Q Acoustics 1030i -kauittimet jytäävät tahdikkaasti

Viime aikoina, lähinnä Spotifyn ansiosta on tullut tutustuttua musiikin tarjontaan hieman kattavammin ja löydettyä uusia bändejä. Töissä musiikin siirtämisestä tietokoneesta korvakäytäviin huolehtii Koss Porta Pro:t, mutta kotona Audio Pro Stage 4:t ovat jättäneet äänen suhteen hieman toivomisen varaa. Asialla oli tehtävä jotain ja Hifimaailma testasikin 2/2009 numerossaan sopivasti edullisia lattiakaiuttimia. Loppuarvosanoissa Simex SA4Ti -kaiuttimet kipusi keulapaikalle, mutta bassotoiston osalta kehotettiin hankkimaan lisäksi subwoofer ääntä jykevöittämään. Koska samat tähtimäärät saaneet Q Acoustics 1030i -kaiuttimet tarjosivat tasapainoisempaa kokonaisuutta, oli päätös suhteellisen selkeä.

Q Acousticsin 1030i -kaiuttimet eivät ole ulkonäöltään ihan perinteiset, mutta käytyäni katsomassa kaiuttimia Musiikin.comissa, ei kuvien perusteella hieman erikoinen ulkonäkö ollut oikeasti niin järeä. Yleisesti ottaen etenkin hieman parempien kaiuttimien ulkonäössä on usein yritetty hieman liikaa ja pyrkimys optimaaliseen äänentoistoon ajaa visuaalisen miellyttävyyden edelle. Kaiuttimet kustansivat ostohetkellä Musiikin.comista 399 euroa ja kaiuttimet tuotiin ystävällisesti vielä kotiin asti (4. krs.). Palvelu oli mainiota ja asiakasta muistettiin myös myöhemmin tiedustelemalla kaiuttimien sointia.

En ole varsinaisesti hifisti tai kultakorva, joten kaiuttimien soinnin analysointi jääköön osaavammille tahoille. Todettakoon vain, että ääni on nyt selkeämpi ja bassoakin löytyy ihan mukavasti. Liitäntöjen osalta kaiuttimista löytyy tuplajohdotus ja kaiutinkaapelit kiinnittyvät banaaniliittimillä. Kaiuttimet toimivat hyvin ja ääntä lähtee ihan riittävästi kerrostaloasunnossa soittamista ajatellen, joka ei ole muutenkaan kovin ystävällinen äänentoistoa ajatellen.

Uusien kaiuttimien myötä ajattelin päivittää myös AV-vahvistimen, mutta koska vanhan Sonyn STR-DE595 -vahvistimen teho tuntuu riittävän, jää uusi vahvistin toistaiseksi ostoslistalle. Lisäksi liitäntöjen osalta löysin vahvistimesta vielä yhden vapaan optisen sisääntulon, jota olin kaipaillutkin. Toki vahvistimen jousiliittimet kaiutinkaapeleille ovat aika naurettavat, mutta menkööt.

Q Acousticsin 1030i -kaiuttimet istuvat Ikeasta kasattuun sisustukseen ihan hyvin ja kun olohuoneen järjestyksen vielä käänsi 180 astetta, asettuvat kaiuttimetkin paremmin kokonaisuuteen nähden. Seinät kyllä kaipaisivat hieman piristystä, jos niissä vain olisi tauluille reiät valmiina.

Olohuone Olohuone

Spotify tarjoaa tuoretta näkemystä nettimusiikkiin

Eikö olisi hienoa, jos sekä kotona että töissä voisi kuunnella haluamaansa musiikkia? Ennen tähän tarvittiin musiikkikokoelman kopioimista myös työkoneen levylle, mutta nyt musiikkia voi hakea Spotifysta ja aloittaa luukuttamisen. Tietenkin valikoimasta ei välttämättä löydy kaikkia tuttuja yhtyeitä tai kappaleita, mutta vastaavasti tarjonnasta voi löytää uutta materiaalia. Vajaan viikon kokeilulla voi sanoa, että Spotify toimii mainiosti, sekä tarjontansa että äänenlaatunsa osalta.

Spotify on siis loppuvuodesta 2008 julkaistu verkkomusiikkipalvelu, joka tarjoaa kaikkien neljän suuren (EMI, Sony BMG, Warner Music ja Universal Music) levy-yhtiöiden musiikkia striimattuna. Käyttäjille musiikkia tarjotaan kahtena eri versiona: mainosrahoitteisena ja tilausmaksullisena. Mainosrahoitteinen maksuton versio on tällä hetkellä vielä kutsun takana, mutta tilausmaksulla palveluun saa rajattoman kuunteluoikeuden ilman mainontaa. Vuorokausitilaus maksaa euron, kuukauden saa kympillä.

Spotifyn kuunteleminen tapahtuu hieman iTunesia muistuttavan tietokoneelle asennettavan ohjelmiston kautta ja striimattavan musiikin äänenlaatu on hyvää. Teknologiapuolella on ideoita haettu vertaisverkoista. Musiikkia voi kuunnella radiomaisesti eri musiikkityyppien perusteella tai hakea haluamaansa yhtyettä. Kätevänä ominaisuutena on mahdollisuus omien soittolistojen luomiseen, joita voi sitten jakaa muiden käyttäjien kesken. Myös levyihin ja kappaleisiin voi linkittää. Palvelussa kuunnellun musiikin voi lisäksi scrobblata Last.fm:ään. Miinuspuolena mainittakoon, että musiikkia etsimisessä saa hakutuloksiin usein useita samoja biisejä moneen kertaa.

Ei Spotify tietenkään musiikin omista korvaa, sillä sitä ei voi ottaa mukaansa lenkkipoluille tai kuunnella kätevästi olohuoneen mediakeskuksesta, mutta tarjoaa kätevän tavan löytää uutta musiikkia ja ”yhteisöllisyyttä”. Lisäksi nyt töissä ei aina tarvitse kuunnella samoja kappaleita, nettiradioita tai avokonttorin hälinää.

Saa nähdä, miten ensi viikolla tapahtuva musiikkivalikoiman kaventaminen karsii palvelun tarjontaa.

Spotify Spotify
Spotify Spotify

Sandisk Sansa Clip 4GB on pieni ja toimiva

Nykyisen suhteellisen edullisen viihde-elektroniikan aikakautena laitteen tai sen osan hajotessa, tulee melkein edullisemmaksi ostaa uusi ja entistä ehompi laite. Pari vuotta sitten ostamastani Creativen Zen V Plus -mp3-soittimestani hajosi viime viikolla nappikuulokkeiden toinen johto, ja ajattelin, että on melkein kannattavampaa hankkia samantien uusi mp3-soitin, kuin uudet nappikuulokkeet. Voisinhan aina käyttää uuden soittimen nappikuulokkeita vanhan soittimeni kanssa, jos laite ei muuten tyydyttäisi.

Tällä kertaa en juurikaan jaksanut miettiä, minkä mp3-soittimen ostaisin, sillä edullisten ja pienten soittimien markkinat ovat kohtalaisen pienet: vaihtoehdoiksi lopulta jäivät Sandisk Sansa Clip ja Creative Zen Stone Plus. Molemmista löytyi vaadittavat ominaisuudet: radio, pieni koko, 4GB tilaa ja edullinen hinta. Applen tuotteen jätin huomioimatta, sillä niiden ominaisuudet eivät ole käyttötarpeisiini riittävät.

Sansa Clip Sansa Clip

Lopulta nopean harkinnan jälkeen päädyin valitsemaan Sandiskin Sansa Clip 4GB -soittimen, koska halusin hieman vertailevaa kokemusta muiden valmistajien tuotteista. Täytyy todeta, että osana tässä valintapäätöksessä oli kyllä myös lehdissä näkyneet mainokset sekä mainostettu Tekniikan maailman ”Pienimmät musiikkisoittimet” -vertailun hyvät arviot, jos nyt TM:n viihde-elektroniikan vertailuihin voi yhtään sen enempää luottaa, kuin MikroBitin tekemiin testeihin.

Hieman ostaessa kyllä mietitytti soittimen toimiminen Linuxissa ja Amarokin kanssa, sillä myyntipakkauksessa puhuttiin tietenkin vain Windowsista ja Media Playerista. Olin kuitenkin luottavainen ja kyllähän Sansa Clip oli kuin olikin libmtp yhteensopiva ja tunnistui Linuxissa massamuistiksi ja myös Amarok hyväksyi laitteen ilman mitään kikkailuja.

Dmesg kertoi laitteesta seuraavaa:

usb 7-2: new full speed USB device using uhci_hcd and address 2
usb 7-2: not running at top speed; connect to a high speed hub
scsi12 : SCSI emulation for USB Mass Storage devices
usb-storage: device found at 2
usb-storage: waiting for device to settle before scanning
scsi 12:0:0:0: Direct-Access SanDisk Sansa Clip 4GB v01. PQ:0 ANSI:0
sd 12:0:0:0: [sdd] 8005632 512-byte hardware sectors (4099 MB)
sd 12:0:0:0: [sdd] Write Protect is off
sd 12:0:0:0: [sdd] Mode Sense: 04 00 00 00
sd 12:0:0:0: [sdd] Assuming drive cache: write through
 sdd:
sd 12:0:0:0: [sdd] Attached SCSI removable disk
sd 12:0:0:0: Attached scsi generic sg4 type 0
usb-storage: device scan complete

Laitteen toimivuudesta myös Linuxissa olisi voinut mainita tuotepakkauksessa, mutta tietenkin on helpompaa tukea vain Windowsia, vaikka soitin mahdollisesti toimisikin muillakin alustoilla. Linux-käyttäjämäärät ovat vielä sen verran pieniä, että Linux-tuen mainostamisella ei varmastikaan saavuteta merkittäviä myyntimääriä. Testasin soitinta myös Windowsissa ja käyttö oli yhtä helppoa kuin Linuxissakin. Soitin vain USB-piuhaan kiinni, Media Player tulille ja soitin aloitti tietojen synkronoinnin. Soittimen pakkauksessa ei edes tule mitään ajureita saati erityisiä ohjelmistoja, eikä niitä tarvittaisikaan.

Käytännössä Sansa Clip toimii näpsäkästi ja on melkein liiankin pieni. Taskussa kannettaessa kuulokkeiden liitäntä on hieman hankalasti soittimen sivulla, mutta soitin on selkeästi suunniteltu pidettävän pohjassa olevan klipin avulla esimerkiksi farkkujen vyölenkissä, jolloin kuuloketöpseli ei ole hankalasti tiellä. Itselle soittimen tärkein ominaisuus eli radion herkkyys on vähintään Zen V Plussan tasoa ellei jopa hieman parempi. Nappikuulokkeet ovat omiin korviini hieman mukavammat ja pysyvät paikoillaan paremmin kuin Creativen vastaavat. Musiikin äänenlaadusta en osaa sen enempää sanoa, kuin että ihan hyvin toistuu. Negatiivisina puolina mainittakoon, että valikoissa seikkaillessa nappien painallus tuottaa aina kauhean naksahduksen ja äänenvoimakkuus on pienimmilläänkin melkein normaalitasoa, joten hiljaa ei voi musiikkia kuunnella.

Vajaan viikon käytön perusteella Sansa Clip vaikuttaa asialliselta mp3-soittimelta, vaikka muutamia pieniä yksityiskohtia voisikin hieman kehittää.

Lisäys, 13.7.2009:
Soittimen firmwaren päivityskin onnistuu helposti Sandiskin Sansa -foorumin ohjeilla, vaikka versiosta 1.1.18 päivitys 1.1.32 -versioon ei järisyttäviä muutoksia tuonutkaan. Ilmeisesti tuen FLAC-formaatille, parannuksia soittolista-tukeen ja uudet alku- ja loppugrafiikat.

S-ryhmän poimuri.fi tarjoaa yllätyksetöntä musiikkikauppaa

S-ryhmä mainosti kesäkuun Yhteishyvä-lehdessä poimuri.fi -viihdenettikauppaansa lyhyellä muutaman sivun jutulla ja tarjosi selkeähköt ohjeet musiikin ostamiseen. Ulkoasultaan selkeä, mutta toteutukseltaan perusvarmaa huttua tarjoava musiikkikauppa ei yllätä millään osa-alueella ja onkin yksi turhanpäiväinen musiikkikauppa lisää Internetin tarjontaan.

Pikaisella vilkaisulla poimuri.fi -viihdenettikauppa on kuitenkin toteutettu ihan selkeästi ja musiikin ostaminen sujuu normaalin ostoskoria hyödyntävän web-kaupan tapaan. Musiikin ostamista voi myös testata ilmaisella ”Classic Space”-koekappaleella ja ostoprosessi sujuikin kohtalaisen selkeästi. Tarjolla olevista kappaleista on kuultavissa lyhyehköt otteet, joten sikaa ei tarvitse säkissä ostaa.

Perusominaisuuksina poimurista tietenkin löytyy kopiosuojauksella varustetut WMA-kappaleet (192 kbit/s), mutta vähemmistönä myös jotain MP3-sisältöä (320 kbit/s). Musiikkivalikoima vaikuttaisi olevan monipuolinen, mutta sillä ei ole merkitystä, kun valikoimassa on pääosin vain käyttäjää kiusaavia vaihtoehtoja. Lisäksi kappaleet on pakattu zipillä latausaikojen lyhentämiseksi, ihan kuin kopiosuojauksessa ei olisi riittävästi haitaketta. Ainakaan koekappale ei ollut kooltaan yhtään sen pienempi pakattuna tai ilman pakkausta. On siis kirjoittamattakin selvää, että palvelu on tarkoitettu IE:llä surffaaville Windows-käyttäjille, jotka kuuntelevat musiikkinsa Media Playerillä.

Myös musiikin hinta on valittu perinteisen riistohinnoittelun mukaan, sillä yksittäiset kappaleet irtoavat pääosin 1,39 eurolla ja levyjen hinnat liikkuvat siinä kolmentoista euron molemmin puolin. Maksaminen onnistuu luottokortilla tai verkkopankkitunnuksilla, jolloin hintaan lisätään muutaman kymmenen senttiä.

Etenkin musiikin ostamisen monimutkaistaminen zip-paketoinnilla on varsin erikoinen ratkaisu, jonka myöhemmin totesin ilmeisen yleiseksi musiikkilataamojen ratkaisuksi. Minkä latausajassa säästät, sen purkamisessa ja ihmetellessä häviät. Myöskään tekninen toteutus sivun lähdekoodiin vilkaisemalla ei vakuuta: puuttuva DOCTYPE-määrite, sisäänleivottuja CSS-määritteitä, JavaScriptiä HTML:n seassa eikä ns. unobtrusive-tavalla ja taulukoista puhumattakaan. Kaiken lisäksi ulkoasu on selkeästi rikki, sillä oikean puoleinen osio on tippunut muun sisällön alapuolelle. Lisäksi palvelun etusivulla mainostetaan kilpailua, joka on päättynyt jo yli viikko sitten.

Onneksi Internetistä löytyy parempiakin musiikkikauppoja kuten esimerkiksi The Ground, joka ei sekään tosin hinnalla kilpaile. Heikkojen suoritusten listaan voidaan vastaavasti lisätä varmastikin jokainen latauslista.fi-sivuston listaamista musiikkikaupoista, joihin lukeutuvat muun muassa Nokia Music Store, MTV Music Shop ja HS Musiikkilataamo.

Jos tekniset kopiosuojaus- ja hinnoitteluasiat jätetään huomioimatta, on poimuri.fi -musiikkilataamo toteutettu kohtalaisen helppokäyttöisesti ja turhaa krumeluuria käyttämättä, jota ei monesta muusta musiikkikaupasta voi sanoa.

poimuri.fi poimuri.fi poimuri.fi

Amarok ja Creative Zen V

Olin alkuun hieman epäileväinen MP3-soittimeni toiminnasta Linuxissa, mutta huoli oli turhaa. Olin positiivisesti yllättynyt kuinka helposti Creativen Zen V Plus Linuxin ja Amarokin kanssa toimi. Tarvittiin vain libmtp:n asentaminen, Gentoon USE-asetuksiin Amarokille mtp ja Amarokin laiteasetuksissa määriteltiin laitteeksi MTP-laite. Lopuksi vielä piuha kiinni ja yhdistä.

Libmtp on POSIX-yhteensopiva (lue Linux) toteutus Microsoftin Media Transfer (MTP) protokollasta, josta libmtp:n toteuttamaa käyttöjärjestelmästä riippumatonta MTP Basic -rajapintaa on ehdotettu myös standardoitavaksi. Libmtp on yhteensopiva useiden MTP:tä käyttävien laitteiden kanssa.

Amarokin ja Zen V:n yhteistoiminta ja kappaleiden siirtäminen on melkein helpompaa Linuxissa kuin Windowsissa, sillä turhat kikkailut on jätetty pois. Musiikin siirtäminen onnistuu normaalisti raahaa & pudota -menetelmällä, kansitaidekin näytti siirtyvän ja kun vielä soittolistan luominenkin onnistui, olen tyytyväinen. Tietenkin Creativen oma ohjelma tarjoaa mahdollisuuden soittimen kokonaisvaltaiselle käyttämiselle, mutta en tarvitse MP3-soittimeen ahdettuja turhia ominaisuuksia kuten videoita, kalenteria tai tehtäviä.

Hieman alle vuoden ikäinen Creative Zen V Plus on toiminut mainiosti ja radionkin herkkyys on ihan kohtalainen. Kestävyyskin on kohdallaan, vaikka yhden napin toiminnassa onkin jo hieman jäykkyyttä havaittavissa ja kuulokkeista kuuluu ajoittain hiljaista nakutusta. Kosteassa pyöräilypaidassa vietettyjen tuntien huomioiden, tämä ei ole mikään yllätys.

Mielestäni Zen V Plus tarjoaa hyvän vaihtoehdon kaikkialla hehkutetulle iPodille, vaikka en juurikaan Creativen tuotteita (äänikortit) arvosta ja pidän Applen tuotteista. Lukuunottamatta iTunesia, en näe mitä erikoista iPodissa on, muuta kuin kalliimpi hinta, ei radiota eikä kelvollista Linux-tukea. Seuraavaa soitinta hankittaessa voikin laitteen Linux-tuki olla ratkaisevassa asemassa, tai sitten vaan täytyy yksinkertaisesti hankkia samalla kertaa sekä Macbook että iPod.

Amarok

Grillausta musiikin tahdissa, Memphis MP3 Player BBQ Grill

Memphis BBQ Grill

Kesän lähestyessä grillit vedetään esille varastoista ja viritetään valmiiksi kesän grillikautta odoteltaessa. Jos varastossa oleva grilli on päässyt pahasti hapettumaan tai grilliä ei ole, on markkinoilla tarjolla mitä erilaisempia grillejä.

Memphis MP3 Player BBQ Grill on tyylitietoisen vaihtoehto kesän grillijuhliin. Grilli tarjoaa kahden kaasupolttimon ja 50-luvun tyyliin viimeistellyn ulkoasun lisäksi kaiuttimet ja audioliitännän esimerkiksi MP3-soittimelle. Hintaa grillillä on noin 230 puntaa.

Nyt vain hieman aurinkoa, musiikki soimaan, grilli tulille ja pihvit paistumaan. (via Gizmodo)

29 vaihtoehtoa iPodille

Applen iPodin voidaan sanoa hallitsevan mp3-soitinmarkkinoita, mutta markkinoilla on paljon vaihtoehtoisia laitteita. MP3 Newsfire on listannut 29 vaihtoehtoista mp3-soitinta. Listassa on kuvattu eri laitteiden perusominaisuudet ja hieman arvioitu vekottimien mahdollisuuksia.

Hyviä mp3-soittimia on markkinoilla useita, mutta Applen iPod ja iTunes yhdistelmää on vaikea lyödä. Ehkä vahvimmat iPod -haastajat ovat Microsoft Zune, Creative Zen Neeon 2, Creative Zen V Plus ja SanDisk Sansa e280. Teknisiltä ominaisuuksiltaanhan mp3-soittimet ovat melkein samanlaisia, mutta vaihtoehtosoittimissa on usein lisäominaisuutena muun muassa FM-radio.

(via Gizmodo)