Rock Bandissa rummut pärisee ja kitara laulaa

Erilaiset musiikkipelit ovat suosittuja ja Guitar Hero: World Touria pelattuani sen ymmärrän. Vaikka välillä kappaleiden rämpyttäminen on aikamoista tahkoamista, on siinä jotain koukuttavaa. Niinpä huomattuani Rock Bandin soittimien olevan tarjouksessa, piti sellaiset hankkia. Mukaan lähti myös Rock Band -peli, jolla rumpujen, kitaran ja mikrofonin -soitinpakettia voi hakata. Vielä jos löytäisi olohuoneesta sopivat paikat kaikille pelivälineille: parille kitaralle, rummuille ja ratille sekä polkimille.

Rock Band on maineeltaan hieman enemmän fiilispeli kuin Guitar Hero, joka vastaavasti painottuu enemmän suorittamiseen, joka kyllä myös näkyy. Rock Bandilla soittaminen on enemmän viihteellistä, vaikka suorittaminen siinäkin on tähtien ja pisteiden muodossa osana peliä. Kokonaisuutena molemmat soittopelit ovat aika lailla samalla viivalla ja kappaleita on enemmän tai vähemmän hyviä. Rock Bandissa on tosin parempi soittolista, kunhan kappaleet saa ensin soitettua auki. Soitinosastolla pelintekijät ovat kerrankin olleet pelaajien puolella, sillä sekä Rock Bandin että Guitar Hero World Tourin soittimet toimivat molemmissa peleissä, vaikka jotain eroja toiminnassa toki on.

Kitaran osalta Rock Bandin peliväline on selkeästi epätarkempi, koska strummista puuttuu naksahdus, ei lyönnin osumisesta saa samanlaista palautetta kuin Guitar Herossa. Toisaalta kitara on tällöin myös äänettömämpi ja enemmän ”kitaramaisempi”, jolloin voi keskittyä enemmän soittamiseen. Myös fretsit eli soitinnappulat ovat Rock Bandin kitarassa mielestäni heikommat, koska ne ovat koko kitaran kaulan levyiset ja turhan lähellä toisiaan. Etenkin sinisen ja oranssin napin kanssa on välillä ongelmia tuplapainalluksena. Kooltaan soittimet ovat yhtä suuria. Rock Bandin kitara on lisäksi varustettu piuhalla ja soitinpaketin mukana tuleekin virrallinen USB-jakaja soitinten liittämiseksi konsoliin. Onneksi pelisarjojen kitarat ovat yhteensopivat, sillä langattomalla Guitar Heron kitaralla kappaleiden soittaminen sujuu helpommin, vaikkakin rämpytyksen säestämänä.

Rummuista en ole Guitar Heron vastineita testannut, mutta ne muistuttavat enemmän oikeita rumpuja pelteineen, kun taas Rock Band luottaa neljään lautaseen. Hinnassa on toki hieman eroa, sillä Guitar Heron soitinpaketti maksaa yli kaksi kertaa enemmän. Rock Bandin rummut ajavat hyvin asiansa, vaikka soittaminen onkin aikamoista hakkaamista ja ääntä lähtee. Pitäisi ilmeisesti hieman hiljentää niitä laittamalla esimerkiksi vaahtomuovia rumpukapuloiden päähän. Netissä on myös ollut juttua, että rummut ja etenkin bassopedaali hajoaisivat herkästi, mutta tämä on ilmeisesti ensimmäisten erien ongelmia. Tiedä sitten, mutta ainakin kitara helisee jo uutena.

Laulu-osiota ei ole vielä tullut testattua, mutta kuulemma se on myös ihan hauskaa. Sujuisi varmasti paremmin muutaman pitkän huurteisen jälkeen.

Eivät erilaiset musiikkipelit pelaajista muusikkoja tee, mutta viihteellistä toimintaa se kuitenkin on, kuten asia on oivallisesti xkcd-stripissä kiteytetty. Ostoslistalle lähteekin Rock Band 2.

Death Rally julkaistu sovitettuna nykykoneille

Remedy Entertainment on julkaissut mainion Death Rally -pelin uudestaan ilmaisversiona ja sovitettuna nykyaikaisille tietokoneille. Hieno kulttuuriteko, sillä Death Rally oli aikanaan 1990-luvun puolessa välissä mahtavaa pelattavaa.

Alkujaan 1996 julkaistu Death Rally on ylhäältä päin kuvattu autopeli, jossa tavoitteena on voittaa kisoja, kerätä rahaa ja hankkia parempia osia autoon. Kilpailut ovat täynnä vastustajien romuttamista, lyijyn täytteistä katkua pellin kyljessä ja tiukkaa ajamista. Uudistettu peli toimii Windows XP SP3, Vista ja Windows 7 -käyttöjärjestelmillä.

Oracle SQL Developer 2.1 EA tuo kelpo uudistuksia

Oraclen tietokantojen kanssa työskentelyyn on tarjolla useita kalliita työkaluja kuten Toad, SQL Navigator, PL/SQL Developer ja Hora, mutta hinta-laatusuhteeltaan yksi on ylitse muiden: ilmainen Oracle SQL Developer. Jo aikaisemmissa versioissa ominaisuuksillaan vakuuttanut Oracle SQL Developer nousee syyskuun lopussa julkaistun 2.1 Early Adopter version myötä ominaisuuksiltaan tasolle, jossa ei juurikaan tarvitse olla häpeissään kaupallisiin tuotteisiin verrattuna.

Uusia ominaisuuksia löytyy konepellin alta, joista tässä muutamia omia huomioita:

  • PL/SQL:n yksikkötestaus
  • Paremmat mahdollisuudet koodin automaattiseen muotoiluun (kuva)
  • Virheiden visualisointi sivupalkin palikalla ja alleviivauksella, sekä selkeämmät virheilmoitukset (kuva)
  • Koodipohjat (code templates), eli kirjoitat määritellyn lyhenteen ja ohjelma täydentää loput (kuva)
  • Pikakomentojen määrittäminen haluamille näppäimille, joten nyt esim. suomalaisellakin näppäimistöllä onnistuu koodin kommentointi (kuva)
  • PL/SQL -paketit aukeavat nyt suoraan muokkaus-tilaan, eivätkä kahta kertaa (toinen luku- ja toinen muokkaus -tilaan)
  • Ohjelman tuntuma on parantunut ja se myös vaikuttaa nopeammalta

Oracle SQL Developer on alusta alkaen ollut kelpo työväline tietokantojen kanssa askarteluun ja uusien versioiden myötä ohjelmaan on lisätty kiitettävällä tahdilla kaivattuja ominaisuuksia. Äskettäin tein hieman tutkailuja kaupallisten Oracle-työkalujen tarjoamista ominaisuuksista, mutta SQL Developerin 2.1 -version myötä tarve tuhansien dollarien sijoittamiseen esimerkiksi Toadiin tuntuu yhä vain vähäisemmältä.

Sony 40E5520 -taulutelevisio on taulumainen

Viikko sitten kävin katselemassa eri taulutelevisioita Expert Expossa, mutta ostokset jäivät ikkunaostoksiksi. Päätös hautui viikon ajan ja pienen lisäselvittelyn ja pohtimisen jälkeen valinta kohdistui Sonyn 40-tuumaiseen E-sarjan 5520 -malliin. Eli taulumaiseen taulutelevisioon, joka on varustettu hopeisilla alumiinisilla kehyksillä. Vastaavasti 5500-malli on saatavilla mustilla kehyksillä. Televisioiden osalta vaihtoehtoja on lukuisia ja olenkin ostosta jo tovin hauduttanut. Tosiasia kuitenkin on, että aina tulee uusia malleja ja hinnat laskevat, mutta joskus on kuitenkin vain tehtävä päätös ja kantaa kotiin valittu tuote.

Oikeastaan olin jo aikonut ostaa halvemman Samsungin LE40B557 -television, mutta perjantaina käydessäni Tammiston Expertillä kyseistä televisiota katsomassa, sai myyjä perusteltua 100Hz:n etuja, mutta sopivaa televisiota ei kuitenkaan ollut tarjota. Samalla reissulla kävinkin Jumbossa, jossa Sony Centerin palvelualtis myyjä teki sopivan tarjouksen Sonyn taulunomaisesta KDL-40E5520-mallista, jonka lauantaina kävin sitten noutamassa. Mukaan lähti myös Xbox 360:sta varten HDMI-kaapeli ja Macbookin liittämiseen DVI-HDMI -kaapeli.

Sonyn KDL-40E5520 on sisuskaluiltaan vastaava kuin testeissä hyvin menestynyt KDL-40W5500-malli, mutta on varustettu kauniimmalla ulkokuorella. Tekniikkajargonia sen verran, että 100Hz:n Motionflow-tekniikka pitää huolen urheiluohjelmien liitetoistosta ja Bravia Engine 3 huolehtii kuvan prosessoinnista. Digivirittimet löytyvät antenni- ja kaapelitelevisioon, sekä teräväpiirtolähetyksiä varten. Liitäntöjen osalta TV:stä löytyy muun muassa neljä HDMI-liitintä, kaksi SCARTtia, optinen äänen ulostulo, komposiittiliitäntä, VGA-liitäntä, USB-portti ja verkkoliitäntä. Eli ihan riittävästi.

Kuvaltaan televisio täyttää odotukset hyvin ja laadullisesti jopa normaalit televisiolähetykset näyttävät ihan kelvollisilta. Teräväpiirron osalta vertailukohta jää Nelonen HD -kanavan ja Xbox 360:n tarjoaman kuvamateriaalin asteelle, mutta hyvältä näyttää. Myös 40-tuumainen 1920 x 1080 -resoluutiolla varustettu Mac OS X -työpöytä näyttää kivalta. Mukava surffata sohvalta television kehyksiin sointuvan Applen alumiinisen näppäimistön ja Logitechin hiiren avulla, vaikka sohvapöytä onkin hieman turhan matala ja kaukana täysin miellyttävään käyttöön.

Teknisiltä ominaisuuksiltaan Sony ei loista monipuolisuudellaan, sillä saman hintaluokan Samsungissa (LE40B655) on vaikka mitä lisäominaisuutta. Muun muassa DNLA-toiminto eli kuvien ja videoiden toistaminen verkon kautta toimii useampien tiedostoformaattien kanssa Samsungissa kuin Sonyssa, vaikka ilmeisesti senkin käytännön toteutus on hieman kömpelö. Kuvan ja muotoilun (E-sarja) osalta Sony kyllä pärjää mainiosti. Lisäksi pelaamisen osalta Sony on parempi valinta, sillä Samsungia on moitittu suuresta input lagista. Ainakin Guitar Hero luontui entiseen malliin myös taulutelevisiolla, joten ongelmia sen suhteen ei ole. Lisäksi siro ja valkoinen kaukosäädin on paljon kivempi kuin Samsumgin halko.

Ei kaikki hyvää, ellei huonoakin. Ilmeisesti uusimmassa firmwaressa on television kanavien järjestely mahdotonta, joten niiden osalta pitää tyytyä hieman uuteen jakoon. Enemmän tämä haittaa Nelosen HD -kanavan sijainnin osalta, joka on kaukana normaalista Nelosesta. Myös Sonyn DNLA-tuki on erikoinen, sillä en saanut yhteyttä muodostumaan ushare- tai PS3 Mediaserver DNLA-palvelimilla, jotka toimivat esimerkiksi PlayStation 3:n kanssa. Liitäntöjen osalta seinälle kiinnittämistä varten on kaksi HDMI-liittimistä, samoin kuin verkko- ja USB-liitäntä sijoitettu laitteen sivulle, joka tuo helposti piuhat ikävästi laitteen sivusta esille.

Entinen JVC:n 28-tuumaisella tasaisella kuvaputkiruudulla varustettu laajakuvatelevisio pääsee kierrätykseen vanhemmilleni ja kelpo peli se vieläkin on. Ero 40-tuumaisen taulutelevision ja 28-tuumaisen kuvaputken välillä on kuitenkin huima ja hieman melkein harmittaa, miksen ole aikaisemmin saanut ostopäätöstä tehtyä. Toki nyt tietenkin säästi jotain neljän-viidensadan euron pintaan ja halvemmallahan sitä olisi voinut selvitä toisilla merkeillä kuten LG:n kanssa, mutta kyllä E-sarja on tyylikkyydeltään omaa luokkaansa.

Vielä jäi hankkimatta Wiin liittämiseen komponenttikaapeli, mutta SCART saa kelvata. Sen kautta kuvan pitäisi lisäksi olla hieman pehmeämpi, joka tässä tapauksessa on jopa toivottavaa, koska Wii ei Full HD -resoluutioihin kykene. Mahdollisesti ostoslistalla on myös toinen mini Display Port – DVI -välikappale ja pidempi DVI-HDMI -kaapeli, jotta Macbookin liitännän saa hieman paremmin kulkemaan lattiatasossa.

Sony 40E5500 Sony 40E5500

Expert Expo toi näytille uusinta tekniikkaa

Viikonloppuna tuli vierailtua Messukeskuksessa Expert Expo -myyntimessuilla, jossa oli esitteillä 9000m^2 kodintekniikkaa eri valmistajilta. Tilaa oli varattu yläkerrassa muutaman hallin verran ja tapahtuma tarjosikin runsaasti nähtävää, oheistapahtumaa ja arvontoja. Messut olivat ilmaiset ja oikein antoisat sisällöllisesti, ainakin jos vertaa muutama viikko sitten järjestettyihin Games People Play -messuihin.

Päämotiivinani messuilla oli tutustua eri taulutelevisioiden tarjontaan ja se onnistuikin suhteellisen hyvin, vaikka kuvapuolella piti tyytyä mainosvideoihin, eikä telkkareihin päässyt katselua lukuun ottamatta tarkemmin tutustumaan. Kuvanlaadullisesti kaikki nähtävillä olevat mallit olivatkin hyviä, enkä esillä olleen kuvamateriaalin perusteella huomannut eroa 50Hz:n ja 100Hz:n tekniikoissa. Mielenkiintoni kohdistui Sonyn ja Samsungin eri malleihin, joista messuilla oli ihan hyvät tarjoukset. Televisio jäi kuitenkin ostamatta, sillä Sonyn ulkoasu ei kohtuuhintaisissa malleissa (mm. W5500) miellytä silmääni ja Samsungissa jäin miettimään 300e hintaeroa 50Hz:n ja 100Hz:n mallien välillä ja foorumeilla kommentoitua input lagia pelatessa. Voi olla, että pitää katsella Sonyn 40E5500 -mallin suuntaan tai sitten vain luottaa Samsungin pelimoodin toimivuuteen 40B655-mallissa. Oman hintaluokkani yläpuolelta nähtävillä oli LG:ltä, Samsungilta ja muistaakseni myös Philipsiltä ja Sonylta LED-televisioita, jotka näyttivät kyllä hyviltä sekä ulkonäöllisesti että kuvallisesti. Hintaa vain oli ihan liikaa televisioksi.

Televisioiden ja niihin liittyvän tekniikan ohella paikalla oli Expertin edustamista merkeistä nähtävillä kannettavia tietokoneita, äänentoistoa, kameroita, navigaattoreita, konsoleita ja perinteisempää kodintekniikkaa kuten pesukoneita, imureita ja partakoneita. Nokian ständillä oli esitteillä muun muassa X6 ja ExpressMusic -puhelimet, jotka vaikuttivat ihan asiallisilta laitteilta. Etenkin kyseisten puhelinten ilmeisesti uusi S60-käyttöjärjestelmä vaikutti paljon paremmalta ja reaktiivisemmalta kuin omassa N95:ssä oleva, jossa jokaista toimintoa saa odotella ikuisuuden. Näytteillä oli myös N900-luuri, mutta en jaksanut odotella sen vapautumista, kun jotkut eivät tajua, että messuilla on muitakin ihmisiä. Kosketusnäytöllisiä puhelimia kokeiltaessa kuitenkin tuntui, että QWERTY-näppäimistö voisi olla ihan paikallaan, jos luurilla aikoo jotain kirjoitella. N97:n ja N97 minin näppäimistöt olivat ihan näppärän tuntuisia, vaikka käytännössä kokeileminen jäikin vähälle.

Expert oli järjestänyt kyllä hyvän tapahtuman eri valmistajien kanssa ja ainakin mitä kassojen suuntaan katseli, taisi myös kauppa käydä mainiosti. Eteisaulan noutopisteessä jono kiemurteli kohtalaisen pitkänä. En tiedä paljon tuollaisen messualueen vuokraaminen, henkilöstön palkat (palvelualttiita myyjiä oli paljon) ja järjestelyt oikein maksavat, mutta aivan ilmaista se ei varmaankaan ole. Messut ainakin osoitti, että taulutelevisioiden hinnoissa on runsaasti ilmaa, jos niistä voidaan antaa useiden satojen eurojen alennuksia. Tosin tämänhän jo tiesi, kun Suomen hintoja vertaa esimerkiksi Saksan hintoihin.

Yökerhoissa voisi olla tyytyväisyystakuu

Näin viikonlopun lähestyessä tulee taas ajankohtaiseksi asia, joka on muutaman kerran ollut ajatuksissa: baarin sisäänpääsymaksun joutuu ostamaan näkemättä ”tuotetta”. Yleisesti ottaen kaupankäynnissä on mahdollisuus palauttaa viallinen ostos ja saada siitä joko rahat takaisin tai vaihtaa se johonkin toiseen, mutta viihderavintoloissa käydessä joutuu aina ostamaan ”tuotteen” niin sanotusti sikana säkissä, eli tietämättä mitä rahalla on saamassa. Tuotteeseen ei voi edes oikein tutustua ennakolta, kuten tavaroita ja muuta konkreettista ostettaessa voi tehdä. Sama periaate pätee tavallaan myös palveluita ostettaessa, vaikka niiden osalta tietää suurin piirtein mitä on saamassa.

Baareihin on etenkin viikonloppuisin ostettava ovelta suhteellisen kallis pääsylippu, usein 8 tai 10 euroa, jonka sisällöstä ei voi koskaan ennalta tietää. Tietenkin bändien keikoille mentäessä asia on hieman toinen, kun tietää saavansa ainakin kunnollista musiikkia, mutta ihan normaalina perjantai- tai lauantai-iltana rahastus tuntuu kovalta. Lisäksi lipun päälle pitää vielä usein maksaa parin euron eteispalvelumaksu ja juomatkin ovat hinnoiteltu runsaalla katteella. Täten ennen kuin varsinaista tuotetta, eli baarin viihdetarjontaa ja ilmapiiriä, on edes nähnyt, on lompakosta hävinnyt aimo summa rahaa. Jos sitten baarin tunnelma ei miellytäkään, ei rahoja varmastikaan saa takaisin, vaikka lähtisi melkein heti pois.

Pääsymaksusta voisi saada myös palautusta, jos lähtee baarista pois ennen sulkemisaikaa, siten että tilalle päästetään toinen henkilö, joka tietenkin myös maksaa saman hinnan pääsylipusta, vaikka saa viihdettä vähemmän aikaa. Seduloissa on ilmeisesti jokin systeemi, että samalla lipulla pääsee muihinkin saman ketjun yökerhoihin, joka on ihan kätevää. En ole sitä kyllä käytännössä todentanut ja mahtaako se edes toimia, sillä baarien jonoissahan sitä menee jo useampi tovi, jos sisään edes myöhemmin illalla pääsee.

Yökerhoissa voisi olla jonkinlainen tyytyväisyystakuu, ja jos meno ei miellytä, saisi rahoista osan takaisin tai vapaalipun käytettäväksi. Toisaalta, vaikka pari kertaa on tehnyt mieli pyytää pääsymaksurahat takaisin, en ole sitä kyllä edes yrittänyt. Tiedä sitä, kenties se olisi onnistunutkin. Nykyään sitä tulee kuitenkin baareissa käytyä sen verran harvoin, että rahallinen menetys paikan vaihdoksesta ei häiritse. Harmittaa kuitenkin.