Avainsana: linux

Linux, tuo Linus Torvaldsin 1990-luvulla alkuunkoodama käyttöjärjestelmä.

Kaavioiden piirtoa Linuxilla: kaukana Visiosta, mutta toimivaa

Erilaisia avoimen lähdekoodin kaavioiden piirtoon tarkoitettuja ohjelmia on saatavilla sekä Windowsille että Linuxille, mutta ei oikein vastaavan tasoista kokonaisuutta, kuin mitä esimerkiksi Microsoftin Visio tarjoaa. Kaavioiden piirrossa onkin tehtävä muutamia kompromisseja, sillä kattavaa ja viimeisteltyä kokonaisuutta useilla erilaisilla elementeillä varustettuna on turha odottaa. Hyviä vaihtoehtoja on kuitenkin tarjolla tarpeista riippuen.

Dia:
Dia on saanut vaikutteita Windowsin Visiosta, mutta suunnattu enemmän informatiivisiin piirroksiin ja yleiseen käyttöön. Dia tarjoaakin monipuoliset mahdollisuudet erilaisten kaavioiden ja piirrosten tekemiseen. GTK+-pohjainen Dia on käyttöliittymältään perinteikkään karu, mutta ominaisuuksiltaan erittäin käyttökelpoinen ohjelma kaavioiden piirtämiseen.

Valmiilla piirroselementeillä onnistuvat UML-kaaviot, verkkopiirrokset, vuokaaviot ja uusien piirroselementtien luonti onnistuu piirtämällä se SVG-muodossa ja tuomalla se Diaan tai kirjoittamalla yksinkertaisia XML-tiedostoja käyttäen SVG-määrityksiä. Lisäksi hieman monipuolisempia elementtikirjastoja (kuten UML) voidaan luoda lisäämällä piirroselementteihin C-koodia. Valmiit kaaviokuvat voidaan tallettaa omaan XML-formaattiinsa ja muun muassa EPS, SVG, PNG ja JPG-formaatteihin.

Dia tarjoaa ominaisuuksiltaan monipuolista kaaviopiirtoa, vaikka käyttö vaatiikin hieman totuttelua. Piirrokset syntyvät suhteellisen pienellä vaivalla ja on saatavissa sekä Linuxille että Windowsille.

Kivio

Kivio:
Kivio on osa KDE:n KOffice-toimisto-ohjelmistopakettia ja tarkoitettu vuokaavioiden ja diagrammien tekoon. Valmiit piirrokset on mahdollista tallentaa oman XML-formaatin lisäksi JPG, PNG ja BMP-formaatteihin. Piirroselementtejä voi tehostaa Pythonilla ja saatavilla on lisäksi maksullisia elementtejä.

Kivio jättää toiminnoiltaan hieman valjun kuvan, eikä yllä ihan Dian tasolle, vaikka tarjoaakin kelvolliset mahdollisuudet erilaisten kaavioiden piirtoon. Valmiiden ilmaisten piirroselementtien tarjonta on vähäistä, mutta Kivioon on mahdollista tuoda Dian piirtoelementtejä xfig2sml -projektin tarjoamana. Valitettavasti xfig2sml:n tuomat kuviot eivät ole yhtä laadukkaita kuin mitä Dia itsessään tarjoaa.

Toivottavasti tulevaisuudessa Kivion maksulliset piirroselementit löytävät tiensä myös ilmaisten elementtien joukkoon, sekä kuvien tallennus kaipaisi SVG-formaattia. Muilta osin Kivio onkin ihan kätevä kokonaisuus.

Kivio

Xbox 360 mediatoistimena ja median syöttäminen Linuxilta

Xbox 360 ei ole kovin käyttäjäystävällinen mediatoistoväline, sillä teoriassa lähettävään päähän vaaditaan Windows Media Center -kykyinen käyttöjärjestelmä. Onneksi käytännössä asia on paljon valoisampi, sillä tarjolla on erilaisia mediatoisto-ohjelmia, joilla Xbox 360:n saa huomaamaan tietokoneella jaetut mediat. Viime syksynä tulleessa päivityksessä Xbox 360 sai mahdollisuuden toistaa DivX-medioita, joten mediatoistinominaisuudet muuttuivat paremmiksi ja UPnP-mediapalvelimille edullisemmiksi. Testailin kahta UPnP A/V & DLNA mediapalvelinta, jotka tarjoavat UPnP-medialaitteille tiedon tarjolla olevista multimediatiedostoista.

uShare:
UShare on UPnP A/V & DLNA -mediapalvelin, joka tarjoaa UPnP-medialaitteille tiedon tarjolla olevista multimediatiedostoista. UShare osaa tarjota sekä kuvia, musiikkia että videoita, mutta ei toimi UPnP media-adaptorina, eli ei osaa muuttaa syötettävää sisältöä medialaitteelle sopivaksi. Käytännössä medialaitteen pitää siis osata itse toistaa haluttu mediaformaatti. Ohjelma on kirjoitettu C:llä GeeXboX-projektia varten, mutta toimii myös muilla alustoilla kuten Linuxilla. Tiedostojen striimaus on toteutettu sisäänrakennetulla http-palvelinkomponentilla ja ohjelman tilaa ja asetuksia voi sekä tarkkailla että osittain muuttaa web-sivulta.

USharen asentaminen onnistui helposti, sillä Gentoolle löytyy ushare-ebuild, jolla saadaan asennettua sekä uShare että tarvittavat UPnP-kirjastot. Asennuksen jälkeen vielä jaettavien mediatiedostojen ja verkkoasetusten määrittely ja UPnP mediapalvelin oli valmis.

Xbox 360:ntä löysi uShare-mediat helposti, joskin välissä oli turhaa säätämistä UPnP:n ja palomuurin kanssa. DivX-videot toistuivat hyvin, kun ”Status code: 51-C00DF236”, Optional Media Update -virheilmoituksen jälkeen Xbox 360:lle ladattiin valinnainen mediapäivitys, jolla saatiin DivX-toisto mahdolliseksi.

USharen käyttäminen oli kokonaisuutena helppoa, eikä mitään erikoisia asetuksia tai lisäohjelmia tarvinnut säätää kuntoon.

Fuppes:
Fuppes on hieman monipuolisempi UPnP A/V mediapalvelin ja osaa kuvien, musiikin ja videoiden syöttämisen lisäksi toimia myös mediamuuntimena eli tarvittaessa muuttaa syötettävän median toiseen muotoon. Fuppes mahdollistaa laitekohtaisten asetusten määrittelyn, joka on tarpeen etenkin jos halutaan muuntaa syötettävä media toiseen muotoon. Ohjelman toimintaa voi seurata ja muuttaa asetuksia web-sivulta. Ohjelma toimii Linux, BSD sekä Mac OS X -ympäristöissä.

Fuppesin asentaminen onnistui helposti käyttämällä Gentoon fuppes-ebuildia ja ohjelma asentuikin hienosti ja näki Xbox 360:n, mutta Xbox 360 ei vastaavasti löytänyt Fuppes-jakoja. Fuppesin Wikistä löytyi Xbox 360 kohtainen sivu, josta selvisi muutamat lisärivit fuppes.cfg-asetustiedostoon ja vfolder.cfg-tiedostoon.

Kaikesta lisäsäädöstä ja asetuksista huolimatta mediatiedostot jäivät vielä löytymättä, vaikka konsoli viimein löysi Fuppesin UPnP-jaon. Tätä ennen tarvittiin lisäksi UPnP-daemonin konffaaminen, käynnistäminen ja palomuurin poistaminen UPnP:tä estämästä. Fuppesin osalta medioiden löytymisen lisäksi ongelmaksi jäi siis vielä uPnP ja iptables-palomuurin yhteensovittaminen.

Ominaisuuksiensa puolesta Fuppes tarjoaa monipuolisemmat mahdollisuudet, mutta jää ainakin omien testieni perusteella hieman tavoitteesta, eli median syöttäminen Xbox 360:lle ei onnistunut. Ei varmastikaan mikään vaikea juttu, mutta tällä kertaa loppui into kesken.

Yhteenveto:
Sekä uShare että Fuppes vaikuttavat hyviltä ohjelmilta, mutta vastaavasti Xbox 360 ei oikein vakuuta mediatoistimena, varsinkaan jos sitä vertaa XMBC:llä varustettuun Xboxiin. Videoiden katselu kuitenkin onnistuu ihan hyvin, mutta käytettävyys ei ole aivan parhainta. Musiikkitiedostojen osalta UPnP:n jaetut tiedostot näkyvät kaikki samassa ”kansiossa”, eivätkä ole jaoteltuina, joka on hieman ikävää. Lisäksi on hieman epämukavaa, kun X0 puhisee kohtalaisen äänekkäästi.

VirtualBox tarjoaa helpohkoa ja nopeaa virtualisointia

Käyttöjärjestelmien virtualisointi on nykyään helppoa ja tarjolla on useita erilaisia virtualisointiohjelmistoja ja -tekniikoita. Olen aikaisemmin käyttänyt VMware Serveriä ja testannut muun muassa Qemua, KVM:ää, VMware Workstationia ja VMware Playeria. Nyt testausvuorossa oli VirtualBox, joka on puheiden perusteella toimiva ratkaisu ja vastannee nopeudeltaan VMwarea. VirtualBox on saatavilla sekä Linuxille, Macille että Windowsille.

VirtualBoxin asennus onnistui helposti Gentoo Wikin ohjeilla. Pakettien kääntämisen jälkeen VirtualBoxin Wizard ohjaa uuden virtuaalikoneen tekemisessä ja parilla klikkailulla kaikki on valmista käyttöjärjestelmän asennusta varten. Virtuaalikoneen asetuksista kun vielä määrittelemme käytettävän levyimagen ja tarkistamme verkkoasetukset, voimme käynnistää virtuaalikoneemme. Verkkoasetuksista on mahdollista käyttää sillattua verkkoa, mutta kätevämpi vaihtoehto on käyttää NAT-verkkoa, joka toimii suoraan paketista.

Asensin VirtualBoxista avoimen lähdekoodin GPL-lisenssin alla julkaistun OSE-version (Open source edition) ja tarjolla on myös suljetumpi binääriversio, joka tarjoaa muutamia lisäominaisuuksia kuten kehittyneemmän USB-kontrollerin, sisäänrakennetun Remote Desktopin (RDP) ja tuen iSCSI-levyille. VirtualBoxin binääriversio on Personal Use and Evaluation License (PUEL) -lisenssin alainen ja tarkoitettu yksityiseen ja akateemiseen käyttöön tai tuotteen testaukseen. Käytännössä avoimen lähdekoodin versio on kuitenkin ominaisuuksiltaan peruskäyttäjälle riittävä.

Virtuaalikoneeseen kannattaa asentaa vielä ”guest additions” -lisäosa, jolla saadaan käyttöön saumaton liikkuminen isäntäkoneen ja vieraskoneen välillä, eli hiirtä ei tarvitse aina irroittaa erikseen Ctrl-näppäimellä. Lisäpalikan asentamisen jälkeen saadaan myös isommat resoluutiot käyttöön ja VirtualBox osaa säätää virtuaalikoneen resoluution ikkunan koon mukaiseksi. Käteviä ominaisuuksia, jotka helpottavat virtuaalikoneen käyttämistä. Pikaisesti testattuna VirtualBox tarjoaa ainakin peruskäyttäjän näkökulmasta samoja ominaisuuksia kuin kaupallinen VMware Workstation. Hieman harmillisesti VirtualBoxin ”guest additions” -lisäosa ei ole GPL-lisensoitu, vaan on PUEL-lisenssin alainen.

Menemättä tarkemmin virtualisoinnin toteutustapoihin, sanottakoon että VirtualBox hyödyntää osia QEMU-projektin ratkaisuista muun muassa rautatason osalta ja käyttää QEMUn kääntäjää varamekanismina tilanteiden varalta, joita oma Virtual Machine Manager (VMM) ei pysty hallitsemaan. VirtualBox tukee lisäksi virtualisointitekniikoita kuten Intelin VT-x (Vanderpool) ja AMD:n SVM (Secure Virtual Machine), mutta ei hyödynnä niitä vakiona. Tähän on hyvä syy, sillä VirtualBoxin oma x86 virtualisointi on hienostunut ja useimmissa tapauksissa tarjoaa parempaa suorituskykyä kuin esimerkiksi VT-x. Tähän löytyy tarkempi selitys VirtualBoxin kehittäjien FAQ:sta. Lisää VirtualBoxin teknisistä ratkaisuista voi lukea esimerkiksi VirtualBoxin teknistä arkkitehtuuria käsittelevältä sivulta tai lyhyemmin Wikipediasta.

VirtualBox OSE vaikuttaa hyvältä vaihtoehdolta virtualisoinnin toteuttamiseksi, etenkin kun VMwaren ilmaisen VMware Serverin käyttö muuttuu hankalammaksi kuin aikaisemmin. VirtualBox tarjoaa hyvän kokonaisuuden ja hyvät ominaisuudet helposti käytettävässä paketissa ja on suorituskyvyltään mutu-tuntumalta nopeampi kuin QEMU tai KVM ja VMware Serveriin verrattavissa.

VirtualBox VirtualBox VirtualBox VirtualBox

Linux pelikoneena: pelitarjonta, osa 2

Linuxilla ei tarvitse keskittyä kernelin kääntämiseen tai X-ikkunoinnin konffaamiseen, vaan aikaa voi kuluttaa myös pelaamalla. Testailin jo aikaisemmin Linuxin pelitarjontaa ja on aika jatkaa peleistä, jotka jäivät käsittelemättä. Useita pelejä jäi vielä testaamatta, joten pelattavaa riittää jatkossakin.

  • Metal Blob Solid: Blob Wars
    Blob Wars heittää pelaajan taistelemaan maailman vallanneita avaruuden pallukoita vastaan. Tehtävänä on taistella läpi vihollistukikohtien ja pelastaa maailma. Kevyttä tasoloikkaa yhdistettynä räiskintään.

    Blob Wars Blob Wars Blob Wars Blob Wars
  • Secret Maryo Chronicles
    Secret Maryo Chronicles muistuttaa hieman, tai oikeastaan aika paljonkin, Super Mario World -peliä monelta osa-alueeltaan. Musiikit ja äänet tuntuvat varmasti tutuilta kaikille Super Mario Wordlia pelanneille ja pelistä löytyy tutut sienet, kilpikonnat ja kukat. Tuntumaltaan SMC on näppäimistöltä pelattuna hieman turhankin herkkä ja epätarkan tuntuinen eikä pelin objektit ole aina aivan grafiikan näyttämän kokoisia. Tämä aiheuttaakin välillä ikäviä sivuosumia liikkuviin vihollisiin. Pelattavuusarvoltaan SMC on kuitenkin viihdyttävä ja varmasti parempi peliohjaimella pelattuna. Peli löytyy Gentoon Portagesta games-arcade/smc-paketista ja on saatavissa myös Windowsille.

    SMC SMC SMC
  • Neverput
    Neverputt on minigolf-peli, joka tulee Neverballin mukana ja pelien yhtenäisyyden huomaa nopeasti. Erilaisia minigolf-kenttiä on useita perinteistä minigolfia muistuttavista kentistä aina hieman erikoisempiin ja haasteellisempiin kenttiin. Mukavaa pelattavaa ja samalla kertaa voi golffata useampikin pelaaja. Peli on saatavissa myös Windowsille.

    Neverputt Neverput Neverputt Neverputt
  • Tux Kart ja Super Tux Kart
    Mikroautoilua erilaisilla eläinhahmoilla ja pelissä on selkeitä vaikutteita Super Mario Kart -pelistä. Super Tux Kart on monilta osin viritetty versio Tux Kartista, mutta perusmekaniikka on peleissä ainakin päälisin puolin sama. Pelattavuudeltaan Super Tux Kart on ihan viihdyttävää ajanvietettä, joskaan ei pidemmän päälle jaksa innostaa. Super Tux Kart on saatavissa myös Windowsille.

    Tux Kart Tux Kart Tux Kart Tux Kart
    Super Tux Kart Super Tux Kart Tux Kart Super Tux Kart

GPRO Organizer tuo apua GPRO-kisatiedon keräämiseen

Kirjoitin aikaisemmin Grand Prix Racing Online -manageripelistä, jossa suurena osana menestymistä on tiedon kerääminen ja sen hyödyntäminen kauden kilpailuissa. Varikkotaktiikkaa, rengasvalintoja ja polttoaineenmäärää on vaikea valita optimaalisesti ilman kunnollista dataa aikaisemmista kisoista. GPRO tarjoaa helpotusta aikaisempien kisojen tulosten, kisataktiikoiden ja aika-ajoasetusten seurantaan Supporter-ominaisuuden kautta pientä maksua vastaan, mutta tietoa voi lisäksi kerätä GPRO Organizer-ohjelmalla.

GPRO Organizer (GO) on ilmainen ohjelma, jolla GPRO:n dataa voi tarkastella omalla koneella ja hieman paremman käyttöliittymän kautta. Kuulostaa hyvältä ja ohjelma onkin ihan hyvä apuväline. GO on tarkoitettu käytettäväksi Windows-alustalla ja vaatii .NET-ympäristön, mutta toimii myös Linuxissa Mono-projektin avustuksella. Yleisesti ottaen, .NET-sovellusten pitäisi toimia myös Linuxissa Monoa käyttäen, mutta käytännössä aina näin ei ole. Lisäksi tällä hetkellä Mono ei ole aivan yhtenäinen .NET 2.0 -version kanssa.

En tietenkään heti alkuun tajunnut kokeilla GO:ta suoraan Monoa käyttäen, vaan aloin säätämään .NET-kirjastoja Wineen. Lopputulos olikin vain säätämistä, sillä vaikka sainkin .NET-ympäristön asennettua Winelle, en eri yrityksistä huolimatta saanut GO:ta käynnistymään. Edes eri Windows-versioilla kikkaileminen tai kirjastojen asentelu ei auttanut ja tuloksena oli vain erilaisia segmentation fault -ilmoituksia. Onneksi tämän jälkeen tajusin googlettaa asiasta hieman lisää.

Asennettuani Mono-alustan ja graafisen liitynnän tarjoavan Portable.NET-kirjaston, käynnistyi Winellä asentamani go.exe heittämällä. Tarvitsi vain komentaa mono go.exe siellä hakemistossa, johon Wine oli GO:n asentanut, tässä tapauksessa se oli ”~/.wine/dosdevices/c:/Program Files/GO”. Gentoossa tarvittavat kirjastot ja ohjelmat GO:n toimimiseen löytyivät dev-lang/mono, dev-lang/mono-basic ja dev-dotnet/pnet -paketeista, jotka toivat mukanaan lisäksi muita tarvittavia kirjastoja.

GO tarjoaa ominaisuuksiltaan samaa tietoa, kuin GPRO:n web-käyttöliittymä, mutta paremmassa paketissa. GPRO:n datan saa ladattua GO:hon, josta voi sitten tarkastella menneitä kisoja ja tietoja. Lisäksi GO tarjoaa varikkotaktiikka-työkalun ja erilaisia näkymiä historiatietoon, jotka ovat ihan käteviä. Ainakin selkeämpiä kuin omat muistiinpanoni. Ohjelman käyttöön löytyy myös yksinkertainen käyttöohje.

GO GO GO GO

VMware Server 2.0 Beta tuo mukanaan uutta ja poistaa vanhaa

VMwarella on tarjolla useita eri vaihtoehtoja virtualisoinnin toteuttamiseen Windows- ja Linux-alustoilla ja testailin tänään lyhyesti VMware Server 2.0 -ohjelman Beta-versiota Windowsilla ajettuna. VMware Server on tarkoitettu teoriassa aloituspisteeksi virtualisoinnin maailmaan ja kilpailemaan muun muassa Xenin kanssa. Olen ajoittain käyttänyt VMwaren Serverin 1.x -sarjaa, joten ohjelmisto on sinällään tuttu, mutta uusittu 2.0-versio tulee eroamaan aikaisemmasta, enkä ole niinkään varma, että suunta on käyttäjän näkökulmasta parempi.

Aikaisemmin VMWare Server tarjosi hieman samanlaisen lähestymistavan virtuaalikoneiden käyttämiseen kuin esimerkiksi VMware Workstation ja virtualisoituja koneita pystyi käyttämään kätevästi graafisen, normaalia ohjelmaa muistuttavan käyttöliittymän kautta. Tämä mahdollisuus on kuitenkin tulevissa versioissa poistunut valikoimasta ja virtuaalikoneita ja isäntäkonetta hallitaan nyt pelkästään web-käyttöliittymän kautta. Virtuaalikoneen saa aukeamaan selaimen ikkunaan asentamalla tarvittavan lisäosan ja teoriassa käyttö onnistuukin paikalliselta koneelta kuten ennenkin. Välissä on nyt vain lisää tavaraa, kuten esimerkiksi Tomcat-palvelin, javaa ja selain.

Uuden version mukana tuoma selainpohjainen liityntä virtuaalikoneisiin on lähempänä ”palvelin”-näkymää ja tarjoaa tavallaan selkeämmän lähestymistavan isäntäkoneeseen ja siinä pyöriviin virtuaalikoneisiin. Nopeasti kokeiltuna web-käyttöliittymä tuntui ihan toimivalta kokonaisuudelta, vaikka virtualisoitu Windows XP ei Internet Exploreria käytettäessä suostunutkaan avautumaan selainikkunaan. Virtuaalikoneen voi myös edelleen laajentaa koko ruudulle, jolloin selain ei syö arvokasta työpöytätilaa. Beta-tason ohjelmalle voinee suoda, että jostain syystä aina täysnäytölle vaihdettaessa, Windowsin kahden näytön järjestys muuttui. Lisäksi koko näytölle laajennettuna hiiri lukittuu virtuaalikoneeseen, eikä isäntäkonetta pääse käyttämään, vaikka se näkyisikin toisella näytöllä. Aikaisempi graafinen käyttöliittymä ei tuhlaillut tilaa selainkäyttöliittymän tavoin.

VMwaren ratkaisu poistaa graafinen käyttöliittymä Server-ohjelmastaan on ymmärrettävää, sillä Workstation ja Server olivat peruskäyttäjän näkökulmasta lähes samanlaisia tuotteita ja kilpailivat periaatteessa samoista käyttäjistä. Nyt Workstation erottuu selkeästi omaksi kokonaisuudekseen ja Server jää lähinnä kokeilumielessä ja palvelinnäkökulmasta lähestymiseen. Nyt käyttäjille ei jää oikein muita käteviä vaihtoehtoja virtuaalikoneiden käyttämiseen kuin VMware Player, jolla voi vaan käyttää virtuaalikoneita, mutta ei luoda niitä. Tietenkään asennettuna ei voi olla sekä Server- että Player-tuotteita.

Markkinoilla on kyllä tarjolla useita erilaisia virtualisointiohjelmia, mutta en ole tarkemmin tutkinut mitä eri ilmaisohjelmistot kuten Qemu, Virtual PC tai VirtualBox tarjoavat käyttäjälle. Näkemyksieni mukaan tällä hetkellä ainakaan ilmaisohjelmista ei ole tarjolla vastaavaa suorituskykyä ja helppokäyttöisyyttä tarjoavaa virtualisointiohjelmaa kuin mitä VMware Server tarjosi. Se oli kätevä ohjelma ajoittaiseen Windows-tarpeeseen, mutta tulevan version myötä ainakin käyttökokemus tuntuisi heikkenevän.

VMware Server 2 VMware Server 2 VMware Server 2 VMware Server 2

70 ilmaista peliä Windowsille ja Linuxillekin

Freeware-Software.og-sivusto esittelee ilmaisia pelejä Windowsille. Listalta löytyy muun muassa Grand Theft Auto, Grand Theft Auto 2, GeneRally, Moto Race Challenge 07, BMW M3 Challenge ja useita Linuxillakin toimivia pelejä, joista aikaisemmin kirjoitin. Kaikkiaan luettelossa on 70 peliä, joten pelattavaa riittää.

Listalta löytyy myös mielenkiintoisia Linux-pelejä, kuten UltimateStunts, Super Tux Kart, Open Transport Tycoon ja Secret Maryo Chronicles, joita pitänee jossain välissä testata.