Kolmiulotteinen näyttö tietokoneelle Wiin ohjaimen avustuksella

Nintendo Wii toi peleihin uudenlaisen idean ohjata ruudulla näkyviä pikku-ukkoja liikkeentunnistuksen avulla, mutta Wiin ohjaintekniikoita eli Wiimotea ja anturipalkkia voidaan käyttää luovalla tavalla muuallakin. Carnegie Mellon yliopiston jatko-opiskelija Johnny Lee on yhdistänyt Wiin, Wiimoten, normaalin monitorin ja tietokoneen ja saanut aikaan liikkeentunnistukseen perustuvan kolmiulotteisen efektin. Video kertoo enemmän.

Wii ei tietenkään ole ainoa laite, jolla päänliikkeiden seuranta on mahdollista ja Sonyn ohjelmoija Thomas Miller onkin viritellyt vastaavan tekniikan PlayStation 3:lle PlayStation Eye:n avulla. Enää vain tarvittaisiin pelejä, jotka hyödyntäisivät uudenlaisia ohjaustekniikoita. Päänliikkeisiin mukautuva näkymä olisi varmasti aika mahtavan näköinen FPS-räiskinnöissä ja seikkailupeleissä.

Yhteen peliin uusi liiketunnistus on kuitenkin jo suunnitteilla, sillä tietojen mukaan EA:n Wiille keväällä ilmestyvä ”party-peli” Boom Blox tulee sisältämään Easter Egginä ominaisuuden ohjata kuvakulmaa päänliikkeiden mukaan.

Leen Wii-projektisivulta löytyy myös muita projekteja Wiin liiketunnistustekniikkaan perustuen kuten Minority Report -tyylistä sormien seurantaa ja monipisteinen kynällä ohjattava kosketusnäyttö valkokankaalle tai pöydälle. Kaikenlaista sitä saadaankin aikaan käyttämällä infrapunakameraa eli Wiimotea ja infrapunavalolähdettä.

(via Zdnet, Ou)

VirtualBox tarjoaa helpohkoa ja nopeaa virtualisointia

Käyttöjärjestelmien virtualisointi on nykyään helppoa ja tarjolla on useita erilaisia virtualisointiohjelmistoja ja -tekniikoita. Olen aikaisemmin käyttänyt VMware Serveriä ja testannut muun muassa Qemua, KVM:ää, VMware Workstationia ja VMware Playeria. Nyt testausvuorossa oli VirtualBox, joka on puheiden perusteella toimiva ratkaisu ja vastannee nopeudeltaan VMwarea. VirtualBox on saatavilla sekä Linuxille, Macille että Windowsille.

VirtualBoxin asennus onnistui helposti Gentoo Wikin ohjeilla. Pakettien kääntämisen jälkeen VirtualBoxin Wizard ohjaa uuden virtuaalikoneen tekemisessä ja parilla klikkailulla kaikki on valmista käyttöjärjestelmän asennusta varten. Virtuaalikoneen asetuksista kun vielä määrittelemme käytettävän levyimagen ja tarkistamme verkkoasetukset, voimme käynnistää virtuaalikoneemme. Verkkoasetuksista on mahdollista käyttää sillattua verkkoa, mutta kätevämpi vaihtoehto on käyttää NAT-verkkoa, joka toimii suoraan paketista.

Asensin VirtualBoxista avoimen lähdekoodin GPL-lisenssin alla julkaistun OSE-version (Open source edition) ja tarjolla on myös suljetumpi binääriversio, joka tarjoaa muutamia lisäominaisuuksia kuten kehittyneemmän USB-kontrollerin, sisäänrakennetun Remote Desktopin (RDP) ja tuen iSCSI-levyille. VirtualBoxin binääriversio on Personal Use and Evaluation License (PUEL) -lisenssin alainen ja tarkoitettu yksityiseen ja akateemiseen käyttöön tai tuotteen testaukseen. Käytännössä avoimen lähdekoodin versio on kuitenkin ominaisuuksiltaan peruskäyttäjälle riittävä.

Virtuaalikoneeseen kannattaa asentaa vielä ”guest additions” -lisäosa, jolla saadaan käyttöön saumaton liikkuminen isäntäkoneen ja vieraskoneen välillä, eli hiirtä ei tarvitse aina irroittaa erikseen Ctrl-näppäimellä. Lisäpalikan asentamisen jälkeen saadaan myös isommat resoluutiot käyttöön ja VirtualBox osaa säätää virtuaalikoneen resoluution ikkunan koon mukaiseksi. Käteviä ominaisuuksia, jotka helpottavat virtuaalikoneen käyttämistä. Pikaisesti testattuna VirtualBox tarjoaa ainakin peruskäyttäjän näkökulmasta samoja ominaisuuksia kuin kaupallinen VMware Workstation. Hieman harmillisesti VirtualBoxin ”guest additions” -lisäosa ei ole GPL-lisensoitu, vaan on PUEL-lisenssin alainen.

Menemättä tarkemmin virtualisoinnin toteutustapoihin, sanottakoon että VirtualBox hyödyntää osia QEMU-projektin ratkaisuista muun muassa rautatason osalta ja käyttää QEMUn kääntäjää varamekanismina tilanteiden varalta, joita oma Virtual Machine Manager (VMM) ei pysty hallitsemaan. VirtualBox tukee lisäksi virtualisointitekniikoita kuten Intelin VT-x (Vanderpool) ja AMD:n SVM (Secure Virtual Machine), mutta ei hyödynnä niitä vakiona. Tähän on hyvä syy, sillä VirtualBoxin oma x86 virtualisointi on hienostunut ja useimmissa tapauksissa tarjoaa parempaa suorituskykyä kuin esimerkiksi VT-x. Tähän löytyy tarkempi selitys VirtualBoxin kehittäjien FAQ:sta. Lisää VirtualBoxin teknisistä ratkaisuista voi lukea esimerkiksi VirtualBoxin teknistä arkkitehtuuria käsittelevältä sivulta tai lyhyemmin Wikipediasta.

VirtualBox OSE vaikuttaa hyvältä vaihtoehdolta virtualisoinnin toteuttamiseksi, etenkin kun VMwaren ilmaisen VMware Serverin käyttö muuttuu hankalammaksi kuin aikaisemmin. VirtualBox tarjoaa hyvän kokonaisuuden ja hyvät ominaisuudet helposti käytettävässä paketissa ja on suorituskyvyltään mutu-tuntumalta nopeampi kuin QEMU tai KVM ja VMware Serveriin verrattavissa.

VirtualBox VirtualBox VirtualBox VirtualBox

C64-pelit tulossa Wiin Virtual Consoleen

Nintendo laajentaa Wiin Virtual Consoleen saatavien laitteiden valikoimaa ja jatkossa listalta löytyy myös Commandore 64 -pelejä. Ensimmäisessä erässä tarjolle tulee International Karate ja Uridium, jotka saa omakseen 500:lla Wii-pisteellä per peli. Virtual Consolesta löytyy tällä hetkellä jo 189 erilaista Nintendon, SEGAn, Turbografx:n ja NEOGEOn klassikkopeliä.

Toivottavasti Wiille on samalla tulossa myös kunnon ohjain C64-pelien autenttista pelaamista varten, sillä eihän C64-pelit tunnu miltään ilman TAC-2:sta. Jollain padillako pitäisi esimerkiksi Decathlonia hakata, naurettavaa. Tosin en usko, että tuota ohjainten ja ranteiden hajottajaa Wiillä nähdään. Toisaalta Decathlon sopisi Wiin pelitarjontaan, sillä onhan se tavallaan party-pelien esi-isä.

En ole itse koskaan C64:sta omistanut, mutta kavereilla tuli tuohon kotitietokoneiden klassikkoon tutustuttua ja monet pelit pelattua. Valitettavasti on vain muistettava, että usein aika kultaa muistot ja pelit olivat parempia lapsena pelattaessa.

(via Engadget)

Microsoft tarjoaa opiskelijoille ilmaisia kehitystyökaluja

Useat Internetin uutislähteet ovat jo ehtineet kirjoittaa Microsoftin julkistamasta DreamSpark-hankkeesta, joka tarjoaa Microsoftin sovelluskehitysohjelmistoja ilmaiseksi korkeakouluopiskelijoille. Microsoft lähtee viimeinkin valloittamaan käyttäjäkuntaa oikeasta suunnasta: kehityspolun alkupäästä. Yleensä tällaiset yllättävät uutiset koskevat lähinnä Amerikkaa tai parhaimmillaankin Eurooppaa ja kiertävät Suomen kaukaa, mutta tällä kertaa ensimmäisessä vaiheessa ohjelmistot ovat saatavilla kymmenessä maassa ja myös Suomessa.

Bill Gates kertoo, että tarkoituksena ei ole kääntää opiskelijoiden päätä avoimen lähdekoodin tarjonnasta, vaan tarjota lisää työkaluja työkalupakkiin. Tosiasia kuitenkin on, että opiskelijat suuntaavat Linuxin, Eclipsen ja muiden avoimen lähdekoodin ohjelmistojen pariin, koska Microsoftin tuotteet ovat olleet saavuttamattomissa hintansa puolesta. Tietenkin Microsoft naamioi DreamSpark-hankkeen oikean tarkoituksen perusteluun hankkeen tarkoituksesta parantaa opiskelijoiden valmiuksia toimia heti valmistuttuaan vaativissa työelämän projekteissa, joka toisaalta onkin ihan pätevä argumentti. Tietenkin ilmaisten ohjelmistojen jakamisessa on myös markkinoinnin kannalta positiivista imagonostetta ja pidemmällä aikavälillä lisää maksavia asiakkaita.

DreamSpark kattaa työkaluja ohjelmistojen suunnitteluun ja kehittämiseen ja listalta löytyykin alustaksi Windows Server 2003 Standard Edition ja SQL Server 2005 Developer Edition ja kehitystyökaluiksi ohjelmistoihin Visual Studio 2008 Professional Edition, Xbox 360 -peleihin XNA Game Studio 2.0 ja webiin Expression -työkalut. Microsoftin kehitystyökalut ovat hyviä ja toimivia kokonaisuuksia, joten ilmaistarjonta on tervetullutta. Tietenkin voidaan epäillä, että Microsoftilla on herätty avoimen lähdekoodin tarjonnan uhkaan ja nyt hyökätään tarjoamalla kalliita ohjelmistoja ilmaiseksi.

Gatesin mielestä Microsoftin työkalut ovat voimallisempia kuin avoimen lähdekoodin yhdistelmät kuten esimerkiksi Linux, Apache, MySQL ja PHP, mutta tästä en ole, eikä moni muukaan ole samaa mieltä. Toki .NETin koodaaminen Visual Studiossa on kätevää, mutta lopputuloksen käyttöönotto voi olla hankalaa. Jos jätetään huomioimatta Microsoftin ja avoimen lähdekoodin vaihtoehtojen välinen kinastelu paremmuudesta, on kehitystyökalujen tuominen ilmaiseksi ja näin vaihtoehtojen monipuolistaminen vain hyvä asia. Tarvitaan kokemuksia molemmilta puolilta, että voi vertailla eri ympäristöjä ja ratkaisuja keskenään.

DreamSpark-ohjelmaan ”rekisteröityminen” ja sovellusten lataaminen tapahtuu Microsoft DreamSpark -sivustolla, jossa kirjaudutaan Passport-tunnuksella ja tunnistaudutaan opiskelijaksi. Opiskelijoiden validointi toteutetaan Suomessa CSC:n kautta ja tämä tuntui toimivan hyvin.

Omassa yliopistossani ei ole hyödynnetty MSDN Academic Alliance -sopimusta, joka tarjoaa henkilökunnalle ja opiskelijoille ilmaisia Microsoftin ohjelmistoja, joten alustan ja kehitystyökalujen tuominen ilmaiseksi saataville on mieluisa uutinen. Saa nähdä mihin hyötykäyttöön Microsoftin tarjoamat sovellukset pääsevät, sillä Linux ja Eclipse ovat olleet toimiva ja tehokas kokonaisuus.

Tutkijat kehittäneet laitteen, joka tunnistaa hyvän kahvin

Kahviautomaattien kahvit ovat parhaimmillaankin pahaa ja yleensäkin on positiivinen yllätys, jos kyseisen litkun kahviksi edes tunnistaa. Makuasioista ei voi kuin kiistellä, mutta makuakin voidaan mitata ja arvioida teknologian tuomilla menetelmillä.

Nestlen tutkijat ovat kehittäneet laitteen, joka osaa erottaa hyvän kahvin pahasta, etenkin jos kyseessä on espresso. Laitteessa on samantyylinen makutarkkuus kuin ammattimaisilla espressomaistajilla ja tulevaisuudessa maistelu voikin siirtyä laitteiden tehtäväksi. Vielä tosin tarvitaan kehitystyötä laitteen käyttämiseksi laadunvalvonnassa.

Keinotekoinen makuarvostelu on toteutettu pohjautuen useiden espressolajikkeiden makutietoihin, anturiprofiileihin ja protonien siirtymäreaktioiden massaspektrometria dataan (PTR-MS). Tutkijoiden raportti on luettavissa pdf:nä ja web-sivuna, jos kemia kiinnostaa enemmänkin. Varmasti kiinnostava raportti asiaa tunteville, mutta käytännön sovellutukset ovat useille kiinnostavampia, kuin taustalta löytyvä tekniikka.

Olisikin toivottavaa, että hyvän kahvin tunnistava anturi asennettaisiin jokaiseen kahviautomaattiin ja täten automaatti keittäisi vain hyvää kahvia. Tai ainakin parempaa, kuin aikaisemmin ja sellaista, jota voisi juoda mieluusti.

Kahvianturi

(via Engadget)

NAS-laatikot tarjoavat levytilaa verkossa

Tietokoneet ovat yleistyneet kotitalouksissa ja tallennustilan tarve ja tiedon jakaminen useiden tietokoneiden välillä on kasvattanut merkitystään. Enää ei riitä, että tiedostot ovat vain yhdellä koneista, vaan niihin pitäisi päästä jokaiselta koneelta. Tarjolla onkin erilaisia ratkaisuja levytilan ja tiedostojen siirtämiseksi kodin sisäverkkoon, jolloin ne ovat kaikkien koneiden saatavilla. Teknisin termein tätä ratkaisua kutsutaan Network Attached Storageksi eli NAS-laatikoksi. Kotikäyttöön tarkoitettuja laitteita voi kutsua myös mediapalvelimiksi.

Hienosta nimestään huolimatta NAS-laatikko on yksinkertaisuudessaan pieni ja yhteen käyttötarkoitukseen, tiedostojen säilytykseen ja jakamiseen, erikoistunut tietokone, jossa on mieluusti vähintään kaksi kiintolevyä RAID-1 varmistuksella. Jos toinen levy hajoaa, ovat tiedot vielä tallessa toisella levyistä. Yleensä etenkin hieman paremmissa laitteissa on neljä kiintolevyä RAID-5:lla. Käsitettä hieman laajentamalla voisi normaalia levypalvelintakin kutsua tavallaan NAS-laitteeksi, vaikka käyttökohde ei olekaan tällöin rajattu. Nykyisin useat kuluttajatason NAS-laitteet toimivatkin tarvittaessa myös web-palvelimina ja vaikka missä rooleissa. Itsellänikin on tällä hetkellä käytössä vanhasta koneesta rakennettu levypalvelin, mutta energiatehokkuuden ja tilankäytön suhteen olen miettinyt hieman parempaa ratkaisua. Mutta vaikka tarjolla on erilaisia valmiita ja käteviä ratkaisuja, en ole oikein tehokasta ratkaisua löytänyt.

Usein markkinoiden tarjoamat edulliset tallennusratkaisut ovat puolivalmiita ”tuo-itse-levyt”-ratkaisuja kuten Thermaltaken Muse N0001LN ja Qnap TS-409 Pro Turbo NAS, joissa koneisto on valmiina ja vain kiintolevyt puuttuvat. Valmiin tallennusratkaisun valinnassa ongelmana lähinnä onkin sopivan laitteiston löytäminen eikä niinkään tarjonnan vähyys. Small Net Builder -sivuston niukahko NAS-artikkelikanta tarjoaa joitain testejä eri tarjoajien järjestelmistä, mutta testitulokset eivät ole kovin houkuttelevia. Lisäksi usein valmiin ratkaisun taivuttaminen omaan tarpeisiin on hankalaa, sillä vaikka laitteessa on taustalla Linux, voi sen suora käyttäminen olla tehty turhankin hankalaksi.

Edullisimmillaan yksinkertaisen RAID-1 varmistetun NAS-laatikon saa levyjen kanssa noin 250 – 300 eurolla, joka varmasti ajaa asiansa ihan toimivasti, mutta laitteen tehokkuudessa on usein paljon toivomisen varaa. Edes hieman kalliimmatkaan ratkaisut eivät saa täytettyä gigabitin verkkoa datalla ja tiedon siirtonopeus jää usein säälittävän alhaiseksi. Edullisista ratkaisuista harkitsin muun muassa levyjen kanssa tulevaa WD:n MyBook World II:sta, mutta foorumi-kirjoitukset antoivat turhan hankalan kuvan vekottimen säätämisestä ja toisena vaihtoehtona ollut Buffalon Linkstation Pro Duo ei vakuuttanut ulkoasullaan eikä suorituskyvyltään.

NAS-laatikon voi tietenkin myös rakentaa osista ja tarjolla onkin erilaisia NAS-koteloita kuten Chenbron ES34069 Mini-ITX, johon voi lisätä haluamansa komponentit. Sopivia pieniä koteloita ja komponentteja voi metsästää vaikkapa Mini-itx.com -sivustolta. Tarjolla on erilaisia integrointi-ihmeitä, joissa emolevyltä löytyy sekä prosessori että näytönohjain kuten VIA EPIA SN18000G tai Intel D201GLY2. Mini-ITX ratkaisut vain ovat usein rajoitettuja etenkin liitäntöjen suhteen ja ominaisuuksinsa nähden kalliita. Tietenkin voisin hyötykäyttää jo olemassa olevan Antec Sonata -kotelon, joka on tilava ja hiljainen, ja asentaa sisälle vain hieman energiatehokkaamman emolevyn ja prosessorin.

NAS NAS NAS

En ole oikein päässyt ratkaisuun, jaksanko rakentaa täysiveristä tietokonetta vai tyytyisinkö markkinoiden tarjontaan puolivalmiista laitteista. Toisaalta rakentamalla oman kokonaisuuden, saisi varmasti mitä haluaa. On kuitenkin hieman vaikeaa perustella itselleen toimivasta ja tehokkaasta ratkaisusta luopumista ja vaihtamista heikompaan toteutukseen, vaikka erillisellä NAS-laatikolla sähkönkulutus pienenisi ja myös ylläpidon tarve vähenisi puhumattakaan sisustuksellisista seikoista.

Älykortilla suojattu kiintolevykotelo pitää tiedostot turvassa

Kiintolevyille on saatavilla erilaisia koteloita, joilla tavallisen levyn voi muuttaa ulkoiseksi levyksi. ST Electronics tarjoaa hieman erikoisempaa DigiSAFE DiskCrypt Mobile DCM200 -koteloa, josta löytyy älykorttiin perustuva suojaus.

DigiSAFE DiskCrypt Mobile -kiintolevykotelo tarjoaa kaksitasoista suojausta, jossa käyttäjän pitää sekä syöttää älykortti että antaa PIN-koodi, ennen kuin rautatasolla salatun kiintolevyn tietoihin pääsee käsiksi. Koska salaus on toteutettu rautatasolla, ei se ole riippuvainen käyttöjärjestelmästä eikä tarvitse erillisiä ohjelmia. Kotelo on suunniteltu 2,5″ ATA-kiintolevyille ja käyttää USB 2.0 -liitäntää. Älykorttikotelon pitäisi tulla markkinoille maaliskuussa 99 dollarin hintalapulla varustettuna.

Digisafe

(via Engadget, Digisafe)