Keväinen Ruka: sohjoa ja aurinkoa

Tänä vuonna hiihtoloma venyi melkein hieman turhankin pitkälle kevääseen, viikolle 15 (11. - 17.4), mutta kelejä ajatellen ei juuri parempaa viikkoa olisi voinut osua. Hiihtolomakohteena oli perinteisesti yhdentoistatunnin ajomatkan päässä sijaitseva Kuusamo ja Ruka, jossa majoitus oli varattu tunnelmaisessa asuntovaunussa. Lomaviikko olikin mainio ja hiihtokelejä Rukalla ajatellen luultavasti viimeisimpiä, sillä aurinkoinen ja lämmin sää pehmensivät laskettelurinteet aika nopeasti jo ennen puoltapäivää. Hiihtoladutkin näyttivät huonolumisen talven jälkeen aika nihkeiltä, kun viime vuonna laduille pääsi vielä vappunakin.

Sattumalta lomaviikolle lisäaktiviteettia tarjosi myös Rukan Spring Break '11 -tapahtuma. Ohjelma alkoi perjantaina puolilta päivin Saaruassa olevassa Battery Parkissa B-UNIT & Ruka park team -sessareilla, jossa jo lämmittelyissä näkyi aivan uskomattomia temppuja. Huikeita hyppyjä näkyi myös Bagjump-sessareissa, joissa eturinteeseen kasatusta hyppyristä väki teki ilmalentoja suureen ilmapatjaan. Sekä perjantaina että lauantaina Pisteen viereen pystytetyltä lavalta saattoi kuulla rinteeseen asti musisointia, josta vastasivat muun muassa Paleface, Mariska & Pahatsudet, Manna ja Birdy. Iltaisin Pisteessä esiintyi Jenni Vartiainen ja Lapko, mutta koska keskityin laskemiseen, jäivät iltakeikat käymättä. Ulkoilmakeikkoja oli kyllä mainio seurata aurinkoisessa säässä sohjoisen rinteen laskujen välissä ja etenkin Manna ja Birdy vetivät hyvin, vaikka akustiikka ei varmastikaan tuulisena päivänä soitantaa suosinut. Yleisöä aurinkoinen keli kyllä helli ja Pisteen terassi olikin tupaten täynnä, osan väestä ollessa selkeästi enemmän juhla- kuin laskutunnelmissa ja varustautuneena muun muassa 80-luvun neon-värisiin laskettelupukuihin ja jopa naamiaisasuihin.


Tapahtuman molempina päivinä paikalla oli Fischerin, Atomicin ja Salomonin suksitestausta, mutta jotka hieman harmillisesti aloittivat vasta puolen päivän jälkeen, jolloin rinteet olivat jo ihan mössönä. Olisi ollut hyvä päästä testaamaan suksia myös kovassa rinteessä. Kävin kuitenkin testaamassa suksia, mutta eivät ne kyllä oikein pärjänneet muutamaa päivää aikaisemmin ostamilleni Fischerin Motive 76 -suksille, vaikkakin hieman leveämmät Motive 80 uivat ymmärrettävästi vielä hieman paremmin sohjokasojen päällä. Ennakkomainonnasta poiketen ei paikalla ollut yhtään lumilautaa testattavana. Salomonin Enduro XT 850:t olivat myös ihan kelvolliset, vaikkakin aikamoiset kanootit, ja Fischerin Progressor 700 oli kanssa kahden kääntösäteen suksena ihan jees. Atomicin Savage Ti Jr ja St Race eivät vakuuttaneet yhtään, vaikka olisivat toimineet kovassa rinteessä varmaan paremmin.

Oheisohjelmasta parhainta antia olivat, suksitestauksen lisäksi, kuitenkin lauantaina ilmaiset hiihdonopetustunnit. Hyödynsin tietenkin tilaisuuden päästä leikkaavan laskun maailmaan, sillä aikaisemmin ovat laskettelusukset olleet sitä vanhempaa pökkelöä tai vähemmän leikkaavaa mallia, vaikkakin ihan laatusuksia olivatkin. Hyvinhän se leikkaava laskutyyli oli jo toki omaksuttu seuraamalla muiden tekemistä, mutta pienoisella opettajan neuvonnalla ja kommenteilla saatiin laskuun parempaa kulkua. Ovelaa, miten jälleen lasku sujui paremmin, kun sitä ei ajatellut, eli tarjosi aivoille tekemistä vaikkapa sauvojen heiluttamisella. Rentous se on tässäkin lajissa hyödyllistä.

Yksi etu, tai haitta miten sen nyt ottaa, myöhäisessä hiihtolomassa on myös se, että hiihtovarusteita saattaa löytyä kohtuullisella hinnalla. Kuten aikaisemmin mainitsin, ostin edulliseen hintaan Fischerin vähän käytetyt testisukset, uusin niiden lisäksi varustusta Ruka Shopista puoleen hintaan löytämälläni Haltin -laskettelutakilla ja Burtonin kaupasta kolmanneksen alennetuilla Gore-Tex lumilautahousuilla ja hanskoilla. Koska valikoima keväisin voi olla nihkeää piti tällä kertaa tyytyä hieman kompromissiin, sillä takki olisi voinut olla niin sanottu kuoritakki eikä varustettu vuorella. Housut ja hanskat olivat kyllä aivan erinomaiset ja edelliset varusteet olivatkin jo yli kymmenen vuotta vanhat. Ensi vuoteen jäi vielä uusien laskettelumonojen hankinta.

Hiihtolomaviikko kului jälleen turhan nopeasti, vaikka taas tuli todettua, että laskukunto ei kestä kunnolla täyttä viittä päivää, vaan loppuviikosta alkaa jalat olla sen verran väsyneet, että laskuista häviää se viimeinen puserrus. Tämä näkyi etenkin laudalla, joka halusi vielä kyntää pehmeää rinnettä. Onneksi suksilla pystyi paremmin kaartelemaan rennosti sohjon päällä. Keväinen Ruka oli laskuolosuhteiltaan hieman pettymys, mikä oli odotettavissa säätiedotusta seuratessa, mutta aamuiset lähes jäiset rinteet etenkin viikon alkupuolen pilvisinä päivinä tarjosivat kyllä hyvin viihdettä ja loppuviikosta pääsi nauttimaan enemmän auringosta kuin laskemisesta. Ensi vuonna pitää kyllä ajoittaa hiihtoloma kunnon talveen ja ottaa myös hiihtosukset mukaan.


Vuosikymmenen vaihde Rukalla

Vuosikymmen vaihtui tällä kertaa perinteisesti Rukalla soihtulaskun, ilotulituksen ja kivan napakan pakkasen kera. Kylmyys ei kuitenkaan juurikaan haitannut, sillä vaunussa riitti lämpöä ja alamäessä, sekä laduilla tarkeni riittävästi Pitäjänpirtin jättimunkin voimin. Rukahan sijaitsee Kuusamossa Rukatunturilla, jonka korkeus merenpinnasta on 491 metriä. Nimestään huolimatta Ruka ei ole tunturi vaan vaara, sillä sen huipulla on kasvanut puita. Rukalla on 31 rinnettä ja 19 hiihtohissiä (wikipedia).

Viime vuonna laskin vielä vuokraamon välineillä, mutta täksi vuodeksi hankin viimeinkin oman laudan, Burtonin T6:n, joka osoittautuikin hyväksi päätökseksi. Vuokraamossa piipahtaessani tuli todettua, että eipä valikoimasta löytynytkään oikein kelvollisia lautoja. Yhtenä päivänä testasin kuitenkin ekaksi tarjottua Burtonin Deucea (155 cm), joka oli aivan turha laskettava. Muutaman laskun jälkeen vaihdoinkin sen hyllystä löytyneeseen 168 cm:n Burtonin Supermodeliin, joka olikin mainio lauta, joskin puuydinlautana painava ja ehkä hieman liian pitkä. Hyvin se kuitenkin rinteissä taittui, vaikka töitä joutuikin tekemään hieman enemmän. Lisäksi ainakaan Rukan Vuosselin vuokraamon palvelu ei lautapuolen osalta vakuuttanut, sillä laudoista ei osattu kertoa juuri mitään ja Supermodelia vuokratessani piti vasemman jalan olla edessä, mutta eipäs ollutkaan. Äkkiäkös sen tosin itsekin hissin ala-asemalla käänsi.

Muina päivinä Burtonin T6 palveli hyvin ja luisto oli aivan toista luokkaa kuin vuokraamon välineissä. Pohjustus ja voitelu olivat siis ensiluokkaista, siitä suuri kiitos faijalle. Itsellä ei olisi oikein ollutkaan paikkaa lautaa alustaa. T6 on yhdistelmä puuydintä ja alumiinia, joka tekee laudasta kevyemmän, mutta ilmeisesti hieman tunnottomamman (vrt. puuydinlauta), jota en kylläkään huomannut. Myös K2:n Auto Ever -siteet osoittautuivat mainioiksi, sillä yhden remmin kiristäminen on paljon kivempaa kuin vuokralaudassa olleiden Burtonin Mission -siteiden kahden remmin kiristäminen. Kokonaisuutena ennen joulua hankittu lautapaketti tienasi käytännössä jo nyt hintansa, sillä laskukokemus oli mahtava. Etenkin kun vuokraamosta ei Levin tapaan kunnon lautaa saanut.

Rinteiden osalta Ruka oli perusvarmaa kauraa, eli rinteet eivät tosilaskijoiden tarpeita varmastikaan tyydytä. Onhan niissä rinteissä toivomisen varaa, mutta valikoimalla Eturinteen, Pessarin, Kelon ja Saaruan loitimmaisen rinteen, välttyy pahimmilta jonoilta ja mäissäkin riittää sopivasti jyrkkyyttä. Leveyttä ja pituutta voi hakea Vuosselista, jossa on tosin ikävät jonot, jos tuolihissi ei ole käytössä, kuten muutamana päivänä ilmeisesti tuulen takia asian laita oli. Kun aamulla heti yhdeksän jälkeen lähtee rinteeseen ja poistuu hiihtämään puolen päivän jälkeen, sai rinteissä laskea rauhassa. Rinteet myös menivät aika paakkuisiksi ja jäisiksi iltapäivällä, joten parhaat laskukelit olivat aamuisin. Pimeä kun tuli jo kolmen jälkeen, oli parempi lähteä hiihtämään ajoissa, jos Vuosselin tai Valtavaaran lenkin tahtoi kiertää.

Rukan ladut olivat nyt vielä paremmat kuin aiemmin, sillä viime vuonna avattu Rukatunturin kiertävä ympäryslatu on mainio saunalenkki, vaikkakin aika mäkinen. Vuosseli on mainio kevyt lenkki ja mäkiä haluavat voivat suunnata kohti Valtavaaraa. Pidemmälle lenkille kannattaa suunnata Pyhävaaralle, jossa on hieman mäkeä ja sopivaa loivaa. Tällä kertaa pakkasta oli kuitenkin hieman liikaa, joten omat hiihdot jäivät ympärysladun kiertämiselle, jossa on mukavasti sekä ylä- että alamäkiä. Ei mikään turistireitti, vaikka sellaiseksi se hieman väkisinkin muodostuu, kun se lähtee sopivasti hotellien nurkalta.

Ruka on talven lomakohteista perusvarma, sillä rinteet ovat suhteellisen suojaisia ja tunturi selkeä, joten Levin tyylistä "hississä jäätyy" tai Ylläksen tapaista "eihän täällä näe laskea" -kokemusta ei löydy. Se minkä rinteiden osalta joudutaan tinkimään, se laskukeleissä tienataan. Toisaalta on pakko kyllä myöntää, että Levin rinteet ovat profiililtaan kivempia kuin Rukan, mutta jotenkin viime talvilomasta Levillä jäi hieman turhan tuulinen ja kylmä fiilis. Iltaelämän osalta en osaa hiihtokeskuksia vertailla, sillä siihen ei ole tullut tutustuttua. Levi tosin vaikutta aikamoiselta menomestalta varmaan etenkin keväthangilla.

Vuosi vaihtui siis Rukalla tutuissa tunnelmissa ja tänne tullaan varmasti myös uudelleen. Toivottavasti seuraavan kerran kelit ovat hieman lämpimämmät ja rinteissä hieman enemmän tilaa.

Burton T6 ja K2 Auto Ever pitävät miehen alamäessä

Talvi lähestyy hiljaksiin myös Etelä-Suomea, ja nyt on hyvä aika tarkistaa välineet ja tehdä hankintoja. Viime vuonna ennen Levin matkaa varustauduin uusimalla lautailukengät ja hankkimalla kypärän, joten tänä vuonna oli lumilaudan ja siteiden vuoro. Toki olisi sitä voinut jatkaa vuokraamolinjalla, mutta omat välineet ovat aina omia ja nyt voi luottaa siihen, että alla on hyvä lauta, eikä se mitä vuokraamosta sattuu löytymään.

Katselin alkuun Burtonin mallistosta Supermodel ja Custom -lautoja ja myyjän ehdottamia Nitron Panteraa ja Riden Conceptia. Lisäksi viime kauden laudoista löytyi Burtonin T6 ja K2:n Zero. Burton on kuitenkin aina Burton, joten kun T6:n hinta oli 40%:n alennusten jälkeen laskenut järkyttävästä lähtöhinnasta kohtuulliselle tasolle, oli valinta selvä. Samalla tarvitsin lautaan myös siteet ja hyllystä löytyi sopivasti viime kauden K2 Auto Everit. Lisäksi mukaan tarttui Burtonin 166cm:n pehmustettu lumilautalaukku ja kaapelilukko suojaamaan rakkaita välineitä sillä välin, kun omistaja on rinnekahviossa kaakaolla.

Rahamieshän olisi sylkäissyt vanhan kauden välineille ja napannut hyllystä mukaan kauden 2010 trendiväreissä olevan Supermodel X:n tai Custom X:n, mutta koska ei se raha tunnu edelleenkään puissa kasvavan, pitää hieman miettiä mihin sitä syytää. No, eipä välineet yleensä vuodessa miksikään muutu kuin väritysten osalta, joten laatuvälineet lähtevät kerrankin sopivaan (lue järkevään) hintaan. Kun vielä kokonaissummasta sai plussakortilla 20% alennusta, lähti Marko kamat kainalossa kohti autoa erittäin tyytyväisin mielin.

Nyt vain sitä lunta ja paljon! (pakkasta voisi olla kyllä hieman vähemmän kuin -20 C)

burton t6 2009 burton t6 2009

Burton T6 (2009)

k2

Burton T6 on kevyt "all-mountain freestyle" -lumilauta rakennettuna alumiini-puuydin yhdistelmällä. Lautaa mainostetaan Terje Haakonsenin ja Nicolas Mullerin nimillä, jotka syöksyvät laudalla lumen läpi ja ilmassa ääntä nopeammin. Smooth Ride -teknologia vähentää laudan aiheuttamaa tärinää laskijalle, kun samaan aikaan alumiininen hunajakennoydin pitää laudan tarkasti kurssissaan ja tekee siitä kestävän.

Teknisesti ja arvosteluiden perusteella lauta siis näyttäisi mainiolta, mutta tositoimiin ja laskuominaisuuksien testaukseen pääsen vasta parin viikon päästä Rukan rinteillä.

Burton T6 162 (2009) ominaisuudet lapun mukaan ovat (englanniksi):

  • Feel: 8
  • Shape: Directional
  • Flex: Directional
  • Base: Sintered N2O WFO Vision
  • Core: Alumafly Core With Multizone EGD And Even Profile
  • Fiberglass: Triax Response
  • Sidewalls: Slantwall
  • Edges: Stainless Steel Pressure Distribution Edges With Grip And Rip Tune
  • Length: 162cm
  • Eff. Edge: 125.50
  • Waist Width: 24.80cm
  • Nose/Tail Width: 29.35cm
  • Sidecut: 8.12m
  • Extra: Smooth Ride, Pro-Tip, Infinite Ride

K2 Auto Ever (2009)

k2

Lumilauta ilman siteitä on kuin... no, sellaiset kuitenkin tarvittiin, ja koska vuoden 2009 T6:ssa on vielä perinteiset kiinnikkeet siteille, pystyi valikoimaa katsomaan myös muiden kuin Burtonin mallistosta. Tämä olikin erittäin hyvä asia, sillä katselin jo aikaisemmin K2:n Auto siteitä, joissa "erikoisuutena" varvassträppi kiristyy ja avautuu automaattisesti nilkkasträpin kanssa.

Sen mitä netistä siteistä luin, on niiden hyvinä puolina helppokäyttöisyys, siteessä on riittävästi pehmustetta ja säärituki on sopivan joustava. Siteen rungosta löytyy hiilikuitua, joka tekee siitä myös kevyen. Miinuspuolina pohditaan kiristyssysteeminen hajoamista, jota voi olla vaikea korjata. Asia selvinnee kuluvien vuosien aikana.