Avainsana: teknobula

Tekniikasta sitä ja tätä

Timanttijauhetta prosessorin siilelle ja lämmöt laskevat

Timantit ovat ikuisia ja timanteille löytyy useita erilaisia sovelluskohteita työkaluista koruihin. Hieman erikoisempi käyttökohde on erikoisista projekteista tunnetun Inventgeek.com-sivuston omatekoinen timanttitahna, jonka lämmönjohtavuutta verrattiin kaupasta saatavaan hopeatahnaan. Testitulokset olivat lupaavia.

Projektissa valmistettiin timantteihin perustuvaa lämpöä johtavaa tahnaa, jota varten eBaysta ostettiin noin 30 dollarilla 5,6 grammaa eli 28 karaatia 60 000 karkeuksista timanttijauhetta. Tämän jälkeen timanttijauhe sekoitettiin polydimetyylisiloksaania ja polytetrafluorietyleeniä sisältäneeseen piitahnaan, joka ei sisältänyt lämpöäjohtavia materiaaleja, kuten sinkkioksidia. Teoriassa timanttitahnan pitäisi johtaa paremmin lämpöä kuin hopeatahnan, sillä hopean lämmönjohtavuus on 429 wattia / W/m·K, kun timantilla se on 900 – 2320 W/m·K.

Timanttitahnan toimivuutta testattiin 3,4 GHz:n kellotaajuudelle ylikellotetulla Pentium D -prosessorilla ja Arctic Cooling Freezer Pro 7 -coolerilla ja testeissä havaittiin jopa 16 astetta alhaisempi lämpötila rasituksessa, kuin käytettäessä Arctic Silverin hopeatahnaa. Aihetta käsittelevässä Muropaketin uutisessa kuitenkin epäillään tulosten luotettavuutta, sillä testitulokset ovat esitetty Inventgeekin-sivuilla melko ympäripyöreästi.

Timanttitahnalla olisi silti varmasti kysyntää tietokoneharrastajien viritysmarkkinoilla, joissa erikoisuus on valttia. Sivuilta löytyy myös yksinkertaiset ohjeet oman timanttitahnan valmistukseen, joten nyt lyömään naapurin pojalle luu kurkkuun. Kullatut liittimet eivät ole mitään timanttiseen jäähdytykseen verrattuna.

Tässä yhteydessä voidaankin huomioida, että timanteilla on lämmönjohtokyvyn lisäksi myös naisiin vaikuttavia ominaisuuksia, mutta jos kerrot ostaneesi timantteja tietokoneellesi, ei havaittavissa ole ainakaan lämmön alenemista. Kertoman mukaanhan timantit ovat naisen parhaita ystäviä

(via Muropaketti)

F1:sten mestaruustaistelu näkyi myös Internet-liikenteen tilastoissa

Netti-tv:n käyttö on yleistynyt maksullisten Formula 1 -lähetysten myötä ja muun muassa Sopcastin ja TVU:n tarjoamat palvelut ovat toimivuudeltaan ja kuvaltaan melkein kelvollisia. Sunnuntain taistelu Formula 1:sten maailmanmestaruudesta näkyikin ”selkeänä” piikkinä Ficixin tilastoissa * (Internetin suurin solmupiste Suomessa), kun liikenne ylsi ”Tietoja koneesta” -blogin ”Tavisten netti-tv tukkisi internetin” -kirjoituksen mukaan 19,7 gigabittiin sekunnissa lisääntyen 33 prosenttia normaalista 15 gigabitistä.

Tiedä sitten onko kyseinen liikennepiikki suoraan Formuloiden ja netti-tv:n ansiota, mutta sen verran kutkuttava ja jännittävä viimeinen kilpailu Formula 1:ssä oli, ettei olisi mikään ihme. Jos parhaimpina aikoina ilmaisena näkyneet F1-lähetykset keräsivät lähes miljoona katsojaa ja tietojen mukaan MTV3 on myydyt kanavapakettinsa noin 280 000 kotitalouteen, on potentiaalisten katsojien määrä huima. Kiinnostus netti-tv:hen näkyi myös blogin kävijämäärässä käsiteltyäni Formuloiden seuraamista netti-tv:stä Linuxissa ja Windowsissa. Tällä kertaa seurasin mestaruustaistelun suorana televisiosta, sillä megasella yhteydellä netti-tv on turhan kitkuttelua.

Olen samaa mieltä Tietoja koneesta -blogin kanssa, että suuren yleisön suosiota ei netti-tv tule luultavasti koskaan keräämään, sillä sen verran monimutkaista ohjelman käyttäminen vieläkin on. Palveluiden käyttäminen ei ole niinkään laajakaistayhteyden leveydestä kiinni vaan palvelun toteutuksessa, tai ylipäätään tarjonnassa. Esimerkiksi Ylen Areenaa tai Sopcastia varten palveluntarjoajien monimegaiset laajakaistayhteydet ovat juuri passeleita, vaikkakin asiallisesti hinnoiteltu 2/1 Mbit/s -liittymä on hieman rajoitteinen ja vastaavasti 8/1 Mbit/s -liittymä on hinnoiteltu hieman suolaisesti. Ylen Areenakin jopa toimii Linuxilla, vaikkakin videosoittimen kontrollit jäävät saamatta ja ohjelmaa on pakko katsoa kuten televisiosta. Areenan kaltaisia palveluita toivoisi olevan enemmänkin tarjolla, sillä kysyntää varmasti olisi, ellei hintaa ja kuvanlaatua perinteiseen tyyliin kiskottaisi kipurajan yläpuolelle. Tietenkin ilmaispalvelut, eli mainosrahoitteiset, ovat nykyaikaa, mutta sellaisen toivominen olisikin jo hieman liikaa.

* Ficix voisi tarjota kiinteät linkit historia-tilastoihinsa, eikä vain tuoreinta tilannetta.

Applen Leopard lokakuun lopussa

Internetin uutissivustoilla on uutisoitu pitkin vuotta Applen uudesta Mac OS X -käyttöjärjestelmästä, sen ominaisuuksista ja julkaisupäivästä. Eilen Apple viimein julkisti Leopardin ilmestyvän ensi perjantaina 26.10. Käyttäjäystävällisesti Leopardista on tarjolla vain yksi täydellinen versio, joka maksaa tutut 129 euroa. Microsoftin kannattaisi ottaa Applesta mallia miten käyttöjärjestelmät hinnoitellaan. Oman Leopardinsa voi laittaa ennakkotilaukseen Applen verkkokaupasta, jolloin se toimitetaan ilman toimituskuluja.

Leopardissa on yli 300 uutta ominaisuutta ja kehitysversioiden perusteella Leopard ei näyttäisi olevan Vistan kaltainen floppi. Laitteistovaatimukset ovat maltilliset, mutta vaikka 1,33 GHz G4-prosessorilla varustettu iBookini täyttääkin uuden OS X:n vaatimukset, taitaa se silti jäädä hankkimatta. Tiikeri palvelee nykymittapuilla hieman alitehoista iBookkia ihan riittävästi.

Pitäisi melkein laittaa iBook myyntiin ja katsella toisesta pöytäkoneesta luopumista ja Leopardilla varustetun Macbookin hankintaa.

Maisemakuvien ehostusta samanlaisten kuvien avulla

Aina ei lomalla otetut kuvat onnistu kuten tahtoisi ja maisemakuviin jää epämiellyttäviä kohteita. Eikö olisikin mainiota, jos pieleen menneitä maisemakuvia voisi ehostaa ja luoda haluamansa maiseman.

Carnegie Mellon yliopiston James Hays ja Alexei Efros ovat luoneet tekniikan, algoritmin, jonka avulla voidaan hyödyntää tietokantaan tallennettuja samanlaisia valokuvia, yhdistämällä niitä oman maisemakuvan kanssa ja luodaan maisemakuvasta ehostettu versio. Maisemakuvasta rajataan ensin pois haluttu alue, jonka jälkeen etsitään sopivaa korvaavaa aluetta muista valokuvista.

Hays ja Efros selittävät Siggraph 2007 -konferenssin paperissaan ”Scene Completion Using Millions of Photographs” (11MB PDF) kuvantäydennysalgoritminsa toimintaa, joka perustuu Webistä kerättyihin miljooniin valokuviin.

The algorithm patches up holes in images by finding similar image regions in the database that are not only seamless but also semantically valid. Our chief insight is that while the space of images is effectively infinite, the space of semantically differentiable scenes is actually not that large. For many image completion tasks we are able to find similar scenes which contain image fragments that will convincingly complete the image. Our algorithm is entirely data-driven, requiring no annotations or labelling by the user. Unlike existing image completion methods, our algorithm can generate a diverse set of results for each input image and we allow users to select among them. We demonstrate the superiority of our algorithm over existing image completion approaches.

Maisemakuvien ehostaminen samanlaisten kuvien avulla vaikuttaa ovelalta idealta ja näyttäisi esimerkkikuvien perusteella kohtalaisen toimivaltakin. Lopputuloksena voi saada aivan uusia maisemia, joita voi sitten tyytyväisenä esitellä.

Valokuvien muokkaus on toki ollut mahdollista jo ennen digiaikaakin, mutta nykyään se on jo naurettavan yksinkertaista. Usko valokuvien aitouteen vain murenee ja valokuvien muokkaamisesta onkin ollut paljon puhetta muun muassa uutiskuvien ja luontokuvien kohdalla.

Rekisterinumeroiden tunnistamista tietotekniikan avulla

Tietotekniikan kehitys mahdollistaa oivaltavia sovelluksia, kuten hyödyntämällä kameroita ja tämän jälkeen analysoimalla kuvia konenäön avulla, voidaan esimerkiksi tunnistaa autojen rekisterinumeroita. Youtuben videossa kanadalainen poliisi esittelee lyhyesti järjestelmän toimintaa ja Automatic Licence Plate Recognition:ksi nimetty järjestelmä vaikuttaa kätevältä.

Rekisterinumerotunnistimen toimintaperiaate on yksinkertainen. Vertaamalla tunnistettuja rekisterinumeroita tietokannassa oleviin, voidaan jäljittää nopeasti autoja, jotka esimerkiksi ovat ilman vakuutuksia, rekisteröimättömiä, varastettuja tai liittyvät rikoksiin. Autoon on asennettu kaksi kameraa eteenpäin eli yksi kummallekin kaistalle ja yksi kamera sivulle, jolla rekisterinumeroiden tunnistaminen onnistuu myös parkkipaikalla. Rekisterinumerotunnistin pystyy käsittelemään 3000 rekisterinumeroa tunnissa, eli teoriassa yhden tunnistamisessa kestää 1.2 sekuntia. Järjestelmä on käytössä Kanadassa ja ilmeisesti myös Yhdysvalloissa ja luulisi tuollaisen sovelluksen yleistyvän muuallakin.

Rekisterinumeroiden automaattinen tunnistaminen liikkuvasta autosta voi olla suhteellisen uusi mahdollisuus, mutta yleisesti ottaen rekisterinumeroiden tunnistaminen ei ole mikään uusi keksintö, vaan ensimmäiset prototyypit olivat toimivia jo vuonna 1979. Automatic Licence Plate Recognition -järjestelmää käsitellään myös Technovelgy.com -sivustolla, josta löytyy myös sama Youtube-video. Tietenkin myös Wikipediasta löytyy artikkeli asiaan liittyen.

Enää ei tarvitse ihmetellä miten poliisit jäljittävät autoja rekisterinumeroiden perusteella. Aiheen käsittelyä voisi jatkaa pohtimalla ihmisten yksityisyyttä ja viitata hieman Orwellin 1984-teokseen.

Seagate luopunee PATA-levyistä vuoden 2007 lopussa

Tämä Arstechnican uutinen Seagaten suunnitelmista luopua PATA-levyistä ja siirtyä vain SATA-levyihin vuoden 2007 lopulla, ei juuri yllätä. ISA-väylästä päästiin aikanaan PCI-väylään ja AGP:stä siirryttiin PCIe:hen, joten kehityksen kulku on vääjäämätöntä. Jos yksi kiintolevyvalmistaja siirtyy vain SATA-levyihin, siirtynevät muut piakkoin perässä.

Tietenkin vanhempien koneiden käyttäjät kaipaavat vielä PATA-levyjä, mutta nykyisissä emolevyissä ei IDE-liittimet on karsittu usein siihen yhteen, joka menee optiselle asemalle. Siinähän sitten yrität liitellä levyjä, kun emolevyllä ei ole yhtään vapaata liitintä.

Käyttöjärjestelmien markkinaosuus: Vista yleistyy yritysmaailmassa

Muropaketti uutisoi Vistan kasvattavan tasaisesti markkinaosuuttaan ja viittaa Computerworldin uutiseen Net Applications -markkinatutkimusyrityksen tutkimuksesta. Ihan mielenkiintoinen uutinen, mutta jutussa jätetään mainitsematta, että tutkimuksessa käsiteltiin vain Webbiä selaavat tietokoneet. Lisäksi Computerworldin jutun kommenteista ja tutkijayrityksen sivuilta voi lukea, että Net Applicationin tutkimustapa käsittää pääasiassa yrityssivustoja ja täten tulokset ovat käytännössä hyödyttömät eivätkä kovinkaan tarkat.

”Net Applications’ methodology involves business-oriented websites almost exclusively. Though the results are not completely worthless, they’re also not particularly accurate. By and large, their figures represent business-to-business surfing.” – Network Guy

Käyttöjärjestelmien ja web-selainten markkinaosuudet ovat sinällään mielenkiintoisia asioita, mutta tarkkojen ja muutakin kuin suuntaa-antavien tulosten saavuttaminen on vaikeaa. Varsinkin, jos lähdeaineiston kerääminen perustuu Internet-käytön seuraamiseen. Miten määritellä mistä ja miten tiedot kerätään ja kuinka luotettavina tuloksia voidaan pitää.

Net Applicationin käyttöjärjestelmien markkinaosuus -tilastoista havaitaan, että ”yritysmaailmassa ja yrityssivustoilla” Vistan 4,52% osuus on kerätty Windows XP:n ja Windows 2000:n kustannuksella. OS X:n 6% osuus on pysynyt lähes samana. Vistan yleistyminen ei ole mitenkään yllättävää, sillä (yrityksen) konekannan uusiutuessa valinta osuu helposti Vistaan.

Kovin yleisiä johtopäätöksiä ei erilaisten tutkimuksen perusteella kannata välttämättä tehdä, koska kuten jo vanha sanonta menee: vale, emävale, tilasto. Tässä tapauksessa tiedot ovat enemmän kuin suuntaa antavia lähinnä juuri tietyillä käyttäjäryhmillä ja sivustoilla. Erilaisia tilastoja ja tutkimuksia milloin mistäkin aiheesta näkee kaikkialla, mutta aina kannattaa ottaa huomioon mistä ja miten tiedot on kerätty.