V470:nkään muotoilu kokonsa osalta ole sitä mitä halusin.

Positiivisena puolena voi lisäksi mainita, että Applen valkoiseen ja alumiinin harmaaseen puettu hiiri sopii mainiosti valitun näppäimistön kaveriksi.

Yhteenveto
Tarjontaa langattomien näppäimistöjen ja hiirien markkinoilla on kohtalaisen runsaasti, mutta lähes poikkeuksetta kaikki kokoonpanot tarjoavat vain radiotaajuuksia tietokoneen kanssa kommunikointiin. Muutamia ja hieman kalliita vaihtoehtoja Bluetoothin ystäville on tarjolla, mutta tällöinkin vaihtoehdot jäävät muutamiin. Ja jos vieläpä sattuu haluamaan näppäimistönsä Mac OS X -tuella, ovat vaihtoehdot todella heikolla pohjalla.

Applenkaan tarjonta (langattomien näppäimistöjen ja hiirien osalta) ei ole kovin mielekästä, sillä näppäimistö on turhan pieneen tilaan ahdettu ja täysikokoinen vaihtoehto löytyy vain langallisena. Myöskään Mighty Mouse ei täytä nykyajan vaatimuksia muotoilunsa ja rullansa osalta.

Onkohan Bluetooth-tekniikka signaalin etenemistienä ja käyttöjärjestelmän puolella yhteyden toteuttamisen osalta edelleen sen verran erikoista ja ”hidasta”, ettei sitä kelpuuteta kunnon työvälineisiin. Ilmeisesti ”ei Bluetooth” -radiotaajuuksilla päästään parempaan väylänopeuteen ja pienempään viiveeseen, eli tarkempaan kontrolliin, jolloin myös käyttötuntuma on mukavampi.

Selvennettäköön vielä, että myös Bluetooth käyttää radioaaltoja tietokoneen kanssa viestintään, mutta eri protokollaa ja taajuusaluetta (2.4GHz) kuin tavalliset radiolähettimen kautta toimivat laitteet.

Sandisk Sansa Clip 4GB on pieni ja toimiva

Nykyisen suhteellisen edullisen viihde-elektroniikan aikakautena laitteen tai sen osan hajotessa, tulee melkein edullisemmaksi ostaa uusi ja entistä ehompi laite. Pari vuotta sitten ostamastani Creativen Zen V Plus -mp3-soittimestani hajosi viime viikolla nappikuulokkeiden toinen johto, ja ajattelin, että on melkein kannattavampaa hankkia samantien uusi mp3-soitin, kuin uudet nappikuulokkeet. Voisinhan aina käyttää uuden soittimen nappikuulokkeita vanhan soittimeni kanssa, jos laite ei muuten tyydyttäisi.

Tällä kertaa en juurikaan jaksanut miettiä, minkä mp3-soittimen ostaisin, sillä edullisten ja pienten soittimien markkinat ovat kohtalaisen pienet: vaihtoehdoiksi lopulta jäivät Sandisk Sansa Clip ja Creative Zen Stone Plus. Molemmista löytyi vaadittavat ominaisuudet: radio, pieni koko, 4GB tilaa ja edullinen hinta. Applen tuotteen jätin huomioimatta, sillä niiden ominaisuudet eivät ole käyttötarpeisiini riittävät.

Sansa Clip Sansa Clip

Lopulta nopean harkinnan jälkeen päädyin valitsemaan Sandiskin Sansa Clip 4GB -soittimen, koska halusin hieman vertailevaa kokemusta muiden valmistajien tuotteista. Täytyy todeta, että osana tässä valintapäätöksessä oli kyllä myös lehdissä näkyneet mainokset sekä mainostettu Tekniikan maailman ”Pienimmät musiikkisoittimet” -vertailun hyvät arviot, jos nyt TM:n viihde-elektroniikan vertailuihin voi yhtään sen enempää luottaa, kuin MikroBitin tekemiin testeihin.

Hieman ostaessa kyllä mietitytti soittimen toimiminen Linuxissa ja Amarokin kanssa, sillä myyntipakkauksessa puhuttiin tietenkin vain Windowsista ja Media Playerista. Olin kuitenkin luottavainen ja kyllähän Sansa Clip oli kuin olikin libmtp yhteensopiva ja tunnistui Linuxissa massamuistiksi ja myös Amarok hyväksyi laitteen ilman mitään kikkailuja.

Dmesg kertoi laitteesta seuraavaa:

usb 7-2: new full speed USB device using uhci_hcd and address 2
usb 7-2: not running at top speed; connect to a high speed hub
scsi12 : SCSI emulation for USB Mass Storage devices
usb-storage: device found at 2
usb-storage: waiting for device to settle before scanning
scsi 12:0:0:0: Direct-Access SanDisk Sansa Clip 4GB v01. PQ:0 ANSI:0
sd 12:0:0:0: [sdd] 8005632 512-byte hardware sectors (4099 MB)
sd 12:0:0:0: [sdd] Write Protect is off
sd 12:0:0:0: [sdd] Mode Sense: 04 00 00 00
sd 12:0:0:0: [sdd] Assuming drive cache: write through
 sdd:
sd 12:0:0:0: [sdd] Attached SCSI removable disk
sd 12:0:0:0: Attached scsi generic sg4 type 0
usb-storage: device scan complete

Laitteen toimivuudesta myös Linuxissa olisi voinut mainita tuotepakkauksessa, mutta tietenkin on helpompaa tukea vain Windowsia, vaikka soitin mahdollisesti toimisikin muillakin alustoilla. Linux-käyttäjämäärät ovat vielä sen verran pieniä, että Linux-tuen mainostamisella ei varmastikaan saavuteta merkittäviä myyntimääriä. Testasin soitinta myös Windowsissa ja käyttö oli yhtä helppoa kuin Linuxissakin. Soitin vain USB-piuhaan kiinni, Media Player tulille ja soitin aloitti tietojen synkronoinnin. Soittimen pakkauksessa ei edes tule mitään ajureita saati erityisiä ohjelmistoja, eikä niitä tarvittaisikaan.

Käytännössä Sansa Clip toimii näpsäkästi ja on melkein liiankin pieni. Taskussa kannettaessa kuulokkeiden liitäntä on hieman hankalasti soittimen sivulla, mutta soitin on selkeästi suunniteltu pidettävän pohjassa olevan klipin avulla esimerkiksi farkkujen vyölenkissä, jolloin kuuloketöpseli ei ole hankalasti tiellä. Itselle soittimen tärkein ominaisuus eli radion herkkyys on vähintään Zen V Plussan tasoa ellei jopa hieman parempi. Nappikuulokkeet ovat omiin korviini hieman mukavammat ja pysyvät paikoillaan paremmin kuin Creativen vastaavat. Musiikin äänenlaadusta en osaa sen enempää sanoa, kuin että ihan hyvin toistuu. Negatiivisina puolina mainittakoon, että valikoissa seikkaillessa nappien painallus tuottaa aina kauhean naksahduksen ja äänenvoimakkuus on pienimmilläänkin melkein normaalitasoa, joten hiljaa ei voi musiikkia kuunnella.

Vajaan viikon käytön perusteella Sansa Clip vaikuttaa asialliselta mp3-soittimelta, vaikka muutamia pieniä yksityiskohtia voisikin hieman kehittää.

Lisäys, 13.7.2009:
Soittimen firmwaren päivityskin onnistuu helposti Sandiskin Sansa -foorumin ohjeilla, vaikka versiosta 1.1.18 päivitys 1.1.32 -versioon ei järisyttäviä muutoksia tuonutkaan. Ilmeisesti tuen FLAC-formaatille, parannuksia soittolista-tukeen ja uudet alku- ja loppugrafiikat.

NAS-laatikot tarjoavat levytilaa verkossa

Tietokoneet ovat yleistyneet kotitalouksissa ja tallennustilan tarve ja tiedon jakaminen useiden tietokoneiden välillä on kasvattanut merkitystään. Enää ei riitä, että tiedostot ovat vain yhdellä koneista, vaan niihin pitäisi päästä jokaiselta koneelta. Tarjolla onkin erilaisia ratkaisuja levytilan ja tiedostojen siirtämiseksi kodin sisäverkkoon, jolloin ne ovat kaikkien koneiden saatavilla. Teknisin termein tätä ratkaisua kutsutaan Network Attached Storageksi eli NAS-laatikoksi. Kotikäyttöön tarkoitettuja laitteita voi kutsua myös mediapalvelimiksi.

Hienosta nimestään huolimatta NAS-laatikko on yksinkertaisuudessaan pieni ja yhteen käyttötarkoitukseen, tiedostojen säilytykseen ja jakamiseen, erikoistunut tietokone, jossa on mieluusti vähintään kaksi kiintolevyä RAID-1 varmistuksella. Jos toinen levy hajoaa, ovat tiedot vielä tallessa toisella levyistä. Yleensä etenkin hieman paremmissa laitteissa on neljä kiintolevyä RAID-5:lla. Käsitettä hieman laajentamalla voisi normaalia levypalvelintakin kutsua tavallaan NAS-laitteeksi, vaikka käyttökohde ei olekaan tällöin rajattu. Nykyisin useat kuluttajatason NAS-laitteet toimivatkin tarvittaessa myös web-palvelimina ja vaikka missä rooleissa. Itsellänikin on tällä hetkellä käytössä vanhasta koneesta rakennettu levypalvelin, mutta energiatehokkuuden ja tilankäytön suhteen olen miettinyt hieman parempaa ratkaisua. Mutta vaikka tarjolla on erilaisia valmiita ja käteviä ratkaisuja, en ole oikein tehokasta ratkaisua löytänyt.

Usein markkinoiden tarjoamat edulliset tallennusratkaisut ovat puolivalmiita ”tuo-itse-levyt”-ratkaisuja kuten Thermaltaken Muse N0001LN ja Qnap TS-409 Pro Turbo NAS, joissa koneisto on valmiina ja vain kiintolevyt puuttuvat. Valmiin tallennusratkaisun valinnassa ongelmana lähinnä onkin sopivan laitteiston löytäminen eikä niinkään tarjonnan vähyys. Small Net Builder -sivuston niukahko NAS-artikkelikanta tarjoaa joitain testejä eri tarjoajien järjestelmistä, mutta testitulokset eivät ole kovin houkuttelevia. Lisäksi usein valmiin ratkaisun taivuttaminen omaan tarpeisiin on hankalaa, sillä vaikka laitteessa on taustalla Linux, voi sen suora käyttäminen olla tehty turhankin hankalaksi.

Edullisimmillaan yksinkertaisen RAID-1 varmistetun NAS-laatikon saa levyjen kanssa noin 250 – 300 eurolla, joka varmasti ajaa asiansa ihan toimivasti, mutta laitteen tehokkuudessa on usein paljon toivomisen varaa. Edes hieman kalliimmatkaan ratkaisut eivät saa täytettyä gigabitin verkkoa datalla ja tiedon siirtonopeus jää usein säälittävän alhaiseksi. Edullisista ratkaisuista harkitsin muun muassa levyjen kanssa tulevaa WD:n MyBook World II:sta, mutta foorumi-kirjoitukset antoivat turhan hankalan kuvan vekottimen säätämisestä ja toisena vaihtoehtona ollut Buffalon Linkstation Pro Duo ei vakuuttanut ulkoasullaan eikä suorituskyvyltään.

NAS-laatikon voi tietenkin myös rakentaa osista ja tarjolla onkin erilaisia NAS-koteloita kuten Chenbron ES34069 Mini-ITX, johon voi lisätä haluamansa komponentit. Sopivia pieniä koteloita ja komponentteja voi metsästää vaikkapa Mini-itx.com -sivustolta. Tarjolla on erilaisia integrointi-ihmeitä, joissa emolevyltä löytyy sekä prosessori että näytönohjain kuten VIA EPIA SN18000G tai Intel D201GLY2. Mini-ITX ratkaisut vain ovat usein rajoitettuja etenkin liitäntöjen suhteen ja ominaisuuksinsa nähden kalliita. Tietenkin voisin hyötykäyttää jo olemassa olevan Antec Sonata -kotelon, joka on tilava ja hiljainen, ja asentaa sisälle vain hieman energiatehokkaamman emolevyn ja prosessorin.

NAS NAS NAS

En ole oikein päässyt ratkaisuun, jaksanko rakentaa täysiveristä tietokonetta vai tyytyisinkö markkinoiden tarjontaan puolivalmiista laitteista. Toisaalta rakentamalla oman kokonaisuuden, saisi varmasti mitä haluaa. On kuitenkin hieman vaikeaa perustella itselleen toimivasta ja tehokkaasta ratkaisusta luopumista ja vaihtamista heikompaan toteutukseen, vaikka erillisellä NAS-laatikolla sähkönkulutus pienenisi ja myös ylläpidon tarve vähenisi puhumattakaan sisustuksellisista seikoista.

Applelta Ipod nano ja muuta

ipod nano

Apple julkaisi tänään Moscone Centerissä San Fransiscossa uusia tuotteita. Markkinoille pääsivät Ipod nano ja Motorola ROKR iTunes puhelin. Motorola ROKR on kauan huhuttu iPod-kännykkä, jota jo osattiin odottaakin. Samalla iTunes päivittyi versioon 5 ja koko Harry Potter audiokirjasarja tuli yksinoikeudella tarjolle iTunesiin. Lisäksi Madonnan kaikki 15 albumia tulivat iTunesiin.

Ipod nano korvaa Ipod minin ja on tarjolla 2GB ja 4GB flash-muistilla, sisältäen värinäytön, valokuvatuen ja on kooltaan 9.0 x 4.0 x 0.69 cm. Painoa on 42 grammaa, soittoaikaa riittää 14 tuntia ja hinnaltaan laite on 209e (2GB) ja 269e (4GB). Väreinä on tarjolla Applen perinteikäs valkoinen ja elegantin musta.

Ipod nano on kohtalaisen kiinnostava tuote verrattuna iRiverin tai Creativen lähes vastaaviin tuotteisiin. 209e hinta on vain hieman enemmän kuin mitä mm. iRiver iFP-799 (1GB, 196e) tai Creative Zen Nano Plus ja Muvo (1GB, 150e). Vastaavia 2GB tai 4GB flash -soittimia ei nopealla verkkokaupan selaamisella tullut eteen.

Nokian Linux-päätteellä lupaavat näkymät

Nokian keväällä Linuxworld-messuilla New Yorkissa esittelemällään internet-päätteellä on luvassa hyvät tulevaisuuden näkymät. Nokia 770 Internet Tablet on 800 x 480 pikselin laajakuvaisella kosketusnäytöllä varustettu kannettavan tietokoneen ja mobiililaitteen välimuoto.

Laite on saanut Linux-kehittäjiltä positiivisen vastaanoton avoimen lähdekoodin ansiosta. Debianin Linux-jakeluun perustuvalle Maemo-alustalle on kehitetty jo ensimmäiset ohjelmat, pelit sekä kehitystyökalut, ja Linux-aiheiset sivut seuraavat kehitystä mielenkiinnolla. Nokia on edistänyt kehitystä muun muassa myymällä 500 kappaletta 770 Internet Tablet -laitteita vain 99 eurolla Guadec 2005 -tapahtumassa. Myös ilmaisia laitteita on jaettu yhtiön avainkumppaneille ja Linux-yhteisön jäsenille. (lähde: tietokone.fi)

Uusi mediapääte on suunnattu kuluttajille koteihin ja julkisiin wlan-pisteisiin. Ominaisuuksiltaan mediapääte on kiinnostava, joskaan ei hirveästi yllätä: Bluetooth, WLAN, mitat 141x 79 x 19 millimetriä, massa 230 grammaa, 1500 mAh:n akku (n. 3h kesto) ja veroton hinta $350. Alhainen akkukesto ja puhelinominaisuuden puute rajoittavat hieman käyttökohteita.

nokia 770 internet tablet

Uusi aluevaltaus Nokialta, jäämme innolla odottamaan. Standardikomponentteihin perustuva käyttöjärjestelmä (vertaa Symbian), avoin lähdekoodi ja kehittäjien houkutteleminen lupaavat hyvää.

Applen Mighty Mouse

Apple julkaisi Mighty Mousen ja murtaa taas tunnettuja ominaispiirteitään esittelemällä historiansa ensimmäisen moninappisen hiiren. Uudessa hiiressä on neljä kosketusherkkää pintaa, jotka toimivat nappien tavoin ja hiiren päässä on pieni pallo, joka toimii monisuuntaisena rullana.

Toki Applelle on saanut jo aikaisemminkin ihan minkä tahansa hiiren, kuten aina ennenkin. Mutta tämäkään tosiasia ei ole estänyt eräitä valittamasta siitä yksipainikkeisesta hiirestä. Uusikin hiiri on vakiona yksinappinen, sillä normaalit käyttäjät eivät välttämättä koskaan tarvitse useampaa nappia.

mouse

Applen Mighty Mouse herättikin paljon keskustelua Sektorin kommenteissa ja Slashdotissa. Mighty Mouse näyttää ihan pätevältä hiireltä, tiedä sitten miten puikulainen muoto sopisi Logitech MX510 ja MS:n bluetooth hiiriin tottuneeseen käteen.