Avainsana: tofkholm

Maastopyöräilyn harrastamiseen on hyvät maastot pääkaupunkiseudulla, mutta välillä on hyvä matkata hieman pidemmälle ja saada vaihtelua metsä- ja kalliopolkuihin. Toukokuun puolessa välissä lähdin jälleen MTBCF:n, eli Mountainbike Club Finlandin, matkassa kohti Tukholmaa, jossa edessä odotti kolme päivää ajamista lähialueen maastoissa. Tänä vuonna tiesi jo hieman mitä matkalta odottaa, sillä tein vastaavan reissun myös vuosi sitten. Jälleen kerran Tukholma tarjosi kolme päivää, 12 tuntia ja 120 kilometriä unohtumattomia polkuja upean kesäisessä säässä. Nopea vilkaisu reissuun näkyy Instagram kuvistani.

Päivä 1, Hellasgården ja Solsidan

Matka Itämeren yli kohti Tukholman maastoja alkoi lähestyä loppuaan, kun Viking Gabriella lipui hiljaksiin satamaan. 30 innokasta maastopyöräilijää odottivat jo autokannella, että keulaportti avattaisiin ja pääsisivät viemään tavarat hotellille ennen suuntaamista lähialueen metsiin. Myös tänä vuonna matkan majapaikkana toimi viime vuonna hyväksi havaittu Scandicin Sjöfartshotellet aivan Slussenin nurkilla ja lyhyen ajomatkan päässä laivarannasta.

Laivarannassa ajoporukka jaettiin neljään eri ryhmään ajomieltymysten mukaisesti ja valitsemani ryhmä suuntasi hotellin kautta kohti Tukholman lähialueen luonnonpuistoa, Hellasgårdenia, joka tarjoaa alueen kenties parhaat pätkät ja käydä kääntymässä Solsidanissa. Kun viime vuonna sää oli kolea ja puolipilvinen, paistoi aurinko nyt pilvettömältä taivaalta ja lämpöasteita mukavat 23. Ennen metsään siirtymistä ehti vielä poiketa matkan varrella katselemassa miltä Specialized Concept Storen valikoimat näyttivät.

Ensimmäisenä ajopäivänä valitsin leppoisan ryhmän, joka suuntasi Hellasgårdenin läpi kohti Solsidania, jossa odottaisi lounas, ja sen jälkeen ajettaisiin takaisin Hellasgårdenin maastoja pitkin hotellille. Jyvis veti viiden kuskin ryhmää rauhallisella vauhdilla ja muun muassa A-Traililla ja Area 51:lla pystyi päästelemään omaa vauhtiaan. Aurinkoinen keli ja kuivat kalliot tarjosivat nautittavaa ajettavaa. Kivikkoiset maastot osoittivat myös renkaiden ja ajolinjojen merkityksen, sillä päivän aikana koettiin kolme rengasrikkoa, joista yksi vaati lopulta uuden takarenkaan hankkimisen.

Reitti Hellasgårdenin läpi Solsidaniin ja takaisin oli pituudeltaan noin kuusi tuntia, josta ajoaikaa 4 tuntia ja 50 minuuttia. Matkaa kertyi 47 kilometriä 11,6 kilometriä tunnissa keskivauhdilla. Mukavaa ajamista. Takaisin hotellilla olimme lopulta hyvissä ajoin kello 17 aikoihin, kun poikkesimme vielä kaupassa hankkimassa tarvittavia eväitä iltaa ja seuraavia päiviä varten.

Päivä 2, Bogesund

Lauantai oli reissun niin sanottu pitkä päivä ja tällä kertaa lähes kaikki lähtivät tutustumaan uusiin maastoihin läheiseen niemeen, Bogesundiin. Päivä alkoi noin tunnin lauttamatkalla Vaxholmiin, josta oli lyhyt siirtymä Bogesundin merkityille reiteille. Vaxholmiin liikennöi useampia lauttoja, mutta pyörien kuljetustilat vaihtelevat ja paikat jaetaan saapumisjärjestyksessä. Aamulla lautalle tuli hieman kiire ja osa ryhmästä saapui myöhemmällä vuorolla. Muita ryhmiä odotellessa ajoimme muutaman polkupätkän ja pidimme evästauon Bogesundin linnan luona.

Jyviksen ja Kapun vetämässä ryhmässä 16 kuskia nautti singletrack-tyylisistä poluista ja paikoittaisista kalliopätkistä auringon lämmittäessä pilvettömältä taivaalta. Korkeuseroja ei Bogesundin reitillä juurikaan ollut, joten ajo sujui leppoisasti. Rantapolulla näkyi useita majavien kaatamia puita ja osa polusta oli kaatuneiden puiden katkomaa. Päivän aikana koettiin vain yksi tekninen ongelma, joka osoitti että kannattaa pitää repussa ketjun pikalinkkuja, että katkenneen ketjun voi liittää takaisin yhteen.

Bogesundissa pyöriteltiin kampia kaikkiaan 4 tuntia ja 48 kilometrin verran, eli 12,5 kilometrin keskivauhdilla. Lounasta varten koukkasimme takaisin Bogesundin linnan alueelle ja Cafe Parkvillaniin, josta aamulla olimme metsään suunnanneet. Ajopäivän pituus oli parin tunnin lauttamatkat mukaanlukien noin yhdeksän tuntia.

Päivä 3, Hellasgårdenin parhaat

Viimeisen ajopäivän perinne on ollut, että ajetaan läheisen Hellasgårdenin parhaat pätkät ja se tehtiin myös tänä vuonna. Nyt Jusu veti hieman vauhdikkaampaa 11 kuskin ryhmää ja yllättävän hyvin sitä vielä klassikkopätkille riitti energiaa, vaikka väsymyksen kyllä liikkeessä huomasi. Lounas syötiin Hellasgårdenin kahvilassa, jossa oli hyvät vohvelit. Ajoa sävytti jälleen muutamat rengasrikot.

Hellasgårdenin parhaita pätkiä ajettiin kaikkiaan 3,5 tuntia ja matkaa kertyi 35 kilometriä 11,5 kilometrin keskivauhdilla. Metsästä olikin sitten hyvä suunnata hotellin tavarasäilytyksen kautta suoraan laivarantaan ja kohti Gabriellan saunaosastoa.

Varustautuminen

Useamman päivän reissulle varustautuminen vaatii hieman pohdintaa, mitä laukkuun pakkaa mukaan sekä vaatteiden että varaosien osalta. Energiapitoista purtavaa on hyvä varata reilusti mukaan, vaikka päivän aikana aina poikettiin lounaalla. Viime vuoden tapaan itselläni oli mukana energiapatukoita, pähkinöitä, keksejä ja rusinoita hieman liikaakin, mutta parempi niin, kuin että energiat loppuisivat metsässä. Juomavarastoja oli mahdollisuus täydentää kerran pari ajopäivän aikana ja ruokaa sai lisää ajopäivän jälkeen lähikaupasta. Pankkikortti toimi jokaisessa paikassa, jossa maksaa tarvitsi, mutta kannattaa toki varata mukaan myös kruunuja.

Tavarat ja kolmen litran juomasäiliö kulkivat kätevästi 16 litran Evoc FR Enduro Blackline -juomarepussa, johon mahtui hyvin eväät, varaosat, työkalut, pari vararengasta ja tuulelta suojaava takki. Juomareppuni toimii myös kevyenä suojana, sillä siitä löytyy integroituna selkäpanssari. Tarkempaa listausta juomareppuni sisällöstä voi tarkastella viime vuoden Tofkholm-kirjoituksesta.

Olin lisäksi varustautunut uusilla kevyemmillä polvisuojilla. Specializedin Atlas-polvisuojat toimivat hyvin, eivätkä häiritse ajamista samalla tapaa kuin endurossa käyttämäni Race Facen Ambush -suojat tai viime vuonna käyttämäni 661:n Kyle Straitit.

Matkatavarat pakkasin tänä vuonna 71 litran North Face Duffel Bagiin, joka täyttyi ajovarusteista sopivasti ja sen päälle pystyi kätevästi köyttämään ajorepun siirtymien ajaksi. Uusi laukku olikin hyvä sijoitus, sillä se oli huomattavasti mukavampi kantaa, kuin viime vuonna käyttämäni Varustelekan keikkalaukku.

Tukholman kallioisissa ja juurakkoisissa maastoissa täysjoustomaastopyörä on omiaan ja suurin osa kuskeista olikin matkaan lähtenyt endurohenkisillä 27,5″ tai 29″ -renkailla ja 130-150 mm joustavilla pyörillä. Itselläni alla oli Specialized Enduro Comp 29, eli 29-tuumaisilla renkailla varustettu maastopyörä, joka oli omiaan Tukholman maastoihin. Viime vuonna ajoin saman merkin 29″ Stumpjumperilla, joka ei ollut aivan yhtä kätevä kalliopätkillä. Kalusto toimi koko reissun ajan loistavasti, enkä kokenut yhtään teknistä ongelmaa. Maxxiksen 2,4″ Ardentit kestivät litkutettuina hyvin kallioiden ja kivien haasteet ja pitoa löytyi riittävästi kuivalla kelillä.

Jälkitunnelmat

Kolme päivää Tukholman lähimaastoissa meni jälleen nopeasti ja vaikka ajopäivien aikana vauhti oli sopivan leppoisaa, matka ja pitkät päivät tekevät tehtävänsä, eikä jalat olisi enempää ajamista jaksaneet. Etenkin viimeisenä päivänä jo huomasi, että suurin into reuhata poluilla oli jo käytetty. Tänä vuonna olin saanut hieman enemmän pidempiä lenkkejä alle ennen reissua, joten ajopäivät sujuivat hieman kepeämmin kuin vuosi sitten.

Mutta millaista se ajaminen Tofkholmassa sitten on? Toni Sihvonen tallensi oman ryhmän matkastaan näppärät videot.

Pitkässä retkiajossa voi kohdata vaikka mitä ongelmia, joten olin varautunut matkalle viime vuoden tapaan aika runsain varaosin. Varaosat jäivät onneksi käyttämättä, mutta ajoryhmässäni oli useampia rengasrikkoja ja yksi ketjun katkeaminen. Lisäki toisessa ryhmässä oli hajonnut ainakin hissitolpan vaijeri, sekä vääntynyt takavaihtaja ja sen korvake. Kokonaisuudessaan matka sujui aika pienin vaurioin sekä kaluston että kuskien osalta. Hyvä niin.

Tänä vuonna tuli ajettua enemmän Hellasgårdenissa, mutta uutena alueena Bogesund oli erittäin mukava tuttavuus. Tyrestan kansallispuiston lammasmakkarat jäivät edelleen syömättä, mutta nyt tuli sentään nähtyä toinen palaneista metsistä. Eli Tukholmaan jäi vielä paljon ajettavaa ja eiköhän sinne tule vielä uudestaan lähdettyä. Viimeistään vuoden kuluttua.

Pyöräily on hyvä harrastus ja etenkin matkustaessa sillä näkee kaupunkia paremmin kuin kävellen, etenkin jos kaupunki on yhtä hyvin suunniteltu pyöräilyä ajatellen kuin Tukholma. Mutta kun alle laitetaan maastopyörä ja mukana on MTBCF:n väkeä, jää kaupukiarkkitehtuurin ihailu vähemmälle, mutta sitä enemmänkin tulee koettua upeita polkuja ja kallioita. Helatorstain pitkän viikonlopun vietin Tofkholmassa, eli pyörän kanssa Itämeren yli ja kolme päivää ajelua pitkin Tukholman lähialueiden polkuja ja kallioita hyvässä seurassa.

Päivä 0: Gabriella

Matka kohti Tukholman maastoja alkoi keskiviikkoiltana, kun porukka lastautui maastopyörien kanssa Viking Line Gabriellaan. 34 pyöräilijää tavaroineen oli aikamoinen näky Katajanokan terminaalin edessä ja ajaessa letkassa autokannelle. Pyörät nippuun ja kohti buffetia, tankkaus seuraavaa päivää alkakoon. Matkan aikana oli hyvä myös speksata tulevien päivien reittejä. Laivamatkalle oli ennustettu tuulta ja kyllä se laiva kivasti keinutti.

Päivä 1: Hellasgården

Ensimmäinen ajopäivä alkoi rantautumisella Ruotsin maaperälle, jakaantumisella neljään ryhmään ja laukkujen viemisellä hotellille. Tänä vuonna hotellina toimi Sjöfartshotellet, joka on Slussenin lähistöllä, eli sopivan ajomatkan päässä laivalta. Valitsemani ryhmä suuntasi hotellilta kaakkoon, Tyresöhön päin, viileähkössä ja puolipilvisessä kelissä. Lämpöasteita oli noin 9.

Lyhyen siirtymän jälkeen saavuimme niitylle, josta hyvin puihin maalilla merkitty reitti alkoi. Huomasi hyvin, että edellisinä päivinä oli satanut runsaasti, sillä mutaa ja vesilammikoita riitti. Maxxiksen 2,4″ Ardentit toimivat renkaina hyvin liukkaassa juurakossa. Liukkaus teki reitistä vielä hieman haastavamman, kuin se olisi muuten ollut, mutta hauskaa pätkää silti.

Ajopäivä muodostui lopulta noin 6 tunnin pituiseksi, josta ajoaikaa oli noin 4 tuntia ja noin 50 kilometriä siirtymät mukaan lukien. Ensimmäinen päivä näytti, mitä muut päivät tulisivat olemaan, eli ajamista noin tunti, jonka jälkeen joko evästauko tai lounas. Lounas nautittiin Tyresön linnan alueella olevassa kahvilassa. Pankkikortti toimi kätevästi, mutta annosten kanssa oli pientä säätämistä. Kaikki kyllä saivat syötyä ja vesivarastot täydennettyä. Paluumatkalla ajoimme hieman parempia kallioisia pätkiä ja ilmeisesti myös Area 51:stä ja Roswelliä. Matka 50,4 km, keskinopeus 11,9 km/h, ajoaika 4:12:23 tuntia, kesto 4:47:18 tuntia.

Hotellille saavuimme takaisin klo 18 aikoihin ja lyhyen pyörähuollon jälkeen oli hyvä suunnata saunaan ja päivälliselle. Vietnamilainen ravintola lyhyen kävelymatkan päässä tarjosi loistavaa riisinuudelia kanalla.

Päivä 2: Knivsta – Uppsala

Toisena päivänä, eli niin sanottuna pitkänä päivänä, valitsemani ryhmän suuntana oli Lunsen Uppsalan lähistöllä, jonne ajettaisiin Knivstasta. Muut ryhmät lähtivät Södertäljeen ja Hellasgårdenin maastoihin. Junan kanssa oli alkuun hieman säätämistä, sillä Uppsalan suuntaan kulkeva juna ei lähtenytkään Stockholm Södran rautatieasemalta, vaan meidän piti vaihtaa siihen Karlbergin asemalla. Pyörän kanssa junassa liikkumisessa on lisäksi hyvä tietää, että Stockholm Centralille ei pyörillä ole asiaa. Muutenkin Tukholman junat eivät olleet kovin hyviä pyöränkuljetusta ajatellen verrattuna VR:n Flirt-juniin.

Ennakkoon perjantaiksi oli lupailtu sadetta, mutta onneksi ennusteet ja keli muuttuivat, eikä lyhyitä sadekuuroja lukuun ottamatta vettä taivaalta näkynyt. Toki, mutaa ja liukkaita juuria riitti myös perjantaina, mutta nyt polut olivat tasaisempaa kangasmaastoa. Keli oli viileä, vain noin 7 astetta, mutta metsässä ei pahemmin tuullut. Ajopäivälle kertyi pituutta 11 tuntia, josta hieman yli pari tuntia siirtymiseen junalla. Metsässä ajoa oli noin 4 tuntia ja 45 kilometriä. Matka 44,3 km, keskinopeus 11,8 km/h, ajoaika 3:44:45 tuntia, kesto 4:02:06 tuntia. Ajoporukan GPS-jälki Stravassa.

Päivä 3: Hellasgården

Viimeinen päivä ennen laivalle suuntaamista ajettiin Hellasgårdenin maastoissa, Nackan luonnonpuistossa, jossa ajelimme osittain jo ensimmäisenä päivänä. Päivä valkeni aurinkoisena ja kohtalaisen lämpimänä, 14 asteen tuntumassa. Ei tullut otettua lyhyttä ajopaitaa turhaan mukaan. Polut ja kalliot olivat nyt huomattavasti kuivemmat, kuin torstaina, vaikka jotenkin vetäjämme läskipyörä löysi mutaa ihan riittävästi reitille.

Hellasgårdenin maastoista löytyvät Tukholman lähialueen parhaat polut, eivätkä ne ajamalla lopu kesken. Suurilta osin ajamamme pätkät olivat lyhyitä kallionousuja ja laskuja peräjälkeen, eli hauskaa teknistä ajamista. Etenkin A-trail oli mainiota kalliota ylös-alas pätkää. Kunpa Helsingin keskuspuistossa olisi samanlaisia pitkiä kalliopolkuja. Lounas syötiin Hellasgårdenin kahvilassa, jossa oli hyvät pannukakut. Yllättävän hyvin sitä jaksoi klassikkopätkät vielä ajella, vaikka väsymys sekä tuntui että näkyi ajossa. Kallioilla kierrettiin noin 4 tuntia ja 35 kilometriä. Matka 34,3 km, keskinopeus 10,9 km/h, ajoaika 3:08:29 tuntia, kesto 3:49:07 tuntia. Ajoporukassa reitti merkittiin kätevästi Stravaan.

Kaikki hauska loppuu aikanaan, joten kolmen jälkeen oli aika suunnata hakemaan laukut hotellilta ja ajaa takaisin laivaan.

Varustautuminen

Useammalle päivälle varustautuminen vaatii hieman pohdintaa, mitä laukkuun pakkaa mukaan sekä vaatteiden että varaosien osalta. Myös energiapitoista purtavaa on hyvä varata reilusti mukaan, vaikka päivän aikana poikettiin kahvilla tai syömässä. Itselläni oli mukana energiapatukoita, pähkinöitä, keksejä ja rusinoita hieman liikaakin, mutta parempi niin, kuin että energiat loppuisivat metsässä. Juomavarastoja oli mahdollisuus täydentää kerran ajopäivän aikana ja ruokaa sai lisää ajopäivän jälkeen lähikaupasta. Yleensä pankkikortti toimi, mutta kannatti varata myös kruunuja mukaan.

Tavarat ja 3 litran juomavarastot kulkivat kätevästi Evocin Stage 12l:ssa, johon mahtui hyvin myös varaosat, työkalut, pari vararengasta ja sään mukaan sadevaatteet tai tuulelta suojaava takki. Aivan tyytyväinen en kyllä ollut repun istuvuuteen verrattuna aikasempaan CamelBak M.U.L.E:een , sillä olkahihnat painoivat.

Juomarepussa mukana kulki:

• Kuusiotyökalu ja 2-8mm+ torx kärkinen avain
• Varasisärengas tai kaksi
• Rengasraudat
• Takavaihtajan korvake+kiinnitys hilppeet
• Pumppu
• Iskaripumppu
• Ketjutyökalu
• Pätkä ketjuja ja pikalukkoja ketjuun
• Rattaanpultteja ja vastakappaleita
• Sekalaisia pultteja, esim. satulatolppaan, jarruihin
• Nippusiteitä, rautalankaa
• Satulatolpan panta
• Veitsi, esim. Leathermanin monitoimityökalu
• Ilmastointiteippiä, jolla voi paikata vaikka revenneen ulkorenkaan
• Ompelutarvikkeet, kalastajanlankaa ja nahkaneula
• Pinna-avain ja pinnoja+nippelit
• Paikkoja, liimaa, hiekkapaperia
• Ensiapupakkaus, kyypakkaus, punkkipihdit
• Hammasharja, rätti, ketjuöljy
• Nenäliinoja
• Säädetty takavaihtaja ja vaihdevaijeri
• Jarrupalat
• Klossit ja kiinnitysruuvit

En yleensä ole lenkeillä käyttänyt suojia, mutta Tofkholmaan mukaan lähti 661 Kyle Strait -polvisuojat, jotka ovat odottaneet hyllyssä käyttöä muutaman vuoden. Maasto on etenkin Hellasgårdenissa samantyylistä kalliopolkua kuin paikoitellen Helsingin keskuspuistossa, joten polvisuojat ovat hyvä olla. Yllättävän hyvin suojien kanssa pystyi ajamaan ja ne pitivät viileässä kelissä polvet lämpiminä. Olisivat voineet tosin olla hieman kevyemmät.

Ajokaluston osalta itsellä on 29-tuumainen Specialized Stumpjumper FSR Comp, joka kiipesi kätevästi kallioita ja rullasi juurakoiden yli. Ajoporukan kalusto oli pääasiassa täysjoustoja 120-160mm joustomatkalla ja vaihtelevasti 26″ ja 27.5″ -rengaskoolla. 29-tuumaisia oli muutamia, sekä kaksi fatbikea. Fatbiket menivätkin kepeän näköisesti mudassa ja kallioilla. Merkeistä Santa Cruz, Pivot ja Specialized taisivat olla enemmistössä. Pyörästä ei Tofkholmassa ajaminen jää kiinni.

Jälkitunnelmat

Kolmipäiväinen ajoreissu Tukholmaan sujui mainiosti ja oli kiva ajaa uusia ja hyviä baanoja mahtavassa seurassa. Tukholman poluista jäi myös visuaalista muistikuvaa, kun eräs ryhmässäni ajanut kuvasi toimintakameralla ja teki hienot videokoosteet ajopäivistä. Ennen Tofkholmaan lähtöä itseä hieman arvelutti, miten kevätkuntoisena jaksaisi ajaa pitkiä päiviä ja miten paikat kestäisivät, mutta yllättävän hyvin jaksoin myös viimeisenä päivänä. Vauhtihan ei sinällään ollut kova ja kaikkia odoteltiin, mutta päivät tekevät tehtävänsä. Kuulemma neljä pidempään lenkkiä olisi ollut hyvä saada pohjalle, mutta en keväällä ehtinyt kuin pari pidempää maastolenkkiä ajamaan.

Olin varautunut matkalle kohtalaisin varaosin, mutta niitä ei tarvittu. Omassa ajoryhmässäni oli vain pari teknistä taukoa kolmen päivän aikana, kun takavaihtajan korvake katkesi ja jarrukahvan pultti korvattiin nippusiteellä. Aikaisempina vuosina Tukholmassa on kuulemma hajonnut mitä erikoisimpia kohtia fillarista, joten varautuminen pahimpaan kannattaa. Riittävä varautuminen näkyi myös mukanani olleessa tavaramäärässä, Brittiläinen 80-100 litran keikkalaukku täyttyi sopivasti, mutta ei se kyllä mukava ollut kantaa.

Tukholmaan jäi vielä paljon ajamattomia polkuja ja muun muassa kuollut metsä jäi näkemättä, sekä lammasmakkara syömättä Tyrestan kansallispuistossa. En kyllä ymmärrä, miksi en ole aikaisempina vuosina Tofkholmaan lähtenyt, mutta nyt kyllä pitää pyrkiä lähtemään matkaan seuraavina vuosina. Tukholman lähialueen reitit ovat hyvin merkittyjä, että teoriassa sinne voisi tehdä myös kesälomamatkan itsenäisesti.