Macbook alumiinikotelossa tuo iloa arkeen

Apple julkaisi alkusyksystä uudet Macbookit ja tällä kertaa muutokset olivat hieman enemmän kuin vain numerollisia. Macbookit saivat muun muassa uudet alumiiniset unibody -kuoret ja näppäimettömän ison lasisen kosketuslevyn. Lisäksi Macbookista vähennettiin FireWire-liitäntä, näytöksi tuli kiiltävää pintaa ja Mini-DVI vaihtui Mini DisplayPorttiin.

Olin jo hieman pidempään harkinnut Macbookin hankkimista, koska töissä saa päivisin ihan riittämiin säätää Windowsin ja osittain Linuxin kanssa, joten kotona haluaa asioiden vain toimivan. Uusien Macbookkien myötä olikin hyvä syy päästä harkintavaiheesta eteenpäin ja tilata laite Apple Storesta. Myös musta perjantai osui sopivasti kohdalleen, joten Apple Storen hinnastakin sai hieman alennusta. En jaksanut alkaa prosessoimaan ADC:hen liittymistä ja kivijalkaliikkeissäkin uusien koneiden saatavuus oli nihkeää.

Kirjoitin aikaisemmin, että Applen laitteistot ovat sopivan karsittuja ja vaihtoehdot ovat helposti toisistaan erottuvia. Käytännössä tämä ei kuitenkaan tehnyt valintaa aivan niin helpoksi, kuin ajattelin, mutta päädyin lopulta edullisimpaan unibody Macbookkiin, eli Core 2 Duo 2.0 GHz:n, 160 GB:n ja 2 GB:n muistilla varustettuun versioon. Harkitsin kyllä noin 300e kalliimpaa 2.4 GHz:n versiota, jossa olisi ollut nopeamman prosessorin lisäksi 90 GB:ia isompi levy ja valaistu näppäimistö. En kuitenkaan arvioinut noita ominaisuuksia 300 euron arvoisiksi.

Viimeksi kun tilasin iBookkini Storesta Lappeenrantaan, kesti sen toimitus vajaat parisen viikkoa, mutta tällä kertaa Macbook löysi tiensä vajaassa viikossa. Reaaliaikaa meni pari päivää enemmän, koska välissä oli viikonloppu ja maksoin pankkisiirrolla. Visa on edelleen hankintalistalla. Samalla toimituksella Storesta saapui Airport Expert, vaikka hieman kallis se tosin oli. Mutta onhan se sentään valkoinen ja siinä on omena kannessa :)

Unibody
Macbookin uusi yhdestä alumiinipalikasta sorvattu unibody-kotelo on todella jämäkkä ja iBookin muovinen kuori tuntuu tähän verrattuna, no, muoviselta. Unibody-kotelo ei nitise tai natise ja luo laadukkaan tuntuman. Hieman kylmähän metallinen pinta on, mutta koneen lämmitessä myös kotelo lämpiää hieman.

Kosketuslevy
Lasinen ja napiton kosketuslevy on ovela keksintö ja toimii mainiosti. Jättämällä erillinen nappi pois, saadaan touchpadille kätevästi lisää tilaa ja ulkonäöllisestikin ratkaisu on siisti. Kosketuslevy toimii yhtenä suurena nappina ja levyn alaosa painuu hieman herkemmin kuin yläosa. Yleensä käytän kuitenkin nappina touchpadin näpyttämistä, kuten iBookissakin.

Ominaisuudet
Numeroiden osalta Macbook on hintaansa nähden pienoinen pettymys. 160 GB:n 5200 rpm:n levy on nykymittapuulla alimitoitettu ja tilalle vaihtuukin jossain välissä vähintään 320 GB:n levy, kenties 7200 kierrosta hyrräävänä. Lisäksi vaikka muistia on yhtä paljon kuin pöytäkoneessani eli 2 GB, pitänee senkin tuplaamista harkita. Suorituskykynsä osalta tupla-ytimellinen 2.0 GHz -prosessori pitäisi riittää, vaikka virtuaalikoneilla leikkiminen voisi enemmänkin puserrusta kaivata. Positiivisena ja kaivattuna muutoksena on integroidun Intelin näytönohjaimen vaihtuminen nVIDIAn GeForce 9400M:ään.

Näyttö
Oikeastaan ainut asia mikä Macbookeissa ja Macbook Prossa kismittää, on näyttöjen heikot resoluutiot: 13.3″ Macbookista löytyy vain 1280×800 ja 15.4″ Macbook Prosta 1440×900. Etenkin 15.4″:sta näytöstä olettaisi nykyaikana löytyvän 1680×1050 pikseliä. Hyvin toimiva touchpad helpottaa kuitenkin asian hyväksymistä ja ainahan koneen voi liittää ulkoiseen näyttöön.

Yleisesti ottaen näyttö on etenkin sohvalta käytettäessä ihan asiallinen, mutta kaipaisi hieman laajempia katselukulmia ja hieman enemmän aukeamisvaraa etenkin sylissä käytettynä. Katselukulmien osalta iBook oli samaa tasoa ellei huonompi ja toki katselukulmien heikkous on LCD-näyttöjen ominaisuus. Internetin sivustoilla on paljon arvosteltu mattapintaisista näytöistä luopumista ja kyllähän kiiltäväpintainen näyttö aikalailla heijasteleekin, mutta ei itseäni ole vielä pahemmin häirinnyt.

Näppäimistö
Näppäimistö on erittäin hyvä ja jopa parempi kuin iBookissa, vaikka en olisi uskonut, että siitä voitaisiin enää paremmaksi pistää. Myös Applen erilliset näppäistöt ovat varustettu samanlaisilla näppäimillä kuin kannettavissa ja luultavasti ostankin langattoman bluetooth-näppäimistön. Näppäimistöön kaipaisin kuitenkin pageup/pagedown ja etenkin home/end ja delete -näppäimiä. Vaikka kyseiset toiminnot löytyvätkin näppäinyhdistelmien takaa, on niiden käyttö hieman hankalaa. Taustavalaistua näppäimistöä jää hieman kaipaamaan, etenkin naputellessa konetta sylissä hämärässä.

Uudistunut Macbook on kyllä erittäin vakuuttava kokonaisuus, vaikka muutamat ominaisuudet voisivat olla parempiakin. Uudesta Macbookista voi lukea kattavamman arvion esimerkiksi Ars Technicasta.

Oraclen tietokannat haltuun Oracle SQL Developerilla

Oraclen tietokantojen kanssa askarteluun on tarjolla useita eri tasoisia ja etenkin erilaisilla hintalapuilla varustettuja ohjelmia, mutta ilmaisiakin vaihtoehtoja löytyy. Oraclen ilmainen SQL Developer on oiva työkalu SQL:n ja PL/SQL:n kanssa työskentelyyn ja tarjoaakin maksullisiin ohjelmiin lähes verrattavissa olevia ominaisuuksia etenkin satunnaiselle käyttäjälle. Maksullisista ohjelmista mainittakoon Golden, PL/SQL Developer, Hora ja Toad.

Oraclen SQL Developer tarjoaa monipuolisen työkalun tietokannan hallintaan, selaamiseen, raporttien luontiin, SQL-kyselyihin ja PL/SQL-kehitykseen, vaikka ei aivan kaikkia vastaavia ominaisuuksia tarjoa kuin Oraclen SQL+. Toisaalta käyttöliittymä on paria astetta miellyttävämpi, kuin komentorivi-tyylisessä SQL+:ssa. Javalla toteutetuksi Swing-kirjastoa käyttäväksi ohjelmaksi SQL Developer on nopea ja tuntuu ihan ”normaalilta” työpöytäsovellukselta. Kokonaisuutena ohjelma vaikuttaa myös selkeämmältä kuin vastaavan tason Golden, mutta tietenkin ilman vanhojen ohjelmien painolastia nykyaikainen SQL Developer vaikuttaa hyvältä ja helpolta käyttää.

Muutamia pieniä puutteita ohjelmasta vielä löytyy, kuten date-kentän formaatti, joka on ilmeisesti ns. ominaisuus ja pitää asettaa haluamakseen sessio-kohtaisesti. Lisäksi tuettuja kantoja ovat vain 9i-sarjan tietokannat (9.2.0.1), vaikka tuen puuttumisen huomautuksesta huolimatta myös 8i-kannat toimivat.

Tuorein SQL Developer 1.5 -versio tuo mukanaan muun muassa tuen versionhallinnalle ja muita uudistuksia sekä täydentää 1.2-version hieman puutteellista tukea SQL-käskyille. Valitettavasti versio myös tiputtaa täysin pois tuen 8i-kannoilta, jota ainakin itse jäin vielä kaipaamaan, vaikka lähitulevaisuudessa häämöttävät jo 10g-kannat.

SQL Developer 1.5 on ladattavissa Oraclen sivuilta Windowsille, Linuxille sekä Mac OS X:llle. Eniten ohjelmasta saa irti käyttämällä sitä Oraclen 9i, 10g ja 11g -tietokantojen kanssa, mutta tuettuja tietokantoja ovat lisäksi Microsoft Access, SQL Server, MySQL ja SyBase. Ohjelman käyttöön löytyy myös videodemot.

PL/SQL-kehitystä suunnitellessani testailin nopeasti myös ensimmäisessä kappaleessa mainitsemiani ohjelmia, mutta hinta-laatu -suhde oli selkeästi paikallaan SQL Developerin kohdalla, vaikka KeepToolin Hora olikin vaikuttava paketti; myös hinnaltaan.

SQL Developer SQL Developer SQL Developer

Songbird: kehityskelpoinen musiikkisoitin

Musiikkia on kiva kuunnella ja sen mahdollistamiseksi on tarjolla useita erilaisia musiikkisoittimia. Linuxissa perinteiset vaihtoehdot kohdentuvat KDE:ssa AmaroKiin ja Gnomessa Exaileen, mutta muitakin vaihtoehtoja löytyy etenkin Gnomessa. Songbird on uudehko tulokas musiikkisoitin-valikoimassa ja on saatavissa Linuxin lisäksi sekä Windowsille että Mac OS X:lle.

Songbirdin kehitys on vielä alussa ja parisen viikkoa sitten julkaistiin versio 0.5, mutta perusominaisuudet vaikuttivat jo olevan ihan kunnossa. Kuten nimestäkin voi päätellä, Songbird on sukua Mozilla Foundationin tuotteille ja sen myös huomaa: tavallaan sekä huonossa että hyvässä mielessä. Songbirdiä voisi melkein kuvailla Firefoxiksi, joka näyttää iTunesilta ja osaa toistaa mediatiedostoja. Jei. Musiikkisoittimen takana on kuitenkin osaava kehittäjätiimi, jonka historiasta löytyy muun muassa Winamp.

Testailin Songbirdin Linux-versiota ja Gentoon ebuild löytyi perinteisesti Bugzillasta ja asennuskin hoitui heittämällä. Ulkoasultaan Songbird muistuttaa etäisesti iTunesia ja on vakioteemaltaan hillityn musta. Musiikkikokoelman lisäys onnistuu parilla napin painalluksella ja musiikki toistuu nätisti. Videoiden toistamiseen olisi tarvinnut jotain GStreamerin lisäpalikoita, joita en jaksanut lähteä säätämään kuntoon. Musiikin ja videoiden toistamisen lisäksi Songbirdistä löytyy Internet-selain.

Firefoxin tapaan Songbirdin toimintaa voi laajentaa erilaisilla lisäosilla, joista löytyy muun muassa tuki Last.fm:lle, Wikipedialle, kuvan kansien haulle ja vaikka mille. Lisäpalikoiden avulla saadaan myös tuki iPodille ja MTP-laitteille eli muille MP3-soittimille, mutta tietenkin vain Windowsissa, vaikka käytännössä tämä olisi mahdollista myös Linuxissa. En tosin oikein pidä Firefoxin tapaisesta ideasta, että jokainen vähänkin erikoisempi tai yleisempikin musiikkisoittimen ominaisuus löytyy lisäosana eikä musiikkisoittimesta jo valmiina.

Songbird vaikuttaa ihan lupaavalta projektilta Amarokin, Exailen, iTunesin ja Windows Media Playerin kilpailijaksi, mutta kehitystyötä vielä tarvitaan. Etenkin iTunesin asemaa Mac OS X:ssä ja Amarokin asemaa KDE-käyttäjien piirissä voi olla hankala horjuttaa, jos vaihtoehtoinen ohjelma ei tarjoa mitään erityisen oivallista.

Myös Arstechnica on kirjoittanut lyhyehkösti Songbirdistä.

Songbird Songbird Songbird
Songbird Songbird Songbird

Esimakua OpenOffice.org 3.0 -versiosta: oikeaan suuntaan

OpenOffice.org on hyvä toimisto-ohjelmistopaketti, mutta kokonaisuutena vielä kaukana kaupallisesta Microsoft Officen hiotusta paketista. Loppuvuodesta julkaistavaksi suunniteltu OpenOffice.org 3.0 tuo useita kaivattuja uudistuksia, mutta OpenOffice.org Ninja -blogin esikatsauksen perusteella, uudistukset eivät ole siltikään maata järisyttäviä.

Esikatseltuina uudistuksina mainitaan OpenOffice.org Writerin osalta useiden sivujen näyttäminen, muistiinpanot marginaalissa ja tuki Microsoft Office 2007 -formaatille. Calc saa Solverin sekä näyttää solujen valinnat läpinäkyvästi eikä enää mustalla. Lisäksi solujen määrä kasvaa 256:sta 1024:ään. Mac-käyttäjien ilona on virallinen tuki Aqua-käyttöliittymälle, jolloin OpenOffice.org toimii kauniimmin myös Maceissä. Tähän asti Aqua-versiot ovat olleet epävirallisia, mutta ihan kohtalaisesti toimivia.

Uudistukset eivät pintapuolisesti näytä olevan mitään suuria, eikä OpenOffice.orgin suurimpiin kompastuskiviin tuoda uudistuksia. Writerin käyttö on luultavasti edelleen yhtä haastavaa ja jäykkää muun muassa sisällysluettelon, ristilinkitysten ja muotoilujen suhteen. Nämä ongelmat löytyvät toki myös osittain eri Wordin versioista. Tietenkin suurin OpenOffice.orgin hidaste on Microsoft Officen valta-asema ja erilaiset tiedostoformaatit, joita ei ihan pienellä murreta.

Microsoftin Office järkäleeseen verrattuna OpenOffice.org jättää toivomisen varaa, mutta kokonaisuutena tarjoaa hyvän ja varsinkin ilmaisen vaihtoehdon dokumenttien tuottamiseen. Kehityssuunta näyttää 3.0 -version esimaun perusteella hyvältä, mutta suurempia ja mullistavampia uudistuksiakin kaipaisi. Tarvittaisiin hieman Office 2007 -tasoista muutosta kokonaisuuden saattamiseksi uudelle käytettävyyden tasolle.

Hillitse Macin käynnistymisäänen voimakkuutta

Macistit ovat varmasti huomanneet, että konetta käynnistäessä kuuluu aina käynnistymisääni hieman Windows-maailman tapaan, ellei äänenvoimakkuutta ole mykistänyt. Vaikka Maceja ei tarvitse päivittäin käynnistellä ja käynnistymisäänen voi välttää, on myös vaihtoehtona säätää käynnistymisäänen voimakkuus erikseen.

StartupSound.prefPane on ohjelma, jonka avulla voidaan hallita Macin käynnistymisääntä ja voimakkuutta voidaan säätää riippumatta ääniasetuksista. Ohjelman asennuksen jälkeen ”System Preferences”-ikkunasta löytyy ”Startup Sound”-kohta. Saatavilla sekä PPC että Intel Maceille ja toimii myös Leopardissa.

Myös Psst osaa hiljentää Macin käynnistymisäänen muuttamatta muita ääniasetuksia. Psst ei kuvien mukaan integroidu aivan yhtä saumattomasti OS X:n maailmaan, kuin kilpailijansa, mutta tarjoaa samat toiminnallisuudet. Saatavilla sekä PPC että Intel Maceille, mutta en listasta löytänyt mainintaa Leopardin kanssa toimimisesta.

Käynnistymisääni on pieni ongelma, mutta kun pari kertaa unohtaa hiljentää koneen ennen uudelleenkäynnistämistä ja ääni kajahtaa luentosalissa, olisi kyseistä säätöominaisuutta osannut arvostaa.

S60-puhelimen kanssa kommunikointi Linuxia tai Macia käyttäen

Nokian S60-sarjan puhelimille on mielestäni ihan hyvä ohjelmistotuki Windows-alustalla Nokian PC Suiten tarjoamana, mutta Macissa ja etenkin Linuxissa luurin kanssa keskusteleminen onkin sitten jo hieman hankalampaa. Mac-käyttäjien näkökulmasta tilanne on kohtalaisen hyvä, sillä Mac OS X:lle on saatavilla yhteystietojen ja kalenterin synkronointiin iSync-ohjelma ja Nokia Multimedia Transfer kuvien, musiikin ja videoiden siirtelyyn. Linux-käyttäjät jätetään tässäkin yhteydessä kolmannen osapuolen tarjoamien ohjelmistojen armoille, eikä tarjonta ole ollenkaan lupaavaa.

Ei S60-puhelimien ja Linuxin yhteistyö mahdotonta ole ja aiheeseen löytyy myös ohjeita esimerkiksi ”Playing with Series 60 Phones and Linux” -otsikolla ja aika säätämiseltä se vielä vaikuttaa. Asian helpottamiseksi saatavilla on myös ohjelmia kuten Wammu, joka käyttää kommunikointiin Gammu-kirjastoa. Gammun sivuilla on listattuna Nokian luureja, mutta toiminnallisuuden aste vaihtelee eri mallien välillä ja uudemmat mallit ovat kohtalaisen heikosti tuettuja.

Kokeilin nopeasti Wammua, mutta sen verran epätoivoiselta N95:n yhdistäminen vaikutti, että kokeilu jäi lyhyeen. Ilmeisesti Bluetoothia käytettäessä asiat voisivat olla paremmin kuin USB-datakaapelilla, mutta pöytäkoneesta ei Bluetoothia löydy. Datakaapelillakin voisi onnistaa, jos jaksaisi vain säätää riittävästi kernelin moduuleja ja kohdistaa kattolampun varjon heijastumista koneen kyljestä.

On toki ymmärrettävää, että Nokia tarjoaa PC Suitea vain Windows-ympäristöön, sillä siellähän suurin osa käyttäjistäkin on. Ainahan Linux-käyttäjät voivat virtualisoida Windowsin ja PC Suite toimiikin hyvin VMware Serverin ja Windows XP:n yhdistelmänä. Ilmeisesti tällä tavalla voi päivittää luurin ohjelmistonkin, mutta en välttämättä lähtisi yrittämään, kun vaihtoehtojakin on. Myös Macissa on mahdollista käyttää virtualisoitua PC Suitea esimerkiksi Parallelsin avulla. Ei virtualisointi koskaan oikeaa ohjelmaa korvaa, eikä ole kovin kätevää, mutta riittävän toimivaa.

Mac-käyttäjien osuus tietokoneiden käyttäjistä kasvaa, joten luulisi Nokiankin harkitsevan edes PC Suiten Mac-version toteuttamista, ihan vain asiakaspalvelun kannalta. Itseasiassa Macin ja luurin yhteistoiminta on jo nyt perustarpeet kattavaa, joten todellista tarvetta ei taida olla.

Hartsiin jäädytetty iPod tarjoaa funktionaalista taidetta

Jos perinteinen mp3-soitin olohuoneen viihdekeskuksessa tuntuu liian tylsältä ratkaisulta, kannattaa seurata taiteilija Billy Chasen mallia ja niin sanotusti räjäyttää iPod hartsikuution sisään. Jääkuutiolta näyttävään kokonaisuuteen upotettu iPod on purettu osiin, mutta samalla säilytetty soittimen toiminnallisuus. Lopputuloksena on funktionaalista taidetta.

(via Gizmodo)

Resinpod Resinpod Resinpod