Kuukausi: syyskuu 2008

Syksy ja blogin uudistumisen aika

Syksyn kylmät ja kuulaat aamut ovat todellisuutta ja ruska virkistää ulkoilijoita, kunnes talven pimeys valtaa sekä aamut että illat. Kuten lehdet vaihtavat väriään, on myös aika uudistaa blogin ilmettä.

Alkujaan suunnittelin uuden ulkoasun julkaisua marraskuun ensimmäisenä päivänä olevan CSS Reboot -päivän yhteyteen, mutta totesin että ei tästä olisi yhtään valmiimpaa odottelemalla tullut. Käytännössä tuohon marraskuun ensimmäiseen päivään mennessä olen luultavasti saanut hiottua tästä uudesta kuoresta sellaisen, jota alunperin ajatuksissani suunnittelin.

Edellisestä ulkoasusta olikin ehtinyt jo vierähtää aika tarkalleen vuosi ja aikaisempi kokoonpano olikin toimiva ja selkeä, mutta kaipasi hieman järjestelyä, etenkin blogin puolella. Tuoreimmat (lue ne vähäiset) kommentit, arkistojen aarteet, sekä viimeisimmät kirjoitukset löytyvät nyt hieman helpommin blogin sivupalkista.

Lisäksi sivuston etusivulle on koottu ajankohtaista sisältöä ja muun muassa Google Readerissä jakamani poiminnat lukemistani syötteistä. Onneksi olin aikaisemmin pistänyt talteen tuon Readerin tarjoaman javascript-hässäkän, jolla jaetut otsikot tuodaan blogiin, sillä viime viikkoisen Readerin uudistumisen myötä en enää löydä sieltä tuota ominaisuutta.

Pitäisi kai alkaa twitteröimään/jaikuamaan ja räpsimään flickr täyteen kuvia, niin saisi enemmän materiaalia jolla täyttää tyhjää tilaa. Tai sitten vain keskittyä olennaiseen.

Oikealla olevan kuvan uusi ”Synchrony”-teema kalpenee vielä aikaisemmalle ”Junction”-teemalle (vasemmalla), mutta hieman kiillotusta ja puunaamista, niin eiköhän siitä hyvä tule.

Junction Synchrony

Olen huomannut, että yleensä sivustojen uudistuessa, ei vanhasta ulkoasusta puhuta sanallakaan saati että siitä olisi kuvaa, jota verrata uuteen ulkoasuun. Tietenkin turha menneitä on haikailla, mutta kuva ois kiva.

Mega Man 9 tarjoaa perinteikästä ja nautittavaa 2D-tasoloikkaa

Useat pelien ystävät ovat varmasti tänään palanneet takaisin pelien kulta-aikaan, kun Capcomin uusi Mega Man 9 julkaistiin tänään Euroopan WiiWaressa.

Mega Man 9 on uusi osa legendaariseen Mega Man -pelisarjaan ja tarjoaa lajityypiltään perinteitä noudattavaa 2D-tasoloikkaa. Myös grafiikat, musiikit ja pelimekaniikka on kehitetty Nintendo 8-bittisen tyyliin. Pelisivustot taisivat kirjoittaa, että uusin Mega Man noudattaa perinteitä myös vaikeustasonsa osalta, joten otsikon ”nautittavaa” sanalla on hieman kaksijakoinen merkitys.

Peli on saatavissa sähköisessä muodossa Nintendo Wiin lisäksi myös Xbox 360:lle ja PayStation 3:lle. Nintendo Wiille peli irtoaa huokeahkoon 1000 pisteen eli 10 euron hintaan.

Vaikka edellisetkin Virtual Consoleen julkaistut Mega Manit ovat vielä kesken, lukuisten muiden pelien tapaan, pitää kyllä uusi Mega Man hankkia pelilistalle. Kunhan vain saan ensin Wiin päivitettyä, että pääsen Wii Shop Channeliin.

Feedly tarjoaa yhteisöllisen näkymän webin uutislähteisiisi

Internet tarjoaa kaikenlaisia yhteisöllisiä palveluita linkkien jakamisesta minibloggaamiseen ja RSS-syötteiden lukemiseen. Yksi web 2.0 -ideologian mukaisista yhteisöllisyyteen nojaavista palveluista on Feedly, joka tarjoaa hieman erilaisen, yhteisöllisen ja monipuolisen näkökohdan RSS-syötteiden lukemiseen. Pikakatsauksen Feedlyyn voi vilkaista myös videosta (video).

Feedly

Kokeilin muutaman päivän ajan Feedlyä, joka asentuu Firefoxin lisäosaksi ja integroituu kätevästi Google Readerin kanssa. Lisäksi, jos omat syötteet eivät riitä, voi syötteitä poimia lisää annetuista aihealueista, jonka jälkeen syötteitä pitääkin jo alkaa karsimaan. Sisältöä voi tuota myös muista lähteistä kuten Fx:n kirjanmerkeistä ja palveluista kuten My Yahoo!:sta, Netvibesistä ja Bloglinesistä. Sosiaalisia kontakteja voi vastaavasti tuoda muun muassa Twitteristä, Gmailista ja luin lisäksi Facebookinkin mainittavan jossain. Yhteisöllisillä ominaisuuksilla olisi enemmän merkitystä, jos Internet ja teknologia-uutissivustot eivät olisi niin Amerikka-keskeisiä ja tällaisia palveluita varten olisi sopiva samanhenkinen Internet-kaveripiiri.

Feedly

Feedly tarjoaa periaatteessa samat ominaisuudet kuin Google Reader, mutta lisää joukkoon sosiaalisuuden ja hieman erilaisia näkymiä syötteiden sisältöön. Cover-näkymää voi verrata esimerkiksi iGoogleen ja Netvibesiin. River eli lukunäkymässä voidaan näyttää syötteiden jutut muutamalla perinteisellä näkymällä eli näyttämällä vain lyhyet otteet tai koko teksti. Syötteiden juttujen yhteydessä on linkit, joilla juttuja voi muun muassa suositella, korostaa ja merkitä osia tekstistä, merkitä juttu talteen, twitteröidä ja tallettaa del.icio.usiin.

Feedly Feedly Feedly

Syötteiden lukemisessa Feedlyssä on muutamia käteviä perusominaisuuksia, kuten jutun avaaminen samaan ikkunaan etualalle on erittäin näppärä. Lisäksi joissain harvoissa syötteissä myös jutun kommentit näkyvät suoraan Feedlyssä. Lisäksi tarjolla on muutamia asetuksia, joilla palvelun saa näköisekseen, mutta ei mitään erityisen mainitsemisen arvoista. Asetusten osalta mainittakoon kuitenkin, että syötteiden hallinta on toteutettu selkeämmin kuin Google Readerissa.

Feedly Feedly Feedly

Feedly vaikuttaa toiminnaltaan ihan kätevältä ja on ulkoasultaan miellyttävän selkeä, mutta ei perusominaisuuksiltaan mielestäni tarjoa mitään mullistavaa. Kenties sosiaalisuus-aspekti toisi lisää sisältöä ja ideaa, vaikka tarjoaahan Feedly toki automaattisestikin ”ehdotettuja uutislähteitä”. Ei Feedlyssä mitään erityistä vikaa ollut, mutta ei tarpeeksi hyötyäkään, jotta sen käyttöä olisi viitsinyt jatkaa. Ainakin siis tältä erää palasin takaisin Google Readerin käyttäjäksi.

Asiasta kolmanteen, Google Reader kaipaisi hieman uudistusta käyttöliittymänsä osalta. Hicksdesignin Google Reader Themen käyttökin osoittautui liian hankalaksi Google Readerin jatkuvien päivitysten takia ja Helvetireader on edelleen tekeillä.

Ilmaisjakelulehdet Metro ja 100:n yhdistyivät, painosmäärä ei

Ilmaisjakelulehdet ovat hyvää ajanvietettä lyhyehköllä työmatkalla, mutta Uutislehti 100:n ja Metron yhdistymisen jälkeen siitäkään ilosta ei ole saanut nauttia. Ainakin tämän viikon ajan on juna-aseman ilmaislehtitelineet tarjonneet tyhjää. Ilmeisesti Sanoma Kaupunkilehdet ei ole vielä tajunnut, että lehtien yhdistyessä pitäisi kenties yhdistää myös painosmäärä.

Uutislehti 100 ja Metro olivat jo useamman vuoden saman julkaisijan alaisuudessa, mutta lehtiä tehtiin eri toimituksissa ja hieman erilaisilla sisällöillä. Tietenkin, kun lehdet viimein yhdistettiin 15.9.2008, yhdistettiin myös sisältöä ja muun muassa Metrossa aikaisemmin olleet sarjakuvat korvattiin 100:n sarjakuvilla. Hyvästi Modesty Blaise, Hermannin laguunista ja Hanneksesta ei nyt niin väliä. Vaihtokaupassa saatiin tosin ristikko ja valitettavasti pari sivua tekstiviestipalautteita.

Toivottavasti painosmäärät jossain vaiheessa kasvavat, eikä SanomaWSOY-konserniin kuuluva Sanoma Kaupunkilehdet ole päättänyt pysyvästi pienentää painosta. Voisin tietenkin lähteä töihin aikaisemminkin, jolloin lehtiä vielä saattaisi telineestä löytyä, mutta en pidä sitä kovinkaan realistisena vaihtoehtona.

Atrian Hot jalapeno kinkku -leikkeleet

Välillä kannattaa piipahtaa ruokakaupassa mäen toisella puolella Prismassa, sillä leikkelehyllyltä voi löytyä uusia ja yllättäviä vaihtoehtoja. Prisman leikkelevalikoimat ovat aikaisemminkin olleet selkeästi monipuolisemmat kuin paikallisen lähikauppani tarjonta, mutta nyt valikoimasta löytyi useita uusia ja herkulliselta kuulostavia leikkeleitä. Mukaan tarttuikin Atrian 200 gramman Hot Jalapeno kinkku -leikkelepakkaus.

Mietin kyllä ensin, mahtaisikohan tuo Hot tarkoittaa oikeasti tulista, mutta kuten yleensäkin, myös tässäkin tapauksessa ”Hot” lupaa enemmän kuin oikeasti antaa. Hot jalapeno kinkun maku on miedon tulinen, leivän päällä jopa melkein huomaamaton, mutta tarjoaa mukavasti kipakan jälkimaun. Jos valitsee kebabinsa miedolla kastikkeella, on Hot Jalapenon tulisuus juuri sopivaa. Vienoista tulisuutta lukuun ottamatta maku vastaa normaalia kinkkuleikkelettä, eikä siinä ole mitään valittamista. Viipaleet eivät ole hinnallakaan pilatut, kun kilohinta asettuu 14,75e tietämille.

Hot jalapeno kinkku -viipaleet sisältävät 75% lihaa, 8,5% jalapenoa, 1,8% suolaa ja lisäksi vettä, aromeita, glukoosia, hiivauutetta, sokeria, lisäaineita ja säilöntäaineita. Lisäaineista löytyy stabilointiaineet E 450 (Dinatriumdifosfaatti, Trinatriumdifosfaatti, Tetranatriumdifosfaatti, Dikaliumdifosfaatti, Tetrakaliumdifosfaatti, Dikalsiumdifosfaatti, Monokalsiumdifosfaatti) ja E 451 (Pentanatriumtrifosfaatti, Pentakaliumtrifosfaatti), hapettumisenestoaine E 316 (Natriumerytorbaatti) ja säilöntäaineista E 250 (Natriumnitriitti), E 270 (Maitohappo) ja E 327 (Kalsiumlaktaatti).

Lisäaineista ja E-koodeista löytyy lisätietoa Elintarviketurvallisuusvirasto sivuilta, josta voi ladata E-koodeja aukaisevan E-koodiavaimen. Tietenkin, vaikka E-koodien takana olevat aineet selviävätkin, ei siitä juuri viisaammaksi tule.

Ravintosisällöstä todettakoon käytännössä, että kun kinkkupakkauksessa on 12 siivua ja leivän päälle laitetaan kaksi siivua, on leivän päällä energiaa 32 Kcal, proteiinia 5,5 g, hiilihydraattia 0,5 g, rasvaa 1 g ja suolaa 0,6 g. Paketin päällä tosin lukee, että yksi siivu sisältäisi 13 Kcal, joten laskelmat voivat hieman heittää.

Seuraavan kerran pitääkin maistaa Atrian BBQ-Paprika Kinkku viipaleita, jotka ovat myös leikkelehyllyn uusi tuttavuus.

Eclipse: jätä target-hakemistot huomioimatta Monkey-skriptillä

Eclipse on kätevä, joskin välillä ärsyttäväkin sovelluskehitystyökalu, mutta on laajennettavuudessaan erinomainen. Jos jotain ominaisuutta ei löydy paketista valmiina, löytyy se aika varmasti lisäosana tai sen voi itse toteuttaa.

Kaikki Eclipseä käyttäneet varmasti tietävät, että haettaessa jotain esimerkiksi Ctrl+Shift+R (Open Resource), tulee hakutuloksiin myös kohde-hakemiston (Target folder) tiedostot, joista ainakaan itse en ole tähän mennessä ollut kiinnostunut. Tietenkin kyseiset hakemistot voi merkitä manuaalisesti Derived-tilaan, jolloin ne jätetään huomioimatta. Valitettavasti käännettäessä sovellus cleanin kanssa esimerkiksi mavenillä tai antilla, kyseinen tila häviää ja se on asetettava uudelleen. Onneksi tämänkin asian voi automatisoida.

Eclipselle on saatavilla lukuisia eri lisäosia ja ominaisuuksia ja tällä kertaa pelastuksemme on dash-projektin Monkey Script, joka JavaScriptiä käyttäen suorittaa haluamiamme tehtäviä. Lisäksi tarvitsemme sopivan skriptin, joka toteuttaa target-hakemistojen merkitsemisen. Tätäkään ei tarvitse itse alkaa uudestaan keksimään, vaan voimme käyttää valmista skriptiä. Helppoa.

Skriptien ajamista varten tarvitsemme siis Eclipse Monkey -työkalun, jonka Eclipse Update -site löytyy osoitteesta http://download.eclipse.org/technology/dash/update/. Annetaan osoite Eclipse Update Managerille ja asennetaan Eclipse Monkey ja Mozilla Rhino -palikat.

Monkey

Eclipse Monkeyn asennuksen jälkeen kopioidaan alla oleva skripti: 

--- Came wiffling through the eclipsey wood ---
/*
 * Menu: Maven > Make Maven Targets Derived
 * Kudos: Donnchadh
 * License: EPL 1.0
 * DOM: http://download.eclipse.org/technology/dash/update/org.eclipse.dash.doms
 */

function main() {
  var files = resources.filesMatching(".*/pom\\.xml");
  var targetFolder;

  for each( file in files ) {
    if (targetFolder = file.eclipseObject.parent.findMember("target")) {
    	targetFolder.setDerived(true);
    }
  }
}
--- And burbled as it ran! ---

ja valitaan Eclipsen valikoista "Scripts > Paste New Script".

Monkey

Tämän jälkeen pitäisi Scripts-valikosta löytyä uusi tehtävä "Scripts > Maven > Make Maven Targets Derived" ja Project Explorerissa Eclipse Monkey Scripts -kansiosta kyseinen skripti.

Monkey Monkey

Nyt skriptin ajamisen jälkeen Eclipse ei huomioi Target-hakemistoja hakutuloksissa tai resurssia avatessa.

(via Some things to remember)

The Legend of Zelda: Twilight Princess; Hyrule tarvitsee sankaria

Nintendon The Legend of Zelda -pelisarjan pelit ovat legendaarisia ja pelaajat ovat saaneet nauttia toimintaseikkailua ja korkeaa fantasiaa yhdistelevästä pelisarjasta jo NES-aikakaudesta lähtien. Sarjan uusin osa The Legend of Zelda: Twilight Princess oli yksi Wii-konsolin avajaisnimikkeistä ja jatkaa mainion pelisarjan perinteitä.

Twilight Princess vie pelaajan jälleen Linkin saappaissa pelastamaan Hyrulea ja siinä riittääkin tekemistä. Zeldojen suurin anti on aina ollut kiehtova tarina ja tunnelma, joka vie mukanaan ja usein huomaakin unohtuneensa pelin äärelle useammaksi tunniksi. Pelin juoni etenee suhteellisen soljuvasti eikä jumiutumistilanteita pääse syntymään. Pääjuonen lisäksi voi haluamansa mukaan suorittaa välitehtäviä ja sydämen palojen metsästystä. Peli hyödyntää hyvin Wiimoten ominaisuuksia esineiden käytössä ja taisteluissa, mutta ei peliteknisesti tarjoa Wii:n ohjausmekaniikkaa lukuun ottamatta mitään erikoista.

Aikoinaan kaksiulotteiset Zeldat siirtyivät Nintendo 64:n aikakaudella The Legend of Zelda: Ocarina of Time -pelin myötä kolmiulotteiseen maailmaan ja tämä toi mukanaan sekä uusia mahdollisuuksia että tyypillisiä ongelmia kameran kanssa. Kolmannen osapuolen näkökulmasta toteutettujen toimintapelien yleisin ongelma on juuri kameran liikkuminen suhteessa pelaajaan. Vaikka Twilight Princessissä kameraa joutuukin alituiseen kohdentamaan haluttuun suuntaan, toimii se kuitenkin jouhevasti eikä juurikaan haittaa toimintaa. Vastaavasti Hyrulen sankarimme ohjaaminen haluttuun suuntaan tuottaa välillä ongelmia, mutta onneksi epäonnistumisista rangaistaan lempeästi. Enää ei olla NES-aikakaudella ja pelaajat ovatkin kaltaisiani pullamössöjä, jotka haluavat nauttia pelaamisesta, eivät kiroilusta.

Twilight Princess -peliä on kehuttu ja se on saanut huippuluokan arvosteluita, eikä suotta. Peliä on myös kritisoitu etenkin vanhanaikaisen grafiikan osalta, sillä peliä kehitettiin alunperin GameCubelle ja pelimoottorin pohjana onkin cel-shading-grafiikkaa käyttävän The Wind Wakerin pelimoottori. Eikä grafiikka toki Xbox 360 tai PS3 -pelien tasoista teräväpiirtoa ole jo yksistään Wiin teknisten rajoitusten osalta. Grafiikka on kuitenkin aivan hyvää ja mikä tärkeintä, pelattuus ja viihdearvo ovat kohdallaan.

Ostin The Legend of Zelda: Twilight Princess -pelin samaan aikaan Wii-konsolin kanssa, mutta onnistuin säilyttämään pelin muoveissa viime viikonloppuun asti. Peli olikin hyvää ajanvietettä syysflunssaa tapettaessa ja pelattavaa riittää: tähän mennessä pelitunteja on noin 30 ja olen pelannut pelistä kolme neljännestä. Olen tosin metsästänyt sydämiä ja välitehtäviä, enkä yleisestikään ole kovin nopea pelaaja. Hitaasti hyvä tulee.

Päivitys, 19.10.2008:
Hyrule on viimeinkin pelastettu! Hieman siinä kestikin, sillä pelitunteja kertyi kokonaisuudessaan hiukan yli 50. Loppua kohden pelitehtävät ja etenkin tietyt Linkin ohjaukseen liittyvät asiat alkoivat jo hieman painamaan, mutta pelin juoni ja mielenkiinto kantoivat loppuun asti. Vaikka pari välitehtävää jäikin vielä suorittamatta, sekä muutama sydän löytymättä, löytyy Twilight Princess jatkossa vain pelikotelosta.

Zelda Zelda
Zelda Zelda
kuvat: Zelda Universe